Anoppi miniälle: "Jos haluat apua vauvan kanssa, saat kauniisti anella sitä minulta"
Anoppini puhui odotusaikana, kuinka mielellään auttaa vauvan kanssa, kun vauva on syntynyt. Oli tosi innoissaan vauvasta ja suunnitteli, mitä kaikkea haluaa tehdä vauvan kanssa. Anoppi asuu melko lähellä meitä, lapsenlapsi on anopin ensimmäinen ja luultavasti ainoa, ellemme miehen kanssa myöhemmin saa lisää lapsia.
Vauvan synnyttyä tilanne olikin ihan toisenlainen, eikä auttaminen kiinnostanut. Alku vauvan kanssa oli vaikea ja mies pyysi äitiään avuksi (minä olin vuodepotilaana). Anoppi kieltäytyi useamman kerran. Lopulta anoppi ilmoitti, että jos minä ja mieheni kaipaamme apua vauvan kanssa, täytyy minun soittaa anopille ja anella kauniisti häneltä apua ja sitten hän harkitsee avuksi tulemista. Anopille ei käy, että poikansa soittaisi ja pyytäisi anoppia avuksi, vaan nimenomaan minun pitää olla anoppiin yhteydessä. Minusta tuo on ihan järjetöntä, miksi omalta pojalta tuleva avunpyyntö ei kelpaa? Miksi yhteydenoton pitäisi tulla miniältä (ei minunkaan mies soittele vanhemmilleni ja pyydä heitä avuksi, vaan minä soitan)? Ja miksi minun pitäisi "kauniisti anella" apua, eikö ihan riittäisi "hei, pääsisitkö auttamaan vauvan kanssa", kun tämä lause riittää esim. omien vanhempieni kanssa? En koe, että minun pitäisi anella keneltäkään apua vauvan kanssa, ihan tavallisen kysymisen pitäisi riittää. Tuntuu, että vauvan kanssa auttamisesta on tullut jonkinlainen "kauppatavara" anopin mielessä. Minusta ei tunnu hyvältä, että apua saadakseen pitäisi jotenkin nöyristellä ja madella apua kerjäämässä toisen edessä.
Omat kaukana asuvat vanhempani ovat auttaneet useamman kerran, kun olen ihan vain kysynyt, pääsevätkö avuksi. Anoppi on ärsyyntynyt tästä, kun vanhempani ovat nähneet vauvaa useammin. Johtuisiko siitä, että vanhempiani ei tarvitse anella avuksi, vaan tulevat ihan mielellään vain kysymällä. Anoppi ei kylään tullessa halua auttaa, vaan tulee vieraaksi ja odottaa meidän esimerkiksi laittavan ruoat yms hänelle valmiiksi. Ja ei, anopin ei ole mikään pakko auttaa vauvan kanssa, mutta ihmetyttää tuo asenne, miksi apua pitäisi anella eikä ihan vain arkinen kysyminen riitä.
Onko muilla ollut vastaavaa anopin kanssa? Miten tilanteen kanssa kävi?
ap
P.S. Ethän tule sanomaan tilannettani provoksi, tämä on oikeasti ikävä tilanne. Kaikilla ei ole helppoa oman vanhemman/appivanhemman kanssa, eikä se tee asiasta provoa.
Kommentit (126)
Suosittelen ottamaan yhteyttä kunnan kotipalveluun ja kysymään, olisiko sieltä mahdollisuus saada apua esim. muutamaksi tunniksi viikossa. Tietty, ei se ilmaista ole, mutta siltikin parempi vaihtoehto. On myös ei-kunnallisia kotipalveluyrityksiä, joilta myös voi kysellä apua.
Jos olet oikein viisas ja osaat jättää anoppisi omaan arvoonsa anna tilanteen jonkun aikaa rauhoittua. Älkää pyytäkö anoppia avuksi, vaan laskekaa rahanne ja etsikää apua korvausta vastaan.
Anoppisi vaikuttaa hölmöltä ja lapselliselta. Syynä tuollaiseen käytökseen on usein mustasukkaisuus ja pelko jäädä ulkopuolelle lapsenlapsen elämästä. Koska anoppisi ei sitä itse tajua hän käyttäytyy niin kuin pieni loukkaantunut tyttö ja höpöttelee mitä mieleen juolahtaa. Jo poikasi pitäisi osata sanoa äidilleen, että höpöhöpö.
Minulla oli hankala anoppi ja eniten kadun sitä, että provosoiduin hänen asenteistaan ja käytöksestään. Jos minulla olisi se viisaus ja elämänoppi ollut silloin kuin mitä on nyt, niin neuvoisin nuorta minääni pysymään vain etäällä ja jättämään anopin jutut omaan arvoonsa. Vierailisin vähemmän ja muistaisin vain joulukortilla, jos ei anopin käytös asiallisemmaksi muuttuisi.
Tärkeää on, että älä ota itseesi. Älä edes yritä analysoida ja selvittää anoppisi persoonaa. Et saa siitä koskaan selvää. Sinulle hän ei tule koskaan itsestään kertomaan saati avaamaan sydäntään. Hän ei muutu, mutta sinä voit muuttaa itseäsi ja vetää rajasi hänen suhteensa.
Ap, minusta tuntuu, että sinulla on ollut jo liian pitkä joululoma.
Mikset sitten soittanut anopille ja pyytänyt apua? Ehkä hän on lukenut näitä palstoja ja ei halunnut olla rajaton, vaan halusi nimenomaan kuulla, että äiti itse nyt varmasti haluaa apua.
Jos anoppi tulee meille kylään, en odota, että hän palvelee itse itseään, vaan kyllä hän tulee meille vieraaksi ja me kestitsemme häntä. Kun me menemme anopille kylään, olemme vieraita, joita anoppi kestitsee meitä. Meillä on siis todella hyvät välit, parempaa anoppia en voisi kuvitellakaan, mutta siltikin - anopin ei tarvitse olla meillä kokki ja sisäkkö, kun meidän ei sitä tarvitse olla anoppilassa.
Apuja saa sitten ilman aneluja eli puolin ja toisin avustetaan ihan vaan pyytämällä kohteliaasti.
Hirveä anoppi. Älä ota yhteyttä. Ottakoot ä m m ä itse kun aikuistuu.
Olen ollut anopille ihan ystävällinen ja huomioinut. Alkuun laittanut anopille kuvia ja videoita vauvasta, jotta voisi edes etänä seurata vauvan kasvua. Ei kommentoinut noita mitenkään. Ajattelin, ettei maksa vaivaa ja sanoin miehelle, että saa itse laittaa kuvia ja videoita jos tahtoo.
ap
Anoppi yrittää tunkea nokkansa teidän perheen asioihin ja käyttää valtaa, joka ei hänelle kuulu. Omapahan on menetyksensä, kun ei halua auttaa ja olla mukana vauvan elämässä. Turha vinkua vauvan näkemisen perään.
Älä ole yhteydessä anoppiin, on niin outoa. Poikansa hoitaa sen puolen. Onneksi sinulla on omat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut anopille ihan ystävällinen ja huomioinut. Alkuun laittanut anopille kuvia ja videoita vauvasta, jotta voisi edes etänä seurata vauvan kasvua. Ei kommentoinut noita mitenkään. Ajattelin, ettei maksa vaivaa ja sanoin miehelle, että saa itse laittaa kuvia ja videoita jos tahtoo.
ap
No miksi sinä olet se joka pitää häneen yhteyttä? Minkä ikäinen miehesi on kun ei äitiinsä osaa itse pitää yhteyttä?
En päästäisi mielenterveysongelmaista anoppia lähellekkään vauvaa.
Täällähän on pitkät ketjut jo olemassa miniä, anoppi suhteista. Sieltä se kun sujuvasti luet, niin tulee vertaistukea. Pitääkö näitä samoja asioita jatkuvasti jankata. Kovia ovat ihmiset valittamaan asiasta kuin asiasta tänä päivänä.
Olisikohan sinun ap aika itsenäistyä anoppisi holhouksesta ja lakata välittämästä mitä joku hullu a k k a haluaa?
Joillekin anopeille riittää tapaaminen kerran puoleen vuoteen ja haluaako edes kuvia. Yli-innokas mamma tuuppaa vauvakuvia ja videoita joka päivä
Poissa voi kysyä mitä haluaa, luultavasti haluaa nähdä lapsen kerran vuodessa. Ei kaikki tykkää lapsista. Ja jos anoppi huushollsisi ja menisi keittiöön kahvinkeittoon tai leipomaan niin olisin kyllä raivoissaan. Minun keittiö!
Soittaisin anopille haluamansa anelupuhelun. "Niin, voi kun apu kelpaisi. Voih, tämmönen ja tämmönen on tilanne..." Sellaisella äänensävyllä ettei anoppi osaa varmaksi sanoa olenko tosissani vai kettuilenko. Sitten vaan odottamaan jatkotapahtumia.
Anopin käytöksen takana voi olla vaikka mitä: hänen oma anoppi- tai äitisuhteensa, ikäkriisi, tarve käyttää valtaa jne. Oli se mikä tahansa, hän ei käyttäydy normaalisti ja asiallisesti. Teidän kannattaa keskittyä oleelliseen eli omaan pieneen perheeseen ja jättää anoppi omaan arvoonsa.
Hienoa, että olette tässä miehen kanssa samoilla linjoilla. Mies hoitakaan suhteen omaan perheeseensä, teidän ehdoilla ja jaksamisen rajoissa.
Miehesi joku mammanpoika? Että käy kiehauttamaan tälläiset kuspää äidit/anopit. Jos olisin sinä, en pitäisi anoppiin mitään yhteyttä. Ottakoot itse yhteyttä jos mielii ja kiinnostaa. Omapahan on häpeänsä jos käyttäytyy noin nartttttumaisesti.
Miehellesi sen sijaan voisit pitää oppitunnin siitä että miten hoidetaan asioita. Ei ole sinun tehtäväsi soitella anoppia kylään ja hoitamaan vauvaa. Nakkaa äijälle luuri käteen. Argh…..