Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaverini vähän tyhmä?
01.01.2022 |
Pidän hänestä kyllä, ja arvostan, mutta kun kysyin häneltä eilen akuutissa selkävaivassa, että kummalla satulatuolilla hän mieluiten istuu, (kun ne ovat erilaiset, se toinen niistä on sellainen ylipieni ja huono itselleni ja toinen normaalin kokoinen ja hyvä, ja hänellä oli se hyvä itsellään), niin hän vain sanoi, että ”mä tykkään tästä, toi toinen on huono”.
Kiva siinä sitten kysyä, että ”voisitko antaa sen hyvän minulle?” Miten joku ei tajua, että jos selkävaivainen kysyy tuollaista, hän itse istuisi siinä tuolissa hetken mielellään?
Työn luonne on vieläpä sellaista, että emme istu pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti, vaan aina hetken.
Ajatteliko hän, että minua vain ihan hänen näkökulmastaan kiinnostaa kysyä, kummalla tuolilla hän mieluummin istuu? Oikeasti.
Joskus 2 tunnin päästä hänellä oli sytyttänyt ja hän kysyi minulta, että ”haluaisitko sä istua tällä?” En viitsinyt sanoa, että olisin halunnut istua joo, koska ainakin itse olisin hänenä kokenut itseni ihan tyhmäksi siinä tapauksessa, että olisin ollut noin itsekäs. Tai ehkä hän siis oli vain tyhmä ja huonosti kasvatettu. Ei kasvatettu huomioimaan sitä, että kaikki ei liity aina juuri SINUUN.
Kommentit (628)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tajusi asiani lopulta, missä pahoittelut, ettei tajunnut heti?
ApAnteeksipyyntö mistä? Ettet osaa ilmaista itseäsi?
Osasinhan. Siitä, ettei heti tajunnut.
ApKatsopa ap saamiasi alapeukkuja. Yleinen arvio on, että et osannut. Selkeä toive olisi huomioitu heti, passiivis-aggressiivisen muka-kysymyksen tulkintaan meni aikaa. Varmaan työkaveri huomasi sinun alkaneen sen jälkeen murjottaa ja kyräillä ja alkoi sen takia miettiä omituiseen reaktioosi syytä. Se ei silti tehnyt toiveestasi oikein muotoiltua, että työtoverisi alkoi hiljaa itsekseen arvailla huonoon käytökseesi syitä.
En alkanut murjottaa, sen keksit ihan omasta päästäsi. Ajattelen vain, että hän on tyhmä ja ylpeä ja aika itsekeskeinen. Se on tullut esille aikaisemminkin, ehkä senkin takia en ihan suoraan kysynyt. Sellaiset ihmiset eivät myöskään tajua, jos kysyt ystävällisesti jotain itseäsi varten, että vaikka he voivatkin pitää kiinni oikeuksistaan, se ei aina ole kohteliasta.
ApTäsmälleen samasta asiasta kyse. Olet koko työpäivän ajan tätä kihissyt itseksesi ja nyt vielä vapaa-ajallasikin vielä teet aloituksen, jossa haukut työkaveria tyhmäksi.
En ole kihissyt :) En ehtinyt keskittyä siihen silloin. Nyt se vain tuli mieleen, koska tosiaan ylemmällä tasolla ja hyvin koulutetut ihmiset ovat tuollaisessa ainakin tuolla työpaikalla samalla aaltopituudella kuin minä ja suoraan kysyminen on paljon tökerömpää, kuin se, että auttaa toista siinä, että tekisit minulle kivasti, jos autat, mutta saat valita!
Ap
Ei ole kovin korkeatasoinen työpaikka, jos jopa istumapaikoista on pulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApEthän anna, kun et ilmiselvästi hyväksy hänen päätöstään. Turha leikkiä jotain laupiasta ja suvaitsevaista siinä, kun kuitenkin tuomitset ja haukut toisen "vapaan" valinnan.
Kyllä minä näen, ettei siinä ollut kyse mistään hänen päätöksestään, vaan hänen (ja sinun, kun luulet hänen siinä päättäneen jotain) tyhmyydestään ja siitä, ettei tillä kummallakaan ole ollut hyvää kotikasvatusta ja sinullakin on luultavasti joku koulutason koulutus.
ApVastaa nyt vielä kahteen kysymykseen:
a) onko mahdollista, että hänellä olisi myös ollut selkävaiva, joka on pahempi kuin sinulla, mutta josta hän ei vain sinulle ole kertonut
b) olisiko tässä tapauksessa ollut häneltä oikein valita se parempi tuoli itselleen vai olisiko siinäkin tilanteessa hänen kuulunut antaa se tuoli sinulle
a) ei ole
b) no siksipä juuri kysyin! Jos en ois piitannut, tarvitseeko hän sitä vai ei, olisin pyytänyt sen ihan suoraan! Kuka siinä kehtaa sanoa että en anna? Tai jos kehtaa, aika itsekäs on. Tietenkin joku voi alkaa anteeksi pyydellen neuvottelemaan, mutta se on harvinaista. Yleensä ihmine antaa sen tuolin ja jupisee selän takana, jos itsekin kärsi.
ApSiis mitä ihmettä? Ei ole mahdollista että hänellä on sinua pahempi selkävaiva, mutta silti nimenomaan käytit tätä syynä sille, että et voi kysyä asiaa suoraan?
Nuo luomasi skenaariot tilanteesta, jossa olisit kysynyt suoraan, ovat normaalille (hyvän kasvatuksen saaneelle) ihmiselle hyvin epätodennäköisiä. Siksi me muut emme pelkää tällaisia tilanteita vaan osaamme kysyä suoraan. Ja oliko tämä oikeasti tapahtunut tilanne nyt sitten yhtään parempi kuin nuo tilanteet, joita sinä pyrit tällä ihme kiertelylläsi nyt välttämään? Joka tapauksessa pidät häntä huonosti kasvatettuna ja tyhmänä, joten olisiko tilanne ollut yhtään huonompi, jos hän olisi töksäyttänytkin asian suoraan päin naamaasi. Tässä sinun tavassasi jäi nyt vain melko hankalaksi toimia sillä ihanteellisimmalla tavalla, eli että ihan asiallisella sananvaihdolla olisi päädytty kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Hänellä voi olla jokin muu syy haluta siinä istua, vaikka lonkkavaiva. Tai jos ei pidä minua minään, eikä halua vaihtaa sen takia, eikä piittaa, vaikka se masentaisi minua. Ei kaikki välitä. Koska jos välittäisi, ei kai nyt olisi vain ajatellut, että mä kysyn hänen työvälinemieltymyksistään? Vaikka kai sekin olisi tosi huomioivaa, mutta suoraan sanoen mua ei kiinnosta. Mutta mua kiinnostaa tasaveroisuus ja oikeudenmukaisuus.
Ap
ApNiin? Eli sinun logiikallasi et voi kysyä suoraan, koska hänellä voi olla jokin hyvä syy (jota ei kerro), mutta kuitenkin hänen olisi joka tapauksessa pitänyt antaa tuoli sinulle, kun hänellä ei voi olla hyvää syytä (jota ei kerro).
Niin, syytä ei tosiaan tarvitse kertoa, mietipä, jos se liittyisi vaikkapa jotenkin alapäähän? Mutta siinä tapauksessa, jos tajuaisi, että selkävaivainen kyselee tuollaista koska se työväline kiinnostaa, ei sinun tykkämisesi siitä, hän voisi sanoa, että mullakin on vaivaa miksi tarvitsen tätä ja jos olisin niin utelia, että kysyisin, että ai millaista, eikä halua sanoa, voi sanoa, että ”sellaista vaan”. Ja sitten katsoa, että tuolin käyttöä voidaan jakaa yhteisesti.
Apno ethän sinä nytkään tiedä, jos hänellä onkin alapäävaivoja, joista ei kerro, mutta silti haukut häntä tyhmäksi.
Tyhmyys ei liity vaivoihin, vaan siihen, että olisi edes pahoitellut tajuttuaan asiani.
ApNyt kun kerroit autismin piirteistäsi, ymmärrän miksi sinun on vaikea nähdä tätä toisen kannalta. Takerrut pieniin yksityiskohtiin etkä voi päästä niistä yli, onhan se tietysti vaikeaa kun ei kertakaikkiaan pysty näkemään tilannetta toisen kannalta vaan olet juurtunut tuohon omaan näkemykseesi.
Itse en muista koska multa olisi viimeksi pyydetty anteeksi, ei varmasti vuosikausiin. Ei edes mieheni ole pyytänyt minulta anteeksi pahimpia solvauksiaan. Lähtökohtaisesti minusta anteeksi kuuluisi pyytää jos on tarkoituksella toiminut väärin, ei sitä jos ei hoksaa joka ikistä asiaa heti samantien. Vasta kun olet itse 100% täydellinen, voit vaatia sitä myös muilta. Ja anteeksi vain mutta näistä viesteistä päätellen on sullakin siihen vielä pitkä matka...
Liittyykö autismin piirteisiin sellainen ominaisuus, että itse loukkaantuu asioista, joista ei kuitenkaan ymmärrä toisen loukkaantuvan. Eikö silloin itsekin ole melko huoleton tällaisissa asioissa eikä edes huomaa, että jostain pitäisi loukkaantua.
Autismin piirteisiin yleisesti kuuluu kyvyttömyys asettua toisen asemaan ja ymmärtää asioita myös toisen näkövinkkelistä, riippumatta tilanteesta. Autisti on usein niin uppoutunut omaan maailmaansa ettei kykene tekemään tulkintoja sen oman suppean kokemusmaailmansa ulkopuolelta. Hän todella vain uskoo oman ”totuutensa”.
mutta eikö siihen liity myös toisaalta kyvyttömyys ymmärtää tällaisia mahdollisia loukkaamistarkoituksia. Eli ap:n tapauksessa hän ei esimerkiksi selittelisi, että lause piti muodostaa noin, ettei työkaverille tulisi noloa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmän vaikutelman annat sinä. Oletet jonkun automaattisesti ymmärtävän hämärän vihjailusi. Puhu suoraan!
On epäkohteliasta ja itsekästä sanoa, että ”saisinko sen tuolin, kun mulla on selkä kipeä?” Pitää kysyä, onko se toiselle jotenkin tärkeä tuoli ja hänen pitää tajuta, että toisella on tuoliin intressi. Ei häneen.
Ap
On epäkohteliasta ja itsekästä viestiä arvoituksilla, ja sitten kiukuta selän takana kun toinen ei ymmärrä lukea ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Olisit kysynyt suoraan, voisitko lainata tuolia.
🤦♀️Se on epäkohteliasta. Mitä, jos se toinenkin olisi kärsinyt selästään samalla ja tullut surulliseksi, kun jos sanoo ei vaikuttaa itsekkäältä ja taas jos antaa tuolin, on lammas tai muuten alistuu?
ApTuossahan vastaat itse omaan aloitukseesi. Miksi haukut työkaveriasi tyhmäksi, jos itsekin keksit tuollaisen syyn, miksi hänellä ei ole velvollisuutta antaa tuoliaan sinulle.
eri
Häh? Enhän MÄ sanonut hänelle NOIN. Mä annoin hänelle tilanteen miettiä, miten kipeä hän itse on verrattuna minuun. Jos ei olisi halunnut antaa tuolia, olisi voinut sanoa, että ”voi ei, mä en kestä sitten työpäivää loppuun, mutta vaihdetaanko hetkeksi kohta” tms.
Jos kysyn suoraan, noin sanominen on sika paljon itsekkäämpää.
ApMissä kohtaa sinä siis annoit hänelle tilanteen miettiä mitään tuollaista? Mistä hän olisi tiennyt, mikä sinun selkäsi kiputaso oli, kun et tuossa mitään asiasta ilmaissut? Ja missä kohtaa annoit hänelle mahdollisuuden arvioida oma selkänsä kipeämmäksi kuin sinun kun itselläsi näköjään on vain yksi oikea vastaus?
Minä olin hänelle nimenomaan valittanut, että selkäni on todella kipeä, kertonut lääkärikäynnistä yms.
Ja siinä kohtaa hän saa sen valintamahdollisuuden, kun minä alan puhua hänen tuolistaan työvälineenä. Siitä puhutaan siksi, että minäkin haluaisin istua sillä. En todellakaan ole kiinnostunut hänen saksistaan tai hänen mistään töissä, ellen itsekin sitä tarvitse. Taukki.
ApNiin. Eli sinulla oli ainoa oikea toimintatapa tilanteeseen valmiina, etkä hyväksynyt työkaverin valitsemaa toimintatapaa. Tuossa aiemmin sanoit, että annoit hänelle itselle tilaisuuden miettiä ja valita. Miksi annoit tällaisen mahdollisuuden, kun oikeita vaihtoehtoja oli mielestäsi vain yksi? Tuollainenhan on silkkaa v*ttuilua. "Mieti nyt hetken, tarvitko muka oikeasti sitä tuolia enemmän kuin minä?"
Jotkut meistä kasvavat tällaisissa perheissä, missä vanhempi (minulla äiti) tarjoaa vaihtoehtoja ja raivostuu, jos lapsi valitsee "väärin". Minulle on lapsuudesta tuttua, että minulta kysytään, haluanko lähteä kauppaan vai en, ja saada tukkapöllyä jos en halua lähteä äidin kaveriksi kaupoille. Muutenkin kommunikointi on ihan kieroutunutta ja vinoutunutta. Esimerkiksi juuri tuo ap:n itse valitsema esimerkki, että jos äitini tulee kysymään minulta, pidänkö tuolistani, niin kysyminen tarkoittaa että minun pitäisi nousta ja antaa tuolini hänelle. Tai jos hän tulee puhumaan hiuksistani, niin minun pitäisi tajuta antaa hänelle hiustenkuivaajani jne.
Yritin joskus avata ajatussolmujani tällä palstalla, mutta lopetin sen lyhyeen, kun minua alettiin solvata äitihulluksi... Mutta siis, oikeasti. Aloituksen case on kuin suoraan omasta elämästäni. Ja kyllä, olen ottanut etäisyyttä äitiini etenkin sen jälkeen, kun hän alkoi haukkua minua autistiksi, koska en kerta kaikkiaan pysy kärryillä hänen oikutteluissaan (kukapa pysyisi)...?
t. aloitus on kuin suoraan omasta elämästäni, minä olen se "hankala ja vaikea tyttö" ja äitini on se ""kiltti", mutta kostonjanoinen ja sydämistynyt"
Nuo asiat pitääkin OPETTAA LAPSELLE, eli se kysyjän syy kysymyksen takana. Eikä tietenkään olettaa sellaista. Mutta tuo työkaveri ei ole lapseni. Hänet on vain kasvatettu vajavaisesti.
ApSuurin osa ihmisistä ei toimi noin, joten lapselle tehdään vain hallaa, jos hän oppii vatvomaan ja kyräilemään jokaisen ihmisen jokaista tekoa piilomerkityksien varalta. Vainoharhaisuus ei ole mikään hyvätapaisuuden merkki.
Jos haluat vihjailla sosiaalisesti korrektisti tahtovasi käyttää samaa tuolia, niin kehuisit tuolin ominaisuuksia ja kertoisit, että se auttaa akuuttiin selkävaivaasi, ja että selkäsi on vähän kipeä nytkin.
Tuo venkoilu on vain ikävää ja ahdistavaa ja luo vaikutelman, että luulet maailman pyörivän oman napasi ympärillä (= eli että kaikki muut muistavat kaiken mitä olet sanonut ja ovat valmiita käyttämään minuutti- ja tuntikaupalla aikaa koodinpurkuun ja toimimaan juuri sinua miellyttävällä tavalla).
Sori, mutta joudut olemaan suorempi, jos haluat ylläpitää normaaleja, vastavuoroisuuteen perustuvia ihmissuhteita edes työkavereiden kanssa.
t. lainaamasi
Kyllä on ihan normaalia korkeammissa piireissä, että ensin valitetaan selkävaivaa ja sen jälkeen kysäistään toiselta, kumpi tuoli on hänestä (selälle) parempi.
ApEi ole normaalia paitsi ehkä jossain kuningatar-alamainen -välisessä keskustelussa.
Siten mä ihmisiin suhtaudunkin. Ovat alamaisia, elleivät omaa kuninkaallisia tapoja.
Ap
Mistäs sinä tiesit suhtautua työkaveriisi alamaisena ennen kuin tiesit, miten hän kysymykseesi reagoi? Teit johtopäätöksen hänen tökeröstä käytöksestään vasta, kun olit itse jo kohdellut häntä alamaisenasi. Et antanut hänelle siis alunperinkään mahdollisuutta kommunikoida tasavertaisenasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tajusi asiani lopulta, missä pahoittelut, ettei tajunnut heti?
ApAnteeksipyyntö mistä? Ettet osaa ilmaista itseäsi?
Osasinhan. Siitä, ettei heti tajunnut.
ApKatsopa ap saamiasi alapeukkuja. Yleinen arvio on, että et osannut. Selkeä toive olisi huomioitu heti, passiivis-aggressiivisen muka-kysymyksen tulkintaan meni aikaa. Varmaan työkaveri huomasi sinun alkaneen sen jälkeen murjottaa ja kyräillä ja alkoi sen takia miettiä omituiseen reaktioosi syytä. Se ei silti tehnyt toiveestasi oikein muotoiltua, että työtoverisi alkoi hiljaa itsekseen arvailla huonoon käytökseesi syitä.
En alkanut murjottaa, sen keksit ihan omasta päästäsi. Ajattelen vain, että hän on tyhmä ja ylpeä ja aika itsekeskeinen. Se on tullut esille aikaisemminkin, ehkä senkin takia en ihan suoraan kysynyt. Sellaiset ihmiset eivät myöskään tajua, jos kysyt ystävällisesti jotain itseäsi varten, että vaikka he voivatkin pitää kiinni oikeuksistaan, se ei aina ole kohteliasta.
ApTäsmälleen samasta asiasta kyse. Olet koko työpäivän ajan tätä kihissyt itseksesi ja nyt vielä vapaa-ajallasikin vielä teet aloituksen, jossa haukut työkaveria tyhmäksi.
En ole kihissyt :) En ehtinyt keskittyä siihen silloin. Nyt se vain tuli mieleen, koska tosiaan ylemmällä tasolla ja hyvin koulutetut ihmiset ovat tuollaisessa ainakin tuolla työpaikalla samalla aaltopituudella kuin minä ja suoraan kysyminen on paljon tökerömpää, kuin se, että auttaa toista siinä, että tekisit minulle kivasti, jos autat, mutta saat valita!
Ap
Etkö sinä oikein hahmota, että toisen haukkuminen tyhmäksi, anteeksipyynnön penääminen ja asian vatvominen päiväkaupalla ovat aika selkeitä merkkejä vihastumisesta?
Raivostuttaa tuommoiset ihmiset kuin sinä, ap. Olen sietänyt teitä koko elämäni, äiti ja sisko kun ovat samanlaisia. Mitään ei sanota suoraan, ajatukset pitäisi lukea. Kun et onnistu, suututaan. Itse olen aikuisena opetellut kovalla työllä sanomaan suoraan mitä haluan, ja odotan sitä nykyään muiltakin. Tyhmä on se joka ei ymmärrä että kukaan ei lue sinun ajatuksiasi, ja olet ihan tasan yksin vastuussa siitä että saat mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tajusi asiani lopulta, missä pahoittelut, ettei tajunnut heti?
ApAnteeksipyyntö mistä? Ettet osaa ilmaista itseäsi?
Osasinhan. Siitä, ettei heti tajunnut.
ApKatsopa ap saamiasi alapeukkuja. Yleinen arvio on, että et osannut. Selkeä toive olisi huomioitu heti, passiivis-aggressiivisen muka-kysymyksen tulkintaan meni aikaa. Varmaan työkaveri huomasi sinun alkaneen sen jälkeen murjottaa ja kyräillä ja alkoi sen takia miettiä omituiseen reaktioosi syytä. Se ei silti tehnyt toiveestasi oikein muotoiltua, että työtoverisi alkoi hiljaa itsekseen arvailla huonoon käytökseesi syitä.
En alkanut murjottaa, sen keksit ihan omasta päästäsi. Ajattelen vain, että hän on tyhmä ja ylpeä ja aika itsekeskeinen. Se on tullut esille aikaisemminkin, ehkä senkin takia en ihan suoraan kysynyt. Sellaiset ihmiset eivät myöskään tajua, jos kysyt ystävällisesti jotain itseäsi varten, että vaikka he voivatkin pitää kiinni oikeuksistaan, se ei aina ole kohteliasta.
ApTäsmälleen samasta asiasta kyse. Olet koko työpäivän ajan tätä kihissyt itseksesi ja nyt vielä vapaa-ajallasikin vielä teet aloituksen, jossa haukut työkaveria tyhmäksi.
En ole kihissyt :) En ehtinyt keskittyä siihen silloin. Nyt se vain tuli mieleen, koska tosiaan ylemmällä tasolla ja hyvin koulutetut ihmiset ovat tuollaisessa ainakin tuolla työpaikalla samalla aaltopituudella kuin minä ja suoraan kysyminen on paljon tökerömpää, kuin se, että auttaa toista siinä, että tekisit minulle kivasti, jos autat, mutta saat valita!
Ap
No ylimielinen ainakin olet ap, jos et muuta. Kummakos et ole vielä vakituista työpaikkaa saanut. Lieneekö noilla ihmissuhdetaidoilla jotain tekemistä asian kanssa....
Se että yrität koko ajan nostaa itseäsi jalustalle koulutuksesi takia paljastaa vain huonon itsetuntosi eikä mitään muuta. Anteeksi mutta olet käyttäytynyt aika tökerösti tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tajusi asiani lopulta, missä pahoittelut, ettei tajunnut heti?
ApAnteeksipyyntö mistä? Ettet osaa ilmaista itseäsi?
Osasinhan. Siitä, ettei heti tajunnut.
ApKatsopa ap saamiasi alapeukkuja. Yleinen arvio on, että et osannut. Selkeä toive olisi huomioitu heti, passiivis-aggressiivisen muka-kysymyksen tulkintaan meni aikaa. Varmaan työkaveri huomasi sinun alkaneen sen jälkeen murjottaa ja kyräillä ja alkoi sen takia miettiä omituiseen reaktioosi syytä. Se ei silti tehnyt toiveestasi oikein muotoiltua, että työtoverisi alkoi hiljaa itsekseen arvailla huonoon käytökseesi syitä.
En alkanut murjottaa, sen keksit ihan omasta päästäsi. Ajattelen vain, että hän on tyhmä ja ylpeä ja aika itsekeskeinen. Se on tullut esille aikaisemminkin, ehkä senkin takia en ihan suoraan kysynyt. Sellaiset ihmiset eivät myöskään tajua, jos kysyt ystävällisesti jotain itseäsi varten, että vaikka he voivatkin pitää kiinni oikeuksistaan, se ei aina ole kohteliasta.
ApTäsmälleen samasta asiasta kyse. Olet koko työpäivän ajan tätä kihissyt itseksesi ja nyt vielä vapaa-ajallasikin vielä teet aloituksen, jossa haukut työkaveria tyhmäksi.
En ole kihissyt :) En ehtinyt keskittyä siihen silloin. Nyt se vain tuli mieleen, koska tosiaan ylemmällä tasolla ja hyvin koulutetut ihmiset ovat tuollaisessa ainakin tuolla työpaikalla samalla aaltopituudella kuin minä ja suoraan kysyminen on paljon tökerömpää, kuin se, että auttaa toista siinä, että tekisit minulle kivasti, jos autat, mutta saat valita!
Ap
Olethan kihissyt. Koko 14-sivua pelkkää paatosta ja pahanpuhumista.
Ei ne teidän tuolit ole korvamerkittyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt on se, että teillä on työntekijöinä ihan yhtälaiset oikeudet käyttää sitä tuolia ja sinä et tiedä työkaverisi mahdollisista vaivoista. Hän sentään tarjosi sinulle tuolia myöhemmin. Sinä haukut häntä tyhmäksi. Mietipäs, kumpiko tässä on se paremmin kasvatettu.
Ai ”sentään tarjosi”? Jos meillä on yhtäläiset oikeudet käyttää sitä, niin mikä tekee tuosta ”sentään tarjoamista” eli jotenkin todella jaloa tai hoksaavaa? Hänhän vain hoksasi, mitä hänelle oli sanottu.
Ap
No esimerkiksi se, että hän oli teistä kahdesta ainoa, joka otti toisen huomioon. Sinä et tehnyt sitä missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Olisit kysynyt suoraan, voisitko lainata tuolia.
🤦♀️Se on epäkohteliasta. Mitä, jos se toinenkin olisi kärsinyt selästään samalla ja tullut surulliseksi, kun jos sanoo ei vaikuttaa itsekkäältä ja taas jos antaa tuolin, on lammas tai muuten alistuu?
ApTuossahan vastaat itse omaan aloitukseesi. Miksi haukut työkaveriasi tyhmäksi, jos itsekin keksit tuollaisen syyn, miksi hänellä ei ole velvollisuutta antaa tuoliaan sinulle.
eri
Häh? Enhän MÄ sanonut hänelle NOIN. Mä annoin hänelle tilanteen miettiä, miten kipeä hän itse on verrattuna minuun. Jos ei olisi halunnut antaa tuolia, olisi voinut sanoa, että ”voi ei, mä en kestä sitten työpäivää loppuun, mutta vaihdetaanko hetkeksi kohta” tms.
Jos kysyn suoraan, noin sanominen on sika paljon itsekkäämpää.
ApMissä kohtaa sinä siis annoit hänelle tilanteen miettiä mitään tuollaista? Mistä hän olisi tiennyt, mikä sinun selkäsi kiputaso oli, kun et tuossa mitään asiasta ilmaissut? Ja missä kohtaa annoit hänelle mahdollisuuden arvioida oma selkänsä kipeämmäksi kuin sinun kun itselläsi näköjään on vain yksi oikea vastaus?
Minä olin hänelle nimenomaan valittanut, että selkäni on todella kipeä, kertonut lääkärikäynnistä yms.
Ja siinä kohtaa hän saa sen valintamahdollisuuden, kun minä alan puhua hänen tuolistaan työvälineenä. Siitä puhutaan siksi, että minäkin haluaisin istua sillä. En todellakaan ole kiinnostunut hänen saksistaan tai hänen mistään töissä, ellen itsekin sitä tarvitse. Taukki.
ApNiin. Eli sinulla oli ainoa oikea toimintatapa tilanteeseen valmiina, etkä hyväksynyt työkaverin valitsemaa toimintatapaa. Tuossa aiemmin sanoit, että annoit hänelle itselle tilaisuuden miettiä ja valita. Miksi annoit tällaisen mahdollisuuden, kun oikeita vaihtoehtoja oli mielestäsi vain yksi? Tuollainenhan on silkkaa v*ttuilua. "Mieti nyt hetken, tarvitko muka oikeasti sitä tuolia enemmän kuin minä?"
Jotkut meistä kasvavat tällaisissa perheissä, missä vanhempi (minulla äiti) tarjoaa vaihtoehtoja ja raivostuu, jos lapsi valitsee "väärin". Minulle on lapsuudesta tuttua, että minulta kysytään, haluanko lähteä kauppaan vai en, ja saada tukkapöllyä jos en halua lähteä äidin kaveriksi kaupoille. Muutenkin kommunikointi on ihan kieroutunutta ja vinoutunutta. Esimerkiksi juuri tuo ap:n itse valitsema esimerkki, että jos äitini tulee kysymään minulta, pidänkö tuolistani, niin kysyminen tarkoittaa että minun pitäisi nousta ja antaa tuolini hänelle. Tai jos hän tulee puhumaan hiuksistani, niin minun pitäisi tajuta antaa hänelle hiustenkuivaajani jne.
Yritin joskus avata ajatussolmujani tällä palstalla, mutta lopetin sen lyhyeen, kun minua alettiin solvata äitihulluksi... Mutta siis, oikeasti. Aloituksen case on kuin suoraan omasta elämästäni. Ja kyllä, olen ottanut etäisyyttä äitiini etenkin sen jälkeen, kun hän alkoi haukkua minua autistiksi, koska en kerta kaikkiaan pysy kärryillä hänen oikutteluissaan (kukapa pysyisi)...?
t. aloitus on kuin suoraan omasta elämästäni, minä olen se "hankala ja vaikea tyttö" ja äitini on se ""kiltti", mutta kostonjanoinen ja sydämistynyt"
Nuo asiat pitääkin OPETTAA LAPSELLE, eli se kysyjän syy kysymyksen takana. Eikä tietenkään olettaa sellaista. Mutta tuo työkaveri ei ole lapseni. Hänet on vain kasvatettu vajavaisesti.
ApSuurin osa ihmisistä ei toimi noin, joten lapselle tehdään vain hallaa, jos hän oppii vatvomaan ja kyräilemään jokaisen ihmisen jokaista tekoa piilomerkityksien varalta. Vainoharhaisuus ei ole mikään hyvätapaisuuden merkki.
Jos haluat vihjailla sosiaalisesti korrektisti tahtovasi käyttää samaa tuolia, niin kehuisit tuolin ominaisuuksia ja kertoisit, että se auttaa akuuttiin selkävaivaasi, ja että selkäsi on vähän kipeä nytkin.
Tuo venkoilu on vain ikävää ja ahdistavaa ja luo vaikutelman, että luulet maailman pyörivän oman napasi ympärillä (= eli että kaikki muut muistavat kaiken mitä olet sanonut ja ovat valmiita käyttämään minuutti- ja tuntikaupalla aikaa koodinpurkuun ja toimimaan juuri sinua miellyttävällä tavalla).
Sori, mutta joudut olemaan suorempi, jos haluat ylläpitää normaaleja, vastavuoroisuuteen perustuvia ihmissuhteita edes työkavereiden kanssa.
t. lainaamasi
Kyllä on ihan normaalia korkeammissa piireissä, että ensin valitetaan selkävaivaa ja sen jälkeen kysäistään toiselta, kumpi tuoli on hänestä (selälle) parempi.
ApEi ole normaalia paitsi ehkä jossain kuningatar-alamainen -välisessä keskustelussa.
Siten mä ihmisiin suhtaudunkin. Ovat alamaisia, elleivät omaa kuninkaallisia tapoja.
Ap
Olet NOLO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi oletat muilta "korkeatasoista" käytöstä, jos kohtelet heitä joka tapauksessa alamaisinasi? Miksi alamaisesi olisivat sinulle velkaa mitään korkeatasoista käytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat muilta "korkeatasoista" käytöstä, jos kohtelet heitä joka tapauksessa alamaisinasi? Miksi alamaisesi olisivat sinulle velkaa mitään korkeatasoista käytöstä?
Eikö näille manipulatiivisille, epäsuorille ja ylemmyydentuntoisille ole jokin oma nimikin...
Aloittajan ensimmäinen lause tässä ketjussa oli ”Pidän hänestä kyllä, ja arvostan”, kun puhui työkaveristaan. Paljastui aikamoiseksi valehtelijaksi.
Ap, olet ylemmyydentuntoinen paska joka kuvittelee harjoittavansa jotain ylhäistä mikroviestintää ja olevansa ihan eri leveleillä muiden kanssa. Todellisuudessa olet pelkkä herkästi loukkaantuva moukkamainen juntti.
Ap, en tiedä missä kultissa sinut on kasvatettu vai oletko joku kiero savolainen, mutta näin normaali ihminen hoitaa asian: "Minulla iski nyt ihan hirveä selkäkipu, voisinkohan käyttää tänään tuota parempaa satulatuolia, kun tämä toinen pahentaa selkäkipuani, kiitos!".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmän vaikutelman annat sinä. Oletet jonkun automaattisesti ymmärtävän hämärän vihjailusi. Puhu suoraan!
On epäkohteliasta ja itsekästä sanoa, että ”saisinko sen tuolin, kun mulla on selkä kipeä?” Pitää kysyä, onko se toiselle jotenkin tärkeä tuoli ja hänen pitää tajuta, että toisella on tuoliin intressi. Ei häneen.
Ap
Ekaluokkalainen tai tarhaikäinen voisi käyttäytyä noin. Aikuisen ihmisen tulisi osata jo viestiä suoraan. Työkaveri ei varmasti olisi pistänyt ollenkaan pahaksensa ja olisi antanut samantien tuolin. Lopeta naurettavat vihjailut ja kasvata selkäranka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmän vaikutelman annat sinä. Oletet jonkun automaattisesti ymmärtävän hämärän vihjailusi. Puhu suoraan!
On epäkohteliasta ja itsekästä sanoa, että ”saisinko sen tuolin, kun mulla on selkä kipeä?” Pitää kysyä, onko se toiselle jotenkin tärkeä tuoli ja hänen pitää tajuta, että toisella on tuoliin intressi. Ei häneen.
ApEkaluokkalainen tai tarhaikäinen voisi käyttäytyä noin. Aikuisen ihmisen tulisi osata jo viestiä suoraan. Työkaveri ei varmasti olisi pistänyt ollenkaan pahaksensa ja olisi antanut samantien tuolin. Lopeta naurettavat vihjailut ja kasvata selkäranka.
"On epäkohteliasta ja itsekästä sanoa, että ”saisinko sen tuolin, kun mulla on selkä kipeä?” Pitää kysyä, onko se toiselle jotenkin tärkeä tuoli ja hänen pitää tajuta, että toisella on tuoliin intressi. Ei häneen."
Todella outoa. Eiköhän kollega tajuaisi, että intressi kohdistuu tuoliin, jos pyytää tuolia. Mutta mielikuvassa nuorempaan kollegaan taitaa tässä intressi oudosti kohdistua. Miksi yrittäisi ensin kysyä, kummasta tuolista toinen pitää, jos kyse oikeasti olisi selkäkivun vähentämisestä?
Vähän kuin Aalto-yliopiston muodin me too -selkkaus, jossa ope kysyi puettavana olevalta opiskelijalta harjoittelusta Givenchyllä, "pitäisitkö siitä"? Eli "Pidän susta vähillä vaatteilla. Pitäisitkö sä Givenchystä" siinä mielikuvana.
Ap:n tapauksessa outoa teeskentelyä, että muka täytyy esittää pitävänsä kollegasta ja vasta sitten viedä tuoli alta.
Siten mä ihmisiin suhtaudunkin. Ovat alamaisia, elleivät omaa kuninkaallisia tapoja.
Ap