Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet sinkku?
27.04.2015 |
Itse olen sinkku, koska kuuleman mukaan kukaan ei uskalla lähestyä minua kun omaan niin vihaisen näköisen perusilmeen. On se vaan niin vaikeaa hymyillä! :-D Enpä kyllä myöskään itse kauheasti etsi ketään. Haluisin olla ulkoisesti iloisen ja aurinkoisen näköinen, muta se on vaikeaa hahah. Vaikka sisäisesti iloinen olenkin ja nauran usein. :-) Minulle on jopa baarissa tultu sanomaan että voitko hymyillä... :-D
Entä te?
Kommentit (108)
Olen tosikko, sisäänpäinkääntynyt ja myös omaan vihaisen perusilmeen. t. nelikymppinen nais-vanhapiika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa suomalaisista naisista ei kiinnosta tarpeeksi ulkonäöltä. Voi mennä esimerkiksi monta baari-iltaa ettei kukaan yökerhon nainen kiinnosta vakavasti. Tallinnassa näkyi paljon enemmän kiinnostavia kadulla.
"Sinkku" olen koska elämäni on hektistä ja suurin osa valveillaoloajasta menee tutkimustyön parissa. Sinkku lainauksissa siksi koska en harrasta myöskään mitään yhden yön juttuja, joita ilmeisesti sinkkujen täytyisi pää märkänä harrastaa.
Pärstältäni ruma. Huono naisten kanssa. En katsele mitään metkuja naisilta. Olen kai siis naisten mielestä vittumainen kundi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kukaan ei halua seurustella mun kanssa.
N37
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:26"]
Kaipaatteko parisuhdetta? :-) ap
[/quote]
En enää. Joskus nuorempana kaipasin, lähinnä koska en jotenkin tajunnut mitä muuta sitten elämässä voisi tehdä. Ajattelin että elämän sisältö on mennä naimisiin ja hankkia lapsia, ja suretti kauheasti kun en tuntunut niitä saavan. Sitten kun lapsentekoikä alkoi olla ohi, tajusin että minähän olen tosi erakkoluonne ja viihdyn parhaiten yksin, joten minulle oikeasti ei edes sopisi mikään perhe-elämä. Olin kaivannut sitä vaan siksi kun se on jonkinlainen normi jota esim. sukulaiset odottaa ja johon useimmat menee.
t. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:26"]Kaipaatteko parisuhdetta? :-) ap
[/quote]En erityisesti, sillä todella ihania naisia näkyy niin vähän. Olen seurustellut suomalaisen kanssa viimeksi -06. Viimeisen vuoden aikana olen nähnyt ehkä kuusi erittäin kiinnostavaa naista vakavaan juttuun.
Oon tylsä ja rumahko. Omasta mielestäni (:D) näytän alasti ihan hyvältä mut ilmeisesti vartaloni on kuitenkin poikkeuksellisen epäsuhtainen, koska mun on ihan mahdotonta löytää mistään kaupoista sopivia vaatteita, joten pukeudun myös huonosti.
Mulla taas perusilme taitaa olla "maansa myynyt" etenkin jos olen yhtään väsynyt enkä jaksa jatkuvasti tietoisesti vääntää hymyä naamalle. Multa tulee aika usein ihan tuntemattomat ihmiset kysymään, onko kaikki ihan kunnossa.
Lisäksi oon vauvaikäisen lapsen yksinhuoltaja, joka ei juuri koskaan pääse mihinkään ilman lasta. Jos ihme tapahtuisi ja joku jossain (kaupassa? lenkkipolulla? vauvakerhossa? av:lla? juuri muualla en käy) osoittaisi kiinnostusta mua kohtaan, aika hankala näistä spekseistä lähteä paremmin tutustumaan. Tuskin ketään miestä kiinnostaa vauvantahtiset ensitreffit joissa pahimmillaan vauvalta ei saa vaihdettua yhtään kokonaista lausetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 11 ainakin kaipaa parisuhdetta ihan todella paljon, mut toisaalta lapsen etu menee kyllä roimasti omien toiveidenikin ohi. Tuntuu vaan, että mulla ei ole mitään arvoa miesten silmissä enkä toisaalta myöskään ketään haluaisi vain siksi että olisi joku - kyllä mun täytyisi tuntea sekä henkistä yhteyttä että fyysistä vetoa miestä kohtaan ja harvojen kohdalla kumpikaan, saati molemmat näistä täyttyy.
Minä taas olen sinkku, koska en uskalla/osaa lähestyä naisia romanttisessa mielessä. Muuten sosiaalisissa taidoissani ei ole mitään vikaa ja olen naisvaltaisella työpaikallani käsittääkseni ihan pidetty työkaveri mutta jotenkin minulla ei vaan ole koskaan pokkaa kertoa naisille jos pidän heistä, koska en ole sitä koskaan harjoitellut ja näin kolmikymppisenä tuntuu olevan jo liian myöhäistä.
En kyllä parisuhdetta erityisesti kaipaakaan, sillä pidän elämästäni ja mitä olen muilta kuullut, parisuhde hyvin todennäköisesti rajoittaisi sitä merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska erosin kolme viikkoa sitten, eikä ole huvittanut mennä ovesta ulos sen jälkeen.
En ole tarpeeksi söpö ja nätti, olen myös ärsyttävä silloin, kun puhun paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:56"]
Koska erosin kolme viikkoa sitten, eikä ole huvittanut mennä ovesta ulos sen jälkeen.
[/quote]
Eh :D
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:46"]
Oon tylsä ja rumahko. Omasta mielestäni (:D) näytän alasti ihan hyvältä mut ilmeisesti vartaloni on kuitenkin poikkeuksellisen epäsuhtainen, koska mun on ihan mahdotonta löytää mistään kaupoista sopivia vaatteita, joten pukeudun myös huonosti. Mulla taas perusilme taitaa olla "maansa myynyt" etenkin jos olen yhtään väsynyt enkä jaksa jatkuvasti tietoisesti vääntää hymyä naamalle. Multa tulee aika usein ihan tuntemattomat ihmiset kysymään, onko kaikki ihan kunnossa. Lisäksi oon vauvaikäisen lapsen yksinhuoltaja, joka ei juuri koskaan pääse mihinkään ilman lasta. Jos ihme tapahtuisi ja joku jossain (kaupassa? lenkkipolulla? vauvakerhossa? av:lla? juuri muualla en käy) osoittaisi kiinnostusta mua kohtaan, aika hankala näistä spekseistä lähteä paremmin tutustumaan. Tuskin ketään miestä kiinnostaa vauvantahtiset ensitreffit joissa pahimmillaan vauvalta ei saa vaihdettua yhtään kokonaista lausetta.
[/quote]
Minultakin tullaan välillä kysymään tuota, että onko kaikki kunnossa. Näytän varmaan niin hukassa olevalta. t.15
Olen muuttanut uudelle paikkakunnalle, eikä sosiaaliset ympyrät ole kovin isot, jota kautta voisi törmätä potentiaalisiin miehiin.
Olen niin epävärma, huono itsetuntoinen ja ehkä hieman masentunut. Usko mahdollisuuteen edes yhdestä vakavammasta parisuhteesta alkaa hiipumaan..
Olen ylipainoinen ja minulla on jo lapset tehtynä. Ei ole toivoakaan että miehen löytäisin.
Enkä kaipaa edes parisuhdetta enää :)
Koska kaikki hyvät naiset ovat jo parisuhteessa, ja jäljellä on vain näitä siideriä lipittäviä ja huomiohuoraavia instagram-lorttoja. Mutta mieluummin sinkkuna, kuin huonossa suhteessa, enkä näin ollen kriteerejäni ala laskemaan. Mukavahan se parisuhde toki olisi.
Mulla on vähän ongelmia itseni kanssa, ja pään sisällä jotain estoja, jotka vähän haittaavat. Haluaisin kyllä miesystävän, mutta mua on jotenkn ruennut hirveästi pelottamaan kaikki deittikuviot. Menen jotenkin ihan lukkoon ajatuksesta tinder-treffeistä ja muusta sellaisesta. Mulla on tosi ikäviä kokemuksia taustalla, ja pelkään että jotain ikävää tapahtuu. Haluaisin tavata miehen jossain muussa kontekstissa kuin väkinäisillä treffeillä, ja sitten jonkun muunlaisen tuttavuuden kautta päätyä seurustelemaan. Mutta jotenkin näin kolmekymppisellä on aina vähän rajalliset noi sosiaaliset kuviot, niin ei niitä vapaita miehiä oikein tapaa missään :)
Olen ihan nätti, koulutettu, hyvätuloinen ja hauskaksi väitetty. Mulla on vaan vähän solmuja päässä, niin en oikein osaa sillein rennosti ja uteliaasti lähteä minnekään treffailuihin. Pelottaa vaan kamalasti ajatuskin. En tiedä mitä terapiaa tarvitsisin.
Lyhyt, pieni muna, ruma
M23