Masentuneelle ja itsetunnon kanssa kamppailevalle sanotaan, että pitää hankkiutua eroon ihmisistä, jotka tuovat pahan olon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen selvittää riidat ja pyytää molemmin puolin anteeksi. Sinun tehtäväsi on opettaa sama myös lapsellesi. Ei hyviä välejä rakenneta painamalla asioita unohduksiin. Riitely ja sopiminen ovat tärkeitä taitoja, etenkin sopiminen.

Joskus minusta vain tuntuu tosi pahalta, että minä olen aina se, joka joutuu pyytämään anteeksi ja kukaan ei pyydä minulta anteeksi. Eilen esimerkiksi tytär sanoi minulle todella rumasti yhdestä asiasta, josta olen aiemminkin sanonut, etten tykkää. Aiemmin tällaisessa tilanteessa olen suuttunut ja sanonut, että tuo loukkasi ja siitä on tullut ihan järjetön riita. Nyt en oikeasti jaksa yhtään tapella, vaan annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka teki mieli huutaa. En vain tiedä, mikä minussa on vikana, kun kukaan ei koskaan pyydä minulta anteeksi. 

ap

Sinä vain sanot, että sinua ei saa kiusata. Mutta esimerkiksi lapsillesi ei ole ollut tuosta loukkaamisesta mitään seurauksia. Pelkkä tyhjä puhe ei riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.

Olen sanonut sen noin tuhat kertaa ja jokainen kerta on johtanut riitaan. Että kuulemma suutun liian helposti, kun ei tytär tarkoittanut yhtään mitään ja minä kuulemma vihaan häntä ja etsin hänestä väkisin vikoja. Olen käynyt tämän "keskustelun" niin monta kertaa, että en enää jaksa. 

ap

Mikä se teko oli, jonka teit? Mikä seuraus tyttärellesi tuli loukkaamisesta? Kuten sanoin, niin pelkkä tyhjä puhe ei riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.

Siis minä en tehnyt mitään loukkaavaa. Lauleskelin iloisena ja tytär sanoi minulle jotenkin todella rumasti, että lopeta, tuo laulaminen on niin perseestä. Sanoin, että minusta se biisi on hyvä. Joo, typerä pikku asia, mutta se kyllä loukkasi minua. Minä kävin toisessa huoneessa hengittämässä ja palasin takaisin ja aloin jutella jotain muuta. 

ap 

Tuollaisistako olet nyt nostanut tällaisen haloon. Ei tuo ole tyttäreltä mikään loukkaus. Vaan hän ilmoitti sinulle, että on nyt helposti ärtyvällä päällä, jolloin toisen tyhjänpäiväinen lauleskelu ärsyttää herkästi. Jos toinen on jo ilmaissut, että kuuntelisi mieluummin hiljaisuutta, mutta sinä silti jatkat itsepäisesti jollotteluasi, niin silloin kyllä ärsytät tytärtäsi aivan tahallasi.

No okei, ehkä minä sitten ylireagoin, mutta kyllä se vain pahalta tuntui siis se tapa, jolla hän sen sanoi. En voi sille mitään. En ole mitenkään kova lauleskelemaan ja tytär ihan varmasti tiesi, että laulan korkeintaan pari lausetta ja tytär itsekin lauleskelee välillä pieniä pätkiä. Mutta en tiedä, ehkä tuollainen sitten pitää hyväksyä. 

ap

Jospa kasvaisit jo aikuiseksi(tämä ei ole pahalla sanottu) ja lopetat laulamisen tyttäresi kuullen ja loukkaantumisen pienistä.

Perhe ei ole poikkeus.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4444589/hs-osa-ihmisista-karsii-niin-my…

En sanoisi, että olet todella hukassa, ap. Itse en itkisi sellaisen edessä, joka loukkaa. Tällä palstalla jokaisella on oma mielipiteensä, se voi hämmentää. Toivon, että ongelmasi ratkeavat. Ei ehkä tarvita kuin vähän hienosäätöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen selvittää riidat ja pyytää molemmin puolin anteeksi. Sinun tehtäväsi on opettaa sama myös lapsellesi. Ei hyviä välejä rakenneta painamalla asioita unohduksiin. Riitely ja sopiminen ovat tärkeitä taitoja, etenkin sopiminen.

Joskus minusta vain tuntuu tosi pahalta, että minä olen aina se, joka joutuu pyytämään anteeksi ja kukaan ei pyydä minulta anteeksi. Eilen esimerkiksi tytär sanoi minulle todella rumasti yhdestä asiasta, josta olen aiemminkin sanonut, etten tykkää. Aiemmin tällaisessa tilanteessa olen suuttunut ja sanonut, että tuo loukkasi ja siitä on tullut ihan järjetön riita. Nyt en oikeasti jaksa yhtään tapella, vaan annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka teki mieli huutaa. En vain tiedä, mikä minussa on vikana, kun kukaan ei koskaan pyydä minulta anteeksi. 

ap

Sinä vain sanot, että sinua ei saa kiusata. Mutta esimerkiksi lapsillesi ei ole ollut tuosta loukkaamisesta mitään seurauksia. Pelkkä tyhjä puhe ei riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.

Olen sanonut sen noin tuhat kertaa ja jokainen kerta on johtanut riitaan. Että kuulemma suutun liian helposti, kun ei tytär tarkoittanut yhtään mitään ja minä kuulemma vihaan häntä ja etsin hänestä väkisin vikoja. Olen käynyt tämän "keskustelun" niin monta kertaa, että en enää jaksa. 

ap

Mikä se teko oli, jonka teit? Mikä seuraus tyttärellesi tuli loukkaamisesta? Kuten sanoin, niin pelkkä tyhjä puhe ei riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.

Siis minä en tehnyt mitään loukkaavaa. Lauleskelin iloisena ja tytär sanoi minulle jotenkin todella rumasti, että lopeta, tuo laulaminen on niin perseestä. Sanoin, että minusta se biisi on hyvä. Joo, typerä pikku asia, mutta se kyllä loukkasi minua. Minä kävin toisessa huoneessa hengittämässä ja palasin takaisin ja aloin jutella jotain muuta. 

ap 

Tuollaisistako olet nyt nostanut tällaisen haloon. Ei tuo ole tyttäreltä mikään loukkaus. Vaan hän ilmoitti sinulle, että on nyt helposti ärtyvällä päällä, jolloin toisen tyhjänpäiväinen lauleskelu ärsyttää herkästi. Jos toinen on jo ilmaissut, että kuuntelisi mieluummin hiljaisuutta, mutta sinä silti jatkat itsepäisesti jollotteluasi, niin silloin kyllä ärsytät tytärtäsi aivan tahallasi.

No okei, ehkä minä sitten ylireagoin, mutta kyllä se vain pahalta tuntui siis se tapa, jolla hän sen sanoi. En voi sille mitään. En ole mitenkään kova lauleskelemaan ja tytär ihan varmasti tiesi, että laulan korkeintaan pari lausetta ja tytär itsekin lauleskelee välillä pieniä pätkiä. Mutta en tiedä, ehkä tuollainen sitten pitää hyväksyä. 

ap

Jospa kasvaisit jo aikuiseksi(tämä ei ole pahalla sanottu) ja lopetat laulamisen tyttäresi kuullen ja loukkaantumisen pienistä.

Laulamista älä lopeta!

Niin mikä se ap.n ongelma nyt on? Hänet on jätetty ja ihmiset ympärillä sanoo sen olevan hyvä asia. Ap laulelee ja teini-ikäinen tyttärensä saa siitä raivarin. Ja kukaan ei ap.lta pyydä anteeksi. Mikä se ongelma on?

Ap vaikuttaa raskaalta ihmiseltä

Vierailija kirjoitti:

Niin mikä se ap.n ongelma nyt on? Hänet on jätetty ja ihmiset ympärillä sanoo sen olevan hyvä asia. Ap laulelee ja teini-ikäinen tyttärensä saa siitä raivarin. Ja kukaan ei ap.lta pyydä anteeksi. Mikä se ongelma on?

Niin, en tiedä. Ei kai tässä sitten saa olla ongelmaa ja minun ei saa odottaa keneltäkään anteeksipyyntöjä ja minulle saa puhua rumasti ja haukkua huonoksi äidiksi ja ties mitä. sitten kuitenkin tullaan sanomaan, että täytyy pitää puolensa eikä saa kenenkään antaa kohdella huonosti. Tässäkin ketjussa minun tunteitani mitätöidään ja keksitään tähän asioita, joita en ole edes sanonut. Mutta juu, saitte minut uskomaan, että p*skahan minä olen, kun oletan, että minua kunnioitetaan samalla tavalla kuin minäkin kunnioitan muita. 

Juu, olen sekaisin kuin seinäkello ja itsetunto on nollassa, sen sanoin jo ihan alussa. Sen takiahan aloituksen teinkin, kun en ihan oikeasti enää tiedä, mikä on oikein ja mikä on väärin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa raskaalta ihmiseltä

Kyllä olen. Sen takia minua ilmeisesti saa kohdella siis miten tahansa. Kiitos tästä muistutuksesta. Menen nurkkaan häpeämään. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen selvittää riidat ja pyytää molemmin puolin anteeksi. Sinun tehtäväsi on opettaa sama myös lapsellesi. Ei hyviä välejä rakenneta painamalla asioita unohduksiin. Riitely ja sopiminen ovat tärkeitä taitoja, etenkin sopiminen.

Joskus minusta vain tuntuu tosi pahalta, että minä olen aina se, joka joutuu pyytämään anteeksi ja kukaan ei pyydä minulta anteeksi. Eilen esimerkiksi tytär sanoi minulle todella rumasti yhdestä asiasta, josta olen aiemminkin sanonut, etten tykkää. Aiemmin tällaisessa tilanteessa olen suuttunut ja sanonut, että tuo loukkasi ja siitä on tullut ihan järjetön riita. Nyt en oikeasti jaksa yhtään tapella, vaan annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka teki mieli huutaa. En vain tiedä, mikä minussa on vikana, kun kukaan ei koskaan pyydä minulta anteeksi. 

ap

Sinä vain sanot, että sinua ei saa kiusata. Mutta esimerkiksi lapsillesi ei ole ollut tuosta loukkaamisesta mitään seurauksia. Pelkkä tyhjä puhe ei riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.

Olen sanonut sen noin tuhat kertaa ja jokainen kerta on johtanut riitaan. Että kuulemma suutun liian helposti, kun ei tytär tarkoittanut yhtään mitään ja minä kuulemma vihaan häntä ja etsin hänestä väkisin vikoja. Olen käynyt tämän "keskustelun" niin monta kertaa, että en enää jaksa. 

ap

Mikä se teko oli, jonka teit? Mikä seuraus tyttärellesi tuli loukkaamisesta? Kuten sanoin, niin pelkkä tyhjä puhe ei riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.

Siis minä en tehnyt mitään loukkaavaa. Lauleskelin iloisena ja tytär sanoi minulle jotenkin todella rumasti, että lopeta, tuo laulaminen on niin perseestä. Sanoin, että minusta se biisi on hyvä. Joo, typerä pikku asia, mutta se kyllä loukkasi minua. Minä kävin toisessa huoneessa hengittämässä ja palasin takaisin ja aloin jutella jotain muuta. 

ap 

Tuollaisistako olet nyt nostanut tällaisen haloon. Ei tuo ole tyttäreltä mikään loukkaus. Vaan hän ilmoitti sinulle, että on nyt helposti ärtyvällä päällä, jolloin toisen tyhjänpäiväinen lauleskelu ärsyttää herkästi. Jos toinen on jo ilmaissut, että kuuntelisi mieluummin hiljaisuutta, mutta sinä silti jatkat itsepäisesti jollotteluasi, niin silloin kyllä ärsytät tytärtäsi aivan tahallasi.

No okei, ehkä minä sitten ylireagoin, mutta kyllä se vain pahalta tuntui siis se tapa, jolla hän sen sanoi. En voi sille mitään. En ole mitenkään kova lauleskelemaan ja tytär ihan varmasti tiesi, että laulan korkeintaan pari lausetta ja tytär itsekin lauleskelee välillä pieniä pätkiä. Mutta en tiedä, ehkä tuollainen sitten pitää hyväksyä. 

ap

Jospa kasvaisit jo aikuiseksi(tämä ei ole pahalla sanottu) ja lopetat laulamisen tyttäresi kuullen ja loukkaantumisen pienistä.

Okei. Olen sitten omassa kodissani hiljaa tästä eteenpäin ja pyydän kaikilta anteeksi olemassaoloani. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen selvittää riidat ja pyytää molemmin puolin anteeksi. Sinun tehtäväsi on opettaa sama myös lapsellesi. Ei hyviä välejä rakenneta painamalla asioita unohduksiin. Riitely ja sopiminen ovat tärkeitä taitoja, etenkin sopiminen.

Joskus minusta vain tuntuu tosi pahalta, että minä olen aina se, joka joutuu pyytämään anteeksi ja kukaan ei pyydä minulta anteeksi. Eilen esimerkiksi tytär sanoi minulle todella rumasti yhdestä asiasta, josta olen aiemminkin sanonut, etten tykkää. Aiemmin tällaisessa tilanteessa olen suuttunut ja sanonut, että tuo loukkasi ja siitä on tullut ihan järjetön riita. Nyt en oikeasti jaksa yhtään tapella, vaan annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka teki mieli huutaa. En vain tiedä, mikä minussa on vikana, kun kukaan ei koskaan pyydä minulta anteeksi. 

ap

Sinä vain sanot, että sinua ei saa kiusata. Mutta esimerkiksi lapsillesi ei ole ollut tuosta loukkaamisesta mitään seurauksia. Pelkkä tyhjä puhe ei riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.

Olen sanonut sen noin tuhat kertaa ja jokainen kerta on johtanut riitaan. Että kuulemma suutun liian helposti, kun ei tytär tarkoittanut yhtään mitään ja minä kuulemma vihaan häntä ja etsin hänestä väkisin vikoja. Olen käynyt tämän "keskustelun" niin monta kertaa, että en enää jaksa. 

ap

Mikä se teko oli, jonka teit? Mikä seuraus tyttärellesi tuli loukkaamisesta? Kuten sanoin, niin pelkkä tyhjä puhe ei riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.

Siis minä en tehnyt mitään loukkaavaa. Lauleskelin iloisena ja tytär sanoi minulle jotenkin todella rumasti, että lopeta, tuo laulaminen on niin perseestä. Sanoin, että minusta se biisi on hyvä. Joo, typerä pikku asia, mutta se kyllä loukkasi minua. Minä kävin toisessa huoneessa hengittämässä ja palasin takaisin ja aloin jutella jotain muuta. 

ap 

Tuollaisistako olet nyt nostanut tällaisen haloon. Ei tuo ole tyttäreltä mikään loukkaus. Vaan hän ilmoitti sinulle, että on nyt helposti ärtyvällä päällä, jolloin toisen tyhjänpäiväinen lauleskelu ärsyttää herkästi. Jos toinen on jo ilmaissut, että kuuntelisi mieluummin hiljaisuutta, mutta sinä silti jatkat itsepäisesti jollotteluasi, niin silloin kyllä ärsytät tytärtäsi aivan tahallasi.

Tässäkin taas keksitään tarinaa minun puolestani. Hyräilin sitä laulua kolme tai neljä sanaa ja tytär käski lopettamaan ja minä lopetin. Tytär ei edes ollut mitenkään ärtyvällä päällä vaan tätä ennen juttelimme ihan kivoja asioita. Enkä todellakaan ole sellainen, että lauleskelen aamusta iltaan vaan silloin tällöin saatan muutaman sanan ohimennen ääneen laulaa, jos joku laulu soi päässä. Tämänkin jälkeen tytär jatkoi ihan normaalisti juttelua eikä ollut mitenkään ärtynyt tai kertonut, että haluaa olla hiljasuudessa. Minua vain loukkasi tuossa tilanteessa se, että sanoi minun mielestäni tarpeettoman rumasti tuon asian eikä edes tajunnut, että se ei ollut oikein kivaa kuulla. 

Ja kyllä, tämä kuulostaa pieneltä asialta, eikä laulaminen minulle nyt mikään elämää suurempi juttu ole. (Kovin monet nyt tarttuvat tuohon liikaa.) Pointti tässä nyt oli se, että minun mielestäni en ansainnut niin tylyä kommenttia kun muuten meillä oli siinä ihan kiva ilta menossa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Luin vain vähän ketjun alkua, mutta halusin sanoa, että ihmisiä ei tarvitse vihata vaan jos joku tekee väärin, sitä pahaa voi vihata, mitä hän tekee.

Anteeksiantaminen ja - pyytäminen on tärkeää.

Ei kannata muuttua raivokkaaksi ihmisiä kohtaan, niin että kiroilee ja käyttää hyökkääviä sanoja.

Kun riitelee, riitelee asiasta eikä mene henkilökohtaisuuksiin ja iske toista vyön alle.

Teet itse valintasi ja kannat niistä vastuun.

Jokaista, jonka kanssa tulee riitaa, ei tarvitse poistaa elämästä, mutta jos joku on halveksiva, ei kunnioita, on aggressiivinen, pahantahtoinen jne., häntä välttelisin.

Juu, laitoinkin aloitukseen sanan "viha" lainausmerkkeihin, koska en tarkoittanut sellaista aggressiivista ja kaunaista vihaa vaan lähinnä sellaista, että minä en saisi pitää tästä ihmisestä ja kaivata häntä elämääni vaan pitäisi ajatella hänestä jotenkin negatiivisesti, että hän on huono ihminen. 

ap

On ihan ok tehdä selväksi, ettei loukkaaminen ole ok ja sillä on seuraamuksia. Jopa puolisolle, lapselle tai vanhemmalle. Välien katkaiseminen on äärimmäinen keino, eikä sitä voi soveltaa huollettaviin lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan ok tehdä selväksi, ettei loukkaaminen ole ok ja sillä on seuraamuksia. Jopa puolisolle, lapselle tai vanhemmalle. Välien katkaiseminen on äärimmäinen keino, eikä sitä voi soveltaa huollettaviin lapsiin. 

No näin minustakin. Ja minusta on ihan normaalia, että välillä tulee suusta sammakoita joista toinen voi pahoittaa mielensä, mutta niistä mennään eteenpäin. Kuitenkin tässä eron jälkeen minulle on jostain syystä sanottu, että yksikin tällainen tilanne on liikaa eikä suhteemme ole voinut olla minulle hyvä. 

ap

Eli pitäs päästä itse itsestäni eroon.

Jos otsikko ois oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Aika pihalla olet. Mistä olet keksinyt tuon, että tyttären loukkaamiset pitää vain unohtaa. Ihan outo suhtautuminen sinulla. Ja tietenkin sinulle vahingollinen.

Kyllä meillä ainakin on niin, että minä olen sivuuttanut tyttäreni puheet, mutta hän syyttää silti minua ihan normaalista kasvatuksesta jonka on saanut. Ei sitä oikein voi jäädä märehtimään teinituittupään jokaista sanomista, ja vaatimaan joka puheesta anteeksipyyntöä, varsinnkin kun sellaista ei ole tulossa, vaan on tulossa lisää haukkua. Mielestäni tuossa ei ole mitään outoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen selvittää riidat ja pyytää molemmin puolin anteeksi. Sinun tehtäväsi on opettaa sama myös lapsellesi. Ei hyviä välejä rakenneta painamalla asioita unohduksiin. Riitely ja sopiminen ovat tärkeitä taitoja, etenkin sopiminen.

Joskus minusta vain tuntuu tosi pahalta, että minä olen aina se, joka joutuu pyytämään anteeksi ja kukaan ei pyydä minulta anteeksi. Eilen esimerkiksi tytär sanoi minulle todella rumasti yhdestä asiasta, josta olen aiemminkin sanonut, etten tykkää. Aiemmin tällaisessa tilanteessa olen suuttunut ja sanonut, että tuo loukkasi ja siitä on tullut ihan järjetön riita. Nyt en oikeasti jaksa yhtään tapella, vaan annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka teki mieli huutaa. En vain tiedä, mikä minussa on vikana, kun kukaan ei koskaan pyydä minulta anteeksi. 

ap

Mä niin ymmärrän tämän. Juuri eilen mietin että miksi kaikki muut saavat, ja ovat asioiden arvoisia paitsi minä. En löytänyt vastausta. Minä en saa työtä, en opiskelupaikkaa, minua ei hoideta terveydenhuollossa, samalla kun joka tuutista muut kehuu miten hyvää hoitoa ovat saaneet. Ystävät ovat entisiä ystäviä, eivät enää ota yhteyttä, kun itse en enää jaksanut yksipuolisesti sitä pitää, olen poistunut someistakin joa vuosia sitten kun olin sielläkin vain toisten yleisöä.

Ei puhettakaan että kukaan pyytäisi anteeksi ikinä. Jostain syystä sanat jotka luokkaavat toisia, eivät minua loukkaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneille taitaa olla taipumuksena ottaa muut ihmiset huomioon enemmän kuin omat tarpeensa.

Asia on kyllä päinvastoin, ei masentuneena pysty ottamaan muita kuin itseään huomioon. Uhriutuminen ei ole epäitsekkyyttä. Näin ihan itse vaikean masennuksen kokeneena.

Tarkoitin syitä jotka johtavat masennukseen.

Masentuneet tuntuvat olevan ihmisiä, jotka ovat aina kilttejä ja avuliaita ja jotenkin tuntuu, että he eivät osaa suuttua mistään.

He kieltävät, en tiedä miksi, normaalit suuttumuksen ja vihantunteensa ja masentuvat sen seurauksena.

Masentuneina heillä on "oikeus" ajatella vain itseään, mutta eivät he sisäänpäin kääntymällä koskaan tule parantumaan masennuksestaan.

Heidän pitäisi oppia sanomaan vastaan, eikä ottaa kaikkea jaskaa vastaan mitä he aiemmin elämässään ovat ottaneet.

Vaikea ja pitkä tie, mutta onnistuu kyllä. Been there, done that.

Ymmärrän tämän, mutta mitä hyötyä on alkaa esim. huutamaan kaverille joka on ghostaamassa sinua, että etpäs ghostaa, vaan olet kaverini hamaan hautaan asti, ja sillä siisti? Jos antaa vain olla, vaikka se sattuu, niin se on sisäänpäinkääntymistä ja aiheuttaa masennusta? Mikäänhän ei tule muuttamaan sitä tosiasiaa ettei tuo kaveri enää halua olla kanssani kaveri, joten olen hiljaa, huudan, tai keskustelen järkevästi minäpuheen kautta, lopputulos on täysin sama. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ollut se joka on ottanut vastaan kaiken ja yhtäkkiä sanot päin naamaa sinua loukanneelle et nyt riittää tämä paska voi käydä kun mulle kaikki käänsivät selän. Mutta niinhän se sanonta kuuluu mieluummin yksin kun huonon kaverin kanssa.

Miten näet, onko jotain eroa sillä että jäit yksin niin että sanoit päin naamaa, vs niin että et sanonut. Kun lopputulos on kuitenkin sama, se yksinjääminen?

Mulle on helpompi jäädä yksin niin etten ole polttanut siltoja takanani, ettei minun tarvitse sitten yksin vielä miettiä sitä että minusta puhutaan pahaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis juuri noin teinkin eilen, että  poistuin paikalta ja purin hammasta itsekseni. Mutta missä vaiheessa sitten voin sanoa, että tuo ei ole tyttäreltä ok, jos en halua sitä tappelua? 

Asuuko tytär kotona? Jos ei, niin tilanne on tietenkin helpompi, koska silloin jos hän lähestyy sinua esim. tosi vihaisesti, voit ystävällisesti sanoa, että puhut asiasta mielelläsi, mutta et halua riidellä, eli käydään keskustelu silloin, kun tytär pystyy puhumaan häntä turhauttavat asiat rauhallisesti läpi.

Mutta muuten pakko sanoa, että selität tosi laajaa ongelmavyyhtiä aika pintapuolisesti, eli tosi vaikea sanoa mistä tässä on kyse. 

Tytär on juuri hiljattain muuttanut opiskelujen takia omaan asuntoon, mutta on viikonloput kotona. Joskus pari vuotta sitten riitelimme tosi paljon ja silloin tilanne oli sellainen, että tytär saattoi lähteä ovet paukkuen isälleen tai mummon luo ja tuli vasta tosi myöhään kotiin. Nyt viimeisen reilun vuoden olen harjoitellut itse olemaan kärsivällisempi, ettei tilanteet eskaloituisi siihen pisteeseen ja suuremmilta riidoilta on vältytty. Tässä kuukausi sitten kävi sellainen tilanne, että menetin hermoni ja tappelimme taas ihan entiseen malliin. Se tuntui todella väsyttävältä. Eilen sitten tuli taas tilanne, että teki mieli räjähtää, mutta pysyin hiljaa. 

ap

Eli oikein mikään keino ei tunnu sinulle omalta/hyvältä? Itse olen väistynyt passiivisaggressiiviseen vetäytymiseen jossa en keskustele enää, enkä ota vastaan mitään. Olen puhunut ja selvittänyt vuosia kaikkea, ja kun se tyyli ei tuottanut mitään tulosta, valitsin toisen tavan. Minulle tällä tavan muutoksella ei ole mitään väliä, koska lopputulema on molemmissa täysin sama itseni kannalta. Nyt vain saan olla rauhassa itsekseni, kun kieltäydyn lyömästä päätä enää seinään. Miehelle olen ilmoittanut että olen tässä vuosien varrella jo kaiken sanonut ja tehnyt mitä voin, ja nyt menen näin. Hän on vapaa tekemään omat päätöksensä ja valintansa täysin omista intresseistään. 

En lukenut ketjua,  mutta minulle pahimman olon elämäni aikana on aiheuttanut oma lapseni. Hänellä on Aspergerin syndrooma ja kun murrosikä ja jumittuminen tietokonepeleihin alkoivat, tuli muutama niin musta vuosi, etten edes muista niistä juuri mitään. Ilmapiiri kotona oli ihan kammottava. Nykyisin meillä menee tosi hyvin ja vaikka olen tehnyt virheitä, olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että jaksoin läpi sen kaiken. Ja todellakin ovat ihmetyttäneet ja huvittaneet nämä nykyneuvot, että systemaattisesti pitää poistaa elämästään ihmiset, jotka aiheuttavat pahaa oloa! Kyllä ei äiti hylkää lapsiaan!