Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette voi ohittaa koiran kanssa muita koiria sujuvasti?
22.12.2021 |
Vaan jäätte pönöttämään esim. kuntoradan sivuun ja odottamaan, että vastaantuleva ohittaa? Tai raahattu koiran jonnekin puun taakse piiloon? Tai otatte pikkukoiran syliin?
On suoraan sanoen veemäistä tulla vastaan nuoren saksanpaimenuroksen kanssa, joka suhtautuu sinänsä rauhallisesti vaikka uteliaasti muihin koiriin, mutta tilanne muuttuu sille hämmentäväksi kun vastaantuleva koira viedään sivuun ”vaanimaan” ja yleensä sinne myös räksyttämään. Miksi ei voi vaan ohittaa määrätietoisesti, toki etäisyyttä pitäen?
Kommentit (122)
Naapurustossa on yhdellä omistajalla kovaa meteliä pitävät pienet koirat, vaikka mitä tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se seisoskelu auta arkaa koiraa rohkaistumaan millään tavalla.
Sinulla ei ole ollut todella arkaa koiraa? Koulutusta ei todellakaan aloiteta vaan viemällä sitä väkisin tilanteisiin joita se pelkää. Joskus esim. ohituskoulussa pitää aloittaa todella pitkällä etäisyydellä. Kun koira osaa olla reagoimatta vaikka 10m päässä olevaan koiraan, siirrytään lähemmäs. Väkisin ohi raahaamalla saatat aiheuttaa vain lisäharmia. Aran koran koulutus vaatii lehmän hermoja ja siihen menee aikaa. Oma koirani tosiaan reagoii pentuna yli 100m päässä oleviin koiriin. Nyt etäisyys on noin 1,5m. Istuen sujuu paremmin kuin kävellen. Malttaa silloin pitää kontaktin paremmin. Aikaa tähän pisteeseen on mennyt toista vuotta, mutta en ole vielä menettänyt toivoani etteikö tästäkin vielä suht varma ohittaja tulisi.
Tämä juuri. Ihmiset ovat kovia pätemään, kunnes sitten kohdalle tulee se ensimmäinen hyvin arka koira. Varmasti toimiva keino saada remmirähjä tai hysteerinen poukkoilija on viedä epävarma koira sille liian hankaliin tilanteisiin väkisin. Siedätys alkaa pikkuhiljaa ja vaatii todellakin lehmänhermoja.
Tsemppiä teille siedätykseen. Oma koirani alkuun oli niin arka, että sen kanssa pystyi lenkkeilemään vain öisin. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin ohitukset sujuvat niin, että koira kulkee tilanteessa kuin tilanteessa vierelläni katsekontaktissa, hihna löysällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se seisoskelu auta arkaa koiraa rohkaistumaan millään tavalla.
Sinulla ei ole ollut todella arkaa koiraa? Koulutusta ei todellakaan aloiteta vaan viemällä sitä väkisin tilanteisiin joita se pelkää. Joskus esim. ohituskoulussa pitää aloittaa todella pitkällä etäisyydellä. Kun koira osaa olla reagoimatta vaikka 10m päässä olevaan koiraan, siirrytään lähemmäs. Väkisin ohi raahaamalla saatat aiheuttaa vain lisäharmia. Aran koran koulutus vaatii lehmän hermoja ja siihen menee aikaa. Oma koirani tosiaan reagoii pentuna yli 100m päässä oleviin koiriin. Nyt etäisyys on noin 1,5m. Istuen sujuu paremmin kuin kävellen. Malttaa silloin pitää kontaktin paremmin. Aikaa tähän pisteeseen on mennyt toista vuotta, mutta en ole vielä menettänyt toivoani etteikö tästäkin vielä suht varma ohittaja tulisi.
Tämä juuri. Ihmiset ovat kovia pätemään, kunnes sitten kohdalle tulee se ensimmäinen hyvin arka koira. Varmasti toimiva keino saada remmirähjä tai hysteerinen poukkoilija on viedä epävarma koira sille liian hankaliin tilanteisiin väkisin. Siedätys alkaa pikkuhiljaa ja vaatii todellakin lehmänhermoja.
Tsemppiä teille siedätykseen. Oma koirani alkuun oli niin arka, että sen kanssa pystyi lenkkeilemään vain öisin. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin ohitukset sujuvat niin, että koira kulkee tilanteessa kuin tilanteessa vierelläni katsekontaktissa, hihna löysällä.
Kyllä sen huomaa, onko menossa koulutustilanne, vai seistäänkö siinä vaan möllöttämässä. Monet ovat kestomöllöttäjiä, ei ole mikään vaihe koulutuksessa.
No niinpä! Yleensä ne on niitä räksyttäviä pikku-rakkeja joiden kanssa jäädään pysähdyksiin ihmettelemään kun vastaantuleva joutuu kaikin voimin raahaamaan kymmeniä kiloja painavan rottweilerinsa ohi kun se hämmentyy toisen oudosta käytöksestä. Miksi ei vaan voi sen pikkurottansa kanssa reippaasti mennä ohi vastaantulijasta? Raivostuttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Pienen koiran omistaja varmaan ajattelee vilpittömästi tekevänsä palveluksen, jos vie koiran sivuun ja antaa tietä ison koiran kulkea. T. Ison koiran omistaja
Perustuisiko se ajatukseen, että vastaantulija on aggressiivinen? Häntä täytyy olla ärsyttämättä pysymällä paikoillaan, olemalla vähemmän epämääräinen liikkeissään? (Pönötyskin tosin on epämääräistä.) Onko se sovinnollisuutta periaatteella "olemme suosiolla heikompi osapuoli" tai "emme ole vaara kohdatessa - me vaan ollaan tässä..." ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se seisoskelu auta arkaa koiraa rohkaistumaan millään tavalla.
Sinulla ei ole ollut todella arkaa koiraa? Koulutusta ei todellakaan aloiteta vaan viemällä sitä väkisin tilanteisiin joita se pelkää. Joskus esim. ohituskoulussa pitää aloittaa todella pitkällä etäisyydellä. Kun koira osaa olla reagoimatta vaikka 10m päässä olevaan koiraan, siirrytään lähemmäs. Väkisin ohi raahaamalla saatat aiheuttaa vain lisäharmia. Aran koran koulutus vaatii lehmän hermoja ja siihen menee aikaa. Oma koirani tosiaan reagoii pentuna yli 100m päässä oleviin koiriin. Nyt etäisyys on noin 1,5m. Istuen sujuu paremmin kuin kävellen. Malttaa silloin pitää kontaktin paremmin. Aikaa tähän pisteeseen on mennyt toista vuotta, mutta en ole vielä menettänyt toivoani etteikö tästäkin vielä suht varma ohittaja tulisi.
Tämä juuri. Ihmiset ovat kovia pätemään, kunnes sitten kohdalle tulee se ensimmäinen hyvin arka koira. Varmasti toimiva keino saada remmirähjä tai hysteerinen poukkoilija on viedä epävarma koira sille liian hankaliin tilanteisiin väkisin. Siedätys alkaa pikkuhiljaa ja vaatii todellakin lehmänhermoja.
Tsemppiä teille siedätykseen. Oma koirani alkuun oli niin arka, että sen kanssa pystyi lenkkeilemään vain öisin. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin ohitukset sujuvat niin, että koira kulkee tilanteessa kuin tilanteessa vierelläni katsekontaktissa, hihna löysällä.
Kyllä sen huomaa, onko menossa koulutustilanne, vai seistäänkö siinä vaan möllöttämässä. Monet ovat kestomöllöttäjiä, ei ole mikään vaihe koulutuksessa.
Eipä täällä varmasti kukaan olekaan väittänyt, että kaikki tavalla tai toisella hankalasti käyttäytyvät koirakot olisivat vasta koulutusvaiheessa. Jotku täällä vain yrittävät avata sitä, että kaikki pysähtelijät eivät ole vain koiransa suhteen luovuttaneita "möllöttäjiä".
Kouluttaminen ja siedättäminen ovat myös kaksi eri asiaa. Hyvin arka koira on niin lukossa näissä tilanteissa, että kouluttamisen aloittamiseen on vielä pitkä matka. Silloin ei voi kuin seistä odottamassa, että ohituksesta tulee aralle koiralle sellainen kokemus, että vastaantulija ei aiheuttanut sille uhkaa. Tästä johtuen omistajakaan ei voi keskittyä vain omaan koiraansa, vaan hänen on tarkkailtava vastaantulijaa, ettei hän päästä luvatta omaa koiraa aran koiran luokse ja pahenna tilannetta ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se seisoskelu auta arkaa koiraa rohkaistumaan millään tavalla.
Sinulla ei ole ollut todella arkaa koiraa? Koulutusta ei todellakaan aloiteta vaan viemällä sitä väkisin tilanteisiin joita se pelkää. Joskus esim. ohituskoulussa pitää aloittaa todella pitkällä etäisyydellä. Kun koira osaa olla reagoimatta vaikka 10m päässä olevaan koiraan, siirrytään lähemmäs. Väkisin ohi raahaamalla saatat aiheuttaa vain lisäharmia. Aran koran koulutus vaatii lehmän hermoja ja siihen menee aikaa. Oma koirani tosiaan reagoii pentuna yli 100m päässä oleviin koiriin. Nyt etäisyys on noin 1,5m. Istuen sujuu paremmin kuin kävellen. Malttaa silloin pitää kontaktin paremmin. Aikaa tähän pisteeseen on mennyt toista vuotta, mutta en ole vielä menettänyt toivoani etteikö tästäkin vielä suht varma ohittaja tulisi.
Tämä juuri. Ihmiset ovat kovia pätemään, kunnes sitten kohdalle tulee se ensimmäinen hyvin arka koira. Varmasti toimiva keino saada remmirähjä tai hysteerinen poukkoilija on viedä epävarma koira sille liian hankaliin tilanteisiin väkisin. Siedätys alkaa pikkuhiljaa ja vaatii todellakin lehmänhermoja.
Tsemppiä teille siedätykseen. Oma koirani alkuun oli niin arka, että sen kanssa pystyi lenkkeilemään vain öisin. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin ohitukset sujuvat niin, että koira kulkee tilanteessa kuin tilanteessa vierelläni katsekontaktissa, hihna löysällä.
Kiva kuulla tällaisia menestystarinoita :) Valaa uskoa tämän omankin otuksen kanssa onnistmiseen. Minunkin koira pelkäsi aluksi ihan kaikkea. Koirien lisäksi pelkäsi myös autoja, pyöriä, lintuja, lapsia jne. Muihin on jo hyvin siedättynyt, mutta lajitoverit tuottavat vielä päänvaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pönöttäjien pelko haistetaan, vaikka hyvää tatkoittavat.
Näin ollen, pönöttäjät kai monesti aiheuttavat toisen koiran "huonon" käytöksen (on täysin normaalia haukkua creeppereille!)
Pönöttäjät saa sitten muita haukuttamalla syyn toistaa pönötystään... kun on niitä "aggressiivisia vastaantulijoita"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ne pennut traumatisoituu? Ovatko traumatisoituneita jo luovutushetkellä?
Jos ihmiset mieluummin pönöttää, kuin häpeää sitä, että oma koira on traumatisoitunut ja kohtaaminen äänekästä. Ihan ymmärrettävää sikäli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumaterapia onkin sitten vaativa tehtävä. Moni varmaan suosiolla pönöttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se seisoskelu auta arkaa koiraa rohkaistumaan millään tavalla.
Sinulla ei ole ollut todella arkaa koiraa? Koulutusta ei todellakaan aloiteta vaan viemällä sitä väkisin tilanteisiin joita se pelkää. Joskus esim. ohituskoulussa pitää aloittaa todella pitkällä etäisyydellä. Kun koira osaa olla reagoimatta vaikka 10m päässä olevaan koiraan, siirrytään lähemmäs. Väkisin ohi raahaamalla saatat aiheuttaa vain lisäharmia. Aran koran koulutus vaatii lehmän hermoja ja siihen menee aikaa. Oma koirani tosiaan reagoii pentuna yli 100m päässä oleviin koiriin. Nyt etäisyys on noin 1,5m. Istuen sujuu paremmin kuin kävellen. Malttaa silloin pitää kontaktin paremmin. Aikaa tähän pisteeseen on mennyt toista vuotta, mutta en ole vielä menettänyt toivoani etteikö tästäkin vielä suht varma ohittaja tulisi.
Tämä juuri. Ihmiset ovat kovia pätemään, kunnes sitten kohdalle tulee se ensimmäinen hyvin arka koira. Varmasti toimiva keino saada remmirähjä tai hysteerinen poukkoilija on viedä epävarma koira sille liian hankaliin tilanteisiin väkisin. Siedätys alkaa pikkuhiljaa ja vaatii todellakin lehmänhermoja.
Tsemppiä teille siedätykseen. Oma koirani alkuun oli niin arka, että sen kanssa pystyi lenkkeilemään vain öisin. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin ohitukset sujuvat niin, että koira kulkee tilanteessa kuin tilanteessa vierelläni katsekontaktissa, hihna löysällä.
Kiva kuulla tällaisia menestystarinoita :) Valaa uskoa tämän omankin otuksen kanssa onnistmiseen. Minunkin koira pelkäsi aluksi ihan kaikkea. Koirien lisäksi pelkäsi myös autoja, pyöriä, lintuja, lapsia jne. Muihin on jo hyvin siedättynyt, mutta lajitoverit tuottavat vielä päänvaivaa.
Uteliaisuudesta kysyn, miten olet saanut pyörä- ja auto-ongelmat korjattua tai siedätettyä? Meillä joko pelätään tai vaan riekutaan kaikki lähellä menevät pyörät ja autot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se seisoskelu auta arkaa koiraa rohkaistumaan millään tavalla.
Sinulla ei ole ollut todella arkaa koiraa? Koulutusta ei todellakaan aloiteta vaan viemällä sitä väkisin tilanteisiin joita se pelkää. Joskus esim. ohituskoulussa pitää aloittaa todella pitkällä etäisyydellä. Kun koira osaa olla reagoimatta vaikka 10m päässä olevaan koiraan, siirrytään lähemmäs. Väkisin ohi raahaamalla saatat aiheuttaa vain lisäharmia. Aran koran koulutus vaatii lehmän hermoja ja siihen menee aikaa. Oma koirani tosiaan reagoii pentuna yli 100m päässä oleviin koiriin. Nyt etäisyys on noin 1,5m. Istuen sujuu paremmin kuin kävellen. Malttaa silloin pitää kontaktin paremmin. Aikaa tähän pisteeseen on mennyt toista vuotta, mutta en ole vielä menettänyt toivoani etteikö tästäkin vielä suht varma ohittaja tulisi.
Tämä juuri. Ihmiset ovat kovia pätemään, kunnes sitten kohdalle tulee se ensimmäinen hyvin arka koira. Varmasti toimiva keino saada remmirähjä tai hysteerinen poukkoilija on viedä epävarma koira sille liian hankaliin tilanteisiin väkisin. Siedätys alkaa pikkuhiljaa ja vaatii todellakin lehmänhermoja.
Tsemppiä teille siedätykseen. Oma koirani alkuun oli niin arka, että sen kanssa pystyi lenkkeilemään vain öisin. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin ohitukset sujuvat niin, että koira kulkee tilanteessa kuin tilanteessa vierelläni katsekontaktissa, hihna löysällä.
Kiva kuulla tällaisia menestystarinoita :) Valaa uskoa tämän omankin otuksen kanssa onnistmiseen. Minunkin koira pelkäsi aluksi ihan kaikkea. Koirien lisäksi pelkäsi myös autoja, pyöriä, lintuja, lapsia jne. Muihin on jo hyvin siedättynyt, mutta lajitoverit tuottavat vielä päänvaivaa.
Uteliaisuudesta kysyn, miten olet saanut pyörä- ja auto-ongelmat korjattua tai siedätettyä? Meillä joko pelätään tai vaan riekutaan kaikki lähellä menevät pyörät ja autot.
Meillä on toiminut etäisyys, niin että koira voi vielä rauhassa katsella ja pystyy luopumaan, jos olemus muuttuu jännittyneeksi otetaan lisää välimatkaa, pikku hiljaa lähemmäs. Nyt ei minun paimen enää reagoi autoihin tai pyöriin. Eri.
Koira on sosiaalinen eläin ja yleensä haluaa tutustella muihin koiriin. Omistajissa on kaikenlaisia omituisia tyyppejä. Toiset vievät koiransa pois tyyliin, minun koira saa olla vain minun kanssani. Nämä ovat niitä metsässä selin tielle möllöttäjiä. Toiset närkästyvät, kun toista koiraa rohjetaan ulkoiluttaa samoilla yleisillä reiteillä.
Pyöristä kysyvälle ohis. Itse olen taluttanut 6kk koiraa joka rähisi alkuun esim pyörille. No välillä tyttöni talutti pyörää hetken lähellämme kun talutin koiraa. Pikkuhiljaa tyttö talutti pyörää lähempänä. Sitten muutaman kerran jälkeen ajoi pyörällä vieressä kun koira lenkillä. Muutaman tällaisen harjoituksen jälkeen pystyin jo itse taluttamaan tätä koiraa pyöräillessäni. Nykyään koira vilkaisee vain uteliaasti ohittavia pyöriä sen toivossa olisiko esim tyttö tulossa ja pääsisi juoksemaan pyörän vieressä. Eli entisestä pelottavasta asiasta on tullut huippukiva asia.
Tämä ihan vaan maallikon kokemus ja kyseessä metsästyskoira.
Vierailija kirjoitti:
Koira on sosiaalinen eläin ja yleensä haluaa tutustella muihin koiriin. Omistajissa on kaikenlaisia omituisia tyyppejä. Toiset vievät koiransa pois tyyliin, minun koira saa olla vain minun kanssani. Nämä ovat niitä metsässä selin tielle möllöttäjiä. Toiset närkästyvät, kun toista koiraa rohjetaan ulkoiluttaa samoilla yleisillä reiteillä.
Koira voi sosialisoida toisten koirien kanssa koirapuistossa tai muualla, jossa voi olla irti. Remmissä oleva koira ei pääse itse kontrolloimaan etäisyyttä toiseen, tilanne ei ole koiralle luonnollinen, osa rauhoittavista eleistä ei toteudu hihnassa. Että metsässä möllöttäminen ei välttämättä tarkoita sitä, ettei koira tapaisi muita koiria.
Oma keskikokoinen, ei-miellyttämishaluista rotua edustava, leikkaamaton uroskoira jää joskus kadulle makaamaan, kun vastaan tulee toinen koira, usein omaani pienempi. Luin Rauhoittavat eleet -kirjasta, että kyseessä olisi nimenomaan rauhoittaminen. Koirani tekeytyy pienemmäksi, jotta vastaantuleva uskaltaa mennä ohi. Kun on kohdalla, omani haluaisi mennä tervehtimään, yleensä en päästä tai joskus kysyn vastaantulevalta, saako tervehtiä, jos toinen omistaja (siis omistaja, ei koira) vaikuttaa sosiaaliselta tapaukselta. Jos jäädään vaihtamaan pari sanaa, koirani saa ikään kuin palkinnon, ja näin koulutan koiraani väärään käyttäytymismalliin. En enää välitä. Yritin opettaa ohitusta sille 10 vuotta ja eikä ohitukset ole edelleenkään täydellisiä. Joskus menee hyvin, joskus ei. Nyt onneksi muutettiin pois kaupungista, joten ihan joka lenkillä ei tule 30 koiraa vastaan.
Toinen juttu, koirat voivat ohitustilanteessa viestiä toisilleen millimetrin korvankohotuksella jotain, mitä me ihmiset emme näe, ja se laukaisee toisessa ohittavassa koirassa räyhäämisen.
Suomessa koiran remmissäpito on ihan omaa luokkaansa, koira ei saisi reagoida mitenkään vastaantulevaan lajitoveriinsa.
Ja avaudun lopuksi siitä, että näillä koirakoulujen kouluttajilla on kaikilla joku palveluskoirahenkinen koira, jolla sitten demonstroivat koulutuksiaan. Ottaisivat jonkun harvinaisemman, ei-miellyttämishaluisen rodun niin tulisi kouluttajan kyvyt kunnolla punnituksi.
Siis noin käyttäytyjät ovat loistavia kohtia opettaa omaa koiraa! KAIKKI koirat ohitetaan nätisti vaikka toinen koira tekisi mitä. Se, että koet asian ongelmaksi oman koirasi takia, tarkoittaa vaan sitä, ettei omakaan koirasi näköjään tottele/käyttäydy kunnolla kuten ei vastaan tulevankaan koira ilmeisesti jos menee vaikka makuulle.
Jotkut sanoo ettei pientä koiraa saa vetää.