Ei ihan mene minulla jakeluun nämä työpaikat, joihin on määräaikaan mennessä tullut useitakin muodollisesti pätevien ihmisten hakemuksia, mutta silti työpaikka laitetaan hakuun uudelleen!

Vierailija kirjoitti:

Koulutukseni ja kokemukseni lisäksi minulla on hyvä ja monipuolinen kielitaito (myös vähän harvinaisemmista kielistä). Olen myös hyvä kirjoittamaan, kätevä käsistäni ja visuaalisesti taitava. Olen myös huomannut, että olen todella hyvä tiedonhakija.

Niillä ei tunnu olevan kenellekään työnantajalle kuitenkaan mitään merkitystä. Harvinaisemman kielen hyvällä osaamisellakaan ei nähdä mitään merkitystä edes isossa yrityksessä, jolla on toimipiste tai tytäryhtiö tai merkittäviä kumppaneita tai asiakkaita maassa, jossa kyseistä kieltä puhutaan. Tankeroenklanti riittää niiden mielestä ihan hyvin.

Aiempi ulkomailla asuminen ja työskentely tuntuu olevan iso miinus.

Mitä hittoa?

Tuo ulkomailla asuminen ja työskentely tuntuu olevan iso peikko monelle suomalaiselle firmalle. Paluumuuttajana luulin että olisi etu että on kansainvälistä kokemusta, eri kulttuurien tuntemusta ja harvinaisemman kielen osaamista - katin kontit. Tämä kaikki tuntui olevan enemmänkin haitta ja työllistyminen oli haasteellista.  Lopulta löytyi ennakkoluuloton työnantaja joka näki minut mahdollisuutena - ei uhkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vastaa rekrystä tai palkkaamisesta mutta se että hakijoita on paljon ei tarkoita että löytyisi oikeaa henkilöä rooliin. Aiemmilla työpaikoillani on avoimesti haastateltu paperilla sopivia kandidaatteja mutta siitä on vielä pitkä matka siihen että henkilö valittaisiin rooliin vaikka speksit sinällään olisi kunnossakin. Voi olla että jokin tärkeä osaamisalue uupuu (Excel, englanti, jokin systeemi) tai työntekijä ei perhesyistä voi tehdä töitä iltaisin/viikonloppuisin. Tai hakijan persoona ei tunnu hyvältä matchilta rooliin.

Exelin voi opetella ja englantia voi prepata.

Excelin oppitunti numero 1. Opettele kirjoittamaan Excel. Lisäksi voisi sanoa, että taulukkolaskennan voi opetella, koska ei se Excel ainoa ole, joskin monipuolisin itseni tietämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Minkä takia työnhakija ylipäätään vakuuttaisi olevansa hyvä työkaveri? Mitä sellaista olet kysynyt, mikä saa hänet väittämään tuollaista?

Itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, millainen sitten hakijan mielestä on se huono työkaveri, onko sellaisia paljonkin, ja miten hän on niiden kanssa tullut toimeen.

Meillä tehdään töitä tiimissä. Se edellyttää tietynlaista osaamista eikä kaikista ole siihen. Ja se on nimenomaan työtiimi, siihen ei tuoda mukaan yksityiselämää, ei päivähoito-ongelmia eikä omia opiskeluja.

Luulin ennen, että hyvä työntekijä on juuri tuollainen. Nykyisillä johtajakursseilla taas painotetaan sitä, että ongelmat pitää voida jakaa. Silloin työtkin onnistuvat kun henkilökohtainen elämä ei paina.

Tiimityöskentely on tehokkaimillaan sitä, että jokainen hoitaa omat tonttinsa, palavereissa sovitaan työnjakoa, mikäli se ei tehtävien puolesta ole jo itsestään selvää sekä nivotaan työt yhteen. Sellainen tiimi, missä jokainen hoitaa vähän kaikkea, on suurimmaksi osaksi tehotonta sähläämistä eikä se siitä miksikään muutu, vaikka kuinka olisitte eri mieltä. Tämä kaikki tekee kaikkea -tyyli on laiskureiden unelma tietysti, kun voi mennä siivellä ja olla tekevinään jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Tuo on ihan oikea vastaus, koska jos ei ole vastuussa koko talosta, niin ei pidä kuvitella, että saa sen vastuun ottaa. Tai että se pitäisi ottaa. Pitää ymmärtää, mikä on minun työtäni, mikä muiden.

Jos on vaikka eläimistä kysymys, niin on ihan sama kuka siellä on paikalla. Eläimistä huolehditaan ja sillä selvä.

No ei, jos työnantajan mielestä tärkeintä on että työntekijä on hyvä tyyppi, jolle ne vastuut on vain huumorijuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vastaa rekrystä tai palkkaamisesta mutta se että hakijoita on paljon ei tarkoita että löytyisi oikeaa henkilöä rooliin. Aiemmilla työpaikoillani on avoimesti haastateltu paperilla sopivia kandidaatteja mutta siitä on vielä pitkä matka siihen että henkilö valittaisiin rooliin vaikka speksit sinällään olisi kunnossakin. Voi olla että jokin tärkeä osaamisalue uupuu (Excel, englanti, jokin systeemi) tai työntekijä ei perhesyistä voi tehdä töitä iltaisin/viikonloppuisin. Tai hakijan persoona ei tunnu hyvältä matchilta rooliin.

Exelin voi opetella ja englantia voi prepata.

Exel on sauvamerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutukseni ja kokemukseni lisäksi minulla on hyvä ja monipuolinen kielitaito (myös vähän harvinaisemmista kielistä). Olen myös hyvä kirjoittamaan, kätevä käsistäni ja visuaalisesti taitava. Olen myös huomannut, että olen todella hyvä tiedonhakija.

Niillä ei tunnu olevan kenellekään työnantajalle kuitenkaan mitään merkitystä. Harvinaisemman kielen hyvällä osaamisellakaan ei nähdä mitään merkitystä edes isossa yrityksessä, jolla on toimipiste tai tytäryhtiö tai merkittäviä kumppaneita tai asiakkaita maassa, jossa kyseistä kieltä puhutaan. Tankeroenklanti riittää niiden mielestä ihan hyvin.

Aiempi ulkomailla asuminen ja työskentely tuntuu olevan iso miinus.

Mitä hittoa?

Koulutus ja kokemusta mistä? Tuotannosta, tuotekehityksestä, tietystä teknologiasta tai vaikka IT-ratkaisuista, myynnistä jne...?

Pelkkä kielitaito ei tosiaan paljoa auta, ellet sitten hakeudu vaikka myyntihommiin ja suuntaa tietyille markkinoille (missä kielitaitosi on plussaa). Mutta silloinkin sinulla pitää olla myytävät tuotteet (=teknologia/IT-ratkaisut/palvelut) ja asiakaskunta (toimiala, asiakastarpeet, mahdollisesti aiemmat kontaktit jne.) hallussa. Nämä ovat se tärkein juttu, mikä määrittelee, miten hyvin pystyt työsi hoitamaan.

Pelkkä kielitaito ei vielä auta mitään. Se on ihan totta.

Eihän missään sanottu että pelkkä. Etkö ymmärrä lukemaasi?

Eikä kirjoittanut myöskään vastannut kysymykseeni, että millainen koulutus ja mitä kokemusta taustalla. Hän vain korosti kielitaitoa, joka ei tosiaan semmoisenaan ole mikään erityinen meriitti ellei hae kielenopettajaksi, kääntäjäksi tai tulkiksi. Suurimmalla osalla hakijoista korkeakoulutettujen paikkoihin on riittävä kielitaito työnsä hoitamiseen. Hyvin vähissä ovat ne työt, joissa voit kielitaidolla sinällään erottautua.

Eli et vieläkään ymmärtänyt lukemaasi. Ei sinällään, vaan muun lisäksi. Kyllä yrityksillä olisi todella petraamista kielitaidossa, jos toimitaan jossain muussa kuin englannin- tai ruotsinkielisessä maassa. Mutta kielitaito on nykyään todella aliarvostettua, vaikka sillä olisi suuri merkitys siinä kohdemaassa. Esimiehet luulevat sillä tekuenkullaan pärjäävänsä hyvin missä vain, vaikka firma saisi ison plussan kyseisen maan kieltä ja kulttuuria osaavan työntekijän ansiosta.

Eli et itsekään ymmärtänyt mitä minä kirjoitin. Tärkeintä on se ydinosaaminen mitä tehtävä vaatii. Eli omaa osaamista ja tietoa esim. firman teknologioista ja palveluista. Ja että ymmärtää esim. asiakaskunnan tarpeet ja toimialan toimintalogiikan. Omaa ehkä jo laajan verkoston aiempia kontakteja alalta. Totta kai näiden päälle on plussaa, jos joku osaa erikoista kieltäkin, mitä juuri tuossa firmassa ja tehtävässä voi käyttää.

Mutta kun alkuperäinen kirjoittaja ei kertonut mitään siitä varsinaisesta osaamisestaan. Se on se mikä on ykkösasia rekryttäessä. Turha sitten vinkua, ettei tule valituksi, jos itsekin korostaa ihan vääriä asioita hakiessaan. Kukaan ei palkkaa sellaista, joka mainostaa olevansa "hyvä kirjoittamaan", ellei tuo vahvasti esiin niitä muita kykyjä ja osaamisia, mikä on sitä ydintä työssä, jota vaaditaan menestyäkseen siinä.

Voi olla, että tuollaisten asioiden esiin tuominen korostuneesi tuo rekryäjälle olon, ettei hakijalla ole mitään käsitystä toimialasta ja mitä työssä oikeasti tehdään ja mitä siinä vaaditaan. Jos nyt siis vaikka menestyneitä vientiä tekeviä teknologiafirmoja ajatellaan. Kyllä niissä keskusteluissa puhutaan ihan muista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Usein osaa ihan hyvin tehdä töitä, vaikka ei osaakaan analysoida sanallisesti, millainen itse on. Vaikka joku sähköasentaja. Ei kai heidän tarvitse työpäiväänsä käyttää itseanalysointeihin?

Kaikilla ei siis tosiaan ole tuo itsensä kaivelu ja miettiminen se keskeinen mielenkiinnon kohde, tai ydinosaamisalue. Työasioista voi silti osata puhua ihan hyvin.

Aika harvoin osaavat ihan hyvin tehdä töitä, jos eivät kykene kertomaan, millainen työkaveri on luotettava sähköasentaja. Sekö, joka on töissä sovittuun aikaan vai se, joka ei juoruile kavereiden asioista eteenpäin.

Sulle pitää siis sähköalan ammattilaisen kyetä kertomaan haastattelussa, että hyvä sähkömies tai minkään muunkaan alan hyvä työntekijä ei myöhästy töistä tai juoruile (????????) - ja jos ei kerro, ei ole kykenevä tekemään vaativaa usean kerrostalon sähkösuunnittelua ja -toteutusta ammattimaisesti ja ripeästi???

Arvon naiset, herrat ja muunsukupuoliset: tämäkö on rekrytoinnin taso nykyään? Onneksi ei ilmeisesti duunarialoilla: siellä ne meriitit vielä merkitsevät eniten.

Ehei, tuota on hakijoiden taso tänä päivänä (eikä kyse itseasiassa ole sähköalasta, se oli vain esimerkki). Kun rekrytoija sanoo, että "olet hakemuksessasi kertonut olevasi luotettava, voitko kertoa siitä jonkin esimerkin" niin hakija vastaa, että en juoruile. Rekrytoija odotti saavansa kuulla, että työn taso on aina yhtä laadukasta myös kiperissä työkohteissa ja ne valmistuvat ajallaan, mutta hakija katsookin luotettavuuttaan toisin.

Sillä hakemuksella haastatteluun on päästy, joten totta kai rekrytointitilanteessa sitä pidetään keskustelun pohjana.

Tulkintakysymyksiä. Mnua haastatteli kerran henkilö, joka poulloili työkavereiden, henkilökohtaisen minän ja työtehtävien välillä selittelemättä liittyykö kysymys nyt tällä kertää työyhteisöön, persoonaan vai työtehtäviin. Kyllä haastattelijan tulee avata itse sitä mitä hän haluaa tietää. Jos haluaa palata hakemukseen, niin aloittaa "hakemuksessasi kerrot, että...". Silloin haastateltavakin on jyvällä mitä haastattelija haluaa tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Ei se kyllä noinkaan ole, vaan myös koeaikana tarvitaan asialliset perusteet työsuhteen purkuun. ja on ihmisiä, jotka koeajan ovat asiallisesti, ja sitten alkaa saikuttaminen sun muu. Eli ei näin.

Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne.

Parempi kaikille tehdä rekrytointi alunperin hyvin.

Ette te yhdenkään saikkua tiedä etukäteen. Sinäkin voit sairastua. Mitenkäs sitten suu pannaan? Oletko epäkelpo työntekijä?

On sairauslomia ja ”sairauslomia”. Esim aiemmasta saikutteluhistoriasta vaan on hyvä hankkia tietoa.

Mistä hankit laittoman tiedon saikuista ja niiden syistä? Miten ne vaikuttavat rekryyn teillä? Syövän sairastanutta ei palkata? Migreenistä kärsivää ei palkata? Onnettomuudessa ollutta ei palkata?

Kerropa vielä, missä olet töissä, niin me kurjat saikulla olleet tiedämme olla turhaan teille hakematta. Helpottaa sinunkin työtäsi.

Soitan edelliselle pomolle. Hän ei saa kertoa mitään sairasteluista tai perhevapaista tai muistakaan salassapidettävistä asioista, mutta hän voi kertoa, että vuodessa on ollut enemmän palkallisia vapaapäiviä kuin muilla.

Juurikin edellisiin paikkoihin soittamalla on aina tieto löytynyt ja lisäksi voi vaatia lääkärintarkastuksen etukäteen. Näkeehän ne siellä lääkärikeskuksessa historian.

Ei taida nähdä, jos on kannassa kieltänyt tietojen luovutuksen.

Lääkärikeskuksen, työterveys, tiedot kyllä näkee. Jos on ollut eri työterveys menneisyydessä, niin sitten soitot auttavat eteenpäin. Jollei selvyyttä saa, on parempi olla ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Tuo on ihan oikea vastaus, koska jos ei ole vastuussa koko talosta, niin ei pidä kuvitella, että saa sen vastuun ottaa. Tai että se pitäisi ottaa. Pitää ymmärtää, mikä on minun työtäni, mikä muiden.

Jos on vaikka eläimistä kysymys, niin on ihan sama kuka siellä on paikalla. Eläimistä huolehditaan ja sillä selvä.

No ei, jos työnantajan mielestä tärkeintä on että työntekijä on hyvä tyyppi, jolle ne vastuut on vain huumorijuttu.

Ei tuossa tilanteessa rivityöntekijän tehtävä ole huolehtia mistään, vaan se on esimiesten tehtävä. Poissaolevan pomon on tultava töihin tai etsittävä sijainen. Jos eläimistä on kyse, kyseessä suurella todennäköisyydellä on joko yritystoiminta tai vapaaehtoinen yhdistystoiminta. Ekassa tapauksessa yrittäjä hommaa tekijän vaikka mistä ja jälkimmäisessä hallitus tulee itse paikalle, jos ei muita ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään tulee tunne prosessin aikana, että epäilyttää, jätän palkkaamatta. Paljon helpompaa noin, kuin yrittää täällä Suomessa päästä jotenkin epäsopivasta tyypistä eroon työsuhteen alkamisen jälkeen. Se vasta hirveää ja vaikeaa on.

Häh? Koeaika on olemassa. 

Hyödyntäkää sitä. Sekin tosin vaatii työtä, eli että koeaikana perehdytätte uutta tyyppiä hommiinsa kunnolla (kumman usein tämä on firmoissa ihan retuperällä), ja seuraatte, miten se pärjää työssään.

Jos ei koeaikana pärjää, eroon pääseminen on helppoa.

Ei se kyllä noinkaan ole, vaan myös koeaikana tarvitaan asialliset perusteet työsuhteen purkuun. ja on ihmisiä, jotka koeajan ovat asiallisesti, ja sitten alkaa saikuttaminen sun muu. Eli ei näin.

Myöskään en jaksa perehdyttää lukuisia ihmisiä, todeta virherekrytoinniksi, alkaa rekrytointi alusta ja perehdyttää jne.

Parempi kaikille tehdä rekrytointi alunperin hyvin.

Ette te yhdenkään saikkua tiedä etukäteen. Sinäkin voit sairastua. Mitenkäs sitten suu pannaan? Oletko epäkelpo työntekijä?

On sairauslomia ja ”sairauslomia”. Esim aiemmasta saikutteluhistoriasta vaan on hyvä hankkia tietoa.

Mistä hankit laittoman tiedon saikuista ja niiden syistä? Miten ne vaikuttavat rekryyn teillä? Syövän sairastanutta ei palkata? Migreenistä kärsivää ei palkata? Onnettomuudessa ollutta ei palkata?

Kerropa vielä, missä olet töissä, niin me kurjat saikulla olleet tiedämme olla turhaan teille hakematta. Helpottaa sinunkin työtäsi.

Soitan edelliselle pomolle. Hän ei saa kertoa mitään sairasteluista tai perhevapaista tai muistakaan salassapidettävistä asioista, mutta hän voi kertoa, että vuodessa on ollut enemmän palkallisia vapaapäiviä kuin muilla.

Juurikin edellisiin paikkoihin soittamalla on aina tieto löytynyt ja lisäksi voi vaatia lääkärintarkastuksen etukäteen. Näkeehän ne siellä lääkärikeskuksessa historian.

Ei taida nähdä, jos on kannassa kieltänyt tietojen luovutuksen.

Lääkärikeskuksen, työterveys, tiedot kyllä näkee. Jos on ollut eri työterveys menneisyydessä, niin sitten soitot auttavat eteenpäin. Jollei selvyyttä saa, on parempi olla ottamatta.

Niin että ihan lakia rikot ja joku muukin rikkoo tietoja luovuttamalla. Just joo, sellainen provo tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Minkä takia työnhakija ylipäätään vakuuttaisi olevansa hyvä työkaveri? Mitä sellaista olet kysynyt, mikä saa hänet väittämään tuollaista?

Itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, millainen sitten hakijan mielestä on se huono työkaveri, onko sellaisia paljonkin, ja miten hän on niiden kanssa tullut toimeen.

Meillä tehdään töitä tiimissä. Se edellyttää tietynlaista osaamista eikä kaikista ole siihen. Ja se on nimenomaan työtiimi, siihen ei tuoda mukaan yksityiselämää, ei päivähoito-ongelmia eikä omia opiskeluja.

Luulin ennen, että hyvä työntekijä on juuri tuollainen. Nykyisillä johtajakursseilla taas painotetaan sitä, että ongelmat pitää voida jakaa. Silloin työtkin onnistuvat kun henkilökohtainen elämä ei paina.

Tiimityöskentely on tehokkaimillaan sitä, että jokainen hoitaa omat tonttinsa, palavereissa sovitaan työnjakoa, mikäli se ei tehtävien puolesta ole jo itsestään selvää sekä nivotaan työt yhteen. Sellainen tiimi, missä jokainen hoitaa vähän kaikkea, on suurimmaksi osaksi tehotonta sähläämistä eikä se siitä miksikään muutu, vaikka kuinka olisitte eri mieltä. Tämä kaikki tekee kaikkea -tyyli on laiskureiden unelma tietysti, kun voi mennä siivellä ja olla tekevinään jotain.

Se on niin siitä kiinni, mikä kulloinkin on johtamisopeissa muotia. 

Itse tykkäisin kyllä juuri tuollaisista selkeistä vastuista. Mutta onpa kokemusta myös toimistosta, jossa kaikkien piti vastata kaikkien puhelimeen. Kun jossakin huoneessa pirahti puhelin (tämä oli lankapuhelinaikaa), jokainen havahtui kuuntelemaan, vastaako puhelimen haltija siihen, ja jos ei eli hän ei ole paikalla, kaikki säntäsivät käytävään, koska siihen puhelimeen piti mennä vastaamaan. Ja siihen piti vastata, vaikka ei olisi ollut sen järkevämpää sanottavaa kuin "tavoittelemanne henkilö ei ole paikalla, enkä valitettavasti tiedä, milloin hän palaa. Haluatteko jättää soittopyynnön?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työnhakija vakuuttaa olevansa hyvä työkaveri, niin mitä esimerkkejä hänen pitäisi hyvyydestään antaa vai sivuutetaanko tuo työnhakijan  itsensä esilletuoma asia tuosta vain?

Minkä takia työnhakija ylipäätään vakuuttaisi olevansa hyvä työkaveri? Mitä sellaista olet kysynyt, mikä saa hänet väittämään tuollaista?

Itse olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan, millainen sitten hakijan mielestä on se huono työkaveri, onko sellaisia paljonkin, ja miten hän on niiden kanssa tullut toimeen.

Meillä tehdään töitä tiimissä. Se edellyttää tietynlaista osaamista eikä kaikista ole siihen. Ja se on nimenomaan työtiimi, siihen ei tuoda mukaan yksityiselämää, ei päivähoito-ongelmia eikä omia opiskeluja.

Luulin ennen, että hyvä työntekijä on juuri tuollainen. Nykyisillä johtajakursseilla taas painotetaan sitä, että ongelmat pitää voida jakaa. Silloin työtkin onnistuvat kun henkilökohtainen elämä ei paina.

Tiimityöskentely on tehokkaimillaan sitä, että jokainen hoitaa omat tonttinsa, palavereissa sovitaan työnjakoa, mikäli se ei tehtävien puolesta ole jo itsestään selvää sekä nivotaan työt yhteen. Sellainen tiimi, missä jokainen hoitaa vähän kaikkea, on suurimmaksi osaksi tehotonta sähläämistä eikä se siitä miksikään muutu, vaikka kuinka olisitte eri mieltä. Tämä kaikki tekee kaikkea -tyyli on laiskureiden unelma tietysti, kun voi mennä siivellä ja olla tekevinään jotain.

Ja miten työntekoa estää se, että purkautuu välillä ongelmistaan? Työstä riippuen siinä samalla voi purkautua kun tekee hommia. On myös fyysisiä töitä, joissa voi puhua vapaasti samaan aikaan. Toisaalta 5 minuutin työn keskeytyminen paperihommissa avautumisen vuoksi voi nopeuttaa töitä kokonaisuudessaan. Ei purkautuminen ole yhtä kuin sähläys.

Jännä ettei täällä ole enempää puhuttu siitä, että yksi syy jatkuvaan rekryyn on se, että haetaan suurinpiirtein puoli-ilmaista tai ilmaista työntekijää / harjoittelijaa. Kaikki mahdollinen pitäisi osata, eli töitä olis tarjolla, mutta maksajat on vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodollisesti päteviä mutta kukaan ei innosta.

Avaisitko vähän, mitä tuo hakemanne innostaminen on? Ei kuulosta kovinkaan objektiiviselta rekrytointikriteeriltä! Etsittekö ehkä joukkoonne kaveria, jonka kanssa olisi kivaa vain?

Innostaminen ei tarkoita sitä, että jonkun kanssa on vain kivaa. Meille ei ole palkattu sitä suupalttia, joka osasi selittää ummet ja lammet ammattijargonia, mutta joka vaikutti juuri siltä, että työnteosta ja pikkujutuista ei tule mitään. Eikä palkattu sitäkään, joka vakuutti tulevansa kaikkien kanssa toimeen, mutta ei osannut kertoa, millainen on työkaverina. Tai osasi, mutta se oli ulkoaopeteltu rimpsu adjektiiveja ilman esimerkkejä. Eikä meille palkattu sitäkään, joka totesi paikan olevan erinomainen askel urapolullaan. Me etsimme tekijää toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen, ei 6 kuukaudeksi.

Eli etsitte henkilöä, joka pärjää työhaastattelussa ja osaa kaikki temput, jotka siinä pitää esittää. Vaikka nyt tuo, että pitää osata kertoa itsestään sanallisesti. Joutuuko teillä työtehtävissä paljonkin sitä tekemään?

Ettekö olisi voineet vaikutelmaan tyytymisen sijaan palkata suupalttia tai kaikkien kanssa toimeen tulevaa, ja koeajan katsella, tuleeko työntekemisestä mitään?

Jos ei osaa kertoa, millainen on työkaverina, niin osaako silloin tehdä töitäkään? Meillä töissä pitää pystyä puhumaan työkavereiden kanssa töistä ja miten se onnistuu, jos ei osaa edes kertoa sitä, mitä tarkoittaa sanoessaan tulevansa kaikkien kanssa toimeen.

Mitä luultavimmin osaa tehdä työnsä jos on koulutus ja ehkä työharjoitteluakin takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vastaa rekrystä tai palkkaamisesta mutta se että hakijoita on paljon ei tarkoita että löytyisi oikeaa henkilöä rooliin. Aiemmilla työpaikoillani on avoimesti haastateltu paperilla sopivia kandidaatteja mutta siitä on vielä pitkä matka siihen että henkilö valittaisiin rooliin vaikka speksit sinällään olisi kunnossakin. Voi olla että jokin tärkeä osaamisalue uupuu (Excel, englanti, jokin systeemi) tai työntekijä ei perhesyistä voi tehdä töitä iltaisin/viikonloppuisin. Tai hakijan persoona ei tunnu hyvältä matchilta rooliin.

Exelin voi opetella ja englantia voi prepata.

Excelin oppitunti numero 1. Opettele kirjoittamaan Excel. Lisäksi voisi sanoa, että taulukkolaskennan voi opetella, koska ei se Excel ainoa ole, joskin monipuolisin itseni tietämistä.

huhuhuhuh... älä vaan palkkaa ketään, joka on tehnyt kirjoitusvirheitä av:llä. Eihän se varmaan työstään mitään tiedä :D

Työpaikkailmoitukset ovat edullinen tapa mainostaa yritystä. Aina ilmoitusten tarkoituksena ei ole työntekijöiden hakeminen.

Ne ilmoitukset tuovat näkyvyyttä ja luovat mielikuvaa hyvin menestyvästä yrityksestä.

Toinen vaihtoehto on se, että yritys on niin hirveä työpaikka, että kukaan ei suostu jäämään sinne töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä hakusatoa:

Tulee hakemus, tyyppi katoaa kun pieru Saharaan ennen haastattelua tai sen jälkeen,

Valittu on saanut muualta työtä, hakijan kielitaito ei riitä, valittu ottaa vastaan ja peruu, joku muu syy jonka perusteella ei valikoidu. Tästä päästään siihen että haku käynnistyy uudelleen koska valittu osoittautuukin sopimattomaksi työhön yms. Nykyään hakemuksia ei edes tule, ja jos niin epäpäteviltä.

Ei tosiaan ole yksinkertaista rekrytointi.

Sitä minäkin jaksan ihmetellä, että ihminen laittaa hakemuksen, mutta häntä ei sitten kuitenkaan enää tavoita. Parhaimmillaan samana päivänä tai seuraavana vastaat hakemukseen (jos tyyppi vaikuttaa kaikin puolin sopivalta) ja kysyt, sopisiko esitetyistä ajoista a tai b hänelle, jos juteltaisiin vähän tarkemmin. Tadaa, ei vastausta. Aina valitetaan, kun ei hakemukseen saa vastausta, no kun ei sitä vastausta tahdo saada niiltä hakijoiltakaan. Mutta eipä siinä, en ala yksittäisten hakijoiden perään useampaan kertaan huutelemaan. Toki joskus voi tulla ihan pakottavia esteitä, ettei pysty olemaan yhteydessä, mutta voihan siihen meiliin vastata myöhemminkin. 

Työnantajilla on ihme käsitys, että hakija voi vastata henkilökohtaisiin puheluihin ja meileihin milloin vain. Voiko myös silloin, jos tulevat heille töihin?

Hakija on voinut myös muuttaa mieltään paskafirmaanne hakemisestaan ja/tai saada paremman paikan.

No sitä voisi luulla, että esim. viikon sisällä ehtii jonkinlaisen vastauksen laittaa, kun ehdotettu keskusteluaika on yli viikon päässä siitä hetkestä, kun sitä ehdotettiin. Mikäli tähän lyhyen vastauksen kirjoittamiseen ei ole aikaa, en tiedä onko sitä aikaa sitten työn teollekaan. Toki on voinut myös muuttaa mieltään puolessa vuorokaudessa tai saada toisen työn, sitähän en voi tietää. Ihmeellisen aggressiivinen vastauksesi kyllä on, kun lähinnä ihmettelen sitä, miten kukaan voi kuvitella hakevansa töitä, jos ei itse ole edes tavoitettavissa. Jos tietää, ettei ole viestimien äärellä esim. viikkoon, kannattaa se mielestäni mainita hakemuksessa, ettei turhaan jää rannalle. 

Olen itse ollut sekä työnhakijana muutamaan kertaan, että kymmeniä kertoja pöydän toisella puolella. Kaikenlaista on tullut vastaan, harvalla vaan taitaa oikeasti olla mitään käsitystä siitä, millaista rekry voi olla sille "p*skalle työnantajalle". Ainakaan niissä firmoissa, joihin itse olen (esimiehen asemassa) työntekijöitä hakenut, ei ole koskaan ollut "mainosrekryä" käynnissä. Kyllä niitä työntekijöitä ihan oikeasti silloin tarvitaan. Kikkailuun en sorru, eikä minua kiinnosta tippaakaan "persoonallisuuden värit" tai muu konsulttijargon. Haluan rekryn sujuvan mahdollisimman suoraviivaisesti, ja väännän vaikka ratakiskosta, millainen työ on tarjolla, ja mitä tekijältä vaaditaan. Töissä on hyvin kirjavaa porukkaa erilaisissa elämäntilanteissa. Osa ollut jo kymmeniä vuosia, osan olen palkannut sillä ajatuksella, että tiedän sopivan tyypin olevan hommissaan x aikaa ja tämäkin on aivan ok siinä tapauksessa, että hän on hakijoista sopivin. Samoin ne monesti "paarialuokassa" olevat 55+ ovat enemmän kuin tervetulleita, jo siitäkin syystä että he todennäköisesti jatkavat eläkeikään asti, monet ylikin koska se kasvattaa eläkekertymää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Tuo on ihan oikea vastaus, koska jos ei ole vastuussa koko talosta, niin ei pidä kuvitella, että saa sen vastuun ottaa. Tai että se pitäisi ottaa. Pitää ymmärtää, mikä on minun työtäni, mikä muiden.

Jos on vaikka eläimistä kysymys, niin on ihan sama kuka siellä on paikalla. Eläimistä huolehditaan ja sillä selvä.

No ei, jos työnantajan mielestä tärkeintä on että työntekijä on hyvä tyyppi, jolle ne vastuut on vain huumorijuttu.

Ei tuossa tilanteessa rivityöntekijän tehtävä ole huolehtia mistään, vaan se on esimiesten tehtävä. Poissaolevan pomon on tultava töihin tai etsittävä sijainen. Jos eläimistä on kyse, kyseessä suurella todennäköisyydellä on joko yritystoiminta tai vapaaehtoinen yhdistystoiminta. Ekassa tapauksessa yrittäjä hommaa tekijän vaikka mistä ja jälkimmäisessä hallitus tulee itse paikalle, jos ei muita ole. 

Kuinka paljon nyt haluat jossitella. Pomo kuoli aamulla kolarissa matkalla työpaikalle ja vain laskutusta hoitava sijainen sattui tulemaan paikalle. Eläin mölisi tuskissaan, jonka laskuttava sijainen näki. Sijainen käveli tyynesti ohi ja meni tekemään laskutusta toimistoonsa vai lähtee lomalle? Tällaisen toiminnan kieltää jo eläinsuojelulaki. Eläintä on autettava.

Tekee mitä osaa, soittaa eläinlääkärille ja kysyy neuvoja. Joko eläinlääkäri tulee paikalle tai laskuttajan sijainen vie eläimen eläinlääkäriin hoidettavaksi. Soittelee myös läpi kaikki, joista löytyy se joku, joka jatkaa asioiden järjestelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo "mitä tekisit jos..." - kysymykset ovat useimmiten todella keinotekoisen tuntuisia.

Kaveriltani oli kysytty juuri sellainen, että aikataulu oli menossa just umpeen, hommat oli kesken, työkaverit sairaana, pomo poissa ja suunnilleen maailmanloppu tulossa muutenkin. Mitä tekisit? Kaveri vastasi "Lähtisin lomalle" ja tuli valituksi.

Niin että haloo? Ihan vitsilläkö näitä vedetään?

Tuo on ihan oikea vastaus, koska jos ei ole vastuussa koko talosta, niin ei pidä kuvitella, että saa sen vastuun ottaa. Tai että se pitäisi ottaa. Pitää ymmärtää, mikä on minun työtäni, mikä muiden.

Jos on vaikka eläimistä kysymys, niin on ihan sama kuka siellä on paikalla. Eläimistä huolehditaan ja sillä selvä.

Missä eläintenhoitotehtävissä aikataulut on menossa umpeen, työkaverit sairaana ja pomo poissa? Eli missä on sellainen tuotantolaitos, jossa on paljon työväkeä, erikseen nimetty pomo ja sellaiset aikataulut, joita ei voi ylittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha. Mielettömän ammattimaista on rekrytointi monissa yrityksissä.

Mieheni haki mielenkiintoisen tuntuiseen firmaan. Pääsi haastatteluihin ja testeihin, joihin piti varata kaksi kokonaista arkipäivää toisessa kaupungissa. Eli töihin piti keksiä vale, minkä perusteella saattoi olla poissa, palkatta tietysti se 2 päivää ja maksaa yöpyminenkin.

Firmasta ei kerrottu oikein mitään, sinne ei päässyt käymään eikä tj:tä voinut tavata vielä siinä vaiheessa, kun oli vasta karsinta.

Testit kesti todellakin kaksi pitkää päivää, ja meni myöhemmin saadun palautteen mukaan mieheltäni tosi hyvin, paitsi ettei hänen katsottu olevan _sitoutunut_ tulevaan tehtävään.

Miten edes teoriassa _kukaan_ voi olla sitoutunut tehtävään, kun ei anneta tietoa firmasta, ei saa tavata tj:tä eikä palkastakaan ollut mitään puhetta?

No se ei kauaa harmittanut, oli niin omituinen juttu että lähinnä nauratti nuo perustelut. Kaipa sitten saivat tehtävään jo testivaiheessa hyvin sitoutuneen henkilön 😄

Toinen oli konsulttifirma Seppo Hoffren Kuopiosta. Mies haki avoinna olevaa tehtävää. Mitään ei kuulunut ja tiedusteluihin vastattiin hyvin välttelevästi. Reilun 4 kk päästä vastattiin, että oli tehty päätös ettei ketään valitakaan tehtävään. Kuukausien päästä siitä tuli soitto, tulisiko mieheni kuitenkin. Ei tullut.

Kysyin erään kerran missä työpaikka sijaitsee (ilmoitukessa ei kerrottu). Vastattiin, että sijainti kerrotaan haastatteluun valituille...

Minulle ilmoitettiin väärä sijainti, jonka jälkeen rekryprosessi meni ihmeellisen tempoilevaksi enkä lopulta yllättynyt, kun en päässyt kys. firman kautta töihin. Olisi naurattanut, jos ei olisi melkein itkettänyt.