Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette voi ohittaa koiran kanssa muita koiria sujuvasti?
22.12.2021 |
Vaan jäätte pönöttämään esim. kuntoradan sivuun ja odottamaan, että vastaantuleva ohittaa? Tai raahattu koiran jonnekin puun taakse piiloon? Tai otatte pikkukoiran syliin?
On suoraan sanoen veemäistä tulla vastaan nuoren saksanpaimenuroksen kanssa, joka suhtautuu sinänsä rauhallisesti vaikka uteliaasti muihin koiriin, mutta tilanne muuttuu sille hämmentäväksi kun vastaantuleva koira viedään sivuun ”vaanimaan” ja yleensä sinne myös räksyttämään. Miksi ei voi vaan ohittaa määrätietoisesti, toki etäisyyttä pitäen?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen, että mistä tämä idea on alunperinkään tullut, että koiran kanssa kuuluu jäädä seisomaan kun tulee toinen koira vastaan. Ei siinä ole mitään logiikkaa. Normaalisti rennosti kävelevä koira lähettää rauhallisia signaaleja muille, pysähtynyt ja tuijottava tulkitaan helposti riitaa haastavaksi. Ja miksi ihmisetkään haluaisivat pysähtyä lenkillä seisoskelemaan tai jopa rynnätä jonnekin puskaan piiloon aina kun toinen koira tulee vastaan? Sen verran on PYSTYTTÄVÄ opettamaan koiralle, että ulkoilu onnistuu ilman tuollaista sekoilua.
Se tulee esim. siitä, että kävellessä koira pääsee kiskaisemaan tasapainon pois alta.
No sitten se pitää opettaa olemaan kiskomatta se koira. Kyllä meilläkin painonsa puolesta pystyisi, mutta ei tulisi kysymykseenkään että toimisi niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen, että mistä tämä idea on alunperinkään tullut, että koiran kanssa kuuluu jäädä seisomaan kun tulee toinen koira vastaan. Ei siinä ole mitään logiikkaa. Normaalisti rennosti kävelevä koira lähettää rauhallisia signaaleja muille, pysähtynyt ja tuijottava tulkitaan helposti riitaa haastavaksi. Ja miksi ihmisetkään haluaisivat pysähtyä lenkillä seisoskelemaan tai jopa rynnätä jonnekin puskaan piiloon aina kun toinen koira tulee vastaan? Sen verran on PYSTYTTÄVÄ opettamaan koiralle, että ulkoilu onnistuu ilman tuollaista sekoilua.
Se tulee esim. siitä, että kävellessä koira pääsee kiskaisemaan tasapainon pois alta.
Hiukanko pelottavaa kohdata koirakko, jonka ihminen ei pysty hallitsemaan koiraa, vaan joutuu pysäyttämään sen ja aiheuttamaan jännitteisen tilanteen, koska muutan koira saattaa kiskaista taluttajan kumoon. Juuri tämän takia mä pelkään niitä tilanteita, joissa mennään tien reunaan tai puskaan nököttämään ja tuijottelemaan. On aivan selvää, ettei tilanne ole silloin ihmisen hallinnassa.
Sekä aloituksesta ja monista vastauksista tulee sellainen kuva, että oma ohitus onnistuu silloin, kun se onnistuu myös vastaantulevalta koirakolta. Tällöinhän ongelma on molemmilla koirakoilla, eikä vain sillä joka jää jumittamaan tien sivuun.
Selväähän se on, että nopea ohitus edellyttää molempian aktiivisuutta, silloin kun kuljetaan vastakkaisiin suuntiin.
Ehkä pysähtyjät kokevat (tämä on vain arvaus), että jos eivät tee mitään, "ei tapahdu heistä johtuvaa ongelmaa." Ajatus on kummallinen: pitkittämällä ohitustilannetta, he nimenomaan lisäisivät "ongelman" todennäköisyyttä.
"Kulkureitillä on jotain kummallisia, epäilyttäviä pönöttäjiä... ei normaalia! WUH!" Ja "Siinä se mahtavampi menee, jota isäntäni väistyy... WUH, WUH!"
Sosiaalinen vastuu ei häviä pönöttämällä, periaatteelle "en tehnyt mitään, minähän vain seisoin paikallani" kun se pysähtyminenkin on teko. Poikkeamista normaalista.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan näitä lukkiutuneita tilanteita, kun vastaantuleva koirakko jähmettyy tuijottamaan jäykkänä. Ihmiset, ei ole ok käytöstä antaa koiran seistä jäykkänä ja tuijottaa lähestyvää koiraa, se on aggressiivinen signaali. Opettakaa koiranne ohittamaan nätisti! Omani osaa kyllä, mutta joka lenkillä on pakko olla skarppina useampaan otteeseen tunnelman kiristyessä tuijottajien takia.
Hemmetti. Te, jotka olette niin täydellisiä koirankouluttajia, niin kouluttakaa se hurtanne olemaan välittämättä niistä pysähtyjistä. Eihän sen pitäisi olla vaikeaa, vai kuinka.
Itse myönnän suoraan, että en omaa koiraani saa kaikkien vastaantulijoiden kohdalla käyttäytymään kunnolla. Oman kokoiset tai hieman isommat uroskoirat saavat sen jäätymään ja jossain vaiheessa alkaa rähjäys. Voin kyllä pitää sen tiukassa hihnassa ja väistää sivummalle, mutta siinä se onkin. Joten opeta se koirasi vaan menemään ohi (niin mun koirani tekee kaikkien pienten rähjääjien kohdalla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menen aran koiran kanssa usein tien sivuun. Ohitustilanteet sujuvat suht hyvin, jos pysähdytään ja käsken istumaan. Antaa toisen yleensä silloin mennä nätisti ohi. Liikkeessä ohittaminen on vielä vähän niin ja näin. Harmittaa kyllä, kun joku sitten väen vängällä haluaa tunkea sen koiransa kanssa tututstumaan. Koira menee ihan hysteeriseksi, jos toinen tulee liian lähelle. Ensin rähisee ja yrittää sitten paeta. Ja sitten on taas otettukin kivasti takapakkia koulutuksessa.
Jos joku on tunkemassa iholle, niin sen voi kieltää.
Näin toiminkin, jos vaan suinkin ehdin. Moni vaan tekee sen tututstumispäätöksen juuri siinä kohdalla. Tulevat hihna lyhyellä kohti ja yht äkkiä löysäävät talutinta ja päästävät koiransa "tutustumaan". Tässä on yleensä se 1-3 sekuntia aikaa reagoida. Ja varmasti näkevät, että kyseessä on koulutustilanne. En anna oman koiran tuijottaa vaan istuu yleensä selin vastantulijaan ja sen verran lähellä, että etutassut koskevat minun varpaita. Oma koira ohittaa noin 50% koirista suht hyvin myös kävellen, mutta jos nään, että koirani aikoo aloittaa rähinän, menen mieluummin sivuun, ettei huono käytös pääse vahvistumaan. Kyseessä todella arka yksilö, joka aikaisemmin huusi kuin syötävä, jos näki, että jossain horisontissa menee toinen koira. Ilman näitä väkisintutustujia oltaisiin edetty koulutuksessa jo ehkä vähän pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Sekä aloituksesta ja monista vastauksista tulee sellainen kuva, että oma ohitus onnistuu silloin, kun se onnistuu myös vastaantulevalta koirakolta. Tällöinhän ongelma on molemmilla koirakoilla, eikä vain sillä joka jää jumittamaan tien sivuun.
Itsevarmat haistaa pönöttäjien pelon? Muuten olisi ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun koirani on vähän remmirähjä joillekin tietyille koirille. Varsinkin niille, jotka saattavat jäädä maahan vaanimaan tai tulevat kohti hyökkäävällä tavalla. Yleensä vasta kohdalla ärähtää, mutta me mennään vaan ohi eikä jäädä miettimään. En ymmärrä miten sellainen tilanne edes pääsee syntymään, että koira menee maahan makaamaan ja omistaja pysähtyy viereen!? Sitten lässytellään ja maanitellaan ylös ja sitten yhtäkkiä ampaistaan räyhäten pystyyn. Monet noutajat tekevät tätä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 50kg pelottavan näköinen koira, joten monet onneksi väistää kauas tai kääntyy kokonaan ympäri. Omaa koiraani ei voisi vähempää kiinnostaa pienet räksyttäjät, harvaa edes vaivautuu katsomaan, vaan nuuskii omiaan.
Jotenkin huolestuttavaa, että noiden räksyttäjien ja maahan jäätyvien koirien omistajat eivät yleensä edes yritä kouluttaa koiraansa. Ei kuulu edes yhtä kieltosanaa, vaan omistaja tuijottaa vaan suu auki vastaantulijaa... Jos minä antaisin koirani räyhätä vastaantulijoille viiden metrin päässä fleksissä, niin varmasti saisin poliisit perääni. Pikkukoirille sallitaan huono käytös.
Tämä on ihan totta, ja periaatteessa onkin tosi hyvä juttu, että ne joita ei koirien koulutus niin kiinnosta, ottavat nimenomaan pienen koiran.
Niitä pikkukoiria otetaan nimenomaan perheisiin, joissa on se viimeinen lapsi tehty, ja sitten halutaan vielä jotain. Niitä otetaan nimenomaan perhekoiriksi - silleen että kenelläkään ei lopulta ole sitä perimmäistä vastuuta siitä koirasta. Sitten sitä ulkoiluttaa kaikki vauvasta vaariin, eikä mitään johdonmukaisuutta välttämättä ole.
Mutta kuten sanottu, hyvä että ottavat pääasiassa pikkukoiria, eikä kuten naapurustosta yksi perhe, paperittoman Rottweiler-uroksen. Laittoivat sille oikein 70cm korkeat puutarha-verkkoaidatkin. Nyt sitä tosin ei ole enää näkynyt, veikkaan että päätyi uuteen kotiin kun kasvoi teiniksi. Jo pentuna sitä ulkoilutti perheen teinityttö, joka ei pystynyt pitelemään, kun koira päätti lähteä moikkaamaan muita koiria.
Joten kyllä ja pliis, jos otatte koiran muuten vaan vailla sen kummempaa aikomusta kouluttaa, ottakaa pikkukoira. Niiden kanssa pärjää aina, ja vaikka olisivat millaisia rähjiä, eivät saa pahempaa jälkeä aikaan.
PS. Ohitustilanteessa olkaa ystävälliset ja LAITTAKAA SE OMA KOIRA SITEN, ETTÄ IHMISET KOHTAAVAT LÄHEKKÄIN, JA KOIRAT ON SIELLÄ ULKOSIVULLA!!! Ei voi olla niin vaikeaa, mutta nähtävästi monille on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menen aran koiran kanssa usein tien sivuun. Ohitustilanteet sujuvat suht hyvin, jos pysähdytään ja käsken istumaan. Antaa toisen yleensä silloin mennä nätisti ohi. Liikkeessä ohittaminen on vielä vähän niin ja näin. Harmittaa kyllä, kun joku sitten väen vängällä haluaa tunkea sen koiransa kanssa tututstumaan. Koira menee ihan hysteeriseksi, jos toinen tulee liian lähelle. Ensin rähisee ja yrittää sitten paeta. Ja sitten on taas otettukin kivasti takapakkia koulutuksessa.
Jos joku on tunkemassa iholle, niin sen voi kieltää.
Näin toiminkin, jos vaan suinkin ehdin. Moni vaan tekee sen tututstumispäätöksen juuri siinä kohdalla. Tulevat hihna lyhyellä kohti ja yht äkkiä löysäävät talutinta ja päästävät koiransa "tutustumaan". Tässä on yleensä se 1-3 sekuntia aikaa reagoida. Ja varmasti näkevät, että kyseessä on koulutustilanne. En anna oman koiran tuijottaa vaan istuu yleensä selin vastantulijaan ja sen verran lähellä, että etutassut koskevat minun varpaita. Oma koira ohittaa noin 50% koirista suht hyvin myös kävellen, mutta jos nään, että koirani aikoo aloittaa rähinän, menen mieluummin sivuun, ettei huono käytös pääse vahvistumaan. Kyseessä todella arka yksilö, joka aikaisemmin huusi kuin syötävä, jos näki, että jossain horisontissa menee toinen koira. Ilman näitä väkisintutustujia oltaisiin edetty koulutuksessa jo ehkä vähän pidemmälle.
Käyttäytyvätköhän baarissakin samalla tavalla... impulsiivisesti hyökäten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan näitä lukkiutuneita tilanteita, kun vastaantuleva koirakko jähmettyy tuijottamaan jäykkänä. Ihmiset, ei ole ok käytöstä antaa koiran seistä jäykkänä ja tuijottaa lähestyvää koiraa, se on aggressiivinen signaali. Opettakaa koiranne ohittamaan nätisti! Omani osaa kyllä, mutta joka lenkillä on pakko olla skarppina useampaan otteeseen tunnelman kiristyessä tuijottajien takia.
Hemmetti. Te, jotka olette niin täydellisiä koirankouluttajia, niin kouluttakaa se hurtanne olemaan välittämättä niistä pysähtyjistä. Eihän sen pitäisi olla vaikeaa, vai kuinka.
Itse myönnän suoraan, että en omaa koiraani saa kaikkien vastaantulijoiden kohdalla käyttäytymään kunnolla. Oman kokoiset tai hieman isommat uroskoirat saavat sen jäätymään ja jossain vaiheessa alkaa rähjäys. Voin kyllä pitää sen tiukassa hihnassa ja väistää sivummalle, mutta siinä se onkin. Joten opeta se koirasi vaan menemään ohi (niin mun koirani tekee kaikkien pienten rähjääjien kohdalla)
Hemmetti, niin me ollaan tehtykin. Ei me silti nautita siitä, että te muut ette viitsi nähdä sitä vaivaa. Ei ne ohitustilanteet oikeasti ole kivoja meillekään, ja rajansa se on koulutetun koirankin pinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienen, haukkuvan koiran voi vaikka nostaa valjaissa ilmaan. Isoa koiraa ei voi.
Paras asenne on se, että aivan sama vastaantulija törttöilee, mun vastuulla on saada oma koira nätisti ohi, vaikka tulis mikä sirkus finlandia vastaan. En jää edes miettimään, miksi ja mitä vastaantulija säätää, ei kuulu mulle, vaan moka on mun, jos oma koirani pelleilee. Tämä säästää omia hermoja, koska vastaantulevan koirakon käytökseen ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa, joten miksi jäädä sitä märehtimään.
Tähän on yksi poikkeus, joka on sattunut mulle useita kertoja: kahden pikkukoiran omistajat seurustelevat kävelytiellä ja antavat ohikulkijalle tietä vetäytymällä tien eri reunoihin niin, että heidän pikkukoiransa huutavat täyttä kurkkua ja rempovat hihnassa tien kummallakin puolella ja väliin jää kapea väylä näiden kahden kiljujan välistä. Siis tämä on jo liikaa, kun omissa naruissa on kolme keskikokoista koiraa, joista kaksi urosta ja näistä toisella saattaa palaa käämi, kun pikkurähjät kirkuvat yksi kumpaankin korvaan.
Tässä kohtaa olen kyllä pysähtynyt ja sanonut että menkää samaan reunaan niin mahdutaan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menen aran koiran kanssa usein tien sivuun. Ohitustilanteet sujuvat suht hyvin, jos pysähdytään ja käsken istumaan. Antaa toisen yleensä silloin mennä nätisti ohi. Liikkeessä ohittaminen on vielä vähän niin ja näin. Harmittaa kyllä, kun joku sitten väen vängällä haluaa tunkea sen koiransa kanssa tututstumaan. Koira menee ihan hysteeriseksi, jos toinen tulee liian lähelle. Ensin rähisee ja yrittää sitten paeta. Ja sitten on taas otettukin kivasti takapakkia koulutuksessa.
Mutta miksi teet noin, kun se on niin epäluonnollista? Opettaisit ennemmin ohittamaan normaalisti, ei tarvitsisi teidänkään pysähdellä tämän tästä. Jos kuitenkin haluat tehdä noin, pidäthän huolen, että koira on katsekontaktissa sinuun, eikä tuijota vastaantulevaa koiraa.
Miksi se olisi epäluonnollista, että arka koira pysähtyy tuijottamaan vastaan tulevaa koiraa, jotta voi muodostaa käsityksen siitä onko lähestyvä lajitoveri uhka vai ei? Miksi koira toimisi vaistoilleen epäluonnollisella tavalla?
Jos koira on hyvin arka ohittaminen "normaalisti" on hankalaa, koska koira ei pysty epävarmuuttaan liikkumaan. Katsekontakti johonkin muuhun kuin lähestyvään epävarmuutta herättävään asiaan taas on sille täysin luonnotonta. Aran koiran kanssa eteneminen on valitettavan hidasta, mutta koiraa ei myöskään saa koskaan koulutettua ohituksiin, jos sitä ei altista näille epävarmuutta aiheuttaville tilanteille. Jokainen tilanne, mistä arka koira selviytyy lisää sen varmuutta ja helpottaa tulevia ohituksia. Hitaasti edetään siihen, että koira pystyy ottamaan katsekontaktin omistajaan lähestyvän koiran sijasta ja lopulta ohittamaan toisen koiran pysähtymättä.
Hirveän helppo sanoa, että kouluta koirasi ohittamaan normaalisti. Sitähän se aran koiran omistaja tekee, mutta työ on hidasta. Yhtä hyvin voisi kysyä miksi itse koet hankalana sen, että vastaantuleva koira pysähtyy ja tuijottaa? Miksi et ole kouluttanut koiraasi (tai itseäsi) olemaan välittämättä tästä asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Minun koirani on vähän remmirähjä joillekin tietyille koirille. Varsinkin niille, jotka saattavat jäädä maahan vaanimaan tai tulevat kohti hyökkäävällä tavalla. Yleensä vasta kohdalla ärähtää, mutta me mennään vaan ohi eikä jäädä miettimään. En ymmärrä miten sellainen tilanne edes pääsee syntymään, että koira menee maahan makaamaan ja omistaja pysähtyy viereen!? Sitten lässytellään ja maanitellaan ylös ja sitten yhtäkkiä ampaistaan räyhäten pystyyn. Monet noutajat tekevät tätä.
Ehkä koira ei tiedä, mitä ajatella - eihän isäntäkään tiedä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä onneksi tapahtuu todella harvoin (1/50), mutta joihinkin koiriin koirani iskee silmänsä niin että litistyy maahan eikä suostu liikkumaan. Tällöin koen että kaikille osapuolille on helpointa jos raahaan koiran valjaista muutaman metrin päähän tiestä.
RAAHAAT! Miksi et vain jää koirasi rauhoittamaan ja anna toisten mennä ohi? Se RAAHAAMINEN satuttaa koiraasi. Muuta toiminta tai anna koira sitä rakastaville.
Raahaaminen = nostan valjaista ylös ja talutan syrjään, kyllä ne takajalat siinä vaiheessa toimii. :D
En keneltäkään kanssakulkijalta edellytä sitä että heidän pitäisi viedä koiransa metrin päästä 40kg maassa makaavaa koiraa, kun kaikki tietävät että hyvin usein nuo "kyttäävät" koirat ryntäävät makuulta kun toinen koira tarpeeksi lähellä.
Onko tuo koiran strategia huijaus? Teeskentelee, ettei ole varuillaan, ja tarvittaessa tekee yllätyshyökkäyksen? Kosja ei ole kanttia kohdata toista luontevasti?
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ärsyttää se, että jotkut koiranulkoiluttajat olettavat kaikkien muidenkin koiranulkoiluttajien aina haluavan pysähtyä tervehtimään. Jäädään töllöttämään ja odottamaan tai jopa päästetään vaan se oma muppe flexissä tulemaan luokse eli normaali ohittaminen vaikeutuu heti. Välillä on koko kävelytien leveydeltä reitti blokattu sillä saakelin flexinhihnalla.
Silloin on ärsyttävintä kun on itse puhelimessa. Ei viitsi puhelimeen huutaa, että pain vit siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menen aran koiran kanssa usein tien sivuun. Ohitustilanteet sujuvat suht hyvin, jos pysähdytään ja käsken istumaan. Antaa toisen yleensä silloin mennä nätisti ohi. Liikkeessä ohittaminen on vielä vähän niin ja näin. Harmittaa kyllä, kun joku sitten väen vängällä haluaa tunkea sen koiransa kanssa tututstumaan. Koira menee ihan hysteeriseksi, jos toinen tulee liian lähelle. Ensin rähisee ja yrittää sitten paeta. Ja sitten on taas otettukin kivasti takapakkia koulutuksessa.
Mutta miksi teet noin, kun se on niin epäluonnollista? Opettaisit ennemmin ohittamaan normaalisti, ei tarvitsisi teidänkään pysähdellä tämän tästä. Jos kuitenkin haluat tehdä noin, pidäthän huolen, että koira on katsekontaktissa sinuun, eikä tuijota vastaantulevaa koiraa.
Miksi se olisi epäluonnollista, että arka koira pysähtyy tuijottamaan vastaan tulevaa koiraa, jotta voi muodostaa käsityksen siitä onko lähestyvä lajitoveri uhka vai ei? Miksi koira toimisi vaistoilleen epäluonnollisella tavalla?
Jos koira on hyvin arka ohittaminen "normaalisti" on hankalaa, koska koira ei pysty epävarmuuttaan liikkumaan. Katsekontakti johonkin muuhun kuin lähestyvään epävarmuutta herättävään asiaan taas on sille täysin luonnotonta. Aran koiran kanssa eteneminen on valitettavan hidasta, mutta koiraa ei myöskään saa koskaan koulutettua ohituksiin, jos sitä ei altista näille epävarmuutta aiheuttaville tilanteille. Jokainen tilanne, mistä arka koira selviytyy lisää sen varmuutta ja helpottaa tulevia ohituksia. Hitaasti edetään siihen, että koira pystyy ottamaan katsekontaktin omistajaan lähestyvän koiran sijasta ja lopulta ohittamaan toisen koiran pysähtymättä.
Hirveän helppo sanoa, että kouluta koirasi ohittamaan normaalisti. Sitähän se aran koiran omistaja tekee, mutta työ on hidasta. Yhtä hyvin voisi kysyä miksi itse koet hankalana sen, että vastaantuleva koira pysähtyy ja tuijottaa? Miksi et ole kouluttanut koiraasi (tai itseäsi) olemaan välittämättä tästä asiasta?
Sen verran ehdotan tutustumaan koirien elekieleen, että selviää, miksi vieraan koiran tuijottaminen ei välttämättä ainakaan tuo lisää sellaisia kokemuksia, jotka lisäävät rohkeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä aloituksesta ja monista vastauksista tulee sellainen kuva, että oma ohitus onnistuu silloin, kun se onnistuu myös vastaantulevalta koirakolta. Tällöinhän ongelma on molemmilla koirakoilla, eikä vain sillä joka jää jumittamaan tien sivuun.
Itsevarmat haistaa pönöttäjien pelon? Muuten olisi ok.
Itseevarma koira reagoi pelkoon rauhoittamalla, ei hyökkäämällä.
Se on kyllä kaikinpuolin ikävää jos sattuu koira, joka puree omistajaansa. Silloinhan omistaja voi pelätä koiransa kieltämistä ja käskyttämistä jos se johtaa koiran hyökkäykseen. Toisaalta pelkkä stressitilanne voi sekoittaa, eikä koira tarkoituksella pure omistajaansa. Vaihtoehtoja on monta kun koira ei ole ihmiskielellä selittämässä motiiveitaan.