Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan. Kyllä kotonaan pitää voida elää niin kuin itse haluaa, ei ole vieraiden tehtävä päättää toisten elämästä heidän kotonaan. Eikä vauvafoorumilaisten.
Eikä kellon. Eikä edes vauvan. Ihmiset tekevät kyllä asioista uskomattoman hankalia. Kuten joku totesikin, se kolmas ja neljäs lapsi saa onneksi monelle hieman järkeä toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo,jos on noin tarkkaa ni laskekaa vieraat vain kun vauva hereillä ei päikkäri tai illalla hohoijakkaa pakkoko niitten on ravata siellä just sillo ku vauva pitäs päikkärilke laittaa
Monista kommenteista paistaa että kommentoijalla ei ole kokemusta erityisherkästä lapsesta. Meillä esikoinen oli juuri tuollainen lapsi ja olimme aivan samassa ymmärtämättömyyden tilanteessa tuttavien ja sukulaisten osalta. Kakkosemme olikin sitten puolestaan aivan erilainen lapsi, todella helppo tyytyväinen ja joustava vauva ja taapero ja olisin voinut itsekin kommentoida teitä ylihysteerisiksi hyysääjiksi, jos ei olisi esikoisen mukanaan tuomaa kokemusta siitä että lapset oikeasti syntyvät erilaisina.
Luottakaa itseenne ja pitäkää tiukasti kiinni omista tarpeistanne. Te tiedätte vanhempina mikä on lapsellenne ja perheellenne parhaaksi.
Ja älkää pelätkö toisen hankkimista, kuten meillä niin elämä voi haastavan esikon jälkeen yllättää helppoudellaan :D
Vierailija kirjoitti:
Monista kommenteista paistaa että kommentoijalla ei ole kokemusta erityisherkästä lapsesta. Meillä esikoinen oli juuri tuollainen lapsi ja olimme aivan samassa ymmärtämättömyyden tilanteessa tuttavien ja sukulaisten osalta. Kakkosemme olikin sitten puolestaan aivan erilainen lapsi, todella helppo tyytyväinen ja joustava vauva ja taapero ja olisin voinut itsekin kommentoida teitä ylihysteerisiksi hyysääjiksi, jos ei olisi esikoisen mukanaan tuomaa kokemusta siitä että lapset oikeasti syntyvät erilaisina.
Luottakaa itseenne ja pitäkää tiukasti kiinni omista tarpeistanne. Te tiedätte vanhempina mikä on lapsellenne ja perheellenne parhaaksi.
Ja älkää pelätkö toisen hankkimista, kuten meillä niin elämä voi haastavan esikon jälkeen yllättää helppoudellaan :D
Ja tähän vielä lisätäkseni että kun nyt 4v esikkomme oppi puhumaan väistyivät haasteet tuon kellontarkkuuden suhteen. Eli jätä myös nämä 'tuota saa sietää sitten 18 vuotta' kommentit myös täysin omaan arvoonsa. Ei meillä lapsia pidetä sen enempää aikuisten yläpuolella vaikka heidän erityistarpeitaan kunnioitetaan. Päin vastoin, esikostamme on kasvanut oikein hyväkäytöksinen ja erityisesti empaattinen lapsi.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku haluaa tuhlata vaikka pari tuntia päivästään toisen ihmisen nukuttamiseen. Jos uni ei tule, hetki on ilmeisen väärä. Ei minuakaan saisi nukkumaan vaikka tällä hetkellä, ei vaikka kuinka peittelisi ja siinä hyssyttelisi. Kärryissä loikoilu olisi kyllä ihanaa, saattaisin jopa hieman torkahtaa. Mutta ei siitä syvää unta tulisi ja heräisin samantien kun pysähdyttäisiin. Kun vauva tekee saman, hän on vaativa nukkuja, eikä osaa. En ole koskaan tavannut vauvaa, joka valvoisi vuorokausikaupalla putkeen nukkumatta. Kyllä he nukkua osaavat, vaikkeivät juuri silloin kun vanhempi haluaa. Tiedän kyllä, että aina vain hyvin pienissä pätkissä nukkuminen koituu ongelmaksi, mutta se on harvinaisempaa.
Minulla oli tasan samanikäinen vauva erään tuttavan kanssa ja hän tuskaili aina illat lapsen nukahtamisen kanssa. Lopputulos oli se, että lapsemme nukahtivat illalla aina jokseenkin samaan aikaan. Erona taas se, että toinen meistä oli käyttänyt pari edellistä tuntia nukuttamiseen ja toinen kaikkeen leppoisampaan.
Ymmärrän tasan tarkkaan, että lapset ovat erilaisia ja vanhempana sitä on stressissä. Mutta voi kun osaisimme olla sitä välillä hieman vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sisko ei ymmärtänyt, että ei voida vauvan kanssa kyläillä yötä myöten. Kun sanoin, ettei edes korviketta riitä, lähdettävä kotiin syöttämään ja nukkumaan, ehdotti että sekoitetaan maitoon sokeria niin hyvä ruoka....
Täällä on kyllä kovin kurjia kommentteja. Ei vauvaa voi totuttaa mihinkään liian hyvään ensinnäkään. Toisekseen, ymmärrän kyllä aloittajaa. Kyllä mekin on yritetty nukuttaa vauvaa ääniin ja yritetty, ettei totuteta liikaan hiljaisuuteen tai rytmeissään muutenkaan liian tarkaksi, ja alkuun tämä toimikin, mutta vauvan kasvaessa kaikki menikin uusiksi, ja yhtäkkiä aiemmin hyvin nukkunutta vauvaa piti nukuttamalla nukuttaa täydessä hiljaisuudessa. Vauvaa kiinnosti kaikki, ja hän meni tosi helposti ylivirittyneeksi. Jos nukutuksen jätti sikseen ajatuksella, että nukkukoot sitten vähän myöhemmin, oli kunnon itkut taatut. Yöt oli kans huonoja. Oltiin puolison kanssa aivan loppu tilanteeseen, joten todellakin pidettiin kiinni siitä mikä toimi, koska vauvan rutiinit häiriintyi helposti ja tosiaan tuota tunninkin kestävää itkua yliväsyneenä ei ollut mitenkään mieltäylentävää kuunnella. Ja huonot päiväunet vaikutti yleensä aina öihinkin, jotka ei muutenkan ollut hyviä. Toinen mummoista suhtautui alkuun vähän naureskellen meidän rutiineille ja kuinka oltiin aika tarkkoja niistä (ja kommentoi paljon, että miksi nukutetaan vauvaa niin kauan, kun ei se halua nukkua), mutta kun ite ekan kerran sit yritti nukuttaa yliväsymystä itkevää vauvaa ja kuunteli myös viereisessä makuuhuoneessa yön läpi itkuja, alkoi ymmärtää enemmän.
Nyt tämä vauva on jo isompi, ja pystytään elää myös rutiineista poiketen, ja oma mielenterveyskin on kutakuinkin OK, mutta muistan kyllä liiankin hyvin tuon vauvavuoden. Eli tsemppiä aloittaja ja muut samassa tilanteessa olevat äidit! Kannustan silti näkemään ihmisiä siinä määrin kuin jaksaa ja pystyy, koska tuossa on niin helppo eristäytyä täysin, mutta vieraille voi sanoa, että meille sopii vierailu klo x-y, nukutusten aikaan ollaan hiljaa ym. Koska eihän nuo nyt mahdottomia pyyntöjä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks vieraita hyppää teillä yhtenään jos on noin vaikeeta?
Tai just silloin kun vauvaa nukutetaan tai syötetään?
ap:lle elämä ylipäätään taitaa olla "haastavampaa" kuin muille ihmisille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samanlaista. Meni monen monta kk, kunnes keksittiin miten päivä rakentuu. Meillä todellakin mentiin päiväunlle klo xx ja kaikki ruokailuajat. Jos edellinen päivä meni pitkälle, kaikki vaikutti vielä seuraavana päivänä, parhaimmassa tapauksessa jopa 2 påiväö.
Kyllä meillekkn silmiä pyöriteltiin. Itse sanoin minun lapsi, sopeudut tähän tai et.
Oltiin vanhempien mökillä kerran viikon ja siellä äiti huomasi eron, jos tehtiin omalla aikataululla, tai ei. Onneksi oli oma aitta käytössä
Älä kuormita itseäsi hoitamalla kelloa vaan hoida vauvaa. Esim väsynyt lapsi hieroo silmiään, nälkäinen Lipoo huuliaan ja Vie käsiään suuhun; taapero saattaa hakeutua syottötuoliin.
Eniten valittaa ihmiset joiden lapset nukkuu kahdet päikkärit ja jotka koittaa saada lapsen viimeistään 19.30 nukkumaan. Sitten valitetaan kun vauva herää 06.
Rutiinit voi luoda myös niin että herätään, syödään, leikitään tai ulkoillaan tunti. Syödään lounas ja nukutaan. Sen jälkeen välipala melko pian. Sen jälkeen taas muutama tunti jotain ja syödään. Muutama tunti jotain, iltapala ja nukkumaan. Eli sen mukaan eletään miten satutaan heräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen mummoista suhtautui alkuun vähän naureskellen meidän rutiineille ja kuinka oltiin aika tarkkoja niistä (ja kommentoi paljon, että miksi nukutetaan vauvaa niin kauan, kun ei se halua nukkua), mutta kun ite ekan kerran sit yritti nukuttaa yliväsymystä itkevää vauvaa ja kuunteli myös viereisessä makuuhuoneessa yön läpi itkuja, alkoi ymmärtää enemmän.
Eli ajoitus ei ole mennyt nappiin, jos vaihtoehtona on joko pitkä nukuttamissessio tai yliväsyneeksi päässyt lapsi. Mikä on ihan ok, ei vauvan lukeminen välttämättä ole niin helppoa. Siksi on ihan hyvä, jos apuna on kello siinä vaiheessa, kun on jollain keinolla löydetty toimiva rytmi.
Mutta se, että viikosta toiseen runnoo eteenpäin väärillä ajoituksilla ja kuluttaa tunteja ja taas tunteja nukuttamiseen, on kyllä, noh, oma valinta tietysti, mutta kuulostaa raskaalta.
Meillä naapuriin syntyi vauva, saimme kirjeen kotiin missä oli vauvan unirytmit ja ohjeet milloin saa käydä vessassa ettei häiritse vauvan unia, samoin kymmeniä muita ohjeita.
Viimeinen ohjeistus oli kun tuotte rotinoita, jättäkää oventaakse ja älkää soittako ovikelloa ettei vauva säikähdä ja herää.
Ensin läksi aviomies ja rouvakin joutui pian pakkaamaan, ja naapureina saatiin kuulla kunniamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku haluaa tuhlata vaikka pari tuntia päivästään toisen ihmisen nukuttamiseen. Jos uni ei tule, hetki on ilmeisen väärä. Ei minuakaan saisi nukkumaan vaikka tällä hetkellä, ei vaikka kuinka peittelisi ja siinä hyssyttelisi. Kärryissä loikoilu olisi kyllä ihanaa, saattaisin jopa hieman torkahtaa. Mutta ei siitä syvää unta tulisi ja heräisin samantien kun pysähdyttäisiin. Kun vauva tekee saman, hän on vaativa nukkuja, eikä osaa. En ole koskaan tavannut vauvaa, joka valvoisi vuorokausikaupalla putkeen nukkumatta. Kyllä he nukkua osaavat, vaikkeivät juuri silloin kun vanhempi haluaa. Tiedän kyllä, että aina vain hyvin pienissä pätkissä nukkuminen koituu ongelmaksi, mutta se on harvinaisempaa.
Minulla oli tasan samanikäinen vauva erään tuttavan kanssa ja hän tuskaili aina illat lapsen nukahtamisen kanssa. Lopputulos oli se, että lapsemme nukahtivat illalla aina jokseenkin samaan aikaan. Erona taas se, että toinen meistä oli käyttänyt pari edellistä tuntia nukuttamiseen ja toinen kaikkeen leppoisampaan.
Ymmärrän tasan tarkkaan, että lapset ovat erilaisia ja vanhempana sitä on stressissä. Mutta voi kun osaisimme olla sitä välillä hieman vähemmän.
Minäkään en ymmärrä sitä, että vuodesta toiseen aletaan nukuttamaan lasta klo 19 ja vuodesta toiseen se lapsi nukahtaa vasta kauhean riitelyn ja vitutuksen jälkeen klo 21. Miksi ei voisi vain pistää samantien vasta klo 2030 nukkumaan?
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuka tuota jaksaa lukea?
Onko lukeminen joillekin jotenkin vaikeaa nykyään? Eikö ihmiset lue enää kirjojakaan?
Vierailija kirjoitti:
Meillä naapuriin syntyi vauva, saimme kirjeen kotiin missä oli vauvan unirytmit ja ohjeet milloin saa käydä vessassa ettei häiritse vauvan unia, samoin kymmeniä muita ohjeita.
Viimeinen ohjeistus oli kun tuotte rotinoita, jättäkää oventaakse ja älkää soittako ovikelloa ettei vauva säikähdä ja herää.
Ensin läksi aviomies ja rouvakin joutui pian pakkaamaan, ja naapureina saatiin kuulla kunniamme.
Sietääkin tuollaisten lähteä, jos yrittävät määrätä, että naapurit eivät saa normaalia elämää. Kammottavaa tyrannisointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen mummoista suhtautui alkuun vähän naureskellen meidän rutiineille ja kuinka oltiin aika tarkkoja niistä (ja kommentoi paljon, että miksi nukutetaan vauvaa niin kauan, kun ei se halua nukkua), mutta kun ite ekan kerran sit yritti nukuttaa yliväsymystä itkevää vauvaa ja kuunteli myös viereisessä makuuhuoneessa yön läpi itkuja, alkoi ymmärtää enemmän.
Eli ajoitus ei ole mennyt nappiin, jos vaihtoehtona on joko pitkä nukuttamissessio tai yliväsyneeksi päässyt lapsi. Mikä on ihan ok, ei vauvan lukeminen välttämättä ole niin helppoa. Siksi on ihan hyvä, jos apuna on kello siinä vaiheessa, kun on jollain keinolla löydetty toimiva rytmi.
Mutta se, että viikosta toiseen runnoo eteenpäin väärillä ajoituksilla ja kuluttaa tunteja ja taas tunteja nukuttamiseen, on kyllä, noh, oma valinta tietysti, mutta kuulostaa raskaalta.
Nyt luet viestistäni ehkä jotain, mitä en siinä sanonut.
Mummon ajatus oli kai se, että riittää, kunhan väsyneen vauvan laittaa sänkyyn ja antaa nukahtaa, ja kaikki muu oli turhaa temppujen tekoa. Ei meillä kuitenkaan yleensä tunteja nukutettu, paitsi, jos oli jo yliväsynyt, mutta vauva tarvitsi sen hiljaisuutensa ja rauhoittumisen (silittelyt, äänet pois..) ennen nukkumista, että uni tuli. Ei voinut vain kantaa makuuhuoneeseen ja antaa olla siellä. Kun vauva osoitti ekat väsymyksen merkkinsä (ja päiväunet meni melko lailla samoihin kellonaikoihin), oli tosiaan alettava rauhoittaa tilannetta nukkumista varten ja ryhtyä nukuttamaan, että nukahti. Ehkä jonkun toisen vauva vain nukahtaa, kun on riittävän väsynyt, mutta meillä tämä ei toiminut. Mutta ei me nyt päivästä toiseen tuntejakaan yritetty nukuttaa, sitä en myöskään tarkoittanut.
Parempi,ettei änkeä kylään. Laittaa rahaa lahjaksi niin eläkäät jokainen kuten parhaaksi kokee.
Minulla on ystävä, joka kasvatti (yksin) kaksoset HYVIN TARKKOJA rutiineja noudattaen. Nyt melkein kouluikäisten lasten vanhempana kiittelee itseään, että jaksoi yksin pitää rutiineista kiinni.
Mutta arvaatteko mitä? Hänen talonsa ei IKINÄ pysähtynyt siihen hetkeen, kun lapset tarvitsivat ruokaa tai olivat menossa nukkumaan.
Ehkä AP:n pitää tosiaan hieman relata tai sitten hyväksyä se, ettei lapsen aikaan voi yksinkertaisesti olla muuta kuin yksinäistä ja hiljaista huopatossuelämää.
Jep, ja toisten pitää tanssia pikkueevertin pillin mukaan seuraavat 18 vuotta.