Vanhempi, miten toimisitte 6-vuotiaan lapsen kanssa, joka paiskoo saamiaan joululahjoja seinille?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toteaisin, että mitään ei paiskota, ja että tavarat otetaan pois, jos niitä paiskotaan. Jos lapsi jatkaisi paiskomista, keräisin lahjat pois lapsen ulottumattomiin. Muuten yrittäisin kiinnittää huonoon käytökseen mahdollisimman vähän huomiota ja keksiä jotain kivaa tekemistä tilalle.
Lisään vielä, että lahjoja ei vietäisi kokonaan pois, vaan antaisin ne takaisin parin päivän päästä. Kertoisin myös lapselle heti, koska lahjat saa takaisin.
Kertoisin lapselle myös että olen selkärangaton uhriutuja, ja jos lapselle tulee pahamieli, annan lahjat heti takaisin, koska ahdistun jos alan epäillä ettei lapsi rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka hakkaisivat lasta tässä tilanteessa, ehkä luulisivat tekevänsä sen "kasvattaakseen", mutta oikeasti vain purkaisivat omia tunteitaan. Onhan se pettymys ja loukkaavaa, kun vaivalla hankitut lahjat heitellään seinään, ja tuntee myös epäonnistuneensa kasvattajana, ja nämä tunteet on tietysti helppo purkaa siihen avuttomaan pikkulapseen, johon aikuisella on (lähes) rajaton valta.
Lahjoihin saa pettyä, seinille heittely ja lahjojen hankkijille raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Mutta kuusivuotias ei aina tule heti ajatelleeksi, että lahjojen hankkijoille tulee paha mieli ja että monet eivät saa lahjoja ollenkaan, kun empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt.
Sitä paitsi seinille heittely voi johtua myös jouluun liittyvästä jännityksestä, väsymyksestä, huomion kaipuusta tai vastaavasta, seuraavana päivänä ne lahjat voivatkin olla ihan hyviä.
Ottaisin lahjat pois ettei heittele niitä, yrittäisin auttaa lasta rauhoittumaan (mennään vaikka toiseen huoneeseen sieltä sukulaisten ja muun härdellin keskeltä), kunnon ruokaa tarvittaessa, ulkoilu kuulosti myös hyvältä idealta. Sitten kun on rauhoituttu, pyydetään anteeksi niiltä joita on loukattu ja siivotaan jos on sotkettu jotain. Voidaan myös miettiä, miksi ne lahjat nyt olivat niin huonoja, jos lapsi kerran oli niitä toivonut, ja yrittää valaista lapselle, että lahjan antajille tulee paha mieli, kun ovat halunneet vain ilahduttaa.
Ja elämä jatkuu, ei se johonkin joululahjoista kiukutteluun lopu. Kiukuttelevathan lapset ruoastakin, vaikka joku on sen vaivalla laittanut ja vaikka monet näkevät nälkää, eikä se tarkoita, että lapsi olisi joku pilalle mennyt hirviö. Eikä silloin lakata antamasta lapselle ruokaa.
Juuri tämä.
Vielä käsittämättömämpää on se, ettei näillä vastaajillakaan ole sen vertaa mikään kehittynyt, etteivät tajua tätä, vaan ovat, kuin joku toinen 6-vuotias kiukuttelemassa lapselle ja rankaisemassa tätä.
Sääliksi käy heidän lapsiaan, jos niitä on.Toisaalta vaikka empatiakykyä ei vielä olisi, niin pitäisi jo olla vähän tapoja. Tavaroita (paitsi siihen tarkoitukseen tarkoitettuja) ei heitellä. Seiniä ei tärvellä. Tavallinen 6 v. jo kyllä tuon ymmärtää ja toteuttaa.
Entäs jos aikuisillakaan ei ole tässä tapoja? Et sinä voi sitä tietää, miten tuo 6-vuotias kokee, että on tullut kohdelluksi. Jos hänen tunteistaan ei piitata esim. niin miksi lapsi miettisi, että pitääpä huomioida muiden tunteet?
Hassua. Teen töitä lasten parissa muualla kuin Suomessa. Ei tulisi kuuloonkaan, että täällä (Ranska) jo 6 v. heittelee tavaroita ja tärvelee seiniä. Ei, vaikka olisi kuinka suuri pettymys. Ehkä 2 v. vielä voisi noin turhautumistaan esittää, mutta ei 6 v. Tässä taitaa olla se ero, miksi suomalaiset lapset usein vaikuttavat hiukan villeiltä, mitä käyttäytymiseen tulee.
…ja sekö on opettanut ranskalaisista maltillisia kanssaihmisiään kunnioittavia tapauksia? Eikös Ranskassa juurikin nimenomaan viis veisata maskeista ja muiden turvallisuudesta koronassa ja järjestetä käsittämättön röyhkeitä mielenosoituksia? Muutenkin ranskalaisista aikuisista moni on niin röyhkeitä, että on vain hyvä, että pysyvät pääasiassa siellä oman maansa rajojen sisällä. Mitä olen ranskalaisia tavannut, he ovat ihmisinä erittäin epämiellyttäviä ja pöyhkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remmiä?
Sitä minäkin suosittelen. Hemmoteltu pikku kermaperse on ilmeisesti saanut kaiken haluamansa ja kiukuttelee varmasti muissakin asioissa kuin joululahjoissaan.
Ei muuta kun remmiä niin, että perse raikaa.
Saako aikuiselle miehelle antaa remmiä niin että perse raikaa joka kerta, kun sillä menee vähänkin hermot vaikka liikenteessä?
Oletko vähän tyhmä? Puhe oli hemmotellusta kermapersekakarasta, joka ei ole tyytyväinen saamiinsa lahjoihin, ei aikuisesta, jolla palaa liikenteessä hermo. Kyllä se aikuinenkin rangaistuksen toki saa jos liikennettä vaarantaa.
Oletko itse vähän idiootti? Kuka AIKUINEN käyttäisi väkivaltaa täysin puolustuskyvytöntä lasta vastaan? Tuleeko tosimies-olo, kun hakkaat vähän LASTA?
Oletkin vielä tyhmempi kuin luulin. Kyse ei ole väkivallasta vaan kasvatuksesta. Remmi on kasvatusta, ei väkivaltaa. Väkivalta on sitten sitä mitä ne selkäänsä saamattomat pikku herrantertut käyttävät sivullisiin kuten bussikuskiin Imatralla.
Ja kyllähän sodassakin käytetään ohjuksia täysin puolustuskyvyttömiin, ei siinä mitään väärää ole.
Siellä taas suomalainen tosimies huutelee:D Lapsen lyöminen on väkivaltaa, ei kasvatusta. Lapsen lyöminen on lapsen lyömistä, vaikka kuinka sitä itsellesi selität.
Tosiasia on, että olet tunnevammainen, munaton idiootti, joka uskaltaa hakata ainoastaan lapsia. Menisit baarin jonoon haastamaan riitaa etkä hakkaisia pieniä lapsia, urpo.
Entäpä jos haastan riitä sinulle? Varmasti "itsenäisenä"ja"vahvana" naisena annat minulle turpaan? Miksi juuri baarin jonoon? Miksi ei vaikka ruokakauppaan? Taidat olla vähän tyhmä? Känninen baarijonottajahan on paljon helpompi hakata kuin selväpäinen.
Talvivaatteet päälle sekä jäähypenkille parvekkeelle
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö lapsi, että lahjat tulevat lähipiirin ihmisiltä, vai uskooko että ovat joulupukilta kaikki? Vaikea vaatia empatiaa ostajia kohtaan, jos lapsi luulee että lahjojen alkuperä on Korvatunturin taikaseinä.
Näin juuri. Lapsi on yrittänyt olla kiltti ja kuvitellut, että hän sillä tavalla saa toivomansa lahjan tai paljon paketteja. Sitten lahjoja jaettaessa hän huomaa, että ei auttanut, vaikka kuinka yritti parhaansa mukaan. Onko vaikea ymmärtää, että lapsi on sitten pettynyt?
Tämä ei tarkoita sitä, että lasta ei estettäisi paiskomasta lahjoja. Mutta lapsen pettymykseen voi silti suhtautua ymmärtäväisemmin ja auttaa häntö käsittelemään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui paiskominen kun sanoin että pukki hakee ne pois.Itse ottaisin paiskotut ainakin kaniin.Palautus ehkä jos käytös muuttuu.
Kumma juttu, meillä lapset eivät ole paiskoneet koskaan yhtäkään lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Saadut lahjat sitten pois ja vaikka hyväntekeväisyyteen. Varmasti joku niitä arvostaa. Kyllä tuon ikäisen pitäisi jo osata käyttäytyä
Minä luulen, että tuossa iässä ne vasta pikkuhiljaa alkaa arvostella lahjoja kriittisesti ja vertailla kavereiden saamiin ja mainosten kulutusjuhlaan. Itselläni on eljävuotias, joka riehui ja tappeli suurimman osan aattoa, mutta pukin visiitin myötä muuttui uskomattoman ihanaksi pieneksi enkeliksi vaikka lahjoja oli vähän ja osa vielä semmoisia tavaroita jotka hänellä oli jo ennestään.
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka hakkaisivat lasta tässä tilanteessa, ehkä luulisivat tekevänsä sen "kasvattaakseen", mutta oikeasti vain purkaisivat omia tunteitaan. Onhan se pettymys ja loukkaavaa, kun vaivalla hankitut lahjat heitellään seinään, ja tuntee myös epäonnistuneensa kasvattajana, ja nämä tunteet on tietysti helppo purkaa siihen avuttomaan pikkulapseen, johon aikuisella on (lähes) rajaton valta.
Lahjoihin saa pettyä, seinille heittely ja lahjojen hankkijille raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Mutta kuusivuotias ei aina tule heti ajatelleeksi, että lahjojen hankkijoille tulee paha mieli ja että monet eivät saa lahjoja ollenkaan, kun empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt.
Sitä paitsi seinille heittely voi johtua myös jouluun liittyvästä jännityksestä, väsymyksestä, huomion kaipuusta tai vastaavasta, seuraavana päivänä ne lahjat voivatkin olla ihan hyviä.
Ottaisin lahjat pois ettei heittele niitä, yrittäisin auttaa lasta rauhoittumaan (mennään vaikka toiseen huoneeseen sieltä sukulaisten ja muun härdellin keskeltä), kunnon ruokaa tarvittaessa, ulkoilu kuulosti myös hyvältä idealta. Sitten kun on rauhoituttu, pyydetään anteeksi niiltä joita on loukattu ja siivotaan jos on sotkettu jotain. Voidaan myös miettiä, miksi ne lahjat nyt olivat niin huonoja, jos lapsi kerran oli niitä toivonut, ja yrittää valaista lapselle, että lahjan antajille tulee paha mieli, kun ovat halunneet vain ilahduttaa.
Ja elämä jatkuu, ei se johonkin joululahjoista kiukutteluun lopu. Kiukuttelevathan lapset ruoastakin, vaikka joku on sen vaivalla laittanut ja vaikka monet näkevät nälkää, eikä se tarkoita, että lapsi olisi joku pilalle mennyt hirviö. Eikä silloin lakata antamasta lapselle ruokaa.
Juuri tämä.
Vielä käsittämättömämpää on se, ettei näillä vastaajillakaan ole sen vertaa mikään kehittynyt, etteivät tajua tätä, vaan ovat, kuin joku toinen 6-vuotias kiukuttelemassa lapselle ja rankaisemassa tätä.
Sääliksi käy heidän lapsiaan, jos niitä on.Toisaalta vaikka empatiakykyä ei vielä olisi, niin pitäisi jo olla vähän tapoja. Tavaroita (paitsi siihen tarkoitukseen tarkoitettuja) ei heitellä. Seiniä ei tärvellä. Tavallinen 6 v. jo kyllä tuon ymmärtää ja toteuttaa.
Entäs jos aikuisillakaan ei ole tässä tapoja? Et sinä voi sitä tietää, miten tuo 6-vuotias kokee, että on tullut kohdelluksi. Jos hänen tunteistaan ei piitata esim. niin miksi lapsi miettisi, että pitääpä huomioida muiden tunteet?
Hassua. Teen töitä lasten parissa muualla kuin Suomessa. Ei tulisi kuuloonkaan, että täällä (Ranska) jo 6 v. heittelee tavaroita ja tärvelee seiniä. Ei, vaikka olisi kuinka suuri pettymys. Ehkä 2 v. vielä voisi noin turhautumistaan esittää, mutta ei 6 v. Tässä taitaa olla se ero, miksi suomalaiset lapset usein vaikuttavat hiukan villeiltä, mitä käyttäytymiseen tulee.
…ja sekö on opettanut ranskalaisista maltillisia kanssaihmisiään kunnioittavia tapauksia? Eikös Ranskassa juurikin nimenomaan viis veisata maskeista ja muiden turvallisuudesta koronassa ja järjestetä käsittämättön röyhkeitä mielenosoituksia? Muutenkin ranskalaisista aikuisista moni on niin röyhkeitä, että on vain hyvä, että pysyvät pääasiassa siellä oman maansa rajojen sisällä. Mitä olen ranskalaisia tavannut, he ovat ihmisinä erittäin epämiellyttäviä ja pöyhkeitä.
Tiedän kyllä, että ranskalaiset vanhemmat eivät ole ainakaan perinteisesti eläneet lastensa ehdoilla ja siinä on jotain hyvääkin, mutta ranskassa aikuiset suhtautuvat lapsiin niin, että lapsi ei saa häiritä aikuisten elämää tulollaan. Se ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin, kuten ei meille sovi sekään, että Espanjassa ei juurikaan välitetä eläinten hyvinvoinnista toisin kuin Suomessa.
Kummassakin asiassa on kyse toisen tunteiden ymmärtämisestä ja huomioimisesta, ja mitä enemmän sitä on, sen parempi.
Ensin ymmärretään lapsen tunteet, jotta voidaan auttaa häntä oppimaan ymmärtämään toisten tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toteaisin, että mitään ei paiskota, ja että tavarat otetaan pois, jos niitä paiskotaan. Jos lapsi jatkaisi paiskomista, keräisin lahjat pois lapsen ulottumattomiin. Muuten yrittäisin kiinnittää huonoon käytökseen mahdollisimman vähän huomiota ja keksiä jotain kivaa tekemistä tilalle.
Lisään vielä, että lahjoja ei vietäisi kokonaan pois, vaan antaisin ne takaisin parin päivän päästä. Kertoisin myös lapselle heti, koska lahjat saa takaisin.
Kertoisin lapselle myös että olen selkärangaton uhriutuja, ja jos lapselle tulee pahamieli, annan lahjat heti takaisin, koska ahdistun jos alan epäillä ettei lapsi rakasta.
En tietenkään. Rangaistus tai oikeastaan seuraamus on kuitenkin syytä miettiä lapsen teon ja ikätason mukaan. 6-vuotiaalle on varsin sopiva seuraamus se, että lahjat laitetaan pariksi päiväksi jäähylle. Siinä ajassa hän myös yleensä ehtii huomata, että loppujen lopuksi kaikki lahjat eivät olleetkaan niin epämieluisia. Sen sijaan lahjojen ottaminen kokonaan pois ja lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen ei ole missään suhteessa lapsen tekoon. Se ei olisi enää järkevää kasvattamista, vaan enemmän vanhemman kosto omasta pettymyksestään, kun hänen valitsemansa lahjat eivät ilahduttaneet lasta.
Vierailija kirjoitti:
Samat eväät täälläkin kuin monella muullakin. Lahjat pois ja sitten puhuttelu, jottei ensi vuonna lahjoja enää anneta kun ei osata käyttäytyä.
Tuo kuulostaa enemmän aikuisen kostolta kuin järkevältä rangaistukselta. Ja vielä vuoden päästä tulee uusi rangaistus, kun lapsi ei saa lahjoja seuraavana jouluna. Älkää nyt. Mutta ei-toivotut lelut voi toki ottaa muutamaksi päiväksi pois. Lapsi saa kertoa, kun hän haluaa leikkiä niillä ei-kivoilla tavaroilla! Meillä yksi lapsista suuttui vaatteesta, jonka sai keskellä vuotta. Se oli siis niin tyhmä vaate. Myöhemmin lähes lempivaate, joo.
Tässä ketjussa edelleen perään sitä, että omat lapseni ovat vetäutyviä murjotyajia. Eli jos o at tyytymättömiä, murjottavat kunnes heidän kanssaan pääsee keskustelemaan. Mutta joku muu lapsi purkaanperrymuksen ulospäin ja suoraan. Sama pettymys eri tapa. Minun lapsien pettymystä säälitään ja noita suoraan ulospäin suuntautuneita taas moititaan. Onko se niin, että tosiaan hiljaisen lapsen reagointi hyväksytään paremmin kuin tempperamenttisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin varmaan miksi on niin pettynyt. Kävisin lapsen kanssa tilanteen ja tunteet läpi. On ehkä syöty liikaa herkkuja, jännitys ollut liikaa, lapsi käy vain kierroksilla?
Ja lässyn lässyn.
Lahjat isoon kassiin tai lootaan ja pois näkyvistä. Arkipäivänä käydään lapsen kanssa viemässä lahjat vähävaraisille tarkoitettuun keräyspisteeseen. Automatkalla voidaan käydä keskustelua siitä, miten käyttäydytään fiksusti. Mikäli lapsi katuu ja pyytää anteeksi käytöstään, voidaan palata lahjojen kanssa takaisin kotiin saatesanoilla "yksikin valitus lahjoihin liittyen, niin ne lähtevät niitä arvostaville." Ja tämä uhkaus myös toteutetaan.Totta. On äärimmäisen tärkeää, että uhkaukset myös toteutetaan.
Parempi olla uhkailematta ollenkaan, koska lapsi voi varsinkin isompana ymmärtää, etteivät vanhemmat voi toteuttaa kovin pahoja uhkauksia, ja laittaa vanhemmat hankalaan asemaan. Vastata pienempiin uhkauksiin "ihan sama" ja yrittää saada vanhemmat uhkailemaan sellaisella, mitä ei voi toteuttaa. Jos auktoriteetti perustuu uhkailuun niin aika huonosti menee.
Erityislapsi tai pahasti vikaan mennyt kasvatus.
Hei AP, kuinka monta avausta meinaat tehdä tästä uhmakkaasta 6-vuotiaasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui paiskominen kun sanoin että pukki hakee ne pois.Itse ottaisin paiskotut ainakin kaniin.Palautus ehkä jos käytös muuttuu.
Kumma juttu, meillä lapset eivät ole paiskoneet koskaan yhtäkään lahjaa.
Teidän lapsilla oli erilainen temperamentti tai sai at vain mieluisia lahjoja. Ja just seurasin siskon lapsen lapsia, niin saman perheen lapset reagoivat eri tavalla. Sama kasvatus tai ainakin kasvattaja heillä on.
Mites kaikki muu siellä? Nuorempi sisarus joka saa enemmän huomiota, vanhemmat jotka etsii yhteistä kiusattavaa suhteensa pönkittäjäksi, mikä on?
Ap, kannattaa huomioida, että vastaajista iso osa on veloja... joilla on sen lisäksi ollut ilmeisen karu oma lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
käytös kertoo kasvatuksesta ( JOS semmoista nyt on ollut)
Itse en iki maailmassa😱olisi uskaltanut …
En minäkään. Jos pelkkä isän katse riitti, melkein tuli kurat housuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käytös kertoo kasvatuksesta ( JOS semmoista nyt on ollut)
Itse en iki maailmassa😱olisi uskaltanut …En minäkään. Jos pelkkä isän katse riitti, melkein tuli kurat housuihin.
Pelkäätkö isääsi edelleen?
En ole. Itse ainakin olen saanut enemmän, kuin olen toivonut ja se on tehnyt minusta nöyrän ja vaatimattoman. En tajua, miten kukaan voi esim. aikuisena pahastua saamastaan lahjasta?