Vanhemmat!!!! Ette ymmärrä kuinka tärkeä

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Nuorten elämä pyörii somessa. Yhden päivän aikana saattaa jäädä jostain "todella tärkeästä" paitsi (lainausmerkeissä siksi, koska nuorelle asia on oikeasti todella tärkeä ja aikuiselle ei). On muitakin opetus tapoja kuin katkaista side puhelimeen=nuorten maailmaan. Tekstistä ei tosin käynyt ilmi kuinka pitkäksi aikaa puhelin otettiin pois?

Itse kuitenkin muistan omasta teini-iästäni sen kun tietokone otettiin pois moneksi päiväksi/viikoiksi. En päässyt juttelemaan netti kavereilleni moneen viikkoon ja ikävä oli kova. En saanut keskustella netissä teinien juttuja jne. Se oli oikeasti sydäntä raastavaa ja itku tuli usein. Vanhempani olivat tuolloin aika tiukkoja tietokoneesta ja sain käyttää konetta normaalisti 30 min per päivä. Puhelimen otto ei ollut tuolloin niin kova pala kuin tietkone. Mielestäni tuo ei opeta lapselle mitään.

Huutonaurua. Addiktit harvoin itse kykenevät analysoimaan addiktioidensa laajuutta ja vahingollisuutta. Itselleen voi uskotella mitä vaan (ja addiktit tekevätkin), mutta mitään et menetä laittamalla sen puhelimen muutamaksi tunniksi sivuun. Lue vaikka kirjaa sen ajan, saatat saada ajatteluusi hieman sitä kipeästi tarvittavaa perspektiiviä, jonka avulla ehkä opit laittamaan maailman asiat tärkeysjärjestykseen.

Jospa nyt ensin pitäisit huolen niistä kouluarvosanoistasi, niin ei ehkä äitikään ottaisi niin kierroksia siitä puhelimessa roikkumisesta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:21"]

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Nuorten elämä pyörii somessa. Yhden päivän aikana saattaa jäädä jostain "todella tärkeästä" paitsi (lainausmerkeissä siksi, koska nuorelle asia on oikeasti todella tärkeä ja aikuiselle ei). On muitakin opetus tapoja kuin katkaista side puhelimeen=nuorten maailmaan. Tekstistä ei tosin käynyt ilmi kuinka pitkäksi aikaa puhelin otettiin pois? Itse kuitenkin muistan omasta teini-iästäni sen kun tietokone otettiin pois moneksi päiväksi/viikoiksi. En päässyt juttelemaan netti kavereilleni moneen viikkoon ja ikävä oli kova. En saanut keskustella netissä teinien juttuja jne. Se oli oikeasti sydäntä raastavaa ja itku tuli usein. Vanhempani olivat tuolloin aika tiukkoja tietokoneesta ja sain käyttää konetta normaalisti 30 min per päivä. Puhelimen otto ei ollut tuolloin niin kova pala kuin tietkone. Mielestäni tuo ei opeta lapselle mitään.

[/quote]

Tuo on jo sairautta. Oikeasti todella sairasta touhua

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 01:19"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:31"]

Jee! Kerrankin vanhempi, joka uskaltaa laittaa nuorelle rajoja! Liika on liikaa, piste. Pointsit mutsille.

[/quote]

Haista sä ny *****

tajusitko AP:n pointtia ollenkaan??

[/quote]

Tajusin. Netissä EI pidä olla joka päivä. Puhelimessa EI pidä olla joka päivä lapsena.  
[/quote]
Puhelimella ei olla joka päivä... Ootko sä iha sekasi??

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:35"]Huutonaurua. Addiktit harvoin itse kykenevät analysoimaan addiktioidensa laajuutta ja vahingollisuutta. Itselleen voi uskotella mitä vaan (ja addiktit tekevätkin), mutta mitään et menetä laittamalla sen puhelimen muutamaksi tunniksi sivuun. Lue vaikka kirjaa sen ajan, saatat saada ajatteluusi hieman sitä kipeästi tarvittavaa perspektiiviä, jonka avulla ehkä opit laittamaan maailman asiat tärkeysjärjestykseen.
[/quote]
Hmm voin olla ilman puhelinta jos haluan. En saa siitä vieroitusoireita, koska en ole riippuvainen. Siinä taas yksi, joks ei tosiaan ymmärrä yhtään mitään.
Kyse oli puhelimen ottamisesta, ei siitä, kuinka siitä saa vieroitusoireita
AP

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:38"]Jospa nyt ensin pitäisit huolen niistä kouluarvosanoistasi, niin ei ehkä äitikään ottaisi niin kierroksia siitä puhelimessa roikkumisesta.
[/quote]
Ka on 9.0
Huono kuittaus :P

Mullakin vois olla äiti, joka olis ottamassa puhelinta pois. Täytyy vaan ite yrittää vierottua.. :D
T. N21

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:28"]Kännykkä on nuorille. Olen 15-vuotias ja minulta juuri äiti vei puhelimen.

Mulla ei ole muuta. Nytkin olen koneella ja puran vihaani nyt tähän viestiin ja saatte nyt nähdä asian meidän kannalta. Nytkin mulla jäi keskustelut kavereiden kanssa kesken, koska äiti vei sen kädestäni ja inisi, että olen liikaa sillä. Ette vanhempina voi koskaan ymmärtää kännykän tärkeyttä, koska teillä ei meidän iässä ole kännyköitä ollut, varsinkaan näitä nykyaikasia. Se on tärkeä kommunikointiväline ja viemällä sen pois katkaisette meiltä kokonaan yhteyden kaveriin. Sama asia, jos juttelisin livenä kaverin kanssa tärkeästä asiasta. Kun kaveri kääntäisi selkensä tai katseensa hetkeksi pois, poistuisin paikalta mitään sanomatta, kesken tärkeää keskustelua. 

Ette itse varmaan voisi tehdä kaverillenne noin, mutta voitte napata lapsenne pois tolla tavalla keskustelusta ja lapsen kaveri jää yksin. Onko se järkevää? Sitten ihmettelette kun siitä teini saa raivokohtauksen. Tottakai me saamme! On ensinnäkin törkeää ottaa sitä kädestä ja raivota. Ymmärrän huolenne, jos kouluarvosanat laskevat ja näin, mutta yleisesti se kännykkä on tärkeä väline, koska sillä pidetään kontaktia muuhun maailmaan. Koneen otto on eri asia. Pelaaminen ei liity kaverin kanssa juttteluun yhtään.

Illalla on paha livenä kaverille jutella, mutta inisette jos puhelinta käyttää. Itse juttelen paljon, mutta nyt katkesi tärkeä keskustelu, eikä äiti tajua sitä. 

Turha sanoa, että olet liikaa puhelimella. Mitä te ootte sen määrittämään? Jos teette töitä koneella työksenne, saate yhtälailla rasitusta silmille ja sätelyä. Olette itse liikaa koneella. 

Itseäni ärsyttää nyt suunnattomasti. Sanottiin, että mene nukkumaan jos ei ole muuta tekemistä. Mitä vittua oikeesti? Ihan suoraan sanottuna mitä vittua. Mitäs itse teette? Olette televisiota katsomassa. Ruutua töllötätte, kun ei ole parempaa tekemistä, tai nytkin olette koneella ja luette palstoja. Ette osaa asettua meidän asemaan, koska ette elä meidän elämää. Inisette vain.
[/quote]

Itku! Toivottavasti et saa koskaan kännykkääsi takaisin dorka!

Jotenkin minulla en sellainen tunne että niillä vanhemmilla sekä palstailijoilla on tapana olla jatkuvasti nenä puhelimessa eikä tajuta omaa tekopyhyyttä.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:03"]Jotenkin minulla en sellainen tunne että niillä vanhemmilla sekä palstailijoilla on tapana olla jatkuvasti nenä puhelimessa eikä tajuta omaa tekopyhyyttä.
[/quote]
Tää on jotain niin totta

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:38"]Jospa nyt ensin pitäisit huolen niistä kouluarvosanoistasi, niin ei ehkä äitikään ottaisi niin kierroksia siitä puhelimessa roikkumisesta.
[/quote]
Ka on 9.0
Huono kuittaus :P
[/quote]
Ihan näin ot, mutta peruskoulussa ei kyllä hirveästi tarvitse ysin keskiarvoon panostaa:D

Ap voisi olla minun teinini. Hän on keskimäärin kuusi tuntia koulussa, tunnin harrastuksessa, tunnin tekee läksyjä/lukee kokeisiin ja nukkuu kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Päivittäin jää aikaa puhelinaddiktioon vähintään kahdeksan tuntia! Paitsi että välituntisinkin se kännykkä on liimautunut käteen kiinni ja pari kertaa on tullut merkintä oppitunneilta, kun ei ole laittanut kännykkää ajoissa laukkuun. Teinin mukaan opettaja on vain niin natsi, kun piti viestittää vielä yksi juttu. Niinpä. Se yksi juttu.

Meillä on yhdessä sovittu, että puhelin ja tabletti sulkeutuu klo 22 ja aletaan rauhoittua yöunille. Jos seuraavana päivänä ei ole koulua, voi vielä lukea kirjaa, jutella meidän vanhempien kanssa tai katsoa jopa tv:tä. Säännöt ovat selvät mutta kun on se yksi juttu. Vielä vähän aikaa. Se yksi pieni juttu, vain tämän kerran. Klo 22.30 revin kännykän pois ja se jää takavarikkoon seuraavaksi päiväksi. Olen natsimutsi, epäreilu, illkeä enkä tajua mitään. Itse olen teinin mukaan addiktoitunut tv:hen, jota tuijotan kaikki illat.

Niin, olen töissä kahdeksan tuntia päivässä. En käytä töissäni tietokonetta tai puhelinta kuin satunnaisesti työasioiden hoitamiseen, max 30 minuuttia päivässä. Töiden jälkeen käyn kaupassa, teen ruoan, vien pienempiä lapsia harrastukseen, käyn naapurin kanssa lenkillä, teen iltapalan, pesen koneellisen pyykkiä ja laitan tiskikoneen päälle ja aikaisintaan klo 21 rojahdan tv:n äärelle. Joskus sen sijaan soitan siskolleni tai ystävälleni. Klo 23 menen nukkumaan. Käytän siis addiktiooni max kaksi tuntia päivässä.

Kyllä tässä puhutaan nyt aivan eri luokan ongelmasta. Se, että revin kännykän lapseni käsistä, johtuu siitä, että

1) Lapseni ei noudata sovittuja sääntöjä

2) Olen aikuinen ja vastuussa lapsestani ja hänen hyvinvoinnistaan

3) Kaunis puhe ei auta ja rajoja siirretään ja muokataan jatkuvasti eikä mistään sovitusta pidetä kiinni, kun aina on se yksi juttu.

Minun nuoruudessani 90-luvulla äitini tuli risun kanssa minua hakemaan lähiostarista eikä kyllä hymyilyttänyt silloin. Harmitti ja nolotti. Mutta en toiste livennyt sovituista asioista, kun tiesin, mitä siitä seuraisi. Kasvattaminen ja kasvaminen ovat rankkoja puuhia. Mutta kumpikaan ei onnistu, jos ei nähdä yhtään vaivaa.

Rakas teini. Minulla on samanikäinen teini, ja ymmärrän tuskasi. Äitisi teki väärin.

Mutta. Aina aikuisilla tulee se mutta, olet varmaan huomannutkin.

Mutta kun se äitisi haluaa sinun parastasi, ja on varmaan yrittänyt ensin puhua järkeä sinulle siotä, mitä haittaa jatkuva kännykän räpeltäminen tekee muulle elämällesi. Oletko tullut ajatelleeksi esimerkiksi sitä, missä asennossa kännykkääsi käytät? Tämänpäiväisessä Hesarissa on tärkeä uutinen siitä, että niska- ja pääsäryt riivaavat kolmasosaa yläasteikäisistä, ja syynä on huono nukkuminen, liikunnan puute ja stressi.

Kännykkä ja netti pitäisi panna kiinni viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoa ja hyvälaatuista unta pitäisi ikäisellesi kertyä ainakin yhdeksän tuntia yössä.

Ehkä äitisi myös haluaisi sinun seuraasi ja on huolissaan siitä, mitä sinun elämääsi kuuluu, kun ei juuri koskaan voi keskustella kanssasi, jos olet kaiken aikaa kännykällä.

Koettakaa hakea kompromisseja. Voisit myös selittää äidillesi, miten kännykkä on sinulle sosiaalisen olemisen paikka. Jos hiukan siistit aloitustasi aggressioista, se ehkä uppoaa äitiisi. Mutta muista, että kiroilemalla ka huutamalla harvoin mikään asia etenee.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:48"]Ap voisi olla minun teinini. Hän on keskimäärin kuusi tuntia koulussa, tunnin harrastuksessa, tunnin tekee läksyjä/lukee kokeisiin ja nukkuu kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Päivittäin jää aikaa puhelinaddiktioon vähintään kahdeksan tuntia! Paitsi että välituntisinkin se kännykkä on liimautunut käteen kiinni ja pari kertaa on tullut merkintä oppitunneilta, kun ei ole laittanut kännykkää ajoissa laukkuun. Teinin mukaan opettaja on vain niin natsi, kun piti viestittää vielä yksi juttu. Niinpä. Se yksi juttu.

Meillä on yhdessä sovittu, että puhelin ja tabletti sulkeutuu klo 22 ja aletaan rauhoittua yöunille. Jos seuraavana päivänä ei ole koulua, voi vielä lukea kirjaa, jutella meidän vanhempien kanssa tai katsoa jopa tv:tä. Säännöt ovat selvät mutta kun on se yksi juttu. Vielä vähän aikaa. Se yksi pieni juttu, vain tämän kerran. Klo 22.30 revin kännykän pois ja se jää takavarikkoon seuraavaksi päiväksi. Olen natsimutsi, epäreilu, illkeä enkä tajua mitään. Itse olen teinin mukaan addiktoitunut tv:hen, jota tuijotan kaikki illat.

Niin, olen töissä kahdeksan tuntia päivässä. En käytä töissäni tietokonetta tai puhelinta kuin satunnaisesti työasioiden hoitamiseen, max 30 minuuttia päivässä. Töiden jälkeen käyn kaupassa, teen ruoan, vien pienempiä lapsia harrastukseen, käyn naapurin kanssa lenkillä, teen iltapalan, pesen koneellisen pyykkiä ja laitan tiskikoneen päälle ja aikaisintaan klo 21 rojahdan tv:n äärelle. Joskus sen sijaan soitan siskolleni tai ystävälleni. Klo 23 menen nukkumaan. Käytän siis addiktiooni max kaksi tuntia päivässä.

Kyllä tässä puhutaan nyt aivan eri luokan ongelmasta. Se, että revin kännykän lapseni käsistä, johtuu siitä, että

1) Lapseni ei noudata sovittuja sääntöjä

2) Olen aikuinen ja vastuussa lapsestani ja hänen hyvinvoinnistaan

3) Kaunis puhe ei auta ja rajoja siirretään ja muokataan jatkuvasti eikä mistään sovitusta pidetä kiinni, kun aina on se yksi juttu.

Minun nuoruudessani 90-luvulla äitini tuli risun kanssa minua hakemaan lähiostarista eikä kyllä hymyilyttänyt silloin. Harmitti ja nolotti. Mutta en toiste livennyt sovituista asioista, kun tiesin, mitä siitä seuraisi. Kasvattaminen ja kasvaminen ovat rankkoja puuhia. Mutta kumpikaan ei onnistu, jos ei nähdä yhtään vaivaa.
[/quote]

Tasan samaa mieltä. Niitä keskeneräisiä juttuja olisi helposti 8 tuntia päivässä. Lapsi ei tule ruokapöytään ajoissa, läksyihin ja suihkuun pitää erikseen komentaa, aamulla havahtuu siihen että tavarat on hukassa ja harrastusajatkin saattaa unohtua. Jos ne kännykkäjutut haittaa noin vahvasti elämää niin kyllä siinä on ongelma johon teinin oma harkinta ei riitä.

Terveisin toinen aikuinen.

90-luvulla raivottiin kotiintuloajoista. Olisi pitänyt saada riekkua kylillä vähintään 23 asti arkenakin, ja viikonloppuna olla bileissä tai taas yömyöhään kylillä ehkä jopa tuntemattoman aikuisen miehen kyydissä. Meillä tuo ratkaistiin, siis omat vanhempani ja minä, niin että koulu pitää hoitaa, viikolla olla viimeistään 21 kotona ja viikonloppuna ja lomalla täytyy tulla kotiin nukkumaan eli mihinkään bileisiin ei jäädä yöksi. Käytännössä sain tulla esim. kesällä vaikka aamulla neljältä kotiin, koska silloin vanhemmat tiesi missä kunnossa olen. Nämä ajat edellyttivät sitä etten saa juoda, polttaa tai tulla raskaaksi yms. ja koulu piti hoitaa hyvin sekä osallistua kotona määrättyihin kotitöihin oma-aloitteisesti ja osallistua myös "perinteisiin" eli juhlapyhät oltiin kotona perheen kanssa. Vanhemmat jousti jos perustelin hyvin. Hoidin oman puoleni sovitusta jupisematta, ja kaikki oltiin tyytyväisiä. Kuulostaa siltä että sinä et yritä ansaita luottamusta vaan olet todella ilkeä ja ylimielinen.

LOL

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 11:43"]90-luvulla raivottiin kotiintuloajoista. Olisi pitänyt saada riekkua kylillä vähintään 23 asti arkenakin, ja viikonloppuna olla bileissä tai taas yömyöhään kylillä ehkä jopa tuntemattoman aikuisen miehen kyydissä. Meillä tuo ratkaistiin, siis omat vanhempani ja minä, niin että koulu pitää hoitaa, viikolla olla viimeistään 21 kotona ja viikonloppuna ja lomalla täytyy tulla kotiin nukkumaan eli mihinkään bileisiin ei jäädä yöksi. Käytännössä sain tulla esim. kesällä vaikka aamulla neljältä kotiin, koska silloin vanhemmat tiesi missä kunnossa olen. Nämä ajat edellyttivät sitä etten saa juoda, polttaa tai tulla raskaaksi yms. ja koulu piti hoitaa hyvin sekä osallistua kotona määrättyihin kotitöihin oma-aloitteisesti ja osallistua myös "perinteisiin" eli juhlapyhät oltiin kotona perheen kanssa. Vanhemmat jousti jos perustelin hyvin. Hoidin oman puoleni sovitusta jupisematta, ja kaikki oltiin tyytyväisiä. Kuulostaa siltä että sinä et yritä ansaita luottamusta vaan olet todella ilkeä ja ylimielinen.
[/quote]
Lisäksi piti aina kertoa mihin menee, kenen kanssa ja mitä siellä tehdään. Sain mennä niihinkin bileisiin jossa juotiin, koska en itse juonut ja vanhemmat tiesi missä olen ja ketä muita siellä on. Tuo linja voisi olla liian löysä, mutta koulu meni erinomaisesti ja tein kotona todella aktiivisesti kotitöitä. Ei ollut natsifiilistä, koska ymmärsin miksi on sääntöjä ja sai lievennyksiä koska olin luottamuksen arvoinen.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:40"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:21"]

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Nuorten elämä pyörii somessa. Yhden päivän aikana saattaa jäädä jostain "todella tärkeästä" paitsi (lainausmerkeissä siksi, koska nuorelle asia on oikeasti todella tärkeä ja aikuiselle ei). On muitakin opetus tapoja kuin katkaista side puhelimeen=nuorten maailmaan. Tekstistä ei tosin käynyt ilmi kuinka pitkäksi aikaa puhelin otettiin pois? Itse kuitenkin muistan omasta teini-iästäni sen kun tietokone otettiin pois moneksi päiväksi/viikoiksi. En päässyt juttelemaan netti kavereilleni moneen viikkoon ja ikävä oli kova. En saanut keskustella netissä teinien juttuja jne. Se oli oikeasti sydäntä raastavaa ja itku tuli usein. Vanhempani olivat tuolloin aika tiukkoja tietokoneesta ja sain käyttää konetta normaalisti 30 min per päivä. Puhelimen otto ei ollut tuolloin niin kova pala kuin tietkone. Mielestäni tuo ei opeta lapselle mitään.

[/quote]

Tuo on jo sairautta. Oikeasti todella sairasta touhua
[/quote]

Ai sairasta haluta pitää yhteyttä ystäviinsä? Koettakaa nyt tosissaan ymmärtää, miten erilaista se kanssakäyminen ja kommunikaatio nykyään teineillä on. Ei somessa olla yhteydessä vain niihin lähikavereihin, joita voisi mennä myös "kylille" tapaamaan, vaan siellä ollaan yhteydessä kaikkiin kavereihin. Niihin, jotka asuu toisella puolella suomea, ja joita näkee kasvotusten ehkä pari kertaa vuodessa samoin kuin niihin, joita ei välttämättä ole nähnyt livenä koskaan. Jos vanhemmille on okei, että teini hengaa fyysisesti jonkun kaverin kanssa jossain, niin miksei ole okei viettää sama aika psyykkisesti useamman kaverin kanssa, mutta ollen samalla fyysisesti kotona? Ja ihanko oikeasti vanhemmat olette sitä mieltä, että on parempi että kaikki teinit hilluu yötä myöten "kylillä" tai kaupungilla hengailemassa, kaikkien näiden viimeaikaisten joukkoraiskaus- ja jengiväkivaltauutisointien jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:45"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:38"]Jospa nyt ensin pitäisit huolen niistä kouluarvosanoistasi, niin ei ehkä äitikään ottaisi niin kierroksia siitä puhelimessa roikkumisesta.
[/quote]
Ka on 9.0
Huono kuittaus :P
[/quote]
Ihan näin ot, mutta peruskoulussa ei kyllä hirveästi tarvitse ysin keskiarvoon panostaa:D
[/quote]

Vaikka sä olisit itse ollut peruskoulussa, jossa on lepsu arvostelu, ei se tarkoita että kaikki olisi olleet.