Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla narsisti alkoi keksiä päästään hurjia valheita minusta, vaikkei parrinkymmeneen vuoteen oltu juuri tekemisissä. Hänellä oli valtava tarve osoittaa, että hän on hyvä, minä paha. Aivan poskettomia juttuja alkoi suoltamaan, jossa ei totuuden häivää. Hänellä otti niin koville, että minulla ihanat lapset, puoliso ja kaikki hyvin elämässä, koska tuo on pahinta, mitä saattoi kuvitella. Suuttui älyttömästi, kun sanoin olevani onnellinen. Etten voi olla, hän tietää. Oudointa on se, että itsellään elämässä kaikki tosi hyvin. Mutta olin jo pitkään ymmärtänyt, että hänellä persoonallisuushäiriö. Keksi ja muutti asiat sellaisiksi kuin itse halusi eli että kaikki vihaa minua ja hän on ihana enkeli. Tämä on juuri sitä narsistin taktiikkaa, missä koetetaan saada sinut tuntemaan olevasi yksin. Kuvittelee, että on valta koko maailmaan, kaikkiin ihmisiin. Paholainen oli monille muillekin. Hoville esiintyy suurieleisesti hyväntekijänä. No, minä olen siitä on helpossa tilanteessa, että tuota hullua ei tarvi koskaan kestää enää. Sääliksi käy lähipiiriään. Kunhan aika parantaa, niin kaikki hyvin.
"Oudointa on se, että itsellään elämässä kaikki tosi hyvin"
Näin usein luullaan, narsisti antaa ymmärtää että on hyvin, on rahaa ja ystäviä jne. mutta onkin yksin ja korvia myöten veloissa (esim).
"missä koetetaan saada sinut tuntemaan olevasi yksin"
Uhri on loppuviimeksi oikeasti yksin kun narsisti plokannut kaikki kaverit valheillaan ja julmilla teoillaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Tuo hankala ihminen kun voi olla äiti, isä, sisko...
Aikuisena voi tietenkin sanoa sukulaisuuden/ystävyyden (hah) irti, mutta lapsena et siinä onnistu, ja jos olet joutunut kasvamaan sairaassa ympäristössä, olet oppinut kyseenalaistamaan omat ajatuksesi, joten kestää kyllä kauan, ennen kuin edes ymmärtää, mistä oma pahoinvointi kumpuaa ja ennenkuin osaa repäistä itsensä irti. Ja senkin jälkeen podet vielä huonoa omatuntoa.
Luulenpa, ettei näitä ymmärrä, jos ei ole joutunut itse kasvamaan narsistisen ihmisen "kasvattamana".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni, hieman narsistinen mutta en tiedä onko puhdas narsisti, kertoi juuri löytäneensä uuden naisen. Nyt hän on kuulemma muuttunut mies täysin. Syyttää kaikesta aiemmasta käytöksestään minua, mm. pettämisestä. Olemme tekemisissä, koska meillä on yhteinen lapsi. Miehen eksien kanssa olemme nykyään "kolmen kopla" kun jaamme kaikki samat kokemukset. Käy sääliksi naisparkaa, ei yhtään tiedä millaisen ihmisen kanssa on nyt. En aio hänelle kertoa mitään, hän näkee sen lopulta itse.
Narsisti ei muutu. Kohtelee seuraaviakin kumppaneitaan myös huonosti. Sama kaava toistuu
Joo minunkin exäni uuden löydettyään julisti kovin, ettei koskaan kohtelisi ketään niin huonosti kuin minua. Hän on aivan muuttunut mies uuden kumppanin kohdalla. Vain minä ansaitsin kaltoinkohtelun ja pahoinpitelyt, vika oli minussa itsessäni, kun olen niin huono ihminen kaikinpuolin.
Uusi kumppani on kuulemma jumalaisen kaunis, älykäs ja menestynyt. On hyvin vaikea kuvitella, etteikö hän olisi sellaisesta naisesta sairaalloisen mustasukkainen kuten oli minusta, etteikö hän pyrkisi omistamaan sellaista naista ja tuhoamaan naisen muut ihmissuhteet, jotta nainen olisi vain hänestä riippuvainen. Ex yrittää edelleen 10v jälkeenkin udella minun asioitani, parisuhteestani ja perheestäni, itsestään ei kerro mitään, eli eipä ole tietoa miten hänellä nykyään menee naissuhteissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni, hieman narsistinen mutta en tiedä onko puhdas narsisti, kertoi juuri löytäneensä uuden naisen. Nyt hän on kuulemma muuttunut mies täysin. Syyttää kaikesta aiemmasta käytöksestään minua, mm. pettämisestä. Olemme tekemisissä, koska meillä on yhteinen lapsi. Miehen eksien kanssa olemme nykyään "kolmen kopla" kun jaamme kaikki samat kokemukset. Käy sääliksi naisparkaa, ei yhtään tiedä millaisen ihmisen kanssa on nyt. En aio hänelle kertoa mitään, hän näkee sen lopulta itse.
Narsisti ei muutu. Kohtelee seuraaviakin kumppaneitaan myös huonosti. Sama kaava toistuu
Joo minunkin exäni uuden löydettyään julisti kovin, ettei koskaan kohtelisi ketään niin huonosti kuin minua. Hän on aivan muuttunut mies uuden kumppanin kohdalla. Vain minä ansaitsin kaltoinkohtelun ja pahoinpitelyt, vika oli minussa itsessäni, kun olen niin huono ihminen kaikinpuolin.
Uusi kumppani on kuulemma jumalaisen kaunis, älykäs ja menestynyt. On hyvin vaikea kuvitella, etteikö hän olisi sellaisesta naisesta sairaalloisen mustasukkainen kuten oli minusta, etteikö hän pyrkisi omistamaan sellaista naista ja tuhoamaan naisen muut ihmissuhteet, jotta nainen olisi vain hänestä riippuvainen. Ex yrittää edelleen 10v jälkeenkin udella minun asioitani, parisuhteestani ja perheestäni, itsestään ei kerro mitään, eli eipä ole tietoa miten hänellä nykyään menee naissuhteissaan.
Niinpä se mustasukkaisuus, aika vähän tässä ketjussa on siitä. Exäni oli sitä, siksi meillä ei käynyt vieraita, itse ei käyty kylässä. jälkeenpäin vasta valkeni syyt. Hän oli kertonut etten MINÄ halua kylään enkä vieraita. Niinpä jäin yksin, lapset ainoita 'kavereitani'. Sain vielä omituinen_ihminen -maineen.
Tuttavaperheessä naisnarsisti ja kun mies viimein tajusi lähteä oli myös ihmetellyt kun heillä ei koskaan käynyt vieraita/itse kyläilleet.
Syy mustasukkaisuus, omistushalu. Näistä kahdesta narsistista on myös epäilys heidän uskottomuudestaan, että silleen.
Pahoitteluni tarkennuksestani, enkä tarkoita väheksyä ihmisten kokemuksia, mutta pakko puuttua tähän siltä osin, että ihan hemmetin vaarallista diaknosoida itse muille narsismia. Ymmärrän mihin tässä viitataan, mutta nämä maalikoiden tekemät diaknoosit lähipiiristään on aika metsään meneviä. Tällä logiikalla kaikki jotka eivät käyttäydy itselleen mieluisalla tavalla, on narsisteja tai muuten psykopaatteja. Niin kauan kuin heillä ei ole lääkärin määrittelemää diaknoosit, niin he eivät ole narsisteja, vaikka käyttäytyvätkin kuin narsistin toimintamalleihin kuuluu. Yksikin rouva kotikylällä oppi tämän sairauden nimen ja muutamia narsistin käytökseen viittaavia toimintamalleja ja sen jälkeen kaikki oli narsisteja. Kaupan ovella jos ei huomannut kiireeltään pitää ovea auki hänelle niin olit narsisti.
Mut joo, jokin muu termi, jos ei diaknoosia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Termipoliisi kirjoitti:
Pahoitteluni tarkennuksestani, enkä tarkoita väheksyä ihmisten kokemuksia, mutta pakko puuttua tähän siltä osin, että ihan hemmetin vaarallista diaknosoida itse muille narsismia. Ymmärrän mihin tässä viitataan, mutta nämä maalikoiden tekemät diaknoosit lähipiiristään on aika metsään meneviä. Tällä logiikalla kaikki jotka eivät käyttäydy itselleen mieluisalla tavalla, on narsisteja tai muuten psykopaatteja. Niin kauan kuin heillä ei ole lääkärin määrittelemää diaknoosit, niin he eivät ole narsisteja, vaikka käyttäytyvätkin kuin narsistin toimintamalleihin kuuluu. Yksikin rouva kotikylällä oppi tämän sairauden nimen ja muutamia narsistin käytökseen viittaavia toimintamalleja ja sen jälkeen kaikki oli narsisteja. Kaupan ovella jos ei huomannut kiireeltään pitää ovea auki hänelle niin olit narsisti.
Mut joo, jokin muu termi, jos ei diaknoosia ole.
Juu, termiä käytetään myös väärin/turhaan. Ilmiö on silti olemassa. Voisi tietenkin puhua henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, manipuloinnista, syyllistämisestä, ristivalottamisesta, eristämisestä, mustamaalaamisesta, juoruilusta, yleisestä pahantahtoisuudesta ja kokonaisuudessa väkivallan tekijästä.
Olen eri mieltä! Jos omassa päässään tekee väärän diagnoosin niin entä sitten? Luultavasti joitain narsistisia piirteitä toisessa on ja diagnosoijan elämän laatu tämän ihmisen kanssa on sen verran huono, että jos oma, vääräkin diagnoosi auttaa eroamaan huonosta ihmissuhteesta niin hyvä.
Itse olin kuunnellut tuota ikuista mantraa, ettei narsistia saa diagnosoida liiankin tarkasti. Kunnes parinkymmenen vuoden jälkeen huonossa suhteessa kärsittyäni tajusin asian. Luin jonkun muun kertomia asioita, jotka täsmäsivät omaan kokemukseeni ja kommentit, joissa hänen puolisoaan epäiltiin narsistiksi. Vihdoin valo syttyi päässäni, aloin selvittää asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, että puoliso joko on narsisti tai hänellä on ainakin runsaasti narsistisia piirteitä. Se hyöty mikä minulle oli asiasta niin ymmärsin nyt paljon paremmin kaikkea ja toisekseen ymmärsin, että puoliso ei tulisi koskaan muuttumaan.
En kertonut oivalluksestani kuin parille hyvälle ystävälleni, he olivat jo huomanneet asian, mutta eivät olleet sanoneet minulle mitään.
Olin aina ennne luullut, että narsismi olisi jotain äärimmäisen pahaa ja synkkää, siksi en ollut osannut edes epäillä sitä (koska eihän narsistia saa diagnosoida). Narsisti on kuitenkin sellainen, että myös hyviä aikoja on, hän ei ole aina ihmishirviö, vika ei ole koskaan hänessä ja ulkopuolisille osaa näytellä sitä samaa hurmaavaa ihmistä, johon itse aikanaan rakastui.
Ikävä kyllä, nykyinen työ- ja elämä suosii narsistisia piirteitä. Itselleni tuo yli 20v suhde narsistisen ihmisen kanssa oli hukkaan heitettyä aikaa. Toivon, että olisin ymmärtänyt asian aikaisemmin olipa diagnoosini sitten oikea tai väärä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Termipoliisi kirjoitti:
Pahoitteluni tarkennuksestani, enkä tarkoita väheksyä ihmisten kokemuksia, mutta pakko puuttua tähän siltä osin, että ihan hemmetin vaarallista diaknosoida itse muille narsismia. Ymmärrän mihin tässä viitataan, mutta nämä maalikoiden tekemät diaknoosit lähipiiristään on aika metsään meneviä. Tällä logiikalla kaikki jotka eivät käyttäydy itselleen mieluisalla tavalla, on narsisteja tai muuten psykopaatteja. Niin kauan kuin heillä ei ole lääkärin määrittelemää diaknoosit, niin he eivät ole narsisteja, vaikka käyttäytyvätkin kuin narsistin toimintamalleihin kuuluu. Yksikin rouva kotikylällä oppi tämän sairauden nimen ja muutamia narsistin käytökseen viittaavia toimintamalleja ja sen jälkeen kaikki oli narsisteja. Kaupan ovella jos ei huomannut kiireeltään pitää ovea auki hänelle niin olit narsisti.
Mut joo, jokin muu termi, jos ei diaknoosia ole.
On hyvä, että ihmiset kertovat omista kokemuksistaan esim. narsistisessa suhteessa. Se auttaa muita vastaavaa kokevia tunnistamaan hyvin samankaltaisia käyttäytymismalleja. Jokainen joka on joutunut olemaan narsistin lähellä syystä tai toisesta alkaa kyllä jossain vaiheessa etsiä tietoa siitä, mistä kaikki ahdistava ja elämää rajoittava käytös johtuu.
Tässä ketjussa on jaettu paljon hyviä vertaiskokemuksia. Ja tässä keskustelussa on jokaisella oikeus käyttää oikeita termejä.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä! Jos omassa päässään tekee väärän diagnoosin niin entä sitten? Luultavasti joitain narsistisia piirteitä toisessa on ja diagnosoijan elämän laatu tämän ihmisen kanssa on sen verran huono, että jos oma, vääräkin diagnoosi auttaa eroamaan huonosta ihmissuhteesta niin hyvä.
Itse olin kuunnellut tuota ikuista mantraa, ettei narsistia saa diagnosoida liiankin tarkasti. Kunnes parinkymmenen vuoden jälkeen huonossa suhteessa kärsittyäni tajusin asian. Luin jonkun muun kertomia asioita, jotka täsmäsivät omaan kokemukseeni ja kommentit, joissa hänen puolisoaan epäiltiin narsistiksi. Vihdoin valo syttyi päässäni, aloin selvittää asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, että puoliso joko on narsisti tai hänellä on ainakin runsaasti narsistisia piirteitä. Se hyöty mikä minulle oli asiasta niin ymmärsin nyt paljon paremmin kaikkea ja toisekseen ymmärsin, että puoliso ei tulisi koskaan muuttumaan.
En kertonut oivalluksestani kuin parille hyvälle ystävälleni, he olivat jo huomanneet asian, mutta eivät olleet sanoneet minulle mitään.
Olin aina ennne luullut, että narsismi olisi jotain äärimmäisen pahaa ja synkkää, siksi en ollut osannut edes epäillä sitä (koska eihän narsistia saa diagnosoida). Narsisti on kuitenkin sellainen, että myös hyviä aikoja on, hän ei ole aina ihmishirviö, vika ei ole koskaan hänessä ja ulkopuolisille osaa näytellä sitä samaa hurmaavaa ihmistä, johon itse aikanaan rakastui.
Ikävä kyllä, nykyinen työ- ja elämä suosii narsistisia piirteitä. Itselleni tuo yli 20v suhde narsistisen ihmisen kanssa oli hukkaan heitettyä aikaa. Toivon, että olisin ymmärtänyt asian aikaisemmin olipa diagnoosini sitten oikea tai väärä
Tämä osuu. Ihmiset kuvittelevat narsistin olevan aina paha. Mun suhde on kestänyt 28 vuotta. Mun tapauksessa vaimo on piilonarsisti, ei diagnoosia, mutta se selittäisi kaikki minun kokemukseni. Kunnparisuhteessanalkoi olla isoja ongelmia ja luin myös juttuja narsisteista, mutta en osannut yhdistää niitä vaimooni. Hän oli niin ystävällinen ja pidetty. Itsevarman oloinen jne.
Nyt kun katson parisuhdetta taaksepäin, niitä merkkejä on, mutta ei niihin osaa kiinnittää huomiota. Kaikissa ihmisissä on vikoja ja kukaan ei ole täydellinen.
Ensimmäinen merkki parisuhteen alussa oli, ettei sietänyt edes lievää vitsailua itsestään. Otti sen aina raskaasti itseensä. Tietysti opin asian ja en enää vitsaillut sillä tavalla. Pyysin aina anteeksi riitoja vaikka en ollut syypää. Olivat mun mielestä pikkujuttuja niin aivan sama, voin olla syypää.
Elämä muuttui hankalaksi, kun oli pakko pitää kiinni joistakin mielipiteistä, kun lapsia alkoi olla paljon. Vaimo muuttui minä minä ihmiseksi. Silloin alkoi oireilla muitakin juttuja tosi vahvasti. Nyt tajuan että vahva humalatila tuo narsistiset ominaisuudet esiin. Vaimo joi harvoin ja sanoi, ettei juominen sovi hänelle. Todennäköisesti pettänyt aina humalassa. Minulla meni siis 28 vuotta havaita, että puoliso joko piilonarsisiti tai hyvin vahvat ominaisuudet. Eli omalla käytökselläni pystyin pitämään vaimon narsistisuuden piilossa. Elämänhaasteiden kasvaessa vaimo ajatteli vain itseään alkoi käyttäytyä sen mukaan ja minä ajattelin perhettäni. Ihmettelen miksi minä olen vaimon roskatynnyri, jonne hän kaataa kaikki mielipahansa ja muut saavat kokea hänestä sen ystävällisen ja auttavan ihmisen. Nyt tiedän ja tajuan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä! Jos omassa päässään tekee väärän diagnoosin niin entä sitten? Luultavasti joitain narsistisia piirteitä toisessa on ja diagnosoijan elämän laatu tämän ihmisen kanssa on sen verran huono, että jos oma, vääräkin diagnoosi auttaa eroamaan huonosta ihmissuhteesta niin hyvä.
Itse olin kuunnellut tuota ikuista mantraa, ettei narsistia saa diagnosoida liiankin tarkasti. Kunnes parinkymmenen vuoden jälkeen huonossa suhteessa kärsittyäni tajusin asian. Luin jonkun muun kertomia asioita, jotka täsmäsivät omaan kokemukseeni ja kommentit, joissa hänen puolisoaan epäiltiin narsistiksi. Vihdoin valo syttyi päässäni, aloin selvittää asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, että puoliso joko on narsisti tai hänellä on ainakin runsaasti narsistisia piirteitä. Se hyöty mikä minulle oli asiasta niin ymmärsin nyt paljon paremmin kaikkea ja toisekseen ymmärsin, että puoliso ei tulisi koskaan muuttumaan.
En kertonut oivalluksestani kuin parille hyvälle ystävälleni, he olivat jo huomanneet asian, mutta eivät olleet sanoneet minulle mitään.
Olin aina ennne luullut, että narsismi olisi jotain äärimmäisen pahaa ja synkkää, siksi en ollut osannut edes epäillä sitä (koska eihän narsistia saa diagnosoida). Narsisti on kuitenkin sellainen, että myös hyviä aikoja on, hän ei ole aina ihmishirviö, vika ei ole koskaan hänessä ja ulkopuolisille osaa näytellä sitä samaa hurmaavaa ihmistä, johon itse aikanaan rakastui.
Ikävä kyllä, nykyinen työ- ja elämä suosii narsistisia piirteitä. Itselleni tuo yli 20v suhde narsistisen ihmisen kanssa oli hukkaan heitettyä aikaa. Toivon, että olisin ymmärtänyt asian aikaisemmin olipa diagnoosini sitten oikea tai väärä
Monilla on varmaankin samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Minulla on ei ole kysymys puolisosta, vaan perheenjäsenestä. Asuimme opiskeluiästä lähtien vuosikaudet pitkän välimatkan päässä, tapasimme vain ehkä kerran vuodessa. Narsisti ja vanhempani soittelivat ja kirjoittelivat ja kertoivat perheen sisällä olleista draamatapahtumista aivan päinvastaiset kertomukset. Olin kahden tulen välissä ja kuuntelin henkisenä roskaämpärinä kummankin puolen tarinat.
Viitisen vuotta sitten muutin takaisin kotipaikkakunnalle ja tapasimme narsistin kanssa melko usein. Vähitellen narsistin todellinen käytös alkoi paljastua. Näin ja tajusin, että narsisti oli vuosikaudet myynyt itsensä minulle empaattisena ihmisenä, uhrautuvana äitinä ja sankarina. Todellisuus on ollut aivan toinen ja siihen tutustuin viime vuosina. Impulsiivinen ja aggressiivinen käytös on pelottavaa ja narsisti on useat kerrat mennyt rajojen yli. (En voi kertoa tässä, koska tarinat ovat liian helposti tunnistettavissa.)
Narsistin viestittely on aivan omaa luokkaansa. Jatkuvaa peilausta, syyttelyä ja haukkumista. Varsinkin tekstiviestejä olen saanut metrikaupalla, usein monta peräkkäin. Jutut ulottuvat varhaislapsuuteen saakka. Täynnä vihaa ja kateutta. Vetäydyin taka-alalle ja ilmoitin, että minuun voi ottaa yhteyttä vain, kun on todellista asiaa. No, asiaviesteissäkin narsisti muistuttaa uhrin asemastaan ja siitä, miten hän toimii muitten hyväksi. Joo. Ihan varmaan...
Narsistin henkinen stalkkaus oli stressaavaa. En halua edes kuvitella olevani samassa huoneessa hänen kanssaan. Yritän nyt irtautua kaikesta. Olen päättänyt, että en suostu enää olemaan narsistin syntipukki, pa_kaventtiili ja peilaamisen kohde.
Vierailija kirjoitti:
Sen päätin, että narsistin kanssa en tässä elämässä enää koskaan ole tekemisissä. Niin pakottavaa syytä ei tule. Onneksi narsisti ei ole puolisoni, vanhempani tai lapseni. Monella on näin ja se ei ole helppoa.
Minulla aivan sama juttu. Ihminen perhepiiristä, mutta ei omasta ydinperheestä. Olin narsistin syntipukki ja kaiken vihan kohde. En ole hänelle mistään velkaa enkä ole narsistin sontaämpäri. Irtautuminen ei ole aivan helppoa, mutta toisaalta myös vapauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Tuo hankala ihminen kun voi olla äiti, isä, sisko...
Aikuisena voi tietenkin sanoa sukulaisuuden/ystävyyden (hah) irti, mutta lapsena et siinä onnistu, ja jos olet joutunut kasvamaan sairaassa ympäristössä, olet oppinut kyseenalaistamaan omat ajatuksesi, joten kestää kyllä kauan, ennen kuin edes ymmärtää, mistä oma pahoinvointi kumpuaa ja ennenkuin osaa repäistä itsensä irti. Ja senkin jälkeen podet vielä huonoa omatuntoa.
Luulenpa, ettei näitä ymmärrä, jos ei ole joutunut itse kasvamaan narsistisen ihmisen "kasvattamana".
Itsekin kasvoin mielestäni ajoittain hankalassa ympäristössä, paljon siinä hyvääkin oli. Mutta aikuisena en ollut kuin pakolliset tekemisissä, osittain välimatkan ja muiden syiden vuoksi. Pitää muistaa, että kyseessä on sukupolvien ketju. Kuitenkin aikuisena on vapaus tehdä mitä haluaa. Silloin otettava vastuu tekemisistä, käytävä asia läpi eikä syytettävä muita. Muuten sitä on narsisti itsekin. Harvoin esim suvussa on yksi enkeli ja muut narsisteja. Peiliin on hyvä katsoa ja otettava vastuu elämästä. En halua vältellä narsismin uhreja. Kirjoitan näin siksi, koska minulla on narsistinen sukulainen. Hän haukkuu voimakkaasti solvaten ja vahinkoa tuottaen vuosikymmenten jälkeen mitä julmimmin vanhempiaan, sisarusta ym. Mustamaalaa, eristää, keksii ajatuksia toisen päähän, kääntää asioita päälaelleen ja aivan ihme tavalla. Itsellään on asiat todella hyvin aivan oikeasti eli ei ole mikään epäonnistunut uhri kyseessä. Tästä huolimatta käy heikkojen, vanhojen, sairaiden ym kimppuun mitään ymmärtämättä. Syyllistää, kontrolloi, manipuloi ihmisiä toisiaan vastaan, saa raivareita tyhjästä. Esittää muiden puolesta, mitä nämä ajattelevat ja tuntevat. Syyttää muita eikä mene ollenkaan elämässä eteenpäin. Suvun kanssa on ollut tekemisissä sen, mitä itse halunnut siinä roikkua haukkumassa. Kukaan ei ole pakottanut. Silti syyllistää ja syyllistää. Vuosikymmeniä, ei jätä rauhaan. Esiintyy uhrina ja enkelinä. Kaikki muut ovat narsisteja hänen mielestään. Siis lapsuuden perhe, miehensä perhe, aivan kaikki lähellä huonoja ihmisiä. Hän vain joku viaton uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä! Jos omassa päässään tekee väärän diagnoosin niin entä sitten? Luultavasti joitain narsistisia piirteitä toisessa on ja diagnosoijan elämän laatu tämän ihmisen kanssa on sen verran huono, että jos oma, vääräkin diagnoosi auttaa eroamaan huonosta ihmissuhteesta niin hyvä.
Itse olin kuunnellut tuota ikuista mantraa, ettei narsistia saa diagnosoida liiankin tarkasti. Kunnes parinkymmenen vuoden jälkeen huonossa suhteessa kärsittyäni tajusin asian. Luin jonkun muun kertomia asioita, jotka täsmäsivät omaan kokemukseeni ja kommentit, joissa hänen puolisoaan epäiltiin narsistiksi. Vihdoin valo syttyi päässäni, aloin selvittää asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, että puoliso joko on narsisti tai hänellä on ainakin runsaasti narsistisia piirteitä. Se hyöty mikä minulle oli asiasta niin ymmärsin nyt paljon paremmin kaikkea ja toisekseen ymmärsin, että puoliso ei tulisi koskaan muuttumaan.
En kertonut oivalluksestani kuin parille hyvälle ystävälleni, he olivat jo huomanneet asian, mutta eivät olleet sanoneet minulle mitään.
Olin aina ennne luullut, että narsismi olisi jotain äärimmäisen pahaa ja synkkää, siksi en ollut osannut edes epäillä sitä (koska eihän narsistia saa diagnosoida). Narsisti on kuitenkin sellainen, että myös hyviä aikoja on, hän ei ole aina ihmishirviö, vika ei ole koskaan hänessä ja ulkopuolisille osaa näytellä sitä samaa hurmaavaa ihmistä, johon itse aikanaan rakastui.
Ikävä kyllä, nykyinen työ- ja elämä suosii narsistisia piirteitä. Itselleni tuo yli 20v suhde narsistisen ihmisen kanssa oli hukkaan heitettyä aikaa. Toivon, että olisin ymmärtänyt asian aikaisemmin olipa diagnoosini sitten oikea tai väärä
Monilla on varmaankin samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Minulla on ei ole kysymys puolisosta, vaan perheenjäsenestä. Asuimme opiskeluiästä lähtien vuosikaudet pitkän välimatkan päässä, tapasimme vain ehkä kerran vuodessa. Narsisti ja vanhempani soittelivat ja kirjoittelivat ja kertoivat perheen sisällä olleista draamatapahtumista aivan päinvastaiset kertomukset. Olin kahden tulen välissä ja kuuntelin henkisenä roskaämpärinä kummankin puolen tarinat.
Viitisen vuotta sitten muutin takaisin kotipaikkakunnalle ja tapasimme narsistin kanssa melko usein. Vähitellen narsistin todellinen käytös alkoi paljastua. Näin ja tajusin, että narsisti oli vuosikaudet myynyt itsensä minulle empaattisena ihmisenä, uhrautuvana äitinä ja sankarina. Todellisuus on ollut aivan toinen ja siihen tutustuin viime vuosina. Impulsiivinen ja aggressiivinen käytös on pelottavaa ja narsisti on useat kerrat mennyt rajojen yli. (En voi kertoa tässä, koska tarinat ovat liian helposti tunnistettavissa.)
Narsistin viestittely on aivan omaa luokkaansa. Jatkuvaa peilausta, syyttelyä ja haukkumista. Varsinkin tekstiviestejä olen saanut metrikaupalla, usein monta peräkkäin. Jutut ulottuvat varhaislapsuuteen saakka. Täynnä vihaa ja kateutta. Vetäydyin taka-alalle ja ilmoitin, että minuun voi ottaa yhteyttä vain, kun on todellista asiaa. No, asiaviesteissäkin narsisti muistuttaa uhrin asemastaan ja siitä, miten hän toimii muitten hyväksi. Joo. Ihan varmaan...
Narsistin henkinen stalkkaus oli stressaavaa. En halua edes kuvitella olevani samassa huoneessa hänen kanssaan. Yritän nyt irtautua kaikesta. Olen päättänyt, että en suostu enää olemaan narsistin syntipukki, pa_kaventtiili ja peilaamisen kohde.
Tuttua itselle tuo, miten narsisti toimii. Tosiaan asiaviestistitkin täynnä vihaa, katkeruutta, syyllistämistä. Jopa vanhempia käytettiin kontrollointiini. Selvitettiin esimerkiksi käyntini vanhainkodilla pyytämällä listoja. Sitten todettiin, miten vähän minä käyn verrattuna häneen. Minulle oli sairaalassakin säännöt. Etten saa pitää kenkiä vanhempani luona ollessa. Narsisti ja muut saivat. Samoin saneltiin, milloin pitää olla paikalla, milloin taas ei. Milloin mentävä kukkakauppaan. Yritettiin estää vanhemman luona käynti tai hänelle. Luotiin pelkoa, uhkaa, pimitettiin tietoa. Haukkui hirveällä tavalla vanhempia heidän vaikeina hetkinään. Nyt kun ei vanhempien kimppuun pääse enää, on minun kimpussa. No enää ei koskaan pääse kimppuuni kuin poliisien ja asianajajien kautta, jos uhkailee tai asiattomasti käyttäytyy. Minä elän loppuelämäni rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Termipoliisi kirjoitti:
Pahoitteluni tarkennuksestani, enkä tarkoita väheksyä ihmisten kokemuksia, mutta pakko puuttua tähän siltä osin, että ihan hemmetin vaarallista diaknosoida itse muille narsismia. Ymmärrän mihin tässä viitataan, mutta nämä maalikoiden tekemät diaknoosit lähipiiristään on aika metsään meneviä. Tällä logiikalla kaikki jotka eivät käyttäydy itselleen mieluisalla tavalla, on narsisteja tai muuten psykopaatteja. Niin kauan kuin heillä ei ole lääkärin määrittelemää diaknoosit, niin he eivät ole narsisteja, vaikka käyttäytyvätkin kuin narsistin toimintamalleihin kuuluu. Yksikin rouva kotikylällä oppi tämän sairauden nimen ja muutamia narsistin käytökseen viittaavia toimintamalleja ja sen jälkeen kaikki oli narsisteja. Kaupan ovella jos ei huomannut kiireeltään pitää ovea auki hänelle niin olit narsisti.
Mut joo, jokin muu termi, jos ei diaknoosia ole.
Kannattaa muistaa myös, että ihminen, joka syyttää muita narsistiksi, voi olla sitä itse. Narsistin tunnistaa loputtomasta vihasta, katkeruudesta, syyllistämisestä, syyllistää vuosikymmenten takaa, vaikka et juuri missään tekemisissä olisi. Ja aivan mitättömistä asioista. Liioittelee, mustamaalaa, tavoitteena eristää uhri muista. Minulle narsisti yritti jopa uskotella, että kuollut vanhempani oli katkera minulle. Jos näin olisikin, ei tuommoista ikinä sanoisi toiselle ellei takana pahuus ja halu syyllistää loppuiäksi. Narsisti veivaa iät ja ajat jossain lapsuudessa, vaikka olisi keski/ikäinen ja vanhemmat jo kuolleet ja hyvin vähän ollut tekemissä ja sekinnomasta haukkumisen ja kontrolloinnin halusta. Syy vittumaiseen luonteeseen on löydyttävä muista, vaikka helpottaisi kun ottaisi käteen peilin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen päätin, että narsistin kanssa en tässä elämässä enää koskaan ole tekemisissä. Niin pakottavaa syytä ei tule. Onneksi narsisti ei ole puolisoni, vanhempani tai lapseni. Monella on näin ja se ei ole helppoa.
Minulla aivan sama juttu. Ihminen perhepiiristä, mutta ei omasta ydinperheestä. Olin narsistin syntipukki ja kaiken vihan kohde. En ole hänelle mistään velkaa enkä ole narsistin sontaämpäri. Irtautuminen ei ole aivan helppoa, mutta toisaalta myös vapauttavaa.
No silloin pitää pysyä kaukana. Itselle irtautuminen hyvin helppoa vittumaisista ihmisistä. En ole virtumaisten ihmisten kanssa missään tekemisissä. Outoa jäädä roikkumaan johonkin, missä sontaämpärinä ja sitten syytellä.
Tietysti jos puoliso, niin ei niin helppoa. Mutta muista narsisteista ja ilkeistä ihmisistä aikuisena pääsee kyllä eroon. Ja lähestymiskielto, jos jotenkin kintereillä ja se häiritsee. Vastuu otettava omasta elämästä. Kenelläkään ei lupa häiritä mitenkään, jos toinen sen kokee hyvinvointia uhkaavaksi. Itse en päästä narsistia mitenkään enää elämääni. Aina jonkun kimpussa haukkumassa, mustamaalaamassa, haukkumassa karmeilla tavoilla, tuottamassa vahinkoa, puhelin täynnä herjaa koko ihmisyydestä, sellaista, joka vaikuttaa mielenterveyteen, eristämistä, kontrollointia, stalkkerointia kaikkialla, yritystä vahingoittaa taloudellisesti valehtelemalla. Narsisti kertoi, että kukaan ei minusta oikeasti välitä, olen kauhea, vanhemmat vihasivat ym. Silloin tajusin, että on aika juosta ja kovaa. Tuo ihminen pyrkii tuhoamaan muut.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä! Jos omassa päässään tekee väärän diagnoosin niin entä sitten? Luultavasti joitain narsistisia piirteitä toisessa on ja diagnosoijan elämän laatu tämän ihmisen kanssa on sen verran huono, että jos oma, vääräkin diagnoosi auttaa eroamaan huonosta ihmissuhteesta niin hyvä.
Itse olin kuunnellut tuota ikuista mantraa, ettei narsistia saa diagnosoida liiankin tarkasti. Kunnes parinkymmenen vuoden jälkeen huonossa suhteessa kärsittyäni tajusin asian. Luin jonkun muun kertomia asioita, jotka täsmäsivät omaan kokemukseeni ja kommentit, joissa hänen puolisoaan epäiltiin narsistiksi. Vihdoin valo syttyi päässäni, aloin selvittää asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, että puoliso joko on narsisti tai hänellä on ainakin runsaasti narsistisia piirteitä. Se hyöty mikä minulle oli asiasta niin ymmärsin nyt paljon paremmin kaikkea ja toisekseen ymmärsin, että puoliso ei tulisi koskaan muuttumaan.
En kertonut oivalluksestani kuin parille hyvälle ystävälleni, he olivat jo huomanneet asian, mutta eivät olleet sanoneet minulle mitään.
Olin aina ennne luullut, että narsismi olisi jotain äärimmäisen pahaa ja synkkää, siksi en ollut osannut edes epäillä sitä (koska eihän narsistia saa diagnosoida). Narsisti on kuitenkin sellainen, että myös hyviä aikoja on, hän ei ole aina ihmishirviö, vika ei ole koskaan hänessä ja ulkopuolisille osaa näytellä sitä samaa hurmaavaa ihmistä, johon itse aikanaan rakastui.
Ikävä kyllä, nykyinen työ- ja elämä suosii narsistisia piirteitä. Itselleni tuo yli 20v suhde narsistisen ihmisen kanssa oli hukkaan heitettyä aikaa. Toivon, että olisin ymmärtänyt asian aikaisemmin olipa diagnoosini sitten oikea tai väärä
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat, eikä "termi-intoiluni" tarkoitus ollut väheksyä kenenkään kokemuksia ja näkemyksiä.
Hyvin suurella todennäköisyydellä sinun ja monien muiden kokemukset ja siitä tehdyt päätelmät osuvat oikeaan. Eikä se muuta sitä asiaa siltikään vaikka käytettäisiin mitä tahansa termiä aiheeseen. Kannanottoni perustui lähinnä siihen, että miten me muita opetamme (lapsia, kanssaihmisiä) puhumaan väärin käyttäytyvistä henkilöistä. Onko se omavaltainen diagnosointi narsismista tai muusta mielenterveyden asiasta, vai toimitaanko vastuullisemmin ja puhutaan väärin toimivasta henkilöstä ja keskitetään voimavarat siihen, että ihmiset ymmärtäisivät ettei heitä voi niin kohdella.
Tiedän että psykologisesti taitavat henkilöt (psykologisia taitoja väärin käyttävät, tässä tapauksessa) osaavat pitää ihmisen otteessaan ja yks kaks, vuosia on mennytkin 10,20,30- ja ties kuinka monta vuotta.
Yksinkertaisesti me emme ole oikeita henkilöitä arvioimaan kenenkään narsismia ellei meillä ole siihen riittävää pätevyyttä, koska toisen henkilön käyttäytymiseen vaikuttaa myös olosuhteet, oma käytös jne. Psykologi lähtee hieman eri näkökulmista diagnoosia raapustelemaan.
Olen työni kautta törmännyt enemmissä määrin siihen, että suhteen jompikumpi osapuoli syyttää toista narsistiksi ja kun asia alkaa aukenemaan enemmän, voi hitaampikin ajattelija oivaltaa, että diagnoosia on käytetty esimerkiksi siihen, jos toisella osapuolella ei ole rahaa ja rahaton osapuoli pyytää varakkaammalta osapuolelta hänen pankkikorttia, että voi ostaa jotain mitä haluaa. Varakas osapuoli kieltäytyy ja häntä aletaan sanomaan narsistiksi. Sen jälkeen jokaista hänen käyttäytymiseen liittyvää asiaa tarkistellaan vain narsismidiagnoosilasien läpi. Ja sitten on ne todelliset tilanteet jossa henkilöstä imetään kaikki arvokas mitä me jokainen ihminen ollaan ja pelkkä nahka heitetään oksalle roikkumaan, ikäänkuin jonakin voitonmerkkinä. Vaikken asiassa ole sukupuolia määritellyt niin tiedän, että olettajia riittää ja oletetaan mitä sukupuolta esimerkeissä tarkoitan, joten ennenkuin minkään sukupuolen edustaja älähtää, niin kyllä, ihan tasaväkistä tämä on kaikissa sukupuolissa tai sukupuolettomissa.
Enkä ihan tuulesta asiaa ole tempaissut, koska olen itse elänyt yhden ihmisen kanssa muutaman vuoden suhteen ja monet toiminta- ja käyttäytymismallit osuivat pelottavankin oikein narsismidiagnoosin kanssa, jos nettiterveyskirjastojen kuvauksiin peilaa. Aluksi itsekkin suhtauduin asiaan narsismina jonka itse henkilölle diagnosoin, mutta kun asiaa tarkasteli vakavammin niin huomasin, ettei minulla ollut oikeuksia määritellä hänen mielenterveyttään. Minun ainut tehtävä oli takavasentaa itseni, oli hänen diagnoosinsa mikä tahansa.
Toivottavasti mahdollisimman moni ymmärtäisi viestin pointin ja miettisi miten asiaa "markkinoi" eteenpäin. Tuolla ihmismassassa vilisee läjäpäin oikeita narsisteja, sekä myös sellaisen leiman saaneita vaikkeivat ole sitä edes "ansainneet".
Kun kuuntelee naisten puheita niin jokainen korostaa itseensä ja itsekkyyttään minä minä minä minä asenteella joka voidaan tulkita narsismiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä! Jos omassa päässään tekee väärän diagnoosin niin entä sitten? Luultavasti joitain narsistisia piirteitä toisessa on ja diagnosoijan elämän laatu tämän ihmisen kanssa on sen verran huono, että jos oma, vääräkin diagnoosi auttaa eroamaan huonosta ihmissuhteesta niin hyvä.
Itse olin kuunnellut tuota ikuista mantraa, ettei narsistia saa diagnosoida liiankin tarkasti. Kunnes parinkymmenen vuoden jälkeen huonossa suhteessa kärsittyäni tajusin asian. Luin jonkun muun kertomia asioita, jotka täsmäsivät omaan kokemukseeni ja kommentit, joissa hänen puolisoaan epäiltiin narsistiksi. Vihdoin valo syttyi päässäni, aloin selvittää asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, että puoliso joko on narsisti tai hänellä on ainakin runsaasti narsistisia piirteitä. Se hyöty mikä minulle oli asiasta niin ymmärsin nyt paljon paremmin kaikkea ja toisekseen ymmärsin, että puoliso ei tulisi koskaan muuttumaan.
En kertonut oivalluksestani kuin parille hyvälle ystävälleni, he olivat jo huomanneet asian, mutta eivät olleet sanoneet minulle mitään.
Olin aina ennne luullut, että narsismi olisi jotain äärimmäisen pahaa ja synkkää, siksi en ollut osannut edes epäillä sitä (koska eihän narsistia saa diagnosoida). Narsisti on kuitenkin sellainen, että myös hyviä aikoja on, hän ei ole aina ihmishirviö, vika ei ole koskaan hänessä ja ulkopuolisille osaa näytellä sitä samaa hurmaavaa ihmistä, johon itse aikanaan rakastui.
Ikävä kyllä, nykyinen työ- ja elämä suosii narsistisia piirteitä. Itselleni tuo yli 20v suhde narsistisen ihmisen kanssa oli hukkaan heitettyä aikaa. Toivon, että olisin ymmärtänyt asian aikaisemmin olipa diagnoosini sitten oikea tai väärä
Tämä osuu. Ihmiset kuvittelevat narsistin olevan aina paha. Mun suhde on kestänyt 28 vuotta. Mun tapauksessa vaimo on piilonarsisti, ei diagnoosia, mutta se selittäisi kaikki minun kokemukseni. Kunnparisuhteessanalkoi olla isoja ongelmia ja luin myös juttuja narsisteista, mutta en osannut yhdistää niitä vaimooni. Hän oli niin ystävällinen ja pidetty. Itsevarman oloinen jne.
Nyt kun katson parisuhdetta taaksepäin, niitä merkkejä on, mutta ei niihin osaa kiinnittää huomiota. Kaikissa ihmisissä on vikoja ja kukaan ei ole täydellinen.
Ensimmäinen merkki parisuhteen alussa oli, ettei sietänyt edes lievää vitsailua itsestään. Otti sen aina raskaasti itseensä. Tietysti opin asian ja en enää vitsaillut sillä tavalla. Pyysin aina anteeksi riitoja vaikka en ollut syypää. Olivat mun mielestä pikkujuttuja niin aivan sama, voin olla syypää.
Elämä muuttui hankalaksi, kun oli pakko pitää kiinni joistakin mielipiteistä, kun lapsia alkoi olla paljon. Vaimo muuttui minä minä ihmiseksi. Silloin alkoi oireilla muitakin juttuja tosi vahvasti. Nyt tajuan että vahva humalatila tuo narsistiset ominaisuudet esiin. Vaimo joi harvoin ja sanoi, ettei juominen sovi hänelle. Todennäköisesti pettänyt aina humalassa. Minulla meni siis 28 vuotta havaita, että puoliso joko piilonarsisiti tai hyvin vahvat ominaisuudet. Eli omalla käytökselläni pystyin pitämään vaimon narsistisuuden piilossa. Elämänhaasteiden kasvaessa vaimo ajatteli vain itseään alkoi käyttäytyä sen mukaan ja minä ajattelin perhettäni. Ihmettelen miksi minä olen vaimon roskatynnyri, jonne hän kaataa kaikki mielipahansa ja muut saavat kokea hänestä sen ystävällisen ja auttavan ihmisen. Nyt tiedän ja tajuan.
Kokemuksesi on varmasti aito, koska siitä meille täällä kerrot. Epäilen myös, että tuossa oli vain muutama juttu mitä kirjoitit teidän historiastanne. Jotkut kirjoittavat kokonaisen kirjan aiheesta ja sanovat, etteivät saaneet kaikkea asiaansa kirjaan mahtumaan. Silti painotan, että monet epämiellyttävään käytökseen liittyvistä asioista voivat sopia myös muuhun kuin narsismiin.
Termipoliisi kirjoitti:
Pahoitteluni tarkennuksestani, enkä tarkoita väheksyä ihmisten kokemuksia, mutta pakko puuttua tähän siltä osin, että ihan hemmetin vaarallista diaknosoida itse muille narsismia. Ymmärrän mihin tässä viitataan, mutta nämä maalikoiden tekemät diaknoosit lähipiiristään on aika metsään meneviä. Tällä logiikalla kaikki jotka eivät käyttäydy itselleen mieluisalla tavalla, on narsisteja tai muuten psykopaatteja. Niin kauan kuin heillä ei ole lääkärin määrittelemää diaknoosit, niin he eivät ole narsisteja, vaikka käyttäytyvätkin kuin narsistin toimintamalleihin kuuluu. Yksikin rouva kotikylällä oppi tämän sairauden nimen ja muutamia narsistin käytökseen viittaavia toimintamalleja ja sen jälkeen kaikki oli narsisteja. Kaupan ovella jos ei huomannut kiireeltään pitää ovea auki hänelle niin olit narsisti.
Mut joo, jokin muu termi, jos ei diaknoosia ole.
Kiitos tästä. Tosin koen myös, että toipumiseen auttaa jonkinlaisen diagnoosin antaminen, koska on vaikea ymmärtää miten joku voi kohdella toisia niin huonosti. On helpompi puhua ja käsitellä asioita sen maallikkodiagnoosin kautta, kun kokemus on ollut kaoottinen ja vaikeasti ymmärrettävä.
Alue: Aihe vapaa
Toinen sana mikä usein esiintyy on lapsellinen: "Oot sä sit lapsellinen".
Todellisuudessa narsisti itse on lapsen asteella.