Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Sitten kun piitupirkkelit aloittaa koulun, on vanhemmilla pitkä lista asioista, mitä piitupirkkeli tarvitsee. Ja ennen kaikkea asioista, mitä muiden pitää huomioida tai tehdä, jotta piitupirkkeli viihtyy koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä aloittajan pitää sitten vain olla yksin perheenkesken kotona. Rutiinit ovat hyviä ja jotkut lapset tarvitsevat niitä, mutta rajansa kaikella. Kun luin tuota aloittajan aikataulua niin koska teille sitten voi tulla kylään tai koska te voitte mennä jonnekin kylään, kahville tai jonnekin? Päiväuniin menee pari tuntia, silloin ei voi mennä minnekään/kukaan tulla, ruokailujen aikaan ei voi mennä minnekään/kukaan tulla ja vauvat nyt syö sen suosituksen mukaan 5 krt päivässä, iltapuuhat alkaa ajoissa 19:00 niin koska sitten? Jokainen tyylillään, mutta hinta tästä aikataulutuksesta on se, ettei teille voi koskaan tulla kukaan, ettekä voi mennä minnekään. Saa nähdä millainen lapsesta kasvaa kun missään ei voi käydä eikä kotona voi ketään käydä.
Olen pyrkinyt pitämään lapsilleni jokseenkin tarkkaa rutiinia, mutta mitään minuuttiaikataulua meillä ei ole ollut. Vauva voi hyvin nukkua päiväunet rattaissa kun ollaan asioilla tai mennä kotona partsille rauhassa nukkumaan. Hyvin voi syödä pilttiä jos ollaan menossa ruoka-aikaan ja jos nyt ei aina maistu niin ei voi minkään. Vauvat oli siitä helppoja, että jos ruoka ei joskus maistunut niin maito kelpasi aina eikä siitä mitään käynyt jos joskus söi kiinteitä vähemmän ja täytti mahansa tissimaidolla.
Kasvatin kaksi lasta katsomatta kelloa koko ajan. Söivät kun oli nälkä, nukkuivat kun nukutti ja hyvä tuli. Kenenkään ei tarvinnut muuttaa koko elämäänsä lasteni rytmin mukaiseksi. Lapset kulkivat sylistä syliin ja sai syöttää, jos halusi. Sehän tarkoitti vain sitä että sain itse syödä rauhassa. Nukuin omat päikkärit lasten tahtiin ja arvatkaa mitä, koti pysyi kunnossa ja lapset tyytyväisinä. Toivottavasti ottavat yhtä rennosti omien lastensa kanssa.
Vaikka lapsi ei varsinaisesti olisi erityisherkkä, niin rajattomalla rauhoittelulla, hiljaisuudella ja häiriöttömyyteen tottumisella lapsesta kyllä kasvaa erityisen herkkä äänille ja ympäristölle.
Meillä lapset on ihan tietoisesti totutettu nukkumaan talon ns. normaaliääniin. Nukutusta tai nukkumista ei häiritse puhe, tv:n äänet, kodinkoneet jne.
Isälläni on viisi lasta ja hän sanoi joskus hyvin, että eka meni ihan harjoitellessa, toinen edellisiä virheitä korjatessa, kolmas ja neljäs jotenkuten rutiinilla, mutta vasta viides meni kyllä-se-siitä -asenteella tottuneesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvalla ei ole haasteita vaan te olette ne haasteet aikaansaaneet. Mikään ei ole typerämpää kuin se, että opetetaan lapsi nukkumaan täydessä hiljaisuudessa. Lapsi tottuu kyllä siihen, että silloin kun hän nukkuu voi vaikka talossa imuroida ja puhua ihan normaalisti, kun hänet siihen vain opettaa alusta pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatin kaksi lasta katsomatta kelloa koko ajan. Söivät kun oli nälkä, nukkuivat kun nukutti ja hyvä tuli. Kenenkään ei tarvinnut muuttaa koko elämäänsä lasteni rytmin mukaiseksi. Lapset kulkivat sylistä syliin ja sai syöttää, jos halusi. Sehän tarkoitti vain sitä että sain itse syödä rauhassa. Nukuin omat päikkärit lasten tahtiin ja arvatkaa mitä, koti pysyi kunnossa ja lapset tyytyväisinä. Toivottavasti ottavat yhtä rennosti omien lastensa kanssa.
Sama, paitsi että olen itse huono nukkuja ja siksi en ehtinyt koskaan hyödyntää lasten päiväunia. Sen sentään ymmärsin, että koska itse nukahdin illalla myöhään, en laittanut pieniä, kotona olevia lapsiakaan nukkumaan aikaisin. Nukuimme sitten kaikki pidempään aamulla. Onneksi en koskaan kokenut tarvitsevani illalla "omaa aikaa". Liekö rennolla otteella vaikutusta, elämä ei ollut suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pieni keskonen, tai oli, nyt on jo iso tyttö. Keskosilla on kaikenlaista haastetta nukkumisen ja syömisten kanssa ja itse muistan, miten vaikeaa se oli, kaikki se nukuttaminen ym. kun lapsi reagoi pieniinkin ääniin, niin että nukuttamisen sai aloittaa aina alusta. Päiväunille usein nukuttelin tunninkin verran ja sitten tyttö nukkui max. 20 minuuttia. Mutta sitten, jos oli meteliä, niin vähemmän. Siskollani on helpot lapset, jotka nukkuivat ostareilla ja kahviloissa ja kovassakin melussa aivan sikeästi ja siitä syystä sisko ja mun vanhemmat eivät ymmärtäneet yhtään tilannettani ja mulle vähän vihjailtiin, että en osaa hoitaa lastani, että laita vain radio täysille, niin kyllä se siitä sitten. Miksi joillakin on niin vaikea ymmärtää, että ei kaikki lapset ole samasta puusta veistettyjä, kun meillä aikuisillakin on erilaisia tarpeita? Aikuisistakin on niitä, jotka ovat herkkäunisia ja huonoja nukkumaan. Sitten syytetään aina äitiä ja huonoa hoitoa vaikka tilanne olisi mikä.
Tämä. Niin rasittavaa. Mieheni sisko on kova pätemään vanhemmuudellaan, kun heillä on sentään kolme lasta. Niin, kolme tietyn luonteista lasta. Ivallisesti aina kommentoi, kun lapsemme tarvitsee rauhallisen tilan nukahtaakseen, muuten ei mistään tule mitään. Muutenkin hänen tapansa kasvattaa ja elää on mielestään ainut oikea, ja kovaan ääneen ihmettelee kaikkea muuta. Jos olisin yhtä puusilmäinen, voisin vaikka väittää heidän lastensa allergioiden olevan hänen vikansa, tai lukihäiriön. Mutta en ole samanlainen koulukiusaajaluonne, eikä ole tarvetta ripustaa itsetuntoa lapsemme luonteen varaan.
Ylipäätänsä päiväunista: Kuka hemmetti keksi, että vauvaa pitää nukuttaa pihassa vauvuissa? Vauva kyllä nukkui päikkärit, mutta äiti ei. Olisi pitänyt nukuttaa vieressä, niin olisi itsekin voinut ottaa tirsat, koska yöllä valvottiin ainakin kertaalleen kuitenkin tissillä. Mutta koska olin tuore äiti, niin kuulemma oli oikein nukuttaa lasta ulkona. Kuitenkin päiväkodissa heti piti oppia päikkäreille sisällä.
Mitä tulee rutiineihin: pidätte tietysti omista rutiineista kiinni ja muut ovat joko hiljaa tai eivät tule niihin aikoihin kyläilemään. Meillä kävi vauva-aikana vieraita vain piipahtamassa niinä kellonaikoina kuin meille sopi. Runiinithan voi heittää nurkaan kuitenkin muutaman vuoden päästä, jolloin lapsi alkaa itsekin ymmärtämään, että asiat voivat muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä vauva isälle viikonlopuksi ja mene kavereiden kanssa ryyppäämään hotelliin. Miehelle sama. Toistakaa tätä joka kuukausi.
Elämässä on muutakin kuin se vauva.
Kotiin ei ole pakko pyytää ketään jos ahdistaa.
Vanhemmuus on just niin hankalaa kuin sen haluaa olevan. Jos ei halua lapsensa nukahtavan, niin tietty käyttää 2 tuntia siihen, että nukuttaa eli suomennettuna pitää väkisin hereillä. Tämäkin lapsi on jo muutaman vuoden ikäinen, olisi kiva kuulla, miten väsynyt äitinsä on, kun koko elämä pyörii lapsen rytmin ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen mummoista suhtautui alkuun vähän naureskellen meidän rutiineille ja kuinka oltiin aika tarkkoja niistä (ja kommentoi paljon, että miksi nukutetaan vauvaa niin kauan, kun ei se halua nukkua), mutta kun ite ekan kerran sit yritti nukuttaa yliväsymystä itkevää vauvaa ja kuunteli myös viereisessä makuuhuoneessa yön läpi itkuja, alkoi ymmärtää enemmän.
Eli ajoitus ei ole mennyt nappiin, jos vaihtoehtona on joko pitkä nukuttamissessio tai yliväsyneeksi päässyt lapsi. Mikä on ihan ok, ei vauvan lukeminen välttämättä ole niin helppoa. Siksi on ihan hyvä, jos apuna on kello siinä vaiheessa, kun on jollain keinolla löydetty toimiva rytmi.
Mutta se, että viikosta toiseen runnoo eteenpäin väärillä ajoituksilla ja kuluttaa tunteja ja taas tunteja nukuttamiseen, on kyllä, noh, oma valinta tietysti, mutta kuulostaa raskaalta.
Nyt luet viestistäni ehkä jotain, mitä en siinä sanonut.
Mummon ajatus oli kai se, että riittää, kunhan väsyneen vauvan laittaa sänkyyn ja antaa nukahtaa, ja kaikki muu oli turhaa temppujen tekoa. Ei meillä kuitenkaan yleensä tunteja nukutettu, paitsi, jos oli jo yliväsynyt, mutta vauva tarvitsi sen hiljaisuutensa ja rauhoittumisen (silittelyt, äänet pois..) ennen nukkumista, että uni tuli. Ei voinut vain kantaa makuuhuoneeseen ja antaa olla siellä. Kun vauva osoitti ekat väsymyksen merkkinsä (ja päiväunet meni melko lailla samoihin kellonaikoihin), oli tosiaan alettava rauhoittaa tilannetta nukkumista varten ja ryhtyä nukuttamaan, että nukahti. Ehkä jonkun toisen vauva vain nukahtaa, kun on riittävän väsynyt, mutta meillä tämä ei toiminut. Mutta ei me nyt päivästä toiseen tuntejakaan yritetty nukuttaa, sitä en myöskään tarkoittanut.
Ja täytyy sanoa vielä, että kylläpä voikin vielä pitkän ajan jälkeenkin tulla kurja olo, kun omasta haastavasta tilanteesta kertoessa sitä lähdetään ekana tulkitsemaan niin, että vain omaa tyhmyyttäsi/yksinkertaisuuttasi teet elämästäsi vauvan kanssa vaikeaa. Sen tuosta sun kommentista pystyy ymmärtämään. Tää nyt on anonyymi palsta, niin OK, mutta tällä tavalla sitä kommentointiin silloin hyvin nukkuvien vauvojen äitien toimesta ihan kasvotustenkin, ja se oli kurjaa. Ekana oli epäilys, et teen nyt itse elämästä vaan vaikeaa, ja no, kun jaksoin selittää koko tilanteen, sain jotain sympatiaa ehkä, mutta toi eka oletus aina et uniongelmien syynä on vaan tietämätön, osaamaton äiti, oli kurja ja on edelleen. Tiedän, mitä on olla hyvin nukahtavan ja nukkuvan vauvan vanhempi (ekat 5 kk elämäämme) ja tiedän myös mitä on, kun nukkumisesta tulee ongelma ja silloin haluaa varjella unta, eli pitää kiinni niistä rutiineista unen ympärillä, jotka on osoittautuneet toimivaksi.
No sitten ymmärsit väärin. Harmi, että teillä on ollut niin vaikeaa, että aihe on vieläkin herkkä.
Miksi kutsua vieraita, jos he sekoittavat teidän taaperon elämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihm että vauva on huonouninen, kun on opetettu nukkumaan täydellisessä hiljaisuudessa 🙄 Väärille urille lähdetty jo heti tuossa.
No tottakai ensimmäinen tottuu hiljaisuuteen.
Kun sen mukulan saa vihdoin unille ja alkaa päivän ainut vapaahetki niin ei siinä nyt todella ruveta rumpuja päristämään, että se tottuisi meteliin!
Seuraavat lapset tottuu luonnostaan äänille, jos meteliä on tasaisesti taustalla,kun on enemmän perheenjäseniä.
Asenteesi on jokseenkin erikoinen ja aika ikävä muita ihmisiä kohtaan. Kerrot hyvin negatiiviseen sävyyn siitä, miten muut yrittää olla avuksi tai yleensäkään yrittää ottaa kontaktia lapseen. Miksi?
Eikö se ole enemmänkin hyvä asia, että vieraat edes ajattelevat, että voisivat jotenkin auttaa vauvanhoidossa, esimerkiksi syöttämisessä. Tiuskimisen sijaan voi kertoa, miten syöttäminen tapahtuu. Vanhemmatkin voisi saada syötyä rauhassa, jos joku muu hoitaa vauvan syöttämisen. Ja se että joku muu kuin vanhempi syötyään, voi ihan oikeasti toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihm että vauva on huonouninen, kun on opetettu nukkumaan täydellisessä hiljaisuudessa 🙄 Väärille urille lähdetty jo heti tuossa.
No tottakai ensimmäinen tottuu hiljaisuuteen.
Kun sen mukulan saa vihdoin unille ja alkaa päivän ainut vapaahetki niin ei siinä nyt todella ruveta rumpuja päristämään, että se tottuisi meteliin!
Seuraavat lapset tottuu luonnostaan äänille, jos meteliä on tasaisesti taustalla,kun on enemmän perheenjäseniä.
Eipä siihen normiääniin tarvita muuta kuin telkkari auki kohtuullisella volyymilla ja puhetta jatketaan normiäänellä, tai kodinkoneiden äänet kuuluu siellä taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihm että vauva on huonouninen, kun on opetettu nukkumaan täydellisessä hiljaisuudessa 🙄 Väärille urille lähdetty jo heti tuossa.
No tottakai ensimmäinen tottuu hiljaisuuteen.
Kun sen mukulan saa vihdoin unille ja alkaa päivän ainut vapaahetki niin ei siinä nyt todella ruveta rumpuja päristämään, että se tottuisi meteliin!
Seuraavat lapset tottuu luonnostaan äänille, jos meteliä on tasaisesti taustalla,kun on enemmän perheenjäseniä.Eipä siihen normiääniin tarvita muuta kuin telkkari auki kohtuullisella volyymilla ja puhetta jatketaan normiäänellä, tai kodinkoneiden äänet kuuluu siellä taustalla.
Joidenkin kotona vaihtoehtona on ilmeisesti vain joko huopatossutehdas tai metallifestarit. Silloin toki itsekin valitsisin ensimmäisen.
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuka tuota jaksaa lukea?
Ootko 13? Äitin koneella salaa?
𝐓𝐲𝐲𝐩𝐩𝐢 ❤💅
Ja täytyy sanoa vielä, että kylläpä voikin vielä pitkän ajan jälkeenkin tulla kurja olo, kun omasta haastavasta tilanteesta kertoessa sitä lähdetään ekana tulkitsemaan niin, että vain omaa tyhmyyttäsi/yksinkertaisuuttasi teet elämästäsi vauvan kanssa vaikeaa. Sen tuosta sun kommentista pystyy ymmärtämään. Tää nyt on anonyymi palsta, niin OK, mutta tällä tavalla sitä kommentointiin silloin hyvin nukkuvien vauvojen äitien toimesta ihan kasvotustenkin, ja se oli kurjaa. Ekana oli epäilys, et teen nyt itse elämästä vaan vaikeaa, ja no, kun jaksoin selittää koko tilanteen, sain jotain sympatiaa ehkä, mutta toi eka oletus aina et uniongelmien syynä on vaan tietämätön, osaamaton äiti, oli kurja ja on edelleen. Tiedän, mitä on olla hyvin nukahtavan ja nukkuvan vauvan vanhempi (ekat 5 kk elämäämme) ja tiedän myös mitä on, kun nukkumisesta tulee ongelma ja silloin haluaa varjella unta, eli pitää kiinni niistä rutiineista unen ympärillä, jotka on osoittautuneet toimivaksi.