HS: Osa ihmisistä kärsii niin myrkyllisistä perhesuhteista, että ne tekisi mieli katkaista kokonaan

Olen. En ole kertonut heille syitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen. En ole kertonut heille syitä.

Kerro meille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. En ole kertonut heille syitä.

Kerro meille?

Mieluummin en. En haluaisi heidän arvaavan syitäni edes anonyymien kommenttien joukosta. Ei kuulu heille.

Katkaisin välit, kun vanhempani luottivat vääriin ihmisiin ja minä olin se, joka kärsi todella pahasti siitä.

Voiko joku laittaa artikkelin pääpointit? Periaatteesta en maksa Sanomalle.

Toisaalta hirveän monessa terapiassa haetaan syyllistä terapoitavan ulkopuolelta eli tilanne ratkeaa sillä, että katkaiseen välinsä niihin myrkyllisiin ihmisiin. Outoa, että moni toistaa samanlaista kaavaa kaikissa ihmissuhteissaan, mutta vika on aika muissa.

Vanhempien kannattaisi useammin katkaista välit myrkyllisiin lapsiinsa ja suosiolla hyväksyä se, että lapsista vain yksi on sellainen, joka ei halua vanhemmilleen pahaa.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin. En jaksannut kuunnella sitä utelua milloin hankin miehen ja perheen. Nyt eivät voi udella kun eivät tiedä edes minun puhelinnumeroani. Hyvästi vaan.

Ymmärrän!

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin. En jaksannut kuunnella sitä utelua milloin hankin miehen ja perheen. Nyt eivät voi udella kun eivät tiedä edes minun puhelinnumeroani. Hyvästi vaan.

Ihmettelen, miksi tämä on saanut alapeukkuja. Jatkuva toisen elämänvalinnoista keljuilu ja niihin pyytämättä sekaantuminen ovat täysin hyväksyttäviä syitä katkaista yhteydenpito. Monissa perheissä ei niinkään toivota sitä, että jälkikasvu eläisi onnellista elämää vaan sovinnaista ja vanhempien halujen mukaista elämää. Jos lapsella ei ole arvoa muuten kuin naitettavana ja lapsentekokoneena, on hänen itsensä kannalta parempi lopettaa yhteydenpito tällaisiin perheenjäseniin kokonaan.

- eri

En tietenkään ole katkaissut, vaan tehnyt sovinnon menneisyyteni kanssa, johon kuuluvat myös vanhempani.

Aikuisuuteen kuuluu vastuun ottaminen omasta elämästään, ei lapsellinen kiukuttelu ja muiden syyttely. Ei ole täydellistä vanhempaa eikä lasta. Jos yhteydenpito katkeaa, kuinka toisen näkökulmaa edes pystyisi tietämään ja ymmärtämään? Silloin uhriutuisi vain omaan "viattomuuteensa".

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään ole katkaissut, vaan tehnyt sovinnon menneisyyteni kanssa, johon kuuluvat myös vanhempani.

Aikuisuuteen kuuluu vastuun ottaminen omasta elämästään, ei lapsellinen kiukuttelu ja muiden syyttely. Ei ole täydellistä vanhempaa eikä lasta. Jos yhteydenpito katkeaa, kuinka toisen näkökulmaa edes pystyisi tietämään ja ymmärtämään? Silloin uhriutuisi vain omaan "viattomuuteensa".

Vastuun ottaminen omasta elämästä voi tarkoittaa myös välien katkaisua ihmisiin, jotka sitä omaa elämää koittavat koko ajan myrkyttää ja sabotoida. Lapsellista kiukuttelua olisi pitää väkisin tällaisia ihmisiä elämässään ja sitten valittaa ja raivota, kuinka se ja se tyyppi on niin ärsyttävä narsisti ja ties mitä muuta. Tekemättä siis mitään asian eteen tai edes yhteydenpidon lopettamisen miettimistä yhtenä mahdollisena vaihtoehtona. Joskus pelkkä avautuminen sille vaihtoehdolle voi auttaa, toisinaan ei auta muu kuin konkreettinen välien poikki laittaminen.

Jos jokaisen tapaamisen jälkeen tekee mieli hypätä kallionjyrkänteeltä, mitä korkeampi, sen parempi, niin se kyllä on aika hyvä indikaattori katkaista välit.

Mä en ole varsinaisesti katkaissut välejä pariin sukulaiseni, mutta etäisyyttä olen kyllä ottanut, ja se on auttanut. Niin, että kun jostain pakosta joudun olemaan heidän kanssa samoissa tiloissa, kestän sen - tuli heiltä sitten minkälaista settiä hyvänsä. Useimmiten sattumanvaraiset kohtaamisemme ovat kuitenkin niin lyhyitä, että siinä ei ehdi kuin nätisti hymyillen tervehtiä. Hyvä niin.

Syy sille, miksi olen päätynyt ottamaan etäisyyttä näihin henkilöihin, on vuosien varrella saamani kohtelu. Sen johdosta voin tosi usein huonosti, ja kuvittelin, että mä olen huono ja viallinen, tai vähintäänkin omituinen kun koen asiat niin kuin koen.

Kun sain asioihin etäisyyttä ihan maantieteellisesti, tajusin, ettei kokemani ollut syytäni, oikein tai mikään normaali käytäntö.

Yhteen hieman kaukaisempaan (tuolloin henkisesti tosi tiiviisti läsnä olleeseen) sukulaiseen otimme etäisyyttä perheenä, jotta välttyisimme jatkuvilta ristiriidoilta perheen sisällä. On auttanut.

Tällä hetkellä mietinnässä on myös yksi läheinen, jolle en kelpaa ikinä missään muodossa. Toimintani herättää aina paheksuntaa, vähättelyä tai jotain muuta, mutta ei koskaan hyväksyntää, kannustusta tai vaikka iloa puolestani.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään ole katkaissut, vaan tehnyt sovinnon menneisyyteni kanssa, johon kuuluvat myös vanhempani.

Aikuisuuteen kuuluu vastuun ottaminen omasta elämästään, ei lapsellinen kiukuttelu ja muiden syyttely. Ei ole täydellistä vanhempaa eikä lasta. Jos yhteydenpito katkeaa, kuinka toisen näkökulmaa edes pystyisi tietämään ja ymmärtämään? Silloin uhriutuisi vain omaan "viattomuuteensa".

Hienoa, jos se on auttanut asioihin sun kohdallasi.

On kuitenkin asioita, joiden selvittäminen tai sovintoon pääseminen ei auta, jos niitä aina tulee lisää ja lisää.

On varmasti olemassa myös haavoja, joita aika ei paranna niin, että kanssakäyminen toisi iloa tai ylipäätänsä jotain muutakin, kuin ahdistusta. En puhu omasta kokemuksestani, mutta valitettavasti ymmärrän, miksi näin joidenkin asioiden ja ihmisten kohdalla on.

On kaunis ajatus, että ei tarvitse katkaista välejä kehenkään - eikä ehkä tarvikaan, joskus voi riittää, että ottaa etäisyyttä ja muodostaa omat rajansa ja pitää sitten niistä kiinni.

Kaikilla on kuitenkin oikeus tulla kohdelluksi hyvin ihmissuhteissaan, eikä kenenkään velvollisuus ole pitää yllä ihmissuhdetta, jossa jollain tasolla kärsii jatkuvasti. Viisas neuvo on puhuminen ja asioiden aukaisu, mutta sanottakoon, että joskus se on turhaa.

En ole vielä katkaissut, mutta aikarajana on se jos/kun saan esikoisen. En antaisi vanhempieni olla osana lasten elämää. En halua että jokaista taitoani, lastani, puolisoani, mitä tahansa arvostellaan ja naljaillaan. Serkkuni vauvasta sanoi että "on tyhmän näköinen ja ruma vauva" ja arvosteli sitä kuinka serkkuni oli toivoton tapaus kun sai VASTA 35-vuotiaana ekan lapsen. Tiedän miten molemmat vanhempani saavat voimaa toisten arvostelusta. Äitini osaa ilkeilyn, isäni taas on surkea tapaus joka koulutti väkivallalla ja pelolla omat lapsensa.

Turhaa draamaa tuossa jutussa, suurin osa jutussa lainatuissa oli naisia, joiden tunteita tulkitsi nainen.

Ihan vinkkinä, ghostaaminen toimii paremmin kuin mielenosoituksellinen välien "katkaiseminen".

M

Kiitos jutun kopioineelle!

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään ole katkaissut, vaan tehnyt sovinnon menneisyyteni kanssa, johon kuuluvat myös vanhempani.

Aikuisuuteen kuuluu vastuun ottaminen omasta elämästään, ei lapsellinen kiukuttelu ja muiden syyttely. Ei ole täydellistä vanhempaa eikä lasta. Jos yhteydenpito katkeaa, kuinka toisen näkökulmaa edes pystyisi tietämään ja ymmärtämään? Silloin uhriutuisi vain omaan "viattomuuteensa".

Hauskaa, miten nämä aikuisuuden vaatimukset eivät koske vanhempia ollenkaan. Vanhempi voi kiukutella, syytellä muita, olla kantamatta vastuuta omasta tai tekemiensä lasten elämästä. Sillä ei ole mitään väliä, ja lapsen rooliksi jää vain kestää.

Epätäydellisyyskin on kovin suhteellista. Joidenkin kohdalla se tarkoittaa ajoittaista epäjärjestystä kotona, ja joidenkin kohdalla lapsen uhkailua, heitteillejättöä, käsiksi käymistä, jne...

Miksi laitat viattomuuden lainausmerkkeihin? Meinaatko, että kaikki alaikäiset vanhempiensa kaltoinkohtelemat ovat itse siihen syyllisiä?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jutun kopioineelle!

Vaikka uutinen on maksumuurin takana, kommentteja jutun lopussa voi lukea kuka hyvänsä. Siellä on monta hyvää lukemisen arvoista mielipidettä.

Kiva, että jutussa otettiin esille myös sisarukset. Tämä, että sisarukset voivat saada keskenään aivan erilaista kohtelua, menee ohi monilta. Jutussa sivuttiin myös sisarusten suhtautumista heikommin kohdeltuun. Valitettavasti todella usein myös sisarukset haluavat ajatella, että se on perheen "mustan lampaan" omaa syytä. Osa perheen dynamiikkaa ja psykologinen suojautumiskeino.