Ei ihan mene minulla jakeluun nämä työpaikat, joihin on määräaikaan mennessä tullut useitakin muodollisesti pätevien ihmisten hakemuksia, mutta silti työpaikka laitetaan hakuun uudelleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Ei se kyllä noinkaan ole, vaan myös koeaikana tarvitaan asialliset perusteet työsuhteen purkuun. ja on ihmisiä, jotka koeajan ovat asiallisesti, ja sitten alkaa saikuttaminen sun muu. Eli ei näin.

Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne.

Parempi kaikille tehdä rekrytointi alunperin hyvin.

Olen samaa mieltä. Minusta on väärin palkata väkeä aina 6kk ajaksi kerrallaan ja sitten todeta, että hups vaan, et sovikaan tehtävään. Mieluummin yksi hyvä ja osuva rekrytointi kuin viisi epäonnistunutta.

On todella epäilyttävää, jos jatkuvasti tulee vain epäsopivaa väkeä töihin. Suurin osa töistä on kuitenkin ihan järjellä omaksuttavissa ja hallittavissa. Kannattaa ehkä välillä vilkaista peiliin ja miettiä onko työnkuva järkevästi rakennettu, entä työnjako, prosessit ja vastaavat?

No juuri siksi ei palkata ketään vain siksi, että on kire saada siihen joku. Käytetään rekrytointiprosessiin aikaa, ei luvata liikoja eikä vaadita mahdottomia, kunhan etsitään parasta eikä jotakuta pariksi kuukaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Minkä takia työnhakija ylipäätään vakuuttaisi olevansa hyvä työkaveri? Mitä sellaista olet kysynyt, mikä saa hänet väittämään tuollaista?

Itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, millainen sitten hakijan mielestä on se huono työkaveri, onko sellaisia paljonkin, ja miten hän on niiden kanssa tullut toimeen.

Meillä tehdään töitä tiimissä. Se edellyttää tietynlaista osaamista eikä kaikista ole siihen. Ja se on nimenomaan työtiimi, siihen ei tuoda mukaan yksityiselämää, ei päivähoito-ongelmia eikä omia opiskeluja.

Et vaikuta erityisen fiksulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Ei se kyllä noinkaan ole, vaan myös koeaikana tarvitaan asialliset perusteet työsuhteen purkuun. ja on ihmisiä, jotka koeajan ovat asiallisesti, ja sitten alkaa saikuttaminen sun muu. Eli ei näin.

Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne.

Parempi kaikille tehdä rekrytointi alunperin hyvin.

Ette te yhdenkään saikkua tiedä etukäteen. Sinäkin voit sairastua. Mitenkäs sitten suu pannaan? Oletko epäkelpo työntekijä?

On sairauslomia ja ”sairauslomia”. Esim aiemmasta saikutteluhistoriasta vaan on hyvä hankkia tietoa.

Mistä hankit laittoman tiedon saikuista ja niiden syistä? Miten ne vaikuttavat rekryyn teillä? Syövän sairastanutta ei palkata? Migreenistä kärsivää ei palkata? Onnettomuudessa ollutta ei palkata?

Kerropa vielä, missä olet töissä, niin me kurjat saikulla olleet tiedämme olla turhaan teille hakematta. Helpottaa sinunkin työtäsi.

Soitan edelliselle pomolle. Hän ei saa kertoa mitään sairasteluista tai perhevapaista tai muistakaan salassapidettävistä asioista, mutta hän voi kertoa, että vuodessa on ollut enemmän palkallisia vapaapäiviä kuin muilla.

Juurikin edellisiin paikkoihin soittamalla on aina tieto löytynyt ja lisäksi voi vaatia lääkärintarkastuksen etukäteen. Näkeehän ne siellä lääkärikeskuksessa historian.

Ihmisten terveystietoja ei saa todellakaan jaella eteenpäin. Etpä näy paljoakaan tietävän. Sen sijaan epävirallisesti voi tiedustella tutulta työnantajalta kokemuksia työntekijästä.

Teepä sinä sitten omalla tavallasi ja kärsi seuraukset. Näin se käytännössä toimii.

Hain vuoden verran töitä ja kaikenlaisia haastatteluja tuli käytyä läpi. Onneksi ei sentään joutunut mihinkään soveltuvuustesteihin, mutta yhdessä eu-virastossa oli kanssa usean kuukauden pituinen prosessi. Sen loppuhuipennuksena kerrottiin, että olet päässyt ilmeisesti joidenkin valittujen joukkoon, koska seuraavan vuoden ajan olet nyt heidän rekrylistallaan. Jos paikka aukeaa, niin he soittavat ja vielä haastattelevat tarkemmin. Sapetti. Turhaan käytin yhden päivän jännittäen ja tehden jotain työtehtävää parin tunnin ajan. Mitään soittoa ei tietenkään ikinä tullut. Jäi täysin epäselväksi, olivatko he valinneet jonkun ko. tehtävään, vai mikä ihme oli prosessin taustalla. Jos olisin tiennyt, en todellakaan olisi tuhlannut aikaani.

Toinen oli eräs järjestö, jossa pääsin haastatteluun viiden parhaan joukkoon. Kaksi näistä eteni vielä seuraavaan haastatteluun, mutten itse kuulunut tähän joukkoon. Pari kuukautta myöhemmin sain sähköpostin ko. järjestöltä, jossa oli mainos samasta äitiysloman sijaisuudesta ja viestissä kerrottiin, että koska hait tehtävää aiemmin syksyllä, niin jos olet vielä kiinnostunut, niin hae ihmeessä. Tietääkseni ko. järjestössä ei ole kunta-alan pakkoa tehdä uutta rekryä. Miksi ihmeessä tyypit eivät vain soittaneet noita neljää muuta läpi, ja kysyneet, että mikä tilanne, vieläkö kiinnostaa? Minullakin olisi ollut juuri tuosta kengurupussin teosta kokemusta, ja mielestäni haastattelu meni ihan kivasti. Ja jos heidän mielestään olin ihan surkea vaihtoehto, niin olisivat nyt ihmeessä ottaneet minun sähköpostini tuosta massapostista pois. Tällaisista kokemuksista tulee se olo, että jotkut eivät joko ajattele ollenkaan tai oikein nauttivat työnhakijoiden kyykyttämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Ei se kyllä noinkaan ole, vaan myös koeaikana tarvitaan asialliset perusteet työsuhteen purkuun. ja on ihmisiä, jotka koeajan ovat asiallisesti, ja sitten alkaa saikuttaminen sun muu. Eli ei näin.

Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne.

Parempi kaikille tehdä rekrytointi alunperin hyvin.

Olen samaa mieltä. Minusta on väärin palkata väkeä aina 6kk ajaksi kerrallaan ja sitten todeta, että hups vaan, et sovikaan tehtävään. Mieluummin yksi hyvä ja osuva rekrytointi kuin viisi epäonnistunutta.

On todella epäilyttävää, jos jatkuvasti tulee vain epäsopivaa väkeä töihin. Suurin osa töistä on kuitenkin ihan järjellä omaksuttavissa ja hallittavissa. Kannattaa ehkä välillä vilkaista peiliin ja miettiä onko työnkuva järkevästi rakennettu, entä työnjako, prosessit ja vastaavat?

Terveisin kaikkien alojen erityisasiantuntija Esson baarista

Millä perusteella päädyit tähän arvaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Ei se kyllä noinkaan ole, vaan myös koeaikana tarvitaan asialliset perusteet työsuhteen purkuun. ja on ihmisiä, jotka koeajan ovat asiallisesti, ja sitten alkaa saikuttaminen sun muu. Eli ei näin.

Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne.

Parempi kaikille tehdä rekrytointi alunperin hyvin.

Olen samaa mieltä. Minusta on väärin palkata väkeä aina 6kk ajaksi kerrallaan ja sitten todeta, että hups vaan, et sovikaan tehtävään. Mieluummin yksi hyvä ja osuva rekrytointi kuin viisi epäonnistunutta.

Jos teillä haastatteluihin asti pääsee viisi ihmistä, jotka olisivat epäonnistuneita rekrytointeja, niin jossakin mättää. Kerrotteko te jo ilmoituksessanne rehellisesti ja ymmärrettävästi, mistä työssä on kysymys? Luetteko te ne hakemukset huolella?

Suuri osa johonkin tehtäviin hakeneista ihmisistä pystyy siihen työhön kyllä, jos heillä alun pitäenkin on ollut realistinen käsitys työn vaatimuksista & eivät ole olleet jotakin työkkärin pakottamana hakevia (huom. kaikki työttömien hakemukset eivät ole pakkohakemuksia).

Tai sitten perehdytys on ihan retuperällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Usein osaa ihan hyvin tehdä töitä, vaikka ei osaakaan analysoida sanallisesti, millainen itse on. Vaikka joku sähköasentaja. Ei kai heidän tarvitse työpäiväänsä käyttää itseanalysointeihin?

Kaikilla ei siis tosiaan ole tuo itsensä kaivelu ja miettiminen se keskeinen mielenkiinnon kohde, tai ydinosaamisalue. Työasioista voi silti osata puhua ihan hyvin.

Aika harvoin osaavat ihan hyvin tehdä töitä, jos eivät kykene kertomaan, millainen työkaveri on luotettava sähköasentaja. Sekö, joka on töissä sovittuun aikaan vai se, joka ei juoruile kavereiden asioista eteenpäin.

Sulle pitää siis sähköalan ammattilaisen kyetä kertomaan haastattelussa, että hyvä sähkömies tai minkään muunkaan alan hyvä työntekijä ei myöhästy töistä tai juoruile (????????) - ja jos ei kerro, ei ole kykenevä tekemään vaativaa usean kerrostalon sähkösuunnittelua ja -toteutusta ammattimaisesti ja ripeästi???

Arvon naiset, herrat ja muunsukupuoliset: tämäkö on rekrytoinnin taso nykyään? Onneksi ei ilmeisesti duunarialoilla: siellä ne meriitit vielä merkitsevät eniten.

Ehei, tuota on hakijoiden taso tänä päivänä (eikä kyse itseasiassa ole sähköalasta, se oli vain esimerkki). Kun rekrytoija sanoo, että "olet hakemuksessasi kertonut olevasi luotettava, voitko kertoa siitä jonkin esimerkin" niin hakija vastaa, että en juoruile. Rekrytoija odotti saavansa kuulla, että työn taso on aina yhtä laadukasta myös kiperissä työkohteissa ja ne valmistuvat ajallaan, mutta hakija katsookin luotettavuuttaan toisin.

Sillä hakemuksella haastatteluun on päästy, joten totta kai rekrytointitilanteessa sitä pidetään keskustelun pohjana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Minkä takia työnhakija ylipäätään vakuuttaisi olevansa hyvä työkaveri? Mitä sellaista olet kysynyt, mikä saa hänet väittämään tuollaista?

Itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, millainen sitten hakijan mielestä on se huono työkaveri, onko sellaisia paljonkin, ja miten hän on niiden kanssa tullut toimeen.

Meillä tehdään töitä tiimissä. Se edellyttää tietynlaista osaamista eikä kaikista ole siihen. Ja se on nimenomaan työtiimi, siihen ei tuoda mukaan yksityiselämää, ei päivähoito-ongelmia eikä omia opiskeluja.

Anna kun ma arvaan: puhelinmarkkinointia tai muuta tyrkyttämistä huonolla sopparilla, sote-alan alipalkattu yksikkö tai jokin epämääräinen pikkufirma jossa työn kanssa pitää olla naimisissa 24/7 ilman sitoutumisen hyötyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Usein osaa ihan hyvin tehdä töitä, vaikka ei osaakaan analysoida sanallisesti, millainen itse on. Vaikka joku sähköasentaja. Ei kai heidän tarvitse työpäiväänsä käyttää itseanalysointeihin?

Kaikilla ei siis tosiaan ole tuo itsensä kaivelu ja miettiminen se keskeinen mielenkiinnon kohde, tai ydinosaamisalue. Työasioista voi silti osata puhua ihan hyvin.

Sähköasentaja on oiva esimerkki siitä, kuinka tärkeää on osata puhua työkavereitten kanssa oikeista asioista. Sellainen voi olla keskustelu siitä, tehdäänkö tämä tämä työ täsmälleen sähköalan työturvallisuusmääräysten mukaan, vaikka se on hitaampaa vai niin kuin pomo käskee. Tai keskustelu siitä, menenkö minä vetämään tätä kaapelia vai menetkö sinä.

Miten tuollaisen selvittää haastattelussa? Yksi olennainen kysymys on monissa työpaikoissa se, miten suhtaudut alaa koskevaan aiheeseen X. Hyvin pikkutarkka sähköasentaja pärjää firmassa, jossa on kunnia-asiana tehdä kaikki viimeisen päälle viilattuna, mutta vaikeuksia tulee siinä työpaikassa, jossa pääasia on nopeus ja hommat tehdään hutiloiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Ei, me etsimme henkilöä, joka on oma itsensä työhaastattelussa. Emme tarvitse jargoninpuhujaa tai sitä, joka on etukäteen opetellut oikeat vastaukset. Sellaiselle ei ole työtehtävissä mitään käyttöä.

Olemme palkkaamassa tekijää mielellään vuoksiksi, koeaikana työsuhteen purkaminen ei kuulu yrityksessämme tapoihin. Mieluummin etsitään pitkään kuin kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja.

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Se, millainen on työkaverina, riippuu siitä yhteisöstä. Jokainen osaa sanoa olevansa luotettava ja tulevansa kaikkien kanssa toimeen, vaikkei olisi kumpaakaan. Saattaa jopa itse todella uskoa niin, eikä näe itsessään vikaa kun riitelee kaikkien kanssa. Jos työyhteistö on huonohenkinen, sen aistii ja silloin minä olen hiljaa, teen työni ja vapaa-ajat käytän uuden työn etsimiseen. 

Mutta jos et osaa kertoa, miten luottava työkaveruutesi ilmenee, niin syytätkö siitä työyhteisöä?

Kysymyspatteristo on usein tehty sellaiselle, jolla on vuosien työkokemus. Mitä esimerkkejä vastavalmistunut voi kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Ei se kyllä noinkaan ole, vaan myös koeaikana tarvitaan asialliset perusteet työsuhteen purkuun. ja on ihmisiä, jotka koeajan ovat asiallisesti, ja sitten alkaa saikuttaminen sun muu. Eli ei näin.

Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne.

Parempi kaikille tehdä rekrytointi alunperin hyvin.

Olen samaa mieltä. Minusta on väärin palkata väkeä aina 6kk ajaksi kerrallaan ja sitten todeta, että hups vaan, et sovikaan tehtävään. Mieluummin yksi hyvä ja osuva rekrytointi kuin viisi epäonnistunutta.

Jos teillä haastatteluihin asti pääsee viisi ihmistä, jotka olisivat epäonnistuneita rekrytointeja, niin jossakin mättää. Kerrotteko te jo ilmoituksessanne rehellisesti ja ymmärrettävästi, mistä työssä on kysymys? Luetteko te ne hakemukset huolella?

Suuri osa johonkin tehtäviin hakeneista ihmisistä pystyy siihen työhön kyllä, jos heillä alun pitäenkin on ollut realistinen käsitys työn vaatimuksista & eivät ole olleet jotakin työkkärin pakottamana hakevia (huom. kaikki työttömien hakemukset eivät ole pakkohakemuksia).

Tai sitten perehdytys on ihan retuperällä.

Ei meillä haastatteluun pääse huonoja hakijoita, tuo äskeinen oli kommentti tähän viestiketjuun, jossa ehdotettiin huonojen palkkaamista ja sopimuksen purkamista koeajalla.

Etsivät sellaista ylikouluttunutta sata hommaa osaavaa fakiiria joka viihtyy hommassa pari kk ja häipyy parempaan kykyjään vastaavaan työhön. Ja oravanpyörä rekry alkaa alusta.

Vierailija kirjoitti:

Pätevä ja sopiva ei ole synonyymejä. Rekryvaiheessa voi työtehtävä täsmentyä, jos kyseessä uusi tehtävä ja halutaankin jotain tiettyä osaamista, mitä hakijoilta ei löydykään.

Opetelkaa kirjoittamaan yksityiskohtaisempia työpaikkailmoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylimitoitettu palkkatoive on todellinen syy. Aina silloin tällöin saapuu se yksisarvinen joka haluaa näyttää kyntensä.

-

Oma vastaan sattunut enkka oli, kun nuoret AMK-juipit haaveilivat 4k€+ liksasta ja mukana oli yksi, joka pisti 50% paremmaksi...

-

Yhdessä firmassa haettiin erittäin vaativaan päällikkötason tehtävään pitkään henkilöä. Hakijoiden, joita oli paljon, palkkatoiveet on ihan eri sfääreistä. Ääripäät nainen 2500 e/kk alihinnoitteli itsensä ja mies 6800 e/kk, kumpikaan ei tullut valituksi. Tuo, että palkkatoive on realistinen on kertoo hakijastakin paljon. Toki yrityksen johdonkin pitäisi joskus kuunnella alaisiaan, niin pääsisivät helpommalla. Sitäkin on paljon, ettei haluta myöntää olleensa väärässä.

Tuosta tehtävästä lähti pois erittäin kokenut henkilö joka kyllästyi siihen, että hän yksin vastuussa isosta, äärimmäisen tärkeästä osa-alueesta, eikä johdolta tai väliportaalta tullut apuja vaan lähinnä moitteita ja kaikesta olisi pitänyt vastata 24/7 oman terveyden kustannuksella. Johto ei ottanut kuuleviin korviinsa sitä, että toimessa yhdelle liikaa töitä ja henkilö tosiaan teki tehtävää vuosia ja vaatimukset kiristyi jatkuvasti.

Ennenkuin sopiva löytyi headhunterin kautta, meni yli vuosi, selvisi pian johdollekin, että tehtävässä tosiaan on yhdelle liikaa töitä ja tälle uudelle kyllä palkattiin asiantuntija avuksi ja valjastettiin se väliporraskin vastaamaan heille kuuluvista asioista. Uusi päällikkö jaksoi silti tehtävässä vain muutaman vuoden ja nyt taas uudelle on palkattu lisää asiantuntijoita avuksi.

Alunperin hommaa pyöritti siis yksi henkilö, joka ei yrityksen sisältä tukea saanut. Nyt tiimi jossa taitaa olla neljä henkilöä, joilla kädet täys töitä ja vielä lisänä väliporras hoitaa oman hommansa, josta aiemmin oli johtoportaan hiljaisella hyväksynnällä laistanut. Johto ei suostunut kuuntelemaan pitkäaikaista työntekijäänsä, antamaan osaavalle apuja, koska ennenkään ei ole ollut tarvetta, eikä myöntämään että hän on oikeassa. Aika paljon tullut tästä kustannuksia verrattuna siihen, jos olisi haluttu ymmärtää ja uskottu henkilöä joka tehtävästä vastasi.

Vikaa voi olla molemmissa, niin hakijoissa kuin yrityksessäkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekrytoinnin työläyttä helpottaakseen, firman kannattaa panostaa lyhyeen ilmoitukseen:

Kus o mu ükssarvik?

Kirjoitusvirhe tuossa. Ei anna hyvää kuvaa.

Oletko aivan varma?

Tietysti, "o" ei ole sana.

Vierailija kirjoitti:

Minua on pyydetty pariin paikkaan töihin, mutta jo haastattelussa kävi selväksi, ettei siellä kukaan täysjärkinen voi olla töissä. Hetken päästä paikka uudestaan haussa, eli en varmaan ole ollut ainoa. Jos johonkin paikkaan haetaan koko ajan samaan hommaan ihmisiä, niin ei kannata hakea.

Näin minäkin olen päätellyt kun sama ilmoitus tulee säännöllisin väliajoin hakuun.... varsinkin näissä mihin haetaan työntekijää ilman kummempaa koulutusta tai kokemusta niin jos sellaiseen paikkaan työnantaja ei muka kelpuuta ketään niin ihmettelen vain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne."

Et siis ole kykenevä tehtävääsi.

Olen täysin kykenevä hommaani, mutta ei ole kenenkään edunmukaista tehdä ketjussa virherekryjä ja käyttää siihen omaa ja muiden aikaa. Kollegoiden ajasta se perehdyts on pois, en minä sellaista tee.

Itsehän totesit, ettet jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutukseni ja kokemukseni lisäksi minulla on hyvä ja monipuolinen kielitaito (myös vähän harvinaisemmista kielistä). Olen myös hyvä kirjoittamaan, kätevä käsistäni ja visuaalisesti taitava. Olen myös huomannut, että olen todella hyvä tiedonhakija.

Niillä ei tunnu olevan kenellekään työnantajalle kuitenkaan mitään merkitystä. Harvinaisemman kielen hyvällä osaamisellakaan ei nähdä mitään merkitystä edes isossa yrityksessä, jolla on toimipiste tai tytäryhtiö tai merkittäviä kumppaneita tai asiakkaita maassa, jossa kyseistä kieltä puhutaan. Tankeroenklanti riittää niiden mielestä ihan hyvin.

Aiempi ulkomailla asuminen ja työskentely tuntuu olevan iso miinus.

Mitä hittoa?

Koulutus ja kokemusta mistä? Tuotannosta, tuotekehityksestä, tietystä teknologiasta tai vaikka IT-ratkaisuista, myynnistä jne...?

Pelkkä kielitaito ei tosiaan paljoa auta, ellet sitten hakeudu vaikka myyntihommiin ja suuntaa tietyille markkinoille (missä kielitaitosi on plussaa). Mutta silloinkin sinulla pitää olla myytävät tuotteet (=teknologia/IT-ratkaisut/palvelut) ja asiakaskunta (toimiala, asiakastarpeet, mahdollisesti aiemmat kontaktit jne.) hallussa. Nämä ovat se tärkein juttu, mikä määrittelee, miten hyvin pystyt työsi hoitamaan.

Pelkkä kielitaito ei vielä auta mitään. Se on ihan totta.

Eihän missään sanottu että pelkkä. Etkö ymmärrä lukemaasi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kunnassa yksi päällikkötason virka meni näin: laitettiin virka haluun, kukaan pätevä ei hakenut. Laitettiin rekrytointilisä palkkaan, ja uusi haku. Joku pätevä taisi hakea, mutta ei ollut toivottua kokemusta. Lopulta ei enää laitettu hakuun vaan muut päällikkö-tason virkamiehet jakoivat tehtävät keskenään ja saivat jokainen vähän palkanlisää.

Entä mistä saadaan tulevaisuudessa uusia päälliköitä, joilla on työkokemusta?

Tällä tekniikalla ajetaan Suomea tilanteeseen, jossa työkokemusta omaavia ei ole. On tulevaisuuteen sijoittamista palkata muodollisesti pätevä, jotta osaamista ja kokemusta on myös jatkossa. Mitäs sitten kun yksi päälliköistänne kuolee syöpään ja toinen auton alle? Ette ottaneet uutta, joille he olisivat ehtineet opettaa tietotaitonsa. Kysymyksessä on jatkumo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Ei se kyllä noinkaan ole, vaan myös koeaikana tarvitaan asialliset perusteet työsuhteen purkuun. ja on ihmisiä, jotka koeajan ovat asiallisesti, ja sitten alkaa saikuttaminen sun muu. Eli ei näin.

Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne.

Parempi kaikille tehdä rekrytointi alunperin hyvin.

Asiallinen peruste koeaikapurulle on, ettei työntekijä sovellu työhön. Mitä muuta tarvitsette? Jos työntekijä soveltuu työhön, koeaikapurkuahan ei tarvita, vai mitä?

Toki on kaunis ajatus, että parempi odottaa täydellistä, mutta arvaa miten monta hyvää työntekijää menee teiltä ohi tuolla periaatteella?

Kalliiksi sekin tulee.

Jokainen työntekijä luulee toki olevansa korvaamaton kultakimpale…

Kyllä vaan rekrytoinnissa kannattaa pitää mielessä maltti. Jos yhtään mietityttää, niin ei kannata ottaa.

Ei niin, sitten vain itkemään lehtiin työvoimapulaa ja kuinka ei työttömille työt kelpaa vaan mieluummin vain sohvalla maataan räkimässä kattoon.