Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
En tiedä onko narsismia vai mitä, mutta tulee mieleen entinen työkaveri, jolla ei ilmekään värähtänyt, jos sanoi hänelle jotakin. Eli ei halunnut jutella tai olla normi ystävällinen ja sanoa pari sanaa. Koko ajan tarkkaili toisten ihmisten tekemisiä ja juoruili sitten, kun oli sillä tuulella, että mitä mieltä oli kenenkin toimista. Halveksi varattomampia ja toisten huonoja käytöstapoja. No se jäykkyys oli pahinta.
Toinen asia, joka mieltä askarruttaa on joulu ja lahjat, jotka on annettu. Vaikka se kiitos sieltä tuleekin niin muun reaktion puute tuntuu kylmältä ja välinpitämättömältä. Mielestäni lahjasta voi sanoa jonkun mielepiteen tai yleensä lahjan saamisesta, kun ei oikein arvaa mitä toinen ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Itse ainakin siksi, että hän sattuu olemaan mun esimies 🙄 uusi työ on kyllä haussa, mutta ei viitsisi huonompaan vaihtaa pelkästään siksi, että esimies on k us i pää.
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että teet mitä tahansa, et koskaan riitä narsistille. Teet aina väärin, liian vähän, liian paljon, liian myöhään, väärillä motiiveilla. Ehkä katsot häntä väärin. Ehkä et arvosta tai kunnioita häntä tarpeeksi. Tai sitten olet liian mielinkielin, toisen rahojen perässä.
Jos pidät puoliasi, olet liian itsekäs, vaativa, minä-minä. Jos taivut jatkuvasti toisen tahtoon, olet liian heikko eikä narsisti arvosta heikkoutta.
Työsi ei ole koskaan yhtä merkityksellistä kuin hänen, tai vaativaa, mutta jos olet itse liian työkeskeinen, saat kuulla siitäkin. Työsi ei saisi haitata hänen arkeaan, mutta sinun oletetaan jatkuvasti joustavan hänen töidensä takia.
Tienaat liian vähän tai tienaat itse asiassa liikaa ottaen huomioon kuinka helppoa työsi on. Menisit töihin (ollessasi äitiyslomalla, sairaslomalla tai vaikka sunnuntaina).
Voi olla että näytät liian hyvältä tai naurat liikaa, mutta sitten saat kuulla olevasi liian tosikko, seurassasi ei ole hauskaa, sinulla on huono huumorintaju.
Sinun ehdotukset yhteisistä lomista tai yhteisistä tekemisistä ei kiinnosta, kanssasi ei haluta keskustella, mutta sitten saat kuulla olevasi vain omissa oloissasi etkä ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Syvää yhteyttä ei ole, koska sinä.
Sinua voidaan jatkuvasti testata. Oletko luotettava, kuunteletko mitä toinen sanoi, osasitko kysyä oikeat jatkokysymykset. Jos kyselet liikaa, niin rajoitat toisen vapautta, mitä se sinulle kuulee koska hän tulee tai menee, hänellä on vapaus liikkua kuten itse tahtoo.
Koskaan ei ole hyvä, et riitä koskaan. Aluksi olet kaikki kaikessa, unelmien nainen, parempi ja oikeampi kuin kukaan muu. Sitten pikkuhiljaa, pala palalta, sinulle tuodaan ilmi kuinka pettyneitä sinuun ja tilanteeseen ollaan, kun et ollutkaan mitä sinun piti olla. Ja jotenkin päädyt kantamaan syyllisyyttä tästäkin.
Narsisti rakastuu aina idealisoituun mielikuvaan, ei koskaan sinuun ihmisenä.
Ei voi olla totta, että pystyt näin sanatarkasti kuvaamaan ex-mieheni! Jos minä olin hänen kanssaan naimisissa 20 vuotta niin missä välissä sinä ehdit olemaan hänen kanssaan ja opit tuntemaan hänet? Niin, ethän sinä ollut hänen kanssaan vaan kuvasit sanatarkasti narsistin.
Avioerostani on nyt 1 vuosi ja olen edelleen heikko kuin lumihiutale. En tiedä toivunko tästä koskaan. Itsetuntoni on kadonnut ja tuntuu, että olen niin huono, yksinkertainen, ruma ja osaamaton kaikessa että miten ihmeessä selviän päivistä itsenäisesti. Oikeasti olen akateemisesti koulutettu ja tukevasti työelämässä.
En ymmärrä miten voisin ikinä aloittaa enää parisuhdetta yhdenkään miehen kanssa. Jos taas kohdalleni tulee narsisti. Ja narsismihan tulee esiin vasta kun se "normaali" mies on astunut osaksi arkeasi. Olen nyt lähdössä ensimmäisille treffeille avioeroni jälkeen ja pelkään niitä treffejä. Tiedän, että kuulostelen ja analysoin miestä tuntosarvet ylivirittyneinä. Kehuuko se minua liikaa? Kehuuko se itseään liikaa? Alkaako se vähättelemään exäänsä ja työkavereitaan? Pukeutuuko se merkkivaatteisiin ja juppeilee? Kehuuko ammattiaan ja älykkyyttään?
Treffikaveri-mies kertoi jo minulle, että hän tykkää tehdä yhdessä lastensa kanssa ruokaa. Menin aivan sanattomaksi ja alaleukani meinasi pudota. Olin että mitä häh ?!?! Ex- mieheni ei koskaan tehnyt mitään lastemme kanssa, osti vain lisää ruutuaikaa erilaisista suoratoistopalveluista niin lapset viihtyivät yksin näytön ääressä. Exäni ei myöskään tehnyt koskaan kunnon ruokaa, saati että olisi tehnyt ruokaa lasten kanssa. Silloin harvoin kun exäni teki ruokaa, resepti oli äärimmäisen yksinkertainen: sisäfilepihvit pannulle * paisto pari minuuttia niin että tulos on 'medium minus' * napakka huuto lapsille keittiöstä "nyt on pihvit valmiit". Ja kun erehdyin kysymään missä on lapsille vihannekset niin sain huutoraivon kuinka pupun ruokaa ei syödä. Joten lapset söivät lounaaksi tai päivälliseksi näinä kertoina noin 300 grammaa pihviä sellaisenaan ja lasi maitoa kyytipojaksi.
Hohhoijaa, koko ketju täynnä hulluja. Joku muka 3 narsistin kanssa seurustellut :D
Esihenkilö oli charmantti ja mukava, ja tokihan kaikilla on joskus huonoja päiviä... häntä kuvaisi hyvin termi yhteisöllinen narsisti (communal narcissist), joka nauttii "hyväntekijän" kuvasta ja tavallaan hän oli ko. hyväntekeväisyysjärjestö, jossa olin töissä. Jos et kannattanut hänen ideaansa, et ollut sydämestäsi mukana ko. työssä. Tai jos esitit kritiikkiä, et ollut joustava, tai taaskaan sydämestäsi mukana työssä. Luonteeltani olen sovitteleva, joten vain muutaman kerran edes olimme tilanteessa, että esitin eriävän mielipiteen. Näistä tuli aina jälkeenpäin tuota syyttelyä.
Hän ei koskaan tehnyt virheitä. Minusta tosi kuvaava oli yksi puhelinkeskustelumme, joka meni suurinpiirtein näin:
Esihenkilö: Miksi tätä tehtävää ei ole tehty?
Minä: Olen kyllä muistuttanut sinua tästä useampaan kertaan. (huom. minulla ei ollut mahdollisuuksia tuon ko. työn tekemiseen ja oli esihenkilön vastuulla)
Esihenkilö: Ai, milloin?
Minä: No, muistaakseni syyskuussa ja sitten lokakuussa. Sitten en ole enää muistuttanut.
Esihenkilö (naurahtaen samalla maireasti): Ai, luovutit siis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
🤡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että teet mitä tahansa, et koskaan riitä narsistille. Teet aina väärin, liian vähän, liian paljon, liian myöhään, väärillä motiiveilla. Ehkä katsot häntä väärin. Ehkä et arvosta tai kunnioita häntä tarpeeksi. Tai sitten olet liian mielinkielin, toisen rahojen perässä.
Jos pidät puoliasi, olet liian itsekäs, vaativa, minä-minä. Jos taivut jatkuvasti toisen tahtoon, olet liian heikko eikä narsisti arvosta heikkoutta.
Työsi ei ole koskaan yhtä merkityksellistä kuin hänen, tai vaativaa, mutta jos olet itse liian työkeskeinen, saat kuulla siitäkin. Työsi ei saisi haitata hänen arkeaan, mutta sinun oletetaan jatkuvasti joustavan hänen töidensä takia.
Tienaat liian vähän tai tienaat itse asiassa liikaa ottaen huomioon kuinka helppoa työsi on. Menisit töihin (ollessasi äitiyslomalla, sairaslomalla tai vaikka sunnuntaina).
Voi olla että näytät liian hyvältä tai naurat liikaa, mutta sitten saat kuulla olevasi liian tosikko, seurassasi ei ole hauskaa, sinulla on huono huumorintaju.
Sinun ehdotukset yhteisistä lomista tai yhteisistä tekemisistä ei kiinnosta, kanssasi ei haluta keskustella, mutta sitten saat kuulla olevasi vain omissa oloissasi etkä ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Syvää yhteyttä ei ole, koska sinä.
Sinua voidaan jatkuvasti testata. Oletko luotettava, kuunteletko mitä toinen sanoi, osasitko kysyä oikeat jatkokysymykset. Jos kyselet liikaa, niin rajoitat toisen vapautta, mitä se sinulle kuulee koska hän tulee tai menee, hänellä on vapaus liikkua kuten itse tahtoo.
Koskaan ei ole hyvä, et riitä koskaan. Aluksi olet kaikki kaikessa, unelmien nainen, parempi ja oikeampi kuin kukaan muu. Sitten pikkuhiljaa, pala palalta, sinulle tuodaan ilmi kuinka pettyneitä sinuun ja tilanteeseen ollaan, kun et ollutkaan mitä sinun piti olla. Ja jotenkin päädyt kantamaan syyllisyyttä tästäkin.
Narsisti rakastuu aina idealisoituun mielikuvaan, ei koskaan sinuun ihmisenä.
Ei voi olla totta, että pystyt näin sanatarkasti kuvaamaan ex-mieheni! Jos minä olin hänen kanssaan naimisissa 20 vuotta niin missä välissä sinä ehdit olemaan hänen kanssaan ja opit tuntemaan hänet? Niin, ethän sinä ollut hänen kanssaan vaan kuvasit sanatarkasti narsistin.
Avioerostani on nyt 1 vuosi ja olen edelleen heikko kuin lumihiutale. En tiedä toivunko tästä koskaan. Itsetuntoni on kadonnut ja tuntuu, että olen niin huono, yksinkertainen, ruma ja osaamaton kaikessa että miten ihmeessä selviän päivistä itsenäisesti. Oikeasti olen akateemisesti koulutettu ja tukevasti työelämässä.
En ymmärrä miten voisin ikinä aloittaa enää parisuhdetta yhdenkään miehen kanssa. Jos taas kohdalleni tulee narsisti. Ja narsismihan tulee esiin vasta kun se "normaali" mies on astunut osaksi arkeasi. Olen nyt lähdössä ensimmäisille treffeille avioeroni jälkeen ja pelkään niitä treffejä. Tiedän, että kuulostelen ja analysoin miestä tuntosarvet ylivirittyneinä. Kehuuko se minua liikaa? Kehuuko se itseään liikaa? Alkaako se vähättelemään exäänsä ja työkavereitaan? Pukeutuuko se merkkivaatteisiin ja juppeilee? Kehuuko ammattiaan ja älykkyyttään?
Treffikaveri-mies kertoi jo minulle, että hän tykkää tehdä yhdessä lastensa kanssa ruokaa. Menin aivan sanattomaksi ja alaleukani meinasi pudota. Olin että mitä häh ?!?! Ex- mieheni ei koskaan tehnyt mitään lastemme kanssa, osti vain lisää ruutuaikaa erilaisista suoratoistopalveluista niin lapset viihtyivät yksin näytön ääressä. Exäni ei myöskään tehnyt koskaan kunnon ruokaa, saati että olisi tehnyt ruokaa lasten kanssa. Silloin harvoin kun exäni teki ruokaa, resepti oli äärimmäisen yksinkertainen: sisäfilepihvit pannulle * paisto pari minuuttia niin että tulos on 'medium minus' * napakka huuto lapsille keittiöstä "nyt on pihvit valmiit". Ja kun erehdyin kysymään missä on lapsille vihannekset niin sain huutoraivon kuinka pupun ruokaa ei syödä. Joten lapset söivät lounaaksi tai päivälliseksi näinä kertoina noin 300 grammaa pihviä sellaisenaan ja lasi maitoa kyytipojaksi.
Tuo ei vielä takaa mitään. Mun narsistieksä tykkäsi laittaa ruokaa.
Ne ekat selvemmät merkit on alkaneet tulla esiin parin kk kohdalla. Ekalla kerralla en tajunnut mistä on kyse. Tokalla kerralla tajusin luottaa vaistoihini ja vältyin vuosien suhteelta ja tilanteen pahenemiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, oliko täällä jo keskusteltu narsistin muistinmenetyksistä? Heillä usein muistista pyyhkiytyvät täysin tapahtumat ja keskustelut, jotka ovat ristiriidassa heidän kuvitellun, täydellisen feikkiminänsä kanssa.
Minä jossain vaiheessa nauhoitin puhelimella keskusteluja (kerroin tästä hänelle), kun tuntui että muistamme ne aina ihan eri tavalla. Sitten kun soitin niitä hänelle todistaakseni, että hän oli oikeasti sanonut jotain, niin kyse oli vain väärinymmärryksestä, tai minun yliherkkyydestä tai puutteellisesta huumorintajustani. Sitäpaitsi olin aika ilkeä nauhoittaessani! Ei kai puolisot niin tee! Voisin vähän hävetä ja miettiä käytöstäni. Miten on niin vaikea luottaa puolisoonsa, että nauhoittaa keskusteluja, sehän on ihan sairasta!
Narsistiäitien tyttärille suosittelen kirjaa
Karyl McBride: ENKÖ KOSKAAN OLE TARPEEKSI HYVÄ? kuinka aikuinen tytär voi toipua narsistisesta äidistä
Ei auta antamaan anteeksi eikä hyväksymään, mutta auttaa ymmärtämään itseään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, oliko täällä jo keskusteltu narsistin muistinmenetyksistä? Heillä usein muistista pyyhkiytyvät täysin tapahtumat ja keskustelut, jotka ovat ristiriidassa heidän kuvitellun, täydellisen feikkiminänsä kanssa.
Minä jossain vaiheessa nauhoitin puhelimella keskusteluja (kerroin tästä hänelle), kun tuntui että muistamme ne aina ihan eri tavalla. Sitten kun soitin niitä hänelle todistaakseni, että hän oli oikeasti sanonut jotain, niin kyse oli vain väärinymmärryksestä, tai minun yliherkkyydestä tai puutteellisesta huumorintajustani. Sitäpaitsi olin aika ilkeä nauhoittaessani! Ei kai puolisot niin tee! Voisin vähän hävetä ja miettiä käytöstäni. Miten on niin vaikea luottaa puolisoonsa, että nauhoittaa keskusteluja, sehän on ihan sairasta!
Jossain oli sellaista väitettä, että narsistin aivoissa käy hirveä vilinä ja siksi keskittyminen ja muistaminen on ylipäätään vaikeaa. Sinänsä olisi ihan loogista, koska itselläni on traumatausta ja sekin aiheuttaa aivojen kuormittumista ja sen myötä dissosiaatiota ja muistinmenetyksiä ja sellaista, että koen välillä jotkin asiat toisin kuin objektiivisesti ajateltuna tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, oliko täällä jo keskusteltu narsistin muistinmenetyksistä? Heillä usein muistista pyyhkiytyvät täysin tapahtumat ja keskustelut, jotka ovat ristiriidassa heidän kuvitellun, täydellisen feikkiminänsä kanssa.
Minä jossain vaiheessa nauhoitin puhelimella keskusteluja (kerroin tästä hänelle), kun tuntui että muistamme ne aina ihan eri tavalla. Sitten kun soitin niitä hänelle todistaakseni, että hän oli oikeasti sanonut jotain, niin kyse oli vain väärinymmärryksestä, tai minun yliherkkyydestä tai puutteellisesta huumorintajustani. Sitäpaitsi olin aika ilkeä nauhoittaessani! Ei kai puolisot niin tee! Voisin vähän hävetä ja miettiä käytöstäni. Miten on niin vaikea luottaa puolisoonsa, että nauhoittaa keskusteluja, sehän on ihan sairasta!
Jossain oli sellaista väitettä, että narsistin aivoissa käy hirveä vilinä ja siksi keskittyminen ja muistaminen on ylipäätään vaikeaa. Sinänsä olisi ihan loogista, koska itselläni on traumatausta ja sekin aiheuttaa aivojen kuormittumista ja sen myötä dissosiaatiota ja muistinmenetyksiä ja sellaista, että koen välillä jotkin asiat toisin kuin objektiivisesti ajateltuna tapahtuu.
Ymmärrän kyllä, ja uskon että hänkin ihan oikeasti unohtaa. Mutta tämä saa aikaan sen, että elämme ikään kuin eri todellisuuksissa koko ajan. Hänen maailmassaan hän on täydellinen kiiltokuvaihminen, joka toimii aina oikein. Siksi kommunikaatio jää väistämättä pinnallisella tasolle, ei meidän ole edes mahdollista koskaan kohdata toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että teet mitä tahansa, et koskaan riitä narsistille. Teet aina väärin, liian vähän, liian paljon, liian myöhään, väärillä motiiveilla. Ehkä katsot häntä väärin. Ehkä et arvosta tai kunnioita häntä tarpeeksi. Tai sitten olet liian mielinkielin, toisen rahojen perässä.
Jos pidät puoliasi, olet liian itsekäs, vaativa, minä-minä. Jos taivut jatkuvasti toisen tahtoon, olet liian heikko eikä narsisti arvosta heikkoutta.
Työsi ei ole koskaan yhtä merkityksellistä kuin hänen, tai vaativaa, mutta jos olet itse liian työkeskeinen, saat kuulla siitäkin. Työsi ei saisi haitata hänen arkeaan, mutta sinun oletetaan jatkuvasti joustavan hänen töidensä takia.
Tienaat liian vähän tai tienaat itse asiassa liikaa ottaen huomioon kuinka helppoa työsi on. Menisit töihin (ollessasi äitiyslomalla, sairaslomalla tai vaikka sunnuntaina).
Voi olla että näytät liian hyvältä tai naurat liikaa, mutta sitten saat kuulla olevasi liian tosikko, seurassasi ei ole hauskaa, sinulla on huono huumorintaju.
Sinun ehdotukset yhteisistä lomista tai yhteisistä tekemisistä ei kiinnosta, kanssasi ei haluta keskustella, mutta sitten saat kuulla olevasi vain omissa oloissasi etkä ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Syvää yhteyttä ei ole, koska sinä.
Sinua voidaan jatkuvasti testata. Oletko luotettava, kuunteletko mitä toinen sanoi, osasitko kysyä oikeat jatkokysymykset. Jos kyselet liikaa, niin rajoitat toisen vapautta, mitä se sinulle kuulee koska hän tulee tai menee, hänellä on vapaus liikkua kuten itse tahtoo.
Koskaan ei ole hyvä, et riitä koskaan. Aluksi olet kaikki kaikessa, unelmien nainen, parempi ja oikeampi kuin kukaan muu. Sitten pikkuhiljaa, pala palalta, sinulle tuodaan ilmi kuinka pettyneitä sinuun ja tilanteeseen ollaan, kun et ollutkaan mitä sinun piti olla. Ja jotenkin päädyt kantamaan syyllisyyttä tästäkin.
Narsisti rakastuu aina idealisoituun mielikuvaan, ei koskaan sinuun ihmisenä.
Ei voi olla totta, että pystyt näin sanatarkasti kuvaamaan ex-mieheni! Jos minä olin hänen kanssaan naimisissa 20 vuotta niin missä välissä sinä ehdit olemaan hänen kanssaan ja opit tuntemaan hänet? Niin, ethän sinä ollut hänen kanssaan vaan kuvasit sanatarkasti narsistin.
Avioerostani on nyt 1 vuosi ja olen edelleen heikko kuin lumihiutale. En tiedä toivunko tästä koskaan. Itsetuntoni on kadonnut ja tuntuu, että olen niin huono, yksinkertainen, ruma ja osaamaton kaikessa että miten ihmeessä selviän päivistä itsenäisesti. Oikeasti olen akateemisesti koulutettu ja tukevasti työelämässä.
En ymmärrä miten voisin ikinä aloittaa enää parisuhdetta yhdenkään miehen kanssa. Jos taas kohdalleni tulee narsisti. Ja narsismihan tulee esiin vasta kun se "normaali" mies on astunut osaksi arkeasi. Olen nyt lähdössä ensimmäisille treffeille avioeroni jälkeen ja pelkään niitä treffejä. Tiedän, että kuulostelen ja analysoin miestä tuntosarvet ylivirittyneinä. Kehuuko se minua liikaa? Kehuuko se itseään liikaa? Alkaako se vähättelemään exäänsä ja työkavereitaan? Pukeutuuko se merkkivaatteisiin ja juppeilee? Kehuuko ammattiaan ja älykkyyttään?
Treffikaveri-mies kertoi jo minulle, että hän tykkää tehdä yhdessä lastensa kanssa ruokaa. Menin aivan sanattomaksi ja alaleukani meinasi pudota. Olin että mitä häh ?!?! Ex- mieheni ei koskaan tehnyt mitään lastemme kanssa, osti vain lisää ruutuaikaa erilaisista suoratoistopalveluista niin lapset viihtyivät yksin näytön ääressä. Exäni ei myöskään tehnyt koskaan kunnon ruokaa, saati että olisi tehnyt ruokaa lasten kanssa. Silloin harvoin kun exäni teki ruokaa, resepti oli äärimmäisen yksinkertainen: sisäfilepihvit pannulle * paisto pari minuuttia niin että tulos on 'medium minus' * napakka huuto lapsille keittiöstä "nyt on pihvit valmiit". Ja kun erehdyin kysymään missä on lapsille vihannekset niin sain huutoraivon kuinka pupun ruokaa ei syödä. Joten lapset söivät lounaaksi tai päivälliseksi näinä kertoina noin 300 grammaa pihviä sellaisenaan ja lasi maitoa kyytipojaksi.
Tuo ei vielä takaa mitään. Mun narsistieksä tykkäsi laittaa ruokaa.
Ne ekat selvemmät merkit on alkaneet tulla esiin parin kk kohdalla. Ekalla kerralla en tajunnut mistä on kyse. Tokalla kerralla tajusin luottaa vaistoihini ja vältyin vuosien suhteelta ja tilanteen pahenemiselta.
Jos hän tykkäsi tehdä ruokaa niin kerro hieman lisää.
Nimittäin tuo yllä kuvaamani exäni teki ruokaa vain itselleen ja silloin kun teki ruokaa lapsille, hän teki vain sitä ruokaa mistä hän itse tykkäsi. Minulle hän ei tehnyt koskaan ruokaa (minulla erityisruokavalio). Eli narsismi näkyi exän ruuanlaitossa itsekkyytenä: ruokaa oli kiva tehdä kun se ruoka oli exän lempiruokaa, siinä sivussa lapset sai syödä sitä ja lasten "kuului" tykätä ruuasta. Ex ei koskaan kysynyt lapsilta aidosti, että mitä ruokaa tykkäisivät syödä. Joskus ex kysyi kahden ruokavaihtoehdon välillä, tyyliin otatteko pihviä vai hot wingsejä lounaaksi? Ja nämä ruuat olivat niitä mistä ex tykkäsi. Eli hän ei ajatellut oikeasti lasten toiveita tai ravintoympyröitä lasten kasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Olisi ollut silkkaa mahdottomuutta, että ex olisi tehnyt itselleen ja lapsille ruuaksi vaikkapa kirjolohikiusausta ja salaattia.
Kyllä mun narsistipuolisoni tekee ruokaa perheelle, ja mielellään ihan kaikille sopivaakin. Toki toivoo saavansa siitä kiitosta ja ihailua mutta niinhän me kaikki taidetaan toivoa 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattais varmaan laajentaa tietämystään, ei kaikki ihmisen puolensa pitäminen ja terve itsekkyys ole narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Yrittää viedä kaikki keskustelut itseensä, jos puhuu muista niin joko panettelee (useammin) tai kehuu imelän ylenpalttisesti.
Puolisoni äiti on tuollainen. Ja leuhkii vielä ettei hänen tarvi tehdä noin tai onneksi ei hänellä ole noin.
Introvertti on alkamassa oleva narsismius.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että teet mitä tahansa, et koskaan riitä narsistille. Teet aina väärin, liian vähän, liian paljon, liian myöhään, väärillä motiiveilla. Ehkä katsot häntä väärin. Ehkä et arvosta tai kunnioita häntä tarpeeksi. Tai sitten olet liian mielinkielin, toisen rahojen perässä.
Jos pidät puoliasi, olet liian itsekäs, vaativa, minä-minä. Jos taivut jatkuvasti toisen tahtoon, olet liian heikko eikä narsisti arvosta heikkoutta.
Työsi ei ole koskaan yhtä merkityksellistä kuin hänen, tai vaativaa, mutta jos olet itse liian työkeskeinen, saat kuulla siitäkin. Työsi ei saisi haitata hänen arkeaan, mutta sinun oletetaan jatkuvasti joustavan hänen töidensä takia.
Tienaat liian vähän tai tienaat itse asiassa liikaa ottaen huomioon kuinka helppoa työsi on. Menisit töihin (ollessasi äitiyslomalla, sairaslomalla tai vaikka sunnuntaina).
Voi olla että näytät liian hyvältä tai naurat liikaa, mutta sitten saat kuulla olevasi liian tosikko, seurassasi ei ole hauskaa, sinulla on huono huumorintaju.
Sinun ehdotukset yhteisistä lomista tai yhteisistä tekemisistä ei kiinnosta, kanssasi ei haluta keskustella, mutta sitten saat kuulla olevasi vain omissa oloissasi etkä ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Syvää yhteyttä ei ole, koska sinä.
Sinua voidaan jatkuvasti testata. Oletko luotettava, kuunteletko mitä toinen sanoi, osasitko kysyä oikeat jatkokysymykset. Jos kyselet liikaa, niin rajoitat toisen vapautta, mitä se sinulle kuulee koska hän tulee tai menee, hänellä on vapaus liikkua kuten itse tahtoo.
Koskaan ei ole hyvä, et riitä koskaan. Aluksi olet kaikki kaikessa, unelmien nainen, parempi ja oikeampi kuin kukaan muu. Sitten pikkuhiljaa, pala palalta, sinulle tuodaan ilmi kuinka pettyneitä sinuun ja tilanteeseen ollaan, kun et ollutkaan mitä sinun piti olla. Ja jotenkin päädyt kantamaan syyllisyyttä tästäkin.
Narsisti rakastuu aina idealisoituun mielikuvaan, ei koskaan sinuun ihmisenä.
Ei voi olla totta, että pystyt näin sanatarkasti kuvaamaan ex-mieheni! Jos minä olin hänen kanssaan naimisissa 20 vuotta niin missä välissä sinä ehdit olemaan hänen kanssaan ja opit tuntemaan hänet? Niin, ethän sinä ollut hänen kanssaan vaan kuvasit sanatarkasti narsistin.
Avioerostani on nyt 1 vuosi ja olen edelleen heikko kuin lumihiutale. En tiedä toivunko tästä koskaan. Itsetuntoni on kadonnut ja tuntuu, että olen niin huono, yksinkertainen, ruma ja osaamaton kaikessa että miten ihmeessä selviän päivistä itsenäisesti. Oikeasti olen akateemisesti koulutettu ja tukevasti työelämässä.
En ymmärrä miten voisin ikinä aloittaa enää parisuhdetta yhdenkään miehen kanssa. Jos taas kohdalleni tulee narsisti. Ja narsismihan tulee esiin vasta kun se "normaali" mies on astunut osaksi arkeasi. Olen nyt lähdössä ensimmäisille treffeille avioeroni jälkeen ja pelkään niitä treffejä. Tiedän, että kuulostelen ja analysoin miestä tuntosarvet ylivirittyneinä. Kehuuko se minua liikaa? Kehuuko se itseään liikaa? Alkaako se vähättelemään exäänsä ja työkavereitaan? Pukeutuuko se merkkivaatteisiin ja juppeilee? Kehuuko ammattiaan ja älykkyyttään?
Treffikaveri-mies kertoi jo minulle, että hän tykkää tehdä yhdessä lastensa kanssa ruokaa. Menin aivan sanattomaksi ja alaleukani meinasi pudota. Olin että mitä häh ?!?! Ex- mieheni ei koskaan tehnyt mitään lastemme kanssa, osti vain lisää ruutuaikaa erilaisista suoratoistopalveluista niin lapset viihtyivät yksin näytön ääressä. Exäni ei myöskään tehnyt koskaan kunnon ruokaa, saati että olisi tehnyt ruokaa lasten kanssa. Silloin harvoin kun exäni teki ruokaa, resepti oli äärimmäisen yksinkertainen: sisäfilepihvit pannulle * paisto pari minuuttia niin että tulos on 'medium minus' * napakka huuto lapsille keittiöstä "nyt on pihvit valmiit". Ja kun erehdyin kysymään missä on lapsille vihannekset niin sain huutoraivon kuinka pupun ruokaa ei syödä. Joten lapset söivät lounaaksi tai päivälliseksi näinä kertoina noin 300 grammaa pihviä sellaisenaan ja lasi maitoa kyytipojaksi.
Tuo ei vielä takaa mitään. Mun narsistieksä tykkäsi laittaa ruokaa.
Ne ekat selvemmät merkit on alkaneet tulla esiin parin kk kohdalla. Ekalla kerralla en tajunnut mistä on kyse. Tokalla kerralla tajusin luottaa vaistoihini ja vältyin vuosien suhteelta ja tilanteen pahenemiselta.
Jos hän tykkäsi tehdä ruokaa niin kerro hieman lisää.
Nimittäin tuo yllä kuvaamani exäni teki ruokaa vain itselleen ja silloin kun teki ruokaa lapsille, hän teki vain sitä ruokaa mistä hän itse tykkäsi. Minulle hän ei tehnyt koskaan ruokaa (minulla erityisruokavalio). Eli narsismi näkyi exän ruuanlaitossa itsekkyytenä: ruokaa oli kiva tehdä kun se ruoka oli exän lempiruokaa, siinä sivussa lapset sai syödä sitä ja lasten "kuului" tykätä ruuasta. Ex ei koskaan kysynyt lapsilta aidosti, että mitä ruokaa tykkäisivät syödä. Joskus ex kysyi kahden ruokavaihtoehdon välillä, tyyliin otatteko pihviä vai hot wingsejä lounaaksi? Ja nämä ruuat olivat niitä mistä ex tykkäsi. Eli hän ei ajatellut oikeasti lasten toiveita tai ravintoympyröitä lasten kasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Olisi ollut silkkaa mahdottomuutta, että ex olisi tehnyt itselleen ja lapsille ruuaksi vaikkapa kirjolohikiusausta ja salaattia.
Siis ruokki lapsensa terveellisesti ja teki kaikille erikoisruokavalioihin sopivaa ruokaa. Hän on sellainen narsisti, joka tekee hyviä tekoja saadakseen sillä itselleen ihailua, kai sille on joku oikea termikin. Hän auttaa naapureita, tekee hyväntekeväisyyttä jne. Mutta on silti kyllä narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, oliko täällä jo keskusteltu narsistin muistinmenetyksistä? Heillä usein muistista pyyhkiytyvät täysin tapahtumat ja keskustelut, jotka ovat ristiriidassa heidän kuvitellun, täydellisen feikkiminänsä kanssa.
Minä jossain vaiheessa nauhoitin puhelimella keskusteluja (kerroin tästä hänelle), kun tuntui että muistamme ne aina ihan eri tavalla. Sitten kun soitin niitä hänelle todistaakseni, että hän oli oikeasti sanonut jotain, niin kyse oli vain väärinymmärryksestä, tai minun yliherkkyydestä tai puutteellisesta huumorintajustani. Sitäpaitsi olin aika ilkeä nauhoittaessani! Ei kai puolisot niin tee! Voisin vähän hävetä ja miettiä käytöstäni. Miten on niin vaikea luottaa puolisoonsa, että nauhoittaa keskusteluja, sehän on ihan sairasta!
Jossain oli sellaista väitettä, että narsistin aivoissa käy hirveä vilinä ja siksi keskittyminen ja muistaminen on ylipäätään vaikeaa. Sinänsä olisi ihan loogista, koska itselläni on traumatausta ja sekin aiheuttaa aivojen kuormittumista ja sen myötä dissosiaatiota ja muistinmenetyksiä ja sellaista, että koen välillä jotkin asiat toisin kuin objektiivisesti ajateltuna tapahtuu.
Ymmärrän kyllä, ja uskon että hänkin ihan oikeasti unohtaa. Mutta tämä saa aikaan sen, että elämme ikään kuin eri todellisuuksissa koko ajan. Hänen maailmassaan hän on täydellinen kiiltokuvaihminen, joka toimii aina oikein. Siksi kommunikaatio jää väistämättä pinnallisella tasolle, ei meidän ole edes mahdollista koskaan kohdata toisiamme.
Eivät ne muistinmenetykset aiheuta sitä, että te elätte eri todellisuuksissa koko ajan, hän on täydellinen kiiltokuvaihminen, joka mielesteään toimii aina oikein ja kommunikaatio jää pinnalliselle tasolle ettekä kohtaa. Tuo on just sitä, millaista on elää narsistin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulle narsistit on jonkinlainen huvittava haaste. Mielenkiintoista seurata niitä kaikkia temppuja ja manipulaatiota mitä ne aina yrittävät. On minuunkin yritetty mutta ei siitä tule mitään kun osaan olla tarvittaessa aika häijy ihminen.
Ja joo on minussakin narsistin piirteitä. Olen myös autisti, 14/15 oli nettitestin tulos. Ehkä siksi narsistit ei ole minulle ongelma. Yleensä ihmiset ei yritä minun kanssa mitään, jotenkin ne tajuaa ettei se kannata.
Narsisti liittyy keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä muita paremmaksi kun huomaa ymmärtävänsä asioita joita muut eivät tajua
Ei narsismilla ja älykkyydellä ole tekemistä toistensa kanssa. Narsismi on traumareaktio lapsuudessa syntyneeseen pitkäkestoiseen kaltoinkohteluun. Eikä kaltoinkohtelu ole siis ainoastaan fyysistä väkivaltaa. Myös lapsen jalustalle asettaminen on lapselle kaltoinkohtelua. Sellainen toiminta, jossa lasta ei kohdata ihmisenä, vaan joko Jumalasta seuraavana tai sitten maan matostakin arvottomampana. Tai ehkä vaihtelua näiden väliltä. Tällaisesta lähtökohdasta voi syntyä narsisti tai läheisriippuvainen. Molemmilla yhteistä on, että syvällä sisimmässä on lapselle syntynyt kokemus siitä, että hän omana itsenään on arvoton. Siksi läheisriippuvaiset ja narsistit vetävät toisiaan puoleen, kun ovat saman kolikon kääntöpuolet. Narsisti voi ehkä harjaantumattomaan silmään vaikuttaa älykkäämmältä. Tämä johtuu siitä, että normaalisti kehittyneellä ihmisellä käyttäytymistä ohjaa empatia ja moraali, mutta narsistilla se jäi kehittymättä trauman seurauksena. Siksi hän toimii sen mukaan, mikä tuo hänelle itselleen maksimaalisen hyödyn, ja voi vaikuttaa selviytyvän voittajana tilanteesta kuin tilanteesta. Narsisti on kuitenkin traumatisoitunut ihminen, jonka kehitys ja persoona ei ole päässyt kehittymään ja puhkeamaan kukkaan. Hän on kävelevä kuori, ego, ei persoona, ja tuntee vain ohimenevää mielihyvää parhaimmillaan. Pääosin tunnemaailma on negatiivinen ja hän kokee aina olevansa uhri joka tilanteessa.
Luen juuri tunnelukkoja / lifetrapseja käsittelevää kirjaa ja sen mukaan narsismi voi kehittyä ainakin:
- ENTITLEMETN / OIKEUTUS: "I can have what ever I want". Taustalla on kolme mahdollista syytä: 1) lapselle asetetut heikot rajat ja kuri 2) se, että lasta on osallistettu liikaa aikuisen päätöksiin ja 3) oikeutus kompensaationa muille tunnelukoille. Kaikista vaihtoehdoista kasvaa empatiakyvytön aikuinen.
- EMOTIONAL DEPRIVATION / EMOTIONAALINEN ETYNEISYYS: "I'll never get the love I need". Taustalla ajatus siitä, että on tyhjä ja näkymätön muille ihmisille. Narsistinen tällaisesta ihmisestä tulee, jos koittaa selviytyä tunnelukosta kompensoimalla (counterattack) sitä ajatellen, että he ansaitsevat tarpeensa tulla tyydytetyksi.
- DEFECTIVENESS / VAJAVUUS: "I'm worthless". Taustalla häpeä, joka leimaa koko ihmisyyden. Kun vajavuuden tunnelukkoa kompensoidaan (counterattack), kääntyy se narsismiksi koska ihmisestä tulee itsekeskeinen. Narsismilla peitetään ajatusta, ettei kukaan tule ikinä arvostamaan tai rakastamaan heitä. "Olen niin vaativa, ylemmyydentuntoinen ja spesiaali, ettei kukaan voi enää ikinä kritisoida tai jättää minua huomiotta."
Muitakin kompensaatiovaihtoehtoja taisi vielä olla, mutta en nyt löydä kirjasta kohtaa, jonka aiemmin luin. Mutta onhan noissakin jo aikalailla asiaa. Itse olen seurustellut (ihan todistetusti) oikeutuksen tunnelukon omaavan ihmisen (covert narcissist) kanssa ja olihan hän aikamoinen tapaus. Todella komea ja hurmaava päältä, mutta taustalla manipuloiva, vain itseään ajatteleva ja kaltoinkohteleva hirviö. Sen kaiken alla oli epävarma ihminen, joka pelkäsi esim uusia sosiaalisia tilanteita todella paljon.
"A narcissist is someone who lacks empathy, blames others for problems, and has a strong sense of entitlement." Narsistit eivät muutu kuin pakon edessä.
Lähde: Reinventing Your Life: How to Break Free from Negative Life Patterns and Feel Good Again / Jeffrey E. Young, Ph.D., and Janet S. Klosko
Yhdessä vaiheessa hoin itselleni ääneen kävelylenkillä: "Ketään ei voi rakastaa ehjäksi." Uudelleen ja uudelleen.