Anoppi miniälle: "Jos haluat apua vauvan kanssa, saat kauniisti anella sitä minulta"
Anoppini puhui odotusaikana, kuinka mielellään auttaa vauvan kanssa, kun vauva on syntynyt. Oli tosi innoissaan vauvasta ja suunnitteli, mitä kaikkea haluaa tehdä vauvan kanssa. Anoppi asuu melko lähellä meitä, lapsenlapsi on anopin ensimmäinen ja luultavasti ainoa, ellemme miehen kanssa myöhemmin saa lisää lapsia.
Vauvan synnyttyä tilanne olikin ihan toisenlainen, eikä auttaminen kiinnostanut. Alku vauvan kanssa oli vaikea ja mies pyysi äitiään avuksi (minä olin vuodepotilaana). Anoppi kieltäytyi useamman kerran. Lopulta anoppi ilmoitti, että jos minä ja mieheni kaipaamme apua vauvan kanssa, täytyy minun soittaa anopille ja anella kauniisti häneltä apua ja sitten hän harkitsee avuksi tulemista. Anopille ei käy, että poikansa soittaisi ja pyytäisi anoppia avuksi, vaan nimenomaan minun pitää olla anoppiin yhteydessä. Minusta tuo on ihan järjetöntä, miksi omalta pojalta tuleva avunpyyntö ei kelpaa? Miksi yhteydenoton pitäisi tulla miniältä (ei minunkaan mies soittele vanhemmilleni ja pyydä heitä avuksi, vaan minä soitan)? Ja miksi minun pitäisi "kauniisti anella" apua, eikö ihan riittäisi "hei, pääsisitkö auttamaan vauvan kanssa", kun tämä lause riittää esim. omien vanhempieni kanssa? En koe, että minun pitäisi anella keneltäkään apua vauvan kanssa, ihan tavallisen kysymisen pitäisi riittää. Tuntuu, että vauvan kanssa auttamisesta on tullut jonkinlainen "kauppatavara" anopin mielessä. Minusta ei tunnu hyvältä, että apua saadakseen pitäisi jotenkin nöyristellä ja madella apua kerjäämässä toisen edessä.
Omat kaukana asuvat vanhempani ovat auttaneet useamman kerran, kun olen ihan vain kysynyt, pääsevätkö avuksi. Anoppi on ärsyyntynyt tästä, kun vanhempani ovat nähneet vauvaa useammin. Johtuisiko siitä, että vanhempiani ei tarvitse anella avuksi, vaan tulevat ihan mielellään vain kysymällä. Anoppi ei kylään tullessa halua auttaa, vaan tulee vieraaksi ja odottaa meidän esimerkiksi laittavan ruoat yms hänelle valmiiksi. Ja ei, anopin ei ole mikään pakko auttaa vauvan kanssa, mutta ihmetyttää tuo asenne, miksi apua pitäisi anella eikä ihan vain arkinen kysyminen riitä.
Onko muilla ollut vastaavaa anopin kanssa? Miten tilanteen kanssa kävi?
ap
P.S. Ethän tule sanomaan tilannettani provoksi, tämä on oikeasti ikävä tilanne. Kaikilla ei ole helppoa oman vanhemman/appivanhemman kanssa, eikä se tee asiasta provoa.
Kommentit (126)
Voiko olla , että anoppi on vauvan synnyttyä jotenkin kateellinen?
Täys mulkku anoppi, ghostaa se. Paras päätös vuodelle 2022.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset sitten soittanut anopille ja pyytänyt apua? Ehkä hän on lukenut näitä palstoja ja ei halunnut olla rajaton, vaan halusi nimenomaan kuulla, että äiti itse nyt varmasti haluaa apua.
Miksi ihmeessä äidin pitäisi pyytää apua? Miksi isän pyyntö ei kelpaa? Ei tuossa ole rajoista kyse vaan apn kyykyttämisestä.
Mistäs minä tiedän, kysy siltä anopilta.
No onko tullut ap:n miehelle yllätyksenä anopin käytös?
Hänhän äitinsä parhaiten tuntee. Onko ollut merkkejä vastaavasta aiemmin?
Älä koskaan pyydä häneltä apua. Jos hän tarjoaa, sekin kyseenalaista. Luultavasti kertoisi kaikille vuosikausia miten laiska miniä oli hoitamaan omaa vauvaansa eikä olisi pärjännyt ilman anopin uhrauksia.
Mutta olen samaa mieltä #61 kanssa, että anoppi voi kokea loukkaavana, ettet kysy häneltä suoraan vaan välikäden kautta, et anna hänelle sitä kunnioitusta, että puhuisit nainen naiselle. "Apu kelpaa muttei edes pyydetä henkilökohtaisesti." Kokee ehkä, ettet halua oikeaa anoppi-miniä -suhdetta mutta ilmainen apu kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on aikoihin eletty. Mikään ei ole kuin ennen. Kyllä ennen anopit kilvan passasivat miniöitään. Ei kyllä apua tarvinnut anella. Mitä vanhempi sitä syvempään kumarsi miniän edessä. Tosin voi olla, että selkärankarappaumakin joillakin asiaan vaikutti.
Tämä nykyinen isovanhempipolvi on pahasti mielisairasta väkeä. Omia lapsia vihataan selvästi. Muistakaa, että hoitokodissa anelut kuuluu tyhjille seinille ja voitte miettiä mitä tuli tehtyä.
Minä kävin juuri hoitokodissa erästä anoppia katsomassa. Hän pyysi hoitajalta apua erääseen asiaan ja hän kyllä auttoi. En minä siellä tyhjiä seiniä nähnyt vaan ihan reipasta henkilökuntaa hoitamassa vanhuksia. Se on sitten eri asia jos hoitokotiin ei pääse niin kotonaan voi anelut kuulua tyhjille seinille.
Jos tämä on tosi tarina, niin pitäisihän tuon olla päivänselvää. Anopilta ei apua heru. Itse ymmärsin kyllä vähemmästäkin oman anopin kanssa. Siis samalla tavalla oli esikoisen raskausaikana innoissaan, kuinka pääsee sitten "auttamaan vauvan kanssa ja tietysti muutenkin perhettä". Ensimmäisen avunpyynnön jälkeen ymmärsin, että apua ei kannata erikseen pyytää. Kyydityksestä olisi ollut kyse, mutta kuulemma "itse pitää pärjätä" ja "sellaista se on sitten lapsen kanssa".
Appivanhemmat ovat saaneet "auttaa", jos ovat itse tarjoutuneet, mutta siihenkään apuun ei oikein aina ole voinut luottaa. Joskus on aika viime tipassa peruttu joku lasten yökyläily tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on aikoihin eletty. Mikään ei ole kuin ennen. Kyllä ennen anopit kilvan passasivat miniöitään. Ei kyllä apua tarvinnut anella. Mitä vanhempi sitä syvempään kumarsi miniän edessä. Tosin voi olla, että selkärankarappaumakin joillakin asiaan vaikutti.
Tämä nykyinen isovanhempipolvi on pahasti mielisairasta väkeä. Omia lapsia vihataan selvästi. Muistakaa, että hoitokodissa anelut kuuluu tyhjille seinille ja voitte miettiä mitä tuli tehtyä.
Omalle mummolleni eli lapseni isoisoäidille oli kunnia asia tulla auttamaan ja tuoda rotinoita. Onko seuraava sukupolvi jotenkin erillainen vai yleistätkö huviksesi?
Meillä on ollut "autan vain omalla tavallani ja silloin kun haluan" isovanhempi. Jos apua olisi tarvittu keskiviikkona, olisi tullut avuksi perjantaina. Jos oltiin kipeinä kotona, ei voinut auttaa tuomalla ruokaa oven taakse. Jos olisi tarvittu vaikka apua ruoanlaittoon, niin ei olisi suostunut siihen, mutta silitti alusvaatteet (joita ei meillä muutenkaan silitetä). Eipä ole tätä apua juuri huvittanut kysyä, kun saa avuksi jotain ihan muuta kuin mitä tarvitsee, jos apua ylipäätään sattuu saamaan.
Jäisi kyllä anelematta. Veikkaan, että anoppi ei kuitenkaan ole valmis jäämään kokonaan pois lapsensa ja lapsenlapsensa elämästä, niin että odottele rauhassa, että ottaa itse yhteyttä.
Mä en anelisi apua keneltäkään. Pyytää voin, mutta en anella. Kertoohan tuo siitäkin, että anoppi yrittää asettua yläpuolellesi ja sinä olisit anelijana jotenkin altavastaajana.
Kymmenet yläpeukuttajat ostavat tämän päivänselvän provon. Mikä teitä vaivaa, kun haluatte uskoa tälläistä potaskaa. "Mieheni pyytämä apu ei kelpaa, minun on soitettava ja anottava...." Ei hyvää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Kymmenet yläpeukuttajat ostavat tämän päivänselvän provon. Mikä teitä vaivaa, kun haluatte uskoa tälläistä potaskaa. "Mieheni pyytämä apu ei kelpaa, minun on soitettava ja anottava...." Ei hyvää päivää.
Tällaisia anoppeja ja äitejä valitettavasti on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nauratti kun luin aloituksen.
Sokerina pohjalla: Ethän sano tätä provoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, että näin moni ottaa tämänkin jutun todesta ja vain sen vuoksi, että siinä parjataan anoppia.
Ja huom. itse en ole anoppi, olen vain medialukutaitoinen.
Kertoo palstan väestä, jotka näkevät narsistin ja sosiopaatin joka toisen puun takana.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi joku mammanpoika? Että käy kiehauttamaan tälläiset kuspää äidit/anopit. Jos olisin sinä, en pitäisi anoppiin mitään yhteyttä. Ottakoot itse yhteyttä jos mielii ja kiinnostaa. Omapahan on häpeänsä jos käyttäytyy noin nartttttumaisesti.
Miehellesi sen sijaan voisit pitää oppitunnin siitä että miten hoidetaan asioita. Ei ole sinun tehtäväsi soitella anoppia kylään ja hoitamaan vauvaa. Nakkaa äijälle luuri käteen. Argh…..
Niinhän he tekevät.
Mies on kysynyt äitinsä (anopin) apua, mutta tämä tahtoo, että miniä anelee häneltä nätisti. Pojan soitto ei riitä.
Siinä ap:n anoppi nyt pelaa peliä, jossa tulee häviämään, koska vauvaperhe elää elämäänsä koko ajan riippumatta anopin "tarpeista".
Kun anoppi sairastuu ja tarvii apua, niin soittaa sitten varmaan sille taholle, jonka apu kelpaa...
Soittaisin anopille ja kysyisin huvittuneena että mikäs juttu tämä on, Mikko puhui jotain sekavaa anelusta, varmaan ymmärsi väärin? Niin että mikä juttu se oli? Saisi anoppi sanoa saman asian sinulle suoraan jos on pokkaa. Siihen voi sitten reagoida miten haluaa = todeta että Ahaa no antaapa olla ja hyvää kevään odotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on aikoihin eletty. Mikään ei ole kuin ennen. Kyllä ennen anopit kilvan passasivat miniöitään. Ei kyllä apua tarvinnut anella. Mitä vanhempi sitä syvempään kumarsi miniän edessä. Tosin voi olla, että selkärankarappaumakin joillakin asiaan vaikutti.
Tämä nykyinen isovanhempipolvi on pahasti mielisairasta väkeä. Omia lapsia vihataan selvästi. Muistakaa, että hoitokodissa anelut kuuluu tyhjille seinille ja voitte miettiä mitä tuli tehtyä.
Tälläiset kotivammaisten kokoontumisajot täällä. Hakekaa oikeasti apua älkääkä jakako täällä näitä toksisia satuja toisillenne.
Anoppi vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä.
Olen kerran kohdannut samanlaisen ihmisen, joka vaati tuollaisia nöyriä lähestymisiä ehdoksi sille, että toimisi normaalisti. En ollut häneen yhteydessä vaan jätin huomiotta koko tyypin. Sen jälkeen hän alkoi lähettää uhkauskirjeitä. Sitten haastoi lopulta oikeuteen keksityllä syyllä. Tottakai voitin sen oikeudenkäynnin 100-0 aikanaan, asianajokustannuksenikin menivät kaikki sen vastapuolen maksettavaksi, kun onhan meillä ihan järkevä oikeuslaitos, mutta se kaikki aiheutti kovaa stressiä useammaksi vuodeksi. Sen jälkeen ko tyyppi levitti joka puolelle tietoa, että hän olisi voittanut sen oikeudenkäynnin.
Eli kokemukseni mukaan vain umpihullut ihmiset käyttäytyvät noin kuin ap kuvaa. Parempi ettei ole sen anopin kanssa hirveästi tekemisissä, hän voi esim alkaa manipuloida lastakin ap:ta vastaan isompana jne.
Kuulostaa narsistiselta käytökseltä enkä itsekään suostuisi anelemaan vaan antaisin olla.
Yksi selitys anopin käytökselle voi olla se, että hän katsoo sinun (äidin) olevan perheen pään (ainakin vauva-asioissa) ja haluaa siksi, että sinä kysyt, ei miehesi, joka on "alempiarvoinen". Sinun kysymänäsi anopilla olisi "täysivaltuutus" hoitaa ja touhuta. Vähän armeijalogiikkaa, isommat natsat jne.
Omat vanhempani (75v) eivät tykkää ollenkaan, jos minä toimin välikäteni heidän ja miehen välillä. Meillä on yhteinen mökki, jonka ulkotöistä ja tekniikasta miehet vastaavat, minun mieheni nuorempana ja teknisesti taitavana enenevässä määrin. Isäni koko tosi loukkaavaksi, kun minä toimitin jotain asiaa mieheni puolesta hänelle. Ehkä tässäkin oli se isommat natsat-logiikka tai se, että isäni mielestä (ihan oikein) pitää olla "munaa" hoitaa asiat ilman välikäsiä.
Mutta asiallinen ja yksinkertainen pyyntö riittää, ei tarvitse anella. Eikä saakaan.