Lue keskustelun säännöt.
Arvostatko ihmisiä koulutuksen perusteella?
05.01.2022 |
Tämä aina silloin tällöin mietityttää, kun mm. mieheni yksi hyvä ystävä arvostaa akateemista koulutusta melkeinpä pilviin.. Aina kun on tavannut uuden naishenkilön, muistaa kyllä hehkuttaa jos tämä on akateemisesti koulutettu tai jopa tohtori, dosentti, professori tai mitä niitä onkaan. Välillä tuntuu hölmöltä, että onko se koulutus kaikki kaikessa?
Itse olen AMK tutkinnon ja muutaman muun koulun suorittanut ja en todellakaan koe itseäni huonosti kouluttautuneeksi - tosin ei ole sitä akateemista loppututkintoa.
Se on vielä jännä, miten iän myötä (29v.) arvostaa ihan eri asioita kuin 20-vuotiaana.. Nyt lapset ja hyvä mies (joka silloin tuntui niin kliseeltä!!) on kyllä asiat joita arvostan eniten omassa elämässäni.. Plääh. No, tämä nyt on vaan jos jotakin kiinnostaisi tästä asiasta keskustella...
Kommentit (131)
En. Miksi se ihmistä paremmaksi muuttaisi. Tittelit ei minua kiinnosta. Ihminen on tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme akateeminen perhe eli perheemme jäsenet ovat kaikki korkeastikoulutettuja. Arvostan koulusta; tiedän, mitä se vaatii ja mistä joutuu luopumaan. Arvostan myös väh. koulutettua ihmistä, jos hän on mielestäni "arvostukseni arvoinen"- hyvä, rehellinen, kunnollinen jne.
Koulutus kertoo vähimmillään oppimiskyvystä ja halusta pitkäjänteiseen työskentelyyn. Arvostettavia ominaisuuksia ja luo lisäarvoa muillekin. Mutta se ei ole ihan kaikki mitä ihmisessä voisi arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet matalasti kouluttautuneet hokevat että heillä ei ole lukupäätä = kaikki ei tule valmiina kuin Manulle illallinen.
Tiedoksi: raskasta puurtamista se oli niillekin jotka sen vaivan näkivät eivätkä mukavuudenhaluisina luovuttaneet.
Tämä toi mieleeni sen, miten lienee väärin sanoa, että pelkään mutta ainakin laittaa mietteliääksi, että mitä käytännössä tarkoittaa se, että kun aiemmin korkeakoulutus oli vain hyvin pieni vähemmistö saattoi päästä ja hankkia itselleen korkeamman koulutuksen ja jopa ylioppilas -tutkinto oli erityine saavutus.
Verrattuna tilanteeseen, jossa on otettu tavoitteeksi, että jokaisella nuorella tuilsii olla tulevaisuudessa vähintään perusasteen tutkinto eli joko ammattikoulututkinto tai ylioppiastutkinto. Ja kuinka enemmän kuin joka toisella nuoremmista ikäluokan edustajilla tulisi olla tulevaisuudessa korkeakoulu tai yliopisto -tutkinto.
Voi olla, että aiemmin moni sellainen jolla olisi ollut potentiaalikin korkeakoulu/ yliopisto-opintoihin jäi vaille mahdollisuutta näyttää kykynsä ja taitonsa mutta silti käy mielessä, että säilyykö koulutuksen arvostus ja kunnioitus edes nykyisellä tasolla, jos se on enempi sääntö, että sellainen on hankittuna kuin, että sellaista ei ole.
Ja tai joudutaanko aimmista "korkeammista" osaamistavoitteista tinkimään ja vähentämään vaatimuksia siksi, että saadaan luotua illuusio siitä, miten hieno ja mahtava maa Suomi on kun täällä omn niin paljon syvästi ja laajsti oppimeita ja koulutettuja kun enemmän kuin joka toinen on korkeakoulutettu tai yliopistosta valmistunut. Vaan mistä heille kaikille löytyisi myös paikka tai paikkoja, joissa voisvat käyttää omaksi ja yhteiseksi hyväksi saamaansa osaamis -potenttiaalia? - Vai toteammeko vain, että se on ihan oma vika jos tohtorina työskentelet tulevaisuudessa siivoajana tai maiterina ruokalähettinä.
Molemmat arvokkaita ja hyviä töitä mutta tuntuu turhauttavalta ajatella, että tätä varten nyt olisin opiskellut useamman vuoden, joka nyt korkeampi koulutus minulla kuten monella muullakin tuppaa kestämään. '
Ja tietysti saada kuulla, että miten menin valitsemaan väärän alan, kun jos olisin valinnut oikein, niin kuuluisin siihen harvojen arvotettujen koulutuksen omaavien joukkoon. - Kenties olemalla jääkiekkoilija-aivokirurgi tai juontaja-astronautti tai pankkiiri-business-enkseli sijoittja ja mitä niitä nyt nykyisin muita seurattuja ja kai siten kai myös arvotettuja ja hyvin palkattuja ammattinimikkeen (, jota edeltää oikea koulutus) omaavia onkaan.
Sekavaa oli kirjoituksesi, mutta työpaikkoja ei ole tulevaisuudessa matalapalkka-aloillakaan samassa määrin kuin nykyään. Parasta olisi ettei ihmisiä olisi liikaa, mutta Suomessakaan ei ole ikinä ennen ollut näin paljon ihmisiä.
No, joo. Toisaalta kaikki kouluttautuminen on hyvästä.
Ilman koulutusta olevia kohtaan arvostus on tasan nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet matalasti kouluttautuneet hokevat että heillä ei ole lukupäätä = kaikki ei tule valmiina kuin Manulle illallinen.
Tiedoksi: raskasta puurtamista se oli niillekin jotka sen vaivan näkivät eivätkä mukavuudenhaluisina luovuttaneet.
Tämä toi mieleeni sen, miten lienee väärin sanoa, että pelkään mutta ainakin laittaa mietteliääksi, että mitä käytännössä tarkoittaa se, että kun aiemmin korkeakoulutus oli vain hyvin pieni vähemmistö saattoi päästä ja hankkia itselleen korkeamman koulutuksen ja jopa ylioppilas -tutkinto oli erityine saavutus.
Verrattuna tilanteeseen, jossa on otettu tavoitteeksi, että jokaisella nuorella tuilsii olla tulevaisuudessa vähintään perusasteen tutkinto eli joko ammattikoulututkinto tai ylioppiastutkinto. Ja kuinka enemmän kuin joka toisella nuoremmista ikäluokan edustajilla tulisi olla tulevaisuudessa korkeakoulu tai yliopisto -tutkinto.
Voi olla, että aiemmin moni sellainen jolla olisi ollut potentiaalikin korkeakoulu/ yliopisto-opintoihin jäi vaille mahdollisuutta näyttää kykynsä ja taitonsa mutta silti käy mielessä, että säilyykö koulutuksen arvostus ja kunnioitus edes nykyisellä tasolla, jos se on enempi sääntö, että sellainen on hankittuna kuin, että sellaista ei ole.
Ja tai joudutaanko aimmista "korkeammista" osaamistavoitteista tinkimään ja vähentämään vaatimuksia siksi, että saadaan luotua illuusio siitä, miten hieno ja mahtava maa Suomi on kun täällä omn niin paljon syvästi ja laajsti oppimeita ja koulutettuja kun enemmän kuin joka toinen on korkeakoulutettu tai yliopistosta valmistunut. Vaan mistä heille kaikille löytyisi myös paikka tai paikkoja, joissa voisvat käyttää omaksi ja yhteiseksi hyväksi saamaansa osaamis -potenttiaalia? - Vai toteammeko vain, että se on ihan oma vika jos tohtorina työskentelet tulevaisuudessa siivoajana tai maiterina ruokalähettinä.
Molemmat arvokkaita ja hyviä töitä mutta tuntuu turhauttavalta ajatella, että tätä varten nyt olisin opiskellut useamman vuoden, joka nyt korkeampi koulutus minulla kuten monella muullakin tuppaa kestämään. '
Ja tietysti saada kuulla, että miten menin valitsemaan väärän alan, kun jos olisin valinnut oikein, niin kuuluisin siihen harvojen arvotettujen koulutuksen omaavien joukkoon. - Kenties olemalla jääkiekkoilija-aivokirurgi tai juontaja-astronautti tai pankkiiri-business-enkseli sijoittja ja mitä niitä nyt nykyisin muita seurattuja ja kai siten kai myös arvotettuja ja hyvin palkattuja ammattinimikkeen (, jota edeltää oikea koulutus) omaavia onkaan.
Sekavaa oli kirjoituksesi, mutta työpaikkoja ei ole tulevaisuudessa matalapalkka-aloillakaan samassa määrin kuin nykyään. Parasta olisi ettei ihmisiä olisi liikaa, mutta Suomessakaan ei ole ikinä ennen ollut näin paljon ihmisiä.
Kiitos kun sanoit noin huomaavaisesti. - Sekava on aika kaunis ilmaisu tuosta kirjoittamastani aivopierusta. - Yleisemmin halusin kai vain sanoa, että koulutuksen arvostuksen lasku vaikuttaa etenevän sitä varmemmin mitä enemmän on koulutettuja. Koulutus ei ole enää vain harvojen etuoikeus; ei edes korkeamoi koulututsus . - Mutta vastaisuudessakin on erityisen koulutuksen tai erityisen ammattitaidon ja osaamisen omaavia, joita arvostetaan. Korkeammasta koulutuksesta on tullut jo lähes normi, jota ilman ei uskota selvittävän. - Kyynisempi näkemys on, että kun mahdollisimman monelle halutaan antaa "korkeakouluts" niin osaamistavoitteista ja koulutuksen laadusta joudutaan tinkimään. Samalla yhä useampi ei pääse hyödyntämään omaa potenttiaalista osaamispääomaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan hattua sille, että joku on jaksanut kouluttautua vuosikausia vaativassa koulutuksessa. Tottakai sitä arvostan.
Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että korkeakoulutuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko joku ihminen elämässään viisas, kohtelias, myötätuntoinen tai epäitsekäs.
Kaikenlaisia ihmisiä löytyy kaikilta yhteiskunnan tasoilta, eikä kenenkään ihmisarvo ole toista korkeampi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia ihmisiä löytyy kaikilta yhteiskunnan tasoilta, eikä kenenkään ihmisarvo ole toista korkeampi.
Ai edes niiden jotka eivät ole raiskanneet tai murhanneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sikoja on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Myös koulutetuissa. Yhden sellaisen sian hyväksikäytön kohteeksi jouduin. Säälittävä tapaus ja erittäin korkeasti koulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia ihmisiä löytyy kaikilta yhteiskunnan tasoilta, eikä kenenkään ihmisarvo ole toista korkeampi.
Ai edes niiden jotka eivät ole raiskanneet tai murhanneet?
Kaikilla ihmisillä on lähtökohtaisesti sama ihmisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia ihmisiä löytyy kaikilta yhteiskunnan tasoilta, eikä kenenkään ihmisarvo ole toista korkeampi.
Ai edes niiden jotka eivät ole raiskanneet tai murhanneet?
Myös korkeakoulutettuja ja oppineita on niin murhaajien kuin raiskaajien joukossa.
Arvostan lähimmäistäni tekojen, en tittelin, perusteella. Maailmassa on liikaa asiantuntijoita joilla on kovasti sanottavaa.. mutta teot ratkaisevat. Esim yksityisyrittäjiä, hoitajia, lumenauraajia, opettajia ja timpureita arvostan. Valtiotieteen tohtoreita en juurikaan arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia ihmisiä löytyy kaikilta yhteiskunnan tasoilta, eikä kenenkään ihmisarvo ole toista korkeampi.
Ai edes niiden jotka eivät ole raiskanneet tai murhanneet?
Myös korkeakoulutettuja ja oppineita on niin murhaajien kuin raiskaajien joukossa.
Ei liittynyt siihen vaan vain lainattuun tekstiin.
Toki arvostan. Kyllähän se jotain kertoo jos henkilö pystyy kouluttautumaan pitkälle. Mutta turhaan siitä kenenkään tarvitsee tuntea kateutta tai alemmuutta, pystyn arvostamaan ihmisissä muitakin asioita ja ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Luonteen ja arvojen perusteella. Jos ihminen on itsekäs kusipää, niin hän on minun arvoasteikossani kastematoakin alempana.
-maisteri-
Henkilökohtaisesti ihmisen koulutustasolla ei ole merkitystä. Sen sijaan nykyisessä (huonossa) parisuhteessa koulutus- ja sitä kautta ammatiryhmäero muodostuu ongelmaksi. Rasittavaa kuunnella kun teillä on sitä ja tätä. Pidätte itseänne parempina ja tienaatte paremmin ja meillä taas tehdään töitä helvetillisissä olosuhteissa jne. Kateutta vaan lienee se. Se on vaan jotenkin niin vierasta kun mikään koulutus tai työ ole toistaan parempi, kyse on vaan ihmisestä tittelillä tai ilman.
En. Minulle kaikki ihmiset ovat samalla viivalla taustastaan riippumatta. Arvostukseni ansaitaan käytöksellä ja sillä se myös menetetään.
Arvostan. Tietysti akateeminen on arvoasteikossa paljon korkeammalla kuin joku tradenomi.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan, mutta en arvota ihmisiä sen perusteella. Koulutustaso ei yksinään kerro ihmisestä mitään.
Niin, ei todellakaan!
Tämä toi mieleeni sen, miten lienee väärin sanoa, että pelkään mutta ainakin laittaa mietteliääksi, että mitä käytännössä tarkoittaa se, että kun aiemmin korkeakoulutus oli vain hyvin pieni vähemmistö saattoi päästä ja hankkia itselleen korkeamman koulutuksen ja jopa ylioppilas -tutkinto oli erityine saavutus.
Verrattuna tilanteeseen, jossa on otettu tavoitteeksi, että jokaisella nuorella tuilsii olla tulevaisuudessa vähintään perusasteen tutkinto eli joko ammattikoulututkinto tai ylioppiastutkinto. Ja kuinka enemmän kuin joka toisella nuoremmista ikäluokan edustajilla tulisi olla tulevaisuudessa korkeakoulu tai yliopisto -tutkinto.
Voi olla, että aiemmin moni sellainen jolla olisi ollut potentiaalikin korkeakoulu/ yliopisto-opintoihin jäi vaille mahdollisuutta näyttää kykynsä ja taitonsa mutta silti käy mielessä, että säilyykö koulutuksen arvostus ja kunnioitus edes nykyisellä tasolla, jos se on enempi sääntö, että sellainen on hankittuna kuin, että sellaista ei ole.
Ja tai joudutaanko aimmista "korkeammista" osaamistavoitteista tinkimään ja vähentämään vaatimuksia siksi, että saadaan luotua illuusio siitä, miten hieno ja mahtava maa Suomi on kun täällä omn niin paljon syvästi ja laajsti oppimeita ja koulutettuja kun enemmän kuin joka toinen on korkeakoulutettu tai yliopistosta valmistunut. Vaan mistä heille kaikille löytyisi myös paikka tai paikkoja, joissa voisvat käyttää omaksi ja yhteiseksi hyväksi saamaansa osaamis -potenttiaalia? - Vai toteammeko vain, että se on ihan oma vika jos tohtorina työskentelet tulevaisuudessa siivoajana tai maiterina ruokalähettinä.
Molemmat arvokkaita ja hyviä töitä mutta tuntuu turhauttavalta ajatella, että tätä varten nyt olisin opiskellut useamman vuoden, joka nyt korkeampi koulutus minulla kuten monella muullakin tuppaa kestämään. '
Ja tietysti saada kuulla, että miten menin valitsemaan väärän alan, kun jos olisin valinnut oikein, niin kuuluisin siihen harvojen arvotettujen koulutuksen omaavien joukkoon. - Kenties olemalla jääkiekkoilija-aivokirurgi tai juontaja-astronautti tai pankkiiri-business-enkseli sijoittja ja mitä niitä nyt nykyisin muita seurattuja ja kai siten kai myös arvotettuja ja hyvin palkattuja ammattinimikkeen (, jota edeltää oikea koulutus) omaavia onkaan.