Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaverini vähän tyhmä?
01.01.2022 |
Pidän hänestä kyllä, ja arvostan, mutta kun kysyin häneltä eilen akuutissa selkävaivassa, että kummalla satulatuolilla hän mieluiten istuu, (kun ne ovat erilaiset, se toinen niistä on sellainen ylipieni ja huono itselleni ja toinen normaalin kokoinen ja hyvä, ja hänellä oli se hyvä itsellään), niin hän vain sanoi, että ”mä tykkään tästä, toi toinen on huono”.
Kiva siinä sitten kysyä, että ”voisitko antaa sen hyvän minulle?” Miten joku ei tajua, että jos selkävaivainen kysyy tuollaista, hän itse istuisi siinä tuolissa hetken mielellään?
Työn luonne on vieläpä sellaista, että emme istu pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti, vaan aina hetken.
Ajatteliko hän, että minua vain ihan hänen näkökulmastaan kiinnostaa kysyä, kummalla tuolilla hän mieluummin istuu? Oikeasti.
Joskus 2 tunnin päästä hänellä oli sytyttänyt ja hän kysyi minulta, että ”haluaisitko sä istua tällä?” En viitsinyt sanoa, että olisin halunnut istua joo, koska ainakin itse olisin hänenä kokenut itseni ihan tyhmäksi siinä tapauksessa, että olisin ollut noin itsekäs. Tai ehkä hän siis oli vain tyhmä ja huonosti kasvatettu. Ei kasvatettu huomioimaan sitä, että kaikki ei liity aina juuri SINUUN.
Kommentit (628)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApEthän anna, kun et ilmiselvästi hyväksy hänen päätöstään. Turha leikkiä jotain laupiasta ja suvaitsevaista siinä, kun kuitenkin tuomitset ja haukut toisen "vapaan" valinnan.
Kyllä minä näen, ettei siinä ollut kyse mistään hänen päätöksestään, vaan hänen (ja sinun, kun luulet hänen siinä päättäneen jotain) tyhmyydestään ja siitä, ettei tillä kummallakaan ole ollut hyvää kotikasvatusta ja sinullakin on luultavasti joku koulutason koulutus.
ApVastaa nyt vielä kahteen kysymykseen:
a) onko mahdollista, että hänellä olisi myös ollut selkävaiva, joka on pahempi kuin sinulla, mutta josta hän ei vain sinulle ole kertonut
b) olisiko tässä tapauksessa ollut häneltä oikein valita se parempi tuoli itselleen vai olisiko siinäkin tilanteessa hänen kuulunut antaa se tuoli sinulle
a) ei ole
b) no siksipä juuri kysyin! Jos en ois piitannut, tarvitseeko hän sitä vai ei, olisin pyytänyt sen ihan suoraan! Kuka siinä kehtaa sanoa että en anna? Tai jos kehtaa, aika itsekäs on. Tietenkin joku voi alkaa anteeksi pyydellen neuvottelemaan, mutta se on harvinaista. Yleensä ihmine antaa sen tuolin ja jupisee selän takana, jos itsekin kärsi.
ApSiis mitä ihmettä? Ei ole mahdollista että hänellä on sinua pahempi selkävaiva, mutta silti nimenomaan käytit tätä syynä sille, että et voi kysyä asiaa suoraan?
Nuo luomasi skenaariot tilanteesta, jossa olisit kysynyt suoraan, ovat normaalille (hyvän kasvatuksen saaneelle) ihmiselle hyvin epätodennäköisiä. Siksi me muut emme pelkää tällaisia tilanteita vaan osaamme kysyä suoraan. Ja oliko tämä oikeasti tapahtunut tilanne nyt sitten yhtään parempi kuin nuo tilanteet, joita sinä pyrit tällä ihme kiertelylläsi nyt välttämään? Joka tapauksessa pidät häntä huonosti kasvatettuna ja tyhmänä, joten olisiko tilanne ollut yhtään huonompi, jos hän olisi töksäyttänytkin asian suoraan päin naamaasi. Tässä sinun tavassasi jäi nyt vain melko hankalaksi toimia sillä ihanteellisimmalla tavalla, eli että ihan asiallisella sananvaihdolla olisi päädytty kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Hänellä voi olla jokin muu syy haluta siinä istua, vaikka lonkkavaiva. Tai jos ei pidä minua minään, eikä halua vaihtaa sen takia, eikä piittaa, vaikka se masentaisi minua. Ei kaikki välitä. Koska jos välittäisi, ei kai nyt olisi vain ajatellut, että mä kysyn hänen työvälinemieltymyksistään? Vaikka kai sekin olisi tosi huomioivaa, mutta suoraan sanoen mua ei kiinnosta. Mutta mua kiinnostaa tasaveroisuus ja oikeudenmukaisuus.
Ap
ApNiin? Eli sinun logiikallasi et voi kysyä suoraan, koska hänellä voi olla jokin hyvä syy (jota ei kerro), mutta kuitenkin hänen olisi joka tapauksessa pitänyt antaa tuoli sinulle, kun hänellä ei voi olla hyvää syytä (jota ei kerro).
Niin, syytä ei tosiaan tarvitse kertoa, mietipä, jos se liittyisi vaikkapa jotenkin alapäähän? Mutta siinä tapauksessa, jos tajuaisi, että selkävaivainen kyselee tuollaista koska se työväline kiinnostaa, ei sinun tykkämisesi siitä, hän voisi sanoa, että mullakin on vaivaa miksi tarvitsen tätä ja jos olisin niin utelia, että kysyisin, että ai millaista, eikä halua sanoa, voi sanoa, että ”sellaista vaan”. Ja sitten katsoa, että tuolin käyttöä voidaan jakaa yhteisesti.
Apno ethän sinä nytkään tiedä, jos hänellä onkin alapäävaivoja, joista ei kerro, mutta silti haukut häntä tyhmäksi.
Tyhmyys ei liity vaivoihin, vaan siihen, että olisi edes pahoitellut tajuttuaan asiani.
ApPahoittelitko sinä, kun et ymmärtänyt hänen alapäävaivojaan?
Hänen mahdolliset vaivansa TULIVAT huomioiduksi.
ApJuu ei tulleet - sinä et kysynyt perusteluja.
No en mä häneltä pyytänyt tai ottanut tai saanut sitä tuoliakaan. Joten hänen vaivansa tulivat huomioon otetuiksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Olisit kysynyt suoraan, voisitko lainata tuolia.
🤦♀️Se on epäkohteliasta. Mitä, jos se toinenkin olisi kärsinyt selästään samalla ja tullut surulliseksi, kun jos sanoo ei vaikuttaa itsekkäältä ja taas jos antaa tuolin, on lammas tai muuten alistuu?
ApTuossahan vastaat itse omaan aloitukseesi. Miksi haukut työkaveriasi tyhmäksi, jos itsekin keksit tuollaisen syyn, miksi hänellä ei ole velvollisuutta antaa tuoliaan sinulle.
eri
Häh? Enhän MÄ sanonut hänelle NOIN. Mä annoin hänelle tilanteen miettiä, miten kipeä hän itse on verrattuna minuun. Jos ei olisi halunnut antaa tuolia, olisi voinut sanoa, että ”voi ei, mä en kestä sitten työpäivää loppuun, mutta vaihdetaanko hetkeksi kohta” tms.
Jos kysyn suoraan, noin sanominen on sika paljon itsekkäämpää.
ApMissä kohtaa sinä siis annoit hänelle tilanteen miettiä mitään tuollaista? Mistä hän olisi tiennyt, mikä sinun selkäsi kiputaso oli, kun et tuossa mitään asiasta ilmaissut? Ja missä kohtaa annoit hänelle mahdollisuuden arvioida oma selkänsä kipeämmäksi kuin sinun kun itselläsi näköjään on vain yksi oikea vastaus?
Minä olin hänelle nimenomaan valittanut, että selkäni on todella kipeä, kertonut lääkärikäynnistä yms.
Ja siinä kohtaa hän saa sen valintamahdollisuuden, kun minä alan puhua hänen tuolistaan työvälineenä. Siitä puhutaan siksi, että minäkin haluaisin istua sillä. En todellakaan ole kiinnostunut hänen saksistaan tai hänen mistään töissä, ellen itsekin sitä tarvitse. Taukki.
ApNiin. Eli sinulla oli ainoa oikea toimintatapa tilanteeseen valmiina, etkä hyväksynyt työkaverin valitsemaa toimintatapaa. Tuossa aiemmin sanoit, että annoit hänelle itselle tilaisuuden miettiä ja valita. Miksi annoit tällaisen mahdollisuuden, kun oikeita vaihtoehtoja oli mielestäsi vain yksi? Tuollainenhan on silkkaa v*ttuilua. "Mieti nyt hetken, tarvitko muka oikeasti sitä tuolia enemmän kuin minä?"
Jotkut meistä kasvavat tällaisissa perheissä, missä vanhempi (minulla äiti) tarjoaa vaihtoehtoja ja raivostuu, jos lapsi valitsee "väärin". Minulle on lapsuudesta tuttua, että minulta kysytään, haluanko lähteä kauppaan vai en, ja saada tukkapöllyä jos en halua lähteä äidin kaveriksi kaupoille. Muutenkin kommunikointi on ihan kieroutunutta ja vinoutunutta. Esimerkiksi juuri tuo ap:n itse valitsema esimerkki, että jos äitini tulee kysymään minulta, pidänkö tuolistani, niin kysyminen tarkoittaa että minun pitäisi nousta ja antaa tuolini hänelle. Tai jos hän tulee puhumaan hiuksistani, niin minun pitäisi tajuta antaa hänelle hiustenkuivaajani jne.
Yritin joskus avata ajatussolmujani tällä palstalla, mutta lopetin sen lyhyeen, kun minua alettiin solvata äitihulluksi... Mutta siis, oikeasti. Aloituksen case on kuin suoraan omasta elämästäni. Ja kyllä, olen ottanut etäisyyttä äitiini etenkin sen jälkeen, kun hän alkoi haukkua minua autistiksi, koska en kerta kaikkiaan pysy kärryillä hänen oikutteluissaan (kukapa pysyisi)...?
t. aloitus on kuin suoraan omasta elämästäni, minä olen se "hankala ja vaikea tyttö" ja äitini on se ""kiltti", mutta kostonjanoinen ja sydämistynyt"
Nuo asiat pitääkin OPETTAA LAPSELLE, eli se kysyjän syy kysymyksen takana. Eikä tietenkään olettaa sellaista. Mutta tuo työkaveri ei ole lapseni. Hänet on vain kasvatettu vajavaisesti.
Ap
Suurin osa ihmisistä ei toimi noin, joten lapselle tehdään vain hallaa, jos hän oppii vatvomaan ja kyräilemään jokaisen ihmisen jokaista tekoa piilomerkityksien varalta. Vainoharhaisuus ei ole mikään hyvätapaisuuden merkki.
Jos haluat vihjailla sosiaalisesti korrektisti tahtovasi käyttää samaa tuolia, niin kehuisit tuolin ominaisuuksia ja kertoisit, että se auttaa akuuttiin selkävaivaasi, ja että selkäsi on vähän kipeä nytkin.
Tuo venkoilu on vain ikävää ja ahdistavaa ja luo vaikutelman, että luulet maailman pyörivän oman napasi ympärillä (= eli että kaikki muut muistavat kaiken mitä olet sanonut ja ovat valmiita käyttämään minuutti- ja tuntikaupalla aikaa koodinpurkuun ja toimimaan juuri sinua miellyttävällä tavalla).
Sori, mutta joudut olemaan suorempi, jos haluat ylläpitää normaaleja, vastavuoroisuuteen perustuvia ihmissuhteita edes työkavereiden kanssa.
t. lainaamasi
Ei työkaverisi ole tyhmä. Hänen kristallipallostaan oli vain paristot tilapäisesti loppu, eikä hän näiltä osin kyennyt täyttämään toivettasi haluamastasi tuolista. Ensikerralla ota wi-fi käyttöön ja reititä selkeämmin.
Joko ap tajusi pyytää anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on oikeasti selkäkipu akuutisti päällä, et pääsisi edes siihen satulatuoliin
Muutenkaan en ymmärrä satulatuoleja, hirveän vaarallisia kapineita, eikä ollenkaan ergonomisia. Pelkkää höpötystä.
Ap, halusit vain kitistä työkaveristasi.Mulla oli vaiva, joka oireili selässä. Se saattaa ollakin hermopinne kahdessa eri kohtaa jalassa, (menin työn jälkeen ensiapuun) en todellakaan ”halua vain kitistä”, vaan selkäni on ollut todella kipeä ja olisin jo tänään saikulla, jos ei olisi vapaata.
ApEt ole tosissasi että tommosen takia menit kuormittamaan ensiapua?
En tuon takia, vaan kipujen, jotka tulevat pääsääntöisesti yöhön.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tajusi asiani lopulta, missä pahoittelut, ettei tajunnut heti?
ApAnteeksipyyntö mistä? Ettet osaa ilmaista itseäsi?
Osasinhan. Siitä, ettei heti tajunnut.
Ap
Katsopa ap saamiasi alapeukkuja. Yleinen arvio on, että et osannut. Selkeä toive olisi huomioitu heti, passiivis-aggressiivisen muka-kysymyksen tulkintaan meni aikaa. Varmaan työkaveri huomasi sinun alkaneen sen jälkeen murjottaa ja kyräillä ja alkoi sen takia miettiä omituiseen reaktioosi syytä. Se ei silti tehnyt toiveestasi oikein muotoiltua, että työtoverisi alkoi hiljaa itsekseen arvailla huonoon käytökseesi syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Olisit kysynyt suoraan, voisitko lainata tuolia.
🤦♀️Se on epäkohteliasta. Mitä, jos se toinenkin olisi kärsinyt selästään samalla ja tullut surulliseksi, kun jos sanoo ei vaikuttaa itsekkäältä ja taas jos antaa tuolin, on lammas tai muuten alistuu?
ApTuossahan vastaat itse omaan aloitukseesi. Miksi haukut työkaveriasi tyhmäksi, jos itsekin keksit tuollaisen syyn, miksi hänellä ei ole velvollisuutta antaa tuoliaan sinulle.
eri
Häh? Enhän MÄ sanonut hänelle NOIN. Mä annoin hänelle tilanteen miettiä, miten kipeä hän itse on verrattuna minuun. Jos ei olisi halunnut antaa tuolia, olisi voinut sanoa, että ”voi ei, mä en kestä sitten työpäivää loppuun, mutta vaihdetaanko hetkeksi kohta” tms.
Jos kysyn suoraan, noin sanominen on sika paljon itsekkäämpää.
ApMissä kohtaa sinä siis annoit hänelle tilanteen miettiä mitään tuollaista? Mistä hän olisi tiennyt, mikä sinun selkäsi kiputaso oli, kun et tuossa mitään asiasta ilmaissut? Ja missä kohtaa annoit hänelle mahdollisuuden arvioida oma selkänsä kipeämmäksi kuin sinun kun itselläsi näköjään on vain yksi oikea vastaus?
Minä olin hänelle nimenomaan valittanut, että selkäni on todella kipeä, kertonut lääkärikäynnistä yms.
Ja siinä kohtaa hän saa sen valintamahdollisuuden, kun minä alan puhua hänen tuolistaan työvälineenä. Siitä puhutaan siksi, että minäkin haluaisin istua sillä. En todellakaan ole kiinnostunut hänen saksistaan tai hänen mistään töissä, ellen itsekin sitä tarvitse. Taukki.
ApNiin. Eli sinulla oli ainoa oikea toimintatapa tilanteeseen valmiina, etkä hyväksynyt työkaverin valitsemaa toimintatapaa. Tuossa aiemmin sanoit, että annoit hänelle itselle tilaisuuden miettiä ja valita. Miksi annoit tällaisen mahdollisuuden, kun oikeita vaihtoehtoja oli mielestäsi vain yksi? Tuollainenhan on silkkaa v*ttuilua. "Mieti nyt hetken, tarvitko muka oikeasti sitä tuolia enemmän kuin minä?"
Jotkut meistä kasvavat tällaisissa perheissä, missä vanhempi (minulla äiti) tarjoaa vaihtoehtoja ja raivostuu, jos lapsi valitsee "väärin". Minulle on lapsuudesta tuttua, että minulta kysytään, haluanko lähteä kauppaan vai en, ja saada tukkapöllyä jos en halua lähteä äidin kaveriksi kaupoille. Muutenkin kommunikointi on ihan kieroutunutta ja vinoutunutta. Esimerkiksi juuri tuo ap:n itse valitsema esimerkki, että jos äitini tulee kysymään minulta, pidänkö tuolistani, niin kysyminen tarkoittaa että minun pitäisi nousta ja antaa tuolini hänelle. Tai jos hän tulee puhumaan hiuksistani, niin minun pitäisi tajuta antaa hänelle hiustenkuivaajani jne.
Yritin joskus avata ajatussolmujani tällä palstalla, mutta lopetin sen lyhyeen, kun minua alettiin solvata äitihulluksi... Mutta siis, oikeasti. Aloituksen case on kuin suoraan omasta elämästäni. Ja kyllä, olen ottanut etäisyyttä äitiini etenkin sen jälkeen, kun hän alkoi haukkua minua autistiksi, koska en kerta kaikkiaan pysy kärryillä hänen oikutteluissaan (kukapa pysyisi)...?
t. aloitus on kuin suoraan omasta elämästäni, minä olen se "hankala ja vaikea tyttö" ja äitini on se ""kiltti", mutta kostonjanoinen ja sydämistynyt"
Nuo asiat pitääkin OPETTAA LAPSELLE, eli se kysyjän syy kysymyksen takana. Eikä tietenkään olettaa sellaista. Mutta tuo työkaveri ei ole lapseni. Hänet on vain kasvatettu vajavaisesti.
ApSuurin osa ihmisistä ei toimi noin, joten lapselle tehdään vain hallaa, jos hän oppii vatvomaan ja kyräilemään jokaisen ihmisen jokaista tekoa piilomerkityksien varalta. Vainoharhaisuus ei ole mikään hyvätapaisuuden merkki.
Jos haluat vihjailla sosiaalisesti korrektisti tahtovasi käyttää samaa tuolia, niin kehuisit tuolin ominaisuuksia ja kertoisit, että se auttaa akuuttiin selkävaivaasi, ja että selkäsi on vähän kipeä nytkin.
Tuo venkoilu on vain ikävää ja ahdistavaa ja luo vaikutelman, että luulet maailman pyörivän oman napasi ympärillä (= eli että kaikki muut muistavat kaiken mitä olet sanonut ja ovat valmiita käyttämään minuutti- ja tuntikaupalla aikaa koodinpurkuun ja toimimaan juuri sinua miellyttävällä tavalla).
Sori, mutta joudut olemaan suorempi, jos haluat ylläpitää normaaleja, vastavuoroisuuteen perustuvia ihmissuhteita edes työkavereiden kanssa.
t. lainaamasi
Kyllä on ihan normaalia korkeammissa piireissä, että ensin valitetaan selkävaivaa ja sen jälkeen kysäistään toiselta, kumpi tuoli on hänestä (selälle) parempi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApEthän anna, kun et ilmiselvästi hyväksy hänen päätöstään. Turha leikkiä jotain laupiasta ja suvaitsevaista siinä, kun kuitenkin tuomitset ja haukut toisen "vapaan" valinnan.
Kyllä minä näen, ettei siinä ollut kyse mistään hänen päätöksestään, vaan hänen (ja sinun, kun luulet hänen siinä päättäneen jotain) tyhmyydestään ja siitä, ettei tillä kummallakaan ole ollut hyvää kotikasvatusta ja sinullakin on luultavasti joku koulutason koulutus.
ApVastaa nyt vielä kahteen kysymykseen:
a) onko mahdollista, että hänellä olisi myös ollut selkävaiva, joka on pahempi kuin sinulla, mutta josta hän ei vain sinulle ole kertonut
b) olisiko tässä tapauksessa ollut häneltä oikein valita se parempi tuoli itselleen vai olisiko siinäkin tilanteessa hänen kuulunut antaa se tuoli sinulle
a) ei ole
b) no siksipä juuri kysyin! Jos en ois piitannut, tarvitseeko hän sitä vai ei, olisin pyytänyt sen ihan suoraan! Kuka siinä kehtaa sanoa että en anna? Tai jos kehtaa, aika itsekäs on. Tietenkin joku voi alkaa anteeksi pyydellen neuvottelemaan, mutta se on harvinaista. Yleensä ihmine antaa sen tuolin ja jupisee selän takana, jos itsekin kärsi.
ApSiis mitä ihmettä? Ei ole mahdollista että hänellä on sinua pahempi selkävaiva, mutta silti nimenomaan käytit tätä syynä sille, että et voi kysyä asiaa suoraan?
Nuo luomasi skenaariot tilanteesta, jossa olisit kysynyt suoraan, ovat normaalille (hyvän kasvatuksen saaneelle) ihmiselle hyvin epätodennäköisiä. Siksi me muut emme pelkää tällaisia tilanteita vaan osaamme kysyä suoraan. Ja oliko tämä oikeasti tapahtunut tilanne nyt sitten yhtään parempi kuin nuo tilanteet, joita sinä pyrit tällä ihme kiertelylläsi nyt välttämään? Joka tapauksessa pidät häntä huonosti kasvatettuna ja tyhmänä, joten olisiko tilanne ollut yhtään huonompi, jos hän olisi töksäyttänytkin asian suoraan päin naamaasi. Tässä sinun tavassasi jäi nyt vain melko hankalaksi toimia sillä ihanteellisimmalla tavalla, eli että ihan asiallisella sananvaihdolla olisi päädytty kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Hänellä voi olla jokin muu syy haluta siinä istua, vaikka lonkkavaiva. Tai jos ei pidä minua minään, eikä halua vaihtaa sen takia, eikä piittaa, vaikka se masentaisi minua. Ei kaikki välitä. Koska jos välittäisi, ei kai nyt olisi vain ajatellut, että mä kysyn hänen työvälinemieltymyksistään? Vaikka kai sekin olisi tosi huomioivaa, mutta suoraan sanoen mua ei kiinnosta. Mutta mua kiinnostaa tasaveroisuus ja oikeudenmukaisuus.
Ap
ApNiin? Eli sinun logiikallasi et voi kysyä suoraan, koska hänellä voi olla jokin hyvä syy (jota ei kerro), mutta kuitenkin hänen olisi joka tapauksessa pitänyt antaa tuoli sinulle, kun hänellä ei voi olla hyvää syytä (jota ei kerro).
Niin, syytä ei tosiaan tarvitse kertoa, mietipä, jos se liittyisi vaikkapa jotenkin alapäähän? Mutta siinä tapauksessa, jos tajuaisi, että selkävaivainen kyselee tuollaista koska se työväline kiinnostaa, ei sinun tykkämisesi siitä, hän voisi sanoa, että mullakin on vaivaa miksi tarvitsen tätä ja jos olisin niin utelia, että kysyisin, että ai millaista, eikä halua sanoa, voi sanoa, että ”sellaista vaan”. Ja sitten katsoa, että tuolin käyttöä voidaan jakaa yhteisesti.
Apno ethän sinä nytkään tiedä, jos hänellä onkin alapäävaivoja, joista ei kerro, mutta silti haukut häntä tyhmäksi.
Tyhmyys ei liity vaivoihin, vaan siihen, että olisi edes pahoitellut tajuttuaan asiani.
ApNyt kun kerroit autismin piirteistäsi, ymmärrän miksi sinun on vaikea nähdä tätä toisen kannalta. Takerrut pieniin yksityiskohtiin etkä voi päästä niistä yli, onhan se tietysti vaikeaa kun ei kertakaikkiaan pysty näkemään tilannetta toisen kannalta vaan olet juurtunut tuohon omaan näkemykseesi.
Itse en muista koska multa olisi viimeksi pyydetty anteeksi, ei varmasti vuosikausiin. Ei edes mieheni ole pyytänyt minulta anteeksi pahimpia solvauksiaan. Lähtökohtaisesti minusta anteeksi kuuluisi pyytää jos on tarkoituksella toiminut väärin, ei sitä jos ei hoksaa joka ikistä asiaa heti samantien. Vasta kun olet itse 100% täydellinen, voit vaatia sitä myös muilta. Ja anteeksi vain mutta näistä viesteistä päätellen on sullakin siihen vielä pitkä matka...
Liittyykö autismin piirteisiin sellainen ominaisuus, että itse loukkaantuu asioista, joista ei kuitenkaan ymmärrä toisen loukkaantuvan. Eikö silloin itsekin ole melko huoleton tällaisissa asioissa eikä edes huomaa, että jostain pitäisi loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Olisit kysynyt suoraan, voisitko lainata tuolia.
🤦♀️Se on epäkohteliasta. Mitä, jos se toinenkin olisi kärsinyt selästään samalla ja tullut surulliseksi, kun jos sanoo ei vaikuttaa itsekkäältä ja taas jos antaa tuolin, on lammas tai muuten alistuu?
ApTuossahan vastaat itse omaan aloitukseesi. Miksi haukut työkaveriasi tyhmäksi, jos itsekin keksit tuollaisen syyn, miksi hänellä ei ole velvollisuutta antaa tuoliaan sinulle.
eri
Häh? Enhän MÄ sanonut hänelle NOIN. Mä annoin hänelle tilanteen miettiä, miten kipeä hän itse on verrattuna minuun. Jos ei olisi halunnut antaa tuolia, olisi voinut sanoa, että ”voi ei, mä en kestä sitten työpäivää loppuun, mutta vaihdetaanko hetkeksi kohta” tms.
Jos kysyn suoraan, noin sanominen on sika paljon itsekkäämpää.
ApMissä kohtaa sinä siis annoit hänelle tilanteen miettiä mitään tuollaista? Mistä hän olisi tiennyt, mikä sinun selkäsi kiputaso oli, kun et tuossa mitään asiasta ilmaissut? Ja missä kohtaa annoit hänelle mahdollisuuden arvioida oma selkänsä kipeämmäksi kuin sinun kun itselläsi näköjään on vain yksi oikea vastaus?
Minä olin hänelle nimenomaan valittanut, että selkäni on todella kipeä, kertonut lääkärikäynnistä yms.
Ja siinä kohtaa hän saa sen valintamahdollisuuden, kun minä alan puhua hänen tuolistaan työvälineenä. Siitä puhutaan siksi, että minäkin haluaisin istua sillä. En todellakaan ole kiinnostunut hänen saksistaan tai hänen mistään töissä, ellen itsekin sitä tarvitse. Taukki.
ApNiin. Eli sinulla oli ainoa oikea toimintatapa tilanteeseen valmiina, etkä hyväksynyt työkaverin valitsemaa toimintatapaa. Tuossa aiemmin sanoit, että annoit hänelle itselle tilaisuuden miettiä ja valita. Miksi annoit tällaisen mahdollisuuden, kun oikeita vaihtoehtoja oli mielestäsi vain yksi? Tuollainenhan on silkkaa v*ttuilua. "Mieti nyt hetken, tarvitko muka oikeasti sitä tuolia enemmän kuin minä?"
Jotkut meistä kasvavat tällaisissa perheissä, missä vanhempi (minulla äiti) tarjoaa vaihtoehtoja ja raivostuu, jos lapsi valitsee "väärin". Minulle on lapsuudesta tuttua, että minulta kysytään, haluanko lähteä kauppaan vai en, ja saada tukkapöllyä jos en halua lähteä äidin kaveriksi kaupoille. Muutenkin kommunikointi on ihan kieroutunutta ja vinoutunutta. Esimerkiksi juuri tuo ap:n itse valitsema esimerkki, että jos äitini tulee kysymään minulta, pidänkö tuolistani, niin kysyminen tarkoittaa että minun pitäisi nousta ja antaa tuolini hänelle. Tai jos hän tulee puhumaan hiuksistani, niin minun pitäisi tajuta antaa hänelle hiustenkuivaajani jne.
Yritin joskus avata ajatussolmujani tällä palstalla, mutta lopetin sen lyhyeen, kun minua alettiin solvata äitihulluksi... Mutta siis, oikeasti. Aloituksen case on kuin suoraan omasta elämästäni. Ja kyllä, olen ottanut etäisyyttä äitiini etenkin sen jälkeen, kun hän alkoi haukkua minua autistiksi, koska en kerta kaikkiaan pysy kärryillä hänen oikutteluissaan (kukapa pysyisi)...?
t. aloitus on kuin suoraan omasta elämästäni, minä olen se "hankala ja vaikea tyttö" ja äitini on se ""kiltti", mutta kostonjanoinen ja sydämistynyt"
Nuo asiat pitääkin OPETTAA LAPSELLE, eli se kysyjän syy kysymyksen takana. Eikä tietenkään olettaa sellaista. Mutta tuo työkaveri ei ole lapseni. Hänet on vain kasvatettu vajavaisesti.
ApSuurin osa ihmisistä ei toimi noin, joten lapselle tehdään vain hallaa, jos hän oppii vatvomaan ja kyräilemään jokaisen ihmisen jokaista tekoa piilomerkityksien varalta. Vainoharhaisuus ei ole mikään hyvätapaisuuden merkki.
Jos haluat vihjailla sosiaalisesti korrektisti tahtovasi käyttää samaa tuolia, niin kehuisit tuolin ominaisuuksia ja kertoisit, että se auttaa akuuttiin selkävaivaasi, ja että selkäsi on vähän kipeä nytkin.
Tuo venkoilu on vain ikävää ja ahdistavaa ja luo vaikutelman, että luulet maailman pyörivän oman napasi ympärillä (= eli että kaikki muut muistavat kaiken mitä olet sanonut ja ovat valmiita käyttämään minuutti- ja tuntikaupalla aikaa koodinpurkuun ja toimimaan juuri sinua miellyttävällä tavalla).
Sori, mutta joudut olemaan suorempi, jos haluat ylläpitää normaaleja, vastavuoroisuuteen perustuvia ihmissuhteita edes työkavereiden kanssa.
t. lainaamasi
Aamen. Passiivis-aggressiiviset ihmiset ovat maailman itsekkäimpiä ja tyhmimpiä otuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tajusi asiani lopulta, missä pahoittelut, ettei tajunnut heti?
ApAnteeksipyyntö mistä? Ettet osaa ilmaista itseäsi?
Osasinhan. Siitä, ettei heti tajunnut.
ApKatsopa ap saamiasi alapeukkuja. Yleinen arvio on, että et osannut. Selkeä toive olisi huomioitu heti, passiivis-aggressiivisen muka-kysymyksen tulkintaan meni aikaa. Varmaan työkaveri huomasi sinun alkaneen sen jälkeen murjottaa ja kyräillä ja alkoi sen takia miettiä omituiseen reaktioosi syytä. Se ei silti tehnyt toiveestasi oikein muotoiltua, että työtoverisi alkoi hiljaa itsekseen arvailla huonoon käytökseesi syitä.
En alkanut murjottaa, sen keksit ihan omasta päästäsi. Ajattelen vain, että hän on tyhmä ja ylpeä ja aika itsekeskeinen. Se on tullut esille aikaisemminkin, ehkä senkin takia en ihan suoraan kysynyt. Sellaiset ihmiset eivät myöskään tajua, jos kysyt ystävällisesti jotain itseäsi varten, että vaikka he voivatkin pitää kiinni oikeuksistaan, se ei aina ole kohteliasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on oikeasti selkäkipu akuutisti päällä, et pääsisi edes siihen satulatuoliin
Muutenkaan en ymmärrä satulatuoleja, hirveän vaarallisia kapineita, eikä ollenkaan ergonomisia. Pelkkää höpötystä.
Ap, halusit vain kitistä työkaveristasi.Mulla oli vaiva, joka oireili selässä. Se saattaa ollakin hermopinne kahdessa eri kohtaa jalassa, (menin työn jälkeen ensiapuun) en todellakaan ”halua vain kitistä”, vaan selkäni on ollut todella kipeä ja olisin jo tänään saikulla, jos ei olisi vapaata.
ApEt ole tosissasi että tommosen takia menit kuormittamaan ensiapua?
En tuon takia, vaan kipujen, jotka tulevat pääsääntöisesti yöhön.
Ap
Eli menit töiden jälkeen suoraan ensiapuun tulevien öiden varalle? Ootko ihan tosissasi? Ton asian voi hoitaa työterveydessä, ensiapuun mennään hakemaan kiireellistä hoitoa. Sun mahdollinen hermopinne ei ole kiireellinen asia. Ai että ihmisten tyh*yys osaa hämmästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Olisit kysynyt suoraan, voisitko lainata tuolia.
🤦♀️Se on epäkohteliasta. Mitä, jos se toinenkin olisi kärsinyt selästään samalla ja tullut surulliseksi, kun jos sanoo ei vaikuttaa itsekkäältä ja taas jos antaa tuolin, on lammas tai muuten alistuu?
ApTuossahan vastaat itse omaan aloitukseesi. Miksi haukut työkaveriasi tyhmäksi, jos itsekin keksit tuollaisen syyn, miksi hänellä ei ole velvollisuutta antaa tuoliaan sinulle.
eri
Häh? Enhän MÄ sanonut hänelle NOIN. Mä annoin hänelle tilanteen miettiä, miten kipeä hän itse on verrattuna minuun. Jos ei olisi halunnut antaa tuolia, olisi voinut sanoa, että ”voi ei, mä en kestä sitten työpäivää loppuun, mutta vaihdetaanko hetkeksi kohta” tms.
Jos kysyn suoraan, noin sanominen on sika paljon itsekkäämpää.
ApMissä kohtaa sinä siis annoit hänelle tilanteen miettiä mitään tuollaista? Mistä hän olisi tiennyt, mikä sinun selkäsi kiputaso oli, kun et tuossa mitään asiasta ilmaissut? Ja missä kohtaa annoit hänelle mahdollisuuden arvioida oma selkänsä kipeämmäksi kuin sinun kun itselläsi näköjään on vain yksi oikea vastaus?
Minä olin hänelle nimenomaan valittanut, että selkäni on todella kipeä, kertonut lääkärikäynnistä yms.
Ja siinä kohtaa hän saa sen valintamahdollisuuden, kun minä alan puhua hänen tuolistaan työvälineenä. Siitä puhutaan siksi, että minäkin haluaisin istua sillä. En todellakaan ole kiinnostunut hänen saksistaan tai hänen mistään töissä, ellen itsekin sitä tarvitse. Taukki.
ApNiin. Eli sinulla oli ainoa oikea toimintatapa tilanteeseen valmiina, etkä hyväksynyt työkaverin valitsemaa toimintatapaa. Tuossa aiemmin sanoit, että annoit hänelle itselle tilaisuuden miettiä ja valita. Miksi annoit tällaisen mahdollisuuden, kun oikeita vaihtoehtoja oli mielestäsi vain yksi? Tuollainenhan on silkkaa v*ttuilua. "Mieti nyt hetken, tarvitko muka oikeasti sitä tuolia enemmän kuin minä?"
Jotkut meistä kasvavat tällaisissa perheissä, missä vanhempi (minulla äiti) tarjoaa vaihtoehtoja ja raivostuu, jos lapsi valitsee "väärin". Minulle on lapsuudesta tuttua, että minulta kysytään, haluanko lähteä kauppaan vai en, ja saada tukkapöllyä jos en halua lähteä äidin kaveriksi kaupoille. Muutenkin kommunikointi on ihan kieroutunutta ja vinoutunutta. Esimerkiksi juuri tuo ap:n itse valitsema esimerkki, että jos äitini tulee kysymään minulta, pidänkö tuolistani, niin kysyminen tarkoittaa että minun pitäisi nousta ja antaa tuolini hänelle. Tai jos hän tulee puhumaan hiuksistani, niin minun pitäisi tajuta antaa hänelle hiustenkuivaajani jne.
Yritin joskus avata ajatussolmujani tällä palstalla, mutta lopetin sen lyhyeen, kun minua alettiin solvata äitihulluksi... Mutta siis, oikeasti. Aloituksen case on kuin suoraan omasta elämästäni. Ja kyllä, olen ottanut etäisyyttä äitiini etenkin sen jälkeen, kun hän alkoi haukkua minua autistiksi, koska en kerta kaikkiaan pysy kärryillä hänen oikutteluissaan (kukapa pysyisi)...?
t. aloitus on kuin suoraan omasta elämästäni, minä olen se "hankala ja vaikea tyttö" ja äitini on se ""kiltti", mutta kostonjanoinen ja sydämistynyt"
Nuo asiat pitääkin OPETTAA LAPSELLE, eli se kysyjän syy kysymyksen takana. Eikä tietenkään olettaa sellaista. Mutta tuo työkaveri ei ole lapseni. Hänet on vain kasvatettu vajavaisesti.
ApSuurin osa ihmisistä ei toimi noin, joten lapselle tehdään vain hallaa, jos hän oppii vatvomaan ja kyräilemään jokaisen ihmisen jokaista tekoa piilomerkityksien varalta. Vainoharhaisuus ei ole mikään hyvätapaisuuden merkki.
Jos haluat vihjailla sosiaalisesti korrektisti tahtovasi käyttää samaa tuolia, niin kehuisit tuolin ominaisuuksia ja kertoisit, että se auttaa akuuttiin selkävaivaasi, ja että selkäsi on vähän kipeä nytkin.
Tuo venkoilu on vain ikävää ja ahdistavaa ja luo vaikutelman, että luulet maailman pyörivän oman napasi ympärillä (= eli että kaikki muut muistavat kaiken mitä olet sanonut ja ovat valmiita käyttämään minuutti- ja tuntikaupalla aikaa koodinpurkuun ja toimimaan juuri sinua miellyttävällä tavalla).
Sori, mutta joudut olemaan suorempi, jos haluat ylläpitää normaaleja, vastavuoroisuuteen perustuvia ihmissuhteita edes työkavereiden kanssa.
t. lainaamasi
Kyllä on ihan normaalia korkeammissa piireissä, että ensin valitetaan selkävaivaa ja sen jälkeen kysäistään toiselta, kumpi tuoli on hänestä (selälle) parempi.
Ap
Ei ole normaalia paitsi ehkä jossain kuningatar-alamainen -välisessä keskustelussa.
Nyt saa ap sivukaupalla pas*aa niskaan, ihan aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tajusi asiani lopulta, missä pahoittelut, ettei tajunnut heti?
ApAnteeksipyyntö mistä? Ettet osaa ilmaista itseäsi?
Osasinhan. Siitä, ettei heti tajunnut.
ApKatsopa ap saamiasi alapeukkuja. Yleinen arvio on, että et osannut. Selkeä toive olisi huomioitu heti, passiivis-aggressiivisen muka-kysymyksen tulkintaan meni aikaa. Varmaan työkaveri huomasi sinun alkaneen sen jälkeen murjottaa ja kyräillä ja alkoi sen takia miettiä omituiseen reaktioosi syytä. Se ei silti tehnyt toiveestasi oikein muotoiltua, että työtoverisi alkoi hiljaa itsekseen arvailla huonoon käytökseesi syitä.
En alkanut murjottaa, sen keksit ihan omasta päästäsi. Ajattelen vain, että hän on tyhmä ja ylpeä ja aika itsekeskeinen. Se on tullut esille aikaisemminkin, ehkä senkin takia en ihan suoraan kysynyt. Sellaiset ihmiset eivät myöskään tajua, jos kysyt ystävällisesti jotain itseäsi varten, että vaikka he voivatkin pitää kiinni oikeuksistaan, se ei aina ole kohteliasta.
Ap
Täsmälleen samasta asiasta kyse. Olet koko työpäivän ajan tätä kihissyt itseksesi ja nyt vielä vapaa-ajallasikin vielä teet aloituksen, jossa haukut työkaveria tyhmäksi.
Tiedän, että kaikki korkeimmin koulutetut yksilöt töissämme olisivat ymmärtäneet asian heti :) En siis todista, että kaikki korkeimmin koulutetut tajuaisivat sen, vaan sanoin, ettäainakin MEILLÄ töissä olevat. Meillä on vain hyvin vähän täysin koulun penkiltä tulleita missään tehtävissä. Hän nyt sattuu olemaan sellainen, en siis tarkoita, että se tekisi hänestä tyhmää, vaan meidän alallamme ilmeisesti ollaan opiskeltu ylimmällä asteella vain, jos ollaan muutenkin samalla aaltopituudella tällaisissa asioissa. Tiedän myös, että heiltä olisin voinut kysyä suoremmin tuolia, ilman, että he olisivat signaloineet, että se on heillekin täekwä ja miten oikeastaan kehtaan, tämän henkilön sellaisesta käytöksestä on esimerkkejä, siksi kysyin häneltä mahdollisimman epäsuoraan, koska en halunnut hänen ajattelevan, että hänen oikeuksiaan viedään. Fiksuhan ei niin ajattelisikaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApEthän anna, kun et ilmiselvästi hyväksy hänen päätöstään. Turha leikkiä jotain laupiasta ja suvaitsevaista siinä, kun kuitenkin tuomitset ja haukut toisen "vapaan" valinnan.
Kyllä minä näen, ettei siinä ollut kyse mistään hänen päätöksestään, vaan hänen (ja sinun, kun luulet hänen siinä päättäneen jotain) tyhmyydestään ja siitä, ettei tillä kummallakaan ole ollut hyvää kotikasvatusta ja sinullakin on luultavasti joku koulutason koulutus.
ApVastaa nyt vielä kahteen kysymykseen:
a) onko mahdollista, että hänellä olisi myös ollut selkävaiva, joka on pahempi kuin sinulla, mutta josta hän ei vain sinulle ole kertonut
b) olisiko tässä tapauksessa ollut häneltä oikein valita se parempi tuoli itselleen vai olisiko siinäkin tilanteessa hänen kuulunut antaa se tuoli sinulle
a) ei ole
b) no siksipä juuri kysyin! Jos en ois piitannut, tarvitseeko hän sitä vai ei, olisin pyytänyt sen ihan suoraan! Kuka siinä kehtaa sanoa että en anna? Tai jos kehtaa, aika itsekäs on. Tietenkin joku voi alkaa anteeksi pyydellen neuvottelemaan, mutta se on harvinaista. Yleensä ihmine antaa sen tuolin ja jupisee selän takana, jos itsekin kärsi.
ApSiis mitä ihmettä? Ei ole mahdollista että hänellä on sinua pahempi selkävaiva, mutta silti nimenomaan käytit tätä syynä sille, että et voi kysyä asiaa suoraan?
Nuo luomasi skenaariot tilanteesta, jossa olisit kysynyt suoraan, ovat normaalille (hyvän kasvatuksen saaneelle) ihmiselle hyvin epätodennäköisiä. Siksi me muut emme pelkää tällaisia tilanteita vaan osaamme kysyä suoraan. Ja oliko tämä oikeasti tapahtunut tilanne nyt sitten yhtään parempi kuin nuo tilanteet, joita sinä pyrit tällä ihme kiertelylläsi nyt välttämään? Joka tapauksessa pidät häntä huonosti kasvatettuna ja tyhmänä, joten olisiko tilanne ollut yhtään huonompi, jos hän olisi töksäyttänytkin asian suoraan päin naamaasi. Tässä sinun tavassasi jäi nyt vain melko hankalaksi toimia sillä ihanteellisimmalla tavalla, eli että ihan asiallisella sananvaihdolla olisi päädytty kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Hänellä voi olla jokin muu syy haluta siinä istua, vaikka lonkkavaiva. Tai jos ei pidä minua minään, eikä halua vaihtaa sen takia, eikä piittaa, vaikka se masentaisi minua. Ei kaikki välitä. Koska jos välittäisi, ei kai nyt olisi vain ajatellut, että mä kysyn hänen työvälinemieltymyksistään? Vaikka kai sekin olisi tosi huomioivaa, mutta suoraan sanoen mua ei kiinnosta. Mutta mua kiinnostaa tasaveroisuus ja oikeudenmukaisuus.
Ap
ApNiin? Eli sinun logiikallasi et voi kysyä suoraan, koska hänellä voi olla jokin hyvä syy (jota ei kerro), mutta kuitenkin hänen olisi joka tapauksessa pitänyt antaa tuoli sinulle, kun hänellä ei voi olla hyvää syytä (jota ei kerro).
Niin, syytä ei tosiaan tarvitse kertoa, mietipä, jos se liittyisi vaikkapa jotenkin alapäähän? Mutta siinä tapauksessa, jos tajuaisi, että selkävaivainen kyselee tuollaista koska se työväline kiinnostaa, ei sinun tykkämisesi siitä, hän voisi sanoa, että mullakin on vaivaa miksi tarvitsen tätä ja jos olisin niin utelia, että kysyisin, että ai millaista, eikä halua sanoa, voi sanoa, että ”sellaista vaan”. Ja sitten katsoa, että tuolin käyttöä voidaan jakaa yhteisesti.
Apno ethän sinä nytkään tiedä, jos hänellä onkin alapäävaivoja, joista ei kerro, mutta silti haukut häntä tyhmäksi.
Tyhmyys ei liity vaivoihin, vaan siihen, että olisi edes pahoitellut tajuttuaan asiani.
ApNyt kun kerroit autismin piirteistäsi, ymmärrän miksi sinun on vaikea nähdä tätä toisen kannalta. Takerrut pieniin yksityiskohtiin etkä voi päästä niistä yli, onhan se tietysti vaikeaa kun ei kertakaikkiaan pysty näkemään tilannetta toisen kannalta vaan olet juurtunut tuohon omaan näkemykseesi.
Itse en muista koska multa olisi viimeksi pyydetty anteeksi, ei varmasti vuosikausiin. Ei edes mieheni ole pyytänyt minulta anteeksi pahimpia solvauksiaan. Lähtökohtaisesti minusta anteeksi kuuluisi pyytää jos on tarkoituksella toiminut väärin, ei sitä jos ei hoksaa joka ikistä asiaa heti samantien. Vasta kun olet itse 100% täydellinen, voit vaatia sitä myös muilta. Ja anteeksi vain mutta näistä viesteistä päätellen on sullakin siihen vielä pitkä matka...
Liittyykö autismin piirteisiin sellainen ominaisuus, että itse loukkaantuu asioista, joista ei kuitenkaan ymmärrä toisen loukkaantuvan. Eikö silloin itsekin ole melko huoleton tällaisissa asioissa eikä edes huomaa, että jostain pitäisi loukkaantua.
Autismin piirteisiin yleisesti kuuluu kyvyttömyys asettua toisen asemaan ja ymmärtää asioita myös toisen näkövinkkelistä, riippumatta tilanteesta. Autisti on usein niin uppoutunut omaan maailmaansa ettei kykene tekemään tulkintoja sen oman suppean kokemusmaailmansa ulkopuolelta. Hän todella vain uskoo oman ”totuutensa”.
Totuus nyt on se, että teillä on työntekijöinä ihan yhtälaiset oikeudet käyttää sitä tuolia ja sinä et tiedä työkaverisi mahdollisista vaivoista. Hän sentään tarjosi sinulle tuolia myöhemmin. Sinä haukut häntä tyhmäksi. Mietipäs, kumpiko tässä on se paremmin kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän tajusi asiani lopulta, missä pahoittelut, ettei tajunnut heti?
ApAnteeksipyyntö mistä? Ettet osaa ilmaista itseäsi?
Osasinhan. Siitä, ettei heti tajunnut.
ApKatsopa ap saamiasi alapeukkuja. Yleinen arvio on, että et osannut. Selkeä toive olisi huomioitu heti, passiivis-aggressiivisen muka-kysymyksen tulkintaan meni aikaa. Varmaan työkaveri huomasi sinun alkaneen sen jälkeen murjottaa ja kyräillä ja alkoi sen takia miettiä omituiseen reaktioosi syytä. Se ei silti tehnyt toiveestasi oikein muotoiltua, että työtoverisi alkoi hiljaa itsekseen arvailla huonoon käytökseesi syitä.
En alkanut murjottaa, sen keksit ihan omasta päästäsi. Ajattelen vain, että hän on tyhmä ja ylpeä ja aika itsekeskeinen. Se on tullut esille aikaisemminkin, ehkä senkin takia en ihan suoraan kysynyt. Sellaiset ihmiset eivät myöskään tajua, jos kysyt ystävällisesti jotain itseäsi varten, että vaikka he voivatkin pitää kiinni oikeuksistaan, se ei aina ole kohteliasta.
ApTäsmälleen samasta asiasta kyse. Olet koko työpäivän ajan tätä kihissyt itseksesi ja nyt vielä vapaa-ajallasikin vielä teet aloituksen, jossa haukut työkaveria tyhmäksi.
En ole kihissyt :) En ehtinyt keskittyä siihen silloin. Nyt se vain tuli mieleen, koska tosiaan ylemmällä tasolla ja hyvin koulutetut ihmiset ovat tuollaisessa ainakin tuolla työpaikalla samalla aaltopituudella kuin minä ja suoraan kysyminen on paljon tökerömpää, kuin se, että auttaa toista siinä, että tekisit minulle kivasti, jos autat, mutta saat valita!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Totuus nyt on se, että teillä on työntekijöinä ihan yhtälaiset oikeudet käyttää sitä tuolia ja sinä et tiedä työkaverisi mahdollisista vaivoista. Hän sentään tarjosi sinulle tuolia myöhemmin. Sinä haukut häntä tyhmäksi. Mietipäs, kumpiko tässä on se paremmin kasvatettu.
Ai ”sentään tarjosi”? Jos meillä on yhtäläiset oikeudet käyttää sitä, niin mikä tekee tuosta ”sentään tarjoamista” eli jotenkin todella jaloa tai hoksaavaa? Hänhän vain hoksasi, mitä hänelle oli sanottu.
Ap
Nyt kun kerroit autismin piirteistäsi, ymmärrän miksi sinun on vaikea nähdä tätä toisen kannalta. Takerrut pieniin yksityiskohtiin etkä voi päästä niistä yli, onhan se tietysti vaikeaa kun ei kertakaikkiaan pysty näkemään tilannetta toisen kannalta vaan olet juurtunut tuohon omaan näkemykseesi.
Itse en muista koska multa olisi viimeksi pyydetty anteeksi, ei varmasti vuosikausiin. Ei edes mieheni ole pyytänyt minulta anteeksi pahimpia solvauksiaan. Lähtökohtaisesti minusta anteeksi kuuluisi pyytää jos on tarkoituksella toiminut väärin, ei sitä jos ei hoksaa joka ikistä asiaa heti samantien. Vasta kun olet itse 100% täydellinen, voit vaatia sitä myös muilta. Ja anteeksi vain mutta näistä viesteistä päätellen on sullakin siihen vielä pitkä matka...