Kateellisuus kotiäitiydestä ärsyttää

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:52"]Aamen!   Lopputuloksena kävi niin, että opettaja pätki kursseja pieniin osiin ja hidasti opetusta kertomatta meille kirjottajille, että olisimme kirjotusvalmiita vasta seuraavana kevänä siitä keväästä, jolloin oli tarkoitus kirjottaa. Vasta kolme kuukautta ennen kirjotuksia sain tietää, että meidän opetuksemme ei ollut ihan ajantasalla, ja tällöin mun katkeruus näitä kotiäitejä kohtaan kasvoi.  Jos olisin jäänyt odottelemaan sinne seuraavaan kevääseen asti, niin mun suurin osa ytl:lle tehdyistä suorituksista olisi ehtinyt vanheta. Samassa mulle selvisi, että opettaja oli pätkinyt muutenkin opetuksestaan, eli mulla oli kauheita harppauksia suoritettavana itsenäisesti ja niidenkin tehtävien saaminen oli työn ja tuskan takana. Tavallisesti tunnit menivät siihen, että ensimmäisellä 45:lla juotiin kahvia ja kuunneltiin ranskan kielisiä lauluja, ja toinen tunti käytiin niitä kotitehtäviä läpi joita ihmiset eivät olleet saaneet tehdyksi. Siinä välissä kuuntelin äitien ääneen brassailua tunneilla perseelleen lausutuista passe composeista ja ylilausutuista alkeista vielä puolenkin vuoden jälkeen, ja nakkelin kyniä tylsistyneenä koska halusin oikeasti edetä enkä leikkiä. Opettaja huomasi tylsistymiseni, mutta ei suinkaan ottanut sitä siten, että antaisi mulle lisää tehtäviä vaan pudotti kympin numeroani ysiin koska "mulla oli niin huono asenne." Kummasti kirjotuksiin mennessä emme olleet kirjotusvalmiita sinne päinkään. kirjotuksien jälkeen melkein itkin, että kieli, josta tykkäsin, meni aivan perseelleen syistä joille en mahtanut yhtään mitään. Opettaja tuli vielä pisteenä iin päälle kysymään, miksi en kirjoittanut jotain muuta.. Kirjotuksiin kun olisin kaivannut enemmän tukea ja kannustusta läpi ranskan lukemisen, en niinkään sitä että jauhetaan paskaa tunnista toiseen.  
Kyllästyin 125 kuittaa. [/quote] Kuulostaa siltä, että sinun pitäisi syyttää opettajaa, eikä kotirouvia. Saattoivat hyvinkin olla ikäviä ihmisiä, mutta en ymmärrä, miksi opettajan huonous olisi heidän vikansa?

[/quote]

Näemmä et ole hirveästi tehnyt opetustyötä tai ollut mukana koulumaailmassa, kun et tätä tiedä. Suurin osa näistä lukion kursseista oli maksullisia, eli puhtaasti rahasta järjestettäviä. Koko kurssia ei olisi järjestetty, jos osallistujia ei olisi ollut, joten tämä varaus oli laskettu mukaan. Yleensäkin opetuksen taso menee valtaryhmän mukaan, ja silloin kun porukka on aivan mahdotonta, niin siinä on opettajallakin keinot vähissä. Ihan turha sellaiselle joukolle on pitää mitään palaveria, kun jokainen nyppii kynsiään ja on aivan vallaton. mainitsin myös, että opettaja oli oikeasti huono - hän ei ottanut huomioon meitä, jotka halusimme kirjottaa kielen. Muilla kursseilla opettaja oli motivoituneempi luotsaaja, joten oletan sen johtuvan monen asian summasta miten pääsi käymään noin ohrasesti ranskan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 19:05"]Olen perustellut ystävilleni kotiäitiyttäni näin: Tienaisin lähihoitajana, kokoaikaisen työn jos edes saisin, 1900€/kk brutto josta nettona ehkä 1500-1600€? Menettäisin kotihoidontuen 300€/kk. Nuorin kokopäivätarhaan, eskarilaisen puolipäivähoito ja ekaluokkalaisen iltapäiväkerho maksaisi n. 500€/kk. Ja koska emme asu taajamassa, minulle pitäisi hankkia auto josta on kuluja. Lasketaan sen kuukausilyhennykseksi vaikkapa 150€/kk ja bensoihin 70€/kk. Kulut yhteensä n. 1100e joten ei palkastani kokopäivätyöstä jäisi käteen kuin ehkä 400€. Ja ellen saisi muuta kuin keikkoja, menot olisivat samat tai lähes samat ja palkkani tuskin edes kattaisi työnteosta syntyviä kustannuksia. Silti ollaan kateellisia :( - ap
[/quote]
Melko vähäiset ajamiset kun ajattelit alle tankillisella selvitä kuukauden. Itsellä menee saman verran viikossa. Lisäksi auton vakuutukset ja verot sekä huollot ja mahdolliset korjaukset, katsastukset, kesä- ja talvirenkaat. Että reippaasti voit laskea enemmän autolle kuluja.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:52"]Aamen!   Lopputuloksena kävi niin, että opettaja pätki kursseja pieniin osiin ja hidasti opetusta kertomatta meille kirjottajille, että olisimme kirjotusvalmiita vasta seuraavana kevänä siitä keväästä, jolloin oli tarkoitus kirjottaa. Vasta kolme kuukautta ennen kirjotuksia sain tietää, että meidän opetuksemme ei ollut ihan ajantasalla, ja tällöin mun katkeruus näitä kotiäitejä kohtaan kasvoi.  Jos olisin jäänyt odottelemaan sinne seuraavaan kevääseen asti, niin mun suurin osa ytl:lle tehdyistä suorituksista olisi ehtinyt vanheta. Samassa mulle selvisi, että opettaja oli pätkinyt muutenkin opetuksestaan, eli mulla oli kauheita harppauksia suoritettavana itsenäisesti ja niidenkin tehtävien saaminen oli työn ja tuskan takana. Tavallisesti tunnit menivät siihen, että ensimmäisellä 45:lla juotiin kahvia ja kuunneltiin ranskan kielisiä lauluja, ja toinen tunti käytiin niitä kotitehtäviä läpi joita ihmiset eivät olleet saaneet tehdyksi. Siinä välissä kuuntelin äitien ääneen brassailua tunneilla perseelleen lausutuista passe composeista ja ylilausutuista alkeista vielä puolenkin vuoden jälkeen, ja nakkelin kyniä tylsistyneenä koska halusin oikeasti edetä enkä leikkiä. Opettaja huomasi tylsistymiseni, mutta ei suinkaan ottanut sitä siten, että antaisi mulle lisää tehtäviä vaan pudotti kympin numeroani ysiin koska "mulla oli niin huono asenne." Kummasti kirjotuksiin mennessä emme olleet kirjotusvalmiita sinne päinkään. kirjotuksien jälkeen melkein itkin, että kieli, josta tykkäsin, meni aivan perseelleen syistä joille en mahtanut yhtään mitään. Opettaja tuli vielä pisteenä iin päälle kysymään, miksi en kirjoittanut jotain muuta.. Kirjotuksiin kun olisin kaivannut enemmän tukea ja kannustusta läpi ranskan lukemisen, en niinkään sitä että jauhetaan paskaa tunnista toiseen.  
Kyllästyin 125 kuittaa. [/quote] Kuulostaa siltä, että sinun pitäisi syyttää opettajaa, eikä kotirouvia. Saattoivat hyvinkin olla ikäviä ihmisiä, mutta en ymmärrä, miksi opettajan huonous olisi heidän vikansa?

[/quote]

Näemmä et ole hirveästi tehnyt opetustyötä tai ollut mukana koulumaailmassa, kun et tätä tiedä. Suurin osa näistä lukion kursseista oli maksullisia, eli puhtaasti rahasta järjestettäviä. Koko kurssia ei olisi järjestetty, jos osallistujia ei olisi ollut, joten tämä varaus oli laskettu mukaan. Yleensäkin opetuksen taso menee valtaryhmän mukaan, ja silloin kun porukka on aivan mahdotonta, niin siinä on opettajallakin keinot vähissä. Ihan turha sellaiselle joukolle on pitää mitään palaveria, kun jokainen nyppii kynsiään ja on aivan vallaton. mainitsin myös, että opettaja oli oikeasti huono - hän ei ottanut huomioon meitä, jotka halusimme kirjottaa kielen. Muilla kursseilla opettaja oli motivoituneempi luotsaaja, joten oletan sen johtuvan monen asian summasta miten pääsi käymään noin ohrasesti ranskan kanssa.
[/quote]

Vuodatuksestasi sai kuitenkin sen kuvan, että syytät ranskan sujumisesta lähinnä (minustakin ärsyttäviltä kuulostavilta) kotirouvia, eikä suinkaan "monen asian summasta". Aikuislukiosta en tiedä mitään, muusta opetuksesta kyllä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:38"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:22"]

Toivottavasti miehesi pysyy rinnallasi. Aikamoista riskipeliä toisen varaan jättäytyminen tuolla lailla on.  Entäs eläkeasiat?

[/quote]

Tämä on niin suomalaista. Elä elämäsi ensimmäiset 65 vuotta huolehtien kroonisesti siitä, että mites se eläke, jätä haaveet toteuttamatta ja elämä elämättä. Minun näkökulmastani sillä asenteella ei oikeastaan ole suurtakaan väliä sillä, onko jonain päivänä fyysisesti kiikkustuolissa, jos on ollut sitä henkisesti jo koko elämänsä.

Ja toisaalta; kovaan ääneen paheksutaan sitä, että joku ei ole töissä, kun samalla silmät kiiluen lasketaan niitä eläkerahoja, jotka siis ovat täysin vastikkeetonta tuloa, ja joista kukaan työssäkäyvä ei ole maksanut eläkemaksuina kuin murto-osan. Oikein tekopyhyys huipussaan.

 
[/quote]

Amen.
[/quote]

Ja toinen aamen.

Klaara Kotko -purkaukselle ja muille, jotka pitävät kotiäitiä toisille elävänä palvelijana ja niille, jotka tuovat aina esiin den, kuinka ero voi tulla ja voi voi.. Millaista perhe-elämää te elätte? En minä ketään 'palvele'. Minua arvostetaan, kuten me arvostamme kaikkia perheenjäseniä. Kukaan meillä ei odota passaamista, puhumme paljon ja kannamme vastuuta toisistamme. Elämme tänään: Olemme paljon yhdessä, matkustamme, syömme joka päivä yhdessä ja toteutamme yhteisiä unelmia. Elämä on tänään. Jokaisella on myös omat alueet elämässä ja ne suomme, ne rikastavat yhteistä elämää.

Eron sattuessa: säästöt, sijoitukset ja omaisuus (ei tietenkään avioehtoa). Ja ei, ainakaan minulla mies ei todellakaan kyttää rahankäyttöä, emme ole riidelleet yhteiselomme aikana rahasta kertaakaan.

Av:lla kannattaakin keskustella erilaisista elämäntavoista ja valinnoista kun kaikki ymmärtävät tasan yhden tavan ja se on se oma. Asiat ovat aina mustavalkoisia ja av-mammojen mielestä kaikkien pitäisi elää juuri samalla tavalla kuin juuri kyseinen mamma sattuu elämään. Joten ei kannata edes yrittää keskustella ;)

Nauti toki kotona olostasi niin kauan kuin sitä jatkuu, jokainen tehköön itse valintansa, tärkeintä että valinta on itse tehty, omien arvojen mukainen ja tyydyttävä itselle, ei muille :)

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:24"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:06"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 19:05"] Olen perustellut ystävilleni kotiäitiyttäni näin: Tienaisin lähihoitajana, kokoaikaisen työn jos edes saisin, 1900€/kk brutto josta nettona ehkä 1500-1600€? Menettäisin kotihoidontuen 300€/kk. Nuorin kokopäivätarhaan, eskarilaisen puolipäivähoito ja ekaluokkalaisen iltapäiväkerho maksaisi n. 500€/kk. Ja koska emme asu taajamassa, minulle pitäisi hankkia auto josta on kuluja. Lasketaan sen kuukausilyhennykseksi vaikkapa 150€/kk ja bensoihin 70€/kk. Kulut yhteensä n. 1100e joten ei palkastani kokopäivätyöstä jäisi käteen kuin ehkä 400€. Ja ellen saisi muuta kuin keikkoja, menot olisivat samat tai lähes samat ja palkkani tuskin edes kattaisi työnteosta syntyviä kustannuksia. Silti ollaan kateellisia :( - ap [/quote] Sä et ajele 70e bensoilla per kuukausi millään, et matikka ei taida olla sun vahvin laji. Henkilökohtaisesti mä olen aina inhonnut naisia, jotka jäävät kotiin kasvattamaan pesuetta. Siis mä en ole koskaan yrittänytkään ymmärtää naisia, jotka jäävät kotiin elämään miehen palkalla, käyvät jonkun hauskan keraamikon koulutuksen ja miettivät sitten mitä haluavat isona tehdä "koska lapset tulevat ensin". Sitten kun nämä kotiäidit kyllästyvät, niin he tulevat aikuiskoulutuksen puolelle vaikka iltalukioon pelleilemään kaikille heidän mielestä eksoottisten kielten kursseille, ja opetuksen taso menee näiden klaara kotkojen mukaan. Näin siis meillä kävi ranskan kurssien kanssa, eli lauma alfa romeolla ajelevia neitoja ilmestyi tunneille näyttämään lasten kuvia ja kertomaan kun on niin kiva harrastaa eikä mieleen tullut että seassa istui niitä jotka halusivat kirjottaa samaisen aineen. Opettajassahan se suurin vika on, kun ei laittanut ryhmää järjestykseen, mutta vitutus maksimoitui, koska tuntien järjestys ja vaatimustaso huiteli noiden marttojen mukaan. Opistolla (kävin ammattitutkinnon ennen aikuislukiota) koulutuksessa törmäsin samoihin "pikkurouviin". Samaiset pikkurouvat arvostelivat kovaan ääneen toisia, joilla ei ollut rahaa vaatteisiin tai maksaa koulun kalliita materiaalikustannuksia, arvostelivat myös heidän mielestä elämäntapaopiskelijoiksi luokiteltavat ihmiset jotka olivat tulleet jatkokouluttautumaan koska eivät olleet aiemmalta alalta saaneet töitä.  Samaisten neitojen ymmärrys sieltä paremmalta oksalta toisia alemmalla oksalla istuvia kohtaan oli aika kylmä, eli stressi ja muu rahallisuudesta johtuva joillakin oli heille niin uskomatonta et miten ei voi pärjätä kolmella ja puolella huntilla kuussa tai miten saattoikin jollakulla olla omaa tyhmyyttään asiat niiiin huonosti..! Ylipäätään nämä kotiäidit lapsineen ovat olleet muutenkin aika tyhmänylpeitä. En voi yleistää, mutta muutama joka puhuu monen kotiäidin puolesta ovat olleet kotiäitejä senkin edestä. Pohdin vain, että kun se aika tulee kun lapset ovat lentäneet pesästä, niin mitä sitten tapahtuu? Mitä te teette sen jälkeen, koska puutarhan- ja taloudenhoito ei tarjoa enää samalla tavalla haasteita eikä ole enää mitään millä karata itseltään? Eikä teitä oikeasti harmita laittaa kaikki aika toisille, eikä yhtään itsekkäisiin tarpeisiin? Aina taloushanskat kädessä palvelemassa koko porukkaa? Entä ne omat tavoitteet elämänsuhteen, entä oma, itse hankittu palkka josta ei tarvitse nöyristellä kumppanille seksin tai minkään muun muodossa? Tuskin ne miehet makselevat teidän menojanne (koska tukiaiset tuskin riittävät aivan kaikkeen kuitenkaan) ilman että tekevät tiettyjä odotuksia. Mietin vain niitäkin hetkiä tässä kuplassa eläneiden naisten puolesta, jotka ovat joko hölmöyksissään menneet allekirjoittamaan avioehdon tai suostuneet vain avioliittoon vuosikausiksi ja se ero tulee. On liian vanha kouluttautumaan tai joutuu aivan tyhjän päälle, kaupan päälle saa vain lauman lapsia jotka ovat tottuneet hyvän päälle ja sitten kun rahaa ei enää samalla tavalla kuljekaan vaan elareista pitää oikein miettiä ostaisiko sittenkin sen auton vai uuden pesukoneen, niin pennut marmattavat kun eivät saa uusia pelejä ja pyörää joka kesä..  Eli siis asia mitä en ymmärtäisi, olisi se, etten tajua miksi joku haluaa ehdoin tahdoin olla toisesta riippuvainen ja elää toisen ihmisen päätösten mukaan. Sitähän tuo kotiäitiys on. Toisten tahdon mukana tanssimista, tässä tapauksessa miehen ja lasten. Its ekeksityn nytkin tekemään uraa, ja toteuttamaan itseäni että pystyn ihan itse omalla palkallani perustamaan perheen - en siis odota rikasta miestä, joka maksaa kaiken.   [/quote] Huh. Jotkut saattavat nauttia kotona olosta. Ja miksi pitää vetää esille jokainen mahdollinen pahimmanlaatuinen skenaario? Voihan sille työssäkäyvälle naisellekin käydä vaikka mitä. Burnout, sairaus, mies pettää, jättää ym. Oli rahaa tai ei. Eihän elämää voi ennustaa etukäteen. Eikö tässäkin maassa toitoteta sitä että elä unelmaasi. Sitten kun joku, työssäkäyvä tai ei, sitä tekee, on kaikki siinä väärin. Miksi rahasta ei saisi nauttia, sen tuomista iloista? Voihan se olla että suhdekin kukoistaa, ei sitä koskaan tiedä. Kummallista pessimistisyyttä, en ymmärrä.

[/quote]

Pointti meni ohi niin että heilahti.
[/quote]

Ihme juttu. Klaara Kotko kun argumentoi niin selkeästi ja tiiviisti.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:17"]Av:lla kannattaakin keskustella erilaisista elämäntavoista ja valinnoista kun kaikki ymmärtävät tasan yhden tavan ja se on se oma. Asiat ovat aina mustavalkoisia ja av-mammojen mielestä kaikkien pitäisi elää juuri samalla tavalla kuin juuri kyseinen mamma sattuu elämään. Joten ei kannata edes yrittää keskustella ;)

Nauti toki kotona olostasi niin kauan kuin sitä jatkuu, jokainen tehköön itse valintansa, tärkeintä että valinta on itse tehty, omien arvojen mukainen ja tyydyttävä itselle, ei muille :)
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:37"]

Minua lähinnä ärsyttää se, että edelleen kaikkien naisten oletetaan haluavan tuollaisen elämän. Minulle se olisi lähinnä painajainen olla pikkukotivaimona vuodesta toiseen. Vähän tulee myös myötähäpeän tunnetta siitä, että kehuskella miehen rahoilla ja asemalla kuin se olisi omaa aikaansaannosta. Hankin mieluummin itse omat meriittini, joilla kehua.

[/quote]

Tämä oli se mitä yritin kertoa.. 125

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:24"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:19"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:06"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 19:05"] Olen perustellut ystävilleni kotiäitiyttäni näin: Tienaisin lähihoitajana, kokoaikaisen työn jos edes saisin, 1900€/kk brutto josta nettona ehkä 1500-1600€? Menettäisin kotihoidontuen 300€/kk. Nuorin kokopäivätarhaan, eskarilaisen puolipäivähoito ja ekaluokkalaisen iltapäiväkerho maksaisi n. 500€/kk. Ja koska emme asu taajamassa, minulle pitäisi hankkia auto josta on kuluja. Lasketaan sen kuukausilyhennykseksi vaikkapa 150€/kk ja bensoihin 70€/kk. Kulut yhteensä n. 1100e joten ei palkastani kokopäivätyöstä jäisi käteen kuin ehkä 400€. Ja ellen saisi muuta kuin keikkoja, menot olisivat samat tai lähes samat ja palkkani tuskin edes kattaisi työnteosta syntyviä kustannuksia. Silti ollaan kateellisia :( - ap [/quote] Sä et ajele 70e bensoilla per kuukausi millään, et matikka ei taida olla sun vahvin laji. Henkilökohtaisesti mä olen aina inhonnut naisia, jotka jäävät kotiin kasvattamaan pesuetta. Siis mä en ole koskaan yrittänytkään ymmärtää naisia, jotka jäävät kotiin elämään miehen palkalla, käyvät jonkun hauskan keraamikon koulutuksen ja miettivät sitten mitä haluavat isona tehdä "koska lapset tulevat ensin". Sitten kun nämä kotiäidit kyllästyvät, niin he tulevat aikuiskoulutuksen puolelle vaikka iltalukioon pelleilemään kaikille heidän mielestä eksoottisten kielten kursseille, ja opetuksen taso menee näiden klaara kotkojen mukaan. Näin siis meillä kävi ranskan kurssien kanssa, eli lauma alfa romeolla ajelevia neitoja ilmestyi tunneille näyttämään lasten kuvia ja kertomaan kun on niin kiva harrastaa eikä mieleen tullut että seassa istui niitä jotka halusivat kirjottaa samaisen aineen. Opettajassahan se suurin vika on, kun ei laittanut ryhmää järjestykseen, mutta vitutus maksimoitui, koska tuntien järjestys ja vaatimustaso huiteli noiden marttojen mukaan. Opistolla (kävin ammattitutkinnon ennen aikuislukiota) koulutuksessa törmäsin samoihin "pikkurouviin". Samaiset pikkurouvat arvostelivat kovaan ääneen toisia, joilla ei ollut rahaa vaatteisiin tai maksaa koulun kalliita materiaalikustannuksia, arvostelivat myös heidän mielestä elämäntapaopiskelijoiksi luokiteltavat ihmiset jotka olivat tulleet jatkokouluttautumaan koska eivät olleet aiemmalta alalta saaneet töitä.  Samaisten neitojen ymmärrys sieltä paremmalta oksalta toisia alemmalla oksalla istuvia kohtaan oli aika kylmä, eli stressi ja muu rahallisuudesta johtuva joillakin oli heille niin uskomatonta et miten ei voi pärjätä kolmella ja puolella huntilla kuussa tai miten saattoikin jollakulla olla omaa tyhmyyttään asiat niiiin huonosti..! Ylipäätään nämä kotiäidit lapsineen ovat olleet muutenkin aika tyhmänylpeitä. En voi yleistää, mutta muutama joka puhuu monen kotiäidin puolesta ovat olleet kotiäitejä senkin edestä. Pohdin vain, että kun se aika tulee kun lapset ovat lentäneet pesästä, niin mitä sitten tapahtuu? Mitä te teette sen jälkeen, koska puutarhan- ja taloudenhoito ei tarjoa enää samalla tavalla haasteita eikä ole enää mitään millä karata itseltään? Eikä teitä oikeasti harmita laittaa kaikki aika toisille, eikä yhtään itsekkäisiin tarpeisiin? Aina taloushanskat kädessä palvelemassa koko porukkaa? Entä ne omat tavoitteet elämänsuhteen, entä oma, itse hankittu palkka josta ei tarvitse nöyristellä kumppanille seksin tai minkään muun muodossa? Tuskin ne miehet makselevat teidän menojanne (koska tukiaiset tuskin riittävät aivan kaikkeen kuitenkaan) ilman että tekevät tiettyjä odotuksia. Mietin vain niitäkin hetkiä tässä kuplassa eläneiden naisten puolesta, jotka ovat joko hölmöyksissään menneet allekirjoittamaan avioehdon tai suostuneet vain avioliittoon vuosikausiksi ja se ero tulee. On liian vanha kouluttautumaan tai joutuu aivan tyhjän päälle, kaupan päälle saa vain lauman lapsia jotka ovat tottuneet hyvän päälle ja sitten kun rahaa ei enää samalla tavalla kuljekaan vaan elareista pitää oikein miettiä ostaisiko sittenkin sen auton vai uuden pesukoneen, niin pennut marmattavat kun eivät saa uusia pelejä ja pyörää joka kesä..  Eli siis asia mitä en ymmärtäisi, olisi se, etten tajua miksi joku haluaa ehdoin tahdoin olla toisesta riippuvainen ja elää toisen ihmisen päätösten mukaan. Sitähän tuo kotiäitiys on. Toisten tahdon mukana tanssimista, tässä tapauksessa miehen ja lasten. Its ekeksityn nytkin tekemään uraa, ja toteuttamaan itseäni että pystyn ihan itse omalla palkallani perustamaan perheen - en siis odota rikasta miestä, joka maksaa kaiken.   [/quote] Huh. Jotkut saattavat nauttia kotona olosta. Ja miksi pitää vetää esille jokainen mahdollinen pahimmanlaatuinen skenaario? Voihan sille työssäkäyvälle naisellekin käydä vaikka mitä. Burnout, sairaus, mies pettää, jättää ym. Oli rahaa tai ei. Eihän elämää voi ennustaa etukäteen. Eikö tässäkin maassa toitoteta sitä että elä unelmaasi. Sitten kun joku, työssäkäyvä tai ei, sitä tekee, on kaikki siinä väärin. Miksi rahasta ei saisi nauttia, sen tuomista iloista? Voihan se olla että suhdekin kukoistaa, ei sitä koskaan tiedä. Kummallista pessimistisyyttä, en ymmärrä. [/quote] Pointti meni ohi niin että heilahti. [/quote] Ihme juttu. Klaara Kotko kun argumentoi niin selkeästi ja tiiviisti.

[/quote]

Hohhoijaa..

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:19"]

[ [/quote] Pointti meni ohi niin että heilahti. [/quote] Ihme juttu. Klaara Kotko kun argumentoi niin selkeästi ja tiiviisti.

[/quote]

Opettele säkin lainaamaan ja paremmin vittuilemaan.:D

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:59"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:52"]Aamen!   Lopputuloksena kävi niin, että opettaja pätki kursseja pieniin osiin ja hidasti opetusta kertomatta meille kirjottajille, että olisimme kirjotusvalmiita vasta seuraavana kevänä siitä keväästä, jolloin oli tarkoitus kirjottaa. Vasta kolme kuukautta ennen kirjotuksia sain tietää, että meidän opetuksemme ei ollut ihan ajantasalla, ja tällöin mun katkeruus näitä kotiäitejä kohtaan kasvoi.  Jos olisin jäänyt odottelemaan sinne seuraavaan kevääseen asti, niin mun suurin osa ytl:lle tehdyistä suorituksista olisi ehtinyt vanheta. Samassa mulle selvisi, että opettaja oli pätkinyt muutenkin opetuksestaan, eli mulla oli kauheita harppauksia suoritettavana itsenäisesti ja niidenkin tehtävien saaminen oli työn ja tuskan takana. Tavallisesti tunnit menivät siihen, että ensimmäisellä 45:lla juotiin kahvia ja kuunneltiin ranskan kielisiä lauluja, ja toinen tunti käytiin niitä kotitehtäviä läpi joita ihmiset eivät olleet saaneet tehdyksi. Siinä välissä kuuntelin äitien ääneen brassailua tunneilla perseelleen lausutuista passe composeista ja ylilausutuista alkeista vielä puolenkin vuoden jälkeen, ja nakkelin kyniä tylsistyneenä koska halusin oikeasti edetä enkä leikkiä. Opettaja huomasi tylsistymiseni, mutta ei suinkaan ottanut sitä siten, että antaisi mulle lisää tehtäviä vaan pudotti kympin numeroani ysiin koska "mulla oli niin huono asenne." Kummasti kirjotuksiin mennessä emme olleet kirjotusvalmiita sinne päinkään. kirjotuksien jälkeen melkein itkin, että kieli, josta tykkäsin, meni aivan perseelleen syistä joille en mahtanut yhtään mitään. Opettaja tuli vielä pisteenä iin päälle kysymään, miksi en kirjoittanut jotain muuta.. Kirjotuksiin kun olisin kaivannut enemmän tukea ja kannustusta läpi ranskan lukemisen, en niinkään sitä että jauhetaan paskaa tunnista toiseen.  
Kyllästyin 125 kuittaa. [/quote] Kuulostaa siltä, että sinun pitäisi syyttää opettajaa, eikä kotirouvia. Saattoivat hyvinkin olla ikäviä ihmisiä, mutta en ymmärrä, miksi opettajan huonous olisi heidän vikansa? [/quote] Näemmä et ole hirveästi tehnyt opetustyötä tai ollut mukana koulumaailmassa, kun et tätä tiedä. Suurin osa näistä lukion kursseista oli maksullisia, eli puhtaasti rahasta järjestettäviä. Koko kurssia ei olisi järjestetty, jos osallistujia ei olisi ollut, joten tämä varaus oli laskettu mukaan. Yleensäkin opetuksen taso menee valtaryhmän mukaan, ja silloin kun porukka on aivan mahdotonta, niin siinä on opettajallakin keinot vähissä. Ihan turha sellaiselle joukolle on pitää mitään palaveria, kun jokainen nyppii kynsiään ja on aivan vallaton. mainitsin myös, että opettaja oli oikeasti huono - hän ei ottanut huomioon meitä, jotka halusimme kirjottaa kielen. Muilla kursseilla opettaja oli motivoituneempi luotsaaja, joten oletan sen johtuvan monen asian summasta miten pääsi käymään noin ohrasesti ranskan kanssa. [/quote] Vuodatuksestasi sai kuitenkin sen kuvan, että syytät ranskan sujumisesta lähinnä (minustakin ärsyttäviltä kuulostavilta) kotirouvia, eikä suinkaan "monen asian summasta". Aikuislukiosta en tiedä mitään, muusta opetuksesta kyllä.

[/quote]

Eiköhän ne kotirouvat sen hyvän lisän siihen tuoneet ja niiden käytöksestä nyt eniten tuli sanomista.. Vertaa luokka joka on perehtynyt asiaan kuin luokka, joka tulee paikalle vetelehtimään.

Ulkomaalaisen miehen vaimo jatkaa, että ellei jotakin pakottavaa tai yllättävää tapahdu, saatan olla kotona pysyvästikin. Tosin lasten kasvaessa hyväntekeväisyysprojektit tulevat täyttämään enemmän arkea (eli teen työtä, mutta palkatta, ellei sitten auttamisen iloa lasketa palkaksi). Chillalijaksi minusta ei ole.

Suomessa aina asuneille tämä voi kuulostaa hyvin vieraalta. Maailmalla kotiäidit ja kotirouvat voidaan mieltää ammatiksi siinä missä muutkin. Yhteiskunnan tukisysteemiä ei välttämättä ole ja ketään ei kiinnosta tai nypi, millaisia järjestelyjä muut tekevät, sillä kaikki rahoitetaan omasta pussista. Joissakin maissa/kulttuureissa/yhteisöissä myös perinteiset perhearvot, lapset ja vanhemmuus ovat nosteessa ja kotiäitiyttä pidetään luontevana valintana, jos se on taloudellisesti mahdollista. Siihen ei liitty muiden patoumia, jännitteitä, arvostelua tai halveksuntaa.

Suomi on ainoa maa, missä ylipäänsä olen kohdannut kotiäitiyden eli ts. lasten kasvattamisen ja kokopäiväisen hoivaamisen dissaamista.

Suomi on myös ainoa maa, missä henkilökohtaisesti olen huomannut kahtiajakoa "kotiäitien" ja "uranaisten" välillä. En jaksa käsittää näitä kissatappeluita. Mitä se mulle kuuluu, mitä ratkaisuja naapuri tekee elämässään. Hymyillään ja moikataan, kun kohdataan. Puolin ja toisin kysytään kuulumiset ja toivomme toisillemme hyvää. Hän vie lapset päiväkotiin ja suuntaa töihin, minä omien lasten kanssa jonnekin muualle. Simple as that.

Minäkin olisin mielelläni kotiäiti ja olenkin hiukan kateellinen aloittajalle. Nauti kun sinulla on mahdollisuus :) Mielestäni kuitenkin kohtuutonta ja lapsellista että joku kiukuttelee sinulle tästä. Surullista kuinka joillekin on vaikeaa olla onnellinen toisen puolesta, missään asiassa. Jos itsellä on joku asia huonosti niin kaikilla muillakin pitäisi olla. Olen kohdannut paljon vaikeuksia joita en toivoisi ns. pahimmalle vihamiehellenikään, enkä ikinä toivoisi kenenkään niitä joutuvan kokemaan. Juuri siksi jaksan aina ihmetellä kun joku ääneen kehtaa päästää tuollaisia aivopieruja. Esim meillä on rauhalliset lapset ja jollain muulla paha uhma niin uhmiksen äiti toivoo että mekin joutuisimme kokemaan saman - jopa tietäen että muilla elämän alueilla ollaan kohdattu isompiakin vaikeuksia. Ja ihminen voi olla hyvä ystävä muuten mutta siinä yhdessä asiassa jotenkin sokaistuu kaikelta muulta ja ajattelee vaan sitä omaa epäonneaan, on hieman katkera siitä. Mitä ihmettä ihminen menettäisi siinä kun olisi vaan onnellinen toisen puolesta? Säästyisi suurelta määrältä mielipahaa ja voisi keskittyä niihin hyviin asioihin omassa elämässään. Niistä se onni tulee, pienistä hyvistä asioista.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:37"]

Minua lähinnä ärsyttää se, että edelleen kaikkien naisten oletetaan haluavan tuollaisen elämän. Minulle se olisi lähinnä painajainen olla pikkukotivaimona vuodesta toiseen. Vähän tulee myös myötähäpeän tunnetta siitä, että kehuskella miehen rahoilla ja asemalla kuin se olisi omaa aikaansaannosta. Hankin mieluummin itse omat meriittini, joilla kehua.

[/quote]

Tämä oli se mitä yritin kertoa.. 125
[/quote]

Kuka olettaa kaikkien haluavan tietynlaisen elämän? Ei kukaan niin väitä. Ap sanoo vain kohtaavansa kateutta. Samaa kohtaan myös minä, toinen kotiäiti. En silti todellakaan väitä, että kaikki kadehtivat.

Kuka täällä on kehuskellut miehen rahoilla? Ainakaan minä en tapaa kehuskella rahoilla. Ainoastaan sen kerron, miten tulevaisuuteni on turvattu.

Se, että sinä käytät vaikkapa minusta nimitystä pikkukotivaimo, tunnet myötähäpeää ja kerrot, että elämäni olisi sinulle painajaista, kertoo paljon sinusta ja elämästäsi. Ethän tosiasiassa tiedä elämästäni yhtään mitään, eikö? 155

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 19:06"]Outoja ihmisiä. Yleensä kotiäitejä säälitään
[/quote]

:D Veikkaan vastauksen kirjoittajaksi Maisteri-Minnaa Helsingistä, jonka elämässä ei ole muuta kuin se ura ura ura.
Ja ei, en itse ole kotiäiti.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:12"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:59"] [quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:52"]Aamen!   Lopputuloksena kävi niin, että opettaja pätki kursseja pieniin osiin ja hidasti opetusta kertomatta meille kirjottajille, että olisimme kirjotusvalmiita vasta seuraavana kevänä siitä keväästä, jolloin oli tarkoitus kirjottaa. Vasta kolme kuukautta ennen kirjotuksia sain tietää, että meidän opetuksemme ei ollut ihan ajantasalla, ja tällöin mun katkeruus näitä kotiäitejä kohtaan kasvoi.  Jos olisin jäänyt odottelemaan sinne seuraavaan kevääseen asti, niin mun suurin osa ytl:lle tehdyistä suorituksista olisi ehtinyt vanheta. Samassa mulle selvisi, että opettaja oli pätkinyt muutenkin opetuksestaan, eli mulla oli kauheita harppauksia suoritettavana itsenäisesti ja niidenkin tehtävien saaminen oli työn ja tuskan takana. Tavallisesti tunnit menivät siihen, että ensimmäisellä 45:lla juotiin kahvia ja kuunneltiin ranskan kielisiä lauluja, ja toinen tunti käytiin niitä kotitehtäviä läpi joita ihmiset eivät olleet saaneet tehdyksi. Siinä välissä kuuntelin äitien ääneen brassailua tunneilla perseelleen lausutuista passe composeista ja ylilausutuista alkeista vielä puolenkin vuoden jälkeen, ja nakkelin kyniä tylsistyneenä koska halusin oikeasti edetä enkä leikkiä. Opettaja huomasi tylsistymiseni, mutta ei suinkaan ottanut sitä siten, että antaisi mulle lisää tehtäviä vaan pudotti kympin numeroani ysiin koska "mulla oli niin huono asenne." Kummasti kirjotuksiin mennessä emme olleet kirjotusvalmiita sinne päinkään. kirjotuksien jälkeen melkein itkin, että kieli, josta tykkäsin, meni aivan perseelleen syistä joille en mahtanut yhtään mitään. Opettaja tuli vielä pisteenä iin päälle kysymään, miksi en kirjoittanut jotain muuta.. Kirjotuksiin kun olisin kaivannut enemmän tukea ja kannustusta läpi ranskan lukemisen, en niinkään sitä että jauhetaan paskaa tunnista toiseen.  
Kyllästyin 125 kuittaa. [/quote] Kuulostaa siltä, että sinun pitäisi syyttää opettajaa, eikä kotirouvia. Saattoivat hyvinkin olla ikäviä ihmisiä, mutta en ymmärrä, miksi opettajan huonous olisi heidän vikansa? [/quote] Näemmä et ole hirveästi tehnyt opetustyötä tai ollut mukana koulumaailmassa, kun et tätä tiedä. Suurin osa näistä lukion kursseista oli maksullisia, eli puhtaasti rahasta järjestettäviä. Koko kurssia ei olisi järjestetty, jos osallistujia ei olisi ollut, joten tämä varaus oli laskettu mukaan. Yleensäkin opetuksen taso menee valtaryhmän mukaan, ja silloin kun porukka on aivan mahdotonta, niin siinä on opettajallakin keinot vähissä. Ihan turha sellaiselle joukolle on pitää mitään palaveria, kun jokainen nyppii kynsiään ja on aivan vallaton. mainitsin myös, että opettaja oli oikeasti huono - hän ei ottanut huomioon meitä, jotka halusimme kirjottaa kielen. Muilla kursseilla opettaja oli motivoituneempi luotsaaja, joten oletan sen johtuvan monen asian summasta miten pääsi käymään noin ohrasesti ranskan kanssa. [/quote] Vuodatuksestasi sai kuitenkin sen kuvan, että syytät ranskan sujumisesta lähinnä (minustakin ärsyttäviltä kuulostavilta) kotirouvia, eikä suinkaan "monen asian summasta". Aikuislukiosta en tiedä mitään, muusta opetuksesta kyllä.

[/quote]

Eiköhän ne kotirouvat sen hyvän lisän siihen tuoneet ja niiden käytöksestä nyt eniten tuli sanomista.. Vertaa luokka joka on perehtynyt asiaan kuin luokka, joka tulee paikalle vetelehtimään.
[/quote]

Tämä juttu on täysin absurdi. Puhut kotirouvista kuin se olisi jokin yhtenäinen ryhmä ihmisiä, joka valtaa aikuislukion. Tosiasiassa sinä puhut jonkin pikkupaikkakunnan pienestä tätijoukosta ja kehnosta opettajasta. Minä olen kotiäiti, jolla on 15 vuotta työelämää takana ja kaksi korkeakoulututkintoa.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:30"]Ulkomaalaisen miehen vaimo jatkaa, että ellei jotakin pakottavaa tai yllättävää tapahdu, saatan olla kotona pysyvästikin. Tosin lasten kasvaessa hyväntekeväisyysprojektit tulevat täyttämään enemmän arkea (eli teen työtä, mutta palkatta, ellei sitten auttamisen iloa lasketa palkaksi). Chillalijaksi minusta ei ole.

Suomessa aina asuneille tämä voi kuulostaa hyvin vieraalta. Maailmalla kotiäidit ja kotirouvat voidaan mieltää ammatiksi siinä missä muutkin. Yhteiskunnan tukisysteemiä ei välttämättä ole ja ketään ei kiinnosta tai nypi, millaisia järjestelyjä muut tekevät, sillä kaikki rahoitetaan omasta pussista. Joissakin maissa/kulttuureissa/yhteisöissä myös perinteiset perhearvot, lapset ja vanhemmuus ovat nosteessa ja kotiäitiyttä pidetään luontevana valintana, jos se on taloudellisesti mahdollista. Siihen ei liitty muiden patoumia, jännitteitä, arvostelua tai halveksuntaa.

Suomi on ainoa maa, missä ylipäänsä olen kohdannut kotiäitiyden eli ts. lasten kasvattamisen ja kokopäiväisen hoivaamisen dissaamista.

Suomi on myös ainoa maa, missä henkilökohtaisesti olen huomannut kahtiajakoa "kotiäitien" ja "uranaisten" välillä. En jaksa käsittää näitä kissatappeluita. Mitä se mulle kuuluu, mitä ratkaisuja naapuri tekee elämässään. Hymyillään ja moikataan, kun kohdataan. Puolin ja toisin kysytään kuulumiset ja toivomme toisillemme hyvää. Hän vie lapset päiväkotiin ja suuntaa töihin, minä omien lasten kanssa jonnekin muualle. Simple as that.
[/quote]

Iloinen moi kotiäitikollegalle Suomesta. Tämän olen tosiaan jo ulkomaanmatkoilla huomannut, että monessa muussa maassa tällaista raivoisaa kahtiajakoa ei ole. Kyllä Suomessakin on tolkun ihmisiä, jotka kykenevät arvostamaan erilaisia valintoja. Silti yhä enemmän huomaan miettiväni, haluanko täällä loppuelämääni viettää.155

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:37"]

Minua lähinnä ärsyttää se, että edelleen kaikkien naisten oletetaan haluavan tuollaisen elämän. Minulle se olisi lähinnä painajainen olla pikkukotivaimona vuodesta toiseen. Vähän tulee myös myötähäpeän tunnetta siitä, että kehuskella miehen rahoilla ja asemalla kuin se olisi omaa aikaansaannosta. Hankin mieluummin itse omat meriittini, joilla kehua.

[/quote]

Tämä oli se mitä yritin kertoa.. 125
[/quote]

Mulla taas ei ole ikinä ollut mitään tarvetta kehua meriiteilläni. Elän omaa elämääni kuten se on minulle mieluisaa. Minulle mieluisa elämä ei vaadi mammonaa, tulen toimeen vähälläkin eivätkä lapset tarvitse jatkuvasti uusimpia vehkeitä ja uutuutta hohtavaa pyörää joka kesä. Minulle mieluinen elämä on aikaa perheen kanssa. Ja jos voisin olla käymättä töissä kokonaan, en menisi töihin ollenkaan, oli lapsia tai ei. Pitäisin yllä kotia ja harrastaisin, ei tulisi tylsää.

Äitiydestä olen haaveillut koko elämäni ja se on juuri niin ihanaa kuin kuvittelin. Koska tulomme ovat liian pienet kattamaan edes perustarpeita kun olen kotihoidontuella (mies kokopäivätöissä) joudun kuitenkin pian palaamaan töihin. Tietysti olisin mieluiten kotona ja sydäntä riipii mutta toisaalta palaan unelmieni työpaikalle -kaupan kassalle. Voi olla vaikea ymmärtää ihmiselle jolla on kovin suuret suunnitelmat mutta kassatyö on tosiaan minun unelmieni työpaikka, siinä yhdistyy moni asia joista pidän ja nautin työstäni tosi paljon. En kylläkään yhtä paljon kuin äitiydestä mutta silti. En sulje pois vaihtoehtoa ettenkö voisi edetä tekemään jotain samantapaista mutta hieman vastuullisempaakin työtä mutta olen hyvin tyytyväinen että saan elää unelmaani, olkoonkin että se on jonkun mielestä kovin vähäpätöinen ja säälittävä. Ja että olen jonkun mielestä järkyttävän kunnianhimoton.

Ja eikun takas 50-luvulle! Eikö ole kauheaa olla miehensä elätettävänä?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:53"][quote author="Vierailija" time="11.04.2015 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:37"]

Minua lähinnä ärsyttää se, että edelleen kaikkien naisten oletetaan haluavan tuollaisen elämän. Minulle se olisi lähinnä painajainen olla pikkukotivaimona vuodesta toiseen. Vähän tulee myös myötähäpeän tunnetta siitä, että kehuskella miehen rahoilla ja asemalla kuin se olisi omaa aikaansaannosta. Hankin mieluummin itse omat meriittini, joilla kehua.

[/quote]

Tämä oli se mitä yritin kertoa.. 125
[/quote]

Mulla taas ei ole ikinä ollut mitään tarvetta kehua meriiteilläni. Elän omaa elämääni kuten se on minulle mieluisaa. Minulle mieluisa elämä ei vaadi mammonaa, tulen toimeen vähälläkin eivätkä lapset tarvitse jatkuvasti uusimpia vehkeitä ja uutuutta hohtavaa pyörää joka kesä. Minulle mieluinen elämä on aikaa perheen kanssa. Ja jos voisin olla käymättä töissä kokonaan, en menisi töihin ollenkaan, oli lapsia tai ei. Pitäisin yllä kotia ja harrastaisin, ei tulisi tylsää.

Äitiydestä olen haaveillut koko elämäni ja se on juuri niin ihanaa kuin kuvittelin. Koska tulomme ovat liian pienet kattamaan edes perustarpeita kun olen kotihoidontuella (mies kokopäivätöissä) joudun kuitenkin pian palaamaan töihin. Tietysti olisin mieluiten kotona ja sydäntä riipii mutta toisaalta palaan unelmieni työpaikalle -kaupan kassalle. Voi olla vaikea ymmärtää ihmiselle jolla on kovin suuret suunnitelmat mutta kassatyö on tosiaan minun unelmieni työpaikka, siinä yhdistyy moni asia joista pidän ja nautin työstäni tosi paljon. En kylläkään yhtä paljon kuin äitiydestä mutta silti. En sulje pois vaihtoehtoa ettenkö voisi edetä tekemään jotain samantapaista mutta hieman vastuullisempaakin työtä mutta olen hyvin tyytyväinen että saan elää unelmaani, olkoonkin että se on jonkun mielestä kovin vähäpätöinen ja säälittävä. Ja että olen jonkun mielestä järkyttävän kunnianhimoton.
[/quote]

Sinä olet siis se 'kassatäti', joka onnistuu aina saamaan hymyn huulille. Säälittävä et ole, päinvastoin. Tyytyväisyys ja toisten ihmisten kunnioitus tuntuvat olevan harvinaisia asioita tänä päivänä. Ne tuppaavat tarttumaan myös lapsiin - kuten rakkaus. 155