Lue keskustelun säännöt.
”Ylikokeneen” työnhaku, miten olette toimineet?
28.12.2021 |
YT:stä jäi musta pekka käteen ja moni johtaja joutui lähtemään, minä muiden muassa. (En ole na ylintä johtoa vaan ehkä ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä),
Ikää ripausta alle 50, päällikkö/johtajakokemusta 15v ja kokonaiskokemus reilu 20v.
On ollut pienoinen järkytys tajuta että osaamiseni ei kelpaa. Olen siis akateeminen ja kouluttanut/kurssittanut itseäni työn ohessa. Mutta joko en pääse edes haastatteluun tai sitten usein käy niin että pääsen ensimmäiseen rekrytointikonsultin haastatteluin, konsultti ymmärtää osaamiseni ja laittaa minut jatkoon, mutta sitten varsinainen yrityksen haastattelu tyssää heti, syynä yleensä että ei haluta liian ”johtajaa”.
En siis mitenkään korosta tätä taustaa ja minulla on motivaatiota vaikka mihin, olen valmis tinkimään palkasta myös.
Miten te muut olette onnistuneet? Tänään itkin taas kun tuli ei kiitos paikasta joka vastasi osaamistani täydellisesti. En päässyt edes haastatteluun.
Joka paikkaan on 50-100 hakijaa joten työvoimapula ei taida mua nyt pelastaa.
Vinkkejä otetaan vastaan! Siivoanko kaiken päällikkö/johtohomman pois CVstä? Vai jätän pois puolet kokemuksesta? Miten sinä onnistuit?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Mitä te muut työttömät johtajat/päälliköt/asiantuntijat laitatte linkediniin ”titteliksi” sille ajalle kun olette työttömiä? Siis siihen Cv listaan jossa on se työkokemus?
Ei siihen oikein voi laittaa että ”unemployed”?
Siellä näkee tämmöistä "etsin uusia haasteita". Ihan jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle viesteilee linkedinissä headhunterit, koulutuksen perusteella ja parin CV tittelin perusteella. Ihan hyvin osuvia hommia tarjoavat, ehkä vähän alakanttiin jopa kokemukselle. Olen N54.
Nykyiseen työhöni myös vaihdoin 50+ sitten että minulle soitettiin ja kysyttiin olenko kiinnostunut. Kyllä siitä Linkedinistä hyötyä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnhaku on muuttunut rajusti, osaltaan kyse on siitä. Mulle oli myös valtava järkytys oman arvon romahdus, sillä kolmekymppisenä sain myös joka paikan mitä hain tai tulin valituksi yli 200 hakijan joukosta. Nyt sit liki 50v iässä ei tule edes haastattelukutsua.
Tässä on myös aika muuttanut koko pelikenttää. Olen työsuhdelakimies ja mun kaltaisia ei vaan enää tarvita. Vaatii paljon uudelleenkoulutusta jotta voin tehdä muuta lakityötä (osaaminen on muilta osin jo ruostunut), ja siihen olenkin nyt siirtymässä.
Mutta tarkoitan siis kuvata sitä muutoskenttää. Ennnen tarvittiin työsuhde-osaajia, nykyään ei juuri ollenkaan. On vaan talent acquisition leadeja ja developemt-hr osaajia, mutta mitään työsuhdeosaajia ei enää tarvita tai haluta.Eli voi olla myös se murros että tietyt ammatit vanhenee, kuolee, kuihtuu ja katoaa.
Vaihda tietosuojan puolelle. Se on niin kysyttyä osaamista, että pakko ottaa vastavalmistuneitakin, kun muita ei saada.
Sun on pakko tarkoittaa it-alan tietoTURVAA. Olen työnhakija hr-päällikkö jolla osaamista myös tietosuoja/gdpr/henkilötietorekisteri -alueista ja en saa töitä mistään….
Niin, kun sulla ei ole juridista osaamista. Osaat sen saman GDPR:stä mitä muutkin osaavat lukea netistä.
Jännää että tiedät asian mua paremmin. Olen yritysjuridiikan puolelta valmistunut.
Vierailija kirjoitti:
Mulle viesteilee linkedinissä headhunterit, koulutuksen perusteella ja parin CV tittelin perusteella. Ihan hyvin osuvia hommia tarjoavat, ehkä vähän alakanttiin jopa kokemukselle. Olen N54.
Nykyiseen työhöni myös vaihdoin 50+ sitten että minulle soitettiin ja kysyttiin olenko kiinnostunut. Kyllä siitä Linkedinistä hyötyä on.
Oletko siellä ns ”suuna päänä ” ja kommentoimassa kaikkea? Vai ihan rauhallisesti ja ilman hirveää näkyvyyttä?
Mietin juuri että oma linkedin varmaan ei siksi vedä kiinnostuneita kun en postaa enkä kommentoi. Koen sen niin oudoksi.
No kertokaapa niitä aloja jonne nyt kannattaa kouluttautua eli mitä jatkossa tarvitaan ja joista on kysyntää? Muitakin kuin lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, ihanaa vertaistukea! Olen itsekin koko ikäni kärsinyt siitä, etten ole mikään maailman lähestyttävin ihminen, eikä ensivaikutelma ole paras mahdollinen. Minulla tosin ongelma on ihan päinvastainen kuin sinulla – ääneni on naiseksi hyvin matala ja monotoninen, minkä vuoksi kuulostan tympiintyneeltä, eikä vakavanpuoleinen perusilme auta asiaa. Minulla on huonot hampaat, joita piilottaakseni hymyilen suu kiinni ja vältän kovaan ääneen nauramista. Kuitenkin töissä olen aina saanut kehuja ahkeruudesta, ratkaisukeskeisyydestä ja optimistisuudesta, eli en ole luonteeltani mitenkään pessimistinen tai negatiivinen, vaikka olemus antaa näin ymmärtää.
Jäin pari vuotta sitten työttömäksi, ja tuolloin eräs työkaverini (joka oli haastatellut minua silloiseen pestiini) sanoi, että olemukseni on turhan negatiivinen, eikä minua melkein palkattu sen vuoksi. Otin tämän kommentin todella raskaasti, joten aloin haastatteluissa feikata ihan erilaista ihmistä kuin mitä todellisuudessa olin. Näin jälkikäteen ajateltuna olen saattanut vaikuttaa puoliksi maaniselta, kun olen puhua höpötellyt ja nauranut joka välissä, vaikkei kukaan olisi sanonut mitään hauskaa. Varmasti olen vaikuttanut feikiltä, ja kun koko energiani meni roolin vetämiseen, jolloin varmasti tuli sanottua jotakin tyhmää.
Lopulta pääsin haastatteluun paikkaan, joka oli kuin minulle tehty. Päätin, että tällä kertaa olen oma itseni, vaikka se kuinka maksaisi minulle työpaikan. Olin oma, tympeän asiallinen itseni, ja sain paikan. Vuoden tyttömyyden jälkeen työllistyin sijaisuuteen, josta minut myöhemmin vakinaistettiin.
Tsemppiä kaikille työnhakuun!
Älä loukkaannu, mutta kuulostaa ihan Aspergerin elämältä. Ja vieläpä siltä, että olet itse asiasta autuaan tietämätön, diagnoosia vailla. Kun olet oma itsesi, ihmiset saavat sinusta aivan vääränlaisen vaikutelman, etkä oikein itsekään tiedä mistä se johtuu.
Tunnistan itsessäni paljon samaa, mutta olen tosiaan vielä diagnoosia vailla. Mutta monelta sellaiselta ihmiseltä, joilla on nepsyongelmista tietämystä ja tunnistavat Asperger-piirteitä ja käyttätymistä toisissa ihmisissä, olen saanut tätä kommenttia.
Minulla on sosiaaliset taidot kuitenkin sitä luokkaa, etten ole silmiinpistävän outo. Mutta tietyissä tilanteissa minusta näkee, etten oikein tiedä kuinka toimia. Sosiaalinen kanssakäyminen ja kirjoittamattomien sääntöjen noudattaminen ei tule minulta luonnostaan, kuten ihmisillä tavallisesti, vaan joudun opettelmaan nämä asiat. Työhaastattelu on juuri sellainen tilanne, jossa en osaa olla luontevasti. Ja jos ei osaa bongata Aspergeria, niin minut näkee vain ihmisenä, jossa on jotain vähän outoa. Ei se työhaastattelussa ole mikään etu.
IT-ala on ehkä ainoa, missä Aspergerit ovat suorastaan valtavirtaa ja siellä näitä ei edes ihmetellä, vaan saattaa olla jopa positiivinen juttu. Vaikka niissäkin hommissa pitää pystyä toisten ihmisten kanssa tekemään töitä (ainakin useimpien), niin siellä kuitenkin myös tiedostetaan ne erityiset kyvyt, joita Aspergereilla myös on, ja tämän vuoksi niille sosiaalisille taidoille ei panna niin paljon painoa.
Ihan oman itsetuntemukseni vuoksi olen nyt tutkituttamassa, onko minulla Asperger. Tiettyjä piirteitä minulla on selvästi, mutta en tiedä riittävätkö diagnoosiin. Kyllä se silti auttaa käydä tämä ammattilaisen kanssa läpi. Sen jälkeen voi miettiä, tarvitsenko jotain erityistä valmennusta tilanteisiin, jossa kohtaan uusia ihmisiä, etten vaikuttaisi vain oudolta tyypiltä.
Tähän kuvioon kuuluu myös se, että höpöttelee itsestään vähän liiankin rehellisesti ja kertoo henkilökohtaisista asioista liian avoimesti. Mistään peräpukamista en ole työhaastattelussa mennyt avautumaan, mutta ehkä kertonut itsestäni ja henkilökohtaisesta elämästäni enemmän ja avoimemmin, kuin tuossa tilanteessa olisi ollut minulle eduksi. Neurotyypilliset tajuavat luonnostaan olla avautumatta liikaa, tämäkin on asia mitä Aspergereiden pitää ihan opettelemalla opetella.
Sellaisenkin olen huomannut, että selfie ei onnistu minulta millään. Voin seistä peilin edessä ja hymyillä ihan kivasti ja luontevasti. Mutta sillä sekunnilla kun yritän ottaa siinä samalla itsestäni kuvaa, minulle tulee aivan outo ja vammainen ilme, enkä näytä edes itseltäni. Tämä sama ikävä kyllä toistuu myös silloin, jos pyydän miestä ottamaan kuvaa. Ei auttanut edes ammattikuvaajalla käyminen, kun yritin saada CV:tä varten itsestäni säällisen kuvan. En tiedä olisiko seuraava askel sitten kääntyä jonkun lintukuvaajan puoleen, jolla olisi riittävän pitkä putki ja pyytää salakuvausta jossain luonnon helmassa.
Videohaastattelusta en edes ala. Kerran olen sellaisen tehnyt, toista kertaa en tule sitä virhettä tekemään.
Meillä on myös teknisellä alalla aspergerin oloisia ihmisiä. Meillä se ei tietyllä lailla haittaa vaikka haastattelussa pitää vähän kiskoa niitä juttuja. Tärkeintä on se tekninen osaaminen mitä siihen paikkaan vaaditaan, ja se kyllä pitäisi sitten tulla kirkkaana esiin CV:stä ja työnäytteistä.
Sitten tietysti jos haen projektipäälliköä, jonka pitää vetää tiimiä ja työpajoja asiakkaiden kanssa, niin sellaiseen en voi tällaista erikoisempaa persoonaa ottaa. Mutta ihan siihen teknisen työn tekemiseen ihan parhaita. Minulta esimiehenä kyllä vaatii vähän enemmän oppia kommunikoimaan, mutta kun se lähtee käyntiin, yhteistyö on varsin sujuvaa. Kyllä minä sitten tulkkaan projektin johdolle.
Vierailija kirjoitti:
No kertokaapa niitä aloja jonne nyt kannattaa kouluttautua eli mitä jatkossa tarvitaan ja joista on kysyntää? Muitakin kuin lääkäri.
Hoitajan hommat jos vaan niitä jaksaa tehdä. Putkimies, erilaiset asentajat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kertokaapa niitä aloja jonne nyt kannattaa kouluttautua eli mitä jatkossa tarvitaan ja joista on kysyntää? Muitakin kuin lääkäri.
Sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä. Myös sosionomi ja toimintaterapeutti työllistyvät hyvin monenlaisiin hommiin.
Lähihoitaja.
Psykologi.
Puheterapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle viesteilee linkedinissä headhunterit, koulutuksen perusteella ja parin CV tittelin perusteella. Ihan hyvin osuvia hommia tarjoavat, ehkä vähän alakanttiin jopa kokemukselle. Olen N54.
Nykyiseen työhöni myös vaihdoin 50+ sitten että minulle soitettiin ja kysyttiin olenko kiinnostunut. Kyllä siitä Linkedinistä hyötyä on.Oletko siellä ns ”suuna päänä ” ja kommentoimassa kaikkea? Vai ihan rauhallisesti ja ilman hirveää näkyvyyttä?
Mietin juuri että oma linkedin varmaan ei siksi vedä kiinnostuneita kun en postaa enkä kommentoi. Koen sen niin oudoksi.
En ole mitenkään suuna päänä. Ilmeisesti ne headhunterit hakee sen tittelin perusteella jollain hakutoiminnolla esim "projektipäällikkö" tai tämä mun alan manageri.
Nykyään olen alkanut ehkä kerran kuussa postaamaan jonkun positiivisen linkin meidän tiimin onnistumisista tai kuulumisista. Ihan vain siksi että jos täytyy lähteä työnhakuun, niin he voivat katsoa linkedin historiastani jo että minkä näköistä projektia meiltä on tullut ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla ylempänä sanoi että paikallinen sopiminen tulee yrityksiin ja siihen tarvotaan väkeä. En nyt ymmärrä että miten? Paikallinen sopiminen tulee vain niihin firmoihin jotka tekee oman Tesin, pari it-firmaa on tehnyt itse paikallisin neuvotteluin tes-sopimukset. Paperiliitto meinaa tehdä samaa.
Mutta ei tuo KAIKKIA firmoja koske, ainoastaan pientä osaa.
Vierailija kirjoitti:
Toimittaja kirjoitti:
Seksityössä ansaitsisit moni verroin enemmän, kuin aimmassa työssäsi pikkupomona.
50v on tuohon liian rupsahtanut.
Maturet ovat muotia. Vedät ihan överiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimittaja kirjoitti:
Seksityössä ansaitsisit moni verroin enemmän, kuin aimmassa työssäsi pikkupomona.
50v on tuohon liian rupsahtanut.
Maturet ovat muotia. Vedät ihan överiksi.
Dominatrix voi olla kympsempikin, se on yleensä kokeneempien makuun.
Vierailija kirjoitti:
Vau, en tiedä ketään kuka olisi saanut tuhannen euron palkankorotuksen, yleensä ne on kymppejä tai max pari sataa.
Yleensä se reilumpi palkankorotus tulee työpaikkaa vaihtamalla ja siksipä monet sitä työpaikan säännöllistä vaihtoa suosittelevatkin. Tytär on vasta uransa alussa, jolloin on ihan tyypillistä että aloitetaan pienellä palkalla ja se palkka nousee sitten vauhdilla. Hänellä oli palkkataso jäänyt laahaamaan, vaikka osaaminen oli kehittynyt ja hänelle annettu vastuutakin. Ja todellakin naisille on tyypillistä aliarvioida omaa osaamistaan. Vävy on ollut tässä kullanarvoinen, on osannut psyykata oikealla tavalla ja hänellä on myös osaamista arvioida minkä verran tyttärelle voitaisiin maksaa jossain muualla.
Oli tuossa toki tuuriakin. Tyttärelle tuli syöttö lapaan ja hän teki siinä miesmäisen peliliikkeen. Tietenkin työnantaja siinä teki arvion, onko tämä vähän vaille 21v meille sen arvoinen, että maksetaan mitä hän pyytää. Mutta oli tuo työnantajakin vastaavasti kerran aiemmin laittanut tytön selkä seinää vasten tilanteessa, jossa hänen määräaikainen sopimuksensa oli päättymässä ja hän kertoi, että hakee töitä muualta. Työnantaja tarjosi siinä kohtaa vakituista paikkaa aiempaa paremmalla palkalla, mutta vaati nimeä soppariin heti samana päivänä. Ja tosiaan, tytön palkka ennen tuota korotusta oli vain 2800€ ja nyt se on 3800€. Prosenteissa toki iso hyppäys, mutta todellisuudessa tilanne oli enempi sellainen, että tytön alennusmyynti päättyi ja nyt hänestä pitää maksaa markkinahintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimittaja kirjoitti:
Seksityössä ansaitsisit moni verroin enemmän, kuin aimmassa työssäsi pikkupomona.
Ohis mutta director ei ole pikkupomo.
T. Toinen sellainen
Tarkoitatko ehkä lyhytkasvuinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oikeasti isoin ongelmasi on ongelma 1. Ikäsi. Sen kun piilotat pääset kyllä jatkoon ja haastatteluihin yrityksiin. Tsemppiä!
Kas kun et sanonut, että pitää käydä kauneusleikkauksissa, sillä jos ikä on este, se näkyy kyllä viimeistään naamasta haastattelussa. Miten sinä muutenkaan piilotat iän poistamatta työkokemusta? Jos jättää kaikki vuodet mainitsematta, niin sekin on varmasti epäilyttävää.
Minulle on ainakin neuvottu erilaisissa työnhakukoulutuksissa ja CV:nhinkkauspajoissa, että relevantti työkokemus viimeisen 10 vuoden ajalta on riittävä. Jos on 20 vuotta ollut töissä ja sillä kokemuksella hakee uutta työtä, niin onko sillä oikeasti väliä mitä sen ensimmäisen 10 vuoden aikana on tehnyt? Eikö riitä, että kertoo tuoreimmat 10 vuotta?
On myös neuvottu, että tätä vanhempia työtehtäviä voi laittaa CV:hen siinä tilanteessa, että hakee jotain sellaista työtä, missä ne aiemmat hommat on relevantteja ja siltä viimeiseltä 10 vuodelta vastaavat työkokemukset puuttuu kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Itsensä esittely on jotenkin syvällä, mun teini alkoi luonnostaan kirjoittaa ihan samanlaisia hakemuksia. "Olen Ville, 16-vuotias helsinkiläinen poika ja etsin kesätöitä". Sanoin nätisti, että sun nimi ja ikä näkyy tuosta toisesta kohtaa ja iän nyt voi päätellä siitäkin, että olet juuri lopettanut peruskoulun ja se nyt on itsestään selvää, että haet kesätöitä, kun ei jätskikiska ole talvella edes auki.
Tämä toimi hyvänä muistuksena siitä, ettei omaa ikää kerta kaikkiaan voi piilottaa, jos aikoo CV:ssä mainita yhtään mitään edellisistä työpaikoista (jotka siis toimivat todisteena siitä, että osaamista on).
Ei varsinaisesti liity näihin viestihin, mutta laitoin ne tähän, koska tästä tuli mieleeni asia, josta ikä myös näkyy, vaikka sitä muuten yrittäisi peitellä: Etunimi!
Romaneilla on vaikeuksia työllistyä, koska heillä on vääränlainen nimi ja heitä vastassa on ennakkoluulot. Osa heistä käyttää "työnimeä" työhakemuksen tekemiseen.
Olisiko liian radikaalia, että viisikymppinen tekisi saman tempun ja alkaisi työnhaussa käyttää vähän tuoreempaa nimeä? Jos nimi on Riitta tai Pirkko, niin eihän sitä ikää pysty mitenkään häivyttämään, vaikka jättäisi CV:stä ne varhaisimmat työkokemukset pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa, että nuoret on nälkäisempiä ja helpommin johdettavia
Helpommin manipuloitavia, tarkoitat.
Jos firmassa ajatellaan, että viisikymppinen ei halua tehdä töitä uuden firman tapojen mukaiesti, niin kyse ei ole välttämättä pelkästään siitä, että se viisikymppinen on jämähtänyt, vaan siitä, että firma on jämähtänyt. Siellä ei haluta kuunnella muita eikä oppia uutta.
Helpommin johdettavia. Kun se määrää ja päättää kuka maksaa, ilman mitään manipulaatiotakin. Ellei tota sisäistä, ei tule saamaan jatkoa vaikka jonkun pätkän saisikin.
Ei se oikein niin toimi, että jokainen uusi työntekijä pistää koko organisaation uusiksi vaan siksi, että hänestä asia on jotenkin toisin. Vaikka olisi 100 vuotias.
Toi on yksi syy miksi en itse palkkaisi vanhaa itseäni, kun tarvitaan työntekijää eikä saneeraajaa. Työttömyydestä (aidosta) ei juuri palkata suoraan johtajaksi.
Itsehän todistat omat ennakkoluulosi ja ääripääajattelusi tosi vahvoiksi. Minä en sanonut mitään siitä, että uusi työntekijä haluaa laittaa KAIKEN uusiksi. Sinulla tuntuu olevan ajatus, että jo 5-kymppinen ehdottaa jotain, hän leikkii saneeraajaa ja haluaa muuttaa kaiken. Jos nuori koulutettu ehdottaa samaa, niin sinun mielestäsi hän osoittaa ihailtavaa innovaatiokykyä.
Olen kyllä nähnyt niitäkin valituksia, että nuoria syytetään siitä, että haluavat heti testata jotain koulussa oppimaansa työpaikalla. Sekin on kuulemma väärin.
Kaikki on väärin, jos ottaa sen asenteen.
Kyllä sinä sanoit, kun puhuit manipuloinnista. Kyllä työntekijän pitää tehdä työnsä ilmankin että johdon erikseen pitää manipuloida töihin.
Ja tuolla asenteella (puhut jämähtämisestä ja muutosvastarinnasta, vaikka ei edes ole mitään konkreettista firmaa jonka jämähtänäisyyttä voisi arvioida) kuulostat sellaiselta joka tuputtaisi sitä omaa kokemustaan uudessa paikassa, eikä mukaudu organisaation tarpeisiin. Se sun kokemus kun on erilainen, ei välttämättä mitenkään tehokas ja moderni. Tyypillistä 50 + ikäiseltä, ikävä kyllä. Ihminen on niin rakennettu, että ajattelutapa eroaa sen mukaan onko ikää 30 vai 50 v.
Eikä mulla ole kaikki väärin, mulla on hyvä virka vaikka olen 50+, eikä terveyskään ole priimaa. Mutta on ymmärrys, miksi en ole sitä halutuinta hottia, kuten ei muutkaan 50 + ikäiset.
Sinä sanoit olleesi rekrytoija, joten on olemassa se firma (tai olkoon vaikka virasto), johon sinä ennakkoluuloinesi olit rekrytoimassa.
Minä taas olen hakenut ihan täysin koulutustani ja työkokemustani vastaamattomia töitä, enkä siten ole voinut "tuputtaa" omaa näkemystäni minnekään. Miten edes voisin, kun työt ovat ihan erilaisia?
Outoa syyttää minua siitä, että mainitsen jämähtämisen, kun itse hoet koko ajan, että 50+ ikäisistä ei ole töihin. Et ehkä käytä samoja sanoja, mutta tarkoitat ihan samaa asiaa. Tunnut ilkeältä ihmiseltä, jotka yrittää kaikkensa, jotta voi tuomita iäkkäämmät työntekijät (itsesi tietysti tuosta ryhmästä poislukien). Minä yritän puolustaa iäkkäämpiä, sinä taas alentaa heidät. Minusta ihmisen ei tarvitse olla 100% priimaa pärjätäkseen töissä, sinä et anna armoa edes pienille virheille (taaskin, poislukien itsesi).
Onneksi en ole työnhaussa, joten ei tarvitse kaltaistesi kanssa olla tekemisissä.
En koskaan sanonut olevani rekrytoija, itket nyt ihan turhaan.
Mutta kyllä se on hyödyllistä ymmärtää miksi ne 50 vuotiaat ei ole niin haluttuja, minä myönnän suoraan että mieluummin palkkaisin nuoren kuin vanhan itseni. Koska se 30 v minä olisi parempi työntekijä.
Hetkeäkään en usko, että rekrytoijilla ei ole mitään kokemusta työstään. Siihen on kuule hyvä syy, miksi palkataan niitä joilla on tuorein koulutus, innokkain mieli ja halu oppia ja pienin palkkapyyntö, eikä mitään asenneongelmaa, vaikka "joutuu manipuloiduksi töihin". Siksihän siellä töissä käydään, tekemässä mitä omistaja haluaa, ei toteuttamassa omia visioita. Omia visioita varten voi perustaa oman firman, omalla rahalla ja riskillä.
Ketjussa on kaksi hyvää ohjetta:
-
1) salaa ikäsi ja koulutustesi vuodet
2) mene palkattomaan harjoitteluun rekykoulutuksen kautta. Tottakai suututtaa tehdä puoli vuotta työtä ilman palkkaa, mutta se on likimain ainoa keino näyttää yritykselle se että viisikymppisenä yhä on osaava, joustava ja muutoshaluinen. Muussa tapauksessa CV lentää roskakoriin koska pelot ja ennakkoluulot on niin suuret.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnhaku on muuttunut rajusti, osaltaan kyse on siitä. Mulle oli myös valtava järkytys oman arvon romahdus, sillä kolmekymppisenä sain myös joka paikan mitä hain tai tulin valituksi yli 200 hakijan joukosta. Nyt sit liki 50v iässä ei tule edes haastattelukutsua.
Tässä on myös aika muuttanut koko pelikenttää. Olen työsuhdelakimies ja mun kaltaisia ei vaan enää tarvita. Vaatii paljon uudelleenkoulutusta jotta voin tehdä muuta lakityötä (osaaminen on muilta osin jo ruostunut), ja siihen olenkin nyt siirtymässä.
Mutta tarkoitan siis kuvata sitä muutoskenttää. Ennnen tarvittiin työsuhde-osaajia, nykyään ei juuri ollenkaan. On vaan talent acquisition leadeja ja developemt-hr osaajia, mutta mitään työsuhdeosaajia ei enää tarvita tai haluta.Eli voi olla myös se murros että tietyt ammatit vanhenee, kuolee, kuihtuu ja katoaa.
Vaihda tietosuojan puolelle. Se on niin kysyttyä osaamista, että pakko ottaa vastavalmistuneitakin, kun muita ei saada.
Sun on pakko tarkoittaa it-alan tietoTURVAA. Olen työnhakija hr-päällikkö jolla osaamista myös tietosuoja/gdpr/henkilötietorekisteri -alueista ja en saa töitä mistään….
Niin, kun sulla ei ole juridista osaamista. Osaat sen saman GDPR:stä mitä muutkin osaavat lukea netistä.
Jännää että tiedät asian mua paremmin. Olen yritysjuridiikan puolelta valmistunut.
Mikä se "yritysjuridiikan puoli" on oikiksessa? Vai oletko amis?
Älä loukkaannu, mutta kuulostaa ihan Aspergerin elämältä. Ja vieläpä siltä, että olet itse asiasta autuaan tietämätön, diagnoosia vailla. Kun olet oma itsesi, ihmiset saavat sinusta aivan vääränlaisen vaikutelman, etkä oikein itsekään tiedä mistä se johtuu.
Tunnistan itsessäni paljon samaa, mutta olen tosiaan vielä diagnoosia vailla. Mutta monelta sellaiselta ihmiseltä, joilla on nepsyongelmista tietämystä ja tunnistavat Asperger-piirteitä ja käyttätymistä toisissa ihmisissä, olen saanut tätä kommenttia.
Minulla on sosiaaliset taidot kuitenkin sitä luokkaa, etten ole silmiinpistävän outo. Mutta tietyissä tilanteissa minusta näkee, etten oikein tiedä kuinka toimia. Sosiaalinen kanssakäyminen ja kirjoittamattomien sääntöjen noudattaminen ei tule minulta luonnostaan, kuten ihmisillä tavallisesti, vaan joudun opettelmaan nämä asiat. Työhaastattelu on juuri sellainen tilanne, jossa en osaa olla luontevasti. Ja jos ei osaa bongata Aspergeria, niin minut näkee vain ihmisenä, jossa on jotain vähän outoa. Ei se työhaastattelussa ole mikään etu.
IT-ala on ehkä ainoa, missä Aspergerit ovat suorastaan valtavirtaa ja siellä näitä ei edes ihmetellä, vaan saattaa olla jopa positiivinen juttu. Vaikka niissäkin hommissa pitää pystyä toisten ihmisten kanssa tekemään töitä (ainakin useimpien), niin siellä kuitenkin myös tiedostetaan ne erityiset kyvyt, joita Aspergereilla myös on, ja tämän vuoksi niille sosiaalisille taidoille ei panna niin paljon painoa.
Ihan oman itsetuntemukseni vuoksi olen nyt tutkituttamassa, onko minulla Asperger. Tiettyjä piirteitä minulla on selvästi, mutta en tiedä riittävätkö diagnoosiin. Kyllä se silti auttaa käydä tämä ammattilaisen kanssa läpi. Sen jälkeen voi miettiä, tarvitsenko jotain erityistä valmennusta tilanteisiin, jossa kohtaan uusia ihmisiä, etten vaikuttaisi vain oudolta tyypiltä.
Tähän kuvioon kuuluu myös se, että höpöttelee itsestään vähän liiankin rehellisesti ja kertoo henkilökohtaisista asioista liian avoimesti. Mistään peräpukamista en ole työhaastattelussa mennyt avautumaan, mutta ehkä kertonut itsestäni ja henkilökohtaisesta elämästäni enemmän ja avoimemmin, kuin tuossa tilanteessa olisi ollut minulle eduksi. Neurotyypilliset tajuavat luonnostaan olla avautumatta liikaa, tämäkin on asia mitä Aspergereiden pitää ihan opettelemalla opetella.
Sellaisenkin olen huomannut, että selfie ei onnistu minulta millään. Voin seistä peilin edessä ja hymyillä ihan kivasti ja luontevasti. Mutta sillä sekunnilla kun yritän ottaa siinä samalla itsestäni kuvaa, minulle tulee aivan outo ja vammainen ilme, enkä näytä edes itseltäni. Tämä sama ikävä kyllä toistuu myös silloin, jos pyydän miestä ottamaan kuvaa. Ei auttanut edes ammattikuvaajalla käyminen, kun yritin saada CV:tä varten itsestäni säällisen kuvan. En tiedä olisiko seuraava askel sitten kääntyä jonkun lintukuvaajan puoleen, jolla olisi riittävän pitkä putki ja pyytää salakuvausta jossain luonnon helmassa.
Videohaastattelusta en edes ala. Kerran olen sellaisen tehnyt, toista kertaa en tule sitä virhettä tekemään.