Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Sama aloitus. Jos on psykiatri tai psykologi niin kuuntelee. Muutoin on menoa. Jos näin ei tee on itse kreikan tartaruston narcim (latinaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistin uhri on usein jossakin määrin narsistinen itsekin, kohtelunsa tuloksena.
Näin voi käydä, jos (huomaamattaan) ottaa mallia narsistin käytöksestä. Minä huomasin tämän itsestäni. Parissa tilanteessa, missä piti argumentoida asioilla ja faktoilla, toimin kuten minua piinaava narsisti. En luetellut niitä faktoja, vaan luettelin, miten paljon minä asiasta tiedän ja miten paljon olin jo tehnyt asian eteen.
Normaalisti olisin yrittänyt selittää asian muille faktoihin perustuen. Onneksi pystyin huomaamaan tämän, eli itsekontrolli ei ole aivan lipsunut käsistä. Nyt en enää ole narsistiin yhteydessä ja uskon, että pystyn tulevaisuudessa toimimaan tavalla, mikä on minun normaalia käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Toim. huom. Huomautan, että väkivaltaa on myös henkinen väkivalta.
Sillä erotuksella, että jos joku lyö vaikkapa nyrkillä kasvoille, niin siitä kivusta huolimatta tämä fyysinen kipu menee suhteellisen nopeasti ohi ja alkaa helpottaa - pidemmällä aikavälillä toipuu todennäköisesti kokonaan.
Sen sijaan henkisestä väkivallasta voi jäädä niin hirveät arvet, että niitä kantaa mukanaan pahimmillaan koko loppuikänsä.
Tämän viestin kirjoitti mies
Olen kokenut lapsuudenkodissani molempia ja runsaasti. En kyllä voi sanoa, kumpi on pahempaa. Jatkuva fyysinen kajoaminen aiheuttaa valtavan arvottomuuden tunteen, olen esine. Sen seurauksena en myöhemmin osannut vaatia muilta ihmisiltä fyysisen koskemattomuuteni kunnioittamista.
Henkinen väkivalta voi tuhota itsetunnon. Fyysinen tekee pitkään jatkuessaan samaa. Yksi käsiksikäyminen tunnekuohussa, jota tekijä pyytää anteeksi, ehkä unohtuu. Toistuessaan tuhoaa ihmisen. Ei sen jäljet katoa samalla kun fyysinen kipu hellittää.
Mikä merkkaa, on väkivallan toistuvuus ja rajuus. Ei voi yleistää, että henkinen on pahempaa.
Mun kokemukset on sellaisia, että mä ajattelen itsestäni nyt niin, että mä annoin toisen ihmisen käyttää mua hyväksi. Mä annoin luvan. Mä en sanonut ei, vaan mä sanoin joo okei. Mä suostuin kaikkeen. Mä annoin rahat mun pankkitililtä hänelle. Mä siivosin ja pyykkäsin ja laihdutin, koska hän pyysi. Mä käytin sellaisia vaatteita, jotka hän valitsi mulle. Mä sain viikkorahaa. Mä en osannut sanoa ei. Mä osannut pitää mun puolia. Mä olin helppo joo joo nainen.
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemukset on sellaisia, että mä ajattelen itsestäni nyt niin, että mä annoin toisen ihmisen käyttää mua hyväksi. Mä annoin luvan. Mä en sanonut ei, vaan mä sanoin joo okei. Mä suostuin kaikkeen. Mä annoin rahat mun pankkitililtä hänelle. Mä siivosin ja pyykkäsin ja laihdutin, koska hän pyysi. Mä käytin sellaisia vaatteita, jotka hän valitsi mulle. Mä sain viikkorahaa. Mä en osannut sanoa ei. Mä osannut pitää mun puolia. Mä olin helppo joo joo nainen.
Niinpä. Olennaista olisi tajuta, mikä meni pieleen. Missä kohtaa olisi pitänyt sanoa ei. Miksi ei sanonut. Tätä ainakin itseni kanssa olen yrittänyt työstää. Minulla oli jo piirtynyt selvemmät rajat edellisen narsistin jälkeen, mutta näemmä seuraava pääsi niistä silti läpi. Nyt ne ovat tiukentuneet entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemukset on sellaisia, että mä ajattelen itsestäni nyt niin, että mä annoin toisen ihmisen käyttää mua hyväksi. Mä annoin luvan. Mä en sanonut ei, vaan mä sanoin joo okei. Mä suostuin kaikkeen. Mä annoin rahat mun pankkitililtä hänelle. Mä siivosin ja pyykkäsin ja laihdutin, koska hän pyysi. Mä käytin sellaisia vaatteita, jotka hän valitsi mulle. Mä sain viikkorahaa. Mä en osannut sanoa ei. Mä osannut pitää mun puolia. Mä olin helppo joo joo nainen.
Niinpä. Olennaista olisi tajuta, mikä meni pieleen. Missä kohtaa olisi pitänyt sanoa ei. Miksi ei sanonut. Tätä ainakin itseni kanssa olen yrittänyt työstää. Minulla oli jo piirtynyt selvemmät rajat edellisen narsistin jälkeen, mutta näemmä seuraava pääsi niistä silti läpi. Nyt ne ovat tiukentuneet entisestään.
Se kierre alkaa heti siitä ensimmäistäestä virheestä. Ihminen sitoo itsensä siihen hyväksikäyttäjään dramaattisella tavalla. Itserakas osaa esittää sen ensimmäisen asian taitavasti, joka johtaa kierteeseen. Pitää osata sanoa EI EI EI EI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemukset on sellaisia, että mä ajattelen itsestäni nyt niin, että mä annoin toisen ihmisen käyttää mua hyväksi. Mä annoin luvan. Mä en sanonut ei, vaan mä sanoin joo okei. Mä suostuin kaikkeen. Mä annoin rahat mun pankkitililtä hänelle. Mä siivosin ja pyykkäsin ja laihdutin, koska hän pyysi. Mä käytin sellaisia vaatteita, jotka hän valitsi mulle. Mä sain viikkorahaa. Mä en osannut sanoa ei. Mä osannut pitää mun puolia. Mä olin helppo joo joo nainen.
Niinpä. Olennaista olisi tajuta, mikä meni pieleen. Missä kohtaa olisi pitänyt sanoa ei. Miksi ei sanonut. Tätä ainakin itseni kanssa olen yrittänyt työstää. Minulla oli jo piirtynyt selvemmät rajat edellisen narsistin jälkeen, mutta näemmä seuraava pääsi niistä silti läpi. Nyt ne ovat tiukentuneet entisestään.
Minä sanoin ei, yritin keskustella, neuvotella. Mutta kun toinen ei kunnioita rajoja, niin ei kunnioita. Ja kun aletaan kiristää lapsilla vieraassa maassa, niin pakkohan se kyllä on sieltä löytyä. Tämä heppara vaihtaa mannerta ja pudottaa kaiken harteiltaan kuin hanhi veden. Kolmas manner meneillään, pari perhettä dumpattu matkan varrella. Auttaa kuulemma ahdistukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni narsistista: kun hän teki väärin ja huomautin siitä, hän alkoi aina syytellä minua jostain ihan muusta asiasta. Vaihtoi siis aihetta pois hänen omista törttöilyistään ja alkoi syyllistää minua jostain.
Toipumisen tie on pitkä. Mutta kun vuodet kuluvat, ehkä noin kymmenen vuoden kuluttua, huomaa, että enää ei olekaan niin rikki. Enää ei olekaan niin lukossa. Enää ei paniikki iske. Muisto kauhun vuosista on jäänyt kuin useamman harsoverhon taakse ja niitä tutkiakseen täytyy kurottaa ja avata verhoja.
Näin kävi minulle. Arpia on, mutta haavat eivät vuoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti yritti saada minut tuntemaan oloni huonoksi, tyhmäksi ja vähäpätöiseksi. Naureskeli kaikille ideoilleni, suvulleni, minulle. Löysi aina huomautettavaa, jos olin tehnyt ruokaa. Piti luennon mitä itse olisi tehnyt paremmin, vaikka oikeasti hän ei itse edes laittanut ruokaa.
Tottakai haukkui myös musiikkimakuni ja vaatetyylini sillä tavalla hieman salakavalasti ja piikittelevästi, ei suoraan vaan jotenkin mutkien kautta.
Vittumaista oli myös hänen virnistelynsä. Miten voikin ilmeillä saada aikaan toisessa sellaisen ärsytyksen? Välillä huomasin miten hän katsoi minua pervo ilme kasvoillaan, naureskellen ja halveksuen.
Narsistille tyypillistä ovat katteettomat lupaukset. Lupaili minulle apua, sanoi että haluaa ehdottomasti auttaa minua eräässä asiassa. Mutta kun se päivä koitti, jolloin olisin apua kaivannut, hän olikin todella nihkeä ja keksi itselleen muita kiireitä. Suuret, puheet pienet teot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika hyvin saanut elämässäni pidettyä yllä luottamuksen ihmisiin, vaikka narsisteja on ollut useita eri positioissa. Mutta juuri nyt on sellainen olo, että kuppi on mennyt nurin ja ettei tee mieli luottaa enää ikinä yhteenkään uuteen ihmiseen ja pitäisikö elää erakkona loppuikä.
Onko kokemuksia, onko tällaisesta vielä päässyt normaaliin luottamukseen ja avoimuuteen ja ystävällisyyteen ihmisiä kohtaan vai onko se menoa ja loppuelämä ilman uusia tuttavuuksia, ystäviä tai parisuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni narsistista: kun hän teki väärin ja huomautin siitä, hän alkoi aina syytellä minua jostain ihan muusta asiasta. Vaihtoi siis aihetta pois hänen omista törttöilyistään ja alkoi syyllistää minua jostain.
Tämä on varmaan aika tyyppinen piirre.
En ole muissa ihmisissä huomannut juurikaan tällaista. Minun n teki tätä aina. Mitä pahemmin tai selkeämmin jäi kiinni, sitä isompi ja laajempi se hyökkäys mistä kaikesta valitti takaisin yrittäen loukata mahdollisimman paljon.
Takasin hyökkäykset oli aina ihan mittakaavattomia, juttua siitä kuinka itseasiassa HÄNELLÄ on ollut paljon vaikeampaa ja eroakin on miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistille tyypillistä ovat katteettomat lupaukset. Lupaili minulle apua, sanoi että haluaa ehdottomasti auttaa minua eräässä asiassa. Mutta kun se päivä koitti, jolloin olisin apua kaivannut, hän olikin todella nihkeä ja keksi itselleen muita kiireitä. Suuret, puheet pienet teot.
Tämäkin totta.
Tietenkin auttaa!! Ja käytännössä jopa vaikeuttaa toisen ahdinkoa.
Narsistille tyypillistä että näistä palstalla mainituista piirteistä hänellä on niitä hämmästyttävän pitkä lista, jopa kaikki niistä!
Henkinen väkivalta näkyy suhteessa niin kattavasti.
Asiat vaihtuu, väkivalta säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Kristi kirjoitti:
Ex-puoliso sanoi useasti näin:
"Tiedän että oon maailman paskin ihminen ja puoliso", johon tietysti vastasin että voi rakas, et tietenkään ole.
Ihan perusjuttuja narsistilta.
Suhteen alussa oli vähän tuollaista. Mies rakkauspommitti ja minä olin täysin rakastunut häneen. Välillä tuli outoja kommentteja "pelkäätkö sä mua?" Vastasin "en tietenkään" ja mies sanoi, että "hyvä, koska muuten meidän suhde loppuu siihen". Tai sitä kuinka hän on niin huono jossakin asiassa ja minä vakuuttelin, että kyllähän me tästä yhdessä selvitään. Sitten kun aloin pelkäämään häntä, en jotenkin osannut myöntää sitä itselleni ja tiesin jos sanon sen ääneen, niin suhde loppuu heti. Jäin ihan jumiin pääni sisälle ajatuksiin pelkäänkö oikeasti vai liioittelenko asiat. Mies väitti minua mm. yliherkäksi liioittelijaksi. Ja kun en oikein hyväksynytkään hänen luonteenpiirteitään, syyllistin itse itseäni valehtelijaksi. Kuten hän olisi tehnyt, jos olisin ajatukset uskaltanut puhua ääneen. Olinhan silloin alussa vakuuttanut, että yhdessä selvitään vaikeuksista. Kyse oli alun alkaenkin manipuloinnista. En vain asiaa silloin tunnistanut.
Samaa. Tiesin alitajuisesti et kaikki on hullua, mutta jotenkin en uskaltanut myöntää itselleni.
Se oli liian vaikeaa myöntää et suuri rakkaus olikin vain peli, jossa minua oli nöyryytetty jo jonkin aikaa.
Shirly ja Eve narskuilivat kanssakilpailijat terapiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni narsistista: kun hän teki väärin ja huomautin siitä, hän alkoi aina syytellä minua jostain ihan muusta asiasta. Vaihtoi siis aihetta pois hänen omista törttöilyistään ja alkoi syyllistää minua jostain.
Tämä on varmaan aika tyyppinen piirre.
En ole muissa ihmisissä huomannut juurikaan tällaista. Minun n teki tätä aina. Mitä pahemmin tai selkeämmin jäi kiinni, sitä isompi ja laajempi se hyökkäys mistä kaikesta valitti takaisin yrittäen loukata mahdollisimman paljon.
Takasin hyökkäykset oli aina ihan mittakaavattomia, juttua siitä kuinka itseasiassa HÄNELLÄ on ollut paljon vaikeampaa ja eroakin on miettinyt.
Totta. Olin maailaman suurin kiusaaja ja inhottava ihminen. Siinä myllytyksessä todellakin raavittiin kasaan kaikki tosi ja epätosi minua vastaan. Se oli kyllä aivan hullua.
Gaslightning, eli manipuloi surutta. Siihen ei normaali ihminen kykene. Esim. ihan pokkana sanoo kaikessa rauhassa toiselle, niinkun et oikeen osaa mitään. Eli alistaa toista sanallisesti ja manipuloi tälle roolin jota kohtaan voi tuntea ylemmyyttä.
Läheisen kunnioituksen puute ja suoranainen väheksyminen.
Mulle taas kertoi, että kun hän vähän kohotti kättä, niin ex-vaimo näytti pelokkaalta, väisti. Olisi pitänyt uskoa tätä avautumista. Ei hän lyönyt, mutta raivoa riitti. Myöhemmin kuulin, että ex-vaimo ei aina uskaltanut mennä edes kotiin yöksi, kun siellä oltiin pahalla tuulella.