Kateellisuus kotiäitiydestä ärsyttää

Kotiäitien perusfraasit:

- lapset tulevat aina ensin. ei väliä, vaikka en saisi koulutusta tai muutenkaan etenisi elämässäni

- haluan keskittyä yhteen lapseen kerrallaan. Eli yksi lapsi saa kasvaa rauhassa, ja vasta sitten teen toisen

#125 Anteeksi mutta kuulostaa että sun kotirouvien "inhoamisen" taustalla on kyllä vähän jotain muutakin kuin tunneilla häiritseminen. Kutsut heitä "pikkurouviksi" ja "klaara kotkoiksi"(?).

Ei se ole sulta pois jos heidän aviomiehet haluaa tarjota heille kodin ja rahallista tukea. Kehtaat vielä vihjata että kotirouvat ovat maksullisia naisia, voi jeesus sentään. Köyhyys on ihan oma vikasi.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:06"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 19:05"] Olen perustellut ystävilleni kotiäitiyttäni näin: Tienaisin lähihoitajana, kokoaikaisen työn jos edes saisin, 1900€/kk brutto josta nettona ehkä 1500-1600€? Menettäisin kotihoidontuen 300€/kk. Nuorin kokopäivätarhaan, eskarilaisen puolipäivähoito ja ekaluokkalaisen iltapäiväkerho maksaisi n. 500€/kk. Ja koska emme asu taajamassa, minulle pitäisi hankkia auto josta on kuluja. Lasketaan sen kuukausilyhennykseksi vaikkapa 150€/kk ja bensoihin 70€/kk. Kulut yhteensä n. 1100e joten ei palkastani kokopäivätyöstä jäisi käteen kuin ehkä 400€. Ja ellen saisi muuta kuin keikkoja, menot olisivat samat tai lähes samat ja palkkani tuskin edes kattaisi työnteosta syntyviä kustannuksia. Silti ollaan kateellisia :( - ap [/quote] Sä et ajele 70e bensoilla per kuukausi millään, et matikka ei taida olla sun vahvin laji. Henkilökohtaisesti mä olen aina inhonnut naisia, jotka jäävät kotiin kasvattamaan pesuetta. Siis mä en ole koskaan yrittänytkään ymmärtää naisia, jotka jäävät kotiin elämään miehen palkalla, käyvät jonkun hauskan keraamikon koulutuksen ja miettivät sitten mitä haluavat isona tehdä "koska lapset tulevat ensin". Sitten kun nämä kotiäidit kyllästyvät, niin he tulevat aikuiskoulutuksen puolelle vaikka iltalukioon pelleilemään kaikille heidän mielestä eksoottisten kielten kursseille, ja opetuksen taso menee näiden klaara kotkojen mukaan. Näin siis meillä kävi ranskan kurssien kanssa, eli lauma alfa romeolla ajelevia neitoja ilmestyi tunneille näyttämään lasten kuvia ja kertomaan kun on niin kiva harrastaa eikä mieleen tullut että seassa istui niitä jotka halusivat kirjottaa samaisen aineen. Opettajassahan se suurin vika on, kun ei laittanut ryhmää järjestykseen, mutta vitutus maksimoitui, koska tuntien järjestys ja vaatimustaso huiteli noiden marttojen mukaan. Opistolla (kävin ammattitutkinnon ennen aikuislukiota) koulutuksessa törmäsin samoihin "pikkurouviin". Samaiset pikkurouvat arvostelivat kovaan ääneen toisia, joilla ei ollut rahaa vaatteisiin tai maksaa koulun kalliita materiaalikustannuksia, arvostelivat myös heidän mielestä elämäntapaopiskelijoiksi luokiteltavat ihmiset jotka olivat tulleet jatkokouluttautumaan koska eivät olleet aiemmalta alalta saaneet töitä.  Samaisten neitojen ymmärrys sieltä paremmalta oksalta toisia alemmalla oksalla istuvia kohtaan oli aika kylmä, eli stressi ja muu rahallisuudesta johtuva joillakin oli heille niin uskomatonta et miten ei voi pärjätä kolmella ja puolella huntilla kuussa tai miten saattoikin jollakulla olla omaa tyhmyyttään asiat niiiin huonosti..! Ylipäätään nämä kotiäidit lapsineen ovat olleet muutenkin aika tyhmänylpeitä. En voi yleistää, mutta muutama joka puhuu monen kotiäidin puolesta ovat olleet kotiäitejä senkin edestä. Pohdin vain, että kun se aika tulee kun lapset ovat lentäneet pesästä, niin mitä sitten tapahtuu? Mitä te teette sen jälkeen, koska puutarhan- ja taloudenhoito ei tarjoa enää samalla tavalla haasteita eikä ole enää mitään millä karata itseltään? Eikä teitä oikeasti harmita laittaa kaikki aika toisille, eikä yhtään itsekkäisiin tarpeisiin? Aina taloushanskat kädessä palvelemassa koko porukkaa? Entä ne omat tavoitteet elämänsuhteen, entä oma, itse hankittu palkka josta ei tarvitse nöyristellä kumppanille seksin tai minkään muun muodossa? Tuskin ne miehet makselevat teidän menojanne (koska tukiaiset tuskin riittävät aivan kaikkeen kuitenkaan) ilman että tekevät tiettyjä odotuksia. Mietin vain niitäkin hetkiä tässä kuplassa eläneiden naisten puolesta, jotka ovat joko hölmöyksissään menneet allekirjoittamaan avioehdon tai suostuneet vain avioliittoon vuosikausiksi ja se ero tulee. On liian vanha kouluttautumaan tai joutuu aivan tyhjän päälle, kaupan päälle saa vain lauman lapsia jotka ovat tottuneet hyvän päälle ja sitten kun rahaa ei enää samalla tavalla kuljekaan vaan elareista pitää oikein miettiä ostaisiko sittenkin sen auton vai uuden pesukoneen, niin pennut marmattavat kun eivät saa uusia pelejä ja pyörää joka kesä..  Eli siis asia mitä en ymmärtäisi, olisi se, etten tajua miksi joku haluaa ehdoin tahdoin olla toisesta riippuvainen ja elää toisen ihmisen päätösten mukaan. Sitähän tuo kotiäitiys on. Toisten tahdon mukana tanssimista, tässä tapauksessa miehen ja lasten. Its ekeksityn nytkin tekemään uraa, ja toteuttamaan itseäni että pystyn ihan itse omalla palkallani perustamaan perheen - en siis odota rikasta miestä, joka maksaa kaiken.   [/quote] Huh. Jotkut saattavat nauttia kotona olosta. Ja miksi pitää vetää esille jokainen mahdollinen pahimmanlaatuinen skenaario? Voihan sille työssäkäyvälle naisellekin käydä vaikka mitä. Burnout, sairaus, mies pettää, jättää ym. Oli rahaa tai ei. Eihän elämää voi ennustaa etukäteen. Eikö tässäkin maassa toitoteta sitä että elä unelmaasi. Sitten kun joku, työssäkäyvä tai ei, sitä tekee, on kaikki siinä väärin. Miksi rahasta ei saisi nauttia, sen tuomista iloista? Voihan se olla että suhdekin kukoistaa, ei sitä koskaan tiedä. Kummallista pessimistisyyttä, en ymmärrä.

[/quote]

Pointti meni ohi niin että heilahti.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:22"]Kotiäitien perusfraasit:

- lapset tulevat aina ensin. ei väliä, vaikka en saisi koulutusta tai muutenkaan etenisi elämässäni

- haluan keskittyä yhteen lapseen kerrallaan. Eli yksi lapsi saa kasvaa rauhassa, ja vasta sitten teen toisen

 
[/quote]

Minullakin on fraasi:

- olin kotona yhden lapsen kanssa todella pitkään. Opiskelin samalla, luin itselleni ammatin ja pääsin unelmatyöhöni. Nyt olen yrittäjä ja elämme onnellisia aikoja. En olisi saanut tätä aikaiseksi jos en olisi saanut sitä mahdollisuutta olla kotona. Lapsikin tykkäsi ja jopa menestyy koulussa nykyään. Ei tarvitse aina yleistää - varsinkaan jos ei hirvittävästi tiedä asioista mitään.

Katkera kotka. :*)

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:23"]#125 Anteeksi mutta kuulostaa että sun kotirouvien "inhoamisen" taustalla on kyllä vähän jotain muutakin kuin tunneilla häiritseminen. Kutsut heitä "pikkurouviksi" ja "klaara kotkoiksi"(?).

Ei se ole sulta pois jos heidän aviomiehet haluaa tarjota heille kodin ja rahallista tukea. Kehtaat vielä vihjata että kotirouvat ovat maksullisia naisia, voi jeesus sentään. Köyhyys on ihan oma vikasi.
[/quote]

Musta toi 125:n teksti oli pelottava.. Jotain selkeästi vialla.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:22"]Kotiäitien perusfraasit: - lapset tulevat aina ensin. ei väliä, vaikka en saisi koulutusta tai muutenkaan etenisi elämässäni - haluan keskittyä yhteen lapseen kerrallaan. Eli yksi lapsi saa kasvaa rauhassa, ja vasta sitten teen toisen   [/quote] Minullakin on fraasi: - olin kotona yhden lapsen kanssa todella pitkään. Opiskelin samalla, luin itselleni ammatin ja pääsin unelmatyöhöni. Nyt olen yrittäjä ja elämme onnellisia aikoja. En olisi saanut tätä aikaiseksi jos en olisi saanut sitä mahdollisuutta olla kotona. Lapsikin tykkäsi ja jopa menestyy koulussa nykyään. Ei tarvitse aina yleistää - varsinkaan jos ei hirvittävästi tiedä asioista mitään.

[/quote]

Niin. Sä et tajunnut myöskään! Sä opiskelit siinä samalla, et pelkästään odottanut vaipan vaihdon ohessa että jotain tyylikästä tapahtuu, eli sua ei nyt lasketa tähän. Puhun näistä, jotka harrastuksena käy lukemassa ranskaa ja hiukan venäjää tai käyvät kouluissa harrastamassa keramiikkaa. Siis voi tsiisus :D

Minua lähinnä ärsyttää se, että edelleen kaikkien naisten oletetaan haluavan tuollaisen elämän. Minulle se olisi lähinnä painajainen olla pikkukotivaimona vuodesta toiseen. Vähän tulee myös myötähäpeän tunnetta siitä, että kehuskella miehen rahoilla ja asemalla kuin se olisi omaa aikaansaannosta. Hankin mieluummin itse omat meriittini, joilla kehua.

Vanhemmuus EI ole työtä. Menkää kotiäidit koteihinne olemaan niitä mammoja. Miksi pitää todistella mitään? Länkyttämistä ja käänteistä vihaa. Jatkuvasti toitotatte työssäkäyvien huonoutta vaikka siinä äiti tekee ison duunin olemalla sekä äiti ja työläinen. Koti-isyyteen pitäisi useamman miehen saada mahdollisuus. Miehillä muutenkin parempi asenne ja reilu meininki muita kohtaan. Äitiys ei ole arvottamista mutta sitä kotiäidit tekee niille jotka ovat töissä, opiskelevat tai valitsevat muun kuin kotona olemisen. Aina löytyy jotain millä tökkiä ja pistellä. Samaa paskantärkeää jankkausta miten työäidit laittaa lapset hoitoon ja kustannus sitä tätä paasaamista. Totuus on ihan toinen. Mitä se teiltä on pois kerran omien sanojen mukaan teitä kadehditaan? Pää pois hanurista. Komppaan myös tuota opetustason laskemista kun rouvat lähtee virkistämään itseään tosissaan opiskelevien kustannuksella. Iltalukiossa taso on Ö-luokan leffasta, ei käytöstapoja tunnuta muistavan tai ihminen taantuu kotioloissa. Kotiäidit ne pahiten vittuilee palstoilla ja naamatusten tietämättä toisen taustaa tai arvoja. Kotona elämänsä kuluttavan huono itsetunto ei teiltä parane kuitenkaan muille ilkeilemällä joten katse peiliin miksiköhän saatte usein huonoa palautetta. Hyökkäys ei ole paras puolustus.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:23"]#125 Anteeksi mutta kuulostaa että sun kotirouvien "inhoamisen" taustalla on kyllä vähän jotain muutakin kuin tunneilla häiritseminen. Kutsut heitä "pikkurouviksi" ja "klaara kotkoiksi"(?). Ei se ole sulta pois jos heidän aviomiehet haluaa tarjota heille kodin ja rahallista tukea. Kehtaat vielä vihjata että kotirouvat ovat maksullisia naisia, voi jeesus sentään. Köyhyys on ihan oma vikasi. [/quote] Musta toi 125:n teksti oli pelottava.. Jotain selkeästi vialla.

[/quote]

Musta on pelottavampaa, että pelästytte sarkasmista ja siinä käytetyistä akuankkatermeistä, jotka olivat noihin naisiin aika kuvaavan osuvia.:D Se niiden toiminta siellä tunneilla oli oikeasti aivan posketonta, joten varmasti ne, jotka siellä istuivat ihan motivaatiosta että saisi ammattiinsa kielitaitoa niin sitä touhua oli todella rankkaa katsoa. Muidut tulivat paikalle kyllä ajallaan, mutta suurin osa tunneista oli sitä, että tehtävät eivät olleet ikinä tehtyinä, keskusteluosioita ei pystytty tekemään yhdessä, koska he alkoivat keskustella muusta tai pulisivat joko keskenään kesken tunnin. Ammattiloukkaantuminen, yleinen sääntöjen noudattamottuus ja kaikenlainen hengailu oli ihan normitoimintaa, eli enemmän tuli mieleen että naiset ovat muskarissa ilman lapsia kuin ranskan kurssilla. Yleensä muutenkin kaikki kouluun liittymätön tuli vahvasti esille.. 

Arvasin kuitenkin että tämä kääntyy tällaiseksi, joten ei huolta. Olen jo tottunut tähän av-palstan paskanjauhantaan.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:37"]Minua lähinnä ärsyttää se, että edelleen kaikkien naisten oletetaan haluavan tuollaisen elämän. Minulle se olisi lähinnä painajainen olla pikkukotivaimona vuodesta toiseen. Vähän tulee myös myötähäpeän tunnetta siitä, että kehuskella miehen rahoilla ja asemalla kuin se olisi omaa aikaansaannosta. Hankin mieluummin itse omat meriittini, joilla kehua.
[/quote]

Aijaa, mun mielestä nykyään kaikkia naisia painostetaan tekemään uraa ja opiskelemaan vaikka pakolla. En edes tunne yhtäkään perinteistä kotirouvaa.

AV-keskustelussakin kotiäitejä- ja rouvia yleensä vain "säälitään", ihan kuin se olisi joku tragedia olla naimisissa ihanan miehen kanssa jolla on sen verran rahaa että ei tarvitse mennä töihin, jos ei halua. ;-)
Kumma juttu..

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:39"]Vanhemmuus EI ole työtä. Menkää kotiäidit koteihinne olemaan niitä mammoja. Miksi pitää todistella mitään? Länkyttämistä ja käänteistä vihaa. Jatkuvasti toitotatte työssäkäyvien huonoutta vaikka siinä äiti tekee ison duunin olemalla sekä äiti ja työläinen. Koti-isyyteen pitäisi useamman miehen saada mahdollisuus. Miehillä muutenkin parempi asenne ja reilu meininki muita kohtaan. Äitiys ei ole arvottamista mutta sitä kotiäidit tekee niille jotka ovat töissä, opiskelevat tai valitsevat muun kuin kotona olemisen. Aina löytyy jotain millä tökkiä ja pistellä. Samaa paskantärkeää jankkausta miten työäidit laittaa lapset hoitoon ja kustannus sitä tätä paasaamista. Totuus on ihan toinen. Mitä se teiltä on pois kerran omien sanojen mukaan teitä kadehditaan? Pää pois hanurista. Komppaan myös tuota opetustason laskemista kun rouvat lähtee virkistämään itseään tosissaan opiskelevien kustannuksella. Iltalukiossa taso on Ö-luokan leffasta, ei käytöstapoja tunnuta muistavan tai ihminen taantuu kotioloissa. Kotiäidit ne pahiten vittuilee palstoilla ja naamatusten tietämättä toisen taustaa tai arvoja. Kotona elämänsä kuluttavan huono itsetunto ei teiltä parane kuitenkaan muille ilkeilemällä joten katse peiliin miksiköhän saatte usein huonoa palautetta. Hyökkäys ei ole paras puolustus.
[/quote]

En ole kyllä ikinä kuullut kenenkään kotiäidin pitävän työssäkäyvinä "huonompina".
Tällä palstallakin kotiäitejä/rouvia haukutaan jatkuvasti luusereiksi, loisiksi ja maksullisiksi naisiksi.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:39"]

Vanhemmuus EI ole työtä. Menkää kotiäidit koteihinne olemaan niitä mammoja. Miksi pitää todistella mitään? Länkyttämistä ja käänteistä vihaa. Jatkuvasti toitotatte työssäkäyvien huonoutta vaikka siinä äiti tekee ison duunin olemalla sekä äiti ja työläinen. Koti-isyyteen pitäisi useamman miehen saada mahdollisuus. Miehillä muutenkin parempi asenne ja reilu meininki muita kohtaan. Äitiys ei ole arvottamista mutta sitä kotiäidit tekee niille jotka ovat töissä, opiskelevat tai valitsevat muun kuin kotona olemisen. Aina löytyy jotain millä tökkiä ja pistellä. Samaa paskantärkeää jankkausta miten työäidit laittaa lapset hoitoon ja kustannus sitä tätä paasaamista. Totuus on ihan toinen. Mitä se teiltä on pois kerran omien sanojen mukaan teitä kadehditaan? Pää pois hanurista. Komppaan myös tuota opetustason laskemista kun rouvat lähtee virkistämään itseään tosissaan opiskelevien kustannuksella. Iltalukiossa taso on Ö-luokan leffasta, ei käytöstapoja tunnuta muistavan tai ihminen taantuu kotioloissa. Kotiäidit ne pahiten vittuilee palstoilla ja naamatusten tietämättä toisen taustaa tai arvoja. Kotona elämänsä kuluttavan huono itsetunto ei teiltä parane kuitenkaan muille ilkeilemällä joten katse peiliin miksiköhän saatte usein huonoa palautetta. Hyökkäys ei ole paras puolustus.

[/quote]

Aamen!  

Lopputuloksena kävi niin, että opettaja pätki kursseja pieniin osiin ja hidasti opetusta kertomatta meille kirjottajille, että olisimme kirjotusvalmiita vasta seuraavana kevänä siitä keväästä, jolloin oli tarkoitus kirjottaa. Vasta kolme kuukautta ennen kirjotuksia sain tietää, että meidän opetuksemme ei ollut ihan ajantasalla, ja tällöin mun katkeruus näitä kotiäitejä kohtaan kasvoi. 

Jos olisin jäänyt odottelemaan sinne seuraavaan kevääseen asti, niin mun suurin osa ytl:lle tehdyistä suorituksista olisi ehtinyt vanheta. Samassa mulle selvisi, että opettaja oli pätkinyt muutenkin opetuksestaan, eli mulla oli kauheita harppauksia suoritettavana itsenäisesti ja niidenkin tehtävien saaminen oli työn ja tuskan takana. Tavallisesti tunnit menivät siihen, että ensimmäisellä 45:lla juotiin kahvia ja kuunneltiin ranskan kielisiä lauluja, ja toinen tunti käytiin niitä kotitehtäviä läpi joita ihmiset eivät olleet saaneet tehdyksi. Siinä välissä kuuntelin äitien ääneen brassailua tunneilla perseelleen lausutuista passe composeista ja ylilausutuista alkeista vielä puolenkin vuoden jälkeen, ja nakkelin kyniä tylsistyneenä koska halusin oikeasti edetä enkä leikkiä. Opettaja huomasi tylsistymiseni, mutta ei suinkaan ottanut sitä siten, että antaisi mulle lisää tehtäviä vaan pudotti kympin numeroani ysiin koska "mulla oli niin huono asenne."

Kummasti kirjotuksiin mennessä emme olleet kirjotusvalmiita sinne päinkään. kirjotuksien jälkeen melkein itkin, että kieli, josta tykkäsin, meni aivan perseelleen syistä joille en mahtanut yhtään mitään. Opettaja tuli vielä pisteenä iin päälle kysymään, miksi en kirjoittanut jotain muuta.. Kirjotuksiin kun olisin kaivannut enemmän tukea ja kannustusta läpi ranskan lukemisen, en niinkään sitä että jauhetaan paskaa tunnista toiseen.  
Kyllästyin 125 kuittaa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:04"]Jos AP koet että sun kotiäitiyttä muut kadehtii, arvaapa millaista elämä on mulla: kotirouvalla, jonka täysipäiväinen opiskelu tunnutaan aina keskusteluissa unohtavan (olen oikeasti siis toista ylempää korkeakoulututkintoa suorittava opiskelija, mutta minut leimataan kotirouvaksi). Kotiäidillä on sentään jokin "funktio", kotirouva "vaan on".

Se suunnaton kalatkin vedestä vievä kateus, mitä enimmäkseen a) matalapalkatut naiset ja b) elämäänsä kyllästyneet ihmiset asemastani tuntevat, on jotakin naurettavan kauheaa. Mitä helkuttia se edes heille kuuluu? Keskittyisivät kehittämään omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan ja lopettaisivat energian tuhlaamiseen muiden kadehtimiseen. Olisivat itse tehneet elämässään erilaisia valintoja: opiskelleet, valinneet kunnianhimoisen miehen, kehittäneet itseään... Ei sellaisen ihmisen, joka on onnellinen, tarvitse kadehtia ja haukkua muita!
[/quote]

Ajattelen tasan samoin kuin sinä. Itse olen isojen lasten kotiäiti ja osalle ihmisitä tämä on iha kestämätöntä. Aina samat kommentit: loinen, kunnianhimoton, en voisi ikinä, tarvitsen muutakin, tuoeiiolemitääntyötämuuthoitaatyönjakodin, mitä eron sattuessa jne. jne.

Olen onnellinen ja koen, että jos huomenna minusta aika jättää, olen tehnyt juuri minulle oikeat valinnat. Minäkin opiskelen ja pidän itseäni ajan tasalla. Huolehdin rakkaistani, mutta myös itsestäni eli ystävyyssuhteet ovat minulle tärkeitä. Juuri puolitutuille tämä elämäni tuntuu olevan ongelma ja on todella vaikea käsittää, miksi.

Ystävistäni olen todennut tämän: Aidosti elämäänsä tyytyväiset arvostavat itseään ja muita. Ne, joilla on jotain hampaankolossa, ovat suureen ääneen selittämässä urasta,erosta

Yäääh. Akateemisen kotiäidin jalustalta katsoen tämä keskustelu on taas aika ikävää luettavaa. Ystäväni ovat tehneet toisenlaisia ratkaisuja, ja yhdessä naureskelemme sitä, miten nainen syyllistyy (tai syyttää), tekipä niin tai näin.

Aloittajalle (jota ei varmaan ole hetkeen muistettu) sanon, että ole varma omista valinnoistasi. Jos teidän perheenne voi hyvin, olet tehnyt oikean ratkaisun omassa elämässäsi, ja ilkeät puheet kannattaa kokonaan sivuuttaa. Harkitsisin itse, jos olisi parempaa seuraa tarjolla.

Mulla on ollut mahdollisuus valita kotiäitiys ja olen todella onnellinen ja kiitollinen tästä etuoikeudesta. Ja etuoikeutena koen sen, että saan kasvattaa, hoivata ja huolehtia pienistä lapsistani kokopäiväisesti. Rakastan tätä tehtävää. Töitä totta kai etsisin, jos tarve sille tulisi. Elämä on arvaamatonta ja matto voi mennä jalkojen alta, mutta toistaiseksi olen voinut olla kotona. En aseta kotiäitejä jalustalle tai arvostele työssäkäyviä äitejä. Samassa veneessä meistä suurin osa kuitenkin on: etusijalla lasten ja perheen hyvinvointi ja välillä monta palloa ilmassa.
---
Tulevaisuutta en pelkää, en eläkettä enkä edes varoiteltua köyhyyttä. Olen asunut eri puolilla maailmaa ja nähnyt syvää köyhyyttä ja pahvilaatikoista tehtyjä asumuksia. Länsimainen "köyhyys" on ihan kestettävissä. Mieheni kotimaassa leskeneläke on muuten miehen koko palkka ja siihen tulee ikälisät ja palkankorotukset, kuin jos mies edelleen eläisi ja tätä eläkettä maksetaan lesken kuolemaan asti. Meillä on myös useita kiinteistöjä parissa maassa. Mieheni puoleinen suku pitää yhtä ja heidän tukiverkkojensa läpi tuskin putoaa kukaan. Meidän lapsista tullaan aina pitämään huolta, jos joku kauhuskenaario toteutuisi. Oma kohtalo ei kiinnosta tai huoleta. Ajattelen, että elämä kantaa ja niillä korteilla pelataan, mitä käteen on annettu. Joitakin sairauksia kyllä pelkään ja että rakkaimmilleni tapahtuisi jotakin todella ikävää, mutta niihin ei työssäkäynti vs. kotiäitiys vaikuta.
-----
Yhteiskunnan tukia saan lapsilisät ja kotihoidontuen, joka loppuu pian. Tosin nämä tuet tulevat yhtälailla miehelleni, koska meillä yhteiset tilit. Mitään muita tukia en hae. Elämme miehen palkalla ja mies nettomaksajana Suomessa, verot siis suuremmat kuin yhteiskunnan panostus meidän perheeseen. Nytkin mies pitkällä sairaslomalla, mutta Kelasta emme ole hakeneet mitään sairauspäivärahoja tms. Meille on hyvin vierasta ajatus, että hakisimme tukia, vaikka ne meille lain mukaan kuuluisi. Mieheni hyvätuloinen ja ulkomaalainen, Suomessa olemme asuneet vasta muutaman vuoden. Parin vuoden sisällä muutamme toiseen maahan. Suomeen tuskin palaamme tämän jälkeen, koska meidän "oikea" koti on toisella puolella maapalloa.

----

Tässä nyt yhden kotiäidin mietteitä.

Anteeksi kappalejaot. Ne kyllä aina laitan, mutta kännykällä julkaistessa ne poistuu.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:23"]

#125 Anteeksi mutta kuulostaa että sun kotirouvien "inhoamisen" taustalla on kyllä vähän jotain muutakin kuin tunneilla häiritseminen. Kutsut heitä "pikkurouviksi" ja "klaara kotkoiksi"(?). Ei se ole sulta pois jos heidän aviomiehet haluaa tarjota heille kodin ja rahallista tukea. Kehtaat vielä vihjata että kotirouvat ovat maksullisia naisia, voi jeesus sentään. Köyhyys on ihan oma vikasi.

[/quote]

Mitä? :D

Klaara kotkojahan te suurin osa olettekin, eikä pikkurouvakaan ole kovin kaukainen käsite. Aina pää auki siitä, kun joku on kateellinen teille kun teillä on rahaa ja soitatte suutanne, mutta ammattiloukkaantuminen on varmaa kun joku aukoo päätään takaisin. Mikään asia ei pysy itsellänne, koska aikaa siinä pyykin viikkamisessa on niin paljon, että ehditte miettiä kaikki juorut läpi joita käydä läpi.

En muuten ole köyhä, mutta kouluaikana olin. Vitutti suorittaa kalliiksi käyvää ylioppilastutkintoa (ah, kirjojen hinnat <3) ja käydä osa-aikaisesti töissä saamatta mitään tukea mistään suunnalta, kun nämä ladyt tulevat audeilla koulun pihaan itkemään kauheaa stressiä ja kiirettä. Niillä numeroilla oli merkitystä joita teidän kotkojen kotkotuksia kuunnellessa suoritin, että olisin päässyt jatkokoulutukseen ja tienaamaan - omia rahojani. Se vain oli aika haasteellista, kun aina korvanjuuressa kerrottiin miten veeti pissasi kolmeen eri paikkaan eilen illalla ja pokkuroidaan kun pitää opetella jotain mikä menee yli oman ymmärryksen. 

125

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 21:04"]Jos AP koet että sun kotiäitiyttä muut kadehtii, arvaapa millaista elämä on mulla: kotirouvalla, jonka täysipäiväinen opiskelu tunnutaan aina keskusteluissa unohtavan (olen oikeasti siis toista ylempää korkeakoulututkintoa suorittava opiskelija, mutta minut leimataan kotirouvaksi). Kotiäidillä on sentään jokin "funktio", kotirouva "vaan on".

Se suunnaton kalatkin vedestä vievä kateus, mitä enimmäkseen a) matalapalkatut naiset ja b) elämäänsä kyllästyneet ihmiset asemastani tuntevat, on jotakin naurettavan kauheaa. Mitä helkuttia se edes heille kuuluu? Keskittyisivät kehittämään omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan ja lopettaisivat energian tuhlaamiseen muiden kadehtimiseen. Olisivat itse tehneet elämässään erilaisia valintoja: opiskelleet, valinneet kunnianhimoisen miehen, kehittäneet itseään... Ei sellaisen ihmisen, joka on onnellinen, tarvitse kadehtia ja haukkua muita!
[/quote]

Ajattelen tasan samoin kuin sinä. Itse olen isojen lasten kotiäiti ja osalle ihmisitä tämä on iha kestämätöntä. Aina samat kommentit: loinen, kunnianhimoton, en voisi ikinä, tarvitsen muutakin, tuoeiiolemitääntyötämuuthoitaatyönjakodin, mitä eron sattuessa jne. jne.

Olen onnellinen ja koen, että jos huomenna minusta aika jättää, olen tehnyt juuri minulle oikeat valinnat. Minäkin opiskelen ja pidän itseäni ajan tasalla. Huolehdin rakkaistani, mutta myös itsestäni eli ystävyyssuhteet ovat minulle tärkeitä. Juuri puolitutuille tämä elämäni tuntuu olevan ongelma ja on todella vaikea käsittää, miksi.

Ystävistäni olen todennut tämän: Aidosti elämäänsä tyytyväiset arvostavat itseään ja muita. Ne, joilla on jotain hampaankolossa, ovat suureen ääneen selittämässä urasta,erosta
[/quote]
..jasso.. Viesti karkasi ennen aikojaan. Epätasapainoisimmat todistelevat, kuinka haluavat sitä tai tätä, riippumattomuutta ja uran jne. Kypsät ihmiset ymmärtävät, että ihmiset tekevät erilaisia arvovalintoja ja rikkaimman elämän tapaavat saavan ne, jotka osaavat arvostaa muunlaisiakin valintoja kuin omiaan.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 23:52"]Aamen!  

Lopputuloksena kävi niin, että opettaja pätki kursseja pieniin osiin ja hidasti opetusta kertomatta meille kirjottajille, että olisimme kirjotusvalmiita vasta seuraavana kevänä siitä keväästä, jolloin oli tarkoitus kirjottaa. Vasta kolme kuukautta ennen kirjotuksia sain tietää, että meidän opetuksemme ei ollut ihan ajantasalla, ja tällöin mun katkeruus näitä kotiäitejä kohtaan kasvoi. 

Jos olisin jäänyt odottelemaan sinne seuraavaan kevääseen asti, niin mun suurin osa ytl:lle tehdyistä suorituksista olisi ehtinyt vanheta. Samassa mulle selvisi, että opettaja oli pätkinyt muutenkin opetuksestaan, eli mulla oli kauheita harppauksia suoritettavana itsenäisesti ja niidenkin tehtävien saaminen oli työn ja tuskan takana. Tavallisesti tunnit menivät siihen, että ensimmäisellä 45:lla juotiin kahvia ja kuunneltiin ranskan kielisiä lauluja, ja toinen tunti käytiin niitä kotitehtäviä läpi joita ihmiset eivät olleet saaneet tehdyksi. Siinä välissä kuuntelin äitien ääneen brassailua tunneilla perseelleen lausutuista passe composeista ja ylilausutuista alkeista vielä puolenkin vuoden jälkeen, ja nakkelin kyniä tylsistyneenä koska halusin oikeasti edetä enkä leikkiä. Opettaja huomasi tylsistymiseni, mutta ei suinkaan ottanut sitä siten, että antaisi mulle lisää tehtäviä vaan pudotti kympin numeroani ysiin koska "mulla oli niin huono asenne."

Kummasti kirjotuksiin mennessä emme olleet kirjotusvalmiita sinne päinkään. kirjotuksien jälkeen melkein itkin, että kieli, josta tykkäsin, meni aivan perseelleen syistä joille en mahtanut yhtään mitään. Opettaja tuli vielä pisteenä iin päälle kysymään, miksi en kirjoittanut jotain muuta.. Kirjotuksiin kun olisin kaivannut enemmän tukea ja kannustusta läpi ranskan lukemisen, en niinkään sitä että jauhetaan paskaa tunnista toiseen.  
Kyllästyin 125 kuittaa.
[/quote]

Kuulostaa siltä, että sinun pitäisi syyttää opettajaa, eikä kotirouvia. Saattoivat hyvinkin olla ikäviä ihmisiä, mutta en ymmärrä, miksi opettajan huonous olisi heidän vikansa?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 19:05"]

Olen perustellut ystävilleni kotiäitiyttäni näin: Tienaisin lähihoitajana, kokoaikaisen työn jos edes saisin, 1900€/kk brutto josta nettona ehkä 1500-1600€? Menettäisin kotihoidontuen 300€/kk. Nuorin kokopäivätarhaan, eskarilaisen puolipäivähoito ja ekaluokkalaisen iltapäiväkerho maksaisi n. 500€/kk. Ja koska emme asu taajamassa, minulle pitäisi hankkia auto josta on kuluja. Lasketaan sen kuukausilyhennykseksi vaikkapa 150€/kk ja bensoihin 70€/kk. Kulut yhteensä n. 1100e joten ei palkastani kokopäivätyöstä jäisi käteen kuin ehkä 400€. Ja ellen saisi muuta kuin keikkoja, menot olisivat samat tai lähes samat ja palkkani tuskin edes kattaisi työnteosta syntyviä kustannuksia. Silti ollaan kateellisia :( - ap

[/quote]Entäs eläke? Tai mitä jos avioero? Vai kuulutteko 'lahkoon', jolloin loppuelämäsi on turvattu lasten tehtailun myötä?