Lue keskustelun säännöt.
Kadutko koiran ottamista?
06.04.2015 |
Keväällä iskee aina koirakuume. Jotenkin en ole vielä hankkinut, nyt taas seuraan astutusilmoituksia, koko pääsiäinen mennyt niin. Pelottaa, että sitten kun se pentu olisi kotona niin se työmäärä isketyisi naamaan kuin märkä rätti.
Kommentit (116)
Kyllä! Ei ikinä enää, ellei sitten kerrostaloasunto vaihdu joskus omakotitaloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tällä hetkellä 2 koiraa kotona ja kolmas suunnitteilla.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 17:51"]Lapset isoja koululaisia jo. Onkohan se koiranpennun kaipuu jotain kompensaatiota sille, että vauvaa en enää saa. Aina sanotaan, että pitää harkita vakavasti pennun ottamista. Mutta miten sitä työmäärää voi harkita? Ap [/quote] Ole hereillä muutama yö, käy ulkona 10-20min välein ja ole siellä kerrallaan n 5min. Siivoa lattiaa turhaan, stressaa itseäsi turhista asioista. Sitten mietit että oletko valmis kestämään huonekalujen yms tuhoamisen. Jos kestät kaiken, niin voi olla kestät pentuajan. :D
[/quote]
No joo, mutta tuo nyt on vaan niiiin lyhyt aika ja unohtuu ihan samantien kun koira vähän kasvaa. Tieto nollaantuu aivoista ja muistaa vaan että miten pieni, söpö ja uskomattoman hellyyttävä se oli ja tahdot uuden pennun.
Treenata voi sillä että käy ulkona lenkillä aamu 7 puoli tuntia, sateessa, myrskyssä ja tuulessakin, päivällä sama juttu mutta 1h-1,5h ja illalla puoli tuntia samoin. Jos tuo on ok, niin sitten kaikki sujuu.
Niin ja osaa nauraa ja ottaa koiran hölmöilyt huumorilla, se auttaa hieman siihen pipon kireyteen. Huonoja puolia on siinä että itse en edes tiennyt olevani niin hysteerinen lemmikin puolesta kun se sairastuu tai jotain sattuu.
Ja ei, en luopuisi vaikka kadulla joku tarjoaisi 20 000e käteistä koirastani, niin en myisi.
[/quote]Näin minäkin ajattelen. Koira on todella rakas koko perheelle, en luopuisi siitä millään. Nyt kun lapset eivät ole enää pieniä, nuo puolen tunnin aamulenkit ja tunnin iltalenkit eivät ole iso ongelma kun ei tarvitse järjestää lapsenvahtia. Oma kuntokin on kohonnut lenkkien ansiosta. (Minulla on ranteessa fitbitin askelmittari ja lähes joka päivä tulee täyteen 10 000 askelta.) Isommat lapset murrosiässä, ja koiralla on iso merkitys heille. Koiralle on helppo osoittaa hellyyttä ja koira osoittaa vastavuoroisesti hellyyttä heille. Koiran kanssa on mennyt kaikki niin hyvin, että välillä on jopa miettinyt että pitäisikö hankkia toinen samanlainen (meidän koira on 2v pystykorva).
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 18:21"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 17:51"]Lapset isoja koululaisia jo. Onkohan se koiranpennun kaipuu jotain kompensaatiota sille, että vauvaa en enää saa. Aina sanotaan, että pitää harkita vakavasti pennun ottamista. Mutta miten sitä työmäärää voi harkita? Ap [/quote] Ole hereillä muutama yö, käy ulkona 10-20min välein ja ole siellä kerrallaan n 5min. Siivoa lattiaa turhaan, stressaa itseäsi turhista asioista. Sitten mietit että oletko valmis kestämään huonekalujen yms tuhoamisen. Jos kestät kaiken, niin voi olla kestät pentuajan. :D
[/quote]
Mitä ihmettä? Meillä on ollut pentuja useampi, mutta ei kyllä päde tuo näihin pentúihin sitten mitenkään...
[/quote]
Komppaan, ei meilläkään ole tuollaista ollut. Pentuaika on mennyt äkkiä ja sisäsiistiksi oppiminenkin tapahtui muutamassa kuukaudessa. Tosin asumme omakotitalossa, joten koiran ulos päästäminen on helppoa. Kerrostaloon en ikinä halunnut koiraa ottaa, odotin että on oma piha.
Hetkeäkään en ole koiraa katunut. Meillä oli jo lapsuudenperheessäni koiria, joten auttoihan se kun tiesi mitä se sitten on. Koira on minulle maailman rakkain otus, en myisi sitä tuntemattomalle mistään hinnasta. Se on perheenjäsen.
Niin ja toki välillä voi hermot mennä, esim aamulla kiireessä töihin lähtiessä koira ripuloi ja se täytyy pestä... :D pari ärräpäätä siinä voi lentää, mutten siltikään kadu sen ottamista. Koira tuo paljon iloa elämään, toki myös huolta.
Alussa kadutti ja paljon, harkitsin vieväni sen takaisin. Se oli jo 8kk kun tuli meille maaseudulta, pieni koira joka räksyttää kaikkea mikä liikkuu. Nyt kuitenkin kun puoli vuotta on kulunut, huomaan ikävöiväni sitä jo työpäivän aikana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta. Kolmas koira on nyt tilauksessa. Siinähän se kolmas menee, missä kaksikin.
En ole katunut hetkeäkään :)
Otin viisi vuotta sitten yksin asuessani ison koiran, seuraksi ja harrastuskaveriksi. Kyseinen koira ei ole ollut se kaikista helpoin, mutta sen tiesin jo kun rotua valitsin. Kouluttamalla sain kuitenkin koirasta esiin mitä mahtavimman kaverin :) Tapasin nykyisen avomieheni 3 vuotta sitten. Hänellä ei ole ollut koskaan koiraa, mutta niin siinä vaan kävi että vuoden yhdessä asumisen jälkeen meille tuli toinen koira lauman jatkoksi. Nyt kummallakin on ns omat harrastus kaverit, kun kumpikin innostui erilaisista touhuista koirien kanssa. En voisi olla onnellisempi ja koiratkin vaikuttaa siltä.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tykkäät ulkoilusta koira on mitä mainioin lemmikki. Liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa. Ja vielä vähän lisää liikuntaa. Rajoja ja lempeää kuria ja hieman hellyyttä. Siitä on hyvä koira tehty.
Jos jaksat ulkoilla säällä kuin säällä, ja luoda hyvän suhteen koiraan, ota koira.
Itse en kadu hetkeäkään että otin pienen suloisen sekarotuisen koiran. Kun oikean tyyppinen koira sattui kohdalle, en miettinyt kauaa. Näin heti 6 viikkoisesta koirasta että tämä on minun. Oppi nopeasti sisäsiistiksi ja on hurmaava ja muutenkin fiksu.
Jos olisi sattunut vääräntyyppinen koira, katuisin. Tuuriakin oli koiran valinnassa mukana mutta enimmäkseen kokemuksen tuomaa tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Haluaisin matkustella ja asua ydinkeskustassa, lähteä ehkä kiertämään aasiaa vuodeksi tms. mutta minkäs teet... :/
En kadu. Lenkkeily ei ole rankkaa, vaikka sataisi, on ulkoilu kivaa. Mutta yksin en koiraa ottaisi, esim. kipeänä ollessa on kiva että kotona joku muu pystyy myös viemään ulos. Koirasta on niin paljon iloa ja seuraa, elämä tuntuisi tyhjemmältä ilman sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 18:10"]
Kaduttaa.
Ostin aikuisen koiran kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Olin täynnä intoa - mitä kaikkea voitaiskaan harrastaa ja tehdä yhdessä.
Koira sairastui vaikeasti puoli vuotta minulle tulon jälkeen. Krooninen keuhkoputkentulehdus, allergioita, närästystä... Kaikki raha mikä tulee menee koiraan. Jatkuvaa ruokinnan vaihtelua, heräämistä yöllä kun koira oksentaa/ripuloi = jatkuvaa siivoamista, täydellistä turhautumista siitä kun asialle ei voi tehdä mitään...
Sairastuin vaikeaan masennukseen jatkuvan unettomuuden myötä. Voimat ovat täysin loppu. Välillä toivon, että kuolisi jo pois (tai että tulisi tarpeeksi painava syy lopettaa). Koen noista ajatuksista mieletöntä häpeää. Samalla ajatus tuon kaikkein tärkeimmän kuolemisesta hirvittää aivan mielettömästi ja itken sitä joka yö.
Ei ollut tämä koiran omistaminen ihan sitä mitä kuvittelin.
[/quote]
Ostitko netin kautta paperittoman ja edullisen pentutehdaskoiran? :/
Mun koira ei tahdo lenkille, jos sää on huono. Sateella sen saa hätäisesti kusaisemaan puskanjuureen ja sitten mennäänkin jo nelivetoa kotiin. Märkä nurmikko on ehdoton ehei! Yleensä sateella lähden lenkille yksin, kun ei koirasta ole seuraksi. Niin että ei sitä koiraa tarvitse ulkoiluttaa välttämättä säällä kuin säällä, jos se ei kerta kaikkiaan todellakaan tahdo. Pääasia, että pääsee tarpeilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 17:44"]
Kaduttaa. Ja jos on vauva/ vauva edes harkinnassa niin en suosittele :D
[/quote]
Riippuu varmaan koiran vilkkaudesta ja muusta - mutta periaatteessa koirista ja kotieläimistä on kyllä myös merkittävää hyötyä lapsille. Kuuntelin juuri allergioiden, astmojen ja muiden ehkäisemisestä puhunutta: Professori Sarikselle lika on lastenkasvattaja – ei (hammas)peikko
Kosketukset eläimiin olisivatkin hänen mukaansa kullan arvoisia - lapsen immuunipuolustuksen kehittymisen kannalta.
Ja piti sanomani, että siis juuri vauvaiässä etu olisi kaikista isoin - ja raskausaikana.
En ole katunut. Meillä onkin kiltti koira =).
Välillä kaduttaa ihan sen takia, että joskus pitää tehdä päätös luopumisesta. Toivottavasti se päivä on vielä kaukana, koira nyt 3v.
Lapset isoja koululaisia jo. Onkohan se koiranpennun kaipuu jotain kompensaatiota sille, että vauvaa en enää saa.
Aina sanotaan, että pitää harkita vakavasti pennun ottamista. Mutta miten sitä työmäärää voi harkita? Ap
Rakastan koiraani kovasti, mut välillä kaduttaa. Varsinkin jos koira sairastelee niin se stressi mikä siitä seuraa, laittaa kaduttamaan että ikinä edes koiran otin. Luopumisen pelko :(
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 17:51"]Lapset isoja koululaisia jo. Onkohan se koiranpennun kaipuu jotain kompensaatiota sille, että vauvaa en enää saa. Aina sanotaan, että pitää harkita vakavasti pennun ottamista. Mutta miten sitä työmäärää voi harkita? Ap [/quote] Ole hereillä muutama yö, käy ulkona 10-20min välein ja ole siellä kerrallaan n 5min. Siivoa lattiaa turhaan, stressaa itseäsi turhista asioista. Sitten mietit että oletko valmis kestämään huonekalujen yms tuhoamisen. Jos kestät kaiken, niin voi olla kestät pentuajan. :D
[/quote]
Mitä ihmettä? Meillä on ollut pentuja useampi, mutta ei kyllä päde tuo näihin pentúihin sitten mitenkään...