Vanhempi, miten toimisitte 6-vuotiaan lapsen kanssa, joka paiskoo saamiaan joululahjoja seinille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä?

Sitä minäkin suosittelen. Hemmoteltu pikku kermaperse on ilmeisesti saanut kaiken haluamansa ja kiukuttelee varmasti muissakin asioissa kuin joululahjoissaan.

Ei muuta kun remmiä niin, että perse raikaa.

Saako aikuiselle miehelle antaa remmiä niin että perse raikaa joka kerta, kun sillä menee vähänkin hermot vaikka liikenteessä?

Oletko vähän tyhmä? Puhe oli hemmotellusta kermapersekakarasta, joka ei ole tyytyväinen saamiinsa lahjoihin, ei aikuisesta, jolla palaa liikenteessä hermo. Kyllä se aikuinenkin rangaistuksen toki saa jos liikennettä vaarantaa.

Oletko itse vähän idiootti? Kuka AIKUINEN käyttäisi väkivaltaa täysin puolustuskyvytöntä lasta vastaan? Tuleeko tosimies-olo, kun hakkaat vähän LASTA?

Oletkin vielä tyhmempi kuin luulin. Kyse ei ole väkivallasta vaan kasvatuksesta. Remmi on kasvatusta, ei väkivaltaa. Väkivalta on sitten sitä mitä ne selkäänsä saamattomat pikku herrantertut käyttävät sivullisiin kuten bussikuskiin Imatralla. 

Ja kyllähän sodassakin käytetään ohjuksia täysin puolustuskyvyttömiin, ei siinä mitään väärää ole .

Täh?

No sitä niin, että ohjus ammutaan lennokista kohteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapselle pitää opettaa sitä pettymyksensietokykyä nöyryyttävästi?

Ei pitäisi. Mutta kyllä keräisin ne kelpaamattomat lahjat pois ja keskustelin käytytymisestä. Antaisin takaisin sitten kun lapsi niitä kysyy ilman niiden tuohoamisajatusta. Mutta kyllä tuollainen käytös liittyy lapsen temperamenttiin. Omat lapseni olisivat suuttuneena vetäytyneet hiljaa omaa huoneeseen. Mutta sama tunne heillä olisi tilanteessa ollut. Miksi temperamenttistä lasta pitäisi enemmän ragaista tunteistaan? Kysyn muilta, en sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selität miten on etuoikeus, että ylipäätään saa lahjoja. Kaikki maailman lapset ei ole niin onnekkaita. Sanot, että otat lahjat pois ja annat jollekin niitä arvostavalle, jos seiniin paiskominen ei lopu.

Onpa ankea vale, kun samaan aikaan iso osa suomalaislapsista saa ihania toivomiaan paketteja ja niitä on tarpeeksi.

Muutenkin lapsen epäitsekkyyteen vetoaminen kertoo vanhemman itsekkyydestä, kun ei ole kykyä ymmärtää lapsen tunteita vaan tilalle koitetaan tuputtaa hänelle vaatimattomuutta. Se harvoin muodostuu tuputtamalla.

Pikku kermaperse ei ole se joka määrittelee milloin lahjoja on "tarpeeksi"ja mitkä ovat"tarpeeksi hyviä" kuin veroja karhuava kuningas, jolle kannetaan rahasäkkejä hoviin. Lapsen pitää oppia vaatimattomuutta ja epäitsekkyyttä.

Moni lapsi saa kuule enemmänkin, kuin on toivonut. Olen sitä mieltä, että sellaisista tulee ne kaikkein epäitsekkäimmät ja vaatimattomimmat ihmiset, sitä sinä et ainakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä?

Sitä minäkin suosittelen. Hemmoteltu pikku kermaperse on ilmeisesti saanut kaiken haluamansa ja kiukuttelee varmasti muissakin asioissa kuin joululahjoissaan.

Ei muuta kun remmiä niin, että perse raikaa.

Saako aikuiselle miehelle antaa remmiä niin että perse raikaa joka kerta, kun sillä menee vähänkin hermot vaikka liikenteessä?

Oletko vähän tyhmä? Puhe oli hemmotellusta kermapersekakarasta, joka ei ole tyytyväinen saamiinsa lahjoihin, ei aikuisesta, jolla palaa liikenteessä hermo. Kyllä se aikuinenkin rangaistuksen toki saa jos liikennettä vaarantaa.

Oletko itse vähän idiootti? Kuka AIKUINEN käyttäisi väkivaltaa täysin puolustuskyvytöntä lasta vastaan? Tuleeko tosimies-olo, kun hakkaat vähän LASTA?

Oletkin vielä tyhmempi kuin luulin. Kyse ei ole väkivallasta vaan kasvatuksesta. Remmi on kasvatusta, ei väkivaltaa. Väkivalta on sitten sitä mitä ne selkäänsä saamattomat pikku herrantertut käyttävät sivullisiin kuten bussikuskiin Imatralla. 

Ja kyllähän sodassakin käytetään ohjuksia täysin puolustuskyvyttömiin, ei siinä mitään väärää ole.

Siellä taas suomalainen tosimies huutelee:D Lapsen lyöminen on väkivaltaa, ei kasvatusta. Lapsen lyöminen on lapsen lyömistä, vaikka kuinka sitä itsellesi selität.

Tosiasia on, että olet tunnevammainen, munaton idiootti, joka uskaltaa hakata ainoastaan lapsia. Menisit baarin jonoon haastamaan riitaa etkä hakkaisia pieniä lapsia, urpo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmiä?

Sitä minäkin suosittelen. Hemmoteltu pikku kermaperse on ilmeisesti saanut kaiken haluamansa ja kiukuttelee varmasti muissakin asioissa kuin joululahjoissaan.

Ei muuta kun remmiä niin, että perse raikaa.

Saako aikuiselle miehelle antaa remmiä niin että perse raikaa joka kerta, kun sillä menee vähänkin hermot vaikka liikenteessä?

Oletko vähän tyhmä? Puhe oli hemmotellusta kermapersekakarasta, joka ei ole tyytyväinen saamiinsa lahjoihin, ei aikuisesta, jolla palaa liikenteessä hermo. Kyllä se aikuinenkin rangaistuksen toki saa jos liikennettä vaarantaa.

Oletko itse vähän idiootti? Kuka AIKUINEN käyttäisi väkivaltaa täysin puolustuskyvytöntä lasta vastaan? Tuleeko tosimies-olo, kun hakkaat vähän LASTA?

Oletkin vielä tyhmempi kuin luulin. Kyse ei ole väkivallasta vaan kasvatuksesta. Remmi on kasvatusta, ei väkivaltaa. Väkivalta on sitten sitä mitä ne selkäänsä saamattomat pikku herrantertut käyttävät sivullisiin kuten bussikuskiin Imatralla. 

Ja kyllähän sodassakin käytetään ohjuksia täysin puolustuskyvyttömiin, ei siinä mitään väärää ole .

Täh?

No sitä niin, että ohjus ammutaan lennokista kohteeseen.

Puolustuskyvyttömiin tähtääminen on kylläkin väärin.

Hiukan kummastuttaa jos lapsella sitten iso lelu kaupassa kainalossa jos kerran Joulu vain jo muutamien päivien päästä?

Lapsonen tarvitsee kunnon oppitunnin siitä, miten joululahjoihin suhtaudutaan.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selität miten on etuoikeus, että ylipäätään saa lahjoja. Kaikki maailman lapset ei ole niin onnekkaita. Sanot, että otat lahjat pois ja annat jollekin niitä arvostavalle, jos seiniin paiskominen ei lopu.

Onpa ankea vale, kun samaan aikaan iso osa suomalaislapsista saa ihania toivomiaan paketteja ja niitä on tarpeeksi.

Muutenkin lapsen epäitsekkyyteen vetoaminen kertoo vanhemman itsekkyydestä, kun ei ole kykyä ymmärtää lapsen tunteita vaan tilalle koitetaan tuputtaa hänelle vaatimattomuutta. Se harvoin muodostuu tuputtamalla.

1. Puhuin MAAILMAN lapsista, en suomalaisista lapsista.

2. Ei ole tarkoitus vedota mihinkään epäitsekkyyteen tai vaatimattomuuteen, vaan opettaa KIITOLLISUUTTA.

3. Kun ipana ajattelee olevansa oikeutettu kaikkeen haluamaansa ja kuvittelee olevansa maailman napa, on käytös kuten ap:n lapsella. Kun ipana ymmärtää, että ne kalleimmat ja hienoimmat lahjat ei ole mikään itseisarvo saatika lahjojen saaminen lainkaan, osaa ipana arvostaa sitä mitä sai.

4. En puhuisi mistään pettyneistä tontuista lapselle. Se kuulostaa paljon haitallisemmalta ja saa lapsen tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi. Mieluummin laajentaa lapsen maailmannäkemystä.

5. Meidän ja lähipiirin lapset eivät ole ikinä käyttäytyneet noin ja kaikki ovat oikein tyytyväisiä, onnellisia ja hyvin kasvatettuja.

käytös kertoo kasvatuksesta ( JOS semmoista nyt on ollut)

Itse en iki maailmassa😱olisi uskaltanut …

Tämän ketjun läpi lukeminen osoittaa, että ilmeisesti aika moni ketjun aikuinen on saanut lapsena liian vähän leluja tai muuten huonon joulun.

Osa haluaa pieksää lasta, osa rikkoa tämän lelut. Millainen aikuinen näkee ratkaisuksi lapsen tasolle taantumisen?

Mikä tässä on niin vaikeaa? Kysymys on ihan perus käytösnormeista, milloinka esim nuita tavaroita ei viskellä ja hajoteta. Sitä pitää lapsenkin oppia arvostamaan sitä mitä on ja mitä saa. Olemaan kiitollinen ja se nyt on vanhempien tehtävä tietenkin.

Keräisin sitten kaikki lahjat pois, koska ovat huonoja. On se huono signaali lapselle, että saa käyttäytyä kuin pieni pirulainen ilman että toiselle ihmiselle tulee paha mieli. Lapsi ulos ulkoilemaan, Saa lahjat takaisin, kun on ulkoillut ja pyytänyt anteeksi.

Jos lapsi on täysin normaali eikä mitään häiriötä tunnistettu, katsoisin ihan ensimmäiseksi peiliin. Jotain on saattanut mennä pieleen kasvatuksessa ja siitä ovat aikuiset vastuussa. Mutta liikaa syyllisyyttä ei kannata kantaa!

On paljon temperamentti eroja. Jos lapsi ei kestä pettymyksiä on autettava lasta.

6- vuotias voi olla hirveän hankala! On tärkeä ikä kun irtaantuu koulupolulle ja itsenäistyy. Meillä ainakin lapset 6- vuotiaina ihan järkyttävän vaikeita. Psykologin mukaan on tietynlainen uhmaikä tai murrosikä. Kun tämän kuulin auttoi ymmärtämään lasta paremmin.

Lapsi on vailla jotain ihan muuta kuin leluja. Perusluottamus vanhempiin puuttuu yleensä näiltä lapsilta, lapsi siis kokee olevansa aikuista vahvempi kohtuuttomine vaatimuksineen ja siten hyvin turvaton ja turhautunut. Tämä turhauma purkautuu näennäisenä pettymyksenä tavaroihin, vaikka todellisuudessa lapsi on pettynyt vanhempiinsa. Mikään määrä tavaraa ei tätä turhaumaa täytä, eikä rangaistus auta. Lapsen pitää voida luottaa joulunakin siihen, että aikuinen tietää oikean lahjamäärän, valmistelee lapsen siihen etukäteen lupaamatta liikoja ja auttaa kestämään pettymyksen.

Tsemppiä vanhemmille kirjoitti:

Jos lapsi on täysin normaali eikä mitään häiriötä tunnistettu, katsoisin ihan ensimmäiseksi peiliin. Jotain on saattanut mennä pieleen kasvatuksessa ja siitä ovat aikuiset vastuussa. Mutta liikaa syyllisyyttä ei kannata kantaa!

On paljon temperamentti eroja. Jos lapsi ei kestä pettymyksiä on autettava lasta.

6- vuotias voi olla hirveän hankala! On tärkeä ikä kun irtaantuu koulupolulle ja itsenäistyy. Meillä ainakin lapset 6- vuotiaina ihan järkyttävän vaikeita. Psykologin mukaan on tietynlainen uhmaikä tai murrosikä. Kun tämän kuulin auttoi ymmärtämään lasta paremmin.

Pelkkä ymmärtäminen ei riitä, vaan viimeistään tuossa iässä tulee myös alkaa opettaa käytöstapoja. Voi tulla tilanteita, joissa käyttäytyy huonosti (aikuisenakin), ja silloin on hyvä osata tehdä kuten kuuluu: pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selität miten on etuoikeus, että ylipäätään saa lahjoja. Kaikki maailman lapset ei ole niin onnekkaita. Sanot, että otat lahjat pois ja annat jollekin niitä arvostavalle, jos seiniin paiskominen ei lopu.

Onpa ankea vale, kun samaan aikaan iso osa suomalaislapsista saa ihania toivomiaan paketteja ja niitä on tarpeeksi.

Muutenkin lapsen epäitsekkyyteen vetoaminen kertoo vanhemman itsekkyydestä, kun ei ole kykyä ymmärtää lapsen tunteita vaan tilalle koitetaan tuputtaa hänelle vaatimattomuutta. Se harvoin muodostuu tuputtamalla.

1. Puhuin MAAILMAN lapsista, en suomalaisista lapsista.

2. Ei ole tarkoitus vedota mihinkään epäitsekkyyteen tai vaatimattomuuteen, vaan opettaa KIITOLLISUUTTA.

3. Kun ipana ajattelee olevansa oikeutettu kaikkeen haluamaansa ja kuvittelee olevansa maailman napa, on käytös kuten ap:n lapsella. Kun ipana ymmärtää, että ne kalleimmat ja hienoimmat lahjat ei ole mikään itseisarvo saatika lahjojen saaminen lainkaan, osaa ipana arvostaa sitä mitä sai.

4. En puhuisi mistään pettyneistä tontuista lapselle. Se kuulostaa paljon haitallisemmalta ja saa lapsen tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi. Mieluummin laajentaa lapsen maailmannäkemystä.

5. Meidän ja lähipiirin lapset eivät ole ikinä käyttäytyneet noin ja kaikki ovat oikein tyytyväisiä, onnellisia ja hyvin kasvatettuja.

1. Suomalaislapset eivät ole maailmassa?

2. Miten se, että toinen ei saanut mieleisiään lahjoja opettaa kiitollisuutta? Tarkalleen ottaen mistä ap:n lapsen pitäisi olla siinä kiitollinen? Ihan oikeasti haluan, että mietit sen lapsen kengissä asiaa.

3. Mistä sinä tiedät, että reaktion takana on kokemus, että lapsi on maailman napa? Teet oletuksia ja sönkötät niitä, etkä ota selvää, miksi reaktio tuli. Pienten lasten reaktiot eivät kerro mitään sellaista, että voisit selvittämättä tietää, mistä ne johtuivat.

5. Minunkaan lapseni eivät ole reagoineet koskaan noin, enkä ole IKINÄ puhunut heille kiitollisuudesta yhtään mitään. Se ei ole asia, joka puhumalla opetetaan. Sen oppii tunteen kautta, kiitollisuus on tunne, ei päätös. Jos se on vain päätös, se ei ole aito sellainen tunne, joka kantaa. Lapsi, joka saa enemmän, kuin odottikaan, on kaikkein kiitollisin. Myös silloin, kun ei saa, jos kokee, että kohtelunsa on aina ollut reilua. Ei mistään niukkuudesta tarvitse olla kiitollinen, varsinkin, jos siis kyse on vain siitä, että lapselle olisi taloudellisesti katsoen voitu ostaa sellaista, mitä hän halusi.

Joulu ei ole oikea paikka opettaa vähään tyytymistä ja pettymyksiä, ainakaan minusta.

Keksitkö olemattomia ongelmia, ap?

Seinään heitetyt lahjat tietenkin pois, ja takaisin niitä ei anneta ollenkaan. Hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen esimerkiksi on hyvä idea. Meininkinä siis se, että jos ei kelpaa niin olkoon ilman. Aivan käsittämätöntä, että täällä jotkut neuvovat antamaan ne takaisin, sehän vain opettaa että riehumisesta ei tule seurauksia. Lisäksi tietenkin lasta pitää rankaista. Koska ruumiillinen kuritus on valitettavasti kielletty, niin tylyn ankara puhuttelu ja esimerkiksi nurkassa seisottaminen jonkin aikaa voisivat olla toimivia keinoja.

Noin yleisesti on sanottava, että kummastelin myös näitä juttuja, että pitäisi vielä lohdutella kun lapsi tekee väärin. Juuri sellaisella tavallahan näitä riehujia kasvaa. Parempi rankaista kertarytinällä kunnolla ja antaa lapsen prosessoida se päässään ilman pehmentelyjä. Siitä oppii nimittäin tehokkaimmin, että pahanteosta seuraa ikävä fiilis joten sitä ei kannata harrastaa.

Ne, jotka hakkaisivat lasta tässä tilanteessa, ehkä luulisivat tekevänsä sen "kasvattaakseen", mutta oikeasti vain purkaisivat omia tunteitaan. Onhan se pettymys ja loukkaavaa, kun vaivalla hankitut lahjat heitellään seinään, ja tuntee myös epäonnistuneensa kasvattajana, ja nämä tunteet on tietysti helppo purkaa siihen avuttomaan pikkulapseen, johon aikuisella on (lähes) rajaton valta.

Lahjoihin saa pettyä, seinille heittely ja lahjojen hankkijille raivoaminen ei ole hyvää käytöstä. Mutta kuusivuotias ei aina tule heti ajatelleeksi, että lahjojen hankkijoille tulee paha mieli ja että monet eivät saa lahjoja ollenkaan, kun empatiakyky ei ole vielä kovin kehittynyt.

Sitä paitsi seinille heittely voi johtua myös jouluun liittyvästä jännityksestä, väsymyksestä, huomion kaipuusta tai vastaavasta, seuraavana päivänä ne lahjat voivatkin olla ihan hyviä.

Ottaisin lahjat pois ettei heittele niitä, yrittäisin auttaa lasta rauhoittumaan (mennään vaikka toiseen huoneeseen sieltä sukulaisten ja muun härdellin keskeltä), kunnon ruokaa tarvittaessa, ulkoilu kuulosti myös hyvältä idealta. Sitten kun on rauhoituttu, pyydetään anteeksi niiltä joita on loukattu ja siivotaan jos on sotkettu jotain. Voidaan myös miettiä, miksi ne lahjat nyt olivat niin huonoja, jos lapsi kerran oli niitä toivonut, ja yrittää valaista lapselle, että lahjan antajille tulee paha mieli, kun ovat halunneet vain ilahduttaa.

Ja elämä jatkuu, ei se johonkin joululahjoista kiukutteluun lopu. Kiukuttelevathan lapset ruoastakin, vaikka joku on sen vaivalla laittanut ja vaikka monet näkevät nälkää, eikä se tarkoita, että lapsi olisi joku pilalle mennyt hirviö. Eikä silloin lakata antamasta lapselle ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun läpi lukeminen osoittaa, että ilmeisesti aika moni ketjun aikuinen on saanut lapsena liian vähän leluja tai muuten huonon joulun.

Osa haluaa pieksää lasta, osa rikkoa tämän lelut. Millainen aikuinen näkee ratkaisuksi lapsen tasolle taantumisen?

Se lienee vain ap, joka jatkaa sairasta fantasiaansa.