Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia naisten välisiä "kirjoittamattomia sääntöjä"?
02.01.2022 |
En oikein tajua naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naisilla on joitain keskinäisiä ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei voi siis lukea tai oppia mistään. Mistä voisi oppia kommunikoimaan mielekkäällä tavalla naisten kanssa? Varmaan monille miehillekin olisi apua vastaavasta.
Kommentit (330)
Naisten välisiä kirjoittamattomia sääntöjä on tasan yksi, eli helppo oppia ja muistaa.
Se on, et yritä paneskella tai paneskele toisen miestä, oli se nyxä tai exä.
Tadaa, nyt osaat kirjoittamattomat säännöt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt minua hieman myös hämmentää, kun tämä yksi keskustelija puhui itsekin siitä, löytyykö yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja kannattaako tutustusmista jatkaa. Mutta nyt sitten yhtäkkiä ei puhutakaan enään tutustumisesta vaan jostain ohimenevästä hetkestä, jossa molemmilla siinä on jo se selkeä kiinnostuksen kohde (koirapuisto tai konferenssi). Eli missä vaiheessa ja miksi tässä nyt oltiin kartoittamassa niitä kiinnostuksen kohteita, ellei ollut tarkoitus millään tavalla edes tutustua tähän ihmiseen?
Tutustuminen alkaa aina ohimenevästä hetkestä. Kun tapaan jonkun ihmisen esim koirapuistossa, konferenssissa, baarissa, lentokoneessa tai missä tahansa, en mä voi tietää, kohtaanko häntä enää toistamiseen. Jos kuitenkin käy niin, että tapaan (esimerkiksi osutaan useamman kerran samaan aikaan koirapuistoon), niin sitten jutellaan lisää. Ja mitä useammin jutellaan, sitä enemmän tutustutaan. Jossain vaiheessa sitten aletaan puhua muustakin kuin koirista ja koirapuistoista. Oikeastaan puhe saattaa kääntyä koirapuistosta kunnallispolitiikkaan ihan vain siksi, että ainakin täällä koirapuiston ylläpitäminen kuuluu kunnalle. Jos toista ei aihe kiinnosta yhtään, niin se on ihan fine. Mutta jos kiinnostaakin, niin on ainakin yksi asia koirien lisäksi, mikä kiinnostaa molempia. Mitä enemmän on yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai ainakin riittävästi, sitten voi jo ehdottaa, että tavattaisiinko joskus jossain muuallakin kuin koirapuistossa. Mutta jos ei ole mitään muuta yhteistä kuin koirat, riittää ihan hyvin, että tavataan satunnaisesti koirapuistossa.
no, jos ajatellaan, että tutustutte koirapuistotuttuun jonkin verran. Kerrot ohimennen esim äidillesi, että olet tutustunut erääseen ihmiseen koirapuistossa. Äitisi sanoo, että hänet voisi pyytää mukaan erääseen koiratapahtumaan. Siksi äitisi pyytää sinua kertomaan hänestä vähän enemmän. Mikä hänen nimensä on, onko hänellä perhettä, joka tulisi mukaan, asuuko hän jossain lähistöllä, tulisiko hän tapahtumaan omalla autollaan vai tulisiko teidän kyydissänne. Sinä et tiedä hänen nimeään, et tiedä yhtään missä hän asuu ja onko hänellä perhettä tai omaa autoa. Tiedät vain hänen mielipiteensä kunnallispolitiikasta ja innostuksen alkuperäiskansoihin. Itselleni olisi todella noloa kertoa äidilleni, että enpäs muuten edes tiedä hänen nimeään saati sitä, asuuko hän samalla paikkakunnalla.
Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta mun äidilleni ei tulisi mieleenkään pyytää jotain mullekin vasta puolituttua ihmistä yhtään minnekään meidän mukaamme. En mä pyytäisi siinä vaiheessa vielä itsekään. Mutta tässä varmaan on taas yksi ihmisten välinen ero eli jotkut ovat hyvin nopeita käänteissään ja uusi ihminen otetaan hetkessä mukaan omaan elämään. Mä taas en kuulu tähän porukkaan vaan kyllä mulla menisi nyt ainakin puoli vuotta ennenkuin edes ehdottaisin jollekin koirapuistotutulle yhtään mitään.
Hohhoijaa, tuohan oli vain esimerkki tilanteesta, jossa tuntuisi jotenkin kummalliselta, että kokisin tai väittäisin jotenkin tutustuneeni ihmiseen, josta en tiedä nimeä, mutta tiedän kyllä hänen koirarotunsa jalostuksen historian. Kyllä siinä vaiheessa miettisin, olenko tutustunut tähän ihmiseen, vai olenko vain hankkinut tietoja rodunjalostuksesta.
Minähän en puhunut tuossa ajasta yhtään mitään. Se keskustelu äidin kanssahan voisi tapahtua juuri silloin puolen vuoden kuluttua, mutta ethän siinäkään vaiheessa vielä tietäisi edes hänen nimeään tai mitään muutakaan, koska sellaisiahan ei sovi ventovieraan kanssa puhua. Niinhän tässä itse sanot.
Niin pitkään kuin naiset eivät suostu kirjoittamaan näitä kirjoittamattomia sääntöjä ylös, niin ei mitenkään. Johtunee siitä että naiset eivät pystyisi sopimaan niistä säännöistä jos ne pitäisi määritellä jotenkin vaan saisivat siitä riidan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin vahvistuu ymmärrys tästä ap:n ongelmasta. Ei ole tullut mieleenikään, että jollekulle saattaisi arkipäiväinen rupattelu olla jotenkin erityisen vaikeaa ja vastenmielistä ja keskustelunaiheiksi kelpaa vain ne suurimmat intohimon kohteet. Miten te olette noin ylipäätään pärjänneet esimerkiksi työelämässä, ellette saa asiakkaalle paukuttaa alkuperäiskansojen historiaa eikä pikkujouluissa keskustelu Euroopan voimakkaimmista maanjäristyksistä lähdekään lentoon?
Pärjään erittäin hyvin työelämässä. Ja kyllä, siihen liittyy just sitä jonninjoutavaa smalltalkia. Onneksi yleensä sen smalltalkin voi liittää työhön. Esim kun olen ollut kansainvälisissä konferensseissa, konferenssista riittää oikein hyvin juteltavaa niin lounastauoilla kuin vapaamuotoisissa illanvietoissakin. Ei mun tarvitse kertoa, montako lasta mulla on, olenko naimisissa, mistä ruuasta tykkään, millaisella autolla ajan jne. Ihan riittää, että kerron nimeni, missä firmassa olen töissä ja jos kysytään, niin mitä mun toimenkuvaani kuuluu. Mutta ei mun ole tarkoituskaan tutustua näihin ihmisiin yhtään enempää kuin mistä työnantaja maksaa mulle palkan. En aio tavata näitä ihmisiä vapaa-ajallani. Sen vuoksi mun ei edes tarvitse tietää, olisiko meillä jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Riittää, että yhteinen kiinnostuksenkohde on työ, jonka vuoksi ollaan samaan aikaan samassa paikassa.
No niin. Eikä siltikään ilmeisesti mitkään kellot kilkata, mikä tarkoitus sillä small talkilla on ja miksi se on nimenomaan sellaista jonninjoutavaa eikä mitään alkuperäiskansojen ruotimista.
Kukaan ei ole vaatinut kertomaan, millaisella autolla ajat tai montako lasta sinulla on, herranjumala. Ne olivat esimerkkejä, millaiset aiheet YLEENSÄ nousevat helposti keskusteluissa esiin ja joihin monien on helppo osallistua.
No voi hyvää päivää taas. Minäkin annoin esimerkkinä tuon alkuperäiskasojen uskonnot. Listasin siihen muitakin esimerkkejä (joista osa oli sellaisia, jotka eivät kiinnosta mua itseäni yhtään). Mutta sinäkin takerruit yhteen ainoaan asiaan esimerkissäni eli alkuperäiskansoihin. Ja mä myös olen jo useamman kerran kirjoittanut, että ei niistä alkuperäiskansoista aleta heti ensimmäisellä tapaamiskerralla puhumaan. Vasta sitten, kun on tavattu jo useita kertoja. Edelleen olen sitä mieltä, että yksinkertaisin ja kaikille sopivin smalltalk on alussa puhua siitä, miksi ollaan just nyt puhumassa toistemme kanssa. Oli se sitten koira, jonka kanssa on koirapuistossa, konferenssi, johon osallistutaan juuri nyt, yhteinen projekti, joka on menossa jne.
Edelleen jäi minulle hieman epäselväksi, mitä sinä niillä ensimmäisillä keskustelukerroilla sitten puhut, kun sinusta oli ihan käsittämätöntä, että puhutaan esimerkiksi työstä, lapsista tai lomasuunnitelmista tai mistään, mikä liittyy omaan elämään. Säästä, koirapuiston penkin maalista, ruohon kasvusta?
No se oli just edellisen kommenttini viimeisessä lauseessa. Mutta selitän nyt uudelleen. Jos olen vaikkapa konferenssissa ja sitten lounaalla istun jonkun ennestään tuntemattoman ihmisen viereen, keskustelen hänen kanssaan siitä konferenssista, jossa molemmat olemme. Esimerkiksi mille luennoille osallistui, mitä piti luennosta, millle luennolle on menossa seuraavaksi, osallistuuko illalla järjstettävään iltatilaisuuteen jne. Tai jos olen jossain tilanteessa asiakkaideni kanssa, jutellaan siitä projektista, jota olemme tekemässä Tai jos olen koirapuistossa, juttelen toisen koiranomistajan kanssa koirista. Voidaan myös jutella koirapuiston sijainnista ja pohjaratkaisusta esim onko liian vähän metsää, liian mutainen maa, liian paahteinen paikka, onko hyvät vai huonot kulkuyhteydet, pitäisikö olla useampia koirapuistoja alueella, hoidetaanko koirapuiston siivous ja kunnostus huolella jne. Ihan voi vaikka kysyä, että oletko tietoinen, että tuon toisen portin lukko on rikki. Siis jos se on rikki.
Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi joku mulle ihan uppo-outo tyyppi kuvittelisi mun olevan kiinnostunut hänen lapsistaan tai lomasuunnitelmistaan, jos ne eivät millään tavalla liity siihen, miksi olemme just sillä hetkellä siinä paikassa ja puhumme toisillemme. Ymmärrän, jos ollaan jossain lastentapahtumassa, niin voi puhua lapsista. En mäkään ala jollekin randomille puhumaan koirapuistosta, jos me ei olla sillä hetkellä koirapuistossa.
No tässä taitaa olla sellainen ongelma, että minä puhun ihan oikeasta tutustumisesta ja sinä puhut näköjään jonkun ohikulkijan tapaamisesta. Itse oletin, että ap puhuu vähän läheisemmästä tutustumisesta eikä tällaisesta ohimienevästä merkityksettömästä kohtaamisesta.
Ei vaan me puhutaan ihan samasta asiasta. Just nimittäin mietin, että ilmeisesti osa väärinkäsityksistä johtuu ihan siitä, että mä en katso tutustuneeni toiseen ihmiseen, jos olen tunnin verran jutellut hänen kanssaan ja tiedän hänen nimensä, lastensa lukumäärän, ammatin, auton värin ja merkin sekä lomasuunnitelmat. Seuraavana päivänä en nimittäin muista enää hänen nimeään, parin päivän päästä en auton merkkiäkään ja viikon päästä en enää edes miltä hän näytti.
Multa kysyttiin edellisessä, mistä mä sitten ensimmäisillä keskustelukerroilla puhun ja ne olivat just nuo asiat, mitkä luettelin. Jos tapaan sen konferenssituttavuuden uudelleen illanvietossa, keskustellaan edelleen konferenssista. Oikeastaan koko konferenssin ajan keskustellaan konferenssiin liittyvistä asioista. Asiakkaiden kanssa taas puhutaan aina työasioista. En mä puhu omista henkilökohtaisista asioista asiakkaideni kanssa. Siis lapsistani, lomasuunnitelmistani tms. Ilmoitan kyllä riittävän ajoissa, milloin olen lomalla ja kuka mua silloin tuuraa, mutta en mitä aion lomallani tehdä. Jossain aiemmassa kirjoitin, että koirapuistossa riittää kyllä koirista puhuttavaa moneksi kuukaudeksi
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että entä jos tapaisitkin hänet uudestaan kahden viikon päästä, kävisitteko uudestaan saman keskustelun kuin ekalla kerralla, jos et muista hänestä enää mitään?
Jos kyse on koirapuistossa tapaamastani ihmisestä, niin en. Mä nimittäin muistan koirat. Unohdan omistajat, mutta en koiria. Mutta jos olisi joku muu henkilö, niin valtettavasti saattaisin käydä uudelleen saman keskustelun ellei keskustelussa olisi ollut jotain sellaista, mikä olisi jäänyt erityisesti mieleeni. Esim jos toinen olisi kertonut, että hänellä on 4 lasta, jotka ovat neloset. Se jäisi mieleen.
Niin, tässähän taas päästään siihen ongelmaan, mikä monilla varmasti ainakin naisten kohdalla tulee (ja miksei miestenkin). Jos sinua ei hirveästi edes kiinnosta ne ihmiset vaan ainoastaan heidän koiransa, en ihmettele, miksi kommunikointi on väkinäistä ja vaikeaa. Minä en ainakaan haluaisi lähipiiriini ihmistä, jota kiinnostaa enemmän minun lemmikkini kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittamaton sääntö: älä koskaan kuvittele, että nainen kestää pienintäkään huumoria, joka kohdistuu häneen. Naisilla ei yksinkertaisesti ole kykyä nauraa itselleen.
Esimerkki: näet kaverin pitkästä aika-ajoa tänä aikana on päässyt kertymään vähän painoa. Miehelle voit ilman mitään ongelmaa vitsailla, että on tainnut makkara maistua. Naiselle IKINÄ älä sano tätä vitsiä, muuten nainen tulee olemaan ikuisesti vihainen sinulle.
Mitä hauskaa tuollaisessa huumorissa sitten on? ei se miehillekään aina niin hauska tilanne ole jos heidän painoaan kommentoidaan.
Mot.
Jos et edes kykene tunnistamaan huumoria tilanteessa, niin turha yrittää selittää.
Se on juuri näin. Naisia yhdistäviä piirteitä:
- huono itsetunto
- huumorintajuttomuus
- selkäänpuukottaminen
- älyllinen laiskuus
- perusteeton ylemmyydentunto
- marttyyriasenne
Katkera inzelli puhuu siitä, mistä on puute. Ja toisen lihomisesta huomautus ei ole huumoria, se on tahallista ilkeilyä. Ketään se ei naurata, eikä ole tarkoituskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin pitkään kuin naiset eivät suostu kirjoittamaan näitä kirjoittamattomia sääntöjä ylös, niin ei mitenkään. Johtunee siitä että naiset eivät pystyisi sopimaan niistä säännöistä jos ne pitäisi määritellä jotenkin vaan saisivat siitä riidan aikaan.
Niin, ajatella että naisilla on erilaisia mielipiteitä, eikä vaan yhtä. Sun on mahdoton ymmärtää.
Tiedän hyvin tunteen ap! Monesti isot naisporukat varsinkin nuoremmat kuin minä supattelee ja alkaa puhumaan paskaa. Mutta tulen ihan hyvin toimeen valikoitujen yksittäisten ihmisten kanssa kyllä ja olen kokenut hyviä ystävyyksiäkin. Oma teoria on että näillä suorastaan kiusaajilla on epävarmuuksia ja pitää ilmaista nokkimisjärjestys noin. He ovat vähän ehkä tyhmiä ja laumahierarkia merkkaa heille kauhean paljon. Kohta joku valittaa että no ei ihme että kiusaavat jos pidän heitä tyhmänä. No en minä pitäisi jolleivat käyttäytyisi noin, ne on sellaisia ihmisiä joille sosiaaliset suhteet ja juoruilu on ykkösasia elämässä, ei kiinnosta mikään muu. Nämä ei vaan ole yleensä sellaisia älykköjä. Mulla on periaatteena olla ystävällinen kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittamaton sääntö: älä koskaan kuvittele, että nainen kestää pienintäkään huumoria, joka kohdistuu häneen. Naisilla ei yksinkertaisesti ole kykyä nauraa itselleen.
Esimerkki: näet kaverin pitkästä aika-ajoa tänä aikana on päässyt kertymään vähän painoa. Miehelle voit ilman mitään ongelmaa vitsailla, että on tainnut makkara maistua. Naiselle IKINÄ älä sano tätä vitsiä, muuten nainen tulee olemaan ikuisesti vihainen sinulle.
Mitä hauskaa tuollaisessa huumorissa sitten on? ei se miehillekään aina niin hauska tilanne ole jos heidän painoaan kommentoidaan.
Mot.
Jos et edes kykene tunnistamaan huumoria tilanteessa, niin turha yrittää selittää.
Se on juuri näin. Naisia yhdistäviä piirteitä:
- huono itsetunto
- huumorintajuttomuus
- selkäänpuukottaminen
- älyllinen laiskuus
- perusteeton ylemmyydentunto
- marttyyriasenne
Katkera inzelli puhuu siitä, mistä on puute. Ja toisen lihomisesta huomautus ei ole huumoria, se on tahallista ilkeilyä. Ketään se ei naurata, eikä ole tarkoituskaan.
Siinä mielessä kyllä, että itseltäni puuttuvat nuo luettelemani tyypilliset naisten ominaisuudet. En ole katkera, enkä vastentahtoisessa selibaatissa, joten siinä kohdin menit metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittamaton sääntö: älä koskaan kuvittele, että nainen kestää pienintäkään huumoria, joka kohdistuu häneen. Naisilla ei yksinkertaisesti ole kykyä nauraa itselleen.
Esimerkki: näet kaverin pitkästä aika-ajoa tänä aikana on päässyt kertymään vähän painoa. Miehelle voit ilman mitään ongelmaa vitsailla, että on tainnut makkara maistua. Naiselle IKINÄ älä sano tätä vitsiä, muuten nainen tulee olemaan ikuisesti vihainen sinulle.
Mitä hauskaa tuollaisessa huumorissa sitten on? ei se miehillekään aina niin hauska tilanne ole jos heidän painoaan kommentoidaan.
Mot.
Jos et edes kykene tunnistamaan huumoria tilanteessa, niin turha yrittää selittää.
Se on juuri näin. Naisia yhdistäviä piirteitä:
- huono itsetunto
- huumorintajuttomuus
- selkäänpuukottaminen
- älyllinen laiskuus
- perusteeton ylemmyydentunto
- marttyyriasenne
Katkera inzelli puhuu siitä, mistä on puute. Ja toisen lihomisesta huomautus ei ole huumoria, se on tahallista ilkeilyä. Ketään se ei naurata, eikä ole tarkoituskaan.
Höpsis, kyllä me jätkäporukassa kuittaillaan toisten kessistä jos aihetta on, ja sille kyllä nauretaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten välisiä kirjoittamattomia sääntöjä on tasan yksi, eli helppo oppia ja muistaa.
Se on, et yritä paneskella tai paneskele toisen miestä, oli se nyxä tai exä.
Tadaa, nyt osaat kirjoittamattomat säännöt!
Naiset on huonoja pitämään kiinni tästä periaatteesta, jostain syystä juuri se ystävän mies himottaa monia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittamaton sääntö: älä koskaan kuvittele, että nainen kestää pienintäkään huumoria, joka kohdistuu häneen. Naisilla ei yksinkertaisesti ole kykyä nauraa itselleen.
Esimerkki: näet kaverin pitkästä aika-ajoa tänä aikana on päässyt kertymään vähän painoa. Miehelle voit ilman mitään ongelmaa vitsailla, että on tainnut makkara maistua. Naiselle IKINÄ älä sano tätä vitsiä, muuten nainen tulee olemaan ikuisesti vihainen sinulle.
Mitä hauskaa tuollaisessa huumorissa sitten on? ei se miehillekään aina niin hauska tilanne ole jos heidän painoaan kommentoidaan.
Mot.
Jos et edes kykene tunnistamaan huumoria tilanteessa, niin turha yrittää selittää.
Se on juuri näin. Naisia yhdistäviä piirteitä:
- huono itsetunto
- huumorintajuttomuus
- selkäänpuukottaminen
- älyllinen laiskuus
- perusteeton ylemmyydentunto
- marttyyriasenne
Katkera inzelli puhuu siitä, mistä on puute. Ja toisen lihomisesta huomautus ei ole huumoria, se on tahallista ilkeilyä. Ketään se ei naurata, eikä ole tarkoituskaan.
Höpsis, kyllä me jätkäporukassa kuittaillaan toisten kessistä jos aihetta on, ja sille kyllä nauretaan.
Naisilta vain puuttuu kyky nauraa itselleen tai ottaa vastaan itseen kohdistuvaa huumoria. Yleensä miehet oppivat tämän yhden virheen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittamattomia sääntöjä:
Kun joku sanoo että ihana nähdä, käydään joskus kahvilla, niin hän ei tarkoita sitä että olisi ihana nähdä, tai että haluaisi käydä kanssasi kahvilla. Se on vain jollain käsittämättömällä tavalla kohteliasta valehdella tällaisia asioita toiselle. Tuohon kuuluu siis vastata että niin sinuakin, ja käydään kahvilla joskus, ja sitten unohtaa itsekin koko episodi. Älä missään tapauksessa pyydä häntä kahville, koska se olisi epäkohteliasta ja moukkamaista.
Kun hiuksiasi, vaatteitasi kehutaan, niin sillä ei tarkoiteta sitä että ne olisivat kehujan mielestä kehuttavat. Tuo tarkoittaa joko sitä että sinun halutaan kehuvan jotain heissä, tai että sanojan mielestä hiuksesi, vaatteesi ovat rumia. Muista siis kehua kehujaa, vaikka et kehuttavaa löytäisikään, tai kehuminen ei olisi sinun tyyliäsi.
Kun sinulle sanotaan baariin lähtiessä että laita se kiva paita tai mekko, se harmaa, just se sellainen säkki, se näyttää sinun päälläsi tosi hyvältä, (ja omasta mielestäsi se vaate ei pue sinua yhtään, vaan näytät aivan kassialmalta) niin sitä ei sanota siksi että näyttäisit hyvältä, vaan siksi että et vetäisi miesten huomiota itseesi, ja kaverisi saisi paistatella.
-Sama koskee heittoa "lyhyt siilitukka näyttäisi sinulla tosi hyvältä, kannattaa leikata!"
Aamumuro kirjoitti:
Ap:n teksti oli kuin omasta kynästä.
Se kirjoittamaton sääntö tuntuu olevan, että pitäisi osata lukea rivien välistä, tulkita sanoja (joku voi tarkoittaa ihan toista mitä sanoo, kun sanoo sen tietyllä tavalla/äänen painolla) ja "varmistella", että onko tämä nyt näin vaikka juuri puhuttiin, että niinhän se on.
Vaikka arvostan naisia ihan yhtä lailla kuin miehiä, niin oma kokemus on, että lisäksi naisporukka on usein muutenkin suljetumpi kuin miesporukka ja siksi vaikeampi päästä mukaan.
Naiset oman kokemukseni mukaan on myös toisinaan päättämättömämpiä, josta voi seurata säätämistä. Jos et osaa olla mukana säätämisessä, niin jäät ulkopuolelle herkemmin.
Naisten kanssa saattaa myös olla sitä että kadehditaan ihan suotta jotain toisen ominaisuutta/piirrettä, kun ei tiedetä koko tarinaa.
Siitä kun ynnää että jos teet päätöksiä helposti, et osaa aiheetonta säätämistä, et osaa lukea rivien välistä, et esim osaa mennä auttamaan kaveriasi, joka juuri sanoi että ei tarvitse apua vaikka tarkoitti että tottakai tarvitsee, etkä osaa kadehtia tai omaat edes yhden kadehdittavan piirteen niin siinäpä se sitten olikin. Oishan se kivaa että ois naiskavereita, mutta minkäs teet.
Sanaton viestintä ja esimerkiksi katse ja äänensävy paljastavat onko nainen tosissaan kehuja sanoessaan vai onko kehu pelkkä "heitto", jolla toista naista pidetään huonompana. En vaan ymmärrä miksi naiset tekevät asioista vaikeampia kuin ovat ja miksi ei voi selkeästi sanoa mitä tarkoittaa, jos esimerkiksi tarvitsee apua niin ilmaisee sen selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon saanut ihan valtavasti tukea mun läheisiltä vaikeissa elämäntilanteissa. Nimenomaan toisilta naisilta. En oo ikinä yrittänyt hypätä tai hypännyt sänkyyn kaverin miehen kanssa. Mun ystävät ei myöskään ole yritelleet ikinä viekoitella mun kumppaneita. Käytän meikkiä mutta en mitenkään muista keskustelleeni ikinä kenenkään ihmisen- miehen tai naisen kanssa meikeistä. Yhteiskunnallisista asioista ei vaan voi olla puhumatta - ne koskee meitä kaikkia. Vaikkapa vaaleista jauhetaan lenkkikaverin kanssa (nainen) lähes päivittäin.
Mun tytär on kiinnostunut autourheilusta ja on suorittamassa asepalvelusta. Mun mies on innostunut leipomisesta.
Nää jutut joissa sukupuolitetaan kiinnostuksenkohteet on niin vanhanaikaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittamattomia sääntöjä:
Kun joku sanoo että ihana nähdä, käydään joskus kahvilla, niin hän ei tarkoita sitä että olisi ihana nähdä, tai että haluaisi käydä kanssasi kahvilla. Se on vain jollain käsittämättömällä tavalla kohteliasta valehdella tällaisia asioita toiselle. Tuohon kuuluu siis vastata että niin sinuakin, ja käydään kahvilla joskus, ja sitten unohtaa itsekin koko episodi. Älä missään tapauksessa pyydä häntä kahville, koska se olisi epäkohteliasta ja moukkamaista.
Kun hiuksiasi, vaatteitasi kehutaan, niin sillä ei tarkoiteta sitä että ne olisivat kehujan mielestä kehuttavat. Tuo tarkoittaa joko sitä että sinun halutaan kehuvan jotain heissä, tai että sanojan mielestä hiuksesi, vaatteesi ovat rumia. Muista siis kehua kehujaa, vaikka et kehuttavaa löytäisikään, tai kehuminen ei olisi sinun tyyliäsi.
Kun sinulle sanotaan baariin lähtiessä että laita se kiva paita tai mekko, se harmaa, just se sellainen säkki, se näyttää sinun päälläsi tosi hyvältä, (ja omasta mielestäsi se vaate ei pue sinua yhtään, vaan näytät aivan kassialmalta) niin sitä ei sanota siksi että näyttäisit hyvältä, vaan siksi että et vetäisi miesten huomiota itseesi, ja kaverisi saisi paistatella.
-Sama koskee heittoa "lyhyt siilitukka näyttäisi sinulla tosi hyvältä, kannattaa leikata!"
Lisää:
Ei kannata sanoa että pidät suklaasta. Se on salakoodi joka tarkoittaa joko sitä että pidät seurassasi olevaa naista lihavana, kun tuollatavalla kierosti vinkkaat että on suklaa hänelle maistunut, tai sitä että yrität houkutella häntä syömään suklaata jotta hän lihoisi ja olisi epäviehättävämpi kuin sinä.
Nämä on vielä helppoja, kun mennään oikein syvään päähän, niin et voi enää opetella näitä ulkoa, vaan häviät kaiken. Saatat katsoa väärällä tavalla, joka koetaan loukkaavaksi. Sinä etä saa ikinä tietää miten katsoit, etkä saa tätä tietoosi vaikka kyseinen nainen sanoisi sinulle suoraan että mitä tuo katse nyt tarkoitti, miksi katsoit minua noin?!?! Ja kysyisit häneltä että antteeksi, miten katsoin? Katsoin ihan normaalisti. Nuo sanasi ovat vain passiivisaggressiivisuutta, joka ainoastaan alleviivaa tätä väärällä tavalla katsomistasi.
Niin ja ap:n kysymykseen; osan näistä voi oppia, osaa ei. Ei kannata oikeastaan yrittääkään, vaan vietä aikasi niiden kanssa joille kelpaat itsenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittamattomia sääntöjä:
Kun joku sanoo että ihana nähdä, käydään joskus kahvilla, niin hän ei tarkoita sitä että olisi ihana nähdä, tai että haluaisi käydä kanssasi kahvilla. Se on vain jollain käsittämättömällä tavalla kohteliasta valehdella tällaisia asioita toiselle. Tuohon kuuluu siis vastata että niin sinuakin, ja käydään kahvilla joskus, ja sitten unohtaa itsekin koko episodi. Älä missään tapauksessa pyydä häntä kahville, koska se olisi epäkohteliasta ja moukkamaista.
Kun hiuksiasi, vaatteitasi kehutaan, niin sillä ei tarkoiteta sitä että ne olisivat kehujan mielestä kehuttavat. Tuo tarkoittaa joko sitä että sinun halutaan kehuvan jotain heissä, tai että sanojan mielestä hiuksesi, vaatteesi ovat rumia. Muista siis kehua kehujaa, vaikka et kehuttavaa löytäisikään, tai kehuminen ei olisi sinun tyyliäsi.
Kun sinulle sanotaan baariin lähtiessä että laita se kiva paita tai mekko, se harmaa, just se sellainen säkki, se näyttää sinun päälläsi tosi hyvältä, (ja omasta mielestäsi se vaate ei pue sinua yhtään, vaan näytät aivan kassialmalta) niin sitä ei sanota siksi että näyttäisit hyvältä, vaan siksi että et vetäisi miesten huomiota itseesi, ja kaverisi saisi paistatella.
-Sama koskee heittoa "lyhyt siilitukka näyttäisi sinulla tosi hyvältä, kannattaa leikata!"
Lisää:
Ei kannata sanoa että pidät suklaasta. Se on salakoodi joka tarkoittaa joko sitä että pidät seurassasi olevaa naista lihavana, kun tuollatavalla kierosti vinkkaat että on suklaa hänelle maistunut, tai sitä että yrität houkutella häntä syömään suklaata jotta hän lihoisi ja olisi epäviehättävämpi kuin sinä.
Nämä on vielä helppoja, kun mennään oikein syvään päähän, niin et voi enää opetella näitä ulkoa, vaan häviät kaiken. Saatat katsoa väärällä tavalla, joka koetaan loukkaavaksi. Sinä etä saa ikinä tietää miten katsoit, etkä saa tätä tietoosi vaikka kyseinen nainen sanoisi sinulle suoraan että mitä tuo katse nyt tarkoitti, miksi katsoit minua noin?!?! Ja kysyisit häneltä että antteeksi, miten katsoin? Katsoin ihan normaalisti. Nuo sanasi ovat vain passiivisaggressiivisuutta, joka ainoastaan alleviivaa tätä väärällä tavalla katsomistasi.
Niin ja ap:n kysymykseen; osan näistä voi oppia, osaa ei. Ei kannata oikeastaan yrittääkään, vaan vietä aikasi niiden kanssa joille kelpaat itsenäsi.
Kiitos :D Nää on hyviä, ja niin paikkansapitäviä :D
Mun kaveri ei enää voinut onlla mun ystävä kun häneltä leikattiin kohtu pois. Hän kokee rinnallani olevansa vähemmän nainen, ja haluaa nyt keskittyä niiden naisten ystävyyteen jotka eivät tiedä hänen leikkauksestaan.
Mitä tuohon nyt voi enää sanoa....
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri ei enää voinut onlla mun ystävä kun häneltä leikattiin kohtu pois. Hän kokee rinnallani olevansa vähemmän nainen, ja haluaa nyt keskittyä niiden naisten ystävyyteen jotka eivät tiedä hänen leikkauksestaan.
Mitä tuohon nyt voi enää sanoa....
On varmaan niin kipeä asia. Ymmärrän täysin tuommoisen reaktion. Suruaika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Nojoo, mä en paljasta yksityiselämästäni yleensä juurikaan mitään. Ehkä siitä voi tulla feikki vaikutelma.
Sitten en yhtään ihmettele, että on vaikeaa viihtyä naisten kanssa. Itselleni ei tulisi mieleenikään kahvitellessa alkaa puhumaan politiikkaa ennen kuin ollaan vaihdettu viimeisimmät kuulumiset.
Toimitko samalla tavalla esimerkiksi perheenjäseniesi ja sukulaistesikin kanssa? Paasaat isoäidillesi mieluummin koronarajoituksista kuin kysyt hänen lonkkaleikkauksestaan tai uudesta puutarhasta.
Sukulaisten kanssa on eri juttu, sillä tunnen heidät pidemmältä ajalta. Mutten avaudu kovin helposti omasta elämästäni vieraille ihmisille.
Miten sinä koskaan pystyisit tutustumaankaan näihin muihin ihmisiin, ellet kerro itsestäsi mitään, etkä halua kuulla myöskään heidän elämästään mitään, vaan jauhat jostain luonnontieteistä. Tällaiset teflon-ihmiset ovat kyllä todella raskasta seuraa. Jos kysyt, mikä on heidän lempiruokansa, he eivät siihenkään osaa vastata mitään muuta kuin antaa jonkun ravitsemusluennon, kun kaiken pitää olla niin helkkarin asiapitoista ja "älykästä".
En ota tähän kantaa muuten kuin tuohon helkkarin asiapitoiseen, naiset tykkää hömpästä :) Ja sitten ne hömpän ulkopuoliset naiset tykkää keskustella oikeesti eikä vaan jostain hömpästä.
Minä olen kyllä koko ajan puhunut täsmälleen tuosta samasta asiasta, että niitä asioita tulee ilmi siinä pikkuhiljaa muun juttelun lomassa. En vain ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos tällaisia asioita selviää jo niiden ensimmäisten keskustelujen aikana ja miksi sillä tiedolla pitäisi jotain erityisesti tehdä, että niistä asioista voisi puhua. Itse koen vain luontevaksi, että niitä tapaamisia tulee sovittua jo siinä alkuvaiheessa, joten silloin luonnollisesti tulee ilmi myös ne vuorotyöt ja lapsenvahdit. Ja ihan pelkästään niissä koirapuistotapaamisissakin saatetaan tokaista, että jaahas, pitääpäs tästä lähteä, kun lupasin hakea tyttären uimahallilta tai pitää vielä ehtiä hakemaan auto huollosta tai pitää vielä pakata kun huomenna lähdetään reissuun. Minusta vaikuttaa todella kummalliselta, että nämä rajattaisiin jotenkin tiukasti keskustelusta pois ja näitä aiheita ihan tietoisesti vältellään, ettei vain nyt iik apua kukaan ventovieras saa tietää, että minulla on lapsia tai että lähdetään lomareissulle tai että minulla on auto. Suu pistetään tiukasti kiinni heti kun se alaskanmalamuuttikeskustelu on loppunut. En oikeasti tajua, miksi.