Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Löysin tubesta hyvän suomalaisen sarjan, Narsisti vs minä.
Siinä sanoitettiin hyvin tuota kuinka kaikki narsistilla liittyy haluun hallita. Keinot on vain hyvin moninaiset. Mutta yhdistävänä tekijänä tuo halu hallita, olla toista ylempänä.Tuota kautta ymmärsin oman narsistisen puolison viivyttelyn ja tahallisen hidastelun merkityksen kaikessa minulle tärkeässä.
Vaikka kampaajalle tai haastatteluun lähtö, tai viestieni lukeminen, ehdotuksiini vastaaminen, tai auton korjauttaminen. Mitä tärkeämpi teema minulle, sitä varmemmin hän hidastelee ihan käsittämättömillä tavoilla.
Asian koko luokalla ei ole väliä.Esim kun oli paniikki saada vuokra-asunto siivottua tunnissa seuraaville. Hän nykersi jotain yhtä kaappia puolet ajasta. Hermostuin. Ja hän sai tavoitteensa: osoittaa kuinka mun hermoheikkous on todella huolestuttavaa.
Meillä taas liukeni kokonaan paikalta ja jätti mut siivoamaan pienten lasten kanssa. Vitkuttelu on tittua. Jos minä olen lähdössä jonnekin, niin tuntuosi olevan tavoite, että pääsen 15-30 minuuttia myöhemmin liikkeelle kuin sovittua. Eipä onnistuisi toisin päin, vaikka olisi kuinka painava syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti mutta kattavasti:
teet kaiken väärin ja olet aina väärässä.
Olet hullu, komenteleva, nolo, liian äänekäs, liian iloinen, syy väkivaltaisuuteen, luuseri, ruma, läski, rajoittava, huomioh*ora ja vaikka mitä muuta muttet koskaan mitään hyvää.
Kaikki vika on aina sinussa, sinä olet huono.
Narsistikumppani ei ikinä koskaan pyydä anteeksi mutta toinen joutuu anelemaan anteeksiantoa ja uusia mahdollisuuksia narsistilta.
Ex-puoliso sanoi useasti näin:
"Tiedän että oon maailman paskin ihminen ja puoliso", johon tietysti vastasin että voi rakas, et tietenkään ole.
Ihan perusjuttuja narsistilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tubesta hyvän suomalaisen sarjan, Narsisti vs minä.
Siinä sanoitettiin hyvin tuota kuinka kaikki narsistilla liittyy haluun hallita. Keinot on vain hyvin moninaiset. Mutta yhdistävänä tekijänä tuo halu hallita, olla toista ylempänä.Tuota kautta ymmärsin oman narsistisen puolison viivyttelyn ja tahallisen hidastelun merkityksen kaikessa minulle tärkeässä.
Vaikka kampaajalle tai haastatteluun lähtö, tai viestieni lukeminen, ehdotuksiini vastaaminen, tai auton korjauttaminen. Mitä tärkeämpi teema minulle, sitä varmemmin hän hidastelee ihan käsittämättömillä tavoilla.
Asian koko luokalla ei ole väliä.Esim kun oli paniikki saada vuokra-asunto siivottua tunnissa seuraaville. Hän nykersi jotain yhtä kaappia puolet ajasta. Hermostuin. Ja hän sai tavoitteensa: osoittaa kuinka mun hermoheikkous on todella huolestuttavaa.
Meillä taas liukeni kokonaan paikalta ja jätti mut siivoamaan pienten lasten kanssa. Vitkuttelu on tittua. Jos minä olen lähdössä jonnekin, niin tuntuosi olevan tavoite, että pääsen 15-30 minuuttia myöhemmin liikkeelle kuin sovittua. Eipä onnistuisi toisin päin, vaikka olisi kuinka painava syy.
Kaikenlainen toisen ajankäytön häirintä on tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tubesta hyvän suomalaisen sarjan, Narsisti vs minä.
Siinä sanoitettiin hyvin tuota kuinka kaikki narsistilla liittyy haluun hallita. Keinot on vain hyvin moninaiset. Mutta yhdistävänä tekijänä tuo halu hallita, olla toista ylempänä.Tuota kautta ymmärsin oman narsistisen puolison viivyttelyn ja tahallisen hidastelun merkityksen kaikessa minulle tärkeässä.
Vaikka kampaajalle tai haastatteluun lähtö, tai viestieni lukeminen, ehdotuksiini vastaaminen, tai auton korjauttaminen. Mitä tärkeämpi teema minulle, sitä varmemmin hän hidastelee ihan käsittämättömillä tavoilla.
Asian koko luokalla ei ole väliä.Esim kun oli paniikki saada vuokra-asunto siivottua tunnissa seuraaville. Hän nykersi jotain yhtä kaappia puolet ajasta. Hermostuin. Ja hän sai tavoitteensa: osoittaa kuinka mun hermoheikkous on todella huolestuttavaa.
Meillä taas liukeni kokonaan paikalta ja jätti mut siivoamaan pienten lasten kanssa. Vitkuttelu on tittua. Jos minä olen lähdössä jonnekin, niin tuntuosi olevan tavoite, että pääsen 15-30 minuuttia myöhemmin liikkeelle kuin sovittua. Eipä onnistuisi toisin päin, vaikka olisi kuinka painava syy.
Kaikenlainen toisen ajankäytön häirintä on tavallista.
Mun piti auttaa yhdessä hommassa kotona ja autoinkin koko aamupäivän. Piti lähteä iltavuoroon ja sitä ennen käydä suihkussa ja valmistautua mm. eväät tehdä. Tämä suuttui ihan kamalasti. Tiedossa oli, että mulla iltavuoro ja mun valmistautumiseen meni n. 45 minuuttia. Siitä sitten taas parin viikon mykkäkoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hänellä oli huono päivä töissä, sairasteli tai mitä tahansa vastoinkäymisiä, niin vika oli minun. Minä en tukenut, hoivannut, huolehtinut. Mietin vain, että etsivätkö nämä sitä äitiä, joka ei ehkä ollut se maailman äidillisin äiti?
Sairastuessaan potki mut pois WhatsAppistä ja esti puhelut. Muille oli kyllä oikein mukava ja piti yhteyksiä. Ja siis olimme naimisissa ja asuimme saman katon alla, perhettä. Hän kai koki sairastamisen heikkoutena ja silloin mut piti sulkea ulkopuolelle, vaikka sitten toisaalta minua tarvittiin hakemaan lääkkeitä, kyydittämiseen ja ruuanvalmistukseen ym. Oliko siinä jotain sellaista, että pelkäsi minulla olevan jotain valtaa (olin taloudellisesti riippuvainen ja hän kontrolloi äärimmilleen) ja halusi sitten minut niin ulalle tilanteesta kuin mahdollista. Ei ollut enää ihan tavallista miesflunssaa.
Kristi kirjoitti:
Ex-puoliso sanoi useasti näin:
"Tiedän että oon maailman paskin ihminen ja puoliso", johon tietysti vastasin että voi rakas, et tietenkään ole.
Ihan perusjuttuja narsistilta.
Meillä ei olisi voinut myöntää. Hän oli kertakaikkisen erheetön ja virheetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt näin aikuisena olen alkanut enemmän miettimään omaa lapsuuttani ja nuoruuttani ja sitä, miten paljon ne ajat ovat vaikuttaneet siihen millainen olen nykyään. Muistan lapsuuden pääosin hyvänä, mutta suhde toiseen vanhempaani aiheuttaa mielessäni ristiriitoja.
Olen aina ollut kiltti ja halunnut miellyttää Toisinaan on vaikeaa sanoa ei tai asettaa terveet rajat siihen, mitä ottaa muilta vastaan. Puutun kyllä myös epäkohtiin jos sellaisia huomaan, etenkin toisten puolia olen kova pitämään vaikka itseni annankin joskus jäädä jalkoihin.
Teininä minulla oli vaikea suhde toiseen vanhemmistani, kun kapinoin ja sitähän hän ei sietänyt. Tein selväksi, jos olin jostain asiasta eri mieltä, sekään ei kelvannut. Nyt kun mietin, niin lähes aina kun meillä on ollut riitaa tai erimielisyyttä, minä sovinnonhaluisena olen ollut se joka pyytää ensin anteeksi. Jopa silloin, kun hän on riidan aloittanut, huutanut ja haukkunut ja sitten aloittanut mykkäkoulun. Mykkäkoulu kestää niin kauan kun minä teen aloitteen sovinnolle, vaikken olisi tehnyt muuta kuin puolustanut itseäni. Muistuu mieleeni lukemattomia kertoja kun sisarus on saanut ylistystä, kun hänen puoliaan on pidetty tilanteessa jossa hän on toiminut väärin, kun minua on alentavasti vertailtu muihin...
Luulin, että nuo asiat jotenkin kuuluvat elämään ja se on normaalia. Ja että ne ajat olisivat jo takanapäin. Kuitenkin sama meno jatkuu edelleen, ja nytkin on mykkäkoulu päällä vaikka viimeksi kun puhuimme, se oli hän joka haukkui ja lopulta löi luurin korvaan. Kuulemma silti pallo on nyt minulla ja minun pitäisi tehdä aloite sovintoon.
Anteeksi pitkä sepustus. Olen yrittänyt miettiä mikä voisi olla tämän käytöksen taustalla ja olen tullut siihen tulokseen, että hän on luultavasti ainakin jollain tavalla narsistinen. Asiaa on vaikea hyväksyä tai ymmärtää, sillä hän on kuitenkin myös antanut halauksia, ajoittain ollut välittävä ja auttanut vaikeassa paikassa. Kuitenkin niistäkin on jäänyt sellainen olo, kuin olisin jotain velkaa ja kun ilmaisen pettymykseni johonkin hänen toimintaansa, saan kuulla kiukkuista muistuttelua siitä, kuinka hän silloin tai tuolloin oli tukena, etten nyt siis saisi olla pahoillani asiasta joka ei mitenkään liity menneisiin. Mietin, että voiko sellainen ihminen sitten ollakaan narsisti. Ihminen on niin rakas, onhan hän kuitenkin oma vanhempi jolle olen myös paljosta kiitollinen. Sen tiedän, että hänellä oli hankala lapsuus ja jäi itse vaille ainakin toisen vanhemman läsnäoloa ja tukea. Se varmasti selittää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Nyt näin aikuisena olen alkanut enemmän miettimään omaa lapsuuttani ja nuoruuttani ja sitä, miten paljon ne ajat ovat vaikuttaneet siihen millainen olen nykyään. Muistan lapsuuden pääosin hyvänä, mutta suhde toiseen vanhempaani aiheuttaa mielessäni ristiriitoja.
Olen aina ollut kiltti ja halunnut miellyttää Toisinaan on vaikeaa sanoa ei tai asettaa terveet rajat siihen, mitä ottaa muilta vastaan. Puutun kyllä myös epäkohtiin jos sellaisia huomaan, etenkin toisten puolia olen kova pitämään vaikka itseni annankin joskus jäädä jalkoihin.
Teininä minulla oli vaikea suhde toiseen vanhemmistani, kun kapinoin ja sitähän hän ei sietänyt. Tein selväksi, jos olin jostain asiasta eri mieltä, sekään ei kelvannut. Nyt kun mietin, niin lähes aina kun meillä on ollut riitaa tai erimielisyyttä, minä sovinnonhaluisena olen ollut se joka pyytää ensin anteeksi. Jopa silloin, kun hän on riidan aloittanut, huutanut ja haukkunut ja sitten aloittanut mykkäkoulun. Mykkäkoulu kestää niin kauan kun minä teen aloitteen sovinnolle, vaikken olisi tehnyt muuta kuin puolustanut itseäni. Muistuu mieleeni lukemattomia kertoja kun sisarus on saanut ylistystä, kun hänen puoliaan on pidetty tilanteessa jossa hän on toiminut väärin, kun minua on alentavasti vertailtu muihin...
Luulin, että nuo asiat jotenkin kuuluvat elämään ja se on normaalia. Ja että ne ajat olisivat jo takanapäin. Kuitenkin sama meno jatkuu edelleen, ja nytkin on mykkäkoulu päällä vaikka viimeksi kun puhuimme, se oli hän joka haukkui ja lopulta löi luurin korvaan. Kuulemma silti pallo on nyt minulla ja minun pitäisi tehdä aloite sovintoon.
Anteeksi pitkä sepustus. Olen yrittänyt miettiä mikä voisi olla tämän käytöksen taustalla ja olen tullut siihen tulokseen, että hän on luultavasti ainakin jollain tavalla narsistinen. Asiaa on vaikea hyväksyä tai ymmärtää, sillä hän on kuitenkin myös antanut halauksia, ajoittain ollut välittävä ja auttanut vaikeassa paikassa. Kuitenkin niistäkin on jäänyt sellainen olo, kuin olisin jotain velkaa ja kun ilmaisen pettymykseni johonkin hänen toimintaansa, saan kuulla kiukkuista muistuttelua siitä, kuinka hän silloin tai tuolloin oli tukena, etten nyt siis saisi olla pahoillani asiasta joka ei mitenkään liity menneisiin. Mietin, että voiko sellainen ihminen sitten ollakaan narsisti. Ihminen on niin rakas, onhan hän kuitenkin oma vanhempi jolle olen myös paljosta kiitollinen. Sen tiedän, että hänellä oli hankala lapsuus ja jäi itse vaille ainakin toisen vanhemman läsnäoloa ja tukea. Se varmasti selittää paljon.
Unohtui yksi juttu. Muistan monia kertoja jo lapsuudesta tai nuoruudesta kun tuli kinaa, ja minä menin huoneeseeni itkemään. Itkin kovaan ääneen ja lopulta nukahdin itkuun. Hän ei tullut luokseni, vaan meni kait tyytyväisenä nukkumaan. Seuraavana päivänä oli kylmä ja etäinen kunnes minä pyysin anteeksi ensin (joskus jopa ilman syytä). Sitten hän pitkin hampain pyysi anteeksi minulta, mutta anteeksipyyntö ei tuntunut vilpittömältä vaan heti perään alkoi se "mutta" ja sättiminen siitä mitä minä olin tehnyt ansaitakseni ilkeyden ja mykkäkoulun. Anteeksipyyntö on hänelle lähes mahdotonta, tästä on kokemusta myös muilla perheenjäsenillä. On kova uhriutumaan ja menee usein sen taakse, että hänestä ei pidetä ja kaikki ovat häntä vastaan, kun hänelle tehdään selväksi että toimintansa on loukannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistien puhetyyli on rauhallinen, määräävä ja dominoiva... "aika oikeassa"
Loppui kaikenlainen hulina ja ärhentely, kun heti alkuunsa kaikkien keskustelujen alussa ilmoitin, että suostun siihen, että kaikki on minun syytäni, en ymmärrä mitään, en tee mitään ja muutenkin olen huono. Sitten, kun keskustelu oli taas sillä mallilla, että olin paha ja viallinen, toistin saman. Ja sen jälkeen kysyin, että voidaanko jatkaa aiheesta. Oli toki passiivis-aggressiivista ja kamalaa. No, keskustelut sitten usein tyssäsivät, kun ei voinut jatkaa syyttelemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tää tuli tuplana. narsisti on helppo löytää. Se joku muu kuin itse
Vierailija kirjoitti:
Narsistien puhetyyli on rauhallinen, määräävä ja dominoiva... "aika oikeassa"
Paitsi sitten jos pistää hanttiin. Alkaa ääni kohota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tubesta hyvän suomalaisen sarjan, Narsisti vs minä.
Siinä sanoitettiin hyvin tuota kuinka kaikki narsistilla liittyy haluun hallita. Keinot on vain hyvin moninaiset. Mutta yhdistävänä tekijänä tuo halu hallita, olla toista ylempänä.Tuota kautta ymmärsin oman narsistisen puolison viivyttelyn ja tahallisen hidastelun merkityksen kaikessa minulle tärkeässä.
Vaikka kampaajalle tai haastatteluun lähtö, tai viestieni lukeminen, ehdotuksiini vastaaminen, tai auton korjauttaminen. Mitä tärkeämpi teema minulle, sitä varmemmin hän hidastelee ihan käsittämättömillä tavoilla.
Asian koko luokalla ei ole väliä.Esim kun oli paniikki saada vuokra-asunto siivottua tunnissa seuraaville. Hän nykersi jotain yhtä kaappia puolet ajasta. Hermostuin. Ja hän sai tavoitteensa: osoittaa kuinka mun hermoheikkous on todella huolestuttavaa.
Meillä taas liukeni kokonaan paikalta ja jätti mut siivoamaan pienten lasten kanssa. Vitkuttelu on tittua. Jos minä olen lähdössä jonnekin, niin tuntuosi olevan tavoite, että pääsen 15-30 minuuttia myöhemmin liikkeelle kuin sovittua. Eipä onnistuisi toisin päin, vaikka olisi kuinka painava syy.
No miks olit sen kans?
Surullista on se, että kun joutuu narsistin uhriksi, niin usein lopulta päätyy syyttelemään itseään ja kysymään itseltään "olenko minä narsisti kun tunnen näin ja valitan näistä kokemuksista?". Kokee siis syyllisyyttä omista tuntemuksistaan jotka saattavat tuntua itsekkäiltä tai narsistisilta, kun kehtaa kyseenalaistaa ja loukkaantua saamastaan kohtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tubesta hyvän suomalaisen sarjan, Narsisti vs minä.
Siinä sanoitettiin hyvin tuota kuinka kaikki narsistilla liittyy haluun hallita. Keinot on vain hyvin moninaiset. Mutta yhdistävänä tekijänä tuo halu hallita, olla toista ylempänä.Tuota kautta ymmärsin oman narsistisen puolison viivyttelyn ja tahallisen hidastelun merkityksen kaikessa minulle tärkeässä.
Vaikka kampaajalle tai haastatteluun lähtö, tai viestieni lukeminen, ehdotuksiini vastaaminen, tai auton korjauttaminen. Mitä tärkeämpi teema minulle, sitä varmemmin hän hidastelee ihan käsittämättömillä tavoilla.
Asian koko luokalla ei ole väliä.Esim kun oli paniikki saada vuokra-asunto siivottua tunnissa seuraaville. Hän nykersi jotain yhtä kaappia puolet ajasta. Hermostuin. Ja hän sai tavoitteensa: osoittaa kuinka mun hermoheikkous on todella huolestuttavaa.
Meillä taas liukeni kokonaan paikalta ja jätti mut siivoamaan pienten lasten kanssa. Vitkuttelu on tittua. Jos minä olen lähdössä jonnekin, niin tuntuosi olevan tavoite, että pääsen 15-30 minuuttia myöhemmin liikkeelle kuin sovittua. Eipä onnistuisi toisin päin, vaikka olisi kuinka painava syy.
No miks olit sen kans?
Mitäs luulet? Minä onneksi tiedän. Kuten moni muukin samassa tilanteessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Surullista on se, että kun joutuu narsistin uhriksi, niin usein lopulta päätyy syyttelemään itseään ja kysymään itseltään "olenko minä narsisti kun tunnen näin ja valitan näistä kokemuksista?". Kokee siis syyllisyyttä omista tuntemuksistaan jotka saattavat tuntua itsekkäiltä tai narsistisilta, kun kehtaa kyseenalaistaa ja loukkaantua saamastaan kohtelusta.
Kristi kirjoitti:
Ex-puoliso sanoi useasti näin:
"Tiedän että oon maailman paskin ihminen ja puoliso", johon tietysti vastasin että voi rakas, et tietenkään ole.
Ihan perusjuttuja narsistilta.
Suhteen alussa oli vähän tuollaista. Mies rakkauspommitti ja minä olin täysin rakastunut häneen. Välillä tuli outoja kommentteja "pelkäätkö sä mua?" Vastasin "en tietenkään" ja mies sanoi, että "hyvä, koska muuten meidän suhde loppuu siihen". Tai sitä kuinka hän on niin huono jossakin asiassa ja minä vakuuttelin, että kyllähän me tästä yhdessä selvitään. Sitten kun aloin pelkäämään häntä, en jotenkin osannut myöntää sitä itselleni ja tiesin jos sanon sen ääneen, niin suhde loppuu heti. Jäin ihan jumiin pääni sisälle ajatuksiin pelkäänkö oikeasti vai liioittelenko asiat. Mies väitti minua mm. yliherkäksi liioittelijaksi. Ja kun en oikein hyväksynytkään hänen luonteenpiirteitään, syyllistin itse itseäni valehtelijaksi. Kuten hän olisi tehnyt, jos olisin ajatukset uskaltanut puhua ääneen. Olinhan silloin alussa vakuuttanut, että yhdessä selvitään vaikeuksista. Kyse oli alun alkaenkin manipuloinnista. En vain asiaa silloin tunnistanut.
Ihan jokaiselle muistutus: vaikka olet kuinka luvannut tai vannonut mitä suhteen alussa, SEN SAA PURKAA. Itse olin neljä ja puoli vuotta liian pitkään suhteessa narsistiin, kun en halunnut pettää alussa antamaani lupausta ja yritin ja yritin ja yritin. Ei olisi tarvinnut. Lopulta annoin periksi, kun pystyin toteamaan, että olen kaikkeni yrittänyt ja hullummaksi vaan menee.
Työpaikalla henkinen väkivalta on lähes mahdotonta todentaa.
Itsellä oli reilut 2v naispuolinen johtajatason henkilö pomona jonka käytöksen tunnistin vasta jälkeenpäin juurikin henkiseksi pahoinpitelyksi.
Harmi etten tajunnut käyttää tätä sanaa työterveyshuollossa, ts valtuutetuille, luottarille ja hlö johtajalle puhuessani ennen pois lähtöäni.
Tai mitäpä hyötyä siitä olisi ollut, siellä se umpihullu sad...tiksikin kutsuttu daani on edelleen. Ei mitään vaikutusta vaikka ihmiset kaikkoaa ympäriltä yksi toisensa jälkeen. Kokeneet konkarit irtisanoutuu itku silmässä jopa tyhjän päälle kun eivät vaan jaksa sitä kyykytystä ja ilkeilyä, uhkailua, hajoita ja hallitse pelä, 15h työpäiviä, jatkuvaa paineistamista ja lisävaatimuksia enää.
Minä paikkailen vielä 1/2 v jälkeenkin itseäni sen sairaan ihmisen jäljiltä.
Toivottavasti hän saa vielä joskus maistaa omaa lääkettään.