Vanhempi, miten toimisitte 6-vuotiaan lapsen kanssa, joka paiskoo saamiaan joululahjoja seinille?

Minäkin sanoisin, että reaktio johtui muusta, kuin leluista. Paha mieli.

Ihmettelen, kun ap ei tule ketjuun vastaamaan, että tietääkö hän, mistä reaktio johtui?

Itsellänikin on ollut välillä vaikeuksia ostaa pojalle ilahduttavia lahjoja (varsinkin siskon rinnalla, joka ilahtuu kaikesta ja nauttii edelleen leluista, toisin kuin poika) ja vaikka se pahoittaakin aikuisen mielen, jos lapsi on jouluna vihainen, kenelle se on traumaattisempaa? Aikuiselle vai lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka hakkaisivat lasta tässä tilanteessa, ehkä luulisivat tekevänsä sen "kasvattaakseen", mutta oikeasti vain purkaisivat omia tunteitaan. Onhan se pettymys ja loukkaavaa, kun vaivalla hankitut lahjat heitellään seinään, ja tuntee myös epäonnistuneensa kasvattajana, ja nämä tunteet on tietysti helppo purkaa siihen avuttomaan pikkulapseen, johon aikuisella on (lähes) rajaton valta.

Lahjoihin saa pettyä, seinille heittely ja lahjojen hankkijille raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Mutta kuusivuotias ei aina tule heti ajatelleeksi, että lahjojen hankkijoille tulee paha mieli ja että monet eivät saa lahjoja ollenkaan, kun empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt.

Sitä paitsi seinille heittely voi johtua myös jouluun liittyvästä jännityksestä, väsymyksestä, huomion kaipuusta tai vastaavasta, seuraavana päivänä ne lahjat voivatkin olla ihan hyviä.

Ottaisin lahjat pois ettei heittele niitä, yrittäisin auttaa lasta rauhoittumaan (mennään vaikka toiseen huoneeseen sieltä sukulaisten ja muun härdellin keskeltä), kunnon ruokaa tarvittaessa, ulkoilu kuulosti myös hyvältä idealta. Sitten kun on rauhoituttu, pyydetään anteeksi niiltä joita on loukattu ja siivotaan jos on sotkettu jotain. Voidaan myös miettiä, miksi ne lahjat nyt olivat niin huonoja, jos lapsi kerran oli niitä toivonut, ja yrittää valaista lapselle, että lahjan antajille tulee paha mieli, kun ovat halunneet vain ilahduttaa.

Ja elämä jatkuu, ei se johonkin joululahjoista kiukutteluun lopu. Kiukuttelevathan lapset ruoastakin, vaikka joku on sen vaivalla laittanut ja vaikka monet näkevät nälkää, eikä se tarkoita, että lapsi olisi joku pilalle mennyt hirviö. Eikä silloin lakata antamasta lapselle ruokaa.

Juuri tämä.

Vielä käsittämättömämpää on se, ettei näillä vastaajillakaan ole sen vertaa mikään kehittynyt, etteivät tajua tätä, vaan ovat, kuin joku toinen 6-vuotias kiukuttelemassa lapselle ja rankaisemassa tätä.

Sääliksi käy heidän lapsiaan, jos niitä on.

Minkälaiset lahjat saivat reaktion aikaiseksi?

Vai että kostaa lapselle ensi jouluna?! Huh, huh...

Lapsi ei osannut käsitellä joulun aiheuttamaa jännitystä. Odotukset pilvissä, viikkojen jouluvalmistelut ja jännitys jne, se kaikki oli liikaa ja purkautui noin. Kuulkaahan, 6 vuotta tässä monimutkaisessa maailmassa on lyhyt aika! Kaikkea pitää opetella, myös tunteiden hallintaa, ja sitähän meidän pitää opetella koko elämän ajan.

Ottaisin paiskotut lahjat pois, säilöisin ne jonnekin lapsen ulottumattomiin ja parin päivän kuluttua kysyisin, katsotaanko niitä nyt yhdessä kaikessa rauhassa. Ehkä se onnistuu jo huomenna tai ylihuomenna. Silloin voidaan puhua paiskomisesta vähän lisää, ylipäätään puhua se asia läpi.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka hakkaisivat lasta tässä tilanteessa, ehkä luulisivat tekevänsä sen "kasvattaakseen", mutta oikeasti vain purkaisivat omia tunteitaan. Onhan se pettymys ja loukkaavaa, kun vaivalla hankitut lahjat heitellään seinään, ja tuntee myös epäonnistuneensa kasvattajana, ja nämä tunteet on tietysti helppo purkaa siihen avuttomaan pikkulapseen, johon aikuisella on (lähes) rajaton valta.

Lahjoihin saa pettyä, seinille heittely ja lahjojen hankkijille raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Mutta kuusivuotias ei aina tule heti ajatelleeksi, että lahjojen hankkijoille tulee paha mieli ja että monet eivät saa lahjoja ollenkaan, kun empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt.

Sitä paitsi seinille heittely voi johtua myös jouluun liittyvästä jännityksestä, väsymyksestä, huomion kaipuusta tai vastaavasta, seuraavana päivänä ne lahjat voivatkin olla ihan hyviä.

Ottaisin lahjat pois ettei heittele niitä, yrittäisin auttaa lasta rauhoittumaan (mennään vaikka toiseen huoneeseen sieltä sukulaisten ja muun härdellin keskeltä), kunnon ruokaa tarvittaessa, ulkoilu kuulosti myös hyvältä idealta. Sitten kun on rauhoituttu, pyydetään anteeksi niiltä joita on loukattu ja siivotaan jos on sotkettu jotain. Voidaan myös miettiä, miksi ne lahjat nyt olivat niin huonoja, jos lapsi kerran oli niitä toivonut, ja yrittää valaista lapselle, että lahjan antajille tulee paha mieli, kun ovat halunneet vain ilahduttaa.

Ja elämä jatkuu, ei se johonkin joululahjoista kiukutteluun lopu. Kiukuttelevathan lapset ruoastakin, vaikka joku on sen vaivalla laittanut ja vaikka monet näkevät nälkää, eikä se tarkoita, että lapsi olisi joku pilalle mennyt hirviö. Eikä silloin lakata antamasta lapselle ruokaa.

Juuri tämä.

Vielä käsittämättömämpää on se, ettei näillä vastaajillakaan ole sen vertaa mikään kehittynyt, etteivät tajua tätä, vaan ovat, kuin joku toinen 6-vuotias kiukuttelemassa lapselle ja rankaisemassa tätä.

Sääliksi käy heidän lapsiaan, jos niitä on.

Toisaalta vaikka empatiakykyä ei vielä olisi, niin pitäisi jo olla vähän tapoja. Tavaroita (paitsi siihen tarkoitukseen tarkoitettuja) ei heitellä. Seiniä ei tärvellä. Tavallinen 6 v. jo kyllä tuon ymmärtää ja toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka hakkaisivat lasta tässä tilanteessa, ehkä luulisivat tekevänsä sen "kasvattaakseen", mutta oikeasti vain purkaisivat omia tunteitaan. Onhan se pettymys ja loukkaavaa, kun vaivalla hankitut lahjat heitellään seinään, ja tuntee myös epäonnistuneensa kasvattajana, ja nämä tunteet on tietysti helppo purkaa siihen avuttomaan pikkulapseen, johon aikuisella on (lähes) rajaton valta.

Lahjoihin saa pettyä, seinille heittely ja lahjojen hankkijille raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Mutta kuusivuotias ei aina tule heti ajatelleeksi, että lahjojen hankkijoille tulee paha mieli ja että monet eivät saa lahjoja ollenkaan, kun empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt.

Sitä paitsi seinille heittely voi johtua myös jouluun liittyvästä jännityksestä, väsymyksestä, huomion kaipuusta tai vastaavasta, seuraavana päivänä ne lahjat voivatkin olla ihan hyviä.

Ottaisin lahjat pois ettei heittele niitä, yrittäisin auttaa lasta rauhoittumaan (mennään vaikka toiseen huoneeseen sieltä sukulaisten ja muun härdellin keskeltä), kunnon ruokaa tarvittaessa, ulkoilu kuulosti myös hyvältä idealta. Sitten kun on rauhoituttu, pyydetään anteeksi niiltä joita on loukattu ja siivotaan jos on sotkettu jotain. Voidaan myös miettiä, miksi ne lahjat nyt olivat niin huonoja, jos lapsi kerran oli niitä toivonut, ja yrittää valaista lapselle, että lahjan antajille tulee paha mieli, kun ovat halunneet vain ilahduttaa.

Ja elämä jatkuu, ei se johonkin joululahjoista kiukutteluun lopu. Kiukuttelevathan lapset ruoastakin, vaikka joku on sen vaivalla laittanut ja vaikka monet näkevät nälkää, eikä se tarkoita, että lapsi olisi joku pilalle mennyt hirviö. Eikä silloin lakata antamasta lapselle ruokaa.

Minun äitini oli myös tällainen sairas aikuinen, jolla ei ollut vielä äly sen vertaa kehittynyt, ettei tajunnut, että en minä lapsena häntä miettinyt, vaan itseäni. Se on lapselle normaalia käytöstä ja aikuisen pitäisi tietää se ja kasvattaa ja suhtautua lapseen sen mukaisesti. Meillä kaikki oli myös aina about her, eli liitettiin heti äitiini ja hän ei edes selittänyt minulle, että HÄN LOUKKAANTUI, kun oli onnistunut pilaamaan minulta mun mieleni ja sai sen sitten nähdä minun käytöksestäni, eikä voinutkaan fantasioida täykkäriä äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle pitää opettaa sitä pettymyksensietokykyä nöyryyttävästi?

Mikäs siinä on nöyryyttävää, jos lahjat viedään turvaan rikkomiselta ja annetaan vasta kun lapsi osaa olla rauhallisesti? Se vasta olisi nöyryyttävää, jos lapsen annettaisiin rikkoa lelut ja katsella niitä rikkinäisiä leluja seuraavat pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka hakkaisivat lasta tässä tilanteessa, ehkä luulisivat tekevänsä sen "kasvattaakseen", mutta oikeasti vain purkaisivat omia tunteitaan. Onhan se pettymys ja loukkaavaa, kun vaivalla hankitut lahjat heitellään seinään, ja tuntee myös epäonnistuneensa kasvattajana, ja nämä tunteet on tietysti helppo purkaa siihen avuttomaan pikkulapseen, johon aikuisella on (lähes) rajaton valta.

Lahjoihin saa pettyä, seinille heittely ja lahjojen hankkijille raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Mutta kuusivuotias ei aina tule heti ajatelleeksi, että lahjojen hankkijoille tulee paha mieli ja että monet eivät saa lahjoja ollenkaan, kun empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt.

Sitä paitsi seinille heittely voi johtua myös jouluun liittyvästä jännityksestä, väsymyksestä, huomion kaipuusta tai vastaavasta, seuraavana päivänä ne lahjat voivatkin olla ihan hyviä.

Ottaisin lahjat pois ettei heittele niitä, yrittäisin auttaa lasta rauhoittumaan (mennään vaikka toiseen huoneeseen sieltä sukulaisten ja muun härdellin keskeltä), kunnon ruokaa tarvittaessa, ulkoilu kuulosti myös hyvältä idealta. Sitten kun on rauhoituttu, pyydetään anteeksi niiltä joita on loukattu ja siivotaan jos on sotkettu jotain. Voidaan myös miettiä, miksi ne lahjat nyt olivat niin huonoja, jos lapsi kerran oli niitä toivonut, ja yrittää valaista lapselle, että lahjan antajille tulee paha mieli, kun ovat halunneet vain ilahduttaa.

Ja elämä jatkuu, ei se johonkin joululahjoista kiukutteluun lopu. Kiukuttelevathan lapset ruoastakin, vaikka joku on sen vaivalla laittanut ja vaikka monet näkevät nälkää, eikä se tarkoita, että lapsi olisi joku pilalle mennyt hirviö. Eikä silloin lakata antamasta lapselle ruokaa.

Juuri tämä.

Vielä käsittämättömämpää on se, ettei näillä vastaajillakaan ole sen vertaa mikään kehittynyt, etteivät tajua tätä, vaan ovat, kuin joku toinen 6-vuotias kiukuttelemassa lapselle ja rankaisemassa tätä.

Sääliksi käy heidän lapsiaan, jos niitä on.

Toisaalta vaikka empatiakykyä ei vielä olisi, niin pitäisi jo olla vähän tapoja. Tavaroita (paitsi siihen tarkoitukseen tarkoitettuja) ei heitellä. Seiniä ei tärvellä. Tavallinen 6 v. jo kyllä tuon ymmärtää ja toteuttaa.

Entäs jos aikuisillakaan ei ole tässä tapoja? Et sinä voi sitä tietää, miten tuo 6-vuotias kokee, että on tullut kohdelluksi. Jos hänen tunteistaan ei piitata esim. niin miksi lapsi miettisi, että pitääpä huomioida muiden tunteet?

Tietääkö lapsi, että lahjat tulevat lähipiirin ihmisiltä, vai uskooko että ovat joulupukilta kaikki? Vaikea vaatia empatiaa ostajia kohtaan, jos lapsi luulee että lahjojen alkuperä on Korvatunturin taikaseinä.

Ehdotetuista rangaistuksista poissulkisin sellaiset, jotka liittyvät seuraavaan jouluun tai synttäriin (jos synttäri ei ole aivan lähiviikkoina), koska ne menevät ajallisesti niin pitkälle etenkin lapsen ajanhahmotuksessa, että yhteys tämänhetkiseen käytökseen katkeaa. Ja seuraavaan jouluun mennessä ehtii tapahtua vaikka mitä, joten olisi tosi epäreilua jättää lapsi silloin ilman lahjoja edellisvuotisen käytöksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä vanhemmille kirjoitti:

Jos lapsi on täysin normaali eikä mitään häiriötä tunnistettu, katsoisin ihan ensimmäiseksi peiliin. Jotain on saattanut mennä pieleen kasvatuksessa ja siitä ovat aikuiset vastuussa. Mutta liikaa syyllisyyttä ei kannata kantaa!

On paljon temperamentti eroja. Jos lapsi ei kestä pettymyksiä on autettava lasta.

6- vuotias voi olla hirveän hankala! On tärkeä ikä kun irtaantuu koulupolulle ja itsenäistyy. Meillä ainakin lapset 6- vuotiaina ihan järkyttävän vaikeita. Psykologin mukaan on tietynlainen uhmaikä tai murrosikä. Kun tämän kuulin auttoi ymmärtämään lasta paremmin.

Pelkkä ymmärtäminen ei riitä, vaan viimeistään tuossa iässä tulee myös alkaa opettaa käytöstapoja. Voi tulla tilanteita, joissa käyttäytyy huonosti (aikuisenakin), ja silloin on hyvä osata tehdä kuten kuuluu: pyytää anteeksi.

Tuon ikäinen lapsi on vielä hyvin kehittymätön tunnesäätelyssään.

Viisas vanhempi juttelee rauhallisesti lapsen kanssa, kysyy mikä tilanteessa harmitti noin kovasti, pohtii yhdessä lapsen kanssa miten toimittaisiin jne. Ja AUTTAISI lasta tunteiden käsittelyssä.

On kumma miten moni ajattelee rangaista lasta jonka tunnetaidot kehittymättömät. Minusta aikuisen pitäisi olla sen verran aikuinen ettei lähde lapsenomaisesti rankaisulinjalle. Siitähän se lapsi vasta huonon mallin saa tunnesäätelyynsä!!!

Missä on kyky keskustella ja auttaa lasta?

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka hakkaisivat lasta tässä tilanteessa, ehkä luulisivat tekevänsä sen "kasvattaakseen", mutta oikeasti vain purkaisivat omia tunteitaan. Onhan se pettymys ja loukkaavaa, kun vaivalla hankitut lahjat heitellään seinään, ja tuntee myös epäonnistuneensa kasvattajana, ja nämä tunteet on tietysti helppo purkaa siihen avuttomaan pikkulapseen, johon aikuisella on (lähes) rajaton valta.

Lahjoihin saa pettyä, seinille heittely ja lahjojen hankkijille raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Mutta kuusivuotias ei aina tule heti ajatelleeksi, että lahjojen hankkijoille tulee paha mieli ja että monet eivät saa lahjoja ollenkaan, kun empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt.

Sitä paitsi seinille heittely voi johtua myös jouluun liittyvästä jännityksestä, väsymyksestä, huomion kaipuusta tai vastaavasta, seuraavana päivänä ne lahjat voivatkin olla ihan hyviä.

Ottaisin lahjat pois ettei heittele niitä, yrittäisin auttaa lasta rauhoittumaan (mennään vaikka toiseen huoneeseen sieltä sukulaisten ja muun härdellin keskeltä), kunnon ruokaa tarvittaessa, ulkoilu kuulosti myös hyvältä idealta. Sitten kun on rauhoituttu, pyydetään anteeksi niiltä joita on loukattu ja siivotaan jos on sotkettu jotain. Voidaan myös miettiä, miksi ne lahjat nyt olivat niin huonoja, jos lapsi kerran oli niitä toivonut, ja yrittää valaista lapselle, että lahjan antajille tulee paha mieli, kun ovat halunneet vain ilahduttaa.

Ja elämä jatkuu, ei se johonkin joululahjoista kiukutteluun lopu. Kiukuttelevathan lapset ruoastakin, vaikka joku on sen vaivalla laittanut ja vaikka monet näkevät nälkää, eikä se tarkoita, että lapsi olisi joku pilalle mennyt hirviö. Eikä silloin lakata antamasta lapselle ruokaa.

Juuri tämä.

Vielä käsittämättömämpää on se, ettei näillä vastaajillakaan ole sen vertaa mikään kehittynyt, etteivät tajua tätä, vaan ovat, kuin joku toinen 6-vuotias kiukuttelemassa lapselle ja rankaisemassa tätä.

Sääliksi käy heidän lapsiaan, jos niitä on.

Toisaalta vaikka empatiakykyä ei vielä olisi, niin pitäisi jo olla vähän tapoja. Tavaroita (paitsi siihen tarkoitukseen tarkoitettuja) ei heitellä. Seiniä ei tärvellä. Tavallinen 6 v. jo kyllä tuon ymmärtää ja toteuttaa.

Entäs jos aikuisillakaan ei ole tässä tapoja? Et sinä voi sitä tietää, miten tuo 6-vuotias kokee, että on tullut kohdelluksi. Jos hänen tunteistaan ei piitata esim. niin miksi lapsi miettisi, että pitääpä huomioida muiden tunteet?

Hassua. Teen töitä lasten parissa muualla kuin Suomessa. Ei tulisi kuuloonkaan, että täällä (Ranska) jo 6 v. heittelee tavaroita ja tärvelee seiniä. Ei, vaikka olisi kuinka suuri pettymys. Ehkä 2 v. vielä voisi noin turhautumistaan esittää, mutta ei 6 v. Tässä taitaa olla se ero, miksi suomalaiset lapset usein vaikuttavat hiukan villeiltä, mitä käyttäytymiseen tulee.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka hakkaisivat lasta tässä tilanteessa, ehkä luulisivat tekevänsä sen "kasvattaakseen", mutta oikeasti vain purkaisivat omia tunteitaan. Onhan se pettymys ja loukkaavaa, kun vaivalla hankitut lahjat heitellään seinään, ja tuntee myös epäonnistuneensa kasvattajana, ja nämä tunteet on tietysti helppo purkaa siihen avuttomaan pikkulapseen, johon aikuisella on (lähes) rajaton valta.

Lahjoihin saa pettyä, seinille heittely ja lahjojen hankkijille raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Mutta kuusivuotias ei aina tule heti ajatelleeksi, että lahjojen hankkijoille tulee paha mieli ja että monet eivät saa lahjoja ollenkaan, kun empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt.

Sitä paitsi seinille heittely voi johtua myös jouluun liittyvästä jännityksestä, väsymyksestä, huomion kaipuusta tai vastaavasta, seuraavana päivänä ne lahjat voivatkin olla ihan hyviä.

Ottaisin lahjat pois ettei heittele niitä, yrittäisin auttaa lasta rauhoittumaan (mennään vaikka toiseen huoneeseen sieltä sukulaisten ja muun härdellin keskeltä), kunnon ruokaa tarvittaessa, ulkoilu kuulosti myös hyvältä idealta. Sitten kun on rauhoituttu, pyydetään anteeksi niiltä joita on loukattu ja siivotaan jos on sotkettu jotain. Voidaan myös miettiä, miksi ne lahjat nyt olivat niin huonoja, jos lapsi kerran oli niitä toivonut, ja yrittää valaista lapselle, että lahjan antajille tulee paha mieli, kun ovat halunneet vain ilahduttaa.

Ja elämä jatkuu, ei se johonkin joululahjoista kiukutteluun lopu. Kiukuttelevathan lapset ruoastakin, vaikka joku on sen vaivalla laittanut ja vaikka monet näkevät nälkää, eikä se tarkoita, että lapsi olisi joku pilalle mennyt hirviö. Eikä silloin lakata antamasta lapselle ruokaa.

Juuri tämä.

Vielä käsittämättömämpää on se, ettei näillä vastaajillakaan ole sen vertaa mikään kehittynyt, etteivät tajua tätä, vaan ovat, kuin joku toinen 6-vuotias kiukuttelemassa lapselle ja rankaisemassa tätä.

Sääliksi käy heidän lapsiaan, jos niitä on.

Toisaalta vaikka empatiakykyä ei vielä olisi, niin pitäisi jo olla vähän tapoja. Tavaroita (paitsi siihen tarkoitukseen tarkoitettuja) ei heitellä. Seiniä ei tärvellä. Tavallinen 6 v. jo kyllä tuon ymmärtää ja toteuttaa.

Entäs jos aikuisillakaan ei ole tässä tapoja? Et sinä voi sitä tietää, miten tuo 6-vuotias kokee, että on tullut kohdelluksi. Jos hänen tunteistaan ei piitata esim. niin miksi lapsi miettisi, että pitääpä huomioida muiden tunteet?

Niin, onhan se kurjaa jos on nähnyt, että vanhemmat viskelevät myös lahjansa seinille. Opi siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle pitää opettaa sitä pettymyksensietokykyä nöyryyttävästi?

Ei pitäisi. Mutta kyllä keräisin ne kelpaamattomat lahjat pois ja keskustelin käytytymisestä. Antaisin takaisin sitten kun lapsi niitä kysyy ilman niiden tuohoamisajatusta. Mutta kyllä tuollainen käytös liittyy lapsen temperamenttiin. Omat lapseni olisivat suuttuneena vetäytyneet hiljaa omaa huoneeseen. Mutta sama tunne heillä olisi tilanteessa ollut. Miksi temperamenttistä lasta pitäisi enemmän ragaista tunteistaan? Kysyn muilta, en sinulta.

Ei rangaista, vaan opettaa. Heittely ei ole yleisesti hyväksyttyä käyttäytymistä ja siitä pitää oppia pois. Muutoin on kohta murkku, joka heittelee muulloinkin kuin jouluna ja muutakin kuin lahjoja,

Meillä loppui paiskominen kun sanoin että pukki hakee ne pois.Itse ottaisin paiskotut ainakin kaniin.Palautus ehkä jos käytös muuttuu.

Aika säälittävää vaatia lasta tajuamaan, että tuollainen käytös loukkaa vanhempaa, jos vanhempi ei itse ensin kauniisti ja lasta kunnioittaen OPETA lapselle, että vanhempikin voi loukkaantua! Opettamisen lisäksi pitää katsoa, että lapsi on vielä YMMÄRTÄNYT opetuksen. Minun narsistiäitini ei tietenkään tehnyt kumpaakaan ja kun aikanaan häntä siitäkin aiheellisesti kritisoin, ei kestänyt kritiikkiä eikä taaskaan voinut kantaa vastuuta käytöksestään, vaan sanoi, että ”kuinka tyhmä pitää lapsen olla, jos ei tuollaista tajua luonnostaan?”

Niin, kun pointti ei ole se, onko sulla tyhmä lapsi, vaan se, että sä olet aikuinen ja sä olet siitä vastuussa, ettet sä satuta omaa lastasi, ei päinvastoin! Jos sä syyllistyt lapsesi satuttamiseen, koska lapsi oli tyhmä, niin syyllinen ja vastuullinen olet edelleen sinä, ei lapsi! Sinä olit hirviö ja paha, ei lapsi!!!!

Lasta ei voi koskaan vastuuttaa aikuisen tyhmyydestä, että lapsen olisi pitänyt sitä tai aikuinen oletti tätä! Ei! Jos sä hankit lapsia, SÄ olet vastuussa, ettet vaadi lapselta liikaa, sellaista, mitä lapsi ei ymmärrä tai sellaista, mitä et ole lapselle edes opettanut.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selität miten on etuoikeus, että ylipäätään saa lahjoja. Kaikki maailman lapset ei ole niin onnekkaita. Sanot, että otat lahjat pois ja annat jollekin niitä arvostavalle, jos seiniin paiskominen ei lopu.

Onpa ankea vale, kun samaan aikaan iso osa suomalaislapsista saa ihania toivomiaan paketteja ja niitä on tarpeeksi.

Muutenkin lapsen epäitsekkyyteen vetoaminen kertoo vanhemman itsekkyydestä, kun ei ole kykyä ymmärtää lapsen tunteita vaan tilalle koitetaan tuputtaa hänelle vaatimattomuutta. Se harvoin muodostuu tuputtamalla.

Pikku kermaperse ei ole se joka määrittelee milloin lahjoja on "tarpeeksi"ja mitkä ovat"tarpeeksi hyviä" kuin veroja karhuava kuningas, jolle kannetaan rahasäkkejä hoviin. Lapsen pitää oppia vaatimattomuutta ja epäitsekkyyttä.

Moni lapsi saa kuule enemmänkin, kuin on toivonut. Olen sitä mieltä, että sellaisista tulee ne kaikkein epäitsekkäimmät ja vaatimattomimmat ihmiset, sitä sinä et ainakaan ole.

Olet väärässä. Sellaisista lapsista kasvaa itsekeskeisiä pikku kermaperseitä, joilla ei ole mitään käsitystä elämän reaaliteeteista ja siitä mitä mikin maksaa. Kohta se pikkuprinssi on vaatimassa itselleen 20 tonnin koppimönkijää ja kalliita muotivaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin varmaan miksi on niin pettynyt. Kävisin lapsen kanssa tilanteen ja tunteet läpi. On ehkä syöty liikaa herkkuja, jännitys ollut liikaa, lapsi käy vain kierroksilla?

Ja lässyn lässyn.

Lahjat isoon kassiin tai lootaan ja pois näkyvistä. Arkipäivänä käydään lapsen kanssa viemässä lahjat vähävaraisille tarkoitettuun keräyspisteeseen. Automatkalla voidaan käydä keskustelua siitä, miten käyttäydytään fiksusti. Mikäli lapsi katuu ja pyytää anteeksi käytöstään, voidaan palata lahjojen kanssa takaisin kotiin saatesanoilla "yksikin valitus lahjoihin liittyen, niin ne lähtevät niitä arvostaville." Ja tämä uhkaus myös toteutetaan.

Kristallikissa kirjoitti:

Aika säälittävää vaatia lasta tajuamaan, että tuollainen käytös loukkaa vanhempaa, jos vanhempi ei itse ensin kauniisti ja lasta kunnioittaen OPETA lapselle, että vanhempikin voi loukkaantua! Opettamisen lisäksi pitää katsoa, että lapsi on vielä YMMÄRTÄNYT opetuksen. Minun narsistiäitini ei tietenkään tehnyt kumpaakaan ja kun aikanaan häntä siitäkin aiheellisesti kritisoin, ei kestänyt kritiikkiä eikä taaskaan voinut kantaa vastuuta käytöksestään, vaan sanoi, että ”kuinka tyhmä pitää lapsen olla, jos ei tuollaista tajua luonnostaan?”

Niin, kun pointti ei ole se, onko sulla tyhmä lapsi, vaan se, että sä olet aikuinen ja sä olet siitä vastuussa, ettet sä satuta omaa lastasi, ei päinvastoin! Jos sä syyllistyt lapsesi satuttamiseen, koska lapsi oli tyhmä, niin syyllinen ja vastuullinen olet edelleen sinä, ei lapsi! Sinä olit hirviö ja paha, ei lapsi!!!!

Lasta ei voi koskaan vastuuttaa aikuisen tyhmyydestä, että lapsen olisi pitänyt sitä tai aikuinen oletti tätä! Ei! Jos sä hankit lapsia, SÄ olet vastuussa, ettet vaadi lapselta liikaa, sellaista, mitä lapsi ei ymmärrä tai sellaista, mitä et ole lapselle edes opettanut.

Narsisti on äärimmäisen nolo muotisana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle pitää opettaa sitä pettymyksensietokykyä nöyryyttävästi?

Ei pitäisi. Mutta kyllä keräisin ne kelpaamattomat lahjat pois ja keskustelin käytytymisestä. Antaisin takaisin sitten kun lapsi niitä kysyy ilman niiden tuohoamisajatusta. Mutta kyllä tuollainen käytös liittyy lapsen temperamenttiin. Omat lapseni olisivat suuttuneena vetäytyneet hiljaa omaa huoneeseen. Mutta sama tunne heillä olisi tilanteessa ollut. Miksi temperamenttistä lasta pitäisi enemmän ragaista tunteistaan? Kysyn muilta, en sinulta.

Ei rangaista, vaan opettaa. Heittely ei ole yleisesti hyväksyttyä käyttäytymistä ja siitä pitää oppia pois. Muutoin on kohta murkku, joka heittelee muulloinkin kuin jouluna ja muutakin kuin lahjoja,

Ei ole, olet väärässä. Jos lapselta ei kysytä, mikä aiheutti reaktion ja vanhempina myötäydytä sen mukaan ja opetella tuntemaan se oma lapsi, on murkku, joka vihaa vanhempiaan, ja ihan syystä.

Minua ei jaksa lakata hämmästyttämästä se, miten surkeat ihmistaidot isolla osalla ihmisiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin varmaan miksi on niin pettynyt. Kävisin lapsen kanssa tilanteen ja tunteet läpi. On ehkä syöty liikaa herkkuja, jännitys ollut liikaa, lapsi käy vain kierroksilla?

Ja lässyn lässyn.

Lahjat isoon kassiin tai lootaan ja pois näkyvistä. Arkipäivänä käydään lapsen kanssa viemässä lahjat vähävaraisille tarkoitettuun keräyspisteeseen. Automatkalla voidaan käydä keskustelua siitä, miten käyttäydytään fiksusti. Mikäli lapsi katuu ja pyytää anteeksi käytöstään, voidaan palata lahjojen kanssa takaisin kotiin saatesanoilla "yksikin valitus lahjoihin liittyen, niin ne lähtevät niitä arvostaville." Ja tämä uhkaus myös toteutetaan.

Totta. On äärimmäisen tärkeää, että uhkaukset myös toteutetaan.