Kumman sukunimi avoparin lapselle?
Olen törmännyt ilmiöön, että lapselle annetaan useimmiten isän sukunimi. Perusteita tai muita mielipiteitä?
Kommentit (85)
Meillä on minun, äidin, sukunimi.
Perustelut:
- se on kauniimpi
- harvinaisempi
- sen alkuperä tiedossa 1500-luvulle asti
- on sukutilan nimi
Miehen nimi on uusi, vasta 1920-luvulla otettu eikä sillä ole mitään kiinnekohtaa suvun historiaa, se vain keksittiin. Ja se on ruma.
Vierailija kirjoitti:
Kumman kanssa lapsi jää mahdollisen eron jälkeen? Luult. äidin. Ja jos lapsia on vielä monelle miehelle, kuten nykyään usein, niin ilman muuta äidin nimi, tiedetään henkilöllisyyskin varmasti. Hullua kun yhdellä naisella 3-4 eri sukunimistä lasta.
Ööööh, mun lapsilla on kummallakin isiensä sukunimet ja itselläni oma sukunimeni, eikä silti ole mitään vaikeutta ollut missään vaiheessa, etteikö olisi joka paikassa tiedetty, että minun lapsia ovat.
En nyt tajunnut tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman kanssa lapsi jää mahdollisen eron jälkeen? Luult. äidin. Ja jos lapsia on vielä monelle miehelle, kuten nykyään usein, niin ilman muuta äidin nimi, tiedetään henkilöllisyyskin varmasti. Hullua kun yhdellä naisella 3-4 eri sukunimistä lasta.
Ööööh, mun lapsilla on kummallakin isiensä sukunimet ja itselläni oma sukunimeni, eikä silti ole mitään vaikeutta ollut missään vaiheessa, etteikö olisi joka paikassa tiedetty, että minun lapsia ovat.
En nyt tajunnut tätä.
Ja itse kysymykseen; minä valitsin etunimet, joten lapset saivat isän sukunimen.
- edellellinen
äidin sukunimin annettiin, kun puoliso olisi vaatinut naimisiin menoa, jotta olisi isän sukunimeä voitu käyttää. Siihen en suostunut.
Meillä suvussa äidin sukunimi, koska se on kaunis ja harvinainen. Isältä ei edes kysytty, että Korhonenko muka pitäisi valita.
Lisäksi äidin sukunimi on sellainen, että kuuluisat sukulaiset tulevat helposti mieleen ja tasoittavat tietä työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva sai isänsä sukunimen, koska minä halusin lapselle toisen nimen, joka ei isälle niin mieluisa ollut. Etunimi päätettiin yhdessä ja sukunimen kohdalla oli molemmille ihan sama, kumman nimen lapsi saisi, mutta "kiista" toisesta nimestä sitten johti miehen sukunimeen. Molemmat olemme tyytyväisiä ratkaisuun, toivottavasti lapsikin sitten isompana.
Ja lisään vielä sen verran, että harkitsimme myös yhdistelmäsukunimeä, kun sellaisen nyt saisi lapselle antaa, mutta sukunimemme eivät yhtään sopineet yhteen, joten jouduimme luopumaan ajatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti miehen sukunimi joka on annettu vuosisatoja, tuo että annetaan naisen sukunimi on feministien kotkotusta.
Mitä sä höpötät? Ei täällä ole ollut t edes nimilakia vuosisatoja.
Jokaisen parin oma asia, muilla ei nokan koputtamista.
Meillä on lapsilla ja minulla eksäni nimi, en voinut sietää tyttönimeäni, olin iloinen kun sain vaihtaa, saan edelleen paljon kehuja kivasta nimestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman kanssa lapsi jää mahdollisen eron jälkeen? Luult. äidin. Ja jos lapsia on vielä monelle miehelle, kuten nykyään usein, niin ilman muuta äidin nimi, tiedetään henkilöllisyyskin varmasti. Hullua kun yhdellä naisella 3-4 eri sukunimistä lasta.
Ööööh, mun lapsilla on kummallakin isiensä sukunimet ja itselläni oma sukunimeni, eikä silti ole mitään vaikeutta ollut missään vaiheessa, etteikö olisi joka paikassa tiedetty, että minun lapsia ovat.
En nyt tajunnut tätä.
Öööööh, ihmisiä nyt vaan huvittaa naiset jotka hommaa lapsia jokaisen kumppanin kanssa.
Samaa olemme pohdiskelleet.. Täällä moni sanoo, että nätimpi sukunimi, mutta jos on tosiaan Korhonen ja Virtanen.. Kumpikaan ei selvästi toista nätimpi ja erittäin yleisiä sukunimiä..
Vierailija kirjoitti:
Samaa olemme pohdiskelleet.. Täällä moni sanoo, että nätimpi sukunimi, mutta jos on tosiaan Korhonen ja Virtanen.. Kumpikaan ei selvästi toista nätimpi ja erittäin yleisiä sukunimiä..
Juu, tämä näyttää monella täällä unohtuvan, että suurimmalla osalla on ihan tavallinen -nen-päätteinen sukunimi, jonka takia meillekin oli "ihan sama" kumman sukunimen lapsi saa. Emme nähneet suurta eroa siinä, onko vauva "Virtanen" vai "Korhonen".
- 21
Nykyisinhän saa antaa yhdistelmänimen, mikä mielestäni olisi paras ratkaisu.
Meillä lapset saivat äidin nimen (minun nimeni, siis). Perusteena oli se, että se on kauniimpi nimi, ja toisaalta myös se, että koska yleensä lapset saavat isän nimen, ei käytäntö muutu koskaan tasa-arvoisemmaksi, elleivät ihmiset ala antaa lapsille enemmän äidin nimiä.
Vaihtoehtoja:
- Kauniimpi/kivempi sukunimi
- Harvinaisempi sukunimi
- Vanhempi sukunimi
- Sukunimi, joka sopii paremmin yhteen etunimen kanssa
Meillä kummallakin on tavalliset nen-päätteiset suomalaiset sukunimet, mutta toinen hiukan kauniimpi kuin toinen. En silti osaa sanoa, kumman nimen antaisimme. Meillä minun tavallisempi sukunimi on kuitenkin paljon vanhempi kuin kumppanin kauniimpi nimi. Lisäksi mielelläni antaisin oman nimeni eteenpäin, mutta kumppanikin haluaa antaa omansa. Saa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja järkevä pointti tuo kauniimpi nimi. Omassa tapauksessa on molemmilla ihan kaunis, lyhyehkö suomalainen sukunimi.
Paitsi että se kauneus on täysin subjektiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman kanssa lapsi jää mahdollisen eron jälkeen? Luult. äidin. Ja jos lapsia on vielä monelle miehelle, kuten nykyään usein, niin ilman muuta äidin nimi, tiedetään henkilöllisyyskin varmasti. Hullua kun yhdellä naisella 3-4 eri sukunimistä lasta.
Ööööh, mun lapsilla on kummallakin isiensä sukunimet ja itselläni oma sukunimeni, eikä silti ole mitään vaikeutta ollut missään vaiheessa, etteikö olisi joka paikassa tiedetty, että minun lapsia ovat.
En nyt tajunnut tätä.
Öööööh, ihmisiä nyt vaan huvittaa naiset jotka hommaa lapsia jokaisen kumppanin kanssa.
Jopa entisaikaan oli ihan tavallista, että naisella oli lapsia vaikka kahden eri miehen kanssa. Jos oli esimerkiksi jäänyt leskeksi, iso osa avioitui uudestaan. Ja eipä niitä lapsia juuri useamman kanssa nykyisinkään ole - ottaen huomioon, että yleisimmät lapsiluvut ovat 1-3. Joten jos lapsia on useamman kuin yhden kumppanin kanssa, on se määrä nykyisinkin tavallisesti 2. Ei siis mitään uutta 1800-lukuun tai 1900-luvun alkuun verrattuna.
Isän nimi, äitihän tietää lastensa olevan omia, mies on siinä kohtaa pykälän perässä. Eihän se sukunimi toki isyyttä todenna, mutta jos nainen ei sitäkään miehelle suo, mitä mies omistussaralla saa? Nainen omistaa lapset imetyksen ja synnytyksen kautta, mies saa periyttää lapsille nimensä. Ellei se ole selkeästi rumempi.
Lapset voivatvaihtaa nimensä jos joskus haluavat. Lisäksi naisista, jotka eivät voi suoda lapsille miehen nimeä tulee mieleen, etteivät ole mieheensä muutenkaan kauhean sitoutuneita, ainoastaan lapsiinsa.
Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtoja:
- Kauniimpi/kivempi sukunimi
- Harvinaisempi sukunimi
- Vanhempi sukunimi
- Sukunimi, joka sopii paremmin yhteen etunimen kanssa
Meillä kummallakin on tavalliset nen-päätteiset suomalaiset sukunimet, mutta toinen hiukan kauniimpi kuin toinen. En silti osaa sanoa, kumman nimen antaisimme. Meillä minun tavallisempi sukunimi on kuitenkin paljon vanhempi kuin kumppanin kauniimpi nimi. Lisäksi mielelläni antaisin oman nimeni eteenpäin, mutta kumppanikin haluaa antaa omansa. Saa nähdä.
Mikä vika siinä -nen päätteessä on? Se on diminutiivi, eli hellittelymuoto. Esim. tyttö->tyttönen, lisko->liskonen, virta->virtanen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman kanssa lapsi jää mahdollisen eron jälkeen? Luult. äidin. Ja jos lapsia on vielä monelle miehelle, kuten nykyään usein, niin ilman muuta äidin nimi, tiedetään henkilöllisyyskin varmasti. Hullua kun yhdellä naisella 3-4 eri sukunimistä lasta.
Ööööh, mun lapsilla on kummallakin isiensä sukunimet ja itselläni oma sukunimeni, eikä silti ole mitään vaikeutta ollut missään vaiheessa, etteikö olisi joka paikassa tiedetty, että minun lapsia ovat.
En nyt tajunnut tätä.
Öööööh, ihmisiä nyt vaan huvittaa naiset jotka hommaa lapsia jokaisen kumppanin kanssa.
Ja erityisesti ne heistä, jotka haluavat siksi antaa lapsilleen oman nimensä, koska eivät olleet niihin miehiin ikinä edes sitoutuneet.
Nykyään voi antaa molempien nimet esim. Jade Virtanen Koski.
Meillä vauva sai isänsä sukunimen, koska minä halusin lapselle toisen nimen, joka ei isälle niin mieluisa ollut. Etunimi päätettiin yhdessä ja sukunimen kohdalla oli molemmille ihan sama, kumman nimen lapsi saisi, mutta "kiista" toisesta nimestä sitten johti miehen sukunimeen. Molemmat olemme tyytyväisiä ratkaisuun, toivottavasti lapsikin sitten isompana.