Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaverini vähän tyhmä?
01.01.2022 |
Pidän hänestä kyllä, ja arvostan, mutta kun kysyin häneltä eilen akuutissa selkävaivassa, että kummalla satulatuolilla hän mieluiten istuu, (kun ne ovat erilaiset, se toinen niistä on sellainen ylipieni ja huono itselleni ja toinen normaalin kokoinen ja hyvä, ja hänellä oli se hyvä itsellään), niin hän vain sanoi, että ”mä tykkään tästä, toi toinen on huono”.
Kiva siinä sitten kysyä, että ”voisitko antaa sen hyvän minulle?” Miten joku ei tajua, että jos selkävaivainen kysyy tuollaista, hän itse istuisi siinä tuolissa hetken mielellään?
Työn luonne on vieläpä sellaista, että emme istu pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti, vaan aina hetken.
Ajatteliko hän, että minua vain ihan hänen näkökulmastaan kiinnostaa kysyä, kummalla tuolilla hän mieluummin istuu? Oikeasti.
Joskus 2 tunnin päästä hänellä oli sytyttänyt ja hän kysyi minulta, että ”haluaisitko sä istua tällä?” En viitsinyt sanoa, että olisin halunnut istua joo, koska ainakin itse olisin hänenä kokenut itseni ihan tyhmäksi siinä tapauksessa, että olisin ollut noin itsekäs. Tai ehkä hän siis oli vain tyhmä ja huonosti kasvatettu. Ei kasvatettu huomioimaan sitä, että kaikki ei liity aina juuri SINUUN.
Kommentit (628)
Tämä on aika käsittämättön aloitus. Ap varmaan alapeukutuksista jo tajuaa itsekin olleensa väärässä, mutta:
Tuollainen kysymys on logiikaltaan hämärä. "Kummalla tuolilla tykkäät istua" voi ihan yhtä hyvin viitata siihen taka-ajatukseen, että "näyt nyt istuvan sillä isommalla, mikä on hyvä, toivottavasti pidätkin siitä, koska mulle tämä pienempi on parempi". Kuin että "siirrä se perseesi muualle".
Toiseksi: tietääkö työtoverisi, että sinulla on selkävaivoja ja että ne liittyvät työtuoliisi? Vai oletatko lähipiirisi lukevan ajatuksiasi?
Kolmanneksi: tiedätkö itse työtoverisi selän tilanteen? Entä jos hänellekin se toinen tuoli on syystäkin tärkeä? Miksi tosiaan et pyydä työnantajaltasi parempaa tuolia?
Neljänneksi: Jos työtoverisi ajattelee - kuten työaikana sinunkin pitäisi - työasioita, hän ei ehkä keskity satunnaiseen kysymykseesi kovin tarkasti. Hän ei voi tietää asian olevan sinulle tärkeä.
Siksi - summa summarum - opettele itse esittämään asiasi ja toiveesi selkeämmin.
Missään nimessä kyse ei ole kasvatuksen puutteesta tai huonosta käytöksestä kuin ap sinun omalla kohdallasi. FIKSU IHMINEN OSAA SANOA HARMISTAA. SUORAAN EIKÄ HAUKU SELÄN TAKANA SOMESSA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on sellainen ylinen sääntö, ainakin sivistyneempien parissa, varmaan lattiatasolla on toisin, että toisen työtuolia, varsinkin, jos se on omaasi parempi, ei pyydetä itselle.
Sen takia työkaverini tyhmyys oli käsittämätöntä ja se, ettei hän sanonut, että sori tajuttuaan asian, mitä häneltä kysyttiin.
Mutta ymmärrän, että teidän matalakoulutettujen tasolla lainaillaan yhä jauhoja ja sokeria kaikilta, koska MINÄ ja pienet selviytymisresurssinne.
Ap
Älä jaksa. Et ole saanut kommenteillesi yhtään yläpeukkua. Luulisi sen jo kertovan sulle jotain. Oliskohan aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa tuo lapsellinen uho?
Työkaverisi käyttäytyi fiksusti kun tarjosi sulle myöhemmin tuolia muistaessaan että olit valitellut selkäkivusta. Ei koko maailma pyöri sinun ympärillä. Lopeta marttyyriksi heittäytyminen ja katso peiliin. Tuo koko asia ei ollut mikään anteeksipyytämisen arvoinen. Kukaan meistä ei voi käyttäytyä 100% täydellisesti joka ikisessä tilanteessa, muuten saisimme olla koko ajan pyytämässä anteeksi.
Hei ap, joko olet lollotellut tänään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuu lukea näitä, koska itse toimin juuri kuten tuo tyhmäksi nimittelemäsi. En ymmärrä epäsuoria kysymyksiä. Saatan kyllä jäädä ihmettelemään miksi yhtäkkiä kysyttiin tuollaista ja tajuta viikon päästä, että ehkä jostain muusta kyse, kun tuolimieltymyksistäni. En tiedä paljonko on mennyt ja tulee menemään ohi taustamotiiveja, kun ihmiset eivät usein puhu suoraan.
Kyse voi olla vaikka kontekstisokeudesta, joka on yleistä asperger-piirteisillä. Sokeus tulkitaan helposti idiotismina, itsekkyytenä tai ilkeytenä.Ollisiko mahdollista saada se tuoli, joka on parempi kipeälle selälleni? Miten vaikeaa voi olla kysyä...mielummin nolo vihjailu ja haukkuminen selän takana monimutkaisine tulkintoineen, kun toinen ei osaa lukea ajatuksiasi?
No, mullakin on as-piirteitä, mutta huomioin silti toisia, jos nämä kysyvät jotain tuollaista selkäkivuissaan. Ehkä hänellä ei ole (ts. ei olekaan) ollut selkäkipuja, niin ei tajunnut, ettei ne ole mukavia todellakaan.
ApSun as-piirtees huomasin nopeasti pedantista jankkauksesta liittyen oikeuksiesi (näennäiseen) polkemiseen ja kyvyttömyydestä ymmärtää, että muilla on omakin mielenmaisema, joka ei ole jaettu sinun ajatusmaailmasi kanssa. Tosin muissa häiriöissä on yleisempää tuollainen epäsuora oman edun tavoittelu ja säälimätön suhtautuminen ihmiseen, joka oli mielestäsi tyhmä, kun ei ymmärtänyt kaukaa haettua vihjailuasi. Niin tyhmä, että jatkat tätä keskustelua maailman loppuun asti, jotta saat varmasti kaikki ymmärtämään kuinka tyhmä hän oli. Oletko muuten varma, että itse ymmärrät aina muiden vihjailut oikein tai että ylipäätään vihjaillaan?
No en varmaan ymmärrä, mutta olisin itse ainakin tuossa tapauksessa heti pahoitellut tajuttuani, että en tajunnut sen toisen halunneen istua sillä paremmalla tuolilla! Voi kysyä vaikka kumpi susta on parempi. Ja aaaa….ehkei tää parempi tuoli kuulukaan VAIN MULLE….. AAAAAAAA
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on sellainen ylinen sääntö, ainakin sivistyneempien parissa, varmaan lattiatasolla on toisin, että toisen työtuolia, varsinkin, jos se on omaasi parempi, ei pyydetä itselle.
Sen takia työkaverini tyhmyys oli käsittämätöntä ja se, ettei hän sanonut, että sori tajuttuaan asian, mitä häneltä kysyttiin.
Mutta ymmärrän, että teidän matalakoulutettujen tasolla lainaillaan yhä jauhoja ja sokeria kaikilta, koska MINÄ ja pienet selviytymisresurssinne.
ApÄlä jaksa. Et ole saanut kommenteillesi yhtään yläpeukkua. Luulisi sen jo kertovan sulle jotain. Oliskohan aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa tuo lapsellinen uho?
Työkaverisi käyttäytyi fiksusti kun tarjosi sulle myöhemmin tuolia muistaessaan että olit valitellut selkäkivusta. Ei koko maailma pyöri sinun ympärillä. Lopeta marttyyriksi heittäytyminen ja katso peiliin. Tuo koko asia ei ollut mikään anteeksipyytämisen arvoinen. Kukaan meistä ei voi käyttäytyä 100% täydellisesti joka ikisessä tilanteessa, muuten saisimme olla koko ajan pyytämässä anteeksi.
No jos käyttäytyy tyhmästi, ei pidä olla niin ylpeä, etteikö osaisi pahoitella!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi ap! Joko lolloitukset on lolloteltu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApEthän anna, kun et ilmiselvästi hyväksy hänen päätöstään. Turha leikkiä jotain laupiasta ja suvaitsevaista siinä, kun kuitenkin tuomitset ja haukut toisen "vapaan" valinnan.
Kyllä minä näen, ettei siinä ollut kyse mistään hänen päätöksestään, vaan hänen (ja sinun, kun luulet hänen siinä päättäneen jotain) tyhmyydestään ja siitä, ettei tillä kummallakaan ole ollut hyvää kotikasvatusta ja sinullakin on luultavasti joku koulutason koulutus.
ApVastaa nyt vielä kahteen kysymykseen:
a) onko mahdollista, että hänellä olisi myös ollut selkävaiva, joka on pahempi kuin sinulla, mutta josta hän ei vain sinulle ole kertonut
b) olisiko tässä tapauksessa ollut häneltä oikein valita se parempi tuoli itselleen vai olisiko siinäkin tilanteessa hänen kuulunut antaa se tuoli sinulle
a) ei ole
b) no siksipä juuri kysyin! Jos en ois piitannut, tarvitseeko hän sitä vai ei, olisin pyytänyt sen ihan suoraan! Kuka siinä kehtaa sanoa että en anna? Tai jos kehtaa, aika itsekäs on. Tietenkin joku voi alkaa anteeksi pyydellen neuvottelemaan, mutta se on harvinaista. Yleensä ihmine antaa sen tuolin ja jupisee selän takana, jos itsekin kärsi.
ApSiis mitä ihmettä? Ei ole mahdollista että hänellä on sinua pahempi selkävaiva, mutta silti nimenomaan käytit tätä syynä sille, että et voi kysyä asiaa suoraan?
Nuo luomasi skenaariot tilanteesta, jossa olisit kysynyt suoraan, ovat normaalille (hyvän kasvatuksen saaneelle) ihmiselle hyvin epätodennäköisiä. Siksi me muut emme pelkää tällaisia tilanteita vaan osaamme kysyä suoraan. Ja oliko tämä oikeasti tapahtunut tilanne nyt sitten yhtään parempi kuin nuo tilanteet, joita sinä pyrit tällä ihme kiertelylläsi nyt välttämään? Joka tapauksessa pidät häntä huonosti kasvatettuna ja tyhmänä, joten olisiko tilanne ollut yhtään huonompi, jos hän olisi töksäyttänytkin asian suoraan päin naamaasi. Tässä sinun tavassasi jäi nyt vain melko hankalaksi toimia sillä ihanteellisimmalla tavalla, eli että ihan asiallisella sananvaihdolla olisi päädytty kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Hänellä voi olla jokin muu syy haluta siinä istua, vaikka lonkkavaiva. Tai jos ei pidä minua minään, eikä halua vaihtaa sen takia, eikä piittaa, vaikka se masentaisi minua. Ei kaikki välitä. Koska jos välittäisi, ei kai nyt olisi vain ajatellut, että mä kysyn hänen työvälinemieltymyksistään? Vaikka kai sekin olisi tosi huomioivaa, mutta suoraan sanoen mua ei kiinnosta. Mutta mua kiinnostaa tasaveroisuus ja oikeudenmukaisuus.
Ap
ApNiin? Eli sinun logiikallasi et voi kysyä suoraan, koska hänellä voi olla jokin hyvä syy (jota ei kerro), mutta kuitenkin hänen olisi joka tapauksessa pitänyt antaa tuoli sinulle, kun hänellä ei voi olla hyvää syytä (jota ei kerro).
Niin, syytä ei tosiaan tarvitse kertoa, mietipä, jos se liittyisi vaikkapa jotenkin alapäähän? Mutta siinä tapauksessa, jos tajuaisi, että selkävaivainen kyselee tuollaista koska se työväline kiinnostaa, ei sinun tykkämisesi siitä, hän voisi sanoa, että mullakin on vaivaa miksi tarvitsen tätä ja jos olisin niin utelia, että kysyisin, että ai millaista, eikä halua sanoa, voi sanoa, että ”sellaista vaan”. Ja sitten katsoa, että tuolin käyttöä voidaan jakaa yhteisesti.
Ap
no ethän sinä nytkään tiedä, jos hänellä onkin alapäävaivoja, joista ei kerro, mutta silti haukut häntä tyhmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika käsittämättön aloitus. Ap varmaan alapeukutuksista jo tajuaa itsekin olleensa väärässä, mutta:
Tuollainen kysymys on logiikaltaan hämärä. "Kummalla tuolilla tykkäät istua" voi ihan yhtä hyvin viitata siihen taka-ajatukseen, että "näyt nyt istuvan sillä isommalla, mikä on hyvä, toivottavasti pidätkin siitä, koska mulle tämä pienempi on parempi". Kuin että "siirrä se perseesi muualle".
Toiseksi: tietääkö työtoverisi, että sinulla on selkävaivoja ja että ne liittyvät työtuoliisi? Vai oletatko lähipiirisi lukevan ajatuksiasi?
Kolmanneksi: tiedätkö itse työtoverisi selän tilanteen? Entä jos hänellekin se toinen tuoli on syystäkin tärkeä? Miksi tosiaan et pyydä työnantajaltasi parempaa tuolia?
Neljänneksi: Jos työtoverisi ajattelee - kuten työaikana sinunkin pitäisi - työasioita, hän ei ehkä keskity satunnaiseen kysymykseesi kovin tarkasti. Hän ei voi tietää asian olevan sinulle tärkeä.
Siksi - summa summarum - opettele itse esittämään asiasi ja toiveesi selkeämmin.
Missään nimessä kyse ei ole kasvatuksen puutteesta tai huonosta käytöksestä kuin ap sinun omalla kohdallasi. FIKSU IHMINEN OSAA SANOA HARMISTAA. SUORAAN EIKÄ HAUKU SELÄN TAKANA SOMESSA!
Noilla tuoleilla istutaan silloin, kun hommia ei juuri sillä hetkellä ole. Joten ei ajatellut työasioita. Selasi ehkä nettiä, en muista.
Ap
Yritätkö ihan tosissaan tuolla spämmäämisellä olla AP:takin vastenmielisempi? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olet sitä mieltä, että työkaverisi pitäisi tuosta ymmärtää antaa tuoli, niin eikö sinun ymmärtäväisenä ja sivistyneenä ihmisenä oppia tuntemaan työkaverisi? Ettei tämä kyseinen henkilö ymmärrä vihjailua ja hänen kanssaan pitää puhua suoraan. Vai oletko tyhmä ja itsekäs, etkä viitsi tutustua työkavereihisi tai tunne heidän luonnettaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on sellainen ylinen sääntö, ainakin sivistyneempien parissa, varmaan lattiatasolla on toisin, että toisen työtuolia, varsinkin, jos se on omaasi parempi, ei pyydetä itselle.
Sen takia työkaverini tyhmyys oli käsittämätöntä ja se, ettei hän sanonut, että sori tajuttuaan asian, mitä häneltä kysyttiin.
Mutta ymmärrän, että teidän matalakoulutettujen tasolla lainaillaan yhä jauhoja ja sokeria kaikilta, koska MINÄ ja pienet selviytymisresurssinne.
ApÄlä jaksa. Et ole saanut kommenteillesi yhtään yläpeukkua. Luulisi sen jo kertovan sulle jotain. Oliskohan aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa tuo lapsellinen uho?
Työkaverisi käyttäytyi fiksusti kun tarjosi sulle myöhemmin tuolia muistaessaan että olit valitellut selkäkivusta. Ei koko maailma pyöri sinun ympärillä. Lopeta marttyyriksi heittäytyminen ja katso peiliin. Tuo koko asia ei ollut mikään anteeksipyytämisen arvoinen. Kukaan meistä ei voi käyttäytyä 100% täydellisesti joka ikisessä tilanteessa, muuten saisimme olla koko ajan pyytämässä anteeksi.
No jos käyttäytyy tyhmästi, ei pidä olla niin ylpeä, etteikö osaisi pahoitella!
Ap
No nyt vaan sitten odotellaan niitä ap:n pahoitteluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApEthän anna, kun et ilmiselvästi hyväksy hänen päätöstään. Turha leikkiä jotain laupiasta ja suvaitsevaista siinä, kun kuitenkin tuomitset ja haukut toisen "vapaan" valinnan.
Kyllä minä näen, ettei siinä ollut kyse mistään hänen päätöksestään, vaan hänen (ja sinun, kun luulet hänen siinä päättäneen jotain) tyhmyydestään ja siitä, ettei tillä kummallakaan ole ollut hyvää kotikasvatusta ja sinullakin on luultavasti joku koulutason koulutus.
ApVastaa nyt vielä kahteen kysymykseen:
a) onko mahdollista, että hänellä olisi myös ollut selkävaiva, joka on pahempi kuin sinulla, mutta josta hän ei vain sinulle ole kertonut
b) olisiko tässä tapauksessa ollut häneltä oikein valita se parempi tuoli itselleen vai olisiko siinäkin tilanteessa hänen kuulunut antaa se tuoli sinulle
a) ei ole
b) no siksipä juuri kysyin! Jos en ois piitannut, tarvitseeko hän sitä vai ei, olisin pyytänyt sen ihan suoraan! Kuka siinä kehtaa sanoa että en anna? Tai jos kehtaa, aika itsekäs on. Tietenkin joku voi alkaa anteeksi pyydellen neuvottelemaan, mutta se on harvinaista. Yleensä ihmine antaa sen tuolin ja jupisee selän takana, jos itsekin kärsi.
ApSiis mitä ihmettä? Ei ole mahdollista että hänellä on sinua pahempi selkävaiva, mutta silti nimenomaan käytit tätä syynä sille, että et voi kysyä asiaa suoraan?
Nuo luomasi skenaariot tilanteesta, jossa olisit kysynyt suoraan, ovat normaalille (hyvän kasvatuksen saaneelle) ihmiselle hyvin epätodennäköisiä. Siksi me muut emme pelkää tällaisia tilanteita vaan osaamme kysyä suoraan. Ja oliko tämä oikeasti tapahtunut tilanne nyt sitten yhtään parempi kuin nuo tilanteet, joita sinä pyrit tällä ihme kiertelylläsi nyt välttämään? Joka tapauksessa pidät häntä huonosti kasvatettuna ja tyhmänä, joten olisiko tilanne ollut yhtään huonompi, jos hän olisi töksäyttänytkin asian suoraan päin naamaasi. Tässä sinun tavassasi jäi nyt vain melko hankalaksi toimia sillä ihanteellisimmalla tavalla, eli että ihan asiallisella sananvaihdolla olisi päädytty kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Hänellä voi olla jokin muu syy haluta siinä istua, vaikka lonkkavaiva. Tai jos ei pidä minua minään, eikä halua vaihtaa sen takia, eikä piittaa, vaikka se masentaisi minua. Ei kaikki välitä. Koska jos välittäisi, ei kai nyt olisi vain ajatellut, että mä kysyn hänen työvälinemieltymyksistään? Vaikka kai sekin olisi tosi huomioivaa, mutta suoraan sanoen mua ei kiinnosta. Mutta mua kiinnostaa tasaveroisuus ja oikeudenmukaisuus.
Ap
ApNiin? Eli sinun logiikallasi et voi kysyä suoraan, koska hänellä voi olla jokin hyvä syy (jota ei kerro), mutta kuitenkin hänen olisi joka tapauksessa pitänyt antaa tuoli sinulle, kun hänellä ei voi olla hyvää syytä (jota ei kerro).
Niin, syytä ei tosiaan tarvitse kertoa, mietipä, jos se liittyisi vaikkapa jotenkin alapäähän? Mutta siinä tapauksessa, jos tajuaisi, että selkävaivainen kyselee tuollaista koska se työväline kiinnostaa, ei sinun tykkämisesi siitä, hän voisi sanoa, että mullakin on vaivaa miksi tarvitsen tätä ja jos olisin niin utelia, että kysyisin, että ai millaista, eikä halua sanoa, voi sanoa, että ”sellaista vaan”. Ja sitten katsoa, että tuolin käyttöä voidaan jakaa yhteisesti.
Apno ethän sinä nytkään tiedä, jos hänellä onkin alapäävaivoja, joista ei kerro, mutta silti haukut häntä tyhmäksi.
Tyhmyys ei liity vaivoihin, vaan siihen, että olisi edes pahoitellut tajuttuaan asiani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olet sitä mieltä, että työkaverisi pitäisi tuosta ymmärtää antaa tuoli, niin eikö sinun ymmärtäväisenä ja sivistyneenä ihmisenä oppia tuntemaan työkaverisi? Ettei tämä kyseinen henkilö ymmärrä vihjailua ja hänen kanssaan pitää puhua suoraan. Vai oletko tyhmä ja itsekäs, etkä viitsi tutustua työkavereihisi tai tunne heidän luonnettaan?
No, tässähän opin. Mutta siis mä oletan ihmisistä aina samaa tasoa, jolla itsekin olen. Miksi olettaisin muita itseäni tyhmemmiksi tai heikommin kasvatetuiksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Olisit kysynyt suoraan, voisitko lainata tuolia.
🤦♀️Se on epäkohteliasta. Mitä, jos se toinenkin olisi kärsinyt selästään samalla ja tullut surulliseksi, kun jos sanoo ei vaikuttaa itsekkäältä ja taas jos antaa tuolin, on lammas tai muuten alistuu?
ApTuossahan vastaat itse omaan aloitukseesi. Miksi haukut työkaveriasi tyhmäksi, jos itsekin keksit tuollaisen syyn, miksi hänellä ei ole velvollisuutta antaa tuoliaan sinulle.
eri
Häh? Enhän MÄ sanonut hänelle NOIN. Mä annoin hänelle tilanteen miettiä, miten kipeä hän itse on verrattuna minuun. Jos ei olisi halunnut antaa tuolia, olisi voinut sanoa, että ”voi ei, mä en kestä sitten työpäivää loppuun, mutta vaihdetaanko hetkeksi kohta” tms.
Jos kysyn suoraan, noin sanominen on sika paljon itsekkäämpää.
ApMissä kohtaa sinä siis annoit hänelle tilanteen miettiä mitään tuollaista? Mistä hän olisi tiennyt, mikä sinun selkäsi kiputaso oli, kun et tuossa mitään asiasta ilmaissut? Ja missä kohtaa annoit hänelle mahdollisuuden arvioida oma selkänsä kipeämmäksi kuin sinun kun itselläsi näköjään on vain yksi oikea vastaus?
Minä olin hänelle nimenomaan valittanut, että selkäni on todella kipeä, kertonut lääkärikäynnistä yms.
Ja siinä kohtaa hän saa sen valintamahdollisuuden, kun minä alan puhua hänen tuolistaan työvälineenä. Siitä puhutaan siksi, että minäkin haluaisin istua sillä. En todellakaan ole kiinnostunut hänen saksistaan tai hänen mistään töissä, ellen itsekin sitä tarvitse. Taukki.
ApNiin. Eli sinulla oli ainoa oikea toimintatapa tilanteeseen valmiina, etkä hyväksynyt työkaverin valitsemaa toimintatapaa. Tuossa aiemmin sanoit, että annoit hänelle itselle tilaisuuden miettiä ja valita. Miksi annoit tällaisen mahdollisuuden, kun oikeita vaihtoehtoja oli mielestäsi vain yksi? Tuollainenhan on silkkaa v*ttuilua. "Mieti nyt hetken, tarvitko muka oikeasti sitä tuolia enemmän kuin minä?"
Jotkut meistä kasvavat tällaisissa perheissä, missä vanhempi (minulla äiti) tarjoaa vaihtoehtoja ja raivostuu, jos lapsi valitsee "väärin". Minulle on lapsuudesta tuttua, että minulta kysytään, haluanko lähteä kauppaan vai en, ja saada tukkapöllyä jos en halua lähteä äidin kaveriksi kaupoille. Muutenkin kommunikointi on ihan kieroutunutta ja vinoutunutta. Esimerkiksi juuri tuo ap:n itse valitsema esimerkki, että jos äitini tulee kysymään minulta, pidänkö tuolistani, niin kysyminen tarkoittaa että minun pitäisi nousta ja antaa tuolini hänelle. Tai jos hän tulee puhumaan hiuksistani, niin minun pitäisi tajuta antaa hänelle hiustenkuivaajani jne.
Yritin joskus avata ajatussolmujani tällä palstalla, mutta lopetin sen lyhyeen, kun minua alettiin solvata äitihulluksi... Mutta siis, oikeasti. Aloituksen case on kuin suoraan omasta elämästäni. Ja kyllä, olen ottanut etäisyyttä äitiini etenkin sen jälkeen, kun hän alkoi haukkua minua autistiksi, koska en kerta kaikkiaan pysy kärryillä hänen oikutteluissaan (kukapa pysyisi)...?
t. aloitus on kuin suoraan omasta elämästäni, minä olen se "hankala ja vaikea tyttö" ja äitini on se ""kiltti", mutta kostonjanoinen ja sydämistynyt"
Hyi olkoon. Käytkö nyt aikuisena terapiassa? Tuo sun äitisi toiminta on suoraan oppikirjasta kohdasta "passiivis-aggressiivinen manipulointi".
Se on joillekin naisille hyvin yleistä toimintaa. Koetaan mukamas huonoksi käytökseksi se, että esitetään suoraan mielipiteitä ja toiveita - mutta sitten odotetaan muiden lukevan ajatuksia, miettivän kaiken aikaa hänen mahdollisia tausta-ajatuksiaan ja toteuttavan ne pilkulleen... Muuten tulee jopa fyysistä kuritusta, mikä on laitontakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmän vaikutelman annat sinä. Oletet jonkun automaattisesti ymmärtävän hämärän vihjailusi. Puhu suoraan!
On epäkohteliasta ja itsekästä sanoa, että ”saisinko sen tuolin, kun mulla on selkä kipeä?” Pitää kysyä, onko se toiselle jotenkin tärkeä tuoli ja hänen pitää tajuta, että toisella on tuoliin intressi. Ei häneen.
ApSinut on kasvatettu harhaanjohtavasti.
Selkeä puhe on kohteliasta.
Mutta ei hienotunteista. Tuollaiset ihmiset olettavat että heidän pitää saada se tuoli, eivätkä suo ajatustakaan sille, että muillakin on tarpeita. Kyllä pitää tajuta, jos selkävaivainen kysyy sinulla olevasta työvälineestä, että hän haluaisi sen myös ja sinä voit ottaa hänen välineensä. Jos et halua ensin neuvotella, kumpi kärsii isommin sillä väärällä tuolilla. Se on puolueettomalla maaperällä se neuvottelu, jos toinen ei suoraan pyydä saada sun tuoliasi.
ApEtkös sinä puhu tuossa itsestäsi?
No en puhu. Minua loukkasi se, että työkaverini käytös oli sillä tasolla, että luuli mun kysyvän hänen tuoli,ieltymyksiään, kun mulla on selkä kipeä.
ApJuu. työkaverisi tosiaan oli väärässä, kun kuvitteli, että sinua oikeasti kiinnosti hänen mieltymyksensä. Huomaatko itsekään, mitä tässä tapahtuu.
No se ei tosiaan kiinnostanut. Hän oletti ihan sitä.
Ap
Eli et hyvällä kotikasvatuksellasikaan ymmärrä, mikä ongelma on siinä, että sinusta on väärin ja tyhmää olettaa, että olet hänen mielipiteestään kiinnostnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApEthän anna, kun et ilmiselvästi hyväksy hänen päätöstään. Turha leikkiä jotain laupiasta ja suvaitsevaista siinä, kun kuitenkin tuomitset ja haukut toisen "vapaan" valinnan.
Kyllä minä näen, ettei siinä ollut kyse mistään hänen päätöksestään, vaan hänen (ja sinun, kun luulet hänen siinä päättäneen jotain) tyhmyydestään ja siitä, ettei tillä kummallakaan ole ollut hyvää kotikasvatusta ja sinullakin on luultavasti joku koulutason koulutus.
ApVastaa nyt vielä kahteen kysymykseen:
a) onko mahdollista, että hänellä olisi myös ollut selkävaiva, joka on pahempi kuin sinulla, mutta josta hän ei vain sinulle ole kertonut
b) olisiko tässä tapauksessa ollut häneltä oikein valita se parempi tuoli itselleen vai olisiko siinäkin tilanteessa hänen kuulunut antaa se tuoli sinulle
a) ei ole
b) no siksipä juuri kysyin! Jos en ois piitannut, tarvitseeko hän sitä vai ei, olisin pyytänyt sen ihan suoraan! Kuka siinä kehtaa sanoa että en anna? Tai jos kehtaa, aika itsekäs on. Tietenkin joku voi alkaa anteeksi pyydellen neuvottelemaan, mutta se on harvinaista. Yleensä ihmine antaa sen tuolin ja jupisee selän takana, jos itsekin kärsi.
ApSiis mitä ihmettä? Ei ole mahdollista että hänellä on sinua pahempi selkävaiva, mutta silti nimenomaan käytit tätä syynä sille, että et voi kysyä asiaa suoraan?
Nuo luomasi skenaariot tilanteesta, jossa olisit kysynyt suoraan, ovat normaalille (hyvän kasvatuksen saaneelle) ihmiselle hyvin epätodennäköisiä. Siksi me muut emme pelkää tällaisia tilanteita vaan osaamme kysyä suoraan. Ja oliko tämä oikeasti tapahtunut tilanne nyt sitten yhtään parempi kuin nuo tilanteet, joita sinä pyrit tällä ihme kiertelylläsi nyt välttämään? Joka tapauksessa pidät häntä huonosti kasvatettuna ja tyhmänä, joten olisiko tilanne ollut yhtään huonompi, jos hän olisi töksäyttänytkin asian suoraan päin naamaasi. Tässä sinun tavassasi jäi nyt vain melko hankalaksi toimia sillä ihanteellisimmalla tavalla, eli että ihan asiallisella sananvaihdolla olisi päädytty kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Hänellä voi olla jokin muu syy haluta siinä istua, vaikka lonkkavaiva. Tai jos ei pidä minua minään, eikä halua vaihtaa sen takia, eikä piittaa, vaikka se masentaisi minua. Ei kaikki välitä. Koska jos välittäisi, ei kai nyt olisi vain ajatellut, että mä kysyn hänen työvälinemieltymyksistään? Vaikka kai sekin olisi tosi huomioivaa, mutta suoraan sanoen mua ei kiinnosta. Mutta mua kiinnostaa tasaveroisuus ja oikeudenmukaisuus.
Ap
ApNiin? Eli sinun logiikallasi et voi kysyä suoraan, koska hänellä voi olla jokin hyvä syy (jota ei kerro), mutta kuitenkin hänen olisi joka tapauksessa pitänyt antaa tuoli sinulle, kun hänellä ei voi olla hyvää syytä (jota ei kerro).
Niin, syytä ei tosiaan tarvitse kertoa, mietipä, jos se liittyisi vaikkapa jotenkin alapäähän? Mutta siinä tapauksessa, jos tajuaisi, että selkävaivainen kyselee tuollaista koska se työväline kiinnostaa, ei sinun tykkämisesi siitä, hän voisi sanoa, että mullakin on vaivaa miksi tarvitsen tätä ja jos olisin niin utelia, että kysyisin, että ai millaista, eikä halua sanoa, voi sanoa, että ”sellaista vaan”. Ja sitten katsoa, että tuolin käyttöä voidaan jakaa yhteisesti.
Apno ethän sinä nytkään tiedä, jos hänellä onkin alapäävaivoja, joista ei kerro, mutta silti haukut häntä tyhmäksi.
Tyhmyys ei liity vaivoihin, vaan siihen, että olisi edes pahoitellut tajuttuaan asiani.
Ap
Minä minä minä.. miksi sinun asiasi on tärkeämpi?? Takaisin köyttä rasvaamaan!
Hän tajusi asiani lopulta, missä pahoittelut, ettei tajunnut heti?
Ap
Nuo asiat pitääkin OPETTAA LAPSELLE, eli se kysyjän syy kysymyksen takana. Eikä tietenkään olettaa sellaista. Mutta tuo työkaveri ei ole lapseni. Hänet on vain kasvatettu vajavaisesti.
Ap