Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Mulla on kaksi lasta, molemmilla on adhd. Meillä oli vuosikaudet todella kiinteät rutiinit. Ihan sama oliko loma vai ei, niin lapset meni nukkumaan iltaisin samaan aikaan, ateriat syötiin samaan aikaan ja kun lapset olivat pieniä, niin päiväunet nukuttiin aina samaan aikaan. Kyllähän se vähän elämää rajoitti, mutta toisaalta helpotti. Jos joskus jonkin asian takia piti valvoa tai muuten meni rytmi sekaisin, niin lasten hyperaktiivisuus ja muu häröily menivät yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Huomaa ettei sulla ole alkeellisintakaan kokemusta vauvoista tai lapsista.
Suomessa on kai oikeastikin alettu suhtautua vauvoihin aika eri tavalla parin sukupolven aikana. Monissa muissa kulttuureissa, ja ilmeisesti Suomessakin aiemmin, ajateltiin että vauva pitää totuttaa puheensorinaan ja siihen että ympärillä on elämää. En nyt välttämättä ilmaisisi asiaa kuten tuo jolle vastasit, mutta ihan hyvin hänellä voi olla kokemusta vauvoista ja lapsista.
Mun äiti vaikuttaa olevan jotenkin katkera siitä, että minulla on mies joka aidosti tekee osansa. Lapsen hoito on mennyt aikalailla 50/50 aina kun mahdollista. Lapsella on asiat todella hyvin, alusta saakka ollut todella läheinen meidän molempien kanssa ja saanut hyvää hoitoa.
Muita sisaruksiani on auttanut roimasti, veljien kohdalla päivitellyt jos "veli joutuu tekemään liikaa". Eli siis onneksi veli on kunnon mies, joka ei ole jättänyt lapsenhoitoa yksin synnytyksestä toipuvalle vaimolleen.. mutta äitini mielestä näin kai olisi kuulunut toimia. Veljen perhettä on kuitenkin auttanut, ilmeisesti koska hänen poikansa kyseessä. Samoin siskon perhettä on auttanut, siellä mies on sellainen vätystelevä vastuunpakoilija. Äitini pitää hänestä kovasti.
Meidän kohdalla ei auta, eikä oikein halua kunnioittaa meidän rutiineja. Välillä ihan sellainen olo että haluaa tahallaan tehdä kiusaa. Siitä on sellainen ikävä seuraus, että pidetään sitten huomattavasti tiiviimmin yhteyttä miehen vanhempiin.
Jotkut naiset suhtautuvat omituisesti erityisesti tyttäriinsä ja miniöihinsä. Purkavat heihin jotain elämän katkeruutta. Varmaan ikävää elää niin katkerana ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Huomaa ettei sulla ole alkeellisintakaan kokemusta vauvoista tai lapsista.
Suomessa on kai oikeastikin alettu suhtautua vauvoihin aika eri tavalla parin sukupolven aikana. Monissa muissa kulttuureissa, ja ilmeisesti Suomessakin aiemmin, ajateltiin että vauva pitää totuttaa puheensorinaan ja siihen että ympärillä on elämää. En nyt välttämättä ilmaisisi asiaa kuten tuo jolle vastasit, mutta ihan hyvin hänellä voi olla kokemusta vauvoista ja lapsista.
Monissa muissa maissa vauvaperhettä AUTETAAN runsain mitoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua turhautti ystävän ekan vauvan kohdalla se ettei hän sanoittanut niitä rutiineja etukäteen. Kun kaikki perheet eivät kuitenkaan ole samanlaisia, niin en mitenkään voi tietää millaisia kenenkin rutiinit ovat. En tätä toki hänelle silloin sanonut, eka vauva on niin elämää mullistava asia, mutta tokan lapsen kohdalla aloin sitten jo kysyä etukäteen että monelta nyt oikeasti sopisi ja että tehdäänkö vaikka ruokaa yhdessä, jne.
No mikä siinä kysymisessä oli ensimmäisen vauvan kohdalla niin vaikeaa? Menitkö siis alun perin odottamaan valmista ruokapöytää vauvaperheeseen?
Aika monelle eka vauva on sellainen mullistus ettei välttämättä jaksa ylimääräisiä kyselyitä. Sellainen vaikute
Kyllä se kuule monia kuormittaa. Tottakai minä olisin kysellyt vaikka mitä jos olisin huomannut, että se on toivottavaa. Tuo on sitä paitsi tosi vajavainen kysymys, se mikä sopii riippuu ihan siitä mitä tehdään.
On kuormittavampaa kysyä sopiva aika kuin mennä paikalle itselle sopivampaan aikaan? Höpö höpö
Aivan peruskohteliaisuutta on kysyä vauvaperheeltä, mitä voi tuoda mukanaan. Se on hyvä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä toiset eivät ymmärrä vaativan vauvan päälle, jos itsellä on ollut helppoja vauvoja tai vauva-ajasta on jo aikaa?
Tästä on kyse. Ja siitä, että ei entisaikaan vauvan tarpeita kunnioitettu ollenkaan. Tajusin sen itse omasta äidistäni, joka alkoi automaattisesti suorittaa samaa hommaa lapsenlapsen kanssa. Hän aina itse päätti mikä vauva voisi tarvita, minun sanomiseni, esim. "vauvalla on nyt nälkä, kun hän aukoo suutaan tuolla lailla" meni häneltä täysin ohi. Hän alkoi puuhata vauvaa päiväunille tai ihan mitä tahansa muuta.
Kaikki muukin olisi pitänyt tehdä 70-luvun ohjeiden mukaan, esim. tarkat syöttövälit. Ja kauhea höösäys sitten, että nyt syötetään perunaa, kun vauvan kanssa vihdoin kellon mukaan sai tehdä jotain.
Sun ap ei nyt kannata kutsua teille ketään vieraita. Ei ketään. Voit kätevästi vedota koronaan.
Ei kait vauvallakaan ensimmäiset 2-3 viikon jälkeen voi jatkuvasti olla nälkä. Aluksi tietty syövät miten sattuu, muuta syöttövälit pitenee, kun vauva kasvaa. Kai se vauvankin vatsan täytyy välillä saada levätä. Joillakin vanhemmilla on sellainen tapa, että aina kun lapsi inahtaa, niin tissi suuhun. Eräs somejulkkis kertoi itse lehdessä, että vauvansa nukkuu äidin rinta suussa, myös yöt. Arvatenkin tästä seurasi ongelmia. Täytyy vaan kestää, kun lapsen hankkii, että ne itkevät milloin mistäkin syystä. Pienenkin itkun kestäminen tuntuu olevan vaikeaa. Vauvaa ei kuitenkaan saa huudattaa. Koliikkivauvat asua erikseen. Tässä aloittajankin perheessä on 2 aikuista jakamassa vastuuta. Tiedän naisen joka huolehti yksin 3 lastaan, kun mies pakeni perhearkea ulkomaille töihin. Yksi vauvoista syntyi siten, että nainen jäi kaksistaan puoleksi vuodeksi vauvan kanssa. Kolmannen synnyttyä vauva oli 11 vrk ikäinen, kun mies taas lähti. Kun vanhempia on vain yksi, niin silloin joutuu myös luottamaan rutiineihin, mutta luonnolliset elämän äänet saavat kuulua, kyllä vauva tottuu. Ja tutti käyttöön, niin ei tissistä tule tuttia.
Täällä jotkut pauhaavat miten kuuluisilla ulkomailla (ah) vauvan kanssa niin puhellaan ja soristaan. Oletteko ikinä asuneet ulkomailla vauvan kanssa? Mikä on tämä mystinen "ulkomaa", jossa on yhtenäinen kulttuuri ja tietenkin täysin erilainen kuin Suomessa? Puhummeko Tanskasta, Saksasta, Espanjasta vai kenties Tunisiasta?
Voin sanoa että olen pyörinyt monikulttuurisissa piireissä ja hyvin universaalia on:
- Nukahtavaa vauvaa ei tahallaan herätetä kovilla äänillä
- Autetaan vauvan kanssa, tarjotaan äidille/isälle lepohetkeä
- Kylään mennessä viedään tuliaisia vauvalle ja kahvitarpeita tai ruokaa vanhemmille
Joo, vauva kyllä totutetaan puheensorinaan ja häntä sylitellään ja ihastellaan. Ei niin että kylään tuleva matami puhuu omista asioistaan monologia riippumatta siitä, yrittääkö vauva nukahtaa vai ei. Vaan pikkuinen toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi ja hänelle opetetaan että on arvokas osa yhteisöä.
Ihan jokaisessa kulttuurissa, johon olen saanut tutustua, pikkuinen vauva on tapaamisen keskipiste. Vain todella itsekäs ihminen häiriintyy siitä että muutaman kuukauden ikäinen ihminen vie häneltä paikan valokeilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas sieltä astui esiin äitinsä haukkuja. Tiedätkö, että historialla on tapana toistaa itseään. Odotapas, kun lapsesi on murrosiässä ja aikuisiässä, niin saatat saada kokea samaa arvostelua. Elämä on.
Ei minua kolmen lapsen äitiä ole auttanut kukaan. Miehen vanhemmat kuolleet ja minun asuivat ulkomailla. Hyvin on selvitty. Äitiyslomalla hoidin minä. Töihin mentyäni hoiti päiväkoti ja illoilla minä ja mieheni. Sitä nykyään kuuluisaa omaa aikaa ei ollut vielä keksitty, oli vain perheaikaa ja kokopäivätöitä tehtiin. Nyt on hyvin omaa aikaa, kun nuorinkin täytti jo 30. Eläkkeellä on ihanaa, lapset saatettu aikuisuuteen, asunto maksettu. Kyllä se oma aika koittaa myös lapsiperheiden kasvattaneille, muuta siihen saattaa mennä tilanteesta riippuen parikymmentä vuotta. Kaikkea ei voi saada heti ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi aikoinaan sukulaisvauvaperhe yökylässä useita kertoja. Kutsuivat itse itsensä. enkä kehdannut kieltääkään vierailuja. Iltaisin oli vauvan nukkumaan meno haastavaa : Halusivat ehdottomasti pitää makkarin oven auki, tv piti sammuttaa ja valaistus minimiin. Kaikkien piti olla hipi hiljaa ja mieluummin mennä nukkumaan. Itse olin tottunut menemään yöpuulle vasta puolilta öin, niin siinäpä sitten pyörin tuntikausia sängyssä. Kyllä lapsi olisi osannut nukkua suljetun oven takana, mutta eihän minua kuunneltu.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua kolmen lapsen äitiä ole auttanut kukaan. Miehen vanhemmat kuolleet ja minun asuivat ulkomailla. Hyvin on selvitty. Äitiyslomalla hoidin minä. Töihin mentyäni hoiti päiväkoti ja illoilla minä ja mieheni. Sitä nykyään kuuluisaa omaa aikaa ei ollut vielä keksitty, oli vain perheaikaa ja kokopäivätöitä tehtiin. Nyt on hyvin omaa aikaa, kun nuorinkin täytti jo 30. Eläkkeellä on ihanaa, lapset saatettu aikuisuuteen, asunto maksettu. Kyllä se oma aika koittaa myös lapsiperheiden kasvattaneille, muuta siihen saattaa mennä tilanteesta riippuen parikymmentä vuotta. Kaikkea ei voi saada heti ja nyt.
Miten tämä liittyy siihen että tullaan kylään mekastamaan nukkuvan vauvan viereen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas sieltä astui esiin äitinsä haukkuja. Tiedätkö, että historialla on tapana toistaa itseään. Odotapas, kun lapsesi on murrosiässä ja aikuisiässä, niin saatat saada kokea samaa arvostelua. Elämä on.
Jos käyttäydyn yhtä idioottimaisesti kuin äitini niin olen sen varmasti ansainnut. Voi myös olla että käyttäydyn empaattisesti ja kunnioittavasti ja meillä on mystisesti hyvät välit ;)
Onneksi minä en hyväksy tylsiä lapsiperheitä tuttavapiiriini, niin ei tarvii kestää kaikenlaista säätöä. Elämä on helppoa ja mukavaa, ja ystäväni ovat mielenkiintoisia älykkäitä ihmisiä, joilla ei koko elämä pyöri lasten ympärillä.🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minä en hyväksy tylsiä lapsiperheitä tuttavapiiriini, niin ei tarvii kestää kaikenlaista säätöä. Elämä on helppoa ja mukavaa, ja ystäväni ovat mielenkiintoisia älykkäitä ihmisiä, joilla ei koko elämä pyöri lasten ympärillä.🤗
Ja hengaat vauvapalstalla purkamassa katkeruuttasi? Varmasti
Kyllä se kuule monia kuormittaa. Tottakai minä olisin kysellyt vaikka mitä jos olisin huomannut, että se on toivottavaa. Tuo on sitä paitsi tosi vajavainen kysymys, se mikä sopii riippuu ihan siitä mitä tehdään.