Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että teet mitä tahansa, et koskaan riitä narsistille. Teet aina väärin, liian vähän, liian paljon, liian myöhään, väärillä motiiveilla. Ehkä katsot häntä väärin. Ehkä et arvosta tai kunnioita häntä tarpeeksi. Tai sitten olet liian mielinkielin, toisen rahojen perässä.
Jos pidät puoliasi, olet liian itsekäs, vaativa, minä-minä. Jos taivut jatkuvasti toisen tahtoon, olet liian heikko eikä narsisti arvosta heikkoutta.
Työsi ei ole koskaan yhtä merkityksellistä kuin hänen, tai vaativaa, mutta jos olet itse liian työkeskeinen, saat kuulla siitäkin. Työsi ei saisi haitata hänen arkeaan, mutta sinun oletetaan jatkuvasti joustavan hänen töidensä takia.
Tienaat liian vähän tai tienaat itse asiassa liikaa ottaen huomioon kuinka helppoa työsi on. Menisit töihin (ollessasi äitiyslomalla, sairaslomalla tai vaikka sunnuntaina).
Voi olla että näytät liian hyvältä tai naurat liikaa, mutta sitten saat kuulla olevasi liian tosikko, seurassasi ei ole hauskaa, sinulla on huono huumorintaju.
Sinun ehdotukset yhteisistä lomista tai yhteisistä tekemisistä ei kiinnosta, kanssasi ei haluta keskustella, mutta sitten saat kuulla olevasi vain omissa oloissasi etkä ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Syvää yhteyttä ei ole, koska sinä.
Sinua voidaan jatkuvasti testata. Oletko luotettava, kuunteletko mitä toinen sanoi, osasitko kysyä oikeat jatkokysymykset. Jos kyselet liikaa, niin rajoitat toisen vapautta, mitä se sinulle kuulee koska hän tulee tai menee, hänellä on vapaus liikkua kuten itse tahtoo.
Koskaan ei ole hyvä, et riitä koskaan. Aluksi olet kaikki kaikessa, unelmien nainen, parempi ja oikeampi kuin kukaan muu. Sitten pikkuhiljaa, pala palalta, sinulle tuodaan ilmi kuinka pettyneitä sinuun ja tilanteeseen ollaan, kun et ollutkaan mitä sinun piti olla. Ja jotenkin päädyt kantamaan syyllisyyttä tästäkin.
Narsisti rakastuu aina idealisoituun mielikuvaan, ei koskaan sinuun ihmisenä.
Ei voi olla totta, että pystyt näin sanatarkasti kuvaamaan ex-mieheni! Jos minä olin hänen kanssaan naimisissa 20 vuotta niin missä välissä sinä ehdit olemaan hänen kanssaan ja opit tuntemaan hänet? Niin, ethän sinä ollut hänen kanssaan vaan kuvasit sanatarkasti narsistin.
Avioerostani on nyt 1 vuosi ja olen edelleen heikko kuin lumihiutale. En tiedä toivunko tästä koskaan. Itsetuntoni on kadonnut ja tuntuu, että olen niin huono, yksinkertainen, ruma ja osaamaton kaikessa että miten ihmeessä selviän päivistä itsenäisesti. Oikeasti olen akateemisesti koulutettu ja tukevasti työelämässä.
En ymmärrä miten voisin ikinä aloittaa enää parisuhdetta yhdenkään miehen kanssa. Jos taas kohdalleni tulee narsisti. Ja narsismihan tulee esiin vasta kun se "normaali" mies on astunut osaksi arkeasi. Olen nyt lähdössä ensimmäisille treffeille avioeroni jälkeen ja pelkään niitä treffejä. Tiedän, että kuulostelen ja analysoin miestä tuntosarvet ylivirittyneinä. Kehuuko se minua liikaa? Kehuuko se itseään liikaa? Alkaako se vähättelemään exäänsä ja työkavereitaan? Pukeutuuko se merkkivaatteisiin ja juppeilee? Kehuuko ammattiaan ja älykkyyttään?
Treffikaveri-mies kertoi jo minulle, että hän tykkää tehdä yhdessä lastensa kanssa ruokaa. Menin aivan sanattomaksi ja alaleukani meinasi pudota. Olin että mitä häh ?!?! Ex- mieheni ei koskaan tehnyt mitään lastemme kanssa, osti vain lisää ruutuaikaa erilaisista suoratoistopalveluista niin lapset viihtyivät yksin näytön ääressä. Exäni ei myöskään tehnyt koskaan kunnon ruokaa, saati että olisi tehnyt ruokaa lasten kanssa. Silloin harvoin kun exäni teki ruokaa, resepti oli äärimmäisen yksinkertainen: sisäfilepihvit pannulle * paisto pari minuuttia niin että tulos on 'medium minus' * napakka huuto lapsille keittiöstä "nyt on pihvit valmiit". Ja kun erehdyin kysymään missä on lapsille vihannekset niin sain huutoraivon kuinka pupun ruokaa ei syödä. Joten lapset söivät lounaaksi tai päivälliseksi näinä kertoina noin 300 grammaa pihviä sellaisenaan ja lasi maitoa kyytipojaksi.
Tuo ei vielä takaa mitään. Mun narsistieksä tykkäsi laittaa ruokaa.
Ne ekat selvemmät merkit on alkaneet tulla esiin parin kk kohdalla. Ekalla kerralla en tajunnut mistä on kyse. Tokalla kerralla tajusin luottaa vaistoihini ja vältyin vuosien suhteelta ja tilanteen pahenemiselta.
Jos hän tykkäsi tehdä ruokaa niin kerro hieman lisää.
Nimittäin tuo yllä kuvaamani exäni teki ruokaa vain itselleen ja silloin kun teki ruokaa lapsille, hän teki vain sitä ruokaa mistä hän itse tykkäsi. Minulle hän ei tehnyt koskaan ruokaa (minulla erityisruokavalio). Eli narsismi näkyi exän ruuanlaitossa itsekkyytenä: ruokaa oli kiva tehdä kun se ruoka oli exän lempiruokaa, siinä sivussa lapset sai syödä sitä ja lasten "kuului" tykätä ruuasta. Ex ei koskaan kysynyt lapsilta aidosti, että mitä ruokaa tykkäisivät syödä. Joskus ex kysyi kahden ruokavaihtoehdon välillä, tyyliin otatteko pihviä vai hot wingsejä lounaaksi? Ja nämä ruuat olivat niitä mistä ex tykkäsi. Eli hän ei ajatellut oikeasti lasten toiveita tai ravintoympyröitä lasten kasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Olisi ollut silkkaa mahdottomuutta, että ex olisi tehnyt itselleen ja lapsille ruuaksi vaikkapa kirjolohikiusausta ja salaattia.
Siis ruokki lapsensa terveellisesti ja teki kaikille erikoisruokavalioihin sopivaa ruokaa. Hän on sellainen narsisti, joka tekee hyviä tekoja saadakseen sillä itselleen ihailua, kai sille on joku oikea termikin. Hän auttaa naapureita, tekee hyväntekeväisyyttä jne. Mutta on silti kyllä narsisti.
Tuo mun exäni oli myös ns. hyväntekijä. Mutta se hyväntekeväisyys kohdistui puolituttuihin (työkaverit, harrastusseuran ihmiset, lastemme kavereiden vanhemmat jne), joilta hän haki kehua ja ihailua.
Perheemme sisällä hän ei tehnyt minulle ja lapsille ns. hyvää ja tuo ruuanlaittoesimerkkini oli hyvä esimerkki siitä sekä hänen itsekkyydestään. Ja kyllähän exäni kertoikin avioeromme yhdeksi syyksi se, että en kehunut ja ihaillut häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois pois kirjoitti:
Jossain ohjelmassa joku asiantuntija , psykiatri kertoi, ettei näille ole parannuskeinoa. Parasta on hankkiutua eroon "suhteesta"
Olikohan se Ronnie Grandellin Itsemyötätunto-kirja, jossa oli tarina hoitoon hakeutuneesta narsistista:
Hoitoon hakeutunut mies ajatteli, että 3 kuukauden terapia "parantaa" hänet, mutta todellisuudessa psykoterapiassa meni 10 vuotta ja kunnes miehestä saatiin "kyvykäs toimimaan yhteiskunnan jäsenenä ja perheellisenä miehenä".
Narsisti voi kaiketi toipua, jos on itse halukas muuttumaan. Hoitovaste on kuitenkin (ainakin muutoin) huono.
Muiden tekemisten vähättely ja omien korostaminen on aika tyypillistä. Vaikka tekisi yhden pikkuasian, niin se on maailman kahdeksas ihme ja sitä pitää korostaa samalla vähätellen ihmisiä, jotka ovat tehneet 20 vuotta töitä sen eteen, että tällä yhdellä on edes mahdollisuus tehdä se pikkuasia. Hän voi kolmen kuukauden kuluttua harrastuksessa tai työssä julistaa "lähden täältä kun ette ymmärrä minua" ja uskoo myös itse, että koko paikka menee sen jälkeen sekaisin eikä kukaan muu osaa mitään. Tuohon syynä on se, että häntä ei ole kehuttu tarpeeksi ihan tavallisista asioista.
"En saa mitään kiitosta" kun kuulette, varokaa tällaista. Hän ei nimittäin itse koskaan vahingossakaan kiittele ketään. Vaikka hän olisi saanut kiitosta, silti hän julistaa noin. Kun ollaan ihan tavallisessa yhteisössä, missä kaikki on samanarvoisia, niin hän jokaista omaa tekemistään korostaa ja valittaa, että muut eivät kiitä häntä tarpeeksi. Jos joku muu tekee paljon, hän etsii virheitä ja jos löytyy pienikin virhe, hän kertoo siitä kaikille ja korostaa sitä, mutta ei vahingossakaan kiitä mistään muista asioista. Sitä virhettä puidaan vaikka kuinka kauan ja jokaisen kanssa ja jos et kuuntele, et arvosta häntä tarpeeksi. Ei hän sitä sinulle kerro, mutta hovinsa muille jäsenille julistaa että tuokaan ei kiitä vaikka olen tehnyt sitä ja tätä. Siitä viis, miten paljon tai vähän itse teet, narsisti on se, jota kiitellään ja kaikkien muiden panos on vähäisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulle narsistit on jonkinlainen huvittava haaste. Mielenkiintoista seurata niitä kaikkia temppuja ja manipulaatiota mitä ne aina yrittävät. On minuunkin yritetty mutta ei siitä tule mitään kun osaan olla tarvittaessa aika häijy ihminen.
Ja joo on minussakin narsistin piirteitä. Olen myös autisti, 14/15 oli nettitestin tulos. Ehkä siksi narsistit ei ole minulle ongelma. Yleensä ihmiset ei yritä minun kanssa mitään, jotenkin ne tajuaa ettei se kannata.
Narsisti liittyy keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä muita paremmaksi kun huomaa ymmärtävänsä asioita joita muut eivät tajua
Ei narsismilla ja älykkyydellä ole tekemistä toistensa kanssa. Narsismi on traumareaktio lapsuudessa syntyneeseen pitkäkestoiseen kaltoinkohteluun. Eikä kaltoinkohtelu ole siis ainoastaan fyysistä väkivaltaa. Myös lapsen jalustalle asettaminen on lapselle kaltoinkohtelua. Sellainen toiminta, jossa lasta ei kohdata ihmisenä, vaan joko Jumalasta seuraavana tai sitten maan matostakin arvottomampana. Tai ehkä vaihtelua näiden väliltä. Tällaisesta lähtökohdasta voi syntyä narsisti tai läheisriippuvainen. Molemmilla yhteistä on, että syvällä sisimmässä on lapselle syntynyt kokemus siitä, että hän omana itsenään on arvoton. Siksi läheisriippuvaiset ja narsistit vetävät toisiaan puoleen, kun ovat saman kolikon kääntöpuolet. Narsisti voi ehkä harjaantumattomaan silmään vaikuttaa älykkäämmältä. Tämä johtuu siitä, että normaalisti kehittyneellä ihmisellä käyttäytymistä ohjaa empatia ja moraali, mutta narsistilla se jäi kehittymättä trauman seurauksena. Siksi hän toimii sen mukaan, mikä tuo hänelle itselleen maksimaalisen hyödyn, ja voi vaikuttaa selviytyvän voittajana tilanteesta kuin tilanteesta. Narsisti on kuitenkin traumatisoitunut ihminen, jonka kehitys ja persoona ei ole päässyt kehittymään ja puhkeamaan kukkaan. Hän on kävelevä kuori, ego, ei persoona, ja tuntee vain ohimenevää mielihyvää parhaimmillaan. Pääosin tunnemaailma on negatiivinen ja hän kokee aina olevansa uhri joka tilanteessa.
Luen juuri tunnelukkoja / lifetrapseja käsittelevää kirjaa ja sen mukaan narsismi voi kehittyä ainakin:
- ENTITLEMETN / OIKEUTUS: "I can have what ever I want". Taustalla on kolme mahdollista syytä: 1) lapselle asetetut heikot rajat ja kuri 2) se, että lasta on osallistettu liikaa aikuisen päätöksiin ja 3) oikeutus kompensaationa muille tunnelukoille. Kaikista vaihtoehdoista kasvaa empatiakyvytön aikuinen.
- EMOTIONAL DEPRIVATION / EMOTIONAALINEN ETYNEISYYS: "I'll never get the love I need". Taustalla ajatus siitä, että on tyhjä ja näkymätön muille ihmisille. Narsistinen tällaisesta ihmisestä tulee, jos koittaa selviytyä tunnelukosta kompensoimalla (counterattack) sitä ajatellen, että he ansaitsevat tarpeensa tulla tyydytetyksi.
- DEFECTIVENESS / VAJAVUUS: "I'm worthless". Taustalla häpeä, joka leimaa koko ihmisyyden. Kun vajavuuden tunnelukkoa kompensoidaan (counterattack), kääntyy se narsismiksi koska ihmisestä tulee itsekeskeinen. Narsismilla peitetään ajatusta, ettei kukaan tule ikinä arvostamaan tai rakastamaan heitä. "Olen niin vaativa, ylemmyydentuntoinen ja spesiaali, ettei kukaan voi enää ikinä kritisoida tai jättää minua huomiotta."
Muitakin kompensaatiovaihtoehtoja taisi vielä olla, mutta en nyt löydä kirjasta kohtaa, jonka aiemmin luin. Mutta onhan noissakin jo aikalailla asiaa. Itse olen seurustellut (ihan todistetusti) oikeutuksen tunnelukon omaavan ihmisen (covert narcissist) kanssa ja olihan hän aikamoinen tapaus. Todella komea ja hurmaava päältä, mutta taustalla manipuloiva, vain itseään ajatteleva ja kaltoinkohteleva hirviö. Sen kaiken alla oli epävarma ihminen, joka pelkäsi esim uusia sosiaalisia tilanteita todella paljon.
"A narcissist is someone who lacks empathy, blames others for problems, and has a strong sense of entitlement." Narsistit eivät muutu kuin pakon edessä.Lähde: Reinventing Your Life: How to Break Free from Negative Life Patterns and Feel Good Again / Jeffrey E. Young, Ph.D., and Janet S. Klosko
Miksi ihmeessä joku alapeukuttaa viestiä, jonka lähteenä on käytetty ihan relevanttia lähdettä. Ilmeisesti jollain on parempaa tietoa asiasta kuin kahdella tohtorilla, jotka ovat työskennelleet psykologian / terapian parissa vuosikymmeniä. :D
Vierailija kirjoitti:
Pois pois kirjoitti:
Jossain ohjelmassa joku asiantuntija , psykiatri kertoi, ettei näille ole parannuskeinoa. Parasta on hankkiutua eroon "suhteesta"
Olikohan se Ronnie Grandellin Itsemyötätunto-kirja, jossa oli tarina hoitoon hakeutuneesta narsistista:
Hoitoon hakeutunut mies ajatteli, että 3 kuukauden terapia "parantaa" hänet, mutta todellisuudessa psykoterapiassa meni 10 vuotta ja kunnes miehestä saatiin "kyvykäs toimimaan yhteiskunnan jäsenenä ja perheellisenä miehenä".
Narsisti voi kaiketi toipua, jos on itse halukas muuttumaan. Hoitovaste on kuitenkin (ainakin muutoin) huono.
Youtubessa on Mental Healness Lee, joka on ollut psykoterapiassa neljä vuotta ja edelleen narsisti. Hän on oppinut ymmärtämään toimintamallejaan ja niiden eroavaisuuksia tavallisiin ihmisiin, mutta ei hän ole muuttunut "tavalliseksi" ihmiseksi, vaikka on oppinut olemaan vähän helpompi kanssakäymisessä. Mutta kyllä vaimolta vaaditaan edelleen paljon ja vaimo sanoo edelleen, että hänen on oltava kovempi ja luopunut joistain omista tarpeistaan.
Youtubessa on myös professori Sam Vaknin, joka tutkii narsismia työkseen ja on itse narsisti. Ei ole osannut/halunnut parantaa itseään, mutta osaa myös antaa ulkopuoliselle pääsyn narsistin mielenmaisemaan samoin kuin Lee. He estoitta kertovat, miten itsekkäästi ja manipuloivasti heidän ajatusmaailmansa toimii ja miten vajavainen/olematon tunnemaailmansa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen just aloittajan kirjoittama tyyppi, teen noin tietoisesti työpaikallani, koska inhoan työkavereitani. Hyvää tulosta on tullut, suurin osa inhokeistani on ottanut loparit. Teen myös paljon muita pirullista liikkeitä. Työni hoitopuolella on niin tylsää, että aikaa jää paljon kaikenlaiselle kieroilulle. Hauskaa peliä.
Sanoo vähänkin jotain mikä on sinun ajatusmaailmaasi vastaan, tai jotakin mitä et ymmärrä.
Tämä riittää nykymaailmassa että voit leimata toisen narsistiksi. Muista myös käyttää muotisanaa narsku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muiden tekemisten vähättely ja omien korostaminen on aika tyypillistä. Vaikka tekisi yhden pikkuasian, niin se on maailman kahdeksas ihme ja sitä pitää korostaa samalla vähätellen ihmisiä, jotka ovat tehneet 20 vuotta töitä sen eteen, että tällä yhdellä on edes mahdollisuus tehdä se pikkuasia. Hän voi kolmen kuukauden kuluttua harrastuksessa tai työssä julistaa "lähden täältä kun ette ymmärrä minua" ja uskoo myös itse, että koko paikka menee sen jälkeen sekaisin eikä kukaan muu osaa mitään. Tuohon syynä on se, että häntä ei ole kehuttu tarpeeksi ihan tavallisista asioista.
"En saa mitään kiitosta" kun kuulette, varokaa tällaista. Hän ei nimittäin itse koskaan vahingossakaan kiittele ketään. Vaikka hän olisi saanut kiitosta, silti hän julistaa noin. Kun ollaan ihan tavallisessa yhteisössä, missä kaikki on samanarvoisia, niin hän jokaista omaa tekemistään korostaa ja valittaa, että muut eivät kiitä häntä tarpeeksi. Jos joku muu tekee paljon, hän etsii virheitä ja jos löytyy pienikin virhe, hän kertoo siitä kaikille ja korostaa sitä, mutta ei vahingossakaan kiitä mistään muista asioista. Sitä virhettä puidaan vaikka kuinka kauan ja jokaisen kanssa ja jos et kuuntele, et arvosta häntä tarpeeksi. Ei hän sitä sinulle kerro, mutta hovinsa muille jäsenille julistaa että tuokaan ei kiitä vaikka olen tehnyt sitä ja tätä. Siitä viis, miten paljon tai vähän itse teet, narsisti on se, jota kiitellään ja kaikkien muiden panos on vähäisempää.
Tämä näkyi meillä kotitöissä selvästi jossain vaiheessa. Jos hän kerran erehtyi vaikka imuroimaan, niin siitä olisi pitänyt kiitellä tyyliin fanfaarein ja kukkapuskin. Sillä, että minä imuroin useita kertoja viikossa, ei ollut mitään merkitystä tähän verrattuna. Jokainen kotityö, minkä hän teki, piti jotenkin ”hyvittää”. Että varmasti ollaan tasoissa.
Kun minä palasin äitiyslomilta töihin, minun piti alkaa nousemaan sängystä aikaisin, kun hän jäi vielä nukkumaan. Pyysin, että josko hän noustuaan petaisi sängyn, kun minä olin aikaisemmin sen siis hoitanut. Hän hermostui tästä ihan kauheasti, hoki että se ei ole millään tapaa reilua, että hänen pitää alkaa tällaista tekemään eikä auttanut, vaikka minä kuinka sanoin että en voi pedata sänkyä ennen lähtöäni, koska hän makaa siinä. Sitten rauhoittui, kun sanoin että minä voin pestä pyykkiä kun tulen töistä ja pedata sängyn viikonloppuisin. Nyt jälkeenpäin tuo koko tilanne tuntuu ihan hassulta 😄
Lopetin "suhteen", FB: n kautta. "Suhde" oli kestänyt enimmäkseen somessa vuosikausia (valitettavasti... ymmärrätte yskän), lähettämällä yksityisviestin, jossa oli jalkapalloilija Zlatanin tämänvuotinen joulutervehdys. Musta käsi kynttilänä pöydällä keskisormi pystyssä, jossa kynttilänliekki keskisormen päässä. Toivotin samalla hyviä pyhiä!
Hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulle narsistit on jonkinlainen huvittava haaste. Mielenkiintoista seurata niitä kaikkia temppuja ja manipulaatiota mitä ne aina yrittävät. On minuunkin yritetty mutta ei siitä tule mitään kun osaan olla tarvittaessa aika häijy ihminen.
Ja joo on minussakin narsistin piirteitä. Olen myös autisti, 14/15 oli nettitestin tulos. Ehkä siksi narsistit ei ole minulle ongelma. Yleensä ihmiset ei yritä minun kanssa mitään, jotenkin ne tajuaa ettei se kannata.
Narsisti liittyy keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä muita paremmaksi kun huomaa ymmärtävänsä asioita joita muut eivät tajua
Ei narsismilla ja älykkyydellä ole tekemistä toistensa kanssa. Narsismi on traumareaktio lapsuudessa syntyneeseen pitkäkestoiseen kaltoinkohteluun. Eikä kaltoinkohtelu ole siis ainoastaan fyysistä väkivaltaa. Myös lapsen jalustalle asettaminen on lapselle kaltoinkohtelua. Sellainen toiminta, jossa lasta ei kohdata ihmisenä, vaan joko Jumalasta seuraavana tai sitten maan matostakin arvottomampana. Tai ehkä vaihtelua näiden väliltä. Tällaisesta lähtökohdasta voi syntyä narsisti tai läheisriippuvainen. Molemmilla yhteistä on, että syvällä sisimmässä on lapselle syntynyt kokemus siitä, että hän omana itsenään on arvoton. Siksi läheisriippuvaiset ja narsistit vetävät toisiaan puoleen, kun ovat saman kolikon kääntöpuolet. Narsisti voi ehkä harjaantumattomaan silmään vaikuttaa älykkäämmältä. Tämä johtuu siitä, että normaalisti kehittyneellä ihmisellä käyttäytymistä ohjaa empatia ja moraali, mutta narsistilla se jäi kehittymättä trauman seurauksena. Siksi hän toimii sen mukaan, mikä tuo hänelle itselleen maksimaalisen hyödyn, ja voi vaikuttaa selviytyvän voittajana tilanteesta kuin tilanteesta. Narsisti on kuitenkin traumatisoitunut ihminen, jonka kehitys ja persoona ei ole päässyt kehittymään ja puhkeamaan kukkaan. Hän on kävelevä kuori, ego, ei persoona, ja tuntee vain ohimenevää mielihyvää parhaimmillaan. Pääosin tunnemaailma on negatiivinen ja hän kokee aina olevansa uhri joka tilanteessa.
Luen juuri tunnelukkoja / lifetrapseja käsittelevää kirjaa ja sen mukaan narsismi voi kehittyä ainakin:
- ENTITLEMETN / OIKEUTUS: "I can have what ever I want". Taustalla on kolme mahdollista syytä: 1) lapselle asetetut heikot rajat ja kuri 2) se, että lasta on osallistettu liikaa aikuisen päätöksiin ja 3) oikeutus kompensaationa muille tunnelukoille. Kaikista vaihtoehdoista kasvaa empatiakyvytön aikuinen.
- EMOTIONAL DEPRIVATION / EMOTIONAALINEN ETYNEISYYS: "I'll never get the love I need". Taustalla ajatus siitä, että on tyhjä ja näkymätön muille ihmisille. Narsistinen tällaisesta ihmisestä tulee, jos koittaa selviytyä tunnelukosta kompensoimalla (counterattack) sitä ajatellen, että he ansaitsevat tarpeensa tulla tyydytetyksi.
- DEFECTIVENESS / VAJAVUUS: "I'm worthless". Taustalla häpeä, joka leimaa koko ihmisyyden. Kun vajavuuden tunnelukkoa kompensoidaan (counterattack), kääntyy se narsismiksi koska ihmisestä tulee itsekeskeinen. Narsismilla peitetään ajatusta, ettei kukaan tule ikinä arvostamaan tai rakastamaan heitä. "Olen niin vaativa, ylemmyydentuntoinen ja spesiaali, ettei kukaan voi enää ikinä kritisoida tai jättää minua huomiotta."
Muitakin kompensaatiovaihtoehtoja taisi vielä olla, mutta en nyt löydä kirjasta kohtaa, jonka aiemmin luin. Mutta onhan noissakin jo aikalailla asiaa. Itse olen seurustellut (ihan todistetusti) oikeutuksen tunnelukon omaavan ihmisen (covert narcissist) kanssa ja olihan hän aikamoinen tapaus. Todella komea ja hurmaava päältä, mutta taustalla manipuloiva, vain itseään ajatteleva ja kaltoinkohteleva hirviö. Sen kaiken alla oli epävarma ihminen, joka pelkäsi esim uusia sosiaalisia tilanteita todella paljon.
"A narcissist is someone who lacks empathy, blames others for problems, and has a strong sense of entitlement." Narsistit eivät muutu kuin pakon edessä.Lähde: Reinventing Your Life: How to Break Free from Negative Life Patterns and Feel Good Again / Jeffrey E. Young, Ph.D., and Janet S. Klosko
Korjaus kohtaan 2) lasta siis tietenkin on suojeltu liikaa eli EI osallisettu mihinkään.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden tekemisten vähättely ja omien korostaminen on aika tyypillistä. Vaikka tekisi yhden pikkuasian, niin se on maailman kahdeksas ihme ja sitä pitää korostaa samalla vähätellen ihmisiä, jotka ovat tehneet 20 vuotta töitä sen eteen, että tällä yhdellä on edes mahdollisuus tehdä se pikkuasia. Hän voi kolmen kuukauden kuluttua harrastuksessa tai työssä julistaa "lähden täältä kun ette ymmärrä minua" ja uskoo myös itse, että koko paikka menee sen jälkeen sekaisin eikä kukaan muu osaa mitään. Tuohon syynä on se, että häntä ei ole kehuttu tarpeeksi ihan tavallisista asioista.
"En saa mitään kiitosta" kun kuulette, varokaa tällaista. Hän ei nimittäin itse koskaan vahingossakaan kiittele ketään. Vaikka hän olisi saanut kiitosta, silti hän julistaa noin. Kun ollaan ihan tavallisessa yhteisössä, missä kaikki on samanarvoisia, niin hän jokaista omaa tekemistään korostaa ja valittaa, että muut eivät kiitä häntä tarpeeksi. Jos joku muu tekee paljon, hän etsii virheitä ja jos löytyy pienikin virhe, hän kertoo siitä kaikille ja korostaa sitä, mutta ei vahingossakaan kiitä mistään muista asioista. Sitä virhettä puidaan vaikka kuinka kauan ja jokaisen kanssa ja jos et kuuntele, et arvosta häntä tarpeeksi. Ei hän sitä sinulle kerro, mutta hovinsa muille jäsenille julistaa että tuokaan ei kiitä vaikka olen tehnyt sitä ja tätä. Siitä viis, miten paljon tai vähän itse teet, narsisti on se, jota kiitellään ja kaikkien muiden panos on vähäisempää.
Tämä näkyi meillä kotitöissä selvästi jossain vaiheessa. Jos hän kerran erehtyi vaikka imuroimaan, niin siitä olisi pitänyt kiitellä tyyliin fanfaarein ja kukkapuskin. Sillä, että minä imuroin useita kertoja viikossa, ei ollut mitään merkitystä tähän verrattuna. Jokainen kotityö, minkä hän teki, piti jotenkin ”hyvittää”. Että varmasti ollaan tasoissa.
Kun minä palasin äitiyslomilta töihin, minun piti alkaa nousemaan sängystä aikaisin, kun hän jäi vielä nukkumaan. Pyysin, että josko hän noustuaan petaisi sängyn, kun minä olin aikaisemmin sen siis hoitanut. Hän hermostui tästä ihan kauheasti, hoki että se ei ole millään tapaa reilua, että hänen pitää alkaa tällaista tekemään eikä auttanut, vaikka minä kuinka sanoin että en voi pedata sänkyä ennen lähtöäni, koska hän makaa siinä. Sitten rauhoittui, kun sanoin että minä voin pestä pyykkiä kun tulen töistä ja pedata sängyn viikonloppuisin. Nyt jälkeenpäin tuo koko tilanne tuntuu ihan hassulta 😄
Meillä taas eksä jäi nukkumaan pidempään ja petasi noustuaan vain oman puoliskonsa sänkyä ja omani jäi sitten siihen levälleen iltaan asti. 😣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se kylläkään jokaisessa tapauksessa toimi, että narsisti myöntäisi auliisti olevansa narsisti.
Ei. Julkinarsisti (avoimen röyhkeä) usein myöntää. Sitten on piilonarsistit, joiden koko peli perustuu valenöyryyteen, vaatimattoman esittämiseen, ovat usein hartaita uskovaisia. Jokatapauksessa he uskovat vilpittömästi olevansa hyviä ihmisiä, vaikka ovat tyypillisesti hirvittävän saitoja ja sulkeutuneita.
Että todellakin narsististen häiriöisyyden kirjo on monisyinen ja -asteinen. Antisosiaalinen pers häiriö (joka luonteen perusrakenne myös ylemmyydentuntoinen ja kaikki omat impulssinsa oikeuttava) käyttäytyy jo lain rajoilla, tekee rikoksiakian. Narsisti miettii paljon enemmän julkisivuaan ja antamaansa vaikutelmaa.
Jossain ympäristössä kaikki porukassa ovat tunne-elämältään häiriintyneitä ja valitettavasti se joka ei suostu sopeutumaan leimataan välittömäksi usein hulluksi tai vastaavaksi hylkiöksi. Narsistit eivät pidä aidosta yksilöllisyydestä, se uhkaa heidän suuruudenhulluuttaan.
Projektio, kieltäminen, dissosiointi (unohtaminen). Ihan peruskamaa narsistin käytöksen tunnistamisessa, samoin kuin taipumus ylistää ja mitätöidä/alistaa. Tasa-arvoiset, vastavuoroiset ja rehellisyyteen perustuvat suhteet mahdottomia. Vastapuoli toki aina se epärehellinen, eivät suinkaan he itse.
Ihan hirveää porukkaa. Keksivät hatusta oman menneisyytensäkin, koska eivät muista sitä. Kasvapa sitten tuollaisten keskellä tolkuksi ihmiseksi..voi mennä koko loppuikä noiden vinoumien ja vaurioiden korjaamiseen, alkaen aina kyvystä luottaa muihin (terveisiin) ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden tekemisten vähättely ja omien korostaminen on aika tyypillistä. Vaikka tekisi yhden pikkuasian, niin se on maailman kahdeksas ihme ja sitä pitää korostaa samalla vähätellen ihmisiä, jotka ovat tehneet 20 vuotta töitä sen eteen, että tällä yhdellä on edes mahdollisuus tehdä se pikkuasia. Hän voi kolmen kuukauden kuluttua harrastuksessa tai työssä julistaa "lähden täältä kun ette ymmärrä minua" ja uskoo myös itse, että koko paikka menee sen jälkeen sekaisin eikä kukaan muu osaa mitään. Tuohon syynä on se, että häntä ei ole kehuttu tarpeeksi ihan tavallisista asioista.
"En saa mitään kiitosta" kun kuulette, varokaa tällaista. Hän ei nimittäin itse koskaan vahingossakaan kiittele ketään. Vaikka hän olisi saanut kiitosta, silti hän julistaa noin. Kun ollaan ihan tavallisessa yhteisössä, missä kaikki on samanarvoisia, niin hän jokaista omaa tekemistään korostaa ja valittaa, että muut eivät kiitä häntä tarpeeksi. Jos joku muu tekee paljon, hän etsii virheitä ja jos löytyy pienikin virhe, hän kertoo siitä kaikille ja korostaa sitä, mutta ei vahingossakaan kiitä mistään muista asioista. Sitä virhettä puidaan vaikka kuinka kauan ja jokaisen kanssa ja jos et kuuntele, et arvosta häntä tarpeeksi. Ei hän sitä sinulle kerro, mutta hovinsa muille jäsenille julistaa että tuokaan ei kiitä vaikka olen tehnyt sitä ja tätä. Siitä viis, miten paljon tai vähän itse teet, narsisti on se, jota kiitellään ja kaikkien muiden panos on vähäisempää.
Tämä näkyi meillä kotitöissä selvästi jossain vaiheessa. Jos hän kerran erehtyi vaikka imuroimaan, niin siitä olisi pitänyt kiitellä tyyliin fanfaarein ja kukkapuskin. Sillä, että minä imuroin useita kertoja viikossa, ei ollut mitään merkitystä tähän verrattuna. Jokainen kotityö, minkä hän teki, piti jotenkin ”hyvittää”. Että varmasti ollaan tasoissa.
Kun minä palasin äitiyslomilta töihin, minun piti alkaa nousemaan sängystä aikaisin, kun hän jäi vielä nukkumaan. Pyysin, että josko hän noustuaan petaisi sängyn, kun minä olin aikaisemmin sen siis hoitanut. Hän hermostui tästä ihan kauheasti, hoki että se ei ole millään tapaa reilua, että hänen pitää alkaa tällaista tekemään eikä auttanut, vaikka minä kuinka sanoin että en voi pedata sänkyä ennen lähtöäni, koska hän makaa siinä. Sitten rauhoittui, kun sanoin että minä voin pestä pyykkiä kun tulen töistä ja pedata sängyn viikonloppuisin. Nyt jälkeenpäin tuo koko tilanne tuntuu ihan hassulta 😄
Ai että mulla menee kylmät väreet selässä kun luin tämänkin 100% narsukuvauksen. Olen se, joka on ollut 20 vuotta narsisitin kanssa naimisissa ja nyt eronnut noin vuosi sitten. Tämäkin tekstisi on aivan tismalleen meidän elämästä.
Meilläkin minä olin se, joka siivosi kotimme 99,99%. Koskaan en saanut kiitosta exältä. Mies imuroi avioliittomme aikana KAKSI kertaa. Ensimmäisen kerran hän imuroi, kun kuopus oli 4-vuotias. Jonkin aikaa tämän imurointi-casen jälkeen mies sai huutoraivokohtauksen ja huusi minulle, että hän oli testannut imuroinnilla, että saisiko hän minulta siitä palkaksi seksiä. Ja raivon syy oli, että en ollut kyseisen päivän iltana tarjonnut miehelle seksiä ja hänen imurointinsa oli mennyt kuulemma ihan hukkaan ja ollut turhaa. Toisen kerran mies imuroi kun jäi kiinni pettämisestä ja yritti hyvittää pettämistään imuroinnilla.
Nii i. kirjoitti:
Ei ole olemassakaan mitään "narsisteja". Kaikki ihmiset on kusipäitä. Toiset enemmän toiset vähemmän :D
Juuri tuolla ajatuksella narskut oikeuttavatkin perseilynsä: kaikki ovat pahoja joten ansaitsevatkin paskaa naamaansa. Paitsi tilapäisesti ne kultahiput, joita n ihailee ja palvoo.
Enkeleitä ja demoneita. Semmoisessa maailmassa nuo kahelit elävät.
"Olen saapunut." Mikä mainio tapa ilmoittaa vierailu rahvaan pariin alkaneeksi (jos nyt sellaista tilannetta ylipäätään koskaan tulee).
Narsisti kontrolloi ihmissuhteitasi keiden kanssa olet tekemisissä. Ajan myötä hän pyrkii sulkemaan läheisimmät kuplaansa, jossa on vain hänen "totuutensa" asioista.
Oikeasti menneet tapahtumat jne. ovat voineet mennä juuri päinvastoin, kuin mitä narsisti on läheisilleen sankari- tai nyyhkytarinoissaan kertonut. Sankaritarinoissa kaikki muidenkin onnistuminen ja menestyminen on ollut HÄNEN ansiota. Kukaan ei ole ilman häntä mitään. Ja nyyhkytarinoissa exä on pettänyt ja jättänyt törkeästi, vaikka tosiasiassa olisi tapahtunut juuri päinvastoin.
Hän kalastelee vuorotellen ihailua ja empatiaa normaaleilta ihmisiltä kusettamalla heitä hoopotarinoillaan.
Totuus kannattaa aina selvittää muita kautta kuin narsistilta itseltään.
Mitä hullumman ja vaikuttavamman kuuloinen tarina sitä varmemmin totuus tapahtumista ja eri ihmisten rooleista niissä kannattaa selvittää kaikkien muiden paitsi narsistin itsensä kautta.
Hän kertoo jokaiselle sopivan version tarinasta, jonka uskoo uppoavan juuri kyseiseen henkilöön.
Täysjärkiset ihmiset alkavat onneksi tunnistaa näitä yhä enemmän ja näkevät valehtelun läpi. Teot puhukoot puolestaan!
Seuratkaa, miten ihminen käyttäytyy erilaisissa tilanteissa, miten hän kohtelee muita ihmisiä ja miten puhuu muista. Jo se paljastaa paljon. Ja se, miten paljon ajan myötä alkaa tulla epäjohdonmukaisuuksia tarinoissa.
Vierailija kirjoitti:
AP kuvasi 100% täydellisesti ex-mieheni. Ja olin sen kanssa naimisissa käsittämättömät 20 vuotta.
Tekeekin mieli kysyä miten hitsissä onnistuit noin täydellisesti kuvaamaan exäni? :D No, eipä naurattanut avioliitossa. Minusta tuli näkymätön, hajuton, mauton ja mielipiteensä kadottanut haamu aviovuosien aikana.
Nyt paikkailen itsetuntoani ja ihmettelen treffeillä käydessäni miten niin monet miehet ovatkin ihan normaaleja ja puhuvat normaalisti sekä keskustelevat vuorovaikutteisesti, eivätkä huutoraivoa kuin uhmaikäinen vähän väliä.
Voin niin kuvitella tuon tunteen haamuksi muuttumisesta. On väärin luulla, että kaikki narsismiin taipuvaiset olisivat vaikuttavia, suureellisia seuramiehiä/naisia. Yhtä hyvin hän voi olla vetäytyvä ja vaatimattomampi tapaus ja käyttää passiivista aggressiota toisen nujertamiseen ja manipulointiin. Koska hän ei itse näy, niin ilmeisesti muutkaan eivät saisi näkyä ja kuulua. Jääkin vain kysymys, mihin n tällöin toista ihmistä haluaa? Ainoa vastaus on, että roskakoriksi jolle voi osoittaa mieltä ja jotain muuta hyötyä antamaan. Hän haluaa vetää toisen samaan alennustilaan, missä itse elää.
Ap
Löytyykö lähdettä tähän vaitteeseen?
Itse olen lukenut narmismista todella paljon, enkä ole koskaan ko. väitteeseen törmännyt. Voi toki olla, että jotkut narsistit ovat introvertteja, jotka kompensoivat sisäänpäinkääntyvyyttä loistavalla ulkokuorella, mutta mitään pohjaa tälle väitteellesi ei ole ainakaan siinä kirjallisuudessa, mitä itse olen lukenut.