Arvostatko ihmisiä koulutuksen perusteella?
Tämä aina silloin tällöin mietityttää, kun mm. mieheni yksi hyvä ystävä arvostaa akateemista koulutusta melkeinpä pilviin.. Aina kun on tavannut uuden naishenkilön, muistaa kyllä hehkuttaa jos tämä on akateemisesti koulutettu tai jopa tohtori, dosentti, professori tai mitä niitä onkaan. Välillä tuntuu hölmöltä, että onko se koulutus kaikki kaikessa?
Itse olen AMK tutkinnon ja muutaman muun koulun suorittanut ja en todellakaan koe itseäni huonosti kouluttautuneeksi - tosin ei ole sitä akateemista loppututkintoa.
Se on vielä jännä, miten iän myötä (29v.) arvostaa ihan eri asioita kuin 20-vuotiaana.. Nyt lapset ja hyvä mies (joka silloin tuntui niin kliseeltä!!) on kyllä asiat joita arvostan eniten omassa elämässäni.. Plääh. No, tämä nyt on vaan jos jotakin kiinnostaisi tästä asiasta keskustella...
Kommentit (131)
Arvostan sitä, että viitsii kouluttautua, mutta en pidä akateemisia mitenkään erinomaisempina kuin muut. Ei akateemisuus kerro fiksuudesta yhtään mitään.
Itsellänikin on akateeminen koulutus mutta teen työtä, johon sitä ei tarvittaisi.
Arvostan, mutta en arvota ihmisiä sen perusteella. Koulutustaso ei yksinään kerro ihmisestä mitään.
Arvostan sydämen sivistystä. Pään sivistys eikä tittelit tee minuun minkäänlaista vaikutusta.
En arvosta. Toki jos joku on vaikkapa asianajaja tai lääkäri niin tietää että takana on vuosienkin vaativatkin opinnot mutta olen aina viihtynyt enemmän perus"duunarien" seurassa eikä ystäväpiiriini ole koskaan kuulunut juurikaan korkeakoulutettuja.
Luokittelen ihmiset yhteiskuntaluokkiin koulutuksen perusteella. Ensin pohjasakka joka ei käynyt edes toista astetta, sitten työläiset, sitten keskiluokan työläiset (amk) ja yläluokka (akateemiset).
Minua ei kiinnosta kouluttamattomien jutut, siksi en heitä ystävikseni ota.
Arvostan, totta kai. Akateeminen tutkinto kertoo sinnikkyydestä, kunnianhimosta, päättäväisyydestä, tavoitteellisuudesta ja kyllä, myös kyvyistä ja älystä. Minulla on hyvät paperit lukiosta ja kaksi maisterin tutkintoa. Ilman virallista pätevyyttä en saisikaan alallani töitä, nyt minulla on virka.
Tutkinnot eivät kuitenkaan ole ainoa älyn ja tavoitteellisuuden mittari, tietenkään. Kun itse istuin luennoilla ja kirjoitin gradujani, mieheni eteni työpaikallaan ihan ilman tulkintojakin kovalla työllä, sinnikkyydellä ja älyllään johtotehtäviin. Hän teki työnohessa jotain johtamisen AMK opintoja, mutta kokonaista tutkintoa hänellä ei ole. Ala on sellainen, ettei niillä papereilla ole mitään väliä, muut asiat ratkaisevat.
Tällä hetkellä mieheni on toimitusjohtaja ja tienaa kymmenen kertaa minun palkkani verran. Eipä ollut siis tutkinnoistani ainakaan mitään rahallista hyötyä!
Keskeisintä minusta on kuitenkin ne ominaisuudet ihmisessä, joita tutkinnonkin valmiiksi saamiseen tarvitaan, joita siis miehellänikin on. Niiden avulla pärjää elämässä muutenkin. En voisi kuvitella olevani tyhmän ja saamattoman ihmisen kanssa, joka ei osaisi keskustella yhteiskunnallisista asioista tai ei haluaisi rakentaa elämää pitkäjänteisten suunnitelmien pohjalta.
Ylläolevalla kommentoisin, että eivät nuo 2 asiaa toisiaan pois sulje.
Ja kyllähän se aika uskomatonta on millaisen koulutuksen on läpikäynyt vaikkapa sydän-tai aivokirurgi ja kun ajattelen sitä mitä he työkseen tekevät, operoivat millimetrin tarkkuudella ihmisen auki olevan rintakehän tai kallon sisällä, niin vaikea olla arvostamatta, olen oikeastaan jopa häkeltynyt siitä tieto/taidosta.
Tuo nyt vain esimerkkinä parista akateemisesta koulutuksesta joita arvostan suuresti.
Mitä yleensä tulee akateemisuuteen niin ei se minulle mikään itseisarvo ole, mutta myönnän, että mielestäni on hienoa, jos ihminen jaksaa ja pystyy opiskelemaan vuosikausia vaikkapa yliopistossa, että hänellä riittää siihen "paukkuja" ja "päätä". Oma poikani opiskelee yliopistossa vielä n.5v ja en kiellä ylpeyttäni asiasta eikä minun tarvitsekaan, minä en siihen kykenisi näillä eväillä jotka lapsena/nuorena sain.
Arvostan koulutusta mutten siinä mielessä että sillä olisi mitään virkaa ihmissuhteissa tai ihmisen arvostamisessa.
Korkeasti koulutetun kusipään koulutuksella ei ole useimmiten mitään arvoa.
Korkea koulutus indikoi ihmisessä yleistä älykkyyttä, tunnollisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Kyllä nämä ovat ainakin minun mielestäni ihan arvostettavia ominaisuuksia ihmisessä. Eikö jonkun mielestä muka ole? Mitä ihmettä ap edes kysymyksellään tarkoittaa?
Tottakai!!!
Elämänkoululaiset on ehdottomasti no-no
Arvostan koulutusta, mutta olen nähnyt m..lkkuja tohtoreita jne. Ei koulutus tee ihmistä sen paremmaksi. Arvostan myös osaamista. Jos tarvitsen vaikkapa sulaketaulun asentamista, arvostan siinä hommassa enemmän sähköasentajaa kuin lääketieteen tohtoria. Tosin lusmuja ja puolirikollisia remonttimiehiäkin olen tavannut. Diagnooseissa arvostan enemmän lääkäriä kuin jotain luontaistuotekauppiasta..
Ilman muuta arvostan ja jokaisen tulisi arvostaa.
M28
Naiseni on tohtorikoulutettava ja olen äärettömän ylpeä hänestä. Kehtaa esitellä suvulle ja kavereille.
Arvostan ihmisiä, mitä he saavat aikaan suhteessa koulutukseensa.
Rautalankaa:
-Jos sähköinssi tekee cadikuvat ja suunnitelmat jostain työkohteesta, se on normaalisuoritus ja hänen se pitää kyetä tekemään ja peräti laadukkaasti, perustuen koulutuksensa. Peruskauraa.
-Jos taas sähköasentaja tekee vastaavan, on se mielestäni selkeästi ansiokkaampaa, koska asentajan koulutuksessa ei ole niin paljoa cadinkäyttöä eikä hän todennäköisesti tössään käytä cadia niin paljoa.
- - -
Nähty on ja tätä päivää enemässä määrin.
Mulla ei kiinnosta kenenkään koulutus. Puolison kanssa oltu kohta 20 vuotta yhdessä, enkä tiedä sen perheen koulutuksia, eikä kiinnosta. Joku se niistä valmistuki joksikin?? Aiva sama