Miksi olet sinkku?

85, tapaa ulkomaalaisia miehiä. Ystäväni kyllästyi homomaailman pieniin piireihin ja löysi itsellensä kumppanin ulkomaalaisesta. He ovat olleet vuosia yhdessä ja ovat hyvin onnellisia. 

Seurustelu ja parisuhde vie hirveästi energiaa. En jaksa tällä hetkellä panostaa suhteeseen, joten olisin varmasti huono kumppani. On helpompaa olla yksin. Ei tarvitse yrittää miellyttää ketään. Lisäksi minulla on huono itsetunto enkä pidä ulkonäöstäni. Parempi siis olla yksin.

N22

En tiedä? En kai kelpaa kellekään, muuta kun yhdeksi illaksi. Lisäksi olen selvinpäin niin ujo ja epävarma etten uskalla edes ketään katsella.

Onko täällä (muita) "ikisinkkuja"?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 19:15"]

Olen tosi ujo, enkä uskalla tehdä aloitetta. En käy baareissa, eikä kukaan mies muualla tule juttelemaan. Ulkonäkööni olen ihan tyytyväinen, mutta itsetunto on silti huono. N21

[/quote]

Ei norminäköisen naisen tarvitse tehdä koskaan aloitetta. Vaadit miehiltä ihan mahdottomia että heidän pitäisi tulla tekemään aloite keskellä päivää. Ymmärrätkö yhtään kuinka vaikeaa se on? Vai montako aloitetta olet itse tehnyt miehille vaikka kaupassa. Niinpä.

M33v

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 00:02"]

Vaikka olen hyvännäköinen ja iloinen, isot kaveripiirit omaava nainen, olen "ikisinkku" koska olen rauhaton, haluan mennä ja matkustella ympäri maailmaa, se kiinnostaa enemmän. Jos joskus on ollut jotain juttua aluillaan, onkin pidempi reissu tms odottanut jo muutaman viikon päässä. Perhe-elämä ei tunnu omalta ja ajatuskin menemistäni hidastavasta miehestä vain ahdistaa. Onneksi ihastuinkin todella harvoin.:)

[/quote]

Luulenpa ettet pysyisi minun perässäni jos yhteen mentäisiin. En minäkään kaipaa naista hidastamaan omaa matkusteluani.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 00:28"]

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 00:02"]

Vaikka olen hyvännäköinen ja iloinen, isot kaveripiirit omaava nainen, olen "ikisinkku" koska olen rauhaton, haluan mennä ja matkustella ympäri maailmaa, se kiinnostaa enemmän. Jos joskus on ollut jotain juttua aluillaan, onkin pidempi reissu tms odottanut jo muutaman viikon päässä. Perhe-elämä ei tunnu omalta ja ajatuskin menemistäni hidastavasta miehestä vain ahdistaa. Onneksi ihastuinkin todella harvoin.:)

[/quote]

Luulenpa ettet pysyisi minun perässäni jos yhteen mentäisiin. En minäkään kaipaa naista hidastamaan omaa matkusteluani.

[/quote]

Täällä kanssa kova reissari. Olisi toisaalta aika ihanaa jos olisi joku reissuja jakamassa sieltä suunnitteluasteelta alkaen jälkipuinteihin.. mutta en tiedä jaksaisinko/haluaisinko jaksaa sitä perusarkea jonkun miehen kanssa ;)

Ootte te aika pimeitä. Itse en ole koskaan asunut yksin, enkä paljon tunne tuollaisia ihmisiä. On kuitenkin aika erikoista,ettei edes kaipaa läheistä ihmistä ja perhettä. Siis kesät, lomat, talvet, viikonloput yksin. Ei, en ymmärrä.

Mieheni kuoli kaksi vuotta sitten. On vaikeaa uskoa että löytäisin enää niin komeaa, älykästä, karismaattista, seksuaalisesti täydellisen sopivaa miestä mutta pieni toivon kipinä elää. En ole ihan vielä valmis uuteen suhteeseen. Rima on liian ylhäällä

Ihmisen on hyvä olla ihan itekseen edes jossain vaiheessa elämää. Mielestäni se on outoa että pitää olla koko ajan lauma ympärillä. Mulla on vaihtunut kaksi kertaa koko kaveripiirikin. Siihenkin tulee tottua tässä elämässä että ne ihmiset jotka ovat nyt lähellä, eivät ole siinä ikuisesti.

Olen sinkku koska minusta ei tykkää kukaan ja en juo alkoholia. Ja kyllä, käsitän miten vammaselta tuo vastaus vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 00:53"]

Ootte te aika pimeitä. Itse en ole koskaan asunut yksin, enkä paljon tunne tuollaisia ihmisiä. On kuitenkin aika erikoista,ettei edes kaipaa läheistä ihmistä ja perhettä. Siis kesät, lomat, talvet, viikonloput yksin. Ei, en ymmärrä.

[/quote]

Miksi ihmeessä luulet että pitäisi olla aina yksin jos ei elä parisuhteessa? :) eikö itselläsi ole muita ihmissuhteita/läheisiä kuin puoliso?

Koska olen masentunut ja pinnallinen suvaitsematon ihminen. Suutun ja kyllästyn ihmisiin helposti. Kaikki ihmissuhteet on valtapelejä. Kaikki ihmiset tavallaan rumia ja epäkelpoja. Kaikki minua lähestyvät miehet on tyhmiä, rumia ja köyhiä ja aina erittäin vanhoja. Olen vasta kolmekymmentä ja yhden käden sormilla voi laskea hyvännäköisten ja omanikäisten tai sitä nuorempíen iskuyritykset. Siksi olen menettänyt toivoni, mikä on tehnyt minusta katkeran. En voisi katsella edes vuotta vanhempaa miestä kun tuntuu et niillä on jo toinen jalka haudassa. Olen myös köyhä.

(Luin kiinnostuneena kaikki vastaukset läpi. En ole koskaan ollut sinkku, eka poikaystäväni teki aloitteen ja olemme edelleen yhdessä. Mietin välillä minkälainen olisin sinkkuna. Ainakin viihdyn hyvin yksin ja ehkä en edelleenkään tajuaisi kuvitella itseäni suhteeseen, ihastuisin vaan ympäriinsä eikä sen enempää.)

Koska olen erottuani saanut vapauteni olla oma itseni takaisin, en halua menettää sitä enään. Olen oppinut nauttimaan olostani saada selittelemättä elää. En halua "opetella" jonkun tavoille taas.

olen  ujo, ruma, lievästi ylipainoinen ja täynnä ongelmia, enkä uskalla luottaa. en siis helppo tyttöystävä.

Pinnallisuuksissani torjuin edellisen miesystäväehdokkaan.

En tapaa koskaan ketään uusia ihmisiä. : D Käyn harvoin ulkona ja silloin kun käyn, ei kukaan tule iskemään enkä kyllä näe itsekään ketään mielenkiintoisia. Mulla on vihainen ja ylpeä perusilme, olen alkuun varautuneen oloinen, ujouteni tulkitaan helposti ylimielisyydeksi. Kaveripiirini on pieni ja muodostuu pariskunnista, joista useilla on pieniä lapsia, joten sitäkään kautta en tapaa ketään. Harrastuksena sali/ryhmäliikunnat, eipä niissä kauheesti jutella kenenkään kanssa. :D lisäksi olen hoitoalalla, jossa ei juuri miehiä tapaa. Okei, kaksi työpaikkaromanssia on ollut. :D Lisäksi Tinder on ihan syvältä, enkä tiedä jaksaako tota suomi24:kaan enää.

Mä olen lihava ja vissiin aika rumakin, ainakin ihan tavallisen näköinen. Joten ulkonäköni ei houkuttele lähestymään. Illmeisesti kuitenkin olen aika kuvauksellinen, sillä nettideittimaailmassa saan kuvallani paljon yhteydenottoja. Niitä en halua kuitenkaan enää harrastaa, sillä olen polttanut näppini niissä niin monta kertaa että ajatuskin nettitreffeille lähdöstä ahdistaa. Luulen että miehet poikkeuksetta pettyvät mun ulkonäkööni livenä, kun nähdään. Tai sitten se on se mun ujous, oon liian hiljainen enkä jatkuvasti äänessä oleva räpättäjä.

Asun pienellä paikkakunnalla, ei täällä ole ketään potentiaalisia miehiä. En käy viihteellä, joten mahdollisuudet tavata miehiä livenä on aika vähäiset, sillä ihan oikeasti ei kukaan tule missään kauppajonossaa kahville pyytämään.

Aikaisemmin kun olin vielä nuori ja nätti, torpedoin ehdokkaat sillä, etten oikeasti tajunnut heidän olleen kiinnostuneen musta. Mussa on niin syvällä juurtuneena ajatus siitä, ettei mua voi kukaan rakastaa, että en sitten ihan oikeasti mitään flirttiä edes huomaa.

Joskus ajatus yksinäisestä vanhuudesta ahdistaa, olisi niin ihanaa kun saisi vanheta rinnallaan kumppani, jota  rakastaa ja joka rakastaa. Niin ei vain taida käydä. Onneksi en ole katkeroitunut tämän ikisinkkuuteni takia, elämäni on ihan hyvää näinkin. Joskus vain tulee surulllinen fiilis, kun muistaa taas oman tilanteensa.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 00:53"]

Ootte te aika pimeitä. Itse en ole koskaan asunut yksin, enkä paljon tunne tuollaisia ihmisiä. On kuitenkin aika erikoista,ettei edes kaipaa läheistä ihmistä ja perhettä. Siis kesät, lomat, talvet, viikonloput yksin. Ei, en ymmärrä.

[/quote]

On meillä sinkuillakin ystäviä ja sukulaisia. 

Voisin minäkin taas sanoa, että mielestäni on täysin "pimeää", että pitäisi koko ajan katsella toista ihmistä päivästä toiseen vieressään. Ei saisi töiden ja sosiaalisten menojen jälkeen mennä kotiin, sulkea ovea kiinni perässään ja olla ihanan, rauhoittavan yksin.

Mutta meitä on erilaisia, siksi en hauku muita "pimeäksi", vaikka koenkin heidän elämäntyylinsä ahdistavana.