Olen raskaana ja harkisten adoptioon antamista, kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:39"]

Adoptioon antaminen opintojen takia?! En ole tyhmemepää kuullut. Onko joku avioliitossa oleva proffa sen isä, vai? (WTF?!)

Itse koen, että lapselle on tärkeää tuntea molemmat biologiset vanhempansa.

[/quote]

En ole missään vaiheessa sanonut, että päädyin harkitsemaan adoptioon antamista opintojeni takia. Syitä adoptioon ja sen miettimiseen vaihtoehtona on monia, mutta se että opintoni ovat kesken ei ole syy. Sanoin vain että adoptioon antaminen on mahdollista opintojeni takia (kun mahdollisen loppuraskauden ja synnytyksen aikaan ei ole enää kontaktiopiskelua, kuten esimerkiksi vuosi sitten oli).

Lapsen isä on suurinpiirtein itseni ikäinen, sinkku (ja myöskin opiskelija, jos kiinnostaa). :)

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:43"]

Sun olisi kannattanut tehdä abortti ajoissa, mutta tuskinpa edes raskaana olet (olet lapseton, joka toivoo ihmisten tekevän lapsia adoptoitavaksi).
[/quote]

En ole vielä päätynyt mihinkään ratkaisuun, mutta sinun yöuniesi turvaamiseksi sanon että minulle on varattuna aika myös klinikalle ennen kahdettatoista raskausviikkoa :) Katsotaan mihin päädytään.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:26"]

Miksi et antaisi lastasi lapsettomuudesta kärsivälle sukulaiselle, lapsi saisi kodin suvusta ja omasta geeniperimästään. Miksi antaa pois suvusta.

Ai niin et kestäisi sitä, näkisit lapsen sukujuhlissa yms. Hän olisi aina läsnä. Adoption kautta lapsi olisi pois silmistä ja mielestä 18 vuotta tai aina.

Muutkin naiset ovat kyenneet opiskelemaan ja tekemään työtä yksinhuoltajana.

[/quote]

Adoptiossakin on tietyt säännöt. Vaikka kuinka haluaisin antaa lapsen yhdelle tuntemalleni lapsettomuudesta kärsivälle parille, en voisi.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:33"]

"onks tässä taustalla raiskaus koska jos on niin abortti. ei ole kenellekkään hyvä kasvattaa raiskaajan jälkeläistä. miksi lapsi saisi elää kun ei saisi isäkään"

"Itse olisin harkinnut ehkäisyä..hurjalta kuulostaa jos juttu totta oikein hymiöiden kera kirjoitetaan?..huhu!"

"Olitteko kolmen promillen kännissä vai? Oletko sinä sitten läski tyhmyyden lisäksi?"

"Mitä mieltä lapsen isä, voisiko hän ryhtyä lapsen lähihuoltajaksi?"

Taustalla ei ole raiskausta eikä yhden illan juttu, mutta ei myöskään parisuhteesta. Emme myöskään olleet humalassa. Isä on sanonut tukevansa minua päätöksessä kuin päätöksessä, mutta kumpikaan meistä ei ole valmiita vanhemmiksi.

[/quote]

Olet jo aika vanha. Ja jos suvussasi on lapsettomuutta, tämä voi olla ainoa mahdollisuutesi saada lapsi. Olen sivusta seurannut erästä adoptioperhettä. Kulissit on kunnossa, mutta...Kyllä se vaan niin on että se 9 kuukauden tuska ja kipu opettavat muutakin kuin kantamaan raskasta taakkaa, sen aikana nainen kasvaa äidiksi. Lapselliset oikut ja minäminäminä-ajattelu häviävät. Sukuun adoptoiminen olisi sikäli viisasta, että ainakin tuntisit adoptiovanhemmat.

Jos pidät lapsen nyt, olet jo noin 44, kun lapsi muuttaa omilleen. Eli et ole mikään nuori äiti. Jos taas olet päihderiippuvainen, se lapsi olisi voinut jäädä tekemättä.

Anna lapsi suljettuun adoptioon. Sun adoptioonantamiskriteerit on niin löyhiä, että kukaan 18-vuotias adoptoitu ei halua kuulla moisia- viimeistään siinä vaiheessa nuori traumatisoituu. Mielestäni sun syyt, ikä, sosioekonominen status jne eivt ole riittäviä syitä hylätä lapsensa kaikkien tukitoimien luvatussa maassa.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:17"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:06"] [quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:02"] Masentavaa, että mammat tulee heti tänne haukkumaan ap:tä! Mun mielestä adoptio on fiksu ja epäitsekäs ratkaisu, oon itsekin miettinyt et jos raskautuisin vahingossa, se voisi olla ainakin varteenotettava vaihtoehto. [/quote] Adoptiolapsena sanoisin, että on äärimmäisen itsekästä antaa lapsensa pois ja katkaista lapselta kaikki siteet biologisiin vanhempiin ja sukulaisiin.  Ja äidistä eroon joutuminen on vauvalle aina paha, paha paikka ja trauma voi olla elinikäinen. Siinä ei ole rakkauden kanssa enää mitään tekemistä. [/quote] Ajatteletko siis niin, että olisi ollut parempi, jos olisit jäänyt syntymättä? Onko elämäsi tosiaan niin onnetonta vain siksi, että olet adoptoitu? [/quote] Itse adoptoituna vastaan, että kyllä. Olisin mielummin jäänyt syntymättä. Ei syntymättä jäämistä voisi mitenkään katua. Tehkää mielummin abortti heti alkuraskaudessa, kun että annatte lapsen adoptioon. Kiitos. Lapsen ei pitäisi olla mikään kauppatavara tai perusoikeus jokaiselle, itsekästä ajatella noin.

[/quote]

Oletko kertonut adoptiovanhemmillesi mitä mieltä olet? Olivatko he sittenkin juoppoja, narsisteja vai miksi tunnet noin? Suurin osa adoptiovanhemmista on ihan normaaleja. Surullista, jos sinulle osui seulan läpäisseet vanhemmiksi sopimattomat ihmiset, jotka kohtelivat sinua kaltoin. Sitten ymmärrän tunteesi.

[/quote]

Ei se adoptioseulakaan ole erehtymätön. Adoptiovanhemmat esim. eroaa joskus saatuaan adoptiolapsen, eli ei se adoptiolapsikaan aina tuo onnea tai pelasta liittoa. Ja voihan sitä lapsirakkauttaan jakaa esim. menemällä päiväkotiin töihin.

Ihmettelen näitä kommentteja, onhan adoptio miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin abortti. Mieti kuitenkin tarkkaan haluatko sittenkin pitää lapsen. Itse kasvoin äidiksi vasta raskauden puolivälin jälkeen pikkuhiljaa.

Miksi muka adoptiovanhemmat on paremmat kuin köyhät vanhemmat? Voihan siitä menestyvän miehen vaimosta tulla köyhä yksinhuoltaja, jos tulee avioero. Ei adoptio pakota ihmisiä pysymään yhdessä ja elämään täydellistä perhe-elämää. Kaikkea sattuu. Opiskelusi ovat loppusuoralla, nyt on lama ja vähän töitä. Minusta oikein hyvä aika tehdä lapsi. Ja jos olet rahaton, saat tukia. Anna hormonien hoitaa hommansa ja ryhdy äidiksi. Ja kun lapsi on tehty, omistaudut työelämälle ja rahan hankkimiselle perheen antaessa voimia pakerrukseen ja arkeen. Kun fuckbuddy ei ole sanonut selvää eitä, kuulostaa että voisi olla jopa halukas isäksi.

Jos lapsi on päättänyt syntyä ehkäisystä huolimatta, se on lahja. Ota se vastaan.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:37"] [quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 08:47"] Olen 24-vuotias ja huomenna alkaa 10. raskausviikko. Lapsen isä on tietoinen tilanteesta, olen keskustellut hänen kanssaan ja hän tukee minua mihin päätökseen päädynkään.

Adoptiovaihtoehto on pyörinyt mielessä heti raskauden tiedostamisesta lähtien, mutta olen harkinnut yksin ja ammattilaisten kanssa myös muita vaihtoehtoja. Lähipiirissäni on (ja on ollut?) lapsettomuutta, mikä osaltaan varmasti vaikuttaa haluuni antaa lapsi adoptioon. Ei lähipiiriin tai tutuille, mutta jollekin niistä monista suomalaisista perheistä joissa on jo äiti ja isä, muttei lasta.

Suomessa ei vuosittain anneta montaa lasta adoptioon, mutta onko täällä ketään joka on sen tehnyt tai harkinnut tekevänsä? :) [/quote]Itse olisin harkinnut ehkäisyä..hurjalta kuulostaa jos juttu totta oikein hymiöiden kera kirjoitetaan?..huhu! [/quote]   koska ehkäisykeinothan ovat kaikki 100% varmoja, taliaivo [/quote] Jos ei 100% varmoja, niin 99,7% kuitenkin, urpo.

[/quote]

Kondomi on täydellisessä käytössä jossa virheitä ei tapahdu 99% varma (eli 100 pariskuntaa jotka käyttävät vuoden ajan, 1 tulee raskaaksi). Mutta se on vain teoreettinen luku eikä toteudu oikesti koska joskus tulee virheitä jokaikisellä. Normaalikäytössä niiden ehkäisytehokkuus on vain 85%, eli 100 pariskuntaa joilla ehkäisy käytössä vuoden ajan, silti statistiikan mukaan 15 heistä tulee raskaaksi. 

Totean itse että en olisi millään voinut antaa omaa vauvaa adoptioon. Mikäli sun tilanne on se mikä on niin onhan se ihan järkevää ja aina parempi kun abortti. 

Äidin ja lapsen välinen side on niin vahva että et tunnetasolla tule koskaan pääsemään siitä irti paitsi jos olet psykopaatti. On jopa todistettu että lapsen soluja löytyy äidin aivoista. Adoptio on äidille ja vauvalle traumaattinen kokemus. Tulet kantamaan sitä taakkaa koko loppuelämäsi ajan. Sen takia adoptio on vaihtoehto vain äärimmäisissä tilanteissa. Katso vaikka muutama jakso noita adoptio ohjelmia, youtubesta löytyy long lost family.

Minut on adoptoitu vauvana, enkä koe asiaa mitenkään traumaattisena. Tiedän adoptioon johtaneet syyt, ja olen kiitollinen biologiselle äidilleni hänen ratkaisustaan. Vanhempani eivät ole mitään täydellisiä puolijumalia, vaan ihan normaaleja, hyviä ihmisiä. Olen saanut hyvän elämän ja rakastavan kodin heiltä. Ei raskaus ja synnytys tee vielä äitiä, siihen rooliin kasvetaan mielestäni lapsen kanssa, päivä kerrallaan.

Oletan, että itsekin ymmärrät saavasi parempaa tietoa adoptiosta adoptioneuvonnasta kuin av-mammoilta. :)

Kummalista kaskimaamaisuutta taas täällä havaittavissa. Jatkuvasti saa tällä palstalla lukea ohjetta antaa lapsi adoptioon kun joku kertoo tulleensa vastoin tahtoaan raskaaksi. Jauhetaan että älä vaan tee aborttia se on mutta ja anna se lapsi jollekin raukalle lapsettomalle perheelle. Se on rakkaudenteko jos mikä.
Niinpä. Nyt täällä joku aikoo niin tehdä ja onkin sitten vastuuton ja äärettömän paha ja pilaa lapsen koko elämän.
Mutta aborttia vastustetaan siksi että saadaan jonkun naisen keho ja elämä pilattua. Adoptio oon joutuminen on äärettömän rikkovaa lapselle. Eli jos et halua lasta niin tee abortti ajoissa. Se on parasta kaikille.

Anna ihmeessä adoptioon, jos tuntuu siltä. Kaikki voittavat.

Turhaa pelottelua nuo traumatioitumiset ja että lapsi on rikki tms. Kuinkakohan monta lasta on kasvanut perheessä, jossa vanhempia ei kiinnosta ollenkaan vanhemmuus, silti he ovat pärjänneet..

Ilmeisesti palstalaisten mukaan ne thaimaalaiset pikkutytöt on paljon parempi jättää turistien raiskattaviksi, kuin adoptoida tänne Suomeen..

Täällä kans adoptiolapsi paikalla. Tai siis nykyisin jo nuori aikuinen nainen. Ensiksi, älä kuuntele kaikkia näitä vähätteleviä, haukkuvia kommentteja pahansuovilta ihmisiltä, joita tänne on postattu ihan hirveästi. Kuten jo sanottu, tämän palstan mukaan kaikki vaihtoehdot on huonoja: adoptio, abortti ja lapsen pitäminen. Mikään ei täällä kelpaa.
-----------
Neuvo: kuuntele itseäsi ja kumppaniasi (eli fuckbuddyäsi). Jos ette halua abortoida, se on ok. Se ratkaisu ei sovi kaikille, omasta vakaumuksesta ja arvoista johtuen. Toisaalta, jos koette ettette ole valmiita vanhemmiksi, sekin on ok. Olitte käyttäneet ehkäisyä mutta sekään ei aina toimi. Jos elämäntilanne on sellainen, että vauva ei siihen sovi, ei sitä voi pakottaakaan. Ja jos lapsen pitäminen tuntuu liian raskaalta päätökseltä, niin se adoptio on oikein hyvä ratkaisu.
----------
Tietenkin adoptio on traumaattinen kokemus vanhemmille ja vauvalle. Ja aina adoptiovanhemmatkaan eivät voi taata 100% onnellista kotia ja elämää vauvalle. Riskit on samat kuin kaikissa vanhemmuuksissa. Mutta uskoisin, että useimmiten adoptiolla voidaan taata perusturvallinen ja huolehtiva koti lapselle. En ole kovinkaan monen adoptiudun kuullut jälkikäteen toivoneensa, että olisi abortoitu mieluummin. Näissä tapauksissa adoptiovanhemmat ovat varmaan jotenkin siis täysin epäonnistuneet huoltajina. Itse olen adoptoitu ja tunnen muitakin kaltaisiani nuoria ja aikuisia. Osa toki on miettinyt miksi hänet annettiin pois, mutta tutuistani kaikki ovat olleet kuitekin tyytyväisiä saamiinsa vanhempiin. Koti, turva ja rakkaus on annettu. Omalla kohdallani olen väleissä biologisen äitini kanssa. Mutta oikea äitini on kasvattajani, hänen kanssaan olen viettänyt elämästäni 21 vuotta. Ja kiitollinen olenkin adoptiovanhemmilleni että tarjosivat minulle sen, mitä biologiset vanhempani eivät pystyneet. Joten mihin päätökseen päädytkään, pitäydy siinä. Ja tee parhaasi elämäsi ja lapsesi eteen. Muuta sinulta ei voi AP pyytää. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja voimia päätöksen tekoon! :)

Se on ihan sun oma asiasi mitä teet, ei siihen lupia tarvi pyydellä, paitsi myöhäiseen aborttiin. Mulle on yks hailee kuka tekee muksujensa kanssa, kunnei nyt pahoinpitele niitä.Tosiasia on silti että usean adoptoidun tie on kivikkoisempi hylkäämisen vuoksi ja huonolla tuurilla esim adoptiovanhempien avioero voi olla lapselle liikaa, koska se ei ole ensimmäinen iso trauma. Hylkäämiskokemuksen kivuliaisuudella ei ole mitään tekemistä sillä, kuinka hyvät ja rakastavat vanhemmat adoptiolapsi saa, se on hänen oma sisäinen kriisinsä.

En todellakaan ole mikään traumatisoitunut epäonnistuja, vaikka kirjoitin mitä adoptio on lapsen näkökulmasta. Olipa jotenkin kalsea kommentti! Ärsyttäväkin. Huoh.

Muakin ihmetyttää, miten palstan mammat tulee aborttikeskusteluihin sanomaan että abortti on väärin, adoptoikaa mielummin vauvanne. Sitten tänne kertomaan miten itsekästä adoptio on :DDD päättäkää nyt saatana!

Itse olen sitä mieltä, että adoptio on ok, mutta mielummin abortti. Säästyy kaikki vaiva ja fyysiset ja psyykkiset oireet ja myös lapsen tunteet

Veri ei ole vettä sakeampaa aina. Ei vauvana adoptoitu muista mitään siitä biologisesta äidistä. Hylkäämisajatukset tulevat siitä, kun niistä puhutaan ja niihin suorastaan velvoitetaan. Oikeat vanhemmat ovat ne, jotka lapsen hoitavat. Teet hyvän ratkaisun ap, jos annat lapsen adoptioon.