Olen täysin kylläsrynyt suurimpaan osaan muista äideistä

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:57"]

Miksi ette kerro esimerkkejä siitä arvostelusta? Monta kertaa olen kysynyt mutta kukaan ei vastaa. No yksi tuossa sanoo että kovaan ääneen kerrotaan miten heillä tehdään. No, se on vain yksi näkemys. Jospa ihminen on innoissaan siitä, miten heillä tehdään? 

Edelleen, mistä te tiedätte mikä on itsensä korostamista ja mikä on vain teidän omaa kuvitelmaa? 

Minä olen tehnyt näin, mutta se, että toiset kestoilee ja liinailee ja luomuilee ja niin edelleen, se on heidän asia. Kunhan se ei ole oman erinomaisuuden ja "minä olen sinua perempi vanhempi" -kilpailun meriitti. 

^Niin milloin siitä tulee kilpailua? Minä teen monessa asiassa eri tavalla kuin muut, mutta en kilpaile vanhemuudessa. Onko pelkkä "erilaisuus" kilpailuun osallistumista? Kallis haalari? Kestovaipat? Kantoliinailu? 

Mitä se kilpailu konkreettisin esimerkein on? Vastaukseksi ei kelpaa, että vain näet toisen äidin tekevän toisin ja luulet että hän ylpeilee sillä. 

[/quote]Se muuttuisi kilpailuksi siinä hetkessä jolloin nostat nuo asiat esiin esimerkkeinä siitä, miten hyvä äiti olet, kuten tuo nro 4 tuolla keskustelun alkupäässä teki. Tosin moni äiti ei halua lähteä mukaan tuollaiseen kilpailuun.

[/quote]

Miten nostaisin? Voiko normaalissa keskustelussa edes mainita omista tavoistaan vai onko sekin jo itsensä jalustalle nostamista? Jos kerron ihan tavallisella äänellä, että meillä ongelmaan X auttoi se, että teimme niin ja näin niin onko se jo kilpailua? 

Minä nimittäin olen paljon nähnyt sellaista, että jo tavallinen teko on jonkun silmissä leijumista ja ylpeilyä ja siksi haluan ymmärtää tätä ilmiötä. Imetyskeskustelut on hyvä esimerkki tästä, ja joskus myös synnytyksistä kertovat - netissä siis. Ei tarvitse kuin sanoa, että oma synnytys meni nopeasti ja hyvin ja toipuminen oli nopeaa, ja sitten voi katsoa kuinka alapeukkuja satelee. 

Se on minusta kummallista. Ja surullista. 

[/quote]Kaikki riippuu kokonaisuudesta ja kontekstista. Jonkun äidin kanssa voi tulla kiinnostava keskustelu vauvanruoista ja vaikkapa kestovaipoista. Mutta siinä vaiheessa kun keskustelukumppani vaistoaa (tällaiset asiat kyllä yleensä vaistoaa aika hyvin), että toinen pitää itseään jotenkin parempana ja pyrkii osoittamaan sen, on kyse juuri tuosta ylpeilystä. Kyllä ihmiset huomaavat myös rivien välistä, jos toinen pitää itseään jotenkin parempana ja omaa tapaansa tehdä asiat ainoana oikeana.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]

Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.

[/quote]

Sinähän sen sanoit, mielestäsi valmiita soseita antavat äidit ja lyhyemmän aikaa imettäneet äidit eivät ole tehneet kaikkeansa lasten hyvinvoinnin eteen. Pidät itseäsi näiden asioiden takia parempana äitinä, vaikka nuo asiat eivät tee sinusta yhtään parempaa kuin muut. Vain sinun tapasiko on tie ja totuus, parasta lasten hyvinvoinnille?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:10"]Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. [/quote]

En ole nelonen, mutta tämäkö sitten ei ole itsensä jalustalle nostamista ja asioiden korostamista? 

Minusta tuo on yksi tyypillisimmistä äitien kompastuskivistä: jos yhden tai kahden äiti sanoo jotakin, hän ei seitsemän lapsen äidin mielestä voi tietää mistään mitään. Minusta tämän äidin kommentti ei eronnut nelosen kommenteista millään tavalla, ellei sitten niin että on jopa pahempi. 

[/quote]Mielestäni hän ei nostanut itseään millään tavalla jalustalle, vaan sanoi että kokemuksen myötä moniin asioihin saa erilaisen perspektiivin, ja silloin ehkä alkaa huomata entistä selvemmin sen, millä on todella merkitystä ja millä ei.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:57"]Miksi ette kerro esimerkkejä siitä arvostelusta? Monta kertaa olen kysynyt mutta kukaan ei vastaa. No yksi tuossa sanoo että kovaan ääneen kerrotaan miten heillä tehdään. No, se on vain yksi näkemys. Jospa ihminen on innoissaan siitä, miten heillä tehdään? 

Edelleen, mistä te tiedätte mikä on itsensä korostamista ja mikä on vain teidän omaa kuvitelmaa? 

Minä olen tehnyt näin, mutta se, että toiset kestoilee ja liinailee ja luomuilee ja niin edelleen, se on heidän asia. Kunhan se ei ole oman erinomaisuuden ja "minä olen sinua perempi vanhempi" -kilpailun meriitti. 

^Niin milloin siitä tulee kilpailua? Minä teen monessa asiassa eri tavalla kuin muut, mutta en kilpaile vanhemuudessa. Onko pelkkä "erilaisuus" kilpailuun osallistumista? Kallis haalari? Kestovaipat? Kantoliinailu? 

Mitä se kilpailu konkreettisin esimerkein on? Vastaukseksi ei kelpaa, että vain näet toisen äidin tekevän toisin ja luulet että hän ylpeilee sillä. 
[/quote]
Esim tässä keskustelussa tuo yksi kyseli miten hän voisi kannustaa toisia tekemään myös soseet itse kun se on parempi tapa. No hänen mielestään on parempi tapa ja sopii hänen elämäänsä. Siinähän hän samalla nosti itsensä "paremmalle" tasolle verrattuna valmissoseita syöttäviin äiteihin. Eikä hän itse edes tajunnut miten hän muka toisia arvostelee. Usein sellaiset ihmiset, jotka kokee itse olevansa toisia pätevämpiä, osaavampia ja taitavampia jossain asiassa, kokevat että heillä on velvollisuus "auttaa" toisia onnettomampia tapauksia. Kun kysymys on kuitenkin hyvin usein mielipideasioista, nämä omasta mielestään taitavat henkilöt eivät edes huomaa että kyse on oman hännän nostamisesta, ei toisen auttamisesta. He eivät varmaan tajua ollenkaan arvottavansa itsensä toisten yläpuolelle. Sitä heidän kuitenkin kannattaisi sisimmässään pohtia. Jos siis haluavat saada todellisia ystävyyssuhteita elämäänsä.

Vain nainen pitää soseita äitiyden mittarina. Se joka tekee ne itse pillastuttaa kaikki. 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:10"]Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. [/quote]

En ole nelonen, mutta tämäkö sitten ei ole itsensä jalustalle nostamista ja asioiden korostamista? 

Minusta tuo on yksi tyypillisimmistä äitien kompastuskivistä: jos yhden tai kahden äiti sanoo jotakin, hän ei seitsemän lapsen äidin mielestä voi tietää mistään mitään. Minusta tämän äidin kommentti ei eronnut nelosen kommenteista millään tavalla, ellei sitten niin että on jopa pahempi. 

[/quote]Mielestäni hän ei nostanut itseään millään tavalla jalustalle, vaan sanoi että kokemuksen myötä moniin asioihin saa erilaisen perspektiivin, ja silloin ehkä alkaa huomata entistä selvemmin sen, millä on todella merkitystä ja millä ei.

[/quote]

Jokainen päättää omassa elämässään, millä on merkitystä ja millä ei. Minä en koskaan tekisi seitsemää lasta enkä haluaisi koskaan olla ammatiltani lastenhoitaja. Mutta en myöskään korosta että teen työkseni sitä ja tätä, ja siksi tiedän nyt paremmin millä on merkitystä ja millä ei. 

En siis arvosta seitsemän äitiä ja pph:ta yhtään sen korkeammalle kuin yhden lapsen äitiä joka työskentelee vaikka toimistossa palkanlaskijana. Molemmilla on omat arvonsa ja tunteensa ja näkemyksensä ja ne molemmat on ihan yhtä ok. 

Mutta jos tuo pph yrittää sanoa, että monen lapsen kanssa ei EHDI tehdä itse soseita niin onhan sillä aivan eri merkitys asiaan kuin että haluaa tehdä itse soseensa koska pitää niitä terveellisempänä. Seitsemän lapsen äidillä ei ole samalla tavalla aikaa panostaa, no, ei mihinkään kuin äidillä, jolla on vähemmän lapsia. 

Mulle kaikkien lasten imettäminen 1-vuotiaaksi oli itsestäänselvyys, samoin jokapäiväiset vaunu-ja polkupyörälenkit sekä kodin siisteys. Ruokaa annoin vauva-aikana purkista, koska vihaan muutenkin ruuanlaittoa niin kyllähän se mun arkea helpotti,  nyt lapset jo isompia ja syövät kotiruokaa. Mutta en ikinä ole tehnyt näistä numeroa! Miksi olisin? Normaaleja asioita! Ei se ole mitään superäitiyttä. Ihan turhaan sinä nelonen itseäsi pidät parempana.

Minäkin muuten monesti kartan muita äitejä, just sen takia etten löydä puhuttavaa. Haluaisin puhua vaikka elokuvista tai musiikista, en siitä kenen lapsi on älykkäin tai taitavin. Aika harvassa vaan ne mammat.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]

Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.

[/quote]

Minä voin kertoa oman kantani. Minusta vaikutat suorittajalta ja pätijältä joka keskittyy äitiydessä epäolennaiseen. Sellaisena sinua pitäisin, en superäitinä. Vaan äitinä jolla on vielä vähän kokemusta ja paljon opittavaa.  Minulla on 7 lasta joista kaksi jo aikuisia joten perspektiiviä löytyy. Lapsia on syntynyt erilaisissa elämäntilanteissa,  olen ollut alle 20v äiti, kolmikymppinen äiti, nelikymppinen äiti,  yksinhuoltaja, uusperheellinen. Elämässä on ollut ihan oikeita vaikeuksia ja haasteita, todella vaikeitakin asioita. Kaltaisesi soseilla pätijä ihan oikeasti vain hieman huvittaa.

Asenteestasi paistaa omahyväisyytesi ja ylenkatse muita kohtaan. Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. Muistan miten tuoreena äitinä moni asia oli paljon suurempi haaste kuin nykyään. Siksi en ylenkatsokaan ketään, ymmärrän ihmisten erilaiset luonteet, elämäntilanteet, voimavarat. En halua antaa muille neuvoja miten heidän pitäisi elämäänsä elää tai olla äiti. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Jos joku kysyy niin kerron, mutta en usko että juuri minun tapani elää sopisi välttämättä jollekulle toiselle. Olen ollut väsynyt, poikki, suorittaja, superäiti, syöttänyt lapsille luomua ja eineksiä. Ja oppinut että ei tällaisilla asioilla ole oikeasti niin suurta merkitystä kuin mitä moni niille antaa. Lopputulos ratkaisee, ei yksityiskohdat matkan varrella. 

Usko pois, jokainen hyvä äiti pyrkii tekemään parhaansa lastensa eteen. Se voi olla jotain muuta kuin sinun arvostamasi asiat. Edes lapsesi ei välttämättä aikuisenakaan arvosta kaikkia ponnistelujasi hänen hyvinvointinsa eteen. Lapsesi arvomaaima voi olla erilainen kuin omasi. Lapsi ei muista soseita, hän muistaa kodin ilmapiirin, sen rakkauden tai rakkaudettomuuden, vanhempien kannustuksen, arvostuksen, hyväksynnän. Kuunteliko äiti mitä minä haluan ja tarvitsen? Oliko äiti läsnäoleva ja rakastava vai pingottava suorittaja jolle luomuruoka ja siisti koti meni kaiken muun edelle?  Jokainen tekee omat ratkaisunsa jotka takaavat juuri tällä hetkellä parhaat olosuhteet. Ne olosuhteet voi taata vaikka sotkujen jättäminen lojumaan ja kaupan ruokapurkki - tai siisti koti ja itsetehty luomuruoka. Pääasia että koko perhe voi hyvin ja se on sitten jokaisen oma asia miten arki parhaiten hoituu.
[/quote]

Juuri tätä tarkoitin, kun puhuin siitä, miten moni muodosti minusta stereotyyppisen kuvan. Annoin lapselleni teollisten soseiden sijaan oikeaa ruokaa (hui kauhistus, että kehtaankin tämän sanoa!), mutta ennen kaikkea olen lämmin, rakastava, kuunteleva ja läsnäoleva äiti, jolla on onnellinen ja terve 2-vuotias lapsi. Uskomatonta, kuinka helposti täällä kärjistetään ja lyödään ihmisiä stereotyyppisiin muotteihin.

Ja 88 oli siis nelonen.

Kyllä, juuri tuo ennakkoluulo, että jos joku asia on äidille tärkeä, se tarkoittaa sitä että voidaan epäillä rakastaako äiti ja onko kodin ilmapiiri millainen. 

Kun oikeasti tuota ei voi päätellä mistään yhdestä tai kahdesta jutusta. Ei vaan voi! Mistä kukaan tietää oikeasti, onko se "rento ja outgoing purkkiruokaa antava äiti" kotonaan millainen. Mitä jos hän huutaa ja tukistaa ja ei kannusta yhtään? Tuleeko tällainen ihmisille edes mieleen, vai onko se mielikuva vain ns. täydellisyyteen pyrkivistä? 

Kyllä, juuri tuo ennakkoluulo, että jos joku asia on äidille tärkeä, se tarkoittaa sitä että voidaan epäillä rakastaako äiti ja onko kodin ilmapiiri millainen. 

Kun oikeasti tuota ei voi päätellä mistään yhdestä tai kahdesta jutusta. Ei vaan voi! Mistä kukaan tietää oikeasti, onko se "rento ja outgoing purkkiruokaa antava äiti" kotonaan millainen. Mitä jos hän huutaa ja tukistaa ja ei kannusta yhtään? Tuleeko tällainen ihmisille edes mieleen, vai onko se mielikuva vain ns. täydellisyyteen pyrkivistä? 

Ehkä vain ajattelemattomat tai super 'teknokraattiset' naiset ärsyttää. Eli esim sellaiset, jotka luulevat, että vain steriili fruktoosilla makeutettu tehtaan sose on Turvallista ja ravintosisällöltään hyvää lapselle. Tosiasia kun on, että sellaisen prosessin (mm kuumennus) jälkeen ravintosisältö on nolla. Suolisto ei saa hyviä, normaalin elämämme ja ruokamme bakteereita (heikompi vastustuskyky). Hivenaineet ja vitamiinit tuhoutuvat. Ei-luomusoseissa on jäämiä torjunta-aineista (myrkyistä). Vähäisiä, mutta kuitenkin. Fruktoosi ei tee hyvää maksalle ja aineenvaihdunnan kehittymiselle.

Pöyristyttää miten ihmiset luulevat lapsen ruuan vaativan suurta tiedettä ja jotain kummaa erikoisosaamista mitä tavallisella ihmisellä ei voi olla. Ei ole vaikeaa eikä monimutkaista.

Nestlen markkinamiehet ovat kyllä hoitaneet hommansa hienosti :)

Enkö siis Tuomitse soseiden käyttöä, itsekin käytin niitä aikoinaan välillä. Mutta luulo niiden ylivoimaisesta paremmuudesta on hyvin huvittavaa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]

Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.

[/quote]

Se pointti on varmaan tuo tummentamani kohta. Siis sinun mielestäsi äiti, joka ei itse vaíkkapa tee niitä soseita, ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa eteen. Vieläkö ihmettelet, miksi sinuun suhtaudutaan niin nuivasti?

Voi nelonen. Just tollaisten kommenttien takia et ehkä ole se hiekkalaatikon suosituin äiti. Pidän itseäni itse hyvänä äitinä, epätäydellisenä, mutta lapsiaan yli kaiken rakastavana ja heille pelkkää parasta haluavana. Siitäkin huolimatta meillä on huonoja päiviä, huudan ja nalkutan, syötän jopa nakkeja. Ei tarvitse valittaa tai vähätellä itseään, mutta lämpö ja läsnäolo eivät liity millään tavalla soseisiin tai kodin siisteyteen. Varmasti jokainen äiti tahtoo sitä parasta ruokaa lapselleen, meillä vauvat on totutettu nopeasti kotiruokaan koska olen itsekkäästi valinnut omat harrastukset sosekokkailujen sijaan. Ihailen niitä jotka jaksavat tehdä kaiken alusta asti itse, mutta en osaa pitää sitä minään absoluuttisena hyvän äitiyden mittarina.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]

Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.

[/quote]

Kukaan ei tee kaikkeaan lasten hyvinvoinnin eteen, et sinäkään vaikka niin näytkin kuvittelevan. Miksi täytyy tehdä numeroa tuosta, että teet vaikka soseet itse, kävelet pitkiä lenkkejä ja siivoat? Minäkin teen kaikkea tuota, mutta en koe tarpeelliseksi ilmoittaa siitä kaikille. Muut toimikoot ihan kuten parhaaksi katsovat, ei ole minun asiani. 

Sitä voi itse myös valita onko kenen kanssa tekemisissä lähemmin ja kenen ei. Miksi olisi tekemisissä joka juoruakan ja päällepäsmärin kanssa saati selittelisi heille asioitaan 

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 11:57"]Miksi ette kerro esimerkkejä siitä arvostelusta? Monta kertaa olen kysynyt mutta kukaan ei vastaa. No yksi tuossa sanoo että kovaan ääneen kerrotaan miten heillä tehdään. No, se on vain yksi näkemys. Jospa ihminen on innoissaan siitä, miten heillä tehdään?  Edelleen, mistä te tiedätte mikä on itsensä korostamista ja mikä on vain teidän omaa kuvitelmaa?  Minä olen tehnyt näin, mutta se, että toiset kestoilee ja liinailee ja luomuilee ja niin edelleen, se on heidän asia. Kunhan se ei ole oman erinomaisuuden ja "minä olen sinua perempi vanhempi" -kilpailun meriitti.  ^Niin milloin siitä tulee kilpailua? Minä teen monessa asiassa eri tavalla kuin muut, mutta en kilpaile vanhemuudessa. Onko pelkkä "erilaisuus" kilpailuun osallistumista? Kallis haalari? Kestovaipat? Kantoliinailu?  Mitä se kilpailu konkreettisin esimerkein on? Vastaukseksi ei kelpaa, että vain näet toisen äidin tekevän toisin ja luulet että hän ylpeilee sillä.  [/quote] Esim tässä keskustelussa tuo yksi kyseli miten hän voisi kannustaa toisia tekemään myös soseet itse kun se on parempi tapa. No hänen mielestään on parempi tapa ja sopii hänen elämäänsä. Siinähän hän samalla nosti itsensä "paremmalle" tasolle verrattuna valmissoseita syöttäviin äiteihin. Eikä hän itse edes tajunnut miten hän muka toisia arvostelee. Usein sellaiset ihmiset, jotka kokee itse olevansa toisia pätevämpiä, osaavampia ja taitavampia jossain asiassa, kokevat että heillä on velvollisuus "auttaa" toisia onnettomampia tapauksia. Kun kysymys on kuitenkin hyvin usein mielipideasioista, nämä omasta mielestään taitavat henkilöt eivät edes huomaa että kyse on oman hännän nostamisesta, ei toisen auttamisesta. He eivät varmaan tajua ollenkaan arvottavansa itsensä toisten yläpuolelle. Sitä heidän kuitenkin kannattaisi sisimmässään pohtia. Jos siis haluavat saada todellisia ystävyyssuhteita elämäänsä.

[/quote]Sori, vahingossa tuli alapeukku.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 22:41"]

Olen viimeisen 8 vuoden aikana tavannut paljon paljon äitejä, lapseni kavereiden vanhempia. Hiekkalaayikolla jo alkoi se muiden öitien mollaamimen ja omien lasten kehuminen ja vertailu muihin lapsiin. Sama meno jatkuu koko ajan. Miesten ollessa lasten kanssa ei tällaista ole. Ovat paljon rennommin. Puistotreffit muiden äitien kanssa on aina samaa lapsista ja niiden osaamisista jaaruttelua, eikö joskus voisi puhua jotain muuta! Sitten vielä arvostellaan suoraan päin naamaa, jos oma 7v lapsi leikkii miekkailua tai pyssyleikkejä, ettei se ole normaalia. Käsittääkseni on, ainakin Sinkkosen ja Keijo Tahkokallion mielestä. Voi kun löytäisi jostain jonkun öidin, joka ei alkaisi sitä muiden haukkumista selän takana ja toisten lasten haukkumista ja arvistelua, vaikka aihetta olisikin, miksei voi pitää mölyjä mahassaan!

[/quote]Varmaan kyllästyminen molemminpuolista...itse teet juuri sitä mistä kritisoit muita äitejä eli haukut...suosittelen peiliin katsomista ja tarkasti..

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"] Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut. [/quote] Minä voin kertoa oman kantani. Minusta vaikutat suorittajalta ja pätijältä joka keskittyy äitiydessä epäolennaiseen. Sellaisena sinua pitäisin, en superäitinä. Vaan äitinä jolla on vielä vähän kokemusta ja paljon opittavaa.  Minulla on 7 lasta joista kaksi jo aikuisia joten perspektiiviä löytyy. Lapsia on syntynyt erilaisissa elämäntilanteissa,  olen ollut alle 20v äiti, kolmikymppinen äiti, nelikymppinen äiti,  yksinhuoltaja, uusperheellinen. Elämässä on ollut ihan oikeita vaikeuksia ja haasteita, todella vaikeitakin asioita. Kaltaisesi soseilla pätijä ihan oikeasti vain hieman huvittaa. Asenteestasi paistaa omahyväisyytesi ja ylenkatse muita kohtaan. Suurperheen äitinä ja perhepäivähoitajana en nyt pitäisi soseiden itse tekemistä kovinkaan kummoisena suorituksena, mutta ymmärrän että se varmasti sinulle sellainen on. Muistan miten tuoreena äitinä moni asia oli paljon suurempi haaste kuin nykyään. Siksi en ylenkatsokaan ketään, ymmärrän ihmisten erilaiset luonteet, elämäntilanteet, voimavarat. En halua antaa muille neuvoja miten heidän pitäisi elämäänsä elää tai olla äiti. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija. Jos joku kysyy niin kerron, mutta en usko että juuri minun tapani elää sopisi välttämättä jollekulle toiselle. Olen ollut väsynyt, poikki, suorittaja, superäiti, syöttänyt lapsille luomua ja eineksiä. Ja oppinut että ei tällaisilla asioilla ole oikeasti niin suurta merkitystä kuin mitä moni niille antaa. Lopputulos ratkaisee, ei yksityiskohdat matkan varrella.  Usko pois, jokainen hyvä äiti pyrkii tekemään parhaansa lastensa eteen. Se voi olla jotain muuta kuin sinun arvostamasi asiat. Edes lapsesi ei välttämättä aikuisenakaan arvosta kaikkia ponnistelujasi hänen hyvinvointinsa eteen. Lapsesi arvomaaima voi olla erilainen kuin omasi. Lapsi ei muista soseita, hän muistaa kodin ilmapiirin, sen rakkauden tai rakkaudettomuuden, vanhempien kannustuksen, arvostuksen, hyväksynnän. Kuunteliko äiti mitä minä haluan ja tarvitsen? Oliko äiti läsnäoleva ja rakastava vai pingottava suorittaja jolle luomuruoka ja siisti koti meni kaiken muun edelle?  Jokainen tekee omat ratkaisunsa jotka takaavat juuri tällä hetkellä parhaat olosuhteet. Ne olosuhteet voi taata vaikka sotkujen jättäminen lojumaan ja kaupan ruokapurkki - tai siisti koti ja itsetehty luomuruoka. Pääasia että koko perhe voi hyvin ja se on sitten jokaisen oma asia miten arki parhaiten hoituu. [/quote] Juuri tätä tarkoitin, kun puhuin siitä, miten moni muodosti minusta stereotyyppisen kuvan. Annoin lapselleni teollisten soseiden sijaan oikeaa ruokaa (hui kauhistus, että kehtaankin tämän sanoa!), mutta ennen kaikkea olen lämmin, rakastava, kuunteleva ja läsnäoleva äiti, jolla on onnellinen ja terve 2-vuotias lapsi. Uskomatonta, kuinka helposti täällä kärjistetään ja lyödään ihmisiä stereotyyppisiin muotteihin.

[/quote]Jälleen kerran korostit omaa erinomaisuuttasi.

Tiedätkö, nekin äidit, joiden lapsi ei välttämättä ole terve ja helppo, saattavat olla rakastavia, kuuntelevia ja läsnäolevia äitejä.

Useimpien naisten huono itsetunto johtaa tähän kuviteltuun kilpailemiseen. Kipeä totuushan on se, että kaikki äidit ja lapset eivät ole yhtä hyviä. On myös niitä huonoja äitejä, aivan liikaa jopa. Tuntuuhan se tietysti pahalta olla sellainen huonompi äiti, joka ei jaksa/osaa mitään, siksi niitä paremmilta vaikuttavia on paheksuttava. Mutta ne paremmathan eivät tietysti saa sitten huonompiaan arvostella...

Jotkut vaativat itseltään enemmän ja jotkut menevät sieltä, mistä aita on matalin. Ns. huonot äidit ovat kyllä valitettava asia koko yhteiskunnan kannalta katsoen, heidän lapsistaan tulee todennäköisemmin myös pahoinvoivia aikuisia. Vanhemmat voisivat kääntää sen kateuden aiheuttaman energian mielummin itsensä parantamiseen, kuin parempien haukkumiseen. Aina voi olla parempi vanhempi!