Miksi olet sinkku?

Koska nautin elämästä sinkkuna. Saa säätää kenen kanssa haluaa ja vapaa-aika menee ystävien kanssa. En kerta kaikkiaan keksi, mihin tarvisin miehen?

Up

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 00:53"]

Ootte te aika pimeitä. Itse en ole koskaan asunut yksin, enkä paljon tunne tuollaisia ihmisiä. On kuitenkin aika erikoista,ettei edes kaipaa läheistä ihmistä ja perhettä. Siis kesät, lomat, talvet, viikonloput yksin. Ei, en ymmärrä.

[/quote]

Miksi täytyy nimitellä erilaisia PIMEIKSI? Itse olen paitsi omasta tahdostani (nelikymppinen) sinkku, myös muutenkin tosi erakkoluonne. Minä vaan rakastan yksinoloa ja hiljaisuutta ja rauhaa. Ei minulla ole mitään muita ihmissuhteita kuin että vanha äiti kerran viikossa soittelee ja pari kertaa vuodessa käyn vanhemmillani kylässä. Enkä haluakaan muita ihmissuhteita. Töissä käyn, vaativassa asiantuntija-ammatissa, ja pystyn siellä normaaliin sosiaalisuuteen mitä työ vaatii. Mutta en vaan halua sitä vapaa-ajallani. 

En ymmärrä miksi itsensä elättävien, hyvin pärjäävien ihmisten ominaisuuksia täytyisi nimitellä pimeydeksi tai jonkinlaisiksi vioiksi, jos ne ovat erilaisia kuin omat. 

Tällä naamalla ja habituksella vähän liian haastavaa tuo itsensä markkinointi, eikä pilikään tuo lisäarvoa. Joten vaikeaksi menee.

m41

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:19"]Itse olen sinkku, koska kuuleman mukaan kukaan ei uskalla lähestyä minua kun omaan niin vihaisen näköisen perusilmeen. On se vaan niin vaikeaa hymyillä! :-D Enpä kyllä myöskään itse kauheasti etsi ketään. Haluisin olla ulkoisesti iloisen ja aurinkoisen näköinen, muta se on vaikeaa hahah. Vaikka sisäisesti iloinen olenkin ja nauran usein. :-) Minulle on jopa baarissa tultu sanomaan että voitko hymyillä... :-D

Entä te?
[/quote]

Just sama täällä! Perys ilme äkänen. Monesti tullaan kysymäänkin että mikä sulla on... "ei mikään, mullahan on oikeen kivaa":D

Elämä on yksinkertaisempaa yksin. N33

Olen aika estynyt ja ujo, joten en ota kontaktia miehiin. Humalassa sitten eri asia mutta silloin valitsen vääriä miehiä tai etsinkin vain yhden illan seuraa. 

Kuitenkin kaikista isoin syy on se että mulla on pieni lapsi jonka isä ei ehdi nähdä lastaan lähes koskaan joten lapsi on aina mulla (mikä on tietenkin ihanaa). En siis pääse käytännössä koskaan yksin minneen ja ymmärrän hyvin ettei kukaan uskalla vaikka kahvilassa lähestyä mua kun 2v istuu siinä vieressä. Kokeilin nettideittailua mutta se ei ollut mun juttu. Yhden miehen tapasin sieltä mutta ei se oikein toiminut.

Syksyllä aloitan taas työt uudessa työpaikassa joten ehkä sitten pääsisi tapaamaan uusia ihmisiä :)

Mikä kysymys :D
Ei oo oikeeta tyyppiä löytyny. Ja lisäks oon vähä ujo ottaan kontaktia.
On niitä kontakteja silti... Mutta ei sitä oikeaa. Huvittelen nyt vaan. Vähän sitoutumiskammonenkin olen. Vielä näin parikymppisenä.