Kiusaajien äidit!

Eikö täällä tosiaan ole yhtäkään äitiä/isää jonka lapsi kiusaa.

Ehkä eivät tiedä kiusaako lapsensa

Up

No tässä tapauksessa kyseessä ovat päiväkoti ikäiset lapset. Uskoisin kyllä että hoitajat ovat maininneet vanhemmille lapsensa lyövän ja ottavan leluja kädestä.
Sen uskon että kouluikäisten vanhemmat eivät usein tiedäkään asiasta mitään.

Ap

Minun tyttäreni oli muutamaan kertaan koulussa puhuttelussa kiusaamisesta ala-asteaikana. Olen tyttäreni äiti, mutta en silti koe olevani kiusaajan äiti ... olen sellaisen lapsen äiti , joka tietää lapsensa joskus kiusanneen. Kuitenkin olen myös kiusatun äiti, koska tytärtäni on myös kiusattu koulussa. On aika turhaa tehdä asioista mustavalkoisia, suurimman osan lapsi on joskus osallistunut kiusaamiseen ja joskus ollut kiusattuna.

Ehdottomasto otat yhteyttä vanhempiin ja kerrot tilanteesta. Voi olla , että vanhemmat eivät tiedä asiasta ja voi jopa olla, että lapsi ei ymmärrä kiusaavansa. Minun tyttäreni on erittäin vilkas, ulospäinsuuntautunut ja ns poikamainen. Ei hän edes ymmärtänyt , että ujompi luokkakaveri koki hänen kiusaavan, ennekuin asia tuli puheeksi. Sittemmin kun asiasta keskuteltiin, tyttö kyllä tajusi asian. Lapset harjoittelevat koulussa erilaisten ihmisten kanssa toimimista ja aikuisten tehtävä on kertoa, milloin tuo toimiminen ei suju hyvin.

Tytärtäni on kiusattu samasta asiasta minkä takia hän jossainvaiheessa oli kiusaaja, eli tuosta räväkkyydestä ja nopesta reagoinnista tilanteisiin. Nyt tyttö on 17-vuotias empaattinen , toimelias ja liikunnallinen opiskelija . Muut lapseni ovat paljon rauhallisempia ja vähemmän vaikeuksiin joutuneita , joten ei tässä kasvatuksestakaan ole kyse vaan luonne-erosta.

Vanhinta poikaa syytettiin viidennellä kiusaamisesta. Kiusaajaporukassa oli muitakin poikia. Kiusaaminen kohdistui yhteen poikaan. Tapasimme opettajan johdolla kerran koululla ja tilanne ainakin helpottui, joskaa ei ehkä ihan loppunut. 

Uhri oli "reppana", ylisuojeltu ja fyysisesti hyvin heikko poika, joka oli tottunut saamaan tahtonsa läpi heittäytymällä vauvamaiseen käytöksen valtaan. Esim. välitunneilla tunnki väkisin pelaamaan jalkapalloa, mutta jos ei saanut palloa, sai itkupotkuraivareita, jolloin muut pojat olivat retuuttaneet hänet pois tieltä kentältä. 

Tämä johti sitten varsinaiseen kiusaamiseen eli pilkaamiseen, naureskeluun ja jopa tavaroiden rikkomiseen. 

Olen sitä mieltä, että lapset saavat välitunneilla valita seuransa. Tuomitsin kuitenkin tietysti täysin konkreettisen kiusaamisen ja väkivallan. Sanoin, että täytyy yrittää olla välittämättä pojan lapsenomaisesta käytöksestä. En hyväksy sitä, että tulee mankumaan ja määräilemään leikkeihin ja peleihin, mutten hyväksy myöskään mitään ylimääräistä aggressiota muiden taholta. 

Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi.

Luuletko oikeasti , että joku kokee olevansa kiusaajan äiti ?

Ei ketään lasta voi leimata kiusaajaksi sen enempää kuin kiusatuksikaan. Nuo ovat aikuisten antamia leimoja jotka vahingoittavat lapsen käsitystä itsestään. Mieti vähän , miten aikuisena asiasta puhut.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"]

Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi.

[/quote]

Ap avauksessaan kertoi, ettei halua syyllistää ketään, niin etköhön sitten sinä riennä paikalle syyllistämään vanhempia. Olisit pysynyt poissa, kun avauksesta jo näit ettei asennettasi tähän ketjuun kaivattu.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"]

Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi.

[/quote]

Ap avauksessaan kertoi, ettei halua syyllistää ketään, niin etköhön sitten sinä riennä paikalle syyllistämään vanhempia. Olisit pysynyt poissa, kun avauksesta jo näit ettei asennettasi tähän ketjuun kaivattu.
[/quote]
Kyllä minullakin ekaksi pisti silmään nro 8 selittelyt siitä miksi kiusattu joutui kiusatuksi. Sori.

Kiusattua ei saa vähätellä , mutta ei myöskään kiusaajaa. Aikuisten tehtävä on opettaa lapsille, mikä on kiusaamista ja miten sitä vältetään. Ketään ei saa kiusata , mutta tosiasia on, että sitä kuitenkin tapahtuu. Tärkeää on se, ettei kukaan tule kiusatuksi päivittäin ja että jokaisella olisi edes joku ystävä.

10. En nyt ajattele että kiusaajan äiti tai mitään, tietenkin jokaiselle vanhemmalle lapsi on rakas vaikka olisi kiusannut. Mutta en keksinyt parempaakaan ilmausta otsikkoon.

On hyvä että olette puhuneet lapsen kanssa ja kiusaaminen on loppunut, mutta entäs sitten kun puhuminen ei ole auttanut kuten meidän tapauksessa?

Ap

Viestiin nro 10... Tuolla logiikalla mitä esität, myös äiti- ja- lapsi ovat "leimaamista? Eli lyödään leima kun pitäisi puhua vain ihmisistä?

Jos joku kiusaa ja vielä toistuvasti se on kiusaaja ja se jota on kiusattu on kiusattu.

Tästä voi saivarrella miten paljon haluaa, leimata ja olla leimaamatta...Asia itsessään ei muutu miksikään.

Hyvä esimerkki jo tässä ketjussa on huoltaja, joka kuvaa kiusatuksi tullutta lasta "mankujaksi, ylihuolehtivaisten vanhempien lapseksi joka saa itkupotkuraivareita".

Tunnetko vanhemmat, oletko seurannut tämän lapsen kasvatusta ja elämää läheltä, näetkö koulussa mitä siellä tapahtuu??----Vai onko kyseessä mahd. kiusaavan lapsesi käsitys ja puolustuspuhe jonka olet "niellyt" rauhoittaaksesi syyllisyyttäsi?

Onko oikeasti vaikea myöntää että oma lapsi voi olla kiusaava riiviö...ilman että muilla on siihen osaa tai arpaa?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"]Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi.
[/quote]
Taidat viitata tuohon nro 8 viestiin? Tuommoiset kakarathan oikein kerjää kiusaamista, pitäis kotona jo opettaa miten toisten kanssa leikitään ja opettaa kestämään pettymyksiä. En itsekkään siis kiusaamista hyväksy mutta tuossa tarinassa kyllä oli uhriölakin oma osuutensa

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"]

Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi.

[/quote]

Ap avauksessaan kertoi, ettei halua syyllistää ketään, niin etköhön sitten sinä riennä paikalle syyllistämään vanhempia. Olisit pysynyt poissa, kun avauksesta jo näit ettei asennettasi tähän ketjuun kaivattu.
[/quote]

En kyllä nähnyt avauksesta, että mielipidettäni ei olisi kaivattu. Olen ymmärtänyt, että keskustelupalstalla on tarkoitus keskustella. Aika usein täällä pohditaan, miksi koulukiusaamista ei saada loppumaan, ja minä nyt vain kerroin opettajan työssä kohtaamistani tilanteista. En myöskään halunnut syyllistää vanhempia siinä mielessä, että lähtisin kiusaamistilanteissa moittimaan kenenkään kasvatusta, vaan ainoastaan korostin vanhempien ja koulun yhteistyötä, jonka toteuttaminen on aika vaikeaa, jos toinen osapuoli kieltäytyy keskustelemasta.

Onko kiusatusta sopivaa puhua vaan uhrina ja kiusaajasta pahana ihmisenä ?  Eikö kiusattu koskaan kisaa ? Eikö kiusaaja koskaan tule kiusatuksi ?

Minua on kiusattu koulussa ja olen kiusannut muitten mukana. Onko täällä muka joku, joka ei koskaan ole millään tavoin osallistunut kiusaamiseen ? Tai onko täällä joku, jota ei koskaan ole kiusattu mistään ?

Asiat ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Lapsille täytyy konkreettisin esimerkein kertoa, mikä on kiusaamista. Ei auta, että hoetaan ettei saa kiusata, jos lapsi ei ymmärrä että joku toinen lapsi kokee kiusaamiseksi esim. se , ettei aina kuunnella hänen mielipidettään. Samoin tälle kiusatuksi itsensä kokevalle on syytä kertoa, että jokaisella on tarve tuoda mielipiteensä esiin ja joskus voi antaa muidenkin päättää esim. leikeistä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"] Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi. [/quote] Ap avauksessaan kertoi, ettei halua syyllistää ketään, niin etköhön sitten sinä riennä paikalle syyllistämään vanhempia. Olisit pysynyt poissa, kun avauksesta jo näit ettei asennettasi tähän ketjuun kaivattu. [/quote] Kyllä minullakin ekaksi pisti silmään nro 8 selittelyt siitä miksi kiusattu joutui kiusatuksi. Sori.

[/quote]

Noh. Eiköhän se ole sitä elävää elämää, että kiusattukin joskus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen että valikoituu kiusatuksi. Se ei tarkoita, että sellaisen henkilön kiusaaminen olisi oikein, mutta aina ei voi väittää että jokainen kiusattu on sellainen ilman omaa vaikutustaan.

Minäkin muistan sen pojan, jota ala-asteen kolmannella kiusattiin. Oli hän kyllä sosiaalisesti kyvytön ressukka, ei sitä voi kiistää. Edes nenäänsä ei osannut niistää, paksu vihreä lima valui nenästä ellei opettaja käskenyt nenää niistämään. 12-vuotiaana kyseinen poika leikki pihalla lähinnä 3-4 -vuotiaiden kanssa. Aikamiehenä on jämähtänyt vanhempiensa nurkkiin asumaan. Tältäkin palstalta voi lukea mitä mieltä av-mammat ovat peräkammarin pojista. Kiusaamistahan nekin mielipiteet ovat ja kohdistuvat tässä tapauksessa henkilöön joka on ollut ikänsä kiusattu.

Minun lapseni kiusaa... Päiväkodissa. Olemme päiväkodin kanssa ja kiusatun lapsen kanssa yhteyksissä päivittäin, tiedon kulku toimii. Päiväkodissa näyttävät ettei saa kiusata, ja kotona puhumme paljon tunteista ja luemme kirjoja joissa samanlaisia aiheita. Teemme kaikkemme että kiusaaminen loppuisi! Tuntuu kamalalta että oma rakas lapsi kiusaa, jonka takia monet vanhemmat kieltävät asian... 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 08:54"] Tämä ketju on hyvä esimerkki vanhempien tyypillisimmästä mielikuvasta: "eihän nyt minun lapseni". Nekin kaksi vanhempaa, jotka kertoivat lapsensa kiusanneen, vähättelivät tapahtunutta ja syyllistivät uhria. Tämä on syy, miksi koulukiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Kiusaajan vanhemmat kieltäytyvät yhteistyöstä. Joka kerta, kun täällä av:lla on kiusaamisaiheinen ketju, löytyy kymmeniä kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, mutta ei yhtään kiusaajaa tai kiusaajan vanhempaa. Oma kokemukseni opettajana on hyvin samanlainen. Kun lapsen huoltajiin otetaan yhteyttä käytösasioissa, kolme kertaa neljästä vanhemmat joko kiistävät tapahtuneen, vähättelevät sitä tai syyttävät koulua esimerkiksi lapsen ottamisesta silmätikuksi. [/quote] Ap avauksessaan kertoi, ettei halua syyllistää ketään, niin etköhön sitten sinä riennä paikalle syyllistämään vanhempia. Olisit pysynyt poissa, kun avauksesta jo näit ettei asennettasi tähän ketjuun kaivattu. [/quote] En kyllä nähnyt avauksesta, että mielipidettäni ei olisi kaivattu. [/quote]

Tiedät nyt sitten paremmin. Lue ensi kerralla avaus tarkemmin, ennen kuin kiirehdit mielipiteilläsi pätemään. Tällä avauksella pyrittiin nimenomaan syyllistäminen jättämään pois.

Vaikea on kiusaamiseen puuttua kun kiusaajien vanhemmat suojelevat omaa lastaansa. Minun poikaani on kiusattu nyt 3 vuotta koulussa. Tunnen kiusaajan oikein hyvin, hän on sukulaispoika joten tiedän myös hänen vanhemmistaan paljon. Muuten ovat ihan fiksuja ihmisiä, mutta tässä asiassa eivät ota mitään vastuuta.

Oma poikani on koulussa suosittu, saa helposti kavereita ja on empaattinen ja ystävällinen kaikille. Sukulaispojalla ei ole niin hyvät sosiaaliset taidot ja ei osaa ottaa kontaksita toisiin lapsiin niinkuin pitäisi. Hän juoksee kaikkien perässä, jahtaa, tulee ensimmäisenä nyrkit ojossa ilman syytä, repii ja uhkailee.

Kavereita hänellä ei ole käytöksensä vuoksi jolloin sukulaisperhe päätti että HEIDÄN lapsensa on se kiusattu. Kukaan ei uskaltanut eikä halunnut olla tämän kanssa. Mutta koska koulussa on kaikkien pakko leikkiä kaikkien kanssa, hän pääsi mukaan porukoihin jolloin hän ärsytti, repi, löi ja kiusasi kaikkia.

Vanhemmat oli aina sitä mieltä että heidän lasta ei saa jättää yksin koska häntä kiusataan. Muut kärsivät. Heidän mielestään heidän pojassa ei ollut mitään vikaa, ei kolmeen vuoteen vaikka koulusta otettiin useasti kotiin yhteyttä. Lopuksi he syyttivät koulua ja opettajaa ja hänen ammattitaitoaan. Mitään vikaa ei ollut heissä eikä lapsessa.

Poikani on kärsinyt 3 vuotta siis kiusaamisesta, sukulaispoika kiusaa muitakin, pahiten kuitenkin minun poikaani. Koululle monet vanhemmat ovat tehneet ilmoituksia, tuloksetta. asiat pyörivät kiva koulu-projekteissa ja mitään konkreettista ei tapahdu. 

Emme pysty keskustelemaan asiasta keskenämme koska heidän lapsessa ei ole vikaa. Kiusaaja saa kiusata vaikka vuosia ja tehdä toisten elämästä helvettiä. Kiusaajan ikeudet ovat paljon suuremmat kuin kiusatun. Asiat voisivat olla toisin jos vanhemmat ottaisivat vastuuta lapsistaan ja myöntäisivät että lapseni on kiusaaja. Tässäkin ketjussa huomaa että vaikeaa tuntuu olevan...