Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Vierailija kirjoitti:

Töihinmeneepaukut kirjoitti:

Länsimaissa ei hyväksytä, että ihminen vanhenee.

Hypätään illat jumpissa ja vkonloput laukataan pitkin kyliä sitten valitetaan, että töissä on rankkaa.

Illalla syödään hyvin, ruvetaan aikaisin nukkumaan. Viikonloppuisin kevyttä ulkoilua, lepoa ei suursiivousta tai leivontalkoita.

Huvittaa nämä ns. sairaat työnhakijat, mihinkään työhön ei pystytä, mutta autoillaan ympäri Suomea ja leivotaan koko suvulle.

Ei riitä minulla sellaiseen rahkeet.

T: reumaa sairastava työläinen.

Monilla on harhakäsitys siitä, että ihmiset liikkuvat, jotta eivät vanhenisi. Toisaalta kuvitellaan, että tulee sairauksia vanhuuden myötä. Kroppamme on edelleen sen luolaihmisen kroppa, joka on tehty liikkumaan. Sairastuminen, jos emme liiku. Liikun paljon, olen hyvässä kunnossa ja jaksan. Luin jostakin, että jos aikuinen jaksaa juosta 10 kilometriä 60-75 minuuttiin, niin on siinä kunnossa, että jaksaa työssä ja arjessa.

Ei luolaihmiset kuluttaneet turhaa energiaa kun ruuasta oli pulaa. Miehet metsästivät kun oli pakko. Näillä liikkujilla eniten sairauspoissaoloja, on polvet ja selät paskana.

Luullaan, että himoliikunta pitää nuorena, itseasiassa ollaan kärttyisiä kuivan kesän oravia joita ei edes kukaan kaipaa työpaikalle.

Olet tyypillinen ylisuorittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vasta 27, mutta jo näin 8 vuoden työelämän jälkeen alkaa joskus jaksaminen loppua.

Itsellä syynä siihen on asiantuntijatyön kuormitus. Esimiestaso antaa meille jatkuvasti jotain lisää ”silppua” hoidettavaksi varsinaisen työn lisäksi. Halutaan mieluummin, että osaamme vähän jotakin 30 eri asiasta kuin että voisimme keskittyä kunnolla niihin 5 asiaan ja loistaa niissä. Nyt pitää mikromanageroida joka asia ja tietää kaikesta kaikki jonkun yhden verkkokurssin perusteella.

Uskoisin että tämä MONIOSAAJA-mentaliteetti ampuu vain itseään nilkkaan, kun ei kenenkään ihmisen aivokapasiteetti jaksa opetella jatkuvasti uusia asioita JA ylläpitää niitä vanhoja. Ja mistään ei voi karsia, vaan jatkuvasti vain tyrkätään uusia murusia opeteltavaksi itse jostain PDF-tiedostosta tai powerpoint-esityksestä. Asiat annetaan meille sähköpostilla luettavaksi ja ne pitäisi sitten omaksua sieltä - ilman että kukaan kertoo sen tarkemmin. Sitten sähköpostitse tykitetään kaikkea muuta ohjeistusta ja kumotaan pari edellistä - kunnes ne otetaan taas voimaan parin viikon päästä. Jos on lomalla pari viikkoa, ei enää pysy kärryillä mitä on tapahtunut töissä sinä aikana tai mitä nyt pitäisi tietää, kun palaa töihin.

Pomot pelkäävät, että asiakkaat kaikkoavat, jos en nyt it tukihenkilönä osaakaan vastata viereiseen pysäköintihalliin liittyviin kysymyksiin. En ymmärrä muutenkaan tätä liiallista miellyttämisenhalua, että pitäisi tietää kaikesta kaikki, asioista jotka eivät edes millään kuulu omaan työhön. Mutta sitten vain ympätään kaikkea turhaa jotta ollaan valmiina vastaamaan, ”jos joku kysyy.” Ihan kuin asiakkaalla itsellään ei olisi enää mitään vastuuta tai velvollisuutta hoitaa jotain asioita itse.

Itsekin erikoisasiantuntija ja luottamushenkilö, tosin sinua 20v vanhempi. Tuli vaan mieleeni, että toivottavasti osaat sanoa tarvittaessa myös ei? En ole varsinaisessa esimiesasemassa, mutta projektipäällikkönä kuitenkin vastaan projektin taloudesta, etenemisestä ja henkilöresursoinnista. Yli 20v työkokemuksella tiedät, että työntekijöiden joukkoon mahtuu oikein hyviä, oikein huonoja ja kaikkea siltä väliltä.

Oma ylikuormittuneisuuteni väheni aikanaan kun tajusin että voin sanoa tarvittaessa myös ei. Ja vastaavasti projektipäällikkönä että voin jakaa vastuuta ja tehtäviä enemmän myös muille, sillä kaikkea ei tarvitse tehdä itse "saadakseen hyvää jälkeä". Pettymyksiä tästä toki ajoittain seuraa mutta myös iloisia yllätyksiä. Ja kun oppii tuntemaan hyvät ja huonot tekijät, niin melko inhimmillistä on añtaa vastuita ja tehtäviä enemmän niille hyville. Tästä yritän kyllä oppia pois ja tasata työkuormaa, etten kuormittaisi liikaa niitä avainpelaajia. Olen myös heille sanonut, että sanokaa heti jos on liikaa hommaa. Ihan huonosti éi vissiin ole mennyt, kun työkaverit pyysivät minua hakemaan avoinna ollutta tiimipäälliikön paikkaa. Siihen en kuitenkaan lähtenyt kaikkien leanien, kanbanien ja kaiken byrokratiakotkotuksen takia.

Osaan sanoa ei, itse asiassa lopulta otin loparit tuosta paikasta. Ilmapiiri oli siellä sellainen ettei kukaan oikein ottanut tosissaan, joten päätin vaihtaa työpaikkaa. :-) Mutta en usko tuon olevan mitenkään harvinaista nykyään, mitä nyt olen kaverien juttuja kuullut niin sama meno tuntuu olevan kaikkialla.

- se jolle vastasit

Johtuu siitä, että nuorempien pään sisällä on tapahtunut jotain.

Elämä ollut helpompaa eikä koettu vastoinkäymisiä lapsena niinkuin ennen.

Myös laitteiden tulo. Mitkä hallitsevat koko ajankäyttöäsi.

Näin kuuskymppisenä ihmettelee kyllä, koska tuoll kaikesta valittamisella huononnetaan vain omaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat maailman laiskimpien työntekijöiden tilastokärjessä vähin työtunnein. Myöskään tuloksia ei nykyään synny mihinkään suuntaan. Mistä se väsymys johtuu? Siitä että mussutetaan pullaa ja karkkia ja kippistellään joka viikko ainakin kerran. Mulle avautui aivan uus työmaailma kun läksin ulkomaille. Nyt monta ulkomaata takana ja kaikissa ihmiset ovat reippaampia ja tekevät töitä hymysuin. Joskus asiaa kysyin niin ihmiset ottavat työnteon osana elämää eikä minään erillisenä pahana. Ehkä meillä suomalaisilla on alusta asti asennevamma työntekoa kohtaan. Ennenkuin yhtään työtuntia tehty niin koulussa ja vanhemmat ja kaikki hokee sitä että suomalaiset ovat ahkeria ja viisaita ja tekevät paaaaljon enemmän ja paremmin. Niin totta helkkarissa siinä väsyy omaan erinomaisuuteen jo ennen kuin pääsee työelämään edes kiinni. 

Mulla on israelilainen työkaveri joka on erittäin palvelualtis, tekee kaikki vapaaehtoiset- sekä pskahommat, tarttuu aina toimee ja auttaa muita tarvittaessa. Hän mainitsi jossain vaiheessa että missään muualla ei tehdä niin lyhyttä työpäivää ja vähän töitä kuin Suomessa. Hän lienee aivan oikeassa, mutta silti täällä valitetaan ja uuvutaan suuren työkuorman alle.

Niinpä, jenkeissä taitaa olla peräti viikon vuosiloma. Japanissa taas loma on tuntematon käsite.

Japanihan on myös tunnettu siitä että ihmiset raataa itsensä itsarin partaalle. Ihme ihanne tuokin, kuten Suomessa että saappaat jalassa pitäisi kuolla ollakseen arjen sankari. Kuinka monen hautakivessä hehkutetaan yliahkeraa työntekijää? Ennen oli titteleitä ja muita arvonimiä, pitäisikö nykyään laittaa sitten kuolinsyy "työnantajansa uuvuttama/loppuunajama". Monessako muistotilaisuudessa ylistetään vainajan yliahkeraa työntekoa ja sairaana työskentelyä? Monet hautajaiset käyneenä, yhtäkään vainajaa ei kehuttu eikä kiitelty tästä asiasta vaikka jokainen oli työtä tehnyt kymmeniä vuosia.

Kuinka moni yrittäjä/yritys kiittelee työntekijää lehtien hautausilmoituksessa siitä että vainaja teki töitä kahden edestä?  Suomessa on puoli miljoonaa työtöntä ja yhtä paljon osatyökykyisiä töissä. Miksi työtä ei voi jakaa että kaikki voisivat hyvin?

Jokaisella koittaa elämässään se pysäyttävä hetki, kun järjen valo vihdoin tavoittaa ihmisen tietoisen mielen ja hän käsittää elämänsä prioriteettien ja arvojen olleen täysin epätasapainossa.

Tässä vaiheessa moni katuu katkerasti käytettyään valtaosan elämästään ja energiastaan muiden miellyttämiselle, ollakseen "niin kuin kaikki muut", työlle sekä muulle materian/statuksen perässä juoksemiselle.

Kuinka vähän arvoa hän onkaan antanut omalle ainutkertaiselle elämälleen ja hyvinvoinnilleen, kuinka vähän hän on uhrannut ajastaan ollakseen rakkaimpiensa parissa ja kuinka paljon työkavereiden kanssa. Kuinka haparoiden hän on sisäistänyt, että suurimmat arvot elämässä eivät ole materiaa lainkaan.

Valitettavasti tämä hetki koittaa useimmille vasta parantumattoman vakavan sairastumisen aikana, eläkepäivillä tai kuolinvuoteella.

Minätätäminätuota kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töihinmeneepaukut kirjoitti:

Länsimaissa ei hyväksytä, että ihminen vanhenee.

Hypätään illat jumpissa ja vkonloput laukataan pitkin kyliä sitten valitetaan, että töissä on rankkaa.

Illalla syödään hyvin, ruvetaan aikaisin nukkumaan. Viikonloppuisin kevyttä ulkoilua, lepoa ei suursiivousta tai leivontalkoita.

Huvittaa nämä ns. sairaat työnhakijat, mihinkään työhön ei pystytä, mutta autoillaan ympäri Suomea ja leivotaan koko suvulle.

Ei riitä minulla sellaiseen rahkeet.

T: reumaa sairastava työläinen.

Monilla on harhakäsitys siitä, että ihmiset liikkuvat, jotta eivät vanhenisi. Toisaalta kuvitellaan, että tulee sairauksia vanhuuden myötä. Kroppamme on edelleen sen luolaihmisen kroppa, joka on tehty liikkumaan. Sairastuminen, jos emme liiku. Liikun paljon, olen hyvässä kunnossa ja jaksan. Luin jostakin, että jos aikuinen jaksaa juosta 10 kilometriä 60-75 minuuttiin, niin on siinä kunnossa, että jaksaa työssä ja arjessa.

Ei luolaihmiset kuluttaneet turhaa energiaa kun ruuasta oli pulaa. Miehet metsästivät kun oli pakko. Näillä liikkujilla eniten sairauspoissaoloja, on polvet ja selät paskana.

Luullaan, että himoliikunta pitää nuorena, itseasiassa ollaan kärttyisiä kuivan kesän oravia joita ei edes kukaan kaipaa työpaikalle.

Olet tyypillinen ylisuorittaja.

Tämän olen itekin havainnut työelämässä.

Varsinkin fyysisissä töissä eniten sairaspoissaoloja on nuoremmilla aktiiviurheilijoilla, mutta myös entisillä sellaisilla, joilla paikat pettää milloin mistäkin.

Puhun nyt siis lähinnä kontaktilajeja harrastavista/harrastaneista.

Kapitalismihän tämän kaiken pohjimmiltaan aiheuttaa, koska sen ideloginen on päämäärä on maksimoida omistavan luokan voittoja. Jossain teoreettisessa mikämikämaassa uudet innovaatiot ja muu fantastinen kehitys johtaisi jatkuvaan toiminnan ja tuottavuuden kasvuun. Mutta kvartaalimaailmaan tuollaiset ei niin sovellu vaan jatkuvaa tuloskuntoa haetaan jatkuvalla tehokkuuspyrkimyksellä. Tuotantoa voi yrittää aina tehostaa ja järkeistää muutenkin, mutta työvoiman venytys ja kyykytys on lopulta se ainoa väline mihin ylennyksen ja gloorian nälkäiset sekä hyvin kokoomushenkiset nilkit keskimanagerion positioissaan sitten iskevät kuin tauti raihnaiseen.

Kaikkinensa maailma lienee nykyisellään myös liian monimutkainen ja kaaottinen keskivertoihmiselle. Syöminen, juominen, naimhinen ja pikku kärhämä vielä onnistuu ihmisapinalta taiten, mutta nämä nerojen oivallukset ja keksinnöt tässä ympärillä ovat vain mysteerejä kuin naiset palstaltakin tutuille kilttimiehille.

En mä tälle ilmiölle mitään syitä osaa sanoa, mutta oma kokemukseni on että mun suunnilleen 30-vuotiaista, korkeakoulutetuista ja työssäkäyvistä lähipiiriin kuuluvista ihmisistä valtaosa on a) masentunut ja/tai ahdistunut, b) käy terapiassa ja c) saanut jo yhden työuupumusdiagnoosin. Kyllä musta tuntuu, että ilman lääkitystä ja terapeutin tukea en olisi työkykyinen. 

Omalla kohdalla uupumukseen ajoi huono esimiestyöskentely ja se, että seurasin läheltä työpaikkakiusaamista, johon puuttuminen ei oikeastaan johtanut mihinkään. Työpaikan vaihtaminen auttoi vähän, mutta kokemus kuormittaa ajoittain edelleenkin. 

Kyllä mä aina välillä mietin, miten tässä vielä lähemmäs 40 vuotta pitäisi jaksaa :D Koen olevani motivoitunut ja kiinnostunut työskentelemään sekä haastamaan itseäni ja omaa osaamistani, mutta hyvin suorituskeskeinen ilmapiiri kuormittaa välillä aika pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äidit töihin lapsia rakastamasta.

Jep, lapset vaan päiväkotiin ylisuuriin lapsiryhmiin heti 9 kuukauden iässä, vaikka eihän niitä päiväkotipaikkoja tai saati sitten työntekijöitä niissä päiväkodeissa tunnu riittävän. Mutta äkkiä vaan äidit takaisin työelämään! Pitäiskö vaikka leikata vähän kotihoidontuesta tai poistaa se vaikka kokonaan, että saadaan ne äiditkin nopeasti työelämään vaan!

Oksettaa tämä nykyinen meininki.

Ei vaan isät kotiin vuorostaan. Mua oksettaa se, että vielä nykyäänkin jotkut luulevat, että vastuu lapsista kuuluu vain äideille.

Niin toi alustava oli hallituksen tekstiä, ei edes minun viestini. Mua oksettaa se, että nykyäänkin pitää joka asiasta vääntää joku ihme feminismi taisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivousala on ihan hirvee. Ylläpitosiivoojana koululla ja pakko (!) jättää kaikki sovitut tauot pitämättä, että ehtii tekemään kaiken. Alue on iso ja ovat äärimmäisen tarkkoja, että työt tehdään hyvin. 

Siivousalalla se meininki on sitä, että sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

1. Teet nopeasti ja sovitussa ajassa, mutta laatu kärsii hieman > Valitetaan miksi on tehty huonosti?

2. Teet hitaammin, mutta hyvin, laatu ei kärsi > Valitetaan miksi meni ylitöiksi?

... Itse olen ratkaissut asian niin, että jätän tauot pitämättä tai syön tosi pikaisesti tai syön samalla, kun teen töitä. Jos menee vaikka vartin ylitöiksi, teen sen ilmaiseksi. Tälläistä tämä on ;)    

Kuulutko ammattiliittoon?

Itse teen samaa hommaa ja tuossa työssä useimmiten voi luovia sen kanssa mikä on ihan pakollista ja jättää vaikka jonkun pöydän pyyhkimättä. Ammattitaitoa on just se että ei tee joka ikinen päivä kuin kone.

Vartti ylitöitä ei minusta ole edes maininnan arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on muuten harvinaisen totta

Yrityksille kasataan kuluja, ja velvotteita, osakkeenomistajat vaativat osinkoja.

Jos et maksa verottaja hakee firman konkurssiin. Joten kuka joutuu joustamaan...niinpä työntekijähän se.

Eli firma laittaa niinsanotusti vahingonkiertämään

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on siksi sellaista, koska työntekijä maksaa työnantajalle niin paljon sairaan korkean ansiotuloverotuksemme vuoksi. Jos työntekijä saa palkkaa käteen kuukaudessa noin 3200 €, todellinen kustannus työnantajalle on noin 9000 €.

Työntekijöillä on siis oltava korkea tuottavuus, eli heistä on revittävä irti paljon.

Entäs jos ton laskee ostovoiman kautta? Laskeppa piruuttasi, että paljonko sinun pitää tuottaa yrityksellesi lisäarvoa, että voit ostaa litran bensaa, jonka tuottaminen maksaa nykyisellään noin 22 centtiä litra. Pumppu hinta noin 2 euroa. Sosiaalikuluilla ja 30% verolla yritykselle maksaa vajana 5 euroa. Alvit yms, niin firmalle pitää tulla laskutusta noin 9 euroa, että saat ton 22 centin bensalitran.

Vierailija kirjoitti:

Kapitalismihän tämän kaiken pohjimmiltaan aiheuttaa, koska sen ideloginen on päämäärä on maksimoida omistavan luokan voittoja. Jossain teoreettisessa mikämikämaassa uudet innovaatiot ja muu fantastinen kehitys johtaisi jatkuvaan toiminnan ja tuottavuuden kasvuun. Mutta kvartaalimaailmaan tuollaiset ei niin sovellu vaan jatkuvaa tuloskuntoa haetaan jatkuvalla tehokkuuspyrkimyksellä. Tuotantoa voi yrittää aina tehostaa ja järkeistää muutenkin, mutta työvoiman venytys ja kyykytys on lopulta se ainoa väline mihin ylennyksen ja gloorian nälkäiset sekä hyvin kokoomushenkiset nilkit keskimanagerion positioissaan sitten iskevät kuin tauti raihnaiseen.

Kaikkinensa maailma lienee nykyisellään myös liian monimutkainen ja kaaottinen keskivertoihmiselle. Syöminen, juominen, naimhinen ja pikku kärhämä vielä onnistuu ihmisapinalta taiten, mutta nämä nerojen oivallukset ja keksinnöt tässä ympärillä ovat vain mysteerejä kuin naiset palstaltakin tutuille kilttimiehille.

Tätä olin itsekin tulossa sanomaan, eli kapitalismin suoraa seuraustahan tämä nykytilanne on. Yritysten välinen kilpailu ja omistajaluokan loputon ahneus heijastuvat tällaisena suoraan hierarkian alemmille tasoille.  Olisi aika naiivia ajatella, että jatkuva tehokkuusvaatimusten kiristäminen ja tulostavoitteiden kasvattaminen eivät jossain päin ketjua näkyisi negatiivisella tavalla. Luojan kiitos en ole tuossa kuviossa millään tavalla osallisena, vaan katselen sitä sivusta.

Koska pitää olla pskantärkeä ja esittää että tekee kovasti töitä ja siten uupuu siihen omaan tärkeilyynsä.

Kyllä hullu saa olla kunhan ei ole työhullu. Ja jos ei tänään ehdi tekemään kaikkea niin yrittää huomenna uudestaan.

Tahallinen alireurssointi ja yliampuvat tavoitteet ovat olleet jo kauan arkipäivää. 

Samalla on osinkojen määrät räjähtäneet pilviin. 

Miettikäähän sitä pahassa olossa kypsyvät ihmiset että miksi teette itsellenne hallaa kun joku muu kerää siitä hyödyn, ei ole mitään järkeä uhrata elämäänsä keinotekoisten tavotteiden takia ja ajautua jopa köyhyyteen pysyvästi kun työkyky menee totaalisesti stressin ja henkisen kuormituksen takia, se ei todellakaan ole sen arvoista, kerran täällä eletään ja se pitää elää juuri niin kuin sinä itse haluat, ei niin miten pomo tai joku muu sanelee vastoin omaa tahtoasi. 

Vierailija kirjoitti:

6 h työpäivä kaikille.

Olishan se hienoa, olla vaan 6 tuntia töissä. Tai edes vaan 8...

Eipä vaan onnistu. Jäis työt todella pahasti kesken 🤣

Terveisin rekkakuski

Kiina tavoittelee maailman herruutta, ja luulen että hrillä alkaa olla siihen kohta mahdollisuus. Ovat nähneet mitä länsimaailmassa on taoahtunut kapitalismin hallitessa kaikkea, ja viisaasti pyrkivät etukäteen lisäämään kilpailukykyään ja valtion vakauttaa lanseeraamalla "common capitalism" ohjelman.

Yli 30 vuotta samassa työpaikassa olleena toimistotyöläisenä voin sanoa, että todellakin on muuttunut. 80-luvulla istuttiin päivittäin parikin kertaa kahvilla ja röökillä juttelemassa, luettiin välillä kirjaa, hoidettiin viherkasveja ja pidettiin pitkiä lounastaukoja. Kun kaikki pyöritettiin paperilla, postin kautta niin työt ns. liikkuivat hitaammalla syklillä. Viikonloppuisin ja pyhinä ei tullut mitään sisään eikä myöskään lähtenyt ulos talosta. Kaikki tapahtui nykytahtiin verrattuna hidastetulla vauhdilla. Nyt sähköposti laulaa 24/7, sisään tulee tavaraa 24/7 ja jotkut johtajat lähettävät myös viestejä 24/7. On huolehdittava itse omasta jaksamisesta.  Ei ylipitkiä työpäiviä, kone ja puhelin kiinni työpäivän päätteeksi, kunnon lounas ja tauko sen syömiseen, taukoja tunnin välein jne. Joku tuolla kirjoitti, että työpaikalta soitetaan jopa omaan henkilökohtaiseen puhelimeen työajan ulkopuolella. Huhhuh! Olisiko mahdollista olla vastaamatta?

Työnantaja mielummin maksaa sakkoja myöhästyneistä töistä kun palkkaa tarpeeksi työvoimaa. Ihmiset tekee töitä liian pienellä miehityksellä kauheessa kiireessä. On vielä paljon töitä missä ei koneet tee kaikkea ja sitten ne koneet menee rikki tai reistailee, vähinintään tietokone tilttaa. 

Olin viime kesän työpaikassa jossa työpisteellä normaalisti 2 hlöä, 1 aamussa toinen illassa. Kesä kiireisintä aikaa, ois pitänyt olla 2 aina illassa. Heti jos joku on poissa, on kaaos valmis. 

Ennen  yhdellä työpisteellä oli 6 hlöä nyt 4. Tai 3. 

Sanopa se. Vaikka tietotekniikka on helpottanut työn teon vaiheita monella alalla, niin siltikin ollaan loppuun palaneita. Kuis tässä näin kävi.

Rankkaa on, vaikka palkka juoksee...

Palstalla on kommentoimassa valtava määrä ERIKOISASIANTUNTIJOITA. Kuinka heillä on aikaa ja ylipäätään halua "keskustella" tämän tyyppiselläkin palstalla, muiden, ehkä vähemmän tärkeiden "asiantuntijoiden" kanssa?;)

Vierailija kirjoitti:

Työssäkävijät on yleisesti tyytymättömiä työn ja vapaa-ajan epäsuhtaan, kun työt on niin vaativia ja kuluttavia nykyään ettei muuta sitten jaksa eikä kerkeä tekemään, ja sitten vielä eräässä asiaohjelmassa tästä puhuttaessa ”asiantuntija” lausui suunnilleen niin että tällaisten tuntemuksien ja palautumisongelmien kanssa kamppailevia auttaa kun hyväksyy että parasta laatuaikaa on kun ”menee vaan suosiolla nukkumaan”?!?! Eli suora kehoitus luopua siitä huonosti sujuvastakin vähäisestä omasta elämästä ja uhrata loputkin työelämän alttarille. Jessus!

Toisaalta väsyneenä ei kuitenkaan jaksa tehdä mitää mielekästä, ja ilta hupenee helposti joko kanasurffaukseen tai äkypuhelimen räpeltämiseen. Kumpikaan ei kyllä palauta.