Lue keskustelun säännöt.
Suhde meni poikki nyt ;)
29.12.2021 |
Oltiin 40+ pari, tai ei asuttu yhdessä mutta seurusteltiin 2v. Molemmilla lapset edellisestä avioliitosta. Mies oli jo jonkun aikaa tuonut esiin tahtonsa muuttaa yhteen. Siitä oli puhetta jo suhteen alussa mutta sanoin että niin kauan kun lapset asuvat kotonani, en miestä ota asumaan. Mies olisi ollut valmis muuttamaan koska uusioperheitä on. Joo, ymmärrän tavallaan, mutta mä en halua miestä asumaan tänne vielä. Mun lapset on 7 ja 13, miehen lapsi on 15.
Jouluna tilanne kriisiytyi. Mies oli kylässä täällä jouluna ja olisi halunnut viettää mun luona koko joulun, lapset oli mulla. En tähän voinut lasten takia suostua, mielestäni aatto olisi ollut riittävä. Tää johti sitten erittäin kiivaaseen riitaan jonka päätteeksi mies poistui asunnostani ja eilen sain kuulla että hän "luovuttaa" kanssani. Hänen veljensä on perustanut uusioperheen aika pian tapaamisen jälkeen ja käsittääkseni homma toimii siellä, joten luulen että sieltä saanut pontta.
Uudeksivuodeksi miehen piti tulla meille (lapset isällään) mutta nyt meni kaikki pieleen. Lapset ovatkin nyt sitten mulla ja lasten isä tietty oli iloinen kun sai "poikamiesuudenvuoden".
Kiitos kun sain avautua. En vain tiedä mitä tein väärin, sanoin heti tapailun alussa tuon asian, ei pitänyt tulla yllätyksenä, mutta mies luuli kai että "pehmiän" ja suostun yhteenmuuttoon.
Kumpikaan ei ollut mikään lompakkoloinen, tässä oli ihan tasa-arvoiset tilanteet, eli siitä ei ollut kyse.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt mitään väärin, eikä mieskään. Teillä ei ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta kohdanneet. Sehän on vain kypsää käyttäytymistä todeta se sovussa ja jatkaa omillaan eteenpäin.
Sellaisiakin miehiä on, jotka jakavat toiveesi ja ajatuksesi uusperheistä. Nyt olet vapaa löytämään sellaisen, vaikka ero juuri nyt saattaa kipeältä tuntuakin.
Onnea ja menestystä sellaisen miehen löytämiseen joka tekee kaiken tismalleen niin kuin nainen tahtoo. Parisuhteessa pitäisi vähän pystyä tulemaan vastaan ja tekemään niitä kompromisseja. Esim ei nyt ketään kosinut vaan olisi halunnut pari päivää sitä aikaa. Jos se ei sovi elämään miksi edes seurustella? Ei mieskään ole mikään nukke, jonka kanssa leikkiä kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
AP on kertonut heti suhteen alussa, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona hän ei muuta yhteen kenenkään kanssa. Kyllä tässä se mies on itsekäs, hän on alusta asti tämän tiennyt ja ilmeisesti on alkanut kyllästyttäät, kun joutuukin edelleen yksin hoitamaan oman jälkikasvunsa, ruokkimaan sen ja hoitamaan oman kämppänsä. Miehellä oli alussa jo mahdollisuus olla ryhtymättä suhteeseen, kun kerran speksit tiesi.
Joulun viettäminen yhdessä ei ole = yhteenmuutto
AP ajattelee selkeästi myös omien lastensa hyvinvointia. Valitettavan moni ei niin tee ja jos tämä on asia, jota se kumppani ei ymmärrä, niin minäkin tuossa tilanteessa pitäisin pääni ja mies todellakin saisi mennä.
Miten ne apn lapset olisi kärsinyt siitä jos mies olisi yhden illan sijaan ollut kaksi tai kolme päivää?
Kyllä mä näin avioeroperheen lapsena ymmärrän, että se ei ole lapsille kiva jos siellä hengaa joku vieras ukko koko joulun. Se on kuitenkin lasten koti myös. Eikä se tarkoita sitä, ettei hyväksyisi äidin kumppania. Minusta on mukava, että mun äidilläni on kumppani jakamassa arjen, mutta minä henkilökohtaisesti en halua asua hänen kanssaan. Siksi olen kiitollinen siitä ettei äiti ottanut siihen ketään asumaan ennen kuin me sisarusten kanssa muutettiin pois. Vaikka pidän äidin kumppanista, haluan kuitenkin joskus viettää aikaa vain oman perheeni kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap teki minusta oikein, koska nämä uusioperhe kiemurat ovat vaikeita ja ap:n lapset vähän pahassa iässä uutta perhettä ajatellen. Siis jos ap:lle lapset tärkeimmät niin ukon kuvatus pois elämästä, keskittyminen omiin lapsiin ja työhön. Uusi parisuhde tulee sitten aikanaan kun lapset ovat lähteneet pesästä, siis muutama vuosi vielä odottelua.
Jos yksi jättää ja toinen pettää, niin kolmas ystävä oiva on.
Jos käännät selkäsi kolmannelle, ei neljäs tulekaan.
Hyvä bisi, mutta tässä oli kyseessä muuttaminen yhteen. Ei kenenkään tarvitse asua toisen kanssa, jos ei halua. Silti voi olla suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole hyvä.
Jos miestä ei kiinnostaisi muuttaa yhteen, se olisi vain piparin perässä.
Kun mies haluaa muuttaa yhteen niin... no, jotain. Läheisriippuvainen reppana? Ehkä?
Jos mies antaa periksi niin se on heikko, perässä vedetävä lapanen
Ja nyt kun mies vetää omat johtopäätöksensä tilanteesta ja toteaa että tämä ei riitä hänelle, hän on kohtuuton.
Ehkä, vain ehkä, kyse ei ole yhdestä ja samasta tapauksesta. Ehkä, vain ehkä, ihmisiä on erilaisia ja he haluavat erilaisia asioita. Mitä luulet?
Luulen ettet ymmärtänyt mistä oli puhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap teki minusta oikein, koska nämä uusioperhe kiemurat ovat vaikeita ja ap:n lapset vähän pahassa iässä uutta perhettä ajatellen. Siis jos ap:lle lapset tärkeimmät niin ukon kuvatus pois elämästä, keskittyminen omiin lapsiin ja työhön. Uusi parisuhde tulee sitten aikanaan kun lapset ovat lähteneet pesästä, siis muutama vuosi vielä odottelua.
Jos yksi jättää ja toinen pettää, niin kolmas ystävä oiva on.
Jos käännät selkäsi kolmannelle, ei neljäs tulekaan.
Hyvä bisi, mutta tässä oli kyseessä muuttaminen yhteen. Ei kenenkään tarvitse asua toisen kanssa, jos ei halua. Silti voi olla suhteessa.
Voi toki. Aivan kuten voi asua yhdessä eikä koskaan mennä naimisiin.
Onkohan kukaan, koskaan, ikinä, missään eronnut kun mies ei halua naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajat ja lesket. Sen pahempia ei voi olla eli pysykää miehet kaukana, yksäreillä korostunut vietti lapsiin eli mikään ei saa tulla väliin minä vaan hoidan yksin lapset vanhainkotiin asti ja lesket vaan märisee sen ex ukon perään. Phyi
Kaikki naiset ovat valmiita valitsemaan lapsensa miehen sijaan. Se siitä ikuisesta rakkaudesta kun kyse on ainoastaan siitä, että nainen haluaa mieheltä siemenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajat ja lesket. Sen pahempia ei voi olla eli pysykää miehet kaukana, yksäreillä korostunut vietti lapsiin eli mikään ei saa tulla väliin minä vaan hoidan yksin lapset vanhainkotiin asti ja lesket vaan märisee sen ex ukon perään. Phyi
Kaikki naiset ovat valmiita valitsemaan lapsensa miehen sijaan. Se siitä ikuisesta rakkaudesta kun kyse on ainoastaan siitä, että nainen haluaa mieheltä siemenen.
Se on luonnon laki ja naisen tehtävä - nainen rakastaa lasta. Miehen tehtävä on rakastaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Ihmeellisesti saat taas tämänkin kuulostamaan negatiiviselta asialta. En epäile ollenkaan, etteikö jonkun mieli muuttuisi. Mutta ihan yhtä ok on se, että se ei muutu, eikä se tee ihmisestä mielipidepoteroonsa jumittautunutta.
Onnistuit todellakin poimimaan eoäoleellisimman asian viestistä. Pointti oli se, että merkittävä osa ihmisistä ei pidä tarkoin lokeroidusta elämästä ja lopulta saa tarpeekseen järjestelystä. Siihen ei mitkään sopimukset ja hyvät aikeet tapailun alussa auta.
Tästä lienee siis ihan tutkimustuloksia? Laitatko jonkin linkin, tutustun mielelläni.
Olet oppikirjaesimerkki poteroon hautautumisesta, vaikken edes arvostellut millään tapaa kenenkään elämäntapavalintoja, vaan vain totesin, että on toista miellyttääkseen tosi helppo lupautua tuollaiseen suhdejärjestelyyn ennen kuin sitoutuminen on edes ajankohtaista tai tietää, mitä erilliset elämät käytännössä tarkoittavat pitkässä parisuhteessa . :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajat ja lesket. Sen pahempia ei voi olla eli pysykää miehet kaukana, yksäreillä korostunut vietti lapsiin eli mikään ei saa tulla väliin minä vaan hoidan yksin lapset vanhainkotiin asti ja lesket vaan märisee sen ex ukon perään. Phyi
Kaikki naiset ovat valmiita valitsemaan lapsensa miehen sijaan. Se siitä ikuisesta rakkaudesta kun kyse on ainoastaan siitä, että nainen haluaa mieheltä siemenen.
Se on luonnon laki ja naisen tehtävä - nainen rakastaa lasta. Miehen tehtävä on rakastaa naista.
Porno ja pelaaminen on pilannut miehet :)
Se siitä miehen tehtävästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Ihmeellisesti saat taas tämänkin kuulostamaan negatiiviselta asialta. En epäile ollenkaan, etteikö jonkun mieli muuttuisi. Mutta ihan yhtä ok on se, että se ei muutu, eikä se tee ihmisestä mielipidepoteroonsa jumittautunutta.
Onnistuit todellakin poimimaan eoäoleellisimman asian viestistä. Pointti oli se, että merkittävä osa ihmisistä ei pidä tarkoin lokeroidusta elämästä ja lopulta saa tarpeekseen järjestelystä. Siihen ei mitkään sopimukset ja hyvät aikeet tapailun alussa auta.
Tästä lienee siis ihan tutkimustuloksia? Laitatko jonkin linkin, tutustun mielelläni.
Olet oppikirjaesimerkki poteroon hautautumisesta, vaikken edes arvostellut millään tapaa kenenkään elämäntapavalintoja, vaan vain totesin, että on toista miellyttääkseen tosi helppo lupautua tuollaiseen suhdejärjestelyyn ennen kuin sitoutuminen on edes ajankohtaista tai tietää, mitä erilliset elämät käytännössä tarkoittavat pitkässä parisuhteessa . :D
Oletko sinä tehnyt niin? Voit puhua omista kokemuksistasi, mutta älä turhaan yleistä, kuten teet koko ajan. Kaikki eivät ole samasta muotista ja jotkut osaavat rakastaa ja olla sitoutuneita intiimissä suhteessaan ilman yhteenmuuttoa niin kauan kuin lapsia on kuvioissa mukana. Minä tiedän sen, myös omasta kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Ihmeellisesti saat taas tämänkin kuulostamaan negatiiviselta asialta. En epäile ollenkaan, etteikö jonkun mieli muuttuisi. Mutta ihan yhtä ok on se, että se ei muutu, eikä se tee ihmisestä mielipidepoteroonsa jumittautunutta.
Onnistuit todellakin poimimaan eoäoleellisimman asian viestistä. Pointti oli se, että merkittävä osa ihmisistä ei pidä tarkoin lokeroidusta elämästä ja lopulta saa tarpeekseen järjestelystä. Siihen ei mitkään sopimukset ja hyvät aikeet tapailun alussa auta.
Tästä lienee siis ihan tutkimustuloksia? Laitatko jonkin linkin, tutustun mielelläni.
Olet oppikirjaesimerkki poteroon hautautumisesta, vaikken edes arvostellut millään tapaa kenenkään elämäntapavalintoja, vaan vain totesin, että on toista miellyttääkseen tosi helppo lupautua tuollaiseen suhdejärjestelyyn ennen kuin sitoutuminen on edes ajankohtaista tai tietää, mitä erilliset elämät käytännössä tarkoittavat pitkässä parisuhteessa . :D
merkittävä osa ihmisistä ei pidä tarkoin lokeroidusta elämästä ja lopulta saa tarpeekseen järjestelystä.
esitit väitteen. Väitteen tueksi tarvitaan jotain todisteita. Muuten kannattaa kirjoittaa "mielestäni", tällöin voimme dissata sinut mielipiteittesi kanssa huuhaana koska et tiedä mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Ihmeellisesti saat taas tämänkin kuulostamaan negatiiviselta asialta. En epäile ollenkaan, etteikö jonkun mieli muuttuisi. Mutta ihan yhtä ok on se, että se ei muutu, eikä se tee ihmisestä mielipidepoteroonsa jumittautunutta.
Onnistuit todellakin poimimaan eoäoleellisimman asian viestistä. Pointti oli se, että merkittävä osa ihmisistä ei pidä tarkoin lokeroidusta elämästä ja lopulta saa tarpeekseen järjestelystä. Siihen ei mitkään sopimukset ja hyvät aikeet tapailun alussa auta.
Tästä lienee siis ihan tutkimustuloksia? Laitatko jonkin linkin, tutustun mielelläni.
Olet oppikirjaesimerkki poteroon hautautumisesta, vaikken edes arvostellut millään tapaa kenenkään elämäntapavalintoja, vaan vain totesin, että on toista miellyttääkseen tosi helppo lupautua tuollaiseen suhdejärjestelyyn ennen kuin sitoutuminen on edes ajankohtaista tai tietää, mitä erilliset elämät käytännössä tarkoittavat pitkässä parisuhteessa . :D
Oletko sinä tehnyt niin? Voit puhua omista kokemuksistasi, mutta älä turhaan yleistä, kuten teet koko ajan. Kaikki eivät ole samasta muotista ja jotkut osaavat rakastaa ja olla sitoutuneita intiimissä suhteessaan ilman yhteenmuuttoa niin kauan kuin lapsia on kuvioissa mukana. Minä tiedän sen, myös omasta kokemuksesta.
Yleistän, jos totean ettei suhteen alussa normaali ihminen voi varmasti tietää? Mä tiedän kokeilemattakin, ettei mulle tuollainen suhde olisi ok. Ihan samalla tavalla merkittävä osa FWB hengailusuhteistakin päättyy kyyneliin, kun toinen osapuoli alkaakin haluamaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakiintunut pari, mutta et tiedä, oliko siskon miesystävällä lapsia vai ei? Vai oliko sulla heihin etäiset välit?
Mun sedällä oli vakiintunut parisuhde 30 vuotta. Kyllä tiedän, monta lasta naisystävällä on, olen heidät tavannutkin.
Sisko (tai tarkemmin siskopuoli, meillä on sama isä mutta isän ensimmäinen vaimo kuoli kun ensimmäisen liiton lapset olivat teinejä) oli minua 20 vuotta vanhempi ja oli kyllä etäinen, mutta ei ventovieras kuitenkaan. Äitini ei ollut näiden teinien suosikki isän uudeksi vaimoksi ja koki kovaa vastustusta, ehkä senkin vuoksi nämä vanhemmat sisarukset jäivät aika etäisiksi. Näin heitä aina isänpäivänä, kun kävivät isää katsomassa, harvoin muuten. Siskon molempien tyttärien lakkiaisissa taisin käydä, olen itse iältäni näiden tyttärien välistä. Mutta isän kuoleman jälkeen nähty lähinnä hautajaisissa. Isän jälkeen velipuoli ja sitten minun äitini. Hyvät muistot hänestä silti jäi, vaikka tapaamiset jäivät vähiin. Ehdin onneksi nähdä hänet vielä saattohoitovaiheessakin, ennen kuin syöpä vei. Miesystävä oli kuollut jo aiemmin.
Mutta näin sivusta katsellen vaikuttivat ihan onnelliselta parilta ja pitivät loppuun asti yhtä, vaikka eivät muuttaneetkaan yhteen. Se tässä lähinnä oli pointti, ei minun etäinen suhteeni häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Ihmeellisesti saat taas tämänkin kuulostamaan negatiiviselta asialta. En epäile ollenkaan, etteikö jonkun mieli muuttuisi. Mutta ihan yhtä ok on se, että se ei muutu, eikä se tee ihmisestä mielipidepoteroonsa jumittautunutta.
Onnistuit todellakin poimimaan eoäoleellisimman asian viestistä. Pointti oli se, että merkittävä osa ihmisistä ei pidä tarkoin lokeroidusta elämästä ja lopulta saa tarpeekseen järjestelystä. Siihen ei mitkään sopimukset ja hyvät aikeet tapailun alussa auta.
Tästä lienee siis ihan tutkimustuloksia? Laitatko jonkin linkin, tutustun mielelläni.
Olet oppikirjaesimerkki poteroon hautautumisesta, vaikken edes arvostellut millään tapaa kenenkään elämäntapavalintoja, vaan vain totesin, että on toista miellyttääkseen tosi helppo lupautua tuollaiseen suhdejärjestelyyn ennen kuin sitoutuminen on edes ajankohtaista tai tietää, mitä erilliset elämät käytännössä tarkoittavat pitkässä parisuhteessa . :D
Oletko sinä tehnyt niin? Voit puhua omista kokemuksistasi, mutta älä turhaan yleistä, kuten teet koko ajan. Kaikki eivät ole samasta muotista ja jotkut osaavat rakastaa ja olla sitoutuneita intiimissä suhteessaan ilman yhteenmuuttoa niin kauan kuin lapsia on kuvioissa mukana. Minä tiedän sen, myös omasta kokemuksesta.
Yleistän, jos totean ettei suhteen alussa normaali ihminen voi varmasti tietää? Mä tiedän kokeilemattakin, ettei mulle tuollainen suhde olisi ok. Ihan samalla tavalla merkittävä osa FWB hengailusuhteistakin päättyy kyyneliin, kun toinen osapuoli alkaakin haluamaan enemmän.
Jaahas, ja nyt sitten sinä jo määrittelet mitä normaali ihminen ajattelee? Mielestäsi ei siis ole mahdollista, että joku toinen tuntee myös itsensä ja tietää varmasti, että hänelle riittää sitoutunut parisuhde eri kattojen alla, ja hän on aivan yhtä normaali kuin sinäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero koska te selvästi haluatte elämältä ja parisuhteelta erilaisia asioita. Mies haluaa oikean parisuhteen eikä pelkkää seurustelua jota sinä haluat. Aika itsekästä sinulta vaatia miestä odottamaan vielä mahdollisesti reilusti yli 10-vuotta (nuorin lapsi 7v eli jos asuu kotona lukion/amiksen ajan ja mahdollisesti sen jälkeenkin) että muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja sitoutuisit. Ymmärrän, että laitat titetenkin lapset etusijalle mutta silloin sinun tyydyttävä siihen, että silloin on vaikea löytää kumppania.
Ja kyllä minusta sinäkin saat äitinä olla onnellinen ja aloittaa oikean parisuhteen avoliittoineen kunhan sitä ei tehdä liian nopeasti lasten kannalta. Lapset saavat ensin rauhassa tutustua uuteen puolisoon ja jos lapsetkin pitävät hänestä ja niin sitten voi rauhassa alkaa miettimään yhdessä asumista. Ei äidin tarvitse uhrata omaa elämäänsä yksinäisyydelle vain koska lapset asuvat kotona. Tietysti niin että jos mies ja lapset eivät tule toimeen niin äiti valitsee silloin lapset.
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät aidosti ja oikeasti HALUA sitä uusperhettä? Ei se tarkoita väistämätöntä yksinäisyyttä ja rakkaudetonta elämää, koska sellaisia ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti eivät halua uusperhettä on paljon! Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaa, ihastuu, rakastuu ja haluaa sitoutua toisiinsa, se onnistuu ihan ilman sitä uusperhettä.
Varmasti on, eikä mielipide välttämättä muutu johtuu se sitten siitä, että jonkun mielestä systeemi toimii tai on vain periaatteellisesti hautautunut omaan mielipidepoteroonsa. Mutta oikeasti ei kukaan voi ennen kuin on asian kokenut omalla kohdalla tietää pystyykö olemaan pitkällä tähtäimellä onnellinen parisuhteessa, missä kaikki on pistetty sisäsiististi omiin lokeroihinsa ja niitä ei voi missään nimessä sotkea. Joten ei kannata ihmetellä lainkaan, jos törmää ihmisiin joiden mielipide muuttuu suhteen muuttuessa intiimimmälle tasolle.
Ihmeellisesti saat taas tämänkin kuulostamaan negatiiviselta asialta. En epäile ollenkaan, etteikö jonkun mieli muuttuisi. Mutta ihan yhtä ok on se, että se ei muutu, eikä se tee ihmisestä mielipidepoteroonsa jumittautunutta.
Onnistuit todellakin poimimaan eoäoleellisimman asian viestistä. Pointti oli se, että merkittävä osa ihmisistä ei pidä tarkoin lokeroidusta elämästä ja lopulta saa tarpeekseen järjestelystä. Siihen ei mitkään sopimukset ja hyvät aikeet tapailun alussa auta.
Tästä lienee siis ihan tutkimustuloksia? Laitatko jonkin linkin, tutustun mielelläni.
Olet oppikirjaesimerkki poteroon hautautumisesta, vaikken edes arvostellut millään tapaa kenenkään elämäntapavalintoja, vaan vain totesin, että on toista miellyttääkseen tosi helppo lupautua tuollaiseen suhdejärjestelyyn ennen kuin sitoutuminen on edes ajankohtaista tai tietää, mitä erilliset elämät käytännössä tarkoittavat pitkässä parisuhteessa . :D
Oletko sinä tehnyt niin? Voit puhua omista kokemuksistasi, mutta älä turhaan yleistä, kuten teet koko ajan. Kaikki eivät ole samasta muotista ja jotkut osaavat rakastaa ja olla sitoutuneita intiimissä suhteessaan ilman yhteenmuuttoa niin kauan kuin lapsia on kuvioissa mukana. Minä tiedän sen, myös omasta kokemuksesta.
Yleistän, jos totean ettei suhteen alussa normaali ihminen voi varmasti tietää? Mä tiedän kokeilemattakin, ettei mulle tuollainen suhde olisi ok. Ihan samalla tavalla merkittävä osa FWB hengailusuhteistakin päättyy kyyneliin, kun toinen osapuoli alkaakin haluamaan enemmän.
Hassua. Ensin toteat, että normaali ihminen ei voi varmasti tietää. Heti seuraavassa lauseessa kuitenkin itse sanot tietäväsi omalla kohdallasi. Et siis oman määritelmäsi mukaan ole normaali.
Sinä siis oletit ettei mikään muutu ja mies oletti että sinä muutut. Yleensähän se menee toisinpäin.
Ymmärrän hyvin, ettei ap halua muuttaa miehen kanssa vielä yhteen. Tai vaikka ei haluaisi ikinä muuttaa kenenkään miehen kanssa koskaan yhteen.
Mutta se jäi vaivaamaan, miksi mies ei saanut jäädä viettämään joulunpyhiä ap:n luokse? Onko vain yksi yö joku periaatekysymys? Oliko asiasta keskusteltu etukäteen? Jos mies on kokenut asian niin, että joulu vietetään yhdessä, on hän voinut kuvitella sen tarkoittavan jouluaattoa plus pyhät siihen päälle. Sitten mies loukkaantui, kun ei saanutkaan olla kuin yhden yön, ja sitten jo ajettiin pois.
Hankala tietää, kun ap ei ole tätä asiaa ketjussa avannut. Ainoastaan sen faktan, ettei halua muuttaa yhteen miehen kanssa.
Luin koko ketjun mielenkiinnolla. Todella paljon toistuu tämä ajatus, että jos ei halua muuttaa samaan asuntoon ja perustaa uusperhettä, kyseessä voi olla korkeintaan seksisuhde, kevyt tapailusuhde, vakipanosuhde, pökkäilysuhde, mitä näitä nyt oli. Kauhean rajoittunut ja ennakkoluuloinen asenne, joka todennäköisesti heijastaa kommentoijien omia pelkoja. Että jos suhde ei etene jotain tiettyä kaavaa niin se ei ole oikea suhde. Että jos se mies/nainen ei halua asua kanssani samassa asunnossa niin kauan kuin siellä on myös lapsia, hän ei varmaan rakastakaan minua tarpeeksi. Että jos hän rakastaisi minua tarpeeksi niin kyllä hän haluaisi jakaa sängyn ihan joka yö, eikä vain vaikka puolet kuukaudesta.
Itsetuntemus on hyvä asia. Ja jos jostain tuntuu että rakastaminen vaatii saman asunnon, hyvähän se on että sen tunnistaa itsessään. Älkää silti vetäkö johtopäätöksiä toisten ihmisten suhteista.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, ettei ap halua muuttaa miehen kanssa vielä yhteen. Tai vaikka ei haluaisi ikinä muuttaa kenenkään miehen kanssa koskaan yhteen.
Mutta se jäi vaivaamaan, miksi mies ei saanut jäädä viettämään joulunpyhiä ap:n luokse? Onko vain yksi yö joku periaatekysymys? Oliko asiasta keskusteltu etukäteen? Jos mies on kokenut asian niin, että joulu vietetään yhdessä, on hän voinut kuvitella sen tarkoittavan jouluaattoa plus pyhät siihen päälle. Sitten mies loukkaantui, kun ei saanutkaan olla kuin yhden yön, ja sitten jo ajettiin pois.
Hankala tietää, kun ap ei ole tätä asiaa ketjussa avannut. Ainoastaan sen faktan, ettei halua muuttaa yhteen miehen kanssa.
Ap kertoi sen. Eli aatto oli sovittu että mies tulee. Ja joulupäivänä ap ja lapset mummolaan. Koronariski muutti suunnitelmat. Mies oletti saavsnsa jäädä ap: n luokse mutta ap halusi olla lasten kanssa.
Eli sitä lokerointia kuten jotkut todennut.
Vierailija kirjoitti:
Jätkää ketutti kun toinen ei suostunu taloudenhoitajaksi.
Sellaista näköjään hakee ensisijaisesti kun haluaa väenvängällä hyvttyyt yhteen tai muutoin katkaisi suhteen kun nainen ei suostunutkaan.
Nää on niiiiin naurettavia nämä kommentit taloudenhoitajasta.
Että kun mies haluaa muuttaa yhteen ensisijainen syy on saada taloudenhoitaja.
Eiköhän nykyään ole vanhanaikainen jo ajatuksenakin. Aloittaja ja mies ilmeisesti käyvät molemmat töissä. Miksi ihmeessä aloittaja alkaisi yksin hoitaa kotia. Kai siinä hänenkin mielipidettään kysytään. Vai voiko mies vain yksipuolisesti ilmoittaa, että sinä sitten hoidat koko talouden. En usko.
Jos olette itse omaa tyhmyyttänne alkaneet jonkun miehen taloudenhoitajaksi niin voin valistaa, että näin ei ole laita kaikilla.
Mitäs tuosta jää jäljelle...lapsettomat sinkut/eronneet? Sinulla ei taida olla lapsia? Voin sanoa, että oma lapsi tulee aina ensin, sen jälkeen vasta muut. Kaikkein pahimpia ovat lapsettomat miesvauvat, jotka olettavat, että oman äidin jälkeen loputonta paapomishommaa hoitaa kumppani.