Älykkäillä ihmisillä ei ole ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollei ole esitettävänä laadukasta tutkimusta, niin väittäisin että paskapuhetta. Olen opiskellut ja työskennellyt erittäin fiksujen tyyppien kanssa ja käytännössä kaikilla oli vähintäänkin kohtuullisen suuri ystäväpiiri. Älykkyyden ja sosiaalisten taitojen välillä on korrelaatio ja tämä on ennen kaikkea positiivinen korrelaatio.

no siis sun kaverit on perus älykkäitä, mutta uskon, että todella älykkäiden kohdalla tämä voi olla totta. Todella älykkäillä ei todennäköisesti ole vain aikaa ystäville, koska arki koostuu niin paljon muusta, lukemisesta, pohdiskelusta, opiskelusta ja uuden tiedon hankkimisesta. Siinä ei tosissaan jää aikaa tapailla muita ihmisiä ja istuskella jossain kahviloissa juttelemassa diibadaabaa. Koska totuushan on se, että kaikista ei ole todella älykkään keskustelukumppaniksi.

No, joukossa oli useita matematiikan ja fysiikan olympialaisiin osallistuneita, joten uskaltaisin sanoa, että olivat älykkäitä. Mutta jos älykkyyden rajaksi mitataan väitöskirja 20 vuotiaana Harvardista, niin valitettavasti kukaan ei ollut niin fiksu.

Nuoruus on ehkä hieman eri aikaa. Tuolloin myös älykkäillä nuorilla on vähemmän kokemusta ja enemmän intoa. Kokemuksen kasvaessa fiksumpi muuttuu skeptisemmäksi. 

t: Eri

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ihmiset ovat usein ärsyttäviä. Se äly on usein muista kyvyistä pois. Sosiaaliset taidot tai kehotietoisuus voi olla esim. heikkoa.

Älykkyyden katsotaan olevan osin keskittymiskyvystä kiinni. Testiälykäs ihminen on muita parempi sulkemaan pois epäolennaisia ärsykkeitä. Tämä voi todellakin johtaa naurettavan putkinäköiseen ja yksioikoiseen ajatteluun, jos älykkäällä on myös kapeat kiinnostuksen kohteet. Kuitenkin useimmat älykkäät ovat ns. yleisälykkäitä ja uteliaita monia asioita ja ilmiöitä kohtaan. Osa testiälykkäistä on enemmän intuitiivisia kuin analyyttisiä ihmisiä ja kykenevät vastaamaan kysymyksiin oikein tietämättä edes miksi.

Vierailija kirjoitti:

Jollei ole esitettävänä laadukasta tutkimusta, niin väittäisin että paskapuhetta. Olen opiskellut ja työskennellyt erittäin fiksujen tyyppien kanssa ja käytännössä kaikilla oli vähintäänkin kohtuullisen suuri ystäväpiiri. Älykkyyden ja sosiaalisten taitojen välillä on korrelaatio ja tämä on ennen kaikkea positiivinen korrelaatio.

Tämä teidän juupas-eipäs -keskustelu johtuu siitä, että joidenkin on hirveän vaikea ymmärtää, ettei (todella) älykkäätkään ole mikään yksi yhtenäinen massa, joita yhdistää samat ominaisuudet. Älykkyys on yksi ominaisuus muiden joukossa. Toki jotain korrelaatiota ja kausaliteettia voi löytää... jotain tiettyä säännönmukaisuutta, mutta silti. On paljon muitakin tekijöitä ihmisessä itsessään, ympäristössä, olosuhteissa jne., jotka tähän vaikuttavat. Osa viihtyy seurassa, osa ei. Osa ei löydä samankaltaista seuraa, vaikka yrittää, osa on tullut kiusatuksi, ei luota, ei ole oppinut sosiaalisia taitoja, osa saanut terveet rakastavat lähtökohdat, oikeanlaista tukea sellaisena kuin on, toinen kokenut itsensä aina ulkopuoliseksi friikiksi jne jne jne....

Kaikki ihmiset ei vain tarvitse seuraa. Mikä siinä nyt on niin vaikea käsittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ihmiset ovat usein ärsyttäviä. Se äly on usein muista kyvyistä pois. Sosiaaliset taidot tai kehotietoisuus voi olla esim. heikkoa.

Älykkyyden katsotaan olevan osin keskittymiskyvystä kiinni. Testiälykäs ihminen on muita parempi sulkemaan pois epäolennaisia ärsykkeitä. Tämä voi todellakin johtaa naurettavan putkinäköiseen ja yksioikoiseen ajatteluun, jos älykkäällä on myös kapeat kiinnostuksen kohteet. Kuitenkin useimmat älykkäät ovat ns. yleisälykkäitä ja uteliaita monia asioita ja ilmiöitä kohtaan. Osa testiälykkäistä on enemmän intuitiivisia kuin analyyttisiä ihmisiä ja kykenevät vastaamaan kysymyksiin oikein tietämättä edes miksi.

Toisaalta, eikö juuri keskittymisongelmista kärsivät ole hyviä tuossa putkinäköisessä keskittymisessä kun on joku itseään kiinnostava asia? En tiedä, en ole asiantuntija, mutta tällainen käsitys minulla on...

On se jännä kun tämäkin palsta on täynnä näitä lähes neroja: "minä olen ainakin tosi älykäs Ja MINÄ ja Mun ystävät..."

Eikö älykkäältä voisi odottaa vähän pidemmälle vietyä ajattelua ja parempaa näkökulmanottokykyä? Teidän kertomushan ei kerro yhtään mistään mitään.

Se, ettei teillä ole ystäviä, ei välttämättä ole missään yhteydessä älykkyyteen (jonka kyseenalaistan muutenkin). Se voi liittyä siihen vittumaiseen asenteeseen, että haukut muita ja olet ylimielinen muita kohtaan. Tai jostain muusta syystä.

Jos sulla on ystäviä, ei sekään edelleen automaattisesti liity älykkyyteen. Se voi liittyä, tai olla liittymättä. Luultavasti olet muiden mielestä hyvä tyyppi muutenkin ja olisit sitä ilman älynlahjoja. Tosin, huomio! kukaan tällainen ihminen ei ole tainut täällä kirjoittaakaan. Valtaosa näistä neroista on selvästi ylpeästi ystävättömiä, tai jotenkin muuten sosiaalisesti poikkeava.

Aloituksessa ei mainittu miksi älykäs on yksinäinen,eikö saa vai eikö välitä seurasta. Sitä voi olla vähän ylimielinen jos pitää muita itseään tyhmempänä niin jättäytyy pois tälläisestä seurasta mutta ei siitä kärsi. Älykkäät ovat yleensä myös vakavamielisiä joka etenkin naisen ollessa kyseessä on sellainen asia joka työntää muita kauemmas. Naisen pitäisi olla kävelevä jakoavain etenkin jos on kaunis,vakavuus ei ole naisille hyve.

Älykkäillä on älykkäitä ystäviä. Ei älykkään tarvitse olla introvertti tai autisti.

Vierailija kirjoitti:

On se jännä kun tämäkin palsta on täynnä näitä lähes neroja: "minä olen ainakin tosi älykäs Ja MINÄ ja Mun ystävät..."

Eikö älykkäältä voisi odottaa vähän pidemmälle vietyä ajattelua ja parempaa näkökulmanottokykyä? Teidän kertomushan ei kerro yhtään mistään mitään.

Se, ettei teillä ole ystäviä, ei välttämättä ole missään yhteydessä älykkyyteen (jonka kyseenalaistan muutenkin). Se voi liittyä siihen vittumaiseen asenteeseen, että haukut muita ja olet ylimielinen muita kohtaan. Tai jostain muusta syystä.

Jos sulla on ystäviä, ei sekään edelleen automaattisesti liity älykkyyteen. Se voi liittyä, tai olla liittymättä. Luultavasti olet muiden mielestä hyvä tyyppi muutenkin ja olisit sitä ilman älynlahjoja. Tosin, huomio! kukaan tällainen ihminen ei ole tainut täällä kirjoittaakaan. Valtaosa näistä neroista on selvästi ylpeästi ystävättömiä, tai jotenkin muuten sosiaalisesti poikkeava.

Kannattaa lukea ketjuun kirjoitettuja kirjoituksia, ennen kuin rupeaa tylyttämään kirjoittajia. Esimerkiksi minulla ei ole mitään ongelmaa saada ystäviä, mutta en vain jaksa perustallaajien seuraa. Tämän takia olen rajoittanut vapaa-ajan sosiaalisia suhteita.

Mikä on elämän tarkoitus? Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Jim Carrey. Suurin osa luulee että hän on tosi tollo mutta tsekatkaa totuus.

Mitä äly on, suuri määrä ulkoa opittuja jonkun muun tuottamia tekstejä, matemaattisia kokonaisuuksia vai kielellistä lahjakkuutta vai kaikkea jota ihminen tarvitsee menestykseen. Hyvinkin vähä-älyinen ihminen voi menestyä siinä mihin ihminen on alunperin tarkoitettu, selviämään, syömään, lisääntymään.

Jos ihmiseen voisi lisätä jälkikäteen muistia, ei keskustelua älystä tarvittaisi enää, ihmiseen downloadataan haluttu kirjaviisaus, press enter ja olet uusi nero. Kyllä minusta taiteessa on se nerouden kynnys ajatelkaa jotain veistämistä ja taidemaalausta. Ei niitä skilssejä voi kukavain kadulta repäisty henkilö yliopistosta saada. Tietoa siihen kyllä mutta se kädentaito ja luovuus ihmiseen tulee jostain korkeammalta taholta.

Itse arvostan omaa rauhaa, lukea, nähdä, kokea, musiikkia, kirjoja, taidetta, luontoa, tehdä ja harrastaa. Toki toiselle ihmisen seuralle on aika, paikka ja tarve mutta 24/7 sitä kokoajan, ei minulle kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niin, kerrohan se elämän tarkoitus. Täällä on monta vähemmän älykästä kuulolla.

Elämällä on yksi tarkoitus eli päämäärä: kuolema. Sana tarkoitus merkitsee päämäärää Suomen kielessä. 

Pitäisi kysyä: Mikä on elämän merkitys?". Lyhyesti: "Mikä on elämän tarkoitus?" on eräänlainen älykkyystesti sille, että ihminen ymmärtää, mitä sanat tarkoittavat.

https://www.suomisanakirja.fi/tarkoitus

1. aikomus, aie, suunnitelma.

2. tavoite, tarkoitusperä, päämäärä.

3. käyttö, tehtävä, funktio.

Jos kysyy jotain johon on useampi mahdollinen oikea vastaus, on aika arroganttia luokitella toinen toinen vähemmän älykkääksi sillä että saa "väärän" oikean vastauksen. Sitäpaitsi, ainakin minun kielikorvassani "päämäärä" on jotain mitä tavoitellaan, ennemmin kuin se mihin päädytään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan niin älykäs kun luulee olevansa, jos noin on. Älykäs osaa sovittaa ne juttunsa kaikille vauvasta vaariin. Wanna-be- älykäs itkee, kun ei kukaan tykkää ääliöstä.

Aina tämä sama lässytys. Ei ole kyse siitä, osaako sovittaa juttunsa jollekin lapselle tai vammaiselle sopiviksi. Ihminen voi osata sovittaa juttunsa vauvalle ja vaarille, mutta kuka haluaa ystäväkseen vauvan?

Ymmärtääkö ne, ketkä tuota juttujen sopeuttamis- argumenttia viljelee, että on hieman eri asia olla ystävä, kuin hetken jokellella jollekin debiilille?

Onhan se ymmärrettävää. Huippuälykkäitä on häviävän vähän ja heidän älykkyytensä taso on valtaväestöstä niin poikkeava, ettei heidän ole mahdollista muodostaa henkisesti tasa-arvoista, molempia osapuolia tyydyttävää suhdetta, ellei etsimällä etsi toista neroa, jonka kanssa kemiatkin kohtaa. Tämä pätee myös sinne toiseen ääripäähän, eli älyllisesti kehitysvammaisiin. Heitäkin on rajallisesti, joten omantasoisen seuran löytäminen ei ole läpihuutojuttu.

Itse olen normaaliälyinen ja olin muutaman vuoden ajan ystävä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivälle naiselle. Oli pakko lopulta viilentää välit, sillä ajanvietto hänen kanssaan ei yksinkertaisesti ollut mielekästä, eikä tasaveroista. Tuntui, kuin olisin ollut terapeutti teinille, enkä ystävä ikätoverille.

Uskon, että neroilla on vähän samanlainen fiilis tavisten seurassa. He turhautuvat vähemmän älykkään yksinkertaisemmasta ilmaisutavasta ja vähemmän älykkäällä menee neron pohdinnat ja etenkin huumorintaju yli ymmärryksen. Ei siinä oikein läheisiksi tulla

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset ovat varsin mitäänsanomatonta seuraa, seuraavan lauseen arvaa ennen kuin se on edes sanottu ääneen. On todella harvoja ihmisiä joiden seurassa viihdyn. Silloin niillä täytyy olla yleistietoa ja leikata.

Sitten on myös niitä, ketkä luulevat arvaavansa sen seuraavan lauseen, ja huutavat päälle kuuntelematta mitä toinen oikeasti on sanomassa.

Yleensä ovat jotain 90-100 äo. tyyppejä. Hirvittäviä ihmisiä.

Oikeasti älykkäällä on myös sosiaalista älykkyyttä ja tunneälyä. Hyvänpäiväntuttuja ei välttämättä ole, mutta aitoja ystäviä löytää kyllä. Mullakaan ei ole ikinä ollut suurta kaveriporukkaa, vaan lapsesta asti aina vaan ne pari-kolme läheistä ystävää, jotka ovat sitten olleet todella syviä, aidosti välittäviä ja läheisiä ystävyyssuhteita. Nyt kolmekymppisenä on edelleen kolme sydänystävää, joista kaksi ihan lapsuudesta asti ja yksi teini-iästä. Lisäksi yksi työkaveri/jumppakaveri, johon tutustunut nyt aikuisempana.

Sori mutta et muutu älykkääksi hylkäämällä kaikki ystäväsi. Tollokin voi olla yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan niin älykäs kun luulee olevansa, jos noin on. Älykäs osaa sovittaa ne juttunsa kaikille vauvasta vaariin. Wanna-be- älykäs itkee, kun ei kukaan tykkää ääliöstä.

Kyllä älykäs pystyy laskemaan juttujensa tason kuuntelijan mukaan, niin että toiset pitävät hurmaavana seurana. Ongelma on vain se, että älykkäälle tuollainen seuraelämä ei suurempaa tyydytystä tuota. Päinvastoin. Tuollainen helposti väsyttää, ärsyttää sekä nostaa huolestumista.

Olen ruvennut vähentämään merkittävästi sosiaalista elämää. Viihdyn hyvin pelkän perheen kesken.

Kyllä se on aika vahva tyhmemmän ihmisen indikaattori, jos ei tule edes pieneen mieleen, että sillä toisella ihmisellä voi myös olla väliä, ja miten hän sen kanssakäymisen kokee.

Tyhmä ihminen ei voi mitenkään käsittää, että myös sen älykkäämmän täytyy kokea se vauva-vaarin seura mielekkääksi, eikä pelkästään se riitä, että vauva-vaari hyväksyy sen älykkäämmän seuraakseen.

Varmasti näin! On helppoa olla porukassa samanlaisten ajatusten ja järjenjuoksun omaavien ihmisten kanssa. Heti jos porukkaan tulee joku vähänkin viisaammalta vaikuttava, usein jää ulkopuolelle. Itse en ole ikinä kokenut kuuluvani porukkaan. Olen usein aika yksin ajatusteni kanssa. En koe saavani vastakaikua keskusteluissa tai keskustelut joita käydään porukoissa, eivät tunnu yhtään järkeviltä. Olen tavannut kyllä muitakin valtavirtaa fiksumpia tyyppejä ja usein huomannut näiden kanssa jutun luistavan paljon paremmin. Mutta ikävää se on mutta totta, että fiksuja ihmisiä ei tavallisessa lössissä arvosteta.