Sveitsissä ihmetellään Suomen koulujen maineen menetystä: ”Pisa-mestari putosi valtaistuimelta”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaan uudessa opetussuunnitelmassa käsitteenä ”jokaisella oppilaalle luodaan yksilölliset oppimispolut”. Sen kun näkisi aineenopettajan toteuttamana 150-200 peruskoulun oppilaalle. On tunnnettu pitkään maailmalla myös ”flipped learning” metodina. Kumma vaan kun ei missään tuota oikeasti massoittain hyviä tuloksia. Ei edes Suomessa.

Valitettavasti tällaista rummutetaan täydellä, opetushallituskin julkaisee kirjoituksia, jotka tyyliin perustuvat johonkin yli ysin keskiarvon lukiokokeiluihin. Muistan aikoinaan kun yhdessäkin tilaisuudessa yksi peruskoulun matikan opettaja tuli kertomaan, että kaikki tekee luokassa mitä haluaa ja etenee omaa tahtiin (entäs kun se oppilas on vielä alussa ja lukukausi lopussa - ottaa keväällä kiinni tekemättömät asiat?) Kokeita ei pidetä. Kaikilla on vain koko ajan kivaa, jokainen oppii ja tulokset ovat hyviä. (Perustuen mihin, kun oppimista ei mitattu millään työkalulla?) Esitelmää prassasi vielä viiden oppilaan lauma, joka säesti samaa, että kiva opiskella, kun ei ole kokeita ja tuntee oppivansakin jotain, kun saa parempia arvosanojakin (huom. oppimista ei siis mitattu). Opetus perustui siihen, että kaikki materiaali on käytössä ja tehdään monisteita tms. Kun kysyttiin, miten hän aikoo pitää päättöarvosanan oikeudenmukaisena ja vertailukelpoisena, hänellä ei siihen (vielä) ollut vastausta antaa - hän ei ollut miettinyt sitä vielä riittävästi. Asiasta ei tosin koskaan enää kuultu lisää. Toivottavasti löysi ratkaisun aikanaan eikä oppilaat olleet juuri niitä, että ”joissakin peruskouluissa oppilas saa yli kahden numeron verran paremman arvosanan kuin on osaamisen taso”. Olisikin kiva tietää, miten paljon nämä oppivat matematiikkaa koskaan, koska apuna laskemisessa sai käyttää kaikkea. Sait kopioida kaverilta, sait katsoa kirjasta ja koskaan ei mitattu sitä, mitä muistiin jäi ja osattiin soveltaa, vaan katsottiin lukumäärää tehtävissä mitä suoritti (arvosanan perustelu). Vähän kuin nykyään ”ei mitään tarvitse osata, kun on google”. Miksi ei vaikka kieliä opiskeltaisia samalla periaatteella, kääntäjä kääntää, sanoja ei tartte muistaa…

Lisää tällaisia hyviä ideoita siitä, että peruskoulun oppilas motivoituu työskentelystään niin paljon, että oma-aloitteisesti opiskelee oppitunnilla ja opettaja käy vain vähän ohjaamassa, oppilas kantaan vastuun oppimisestaan ja antaa itselleen arvosanan kurssin päätteeksi. Millä taidoin oppilas sen edes antaa, kun ainoa pätevä arvioija opetussunnitelman ja arvoinnin ammattilainen on se opettaja? Kokeitahan ei välttämättä tarvitse edes pitää, sillä opettaja kyllä osaa suurinpiirtein tunnistaa oppilaan taidot seuratessaan ja auttaessaan. Mutta entä silloin, kun oppilas halauisikin näyttää parempaa osaamisen vaikkapa juuri kokeen turvin (hiljainen oppilas, joka ei anna tunnilla itsestään juuri mitään kuvaa tai vaan”ei just nyt tässä pariin viikkoon ollu motii” - ai, niin näillä opplailla onkin aina kvaa ja motii löytyy!)? Oli sitten esy, emu tai nepsy tahi kielitaidoton - kaikki oppii ja kaikilla on kivaa!

Valitettavasti tällaista ”flipped learning” metodia tukevat kirjoitukset ja niiden vaikutus päättäjiin on omiaan romuttamaan nekin vähäiset rippeet, joita koulut vielä pystyy tarjoamaan.

Tässä sen sijaan opettajien vahva mielipide:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198539.html

Ja flipped learningiä metodia voi kehittää ne ysin lukioiden opettajat ihan niin kuin haluaa..

'

Jyväskylän kasvatustieteellisen tutkimustulosten tämä oppilasohjautuvuus on kehitetty. Se vaan, että loistavat tutkimustulokset oppilasohjautuvasta keskustelevasta opetustyylistä on saatu aikaiseksi viiden hengen tutkimusryhmille. Yritäpä samaa 30 hengen luokalliselle, johon sisältyy häirikköjä ja erityisoppilaita. Tässäkin näkyy, kuinka tieteellisiä tuloksia on tulkittu tahallisesti tai silkalla typeryydelää joko ideologiaa tai ovelaa lobbaamista mukaillen väärin.

Hyvä nosto. Kun aina viitataan tieteelliseen tutkimukseen ja sen puolueettomuuteen. Yllättävän usein tutkimus on jotenkin asenteellista, jossa yritetään löytää omalle väittämälle vain tieteellisiä perusteita. Olisi kiva kun oikeasti tutkittaisiin ongelmia, ja yritettäisiin löytää niihin optimaaliset ratkaisut. En esimerkiksi itse ymmärrä sitä, kuinka jatkuvasti voidaan pistää enemmän ja enemmän vastuuta lapsille, vaikka ikänsä takia he eivät ole kykeneviä tekemään optimaalisia päätöksiä. Varsinkaan pojat, jotka kehittyvät myöhemmin kuin tytöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hieno homma, jos koulujen rehtorit ja vararehtorit ovat täysin turhautuneita nykymenoon. Poliitikkojen pitäisi kuunnella viime kädessä mitä rehtorit sanovat asiasta; Heillä on se tarvittava käytännön tieto, kuinka oppimistulokset saadaan nousu-uralle. 

Mutta tässä se ongelman ydin juuri on: Suomalainen peruskoulu on poliittisten ideologioiden temmellyskenttä, jos pedagogiset asiat eivät määrää asioita, niinkuin niiden pitäisi. 

Ei ole valtaa pitäville poliitikoille tarkoitus saada oppimistuloksia nousemaan. Päinvastoin sivistymätöntä kansaa on helpompi hallita.

Mitkä puolueet saavat ääniä heikosti menestyviltä lupaamalla heille parempaa? Mitkä puolueet ovat olleet ajamassa inkluusiota? Voiko näiden kahden kysymyksen vastuksella olla mitään tekemistä keskenään?

Sosialistit saavat sitä enemmän ääniä kun on köyhiä palveluiden varassa elätettäviä. Siksi köyhyyttä ja vähäosaisuutta ei haluta poistaa Suomesta.

Inkluusio pudottaa kaikkien koululaisten osaamistasoa kuten Pisa kertoo. Heidän menestymisensä huonommista lähtökohdista on heikompaa myös aikuisena. Sosialistien ja vasemmiston koulutuspolitiikka on siis onnistunutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hieno homma, jos koulujen rehtorit ja vararehtorit ovat täysin turhautuneita nykymenoon. Poliitikkojen pitäisi kuunnella viime kädessä mitä rehtorit sanovat asiasta; Heillä on se tarvittava käytännön tieto, kuinka oppimistulokset saadaan nousu-uralle. 

Mutta tässä se ongelman ydin juuri on: Suomalainen peruskoulu on poliittisten ideologioiden temmellyskenttä, jos pedagogiset asiat eivät määrää asioita, niinkuin niiden pitäisi. 

Ei ole valtaa pitäville poliitikoille tarkoitus saada oppimistuloksia nousemaan. Päinvastoin sivistymätöntä kansaa on helpompi hallita.

Mitkä puolueet saavat ääniä heikosti menestyviltä lupaamalla heille parempaa? Mitkä puolueet ovat olleet ajamassa inkluusiota? Voiko näiden kahden kysymyksen vastuksella olla mitään tekemistä keskenään?

Sosialistit saavat sitä enemmän ääniä kun on köyhiä palveluiden varassa elätettäviä. Siksi köyhyyttä ja vähäosaisuutta ei haluta poistaa Suomesta.

Pitää paikkaansa. Toisaalta Kokoomus haluaa köyhiä, jotta saadaan halpaa työvoimaa. Tämä on ikävää, kun kaksi ääripäätä hyötyy köyhien määrästä.

Suomen kansalliskala?

”Joutsen”

-Seksikäs Suklaa-

Jos Suomalaiset poliitikot saisivat osan palkkiostaan osinkoina Suomalaisten yritysten menestymisestä, Suomen koulutuspolitiikka muutettaisiin yhdessä yössä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaan uudessa opetussuunnitelmassa käsitteenä ”jokaisella oppilaalle luodaan yksilölliset oppimispolut”. Sen kun näkisi aineenopettajan toteuttamana 150-200 peruskoulun oppilaalle. On tunnnettu pitkään maailmalla myös ”flipped learning” metodina. Kumma vaan kun ei missään tuota oikeasti massoittain hyviä tuloksia. Ei edes Suomessa.

Valitettavasti tällaista rummutetaan täydellä, opetushallituskin julkaisee kirjoituksia, jotka tyyliin perustuvat johonkin yli ysin keskiarvon lukiokokeiluihin. Muistan aikoinaan kun yhdessäkin tilaisuudessa yksi peruskoulun matikan opettaja tuli kertomaan, että kaikki tekee luokassa mitä haluaa ja etenee omaa tahtiin (entäs kun se oppilas on vielä alussa ja lukukausi lopussa - ottaa keväällä kiinni tekemättömät asiat?) Kokeita ei pidetä. Kaikilla on vain koko ajan kivaa, jokainen oppii ja tulokset ovat hyviä. (Perustuen mihin, kun oppimista ei mitattu millään työkalulla?) Esitelmää prassasi vielä viiden oppilaan lauma, joka säesti samaa, että kiva opiskella, kun ei ole kokeita ja tuntee oppivansakin jotain, kun saa parempia arvosanojakin (huom. oppimista ei siis mitattu). Opetus perustui siihen, että kaikki materiaali on käytössä ja tehdään monisteita tms. Kun kysyttiin, miten hän aikoo pitää päättöarvosanan oikeudenmukaisena ja vertailukelpoisena, hänellä ei siihen (vielä) ollut vastausta antaa - hän ei ollut miettinyt sitä vielä riittävästi. Asiasta ei tosin koskaan enää kuultu lisää. Toivottavasti löysi ratkaisun aikanaan eikä oppilaat olleet juuri niitä, että ”joissakin peruskouluissa oppilas saa yli kahden numeron verran paremman arvosanan kuin on osaamisen taso”. Olisikin kiva tietää, miten paljon nämä oppivat matematiikkaa koskaan, koska apuna laskemisessa sai käyttää kaikkea. Sait kopioida kaverilta, sait katsoa kirjasta ja koskaan ei mitattu sitä, mitä muistiin jäi ja osattiin soveltaa, vaan katsottiin lukumäärää tehtävissä mitä suoritti (arvosanan perustelu). Vähän kuin nykyään ”ei mitään tarvitse osata, kun on google”. Miksi ei vaikka kieliä opiskeltaisia samalla periaatteella, kääntäjä kääntää, sanoja ei tartte muistaa…

Lisää tällaisia hyviä ideoita siitä, että peruskoulun oppilas motivoituu työskentelystään niin paljon, että oma-aloitteisesti opiskelee oppitunnilla ja opettaja käy vain vähän ohjaamassa, oppilas kantaan vastuun oppimisestaan ja antaa itselleen arvosanan kurssin päätteeksi. Millä taidoin oppilas sen edes antaa, kun ainoa pätevä arvioija opetussunnitelman ja arvoinnin ammattilainen on se opettaja? Kokeitahan ei välttämättä tarvitse edes pitää, sillä opettaja kyllä osaa suurinpiirtein tunnistaa oppilaan taidot seuratessaan ja auttaessaan. Mutta entä silloin, kun oppilas halauisikin näyttää parempaa osaamisen vaikkapa juuri kokeen turvin (hiljainen oppilas, joka ei anna tunnilla itsestään juuri mitään kuvaa tai vaan”ei just nyt tässä pariin viikkoon ollu motii” - ai, niin näillä opplailla onkin aina kvaa ja motii löytyy!)? Oli sitten esy, emu tai nepsy tahi kielitaidoton - kaikki oppii ja kaikilla on kivaa!

Valitettavasti tällaista ”flipped learning” metodia tukevat kirjoitukset ja niiden vaikutus päättäjiin on omiaan romuttamaan nekin vähäiset rippeet, joita koulut vielä pystyy tarjoamaan.

Tässä sen sijaan opettajien vahva mielipide:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198539.html

Ja flipped learningiä metodia voi kehittää ne ysin lukioiden opettajat ihan niin kuin haluaa..

Niissä ysin lukioissa tingitään perustyön tekemisestä, koska tämän vuoden aikana kirjoitimme 3 eri isoa hankehakemusta. Kaksi niistä saatiin. Vakituiset kokeneet opettajat sitten pyörittävät ko. hankkeita ja heille palkataan (kokemattomia) sijaisia.

Mm.lapsia on suomessa todella rajallisesti. Sillä ei tästä selvitä että osoitellaan "heitä" sormella ja kuvitellaan, että kantiksilla on kaikki hyvin. Pieni vähemmistö ei romahduta koko maan Pisa-tuloksia.

-Koulutusleikkaukset

-Opettajien kasvava metatyön määrä

-Kasvavat ryhmäkoot

-Yksilöllisen tukiopetuksen puute

-"pojat on poikia" riehumisen salliminen

-yhteneväisen linjan puute esim. puhelinten suhteen

-digiloikka ilman tarkoitusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesari uutisoi jo vuosia sitten, että haittamuuttajien jälkeläiset romahduttavat Pisa - tulokset ja tänä vuonnahan oli uutinen kun sama populaatio ei opi edes suomea vaan puhuu "varissuomea" (Varissuon lähiö Turku), "itissuomea" (Itäkeskuksen lähiö Hki) jne.

Kaikista huonoimmat tulokset on itäsuomalaisilla pojilla.

Itä-suomalaisia kantapoikia ei tarvitse opettaa kuvakorteilla. Heihin voi vaikuttaa koska he ymmärtävät opetusta. Se on vanhempien vika jos lapsi ei kiinnostu koulusta vaikka edellytyksiä olisi kielellisesti.

Noilla pojilla on varmaan aina ollut hiukan heikommat tulokset lukemisessa, kuka maalaispoika lukee kirjoja kun voi lähteä metsästämään tai rassata autoja, eivät he rettelöi koulussa eivätkä kuulu "Canada Goose - parviin" jotka ryöstelevät toisia nuoria.

Samat itäsuomalaiset kantispojat elättävät aikuisina itsensä ja perheensä amiksen käytyään, esim. putkimiesten palkat ovat ihan jotain muuta kuin akateemisilla naishumanisteilla.

OLET VÄÄRÄSSÄ.

Itäsuomalaiset pojat pärjäsivät Pisa-testeissä ennen paljon paremmin kuin nykyään. Ja he kyllä rettelöivät koulussa ja ryöstelevät. Eivät elätä aikuisena itseään tai perhettään, sillä työttömyys on Itä-Suomessa suurta, ja nimenomaan huonosti koulussa pärjäävät ovat työttömiä. Nykyään putkimiestenkin on osattava lukea. Tutkitusti huono koulumenestys on suurin riski päätyä vankilaan, ja se pätee myös itäsuomalaisiin poikiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaan uudessa opetussuunnitelmassa käsitteenä ”jokaisella oppilaalle luodaan yksilölliset oppimispolut”. Sen kun näkisi aineenopettajan toteuttamana 150-200 peruskoulun oppilaalle. On tunnnettu pitkään maailmalla myös ”flipped learning” metodina. Kumma vaan kun ei missään tuota oikeasti massoittain hyviä tuloksia. Ei edes Suomessa.

Valitettavasti tällaista rummutetaan täydellä, opetushallituskin julkaisee kirjoituksia, jotka tyyliin perustuvat johonkin yli ysin keskiarvon lukiokokeiluihin. Muistan aikoinaan kun yhdessäkin tilaisuudessa yksi peruskoulun matikan opettaja tuli kertomaan, että kaikki tekee luokassa mitä haluaa ja etenee omaa tahtiin (entäs kun se oppilas on vielä alussa ja lukukausi lopussa - ottaa keväällä kiinni tekemättömät asiat?) Kokeita ei pidetä. Kaikilla on vain koko ajan kivaa, jokainen oppii ja tulokset ovat hyviä. (Perustuen mihin, kun oppimista ei mitattu millään työkalulla?) Esitelmää prassasi vielä viiden oppilaan lauma, joka säesti samaa, että kiva opiskella, kun ei ole kokeita ja tuntee oppivansakin jotain, kun saa parempia arvosanojakin (huom. oppimista ei siis mitattu). Opetus perustui siihen, että kaikki materiaali on käytössä ja tehdään monisteita tms. Kun kysyttiin, miten hän aikoo pitää päättöarvosanan oikeudenmukaisena ja vertailukelpoisena, hänellä ei siihen (vielä) ollut vastausta antaa - hän ei ollut miettinyt sitä vielä riittävästi. Asiasta ei tosin koskaan enää kuultu lisää. Toivottavasti löysi ratkaisun aikanaan eikä oppilaat olleet juuri niitä, että ”joissakin peruskouluissa oppilas saa yli kahden numeron verran paremman arvosanan kuin on osaamisen taso”. Olisikin kiva tietää, miten paljon nämä oppivat matematiikkaa koskaan, koska apuna laskemisessa sai käyttää kaikkea. Sait kopioida kaverilta, sait katsoa kirjasta ja koskaan ei mitattu sitä, mitä muistiin jäi ja osattiin soveltaa, vaan katsottiin lukumäärää tehtävissä mitä suoritti (arvosanan perustelu). Vähän kuin nykyään ”ei mitään tarvitse osata, kun on google”. Miksi ei vaikka kieliä opiskeltaisia samalla periaatteella, kääntäjä kääntää, sanoja ei tartte muistaa…

Lisää tällaisia hyviä ideoita siitä, että peruskoulun oppilas motivoituu työskentelystään niin paljon, että oma-aloitteisesti opiskelee oppitunnilla ja opettaja käy vain vähän ohjaamassa, oppilas kantaan vastuun oppimisestaan ja antaa itselleen arvosanan kurssin päätteeksi. Millä taidoin oppilas sen edes antaa, kun ainoa pätevä arvioija opetussunnitelman ja arvoinnin ammattilainen on se opettaja? Kokeitahan ei välttämättä tarvitse edes pitää, sillä opettaja kyllä osaa suurinpiirtein tunnistaa oppilaan taidot seuratessaan ja auttaessaan. Mutta entä silloin, kun oppilas halauisikin näyttää parempaa osaamisen vaikkapa juuri kokeen turvin (hiljainen oppilas, joka ei anna tunnilla itsestään juuri mitään kuvaa tai vaan”ei just nyt tässä pariin viikkoon ollu motii” - ai, niin näillä opplailla onkin aina kvaa ja motii löytyy!)? Oli sitten esy, emu tai nepsy tahi kielitaidoton - kaikki oppii ja kaikilla on kivaa!

Valitettavasti tällaista ”flipped learning” metodia tukevat kirjoitukset ja niiden vaikutus päättäjiin on omiaan romuttamaan nekin vähäiset rippeet, joita koulut vielä pystyy tarjoamaan.

Tässä sen sijaan opettajien vahva mielipide:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198539.html

Ja flipped learningiä metodia voi kehittää ne ysin lukioiden opettajat ihan niin kuin haluaa..

'

Jyväskylän kasvatustieteellisen tutkimustulosten tämä oppilasohjautuvuus on kehitetty. Se vaan, että loistavat tutkimustulokset oppilasohjautuvasta keskustelevasta opetustyylistä on saatu aikaiseksi viiden hengen tutkimusryhmille. Yritäpä samaa 30 hengen luokalliselle, johon sisältyy häirikköjä ja erityisoppilaita. Tässäkin näkyy, kuinka tieteellisiä tuloksia on tulkittu tahallisesti tai silkalla typeryydelää joko ideologiaa tai ovelaa lobbaamista mukaillen väärin.

Hyvä nosto. Kun aina viitataan tieteelliseen tutkimukseen ja sen puolueettomuuteen. Yllättävän usein tutkimus on jotenkin asenteellista, jossa yritetään löytää omalle väittämälle vain tieteellisiä perusteita. Olisi kiva kun oikeasti tutkittaisiin ongelmia, ja yritettäisiin löytää niihin optimaaliset ratkaisut. En esimerkiksi itse ymmärrä sitä, kuinka jatkuvasti voidaan pistää enemmän ja enemmän vastuuta lapsille, vaikka ikänsä takia he eivät ole kykeneviä tekemään optimaalisia päätöksiä. Varsinkaan pojat, jotka kehittyvät myöhemmin kuin tytöt.

Toinen Jyväskylän kasvatustieteellisen tiedekunnan huonosti arkeen kypsymättömiä hedelmiä on lapsikeskeinen kasvatus. Tätä on tutkittu laadullisin menetelmin pienille koeryhmille, mutta miten toimii arjessa, jossa vanhemmilla voi olla hyvin epämääräinen käsitys, miten lapsikeskeisyyttä toteutetaan ja vanhempien voi olla 40 tunnin työviikon jälkeen erilaiset valmiudet sosiaaliseen johdonmukaiseen kanssakäymiseen kuin pienillä, motivoituneilla tutkimuryhmillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaan uudessa opetussuunnitelmassa käsitteenä ”jokaisella oppilaalle luodaan yksilölliset oppimispolut”. Sen kun näkisi aineenopettajan toteuttamana 150-200 peruskoulun oppilaalle. On tunnnettu pitkään maailmalla myös ”flipped learning” metodina. Kumma vaan kun ei missään tuota oikeasti massoittain hyviä tuloksia. Ei edes Suomessa.

Valitettavasti tällaista rummutetaan täydellä, opetushallituskin julkaisee kirjoituksia, jotka tyyliin perustuvat johonkin yli ysin keskiarvon lukiokokeiluihin. Muistan aikoinaan kun yhdessäkin tilaisuudessa yksi peruskoulun matikan opettaja tuli kertomaan, että kaikki tekee luokassa mitä haluaa ja etenee omaa tahtiin (entäs kun se oppilas on vielä alussa ja lukukausi lopussa - ottaa keväällä kiinni tekemättömät asiat?) Kokeita ei pidetä. Kaikilla on vain koko ajan kivaa, jokainen oppii ja tulokset ovat hyviä. (Perustuen mihin, kun oppimista ei mitattu millään työkalulla?) Esitelmää prassasi vielä viiden oppilaan lauma, joka säesti samaa, että kiva opiskella, kun ei ole kokeita ja tuntee oppivansakin jotain, kun saa parempia arvosanojakin (huom. oppimista ei siis mitattu). Opetus perustui siihen, että kaikki materiaali on käytössä ja tehdään monisteita tms. Kun kysyttiin, miten hän aikoo pitää päättöarvosanan oikeudenmukaisena ja vertailukelpoisena, hänellä ei siihen (vielä) ollut vastausta antaa - hän ei ollut miettinyt sitä vielä riittävästi. Asiasta ei tosin koskaan enää kuultu lisää. Toivottavasti löysi ratkaisun aikanaan eikä oppilaat olleet juuri niitä, että ”joissakin peruskouluissa oppilas saa yli kahden numeron verran paremman arvosanan kuin on osaamisen taso”. Olisikin kiva tietää, miten paljon nämä oppivat matematiikkaa koskaan, koska apuna laskemisessa sai käyttää kaikkea. Sait kopioida kaverilta, sait katsoa kirjasta ja koskaan ei mitattu sitä, mitä muistiin jäi ja osattiin soveltaa, vaan katsottiin lukumäärää tehtävissä mitä suoritti (arvosanan perustelu). Vähän kuin nykyään ”ei mitään tarvitse osata, kun on google”. Miksi ei vaikka kieliä opiskeltaisia samalla periaatteella, kääntäjä kääntää, sanoja ei tartte muistaa…

Lisää tällaisia hyviä ideoita siitä, että peruskoulun oppilas motivoituu työskentelystään niin paljon, että oma-aloitteisesti opiskelee oppitunnilla ja opettaja käy vain vähän ohjaamassa, oppilas kantaan vastuun oppimisestaan ja antaa itselleen arvosanan kurssin päätteeksi. Millä taidoin oppilas sen edes antaa, kun ainoa pätevä arvioija opetussunnitelman ja arvoinnin ammattilainen on se opettaja? Kokeitahan ei välttämättä tarvitse edes pitää, sillä opettaja kyllä osaa suurinpiirtein tunnistaa oppilaan taidot seuratessaan ja auttaessaan. Mutta entä silloin, kun oppilas halauisikin näyttää parempaa osaamisen vaikkapa juuri kokeen turvin (hiljainen oppilas, joka ei anna tunnilla itsestään juuri mitään kuvaa tai vaan”ei just nyt tässä pariin viikkoon ollu motii” - ai, niin näillä opplailla onkin aina kvaa ja motii löytyy!)? Oli sitten esy, emu tai nepsy tahi kielitaidoton - kaikki oppii ja kaikilla on kivaa!

Valitettavasti tällaista ”flipped learning” metodia tukevat kirjoitukset ja niiden vaikutus päättäjiin on omiaan romuttamaan nekin vähäiset rippeet, joita koulut vielä pystyy tarjoamaan.

Tässä sen sijaan opettajien vahva mielipide:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008198539.html

Ja flipped learningiä metodia voi kehittää ne ysin lukioiden opettajat ihan niin kuin haluaa..

'

Jyväskylän kasvatustieteellisen tutkimustulosten tämä oppilasohjautuvuus on kehitetty. Se vaan, että loistavat tutkimustulokset oppilasohjautuvasta keskustelevasta opetustyylistä on saatu aikaiseksi viiden hengen tutkimusryhmille. Yritäpä samaa 30 hengen luokalliselle, johon sisältyy häirikköjä ja erityisoppilaita. Tässäkin näkyy, kuinka tieteellisiä tuloksia on tulkittu tahallisesti tai silkalla typeryydelää joko ideologiaa tai ovelaa lobbaamista mukaillen väärin.

Asiasta kirjoitettiin myös gradu (vaikkakin suppea), mutta keskeisin sanoma siinäkin oli, että vaatii paljon itsekuria ja ei sovi kaikille: ”Suurin osa vastaajista piti pienryhmässä opiskelua hyödyllisenä ja mukavana, mutta opetusvideoita vastaajat eivät juurikaan hyödyntäneet. Mahdollisuutta opiskella omassa tahdissa arvostettiin, vaikka sen katsottiin vaativan paljon itsekuria. Kokonaisuutena opetusmenetelmään suhtautuminen oli enimmäkseen myönteistä, minkä vahvistivat myös opettajien näkemykset asiasta.” (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37927)

Tarkemmin tässä olisikin pitänyt tutustua niiden oppilaiden palautteiaiin, joilta tuli negatiivista palautetta, kuten aika meni monesti oppitunnilla kaverin kanssa keskusteluun ja olisi kaivannut opettjajohtoista esitystapaa.

Tällainen opetustapa ja tyyli rummutettiin väkisin sinne peruskoulun uuteen opetussuunnitelmaan ja kunnat ajavat etenemässä määrin osaksi opetusta.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta epätasa-arvoisuus on levinnyt myös kaupunkien sisälle. Esimerkiksi pääkaupungissa Helsingissä on hyviä kouluja ja huonoja kouluja."

Näinkö ei ollut vaikka 80-luvulla? Aivan varmasti oli.

Niin oli.

80-luvulla ei ollut mitään pisa-testejäkään, ne aloitettiin vasta 2000-luvulla. 80-luvulla tilanne oli huonompi kuin nykyään.

Työssäni joudun ohjaamaan nyt 1990-syntyneitä insinöörinalkuja. Meille tuleva materiaali on aivan luokatonta. Ei ymmärretä matematiikkaa, eikä fysiikka. Suomen kieli on surkeaa. Ainoa kielitaito on rallienglanti. Sivistystaso on olematon. Ja mikä pahinta, mistään ei ole minkäänlaista omakohtaista kiinnostusta. Ei edes tekniikasta. Joka päivä tulee mietittyä mikä olisi se liikkeelle paneva voima jonka avulla he työurallaan kehittyisivät. Sehän ei ole heidän vikansa mutta mitä sellaisilla tekee kun iranista saa parempia puolella hinnalla. MItä sillä kouluissa tehdään kun meille tulee sieltä näin surkeaa porukkaa?

No eipä yllätä.

Aivan hirvittävä määrä opittavaa. Pitää osata käyttää sitä ja tätä alustaa, jokainen aine on muuttunut niin ihmeelliseksi, ettei normaalisti käytetty aika ja järki riitä ja silti pitäisi parantaa vieläkin.

Hikarit hyytyy, keskitaso selviää jotenkin huonoin arvosanoin ja sen alapuoli luovuttaa jo kokonaan, kun tajuaa melko aikaisessa vaiheessa, ettei kelkassa pysy sitten millään.

Ketään ei jätetä luokalle, vaan arvosanat saadaan ryhmätöillä. Siellä taas sama kaava, kuin äsken mainitussa.

Eikö nyt vaan tajuta?? Ei vaikka nyt seiskaluokkalaisen tarvitse osata kieliä kuin vettä vaan, kirjoittaa romaania viikossa, tehdä savesta opettajan täydellistä savikuvaa, tietää joka uskonnon pikkusäädöistä, osata matikkaa ilman kunnon opetusta, vetää liikunnassa huippusuorituksia, olla historiallisia vuosilukuja sylkevä automaatti, loistaa kotitalouden kirkkaana tähtenä ja siihen päälle vielä osata avata muutama sammakko ja pikkujyrsijä sisuskalut nimeten, tietää missä sijaitsee Juhumuhuhevovitu -saari ja paljon muuta 100% suorituksilla.

Harrastukset ovat yhtä kilpailua. Koulu on yhtä kilpailua. Nettipelit ovat kilpailua. Eihän näillä pää kestä. Jo päiväkodissa kilpaillaan kuka pukee nopeimmin tai syö reippaimmin.

Takaisin pienet koulut. Pienet opetusryhmät. Välittäminen ja opettaminen. Takaisin ajan antaminen ja pois ylisuorittaminen.

Ja sitten vielä on niitä kouluja, missä ei edes anneta sitä stanan kymppiä mistään, kun aina voi vähän parantaa!! Jos entiset kympit on kaseja, niin mitä ne entiset neloset on? Niitä, joita ei kuitenkaan saa jättää luokalleen...

*murr*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reissumiesten lapset on tulevaisuuden voimavara.

Minä puhu some keli täytteellisesti. Kaksi plusmiinus seitssemä on sata

MInä olla sama meeeli. Kun me olema tarpeksi usea me vallaata valta ja laittaa uudenlainen järjestys Somen.

wallah tula somee vaa, tehä sitä kehitysmaa!!!! olkalaukut viuhuu nykykouluissa ja kaupungilla.  (jopa kantiksilla.) noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hieno homma, jos koulujen rehtorit ja vararehtorit ovat täysin turhautuneita nykymenoon. Poliitikkojen pitäisi kuunnella viime kädessä mitä rehtorit sanovat asiasta; Heillä on se tarvittava käytännön tieto, kuinka oppimistulokset saadaan nousu-uralle. 

Mutta tässä se ongelman ydin juuri on: Suomalainen peruskoulu on poliittisten ideologioiden temmellyskenttä, jos pedagogiset asiat eivät määrää asioita, niinkuin niiden pitäisi. 

Ei ole valtaa pitäville poliitikoille tarkoitus saada oppimistuloksia nousemaan. Päinvastoin sivistymätöntä kansaa on helpompi hallita.

Mitkä puolueet saavat ääniä heikosti menestyviltä lupaamalla heille parempaa? Mitkä puolueet ovat olleet ajamassa inkluusiota? Voiko näiden kahden kysymyksen vastuksella olla mitään tekemistä keskenään?

Sosialistit saavat sitä enemmän ääniä kun on köyhiä palveluiden varassa elätettäviä. Siksi köyhyyttä ja vähäosaisuutta ei haluta poistaa Suomesta.

Pitää paikkaansa. Toisaalta Kokoomus haluaa köyhiä, jotta saadaan halpaa työvoimaa. Tämä on ikävää, kun kaksi ääripäätä hyötyy köyhien määrästä.

Kokoomus tuottaa töihin tarvittavat köyhät nykyään ulkomailta kun kotimaiset köyhät elättää mieluummin itsensä yhteiskunnan palveluilla. Ja demareiden ja kokoomuksen äänisaalis kasvaa. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

MItä sillä kouluissa tehdään kun meille tulee sieltä näin surkeaa porukkaa?

Siellä peruskoulussa opettajan aika menee ennen niiden erityisluokalla olevien oppilaiden haasteisiin ja oppimisen tukemiseen. Miten kukaan voi kuvitell, että. yleisopetuksessa luokalla on kourallinen oppilaita mukana, jotka ennen kövivät omaa erityisluokkaansa, opettajan aika riittää 25 oppilaalle, kun aikaisemmin erityisoppilailla oli opettaja ja avustaja sekä oppilaita max 10 luokalla. Nyt sen yleisopetuksen opettajan pitäisi opettaa ne yleisopetuksen oppilaat ja erityisoppilaan yksin siellä isossa luokassa.

Mikä siis mättää? Inkluusio, jola pyrittiin säästöihin ja säästöjähän syntyi ainakin oppimistuloksissa.

Pojat ovat opiskeluvastaisia.  On kivempaa räpeltää älypuhelinta ja pelailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hieno homma, jos koulujen rehtorit ja vararehtorit ovat täysin turhautuneita nykymenoon. Poliitikkojen pitäisi kuunnella viime kädessä mitä rehtorit sanovat asiasta; Heillä on se tarvittava käytännön tieto, kuinka oppimistulokset saadaan nousu-uralle. 

Mutta tässä se ongelman ydin juuri on: Suomalainen peruskoulu on poliittisten ideologioiden temmellyskenttä, jos pedagogiset asiat eivät määrää asioita, niinkuin niiden pitäisi. 

Ei ole valtaa pitäville poliitikoille tarkoitus saada oppimistuloksia nousemaan. Päinvastoin sivistymätöntä kansaa on helpompi hallita.

Mitkä puolueet saavat ääniä heikosti menestyviltä lupaamalla heille parempaa? Mitkä puolueet ovat olleet ajamassa inkluusiota? Voiko näiden kahden kysymyksen vastuksella olla mitään tekemistä keskenään?

Sosialistit saavat sitä enemmän ääniä kun on köyhiä palveluiden varassa elätettäviä. Siksi köyhyyttä ja vähäosaisuutta ei haluta poistaa Suomesta.

Inkluusio pudottaa kaikkien koululaisten osaamistasoa kuten Pisa kertoo. Heidän menestymisensä huonommista lähtökohdista on heikompaa myös aikuisena. Sosialistien ja vasemmiston koulutuspolitiikka on siis onnistunutta.

Tarkoitatko sellaista sosialistia kuin Sanni Grahn-Laasonen ?

Vasemmisto ja inkluusio tuhosi koululaitoksen.

Koko yhteiskunta on myös sekaisin.

Olen ollut jo kymmenen vuotta pois koulumaailmasta. Jo viimeisinä työvuosina havaitsin selvän muutoksen oppilaiden asenteessa työntekoon. Moni luuli, että asia on opittu, kun opettaja on sen kerran tai pari selittänyt. Eihän se niin mene. On tehtävä työtä, opeteltava, päntättävä ja harjoiteltava uutterasti, jos haluaa menestyä. Perusasiat on osattava ulkoa, ettei jokaista pikkujuttuakin tarvitse hakea kirjasta, esim. laskukaavat tai kielten sanojen taivuttamiset  ja sijamuodot jne. 

Toinen seikka, joka oli havaittavissa myös jo toistakymmentä vuotta sitten, ehkä pitemmänkin ajan, oli se, että koulun uudistuksia alkoivat laatia ex-opettajat, jotka eivät olleet pärjänneet oppilaiden kanssa normaalissa koulutyössä. Jotkut heistä olivat kenties niitä kympin oppilaita, joiden oli mahdoton käsittää, että normaaliälylläkin varustettu ihminen pärjää kyllä, kunhan hänen opiskeluaan ohjataan ja autetaan tarvittaessa. Harva ihminen pystyy oppimaan, sisäistämään ja soveltamaan juuri opetettua asiaa saman tien. Mutta harjoitus tekee mestarin, kuten sananlaskukin sanoo. Tämä sama pätee muuten myös siihen, miten on hankala omaksua liian usein tehtäviä uudistuksia opetussuunnitelmaan ja kouluun ylipäätään.