Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin kylläsrynyt suurimpaan osaan muista äideistä
05.04.2015 |
Olen viimeisen 8 vuoden aikana tavannut paljon paljon äitejä, lapseni kavereiden vanhempia. Hiekkalaayikolla jo alkoi se muiden öitien mollaamimen ja omien lasten kehuminen ja vertailu muihin lapsiin. Sama meno jatkuu koko ajan. Miesten ollessa lasten kanssa ei tällaista ole. Ovat paljon rennommin. Puistotreffit muiden äitien kanssa on aina samaa lapsista ja niiden osaamisista jaaruttelua, eikö joskus voisi puhua jotain muuta! Sitten vielä arvostellaan suoraan päin naamaa, jos oma 7v lapsi leikkii miekkailua tai pyssyleikkejä, ettei se ole normaalia. Käsittääkseni on, ainakin Sinkkosen ja Keijo Tahkokallion mielestä. Voi kun löytäisi jostain jonkun öidin, joka ei alkaisi sitä muiden haukkumista selän takana ja toisten lasten haukkumista ja arvistelua, vaikka aihetta olisikin, miksei voi pitää mölyjä mahassaan!
Kommentit (387)
Minkälainen ihminen kutsuu itseään superäidiksi?? Ei jumalauta ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:41"]
Mitä muuten tehdä tilanteessa, jossa koliikki ja refluksilapsen äiti kertoo tilanteestaan? Itsellä ei kokemusta, mutta tuntuu tyhmältä vain ihan hiljaa kuunnellakaan sanomatta mitään. Kysyin sitten, että auttaisiko flunssaista lasta se että sängyn pääty olisi vähän korkeammalla? Tähän tämä äiti sitten nauraa ihan oikeasti ilkeästi että "luuletko etten tuollaista olisi itse keksinyt" ja näyttää siltä, että loukkaantui suorastaan.
Hän kuitenkin tietää, etten tiedä koliikista tai refluksista mitään. Miksi hän sitten tilittää minulle? Mitä hän minulta odotti?
[/quote]
Varmaan halusi vaan avautua. Kuuntelisin ja ymmärtäisin, mutta en antaisi neuvoja jos en tietäisi asiasta. Koska sitten suututaan.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:37"]
Ap:n kuvailema vertailu ja muiden lasten arvostelu on varmasti yleistä. Esitän toisenlaisen näkökulman. Olen kenties joidenkin mielestä itseään muita parempana pitävä superäiti, koska mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne. Miten voisin kertoa onnellisesta äitiydestäni ilman, että se muiden mielestä vaikuttaa rehentelyltä tai suoralta hyökkäykseltä heidän äitiyttään kohtaan? Onko täysin mahdotonta esimerkiksi kannustaa muitakin tekemään soseet itse? Miksi äidit ottavat niin helposti itseensä ja menevät puolustuskannalle, vaikka on kyse heidän lastensa hyvinvoinnista? Vai siksi juuri: on todella vaikea kohdata sitä, että ei ole tehnyt kaikkeaan lastensa hyvinvoinnin eteen? Ja ei, vielä en ole mennyt neuvomaan ketään, en ole uskaltanut.
[/quote]
Tuskin superäiti. Enemmän perfektionisti jolla emotionaalisia ongelmia.
[/quote]
Heh, mä en ole tuo alkuperäinen, mutta todellakin perfektionisti. Nolottaa puhua muiden äitien kanssa, koska pitäisivät tuon tekstin kirjoittajan tapaisena "superäitinä". Annoin yläpeukunkin ennen kuin loppuun tuolle, koska alku vaikutti niin tutulta. Mä tosin olen kateellinen äideille jotka osaavat ottaa rennommin, välillä olisi niin helppo ottaa valmis-piltti, mutta pitää tehdä tasapainoisesti koottu sormiruokailu-ateria. Koska sormiruokailu kehittää lapsen aivoja aivan eri tavalla kuin soseen syöttäminen. Ja pakko tehdä mahdollisimman paljon lapsen hyvinvoinnin eteen. Perfektionismi on väsyttävää.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:10"]Kyllähän jokainen vanhempi joka on ollut lapsensa kanssa puistossa, muskarissa tms. paikassa tunnistaa "superäidin". Jonka tärkein olemassa olon tarkoitus on olla äiti ja elämän tehtävä on elää lapsensa kautta. Esim. itse törmäsin tyyppiin joka vaikutti ihan ok tyypiltä. Juteltiin niitä näitä ja sitten hän kysyi kuinka kauan aion olla kotona lapsen kanssa. Sanoin että yrittäjänä en voi töistä olla pois kovin kauaa. Ennen kuin ehdin edes kertoa että lapstani hoitaa työpäivinäni mummu ja pappa kotihoidontuella, alkoi tämä superäidiksi paljastunut henkilö paasata kovaan ääneen miten hänen mielestään on tärkeää lapsen saada olla kotona vähintään kolmevuotiaaksi asti, kuinka se on ehdoton edellytys lapsen normaalille kehitykselle. Ja kuinka hän on sen kolme vuotta jokaisen lapsensa kanssa kotona. No itseä lähinnä huvitti, mutta voin arvata että joku mahdollisesti omista valinnoistaan epävarmempi äiti olisi voinut hyvinkin pahoittaa mielensä kyseisen henkilön sanavalinnoista ja äänensävystä. Ja sehän hänellä ehkä tarkoitus olikin. Tämän tyyppisiin tilanteisiin törmäsin kyllä usein, vaikka en pikkulapsiaikana niin kauheasti kulkenutkaan paikoissa, joissa törmäsin muihin vieraisiin äiteihin. Eli kyllä tämä ilmiö on olemassa. Itsestä on jotenkin myös surullista että naiset alkavat päteä lastenhoidolla. Kun ei siinä oikeasti ole mitään pätemisen aihetta. [/quote] Jos olisit oikeasti varma ja tyytyväinen omiin ratkaisuihisi ja niiden paremmuuteen, et edes enää muistelisi tuon "väärässä olevan supermamman" kommenttia. Toinen teistä on oikeassa ja parempi äiti siltä osin. En ota kantaa kumpi, siitä voi olla montaa mieltä. Kaikki tavat kun eivät ole yhtä hyviä, on sitten kyse mistä tahansa asiasta.
[/quote]
Kai hän sen mainitsi, kun tässähän on puhe juuri tuollaisesta ihmistyypistä! Jos oikeasti olisi varma ja enpä nyt sano kumpi mutta ... blaablaablaa!
Tuokin on vain yksi keino yrittää lytätä toinen. Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja vaikuttaa paljon varmemmalta ja rennomalta kuin sinä. Samaa noloa keinoa käyttää myös kateuskortin viljelijät ja "se koira älähtää" - sanonnan käyttäjät. Yhtä tehottomia kaikki.
[/quote]
:D Täällä joku keittiöpsykologi ulisee. Ihan ohiksena, mutta tiedoksi vain, että tuollainen sanomisten ja lausahdusten analysointi on yksi tutkimusmetodi nimeltään diskurssianalyysi, ei mikään "vain yksi keino lytätä toinen". ;)
[/quote]
Kiitos päivän parhaista nauruista! :DDDD
Vai on tällainen sanailu mielestäsi diskurssianalyysiä..
Voi hyvät hyssykät. :DDD
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:41"]Mitä muuten tehdä tilanteessa, jossa koliikki ja refluksilapsen äiti kertoo tilanteestaan? Itsellä ei kokemusta, mutta tuntuu tyhmältä vain ihan hiljaa kuunnellakaan sanomatta mitään. Kysyin sitten, että auttaisiko flunssaista lasta se että sängyn pääty olisi vähän korkeammalla? Tähän tämä äiti sitten nauraa ihan oikeasti ilkeästi että "luuletko etten tuollaista olisi itse keksinyt" ja näyttää siltä, että loukkaantui suorastaan.
Hän kuitenkin tietää, etten tiedä koliikista tai refluksista mitään. Miksi hän sitten tilittää minulle? Mitä hän minulta odotti?
[/quote]
Vaikka että sanoisit että tuon täytyy olla rankkaa ja että itselläsi ei ole kokemusta asiasta ja että mistä hän on hakenut apua tilanteeseen. Ei aina tarvitse neuvoa, varsinkaan jos ei itsellä ole kokemusta tai tietoa asiasta. Voi vain kuunnella ja olla tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:18"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:15"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:10"]Kyllähän jokainen vanhempi joka on ollut lapsensa kanssa puistossa, muskarissa tms. paikassa tunnistaa "superäidin". Jonka tärkein olemassa olon tarkoitus on olla äiti ja elämän tehtävä on elää lapsensa kautta. Esim. itse törmäsin tyyppiin joka vaikutti ihan ok tyypiltä. Juteltiin niitä näitä ja sitten hän kysyi kuinka kauan aion olla kotona lapsen kanssa. Sanoin että yrittäjänä en voi töistä olla pois kovin kauaa. Ennen kuin ehdin edes kertoa että lapstani hoitaa työpäivinäni mummu ja pappa kotihoidontuella, alkoi tämä superäidiksi paljastunut henkilö paasata kovaan ääneen miten hänen mielestään on tärkeää lapsen saada olla kotona vähintään kolmevuotiaaksi asti, kuinka se on ehdoton edellytys lapsen normaalille kehitykselle. Ja kuinka hän on sen kolme vuotta jokaisen lapsensa kanssa kotona. No itseä lähinnä huvitti, mutta voin arvata että joku mahdollisesti omista valinnoistaan epävarmempi äiti olisi voinut hyvinkin pahoittaa mielensä kyseisen henkilön sanavalinnoista ja äänensävystä. Ja sehän hänellä ehkä tarkoitus olikin. Tämän tyyppisiin tilanteisiin törmäsin kyllä usein, vaikka en pikkulapsiaikana niin kauheasti kulkenutkaan paikoissa, joissa törmäsin muihin vieraisiin äiteihin. Eli kyllä tämä ilmiö on olemassa. Itsestä on jotenkin myös surullista että naiset alkavat päteä lastenhoidolla. Kun ei siinä oikeasti ole mitään pätemisen aihetta. [/quote] Jos olisit oikeasti varma ja tyytyväinen omiin ratkaisuihisi ja niiden paremmuuteen, et edes enää muistelisi tuon "väärässä olevan supermamman" kommenttia. Toinen teistä on oikeassa ja parempi äiti siltä osin. En ota kantaa kumpi, siitä voi olla montaa mieltä. Kaikki tavat kun eivät ole yhtä hyviä, on sitten kyse mistä tahansa asiasta. [/quote] Kai hän sen mainitsi, kun tässähän on puhe juuri tuollaisesta ihmistyypistä! Jos oikeasti olisi varma ja enpä nyt sano kumpi mutta ... blaablaablaa! Tuokin on vain yksi keino yrittää lytätä toinen. Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja vaikuttaa paljon varmemmalta ja rennomalta kuin sinä. Samaa noloa keinoa käyttää myös kateuskortin viljelijät ja "se koira älähtää" - sanonnan käyttäjät. Yhtä tehottomia kaikki. [/quote] :D Täällä joku keittiöpsykologi ulisee. Ihan ohiksena, mutta tiedoksi vain, että tuollainen sanomisten ja lausahdusten analysointi on yksi tutkimusmetodi nimeltään diskurssianalyysi, ei mikään "vain yksi keino lytätä toinen". ;) [/quote] Kiitos päivän parhaista nauruista! :DDDD Vai on tällainen sanailu mielestäsi diskurssianalyysiä.. Voi hyvät hyssykät. :DDD
[/quote]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi
Naura ihan rauhassa, mutta selvittyäsi hengenhaukkomisestasi voit käydä vilkaisemassa mitä tuolla sinulle selkeästi vieraalla termillä tarkoitetaan. Se viittaa nimenomaan tuollaiseen "sanailujen" takana olevien merkitysten ja syiden tutkimiseen.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:41"]Mitä muuten tehdä tilanteessa, jossa koliikki ja refluksilapsen äiti kertoo tilanteestaan? Itsellä ei kokemusta, mutta tuntuu tyhmältä vain ihan hiljaa kuunnellakaan sanomatta mitään. Kysyin sitten, että auttaisiko flunssaista lasta se että sängyn pääty olisi vähän korkeammalla? Tähän tämä äiti sitten nauraa ihan oikeasti ilkeästi että "luuletko etten tuollaista olisi itse keksinyt" ja näyttää siltä, että loukkaantui suorastaan. Hän kuitenkin tietää, etten tiedä koliikista tai refluksista mitään. Miksi hän sitten tilittää minulle? Mitä hän minulta odotti? [/quote] Vaikka että sanoisit että tuon täytyy olla rankkaa ja että itselläsi ei ole kokemusta asiasta ja että mistä hän on hakenut apua tilanteeseen. Ei aina tarvitse neuvoa, varsinkaan jos ei itsellä ole kokemusta tai tietoa asiasta. Voi vain kuunnella ja olla tukena.
[/quote]
En tarkoittanut pahaa, pitikö minulle nauraa päin naamaa siksi? Missä sen koliikkiäidin ymmärrys muita kohtaan on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 23:56"]Kuule nelonen... kaltaisesi ihminen ei halua tuolla kannustaa, vaan nostaa itseään jalustalle, kun tuollaista puhuu väsyneelle äidille ja tuntee paremmuutta toisen huonommuuden edessä. Kukaan, ei todellakaan kukaan, ole niin kiinnostunut muiden ihmisten hyvinvoinnista, että haluaisi kannjstaa ja antaa ystävällisessä mielessä tuollaisia luomusose -vinkkejä. Ei siellä hiekkalaatikolla viereisen äidin hyvinvointi ketään kiinnosta, on vaan kiva saada vöhän aikuisseuraa lasten leikkiessä ja toisilla tuoda lmia ja lastensa saavutuksia kovaan ääneen julki.
[/quote]
4 vastaa. Juuri tällaisia karvat pystyyn -vastareaktioita tarkoitin. Miksi aina oletetaan, että toinen tuntee ylemmyyttä ja paremmuutta, jos itse tuntee alemmuutta ja huonommuutta? Ja kysymykseeni "onko täysin mahdotonta esim. kannustaa muitakin tekemään soseet itse?" olenkin saanut aika selvän vastauksen jo monilta. Eli on. Kun otetaan huomioon se, miten vähän moni täysin jaksava äiti tulee ajatelleeksi ruoan merkitystä lapselle, on vastaus surullinen. Se on juuri sitä äitien välistä taistelua, että syytetään jotakuta itsensä nostamisesta jalustalle. Taistelua, jossa tärkeimmät, eli lapset, unohtuvat.
P.s. Jos olisin emotionaalisia ongelmia omaava perfektionisti, en varmaankaan nauttisi äitinä olemisesta näin suuresti.
[/quote]
Myös perfektionisti voi nauttia äitiydestä. Todennäköisesti enemmän kuin sinä. Jotkut vain haluavat lapselleen vain parasta.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:52"]http://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi
Naura ihan rauhassa, mutta selvittyäsi hengenhaukkomisestasi voit käydä vilkaisemassa mitä tuolla sinulle selkeästi vieraalla termillä tarkoitetaan. Se viittaa nimenomaan tuollaiseen "sanailujen" takana olevien merkitysten ja syiden tutkimiseen.
[/quote]
Tämä on taas niin hienoa ja tieteellistä, että en ihan ymmärrä miksi naurat tuolle joka esitti ihmisten tapoja lytätä toinen muka puoli huolimattomasti? Eli siis hän harrasti diskurssianalyysia ja se oli sinusta hauskaa? Vai sinun mielestäsi sanontoja viljelevät ihmiset tekevät sitä?
Vai siis mikä sinua naurattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:08"]Minua ahdistaa tämä sama asia jo valmiiksi ja olen vasta raskaana ensimmäistä kertaa. Milloin joutuu vertailun kohteeksi "ai sinulla on vasta noin pieni vatsa, minulla oli noilla viikoilla jo näin ja näin iso", milloin saan taivastelua kun en tiedä kauanko pystyn/haluan imettää "et ole suunnitellut imettäväsi kahta vuotta, kyllä minä ainakin onnistuin tottakai sinultakin onnistuu", kun kerron etten viitsi ostaa varastoon vaatteita joita e välttämättä edes ehdi käyttää "miksi et ole ostanut vaatteita tuota enempää, minä ainakin innostuin shoppailemaan ainakin heti plussattuani". Ja lista jatkuu vaikka kuinka pitkään. Minulle eivät naiset enää muusta puhukaan kuin heidän omasta raskaudestaan, lapsistaan ja jutuistaan.
[/quote]
Koeta kestää ja yritä hankkia parempia ystäviä. Elämä on liian lyhyt että sitä kannattaa kuluttaa kuuntelemalla pätemisentarpeisten kuittailua. Ei kaikki naiset ole tuollaisia tai kuten tässä ketjussa.
Odotan järkytyksellä aikaa, kun ehkä olen itse äiti. Tällä hetkellä tuntuu tavattoman vieraalta, että elämäni täyttyisi jo ylipäätään sen lapsen olemassaoloon totuttelun imettämisineen ja nukuttamisineen lisäksi perhepeteilystä, lastenvaateshoppailusta, perhekerhoilusta, puistotreffeistä, soseiden maistattelusta, lapsibloggailusta tai ylipäätään kaikesta, mikä ikinä vain voi tiivistyä lapsen ympärille. Ja ei: pointtini ei ole, että jokin noista olisi lähtökohtaisesti väärin, tai että olisi itsensä ylentämistä suoriutua noista kaikista. Tarkoitan sitä noihin asioihin tiivistyvää fanatismia! Että yhtäkkiä minä muuttuisin omasta itsestäni ÄIDIKSI!, jonka elämä rakentuu vain asioista, jotka liittyvät omaan lapseen (ja nimenomaan sillä materialistisella tasolla, josta saadaan faceen ja instaan myyviä kuvia!). Tai että minä kokisin valtavan tärkeäksi julistaa loputtomiin näkemystä täydellisestä vaipan asentamisesta oikeaoppiseen imettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:41"]Mitä muuten tehdä tilanteessa, jossa koliikki ja refluksilapsen äiti kertoo tilanteestaan? Itsellä ei kokemusta, mutta tuntuu tyhmältä vain ihan hiljaa kuunnellakaan sanomatta mitään. Kysyin sitten, että auttaisiko flunssaista lasta se että sängyn pääty olisi vähän korkeammalla? Tähän tämä äiti sitten nauraa ihan oikeasti ilkeästi että "luuletko etten tuollaista olisi itse keksinyt" ja näyttää siltä, että loukkaantui suorastaan. Hän kuitenkin tietää, etten tiedä koliikista tai refluksista mitään. Miksi hän sitten tilittää minulle? Mitä hän minulta odotti? [/quote] Vaikka että sanoisit että tuon täytyy olla rankkaa ja että itselläsi ei ole kokemusta asiasta ja että mistä hän on hakenut apua tilanteeseen. Ei aina tarvitse neuvoa, varsinkaan jos ei itsellä ole kokemusta tai tietoa asiasta. Voi vain kuunnella ja olla tukena.
[/quote]
En tarkoittanut pahaa, pitikö minulle nauraa päin naamaa siksi? Missä sen koliikkiäidin ymmärrys muita kohtaan on?
[/quote]
Varmaan jossain siellä unettomissa öissä ja kiukkuisissa päivissä. Ei kai tuosta tarvitse niin paljon itseensä ottaa. Olihan tuo kommenttisi vähän arvoton kun itsekin tiesit, ettet tiedä koliikkilapsista mitään.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:41"]Mitä muuten tehdä tilanteessa, jossa koliikki ja refluksilapsen äiti kertoo tilanteestaan? Itsellä ei kokemusta, mutta tuntuu tyhmältä vain ihan hiljaa kuunnellakaan sanomatta mitään. Kysyin sitten, että auttaisiko flunssaista lasta se että sängyn pääty olisi vähän korkeammalla? Tähän tämä äiti sitten nauraa ihan oikeasti ilkeästi että "luuletko etten tuollaista olisi itse keksinyt" ja näyttää siltä, että loukkaantui suorastaan. Hän kuitenkin tietää, etten tiedä koliikista tai refluksista mitään. Miksi hän sitten tilittää minulle? Mitä hän minulta odotti? [/quote] Vaikka että sanoisit että tuon täytyy olla rankkaa ja että itselläsi ei ole kokemusta asiasta ja että mistä hän on hakenut apua tilanteeseen. Ei aina tarvitse neuvoa, varsinkaan jos ei itsellä ole kokemusta tai tietoa asiasta. Voi vain kuunnella ja olla tukena.
[/quote]
En tarkoittanut pahaa, pitikö minulle nauraa päin naamaa siksi? Missä sen koliikkiäidin ymmärrys muita kohtaan on?
[/quote]
Luulen, että ko. äiti on saanut kuunnella typeriä neuvoja ihan tarpeeksi. Jokaisella kun tuntuu olevan mielipide siitä miksi vauva huutaa.
Tämä on varmaan juuri klassinen esimerkki tilanteesra, missä toinen väsyneenä avautuu ja saa palkinnoksi v***n typerän neuvon, oikea ratkaisu oli ollut se, että kuuntelet ja osoitat empatiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:51"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:41"]Mitä muuten tehdä tilanteessa, jossa koliikki ja refluksilapsen äiti kertoo tilanteestaan? Itsellä ei kokemusta, mutta tuntuu tyhmältä vain ihan hiljaa kuunnellakaan sanomatta mitään. Kysyin sitten, että auttaisiko flunssaista lasta se että sängyn pääty olisi vähän korkeammalla? Tähän tämä äiti sitten nauraa ihan oikeasti ilkeästi että "luuletko etten tuollaista olisi itse keksinyt" ja näyttää siltä, että loukkaantui suorastaan. Hän kuitenkin tietää, etten tiedä koliikista tai refluksista mitään. Miksi hän sitten tilittää minulle? Mitä hän minulta odotti? [/quote] Vaikka että sanoisit että tuon täytyy olla rankkaa ja että itselläsi ei ole kokemusta asiasta ja että mistä hän on hakenut apua tilanteeseen. Ei aina tarvitse neuvoa, varsinkaan jos ei itsellä ole kokemusta tai tietoa asiasta. Voi vain kuunnella ja olla tukena. [/quote] En tarkoittanut pahaa, pitikö minulle nauraa päin naamaa siksi? Missä sen koliikkiäidin ymmärrys muita kohtaan on? [/quote] Luulen, että ko. äiti on saanut kuunnella typeriä neuvoja ihan tarpeeksi. Jokaisella kun tuntuu olevan mielipide siitä miksi vauva huutaa. Tämä on varmaan juuri klassinen esimerkki tilanteesra, missä toinen väsyneenä avautuu ja saa palkinnoksi v***n typerän neuvon, oikea ratkaisu oli ollut se, että kuuntelet ja osoitat empatiaa.
[/quote]
Tarkoitin hyvää, annoin vitun typerän neuvon jolle saa nauraa päin naamaa? Kiva, kiitos ja hei. Luulin, että käytöstavat koskee kaikkia. Olisin voinut pyytää anteeksi sitä, että neuvoni oli turha mutta ei tehnyt siinä enää mieli.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:08"]Minua ahdistaa tämä sama asia jo valmiiksi ja olen vasta raskaana ensimmäistä kertaa. Milloin joutuu vertailun kohteeksi "ai sinulla on vasta noin pieni vatsa, minulla oli noilla viikoilla jo näin ja näin iso", milloin saan taivastelua kun en tiedä kauanko pystyn/haluan imettää "et ole suunnitellut imettäväsi kahta vuotta, kyllä minä ainakin onnistuin tottakai sinultakin onnistuu", kun kerron etten viitsi ostaa varastoon vaatteita joita e välttämättä edes ehdi käyttää "miksi et ole ostanut vaatteita tuota enempää, minä ainakin innostuin shoppailemaan ainakin heti plussattuani". Ja lista jatkuu vaikka kuinka pitkään. Minulle eivät naiset enää muusta puhukaan kuin heidän omasta raskaudestaan, lapsistaan ja jutuistaan. [/quote] Koeta kestää ja yritä hankkia parempia ystäviä. Elämä on liian lyhyt että sitä kannattaa kuluttaa kuuntelemalla pätemisentarpeisten kuittailua. Ei kaikki naiset ole tuollaisia tai kuten tässä ketjussa.
[/quote]
Heh, joku muu ehti kirjoittaa sen, mitä itse pyörittelin mielessäni hyvän aikaa. :) Tuossa oli tiivistettynä omiakin "pelkojani". Tai ehkä enemmän pelkään sitä, että positiivisen raskaustestin jälkeen olen jo osallistunut johonkin suureen kokeeseen, jonka olen ryssinyt jo oikeastaan siinä vaiheessa, kun vatsani alkaa pyöristyä. Näin runollisesti ilmaistuna.. :D
Mutta ehkä oikea maailma odottaa jossakin tuolla, ja tämä on tätä virtuaalimaailman luomaa kammoa.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:18"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:15"] [quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 13:10"]Kyllähän jokainen vanhempi joka on ollut lapsensa kanssa puistossa, muskarissa tms. paikassa tunnistaa "superäidin". Jonka tärkein olemassa olon tarkoitus on olla äiti ja elämän tehtävä on elää lapsensa kautta. Esim. itse törmäsin tyyppiin joka vaikutti ihan ok tyypiltä. Juteltiin niitä näitä ja sitten hän kysyi kuinka kauan aion olla kotona lapsen kanssa. Sanoin että yrittäjänä en voi töistä olla pois kovin kauaa. Ennen kuin ehdin edes kertoa että lapstani hoitaa työpäivinäni mummu ja pappa kotihoidontuella, alkoi tämä superäidiksi paljastunut henkilö paasata kovaan ääneen miten hänen mielestään on tärkeää lapsen saada olla kotona vähintään kolmevuotiaaksi asti, kuinka se on ehdoton edellytys lapsen normaalille kehitykselle. Ja kuinka hän on sen kolme vuotta jokaisen lapsensa kanssa kotona. No itseä lähinnä huvitti, mutta voin arvata että joku mahdollisesti omista valinnoistaan epävarmempi äiti olisi voinut hyvinkin pahoittaa mielensä kyseisen henkilön sanavalinnoista ja äänensävystä. Ja sehän hänellä ehkä tarkoitus olikin. Tämän tyyppisiin tilanteisiin törmäsin kyllä usein, vaikka en pikkulapsiaikana niin kauheasti kulkenutkaan paikoissa, joissa törmäsin muihin vieraisiin äiteihin. Eli kyllä tämä ilmiö on olemassa. Itsestä on jotenkin myös surullista että naiset alkavat päteä lastenhoidolla. Kun ei siinä oikeasti ole mitään pätemisen aihetta. [/quote] Jos olisit oikeasti varma ja tyytyväinen omiin ratkaisuihisi ja niiden paremmuuteen, et edes enää muistelisi tuon "väärässä olevan supermamman" kommenttia. Toinen teistä on oikeassa ja parempi äiti siltä osin. En ota kantaa kumpi, siitä voi olla montaa mieltä. Kaikki tavat kun eivät ole yhtä hyviä, on sitten kyse mistä tahansa asiasta. [/quote] Kai hän sen mainitsi, kun tässähän on puhe juuri tuollaisesta ihmistyypistä! Jos oikeasti olisi varma ja enpä nyt sano kumpi mutta ... blaablaablaa! Tuokin on vain yksi keino yrittää lytätä toinen. Kyllä tuo lainaamasi kirjoittaja vaikuttaa paljon varmemmalta ja rennomalta kuin sinä. Samaa noloa keinoa käyttää myös kateuskortin viljelijät ja "se koira älähtää" - sanonnan käyttäjät. Yhtä tehottomia kaikki. [/quote] :D Täällä joku keittiöpsykologi ulisee. Ihan ohiksena, mutta tiedoksi vain, että tuollainen sanomisten ja lausahdusten analysointi on yksi tutkimusmetodi nimeltään diskurssianalyysi, ei mikään "vain yksi keino lytätä toinen". ;) [/quote] Kiitos päivän parhaista nauruista! :DDDD Vai on tällainen sanailu mielestäsi diskurssianalyysiä.. Voi hyvät hyssykät. :DDD
[/quote]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi
Naura ihan rauhassa, mutta selvittyäsi hengenhaukkomisestasi voit käydä vilkaisemassa mitä tuolla sinulle selkeästi vieraalla termillä tarkoitetaan. Se viittaa nimenomaan tuollaiseen "sanailujen" takana olevien merkitysten ja syiden tutkimiseen.
[/quote]
Kuule olen käyttänyt kyseistä menetelmää niin opinnäytetyssäni kuin muutamassa muussakin tutkimuksessani, joten menetelmä on tuttu ;) , eikä sitä todellakaan käytetä siten, että otetaan muutama lause asiayhteydestään ja sitten mututuntumalla päätellään mitä mahdollisesti sanoja on tarkoittanut! :DDD
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 14:52"]http://fi.wikipedia.org/wiki/Diskurssianalyysi
Naura ihan rauhassa, mutta selvittyäsi hengenhaukkomisestasi voit käydä vilkaisemassa mitä tuolla sinulle selkeästi vieraalla termillä tarkoitetaan. Se viittaa nimenomaan tuollaiseen "sanailujen" takana olevien merkitysten ja syiden tutkimiseen.
[/quote]
Tämä on taas niin hienoa ja tieteellistä, että en ihan ymmärrä miksi naurat tuolle joka esitti ihmisten tapoja lytätä toinen muka puoli huolimattomasti? Eli siis hän harrasti diskurssianalyysia ja se oli sinusta hauskaa? Vai sinun mielestäsi sanontoja viljelevät ihmiset tekevät sitä?
Vai siis mikä sinua naurattaa?
[/quote]
Täh? Minua ei naurata mikään, vaan tuo ylempihän tässä taisi pudota tuoliltaan. Ja lopusta selityksestä en saanut kyllä selvää... Tämä sivukeskustelu nyt liittyi vaan tuohon, kun joku tuolla aikaisemmin väitti tietynlaisten sanamuotojen olevan vain toisten lyttäämistä.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 22:59"]
Joo. Oikeestaan se alkaa jo synnytyksestä, se miten synnytit määrittää sen millanen äiti olet ja millainen lapsesi on. Itse päätin jo raskautuessani, etten todellakaan arvostele toisten lapsia ja muita äitejä. Kasvattakoot kukin lapsensa tavallaan.
[/quote]
Miten tämä ilmenee ihan oikeasti? Siis kerro joku käytännön esimerkki, jossa sinun on todettu olevan parempi/huonompi kuin muut synnytysten perusteella. Ja ap kerro, miten tuo ilmenee käytännössä, että arvostellaan koko ajan ja aina ja kaikkialla muita äitejä?
Minäkään en jaksa aina muita ihmisiä. En naapurin lapsetonta paria, enkä leikkipuiston muita äitejä. Mutta ei se johdu siitä että kokisin muiden määrittelevän minua sen mukaan millainen äiti olen tai miten olen synnyttänyt. En vain jaksa aina ihmisiä. Ja vanhempien kanssa en aina meinaa jaksa sitä erilaisuutta mitä lastenkasvatuksessa luonnollisesti meillä on. On tympeää, kun toinen saa ottaa kädestä ja töniä liukumäessä ja sitten pitää sanoa omalle lapselle miksi niin. Ja on toisaalta tympeää, kun joku kulkee kädet ojossa lapsensa perässä eikä lapsi saa edes leikkiä kunnolla.
Mutta, elämä on.
[/quote]
Minä voin kertoa. Minun esikoisen synnytys kesti 24 tuntia ja oli muutenki vaikea, vauvan sydänäänet romahtivat ja meinattiin leikata, mutta matkalla leikkaussaliin aukesi lopulta kokonaan ja synnytin leikkaussalin pöydällä imukupin avulla. Eräs monesta syystä entinen ystäväni taas synnytti 4 tunnissa ja voi, et olen saanut kuulla tästä. Kuinka hän on niin hyvä synnyttämään kun vaan 4 tuntia meni. Enkä vain kuvittele hän sanoi minulle juuri noin. Oltiin sitten sopivasti raskaana samaa aikaa kun molemmat odottivat kuopustaan ja koko raskausajan sain kuulla taas siitä kuinka hän on niin hyvä synnyttämään. "Ei Pekan(nimi muutettu) varmaan edes tarvii kauaa olla mun synnytyksessä mukana kun oon niin nopea synnyttämään.", "Pitää varmaan muuttaa sairaalaan viereen et ehtii sairaalaan, kun oon niin nopea synnyttämään.", "Voisin synnyttää vaikka joka päivä kun se on niin helppoa ja oon niin nopea synnyttämään." ja niin edes päin. Luojan kiitos ei tarvitse olla enää kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä ja ilmeisesti Karma iski, kun toinen synnytys ei sitten ollutkaan niin helppo ja nopea ja arvaten saatiin sitten kuullaa koko ajan kuinka rankkaa hänellä oli. Yllätys mulla ei siinä kohtaa riittänyt enää empatia.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 10:29"]
4 tässä taas. Mietitäänpäs vähän. Sain paljon kärkkäitä kommentteja, joissa minua syytettiin ahdistavaksi perfektionistiksi, jolla on emotionaalisia ongelmia, joka pitää itseään muita parempana, nostaa itsensä jalustalle ja suorittaa äitiyttä. Vihaa ja närkästystä, haukkumista ja lyttäämistä. Tarkastellaanpa vielä alkuperäistä viestiäni, joka tämän raivon nostatti, eli millä perusteilla olen edellä mainitun kaltainen: "Mm. imetin pitkään, tein itse soseet luomuruoasta, jaksoin kävellä pitkiä vaunulenkkejä, lapseni on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, koti on siisti jne." Mikä näistä asioista on mielestänne liikaa ja turhaa perfektionismia? Mistä olisi pitänyt luopua, jotta olisin hyväksytty muiden mammojen keskuudessa? Onko täysin mahdotonta hyväksyä, että joku tekee näitä asioita nauttien ja ilman stressiä? Kaikilla tuntuu lisäksi menneen ohi se, että en ole ketään neuvonut. En taida jatkossakaan uskaltaa, kun pelkkä kannustaminen soseiden tekemiseen otetaan hyökkäyksenä ja puolustaudutaan raivoisasti.
[/quote]
Oikeasti, käsi sydämellä, eikö sinun viesteistäsi kuulu läpi oma superäitiytesi korostaminen? Ihan totta, ei niitä soseita tarvitse tehdä itse (paitsi sinun mielikuvissasi, jossa se määrittelee hyvän äitiyden) eikä kodin tarvitse olla koko ajan tiptop (se ei meillä häiritse ketään). Itse en imettänyt kuin 3kk, syötin kaupan soseita, kämppäkin on vähän sinne päin, enkä liikuntaakaan harrasta juuri nimeksikään, SILTI olen hyvä äiti ja lapseni ovat onnellisia, mutta SINUN mielestä näin ei ole, joten koet tarvetta ohjata ja kannustaa johonkin mihin en itse koe tarvetta. Tämä on todella ärsyttävää sinunlaisissa äideissä. Sinunlaiset äidit luulevat ettei tällainen äiti ole hyvä äiti. Een minä koe huonommuutta sinun seurassasi, mutta sinä ket ahdistavana minun elämäni. Kummalla se ongelma oikeastaan on?
Mitä muuten tehdä tilanteessa, jossa koliikki ja refluksilapsen äiti kertoo tilanteestaan? Itsellä ei kokemusta, mutta tuntuu tyhmältä vain ihan hiljaa kuunnellakaan sanomatta mitään. Kysyin sitten, että auttaisiko flunssaista lasta se että sängyn pääty olisi vähän korkeammalla? Tähän tämä äiti sitten nauraa ihan oikeasti ilkeästi että "luuletko etten tuollaista olisi itse keksinyt" ja näyttää siltä, että loukkaantui suorastaan.
Hän kuitenkin tietää, etten tiedä koliikista tai refluksista mitään. Miksi hän sitten tilittää minulle? Mitä hän minulta odotti?