Eikö tää tosiaan helpota koskaan? :(

Sinkkuutta takana koko elämä. En ole ruma, en lihava, en tyhmä, en huumorintajuton. Olen mielestäni aivan kiva tyyppi, ja kavereita minulla onkin paljon.

Ja jokainen mies, jota olen pyytänyt kahville tai johon olen yrittänyt tutustua, on sanonut ei. On todella vaikeaa elää täysin ilman rakkautta, hellyyttä, kosketusta. Todella vaikeaa. On päiviä, jolloin luulen, että en oikeasti jaksa enää.

Ja lisäyksenä äskeiseen, minua ei sinänsä ahdista se yleinen harhaoletus, että miehille kelpaisi kuka tahansa nainen seksiin (mikä ei ole kyllä sekään totta), vaan se yleinen oletus, että miehillä ei muka olisi mitään vaatimuksia naiselle ja jos nainen on sinkku, niin miesten mielestä siinä on joku totaalisesti vinksallaan. Tällaista paskaa kun on tullut vuosia eteen netissä on vaikea uskoa, etteikö iso osa miehistä niin ajattelisi. Kaipa mä sitten olen jotenkin täysin epäonnistunut naisena kun mua ei kukaan mies ole koskaan huolinut? Taas esim. yhdeltä foorumilta: "pohjimmainen syy on varmasti siellä, että suurimmalla osalla miehistä ei ole yhtään minkäänlaisia vaatimuksia naisille. Seurauksena naiset eivät koe tarvetta oman markkina-arvon parantamiselle kun vientiä riittää muutenkin. Kun noita oikeasti kiinnostavia naisia on tällä hetkellä ehkä 1% kaikista naisista niin onhan se kilpailu niistä tietty kovaa".

Niin että mitä helvettiä oikeasti?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 20:54"]

Sinkkuutta takana koko elämä. En ole ruma, en lihava, en tyhmä, en huumorintajuton. Olen mielestäni aivan kiva tyyppi, ja kavereita minulla onkin paljon.

Ja jokainen mies, jota olen pyytänyt kahville tai johon olen yrittänyt tutustua, on sanonut ei. On todella vaikeaa elää täysin ilman rakkautta, hellyyttä, kosketusta. Todella vaikeaa. On päiviä, jolloin luulen, että en oikeasti jaksa enää.

[/quote]

Olisin itse menettänyt järkeni ellei minulla olisi lemmikkiä. Ei se tietenkään korvaa elämänkumppania, mutta en tunne olevani niin totaalisen yksin ja lohduttaa, että on edes joku rakas elämässä josta pitää huolta ja helliä.

Mä olisin voinut kirjoittaa tämän aloituksen ja itseasiassa aika monta ketjun viesteistäkin. Kyllä se vaan on tosiasia, että osa naisista ei jostain syystä kelpaa parisuhteeseen. Tämä syy olisi mielenkiintoista tietää, että mikä on miehille se täydellinen turn-off  joka meistä sitten löytyy siinä parisuhde-mielessä. Vientiä kun kuitenkin yhä olisi, toki nykyisin lähemmäs nelikymppisenä harvemmin, mutta vain ja ainoastaan seksi- ja/tai salasuhteeseen.

Älkää luovuttako! Minäkin ehdin olla sinkkuna yli kymmenen vuotta ja nyt minulla on maailman suloisin vauva ihanan miehen kanssa. Ja todellakin olin menettänyt toivoni jo monta kertaa.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 21:42"]

Älkää luovuttako! Minäkin ehdin olla sinkkuna yli kymmenen vuotta ja nyt minulla on maailman suloisin vauva ihanan miehen kanssa. Ja todellakin olin menettänyt toivoni jo monta kertaa.

[/quote]

Kiva että sulle on käynyt noin :) Toki jotkut joskus aina sattumalta jonkun jostain löytääkin. Tuntuisi aika hölmöltä vaan nimenomaisesti omalla kohdallaan uskoa vakaasti että näin tapahtuu juuri minulle. Kun on selvästi huomannut että miesten kiinnostus itseen on nolla, on ihan raakaa matematiikkaa että on äärimmäisen epätodennäköistä että ikinä lykästäisi. Kiva tietty jos joskus 30 vuoden kuluttua niin sattuisi käymäänkin.

17, ikävää ettei kukaan ole kiinnostunut parisuhteesta. Onnittelut kuitenkin menekistä. Koska miehet kiinnostuvat sinusta ja haluavat olla kanssasi tekemisissä, vaikkakin vain seksi mielessä, ei ole täysin mahdotonta etteikö joskus tapahtuisi jotakin muutakin. Toivon että saat joskus vihjettä miten voisit itse edesauttaa parisuhdekiinnostuksen syntymistä :)

Olkaa oikeasti onnellisia. Jos mä pääsisin jotenkin tästä parisuhde helvetistä hengissä pois olisin ikuisesti kiitollinen.

Tutulle kuulostaa... tosin itselläni ongelma on niin päin, etten syty kenestäkään :( Ne harvat kerrat,kun olisi itse halunnut tavata miehen toisen kerran, ei se mies ole halunnut tavata mua. Pitkä putki yksinäisyyttä on takana ja kuten ap:kin, koetan olla ajattelematta sitä. Ympärillä mun jälkeen eronneet naiset ovat löytäneet uuden ihanan miehen, "sen elämän rakkauden", ovat menossa / menneet naimisiin jne... Itse en ole edes seurustellut kunnolla tämän uusiosinkkuuden aikana.

Joo, kranttuus, se on mun kirous. Tai sitten narsistikusipää exä vaan vammautti mut niin perusteellisesti, etten alitajuisesti uskalla alkaa enää suhteeseen. Tosin, harva 4-kymppinen mies on enää oikeasti vetävä, ainakaan ne jotka tuolla ilmaisilla palstoilla pyörivät. Niin pyörin minäkin, poistun aina hetkeksi palatakseni sinne taas uudelleen uudella profiililla. Ja halveksun miehiä, jotka tekevät samaa ("vittu mitä luusereita kun eivät löydä ketään" - hahhaa, sehän itsekin olen!!).

Rakkautta mun elämässä kyllä on, kun on lapset, lemmikki ja liuta ihania ystäviä. Pahan puutteen aikana näen seksiunia exästä, sillä seksi olikin ainoa joka meidän suhteessa toimi. Sinänsä jännää, että niissä unissa kaikki on muutenkin hyvin vaikka tosielämässä ei pystytä olemaan exän kanssa missään tekemisissä.

Aina toisinaan kysyn itseltäni, että miten tässä näin pääsi käymään. Olen hyvässä työssä, tienaan ihan kelvollisesti, pidän itseni ja kotini kunnossa, kaikki perusasiat on ok. Mutta töissä, harrastuksissa tai kliseisesti kaupan kassalla en ole törmännyt "kehenkään". Vanhenenko yksin? Jos vielä menee kauan ennen kuin löydän ketään, osaanko siinä vaiheessa edes olla enää kenenkään kanssa (tuskin nytkään osaisin, kun yksinoloa on niin kauan takana).

Tällaisia ajatuksia täällä. N41.

Liian Leikkisaa?

Mina olen unikanavalla 3.

Helpottaa 24.6.15! Tsemppiä.

Et vain ole antanut miehille mahdollisuutta.

Harvalle tulee kotiin ehdokkaita. Tiedän vain yhden, jolle nain sattumalta käynyt ja avioliittoa jatkunut 30v.

Ei kaikki saa onnellista loppua. Tunnen useamman naisen, jotka eivät ole olleet suhteessa vuosikausiin-tai peräti kymmeniin. Itsekään en ole seurustellut vielä kertaakaan, vaikka ikää 25-vuotta. Niin se vaan menee nykyaikana, että osa jää yksin.

Miksi sä yrität keskittyä muihin asioihin kun tuo on sulle tärkeä? Sun pitää olla aktiivisesti markkinoilla, että voi tärpätä. Tutki itseäsi; onko suurien toiveiden lisäksi pinnan alla suurta pelkoa?

On siellä pelkoa, mun sisimmässä. Pelko siitä, etten ole tarpeeksi kaunis ja täydellinen jotta mua vois kukaan rakastaa. Lisäksi pelkään, että joudun kokemaan taas sen, että mies ei sittenkään rakasta mua vaan käyttää vain hyväksi ja pettää.

Mulla takana kaksi parisuhdetta. Eka petti parhaan ystäväni ja lapsemme kummin kanssa, toinen oli pahimmanlaatuinen sosiopaatti joka melkein sai mut hengiltä (ja petti siinä sivussa kymmenien naisten kanssa). Tästä viimeisimmästä on jo se kymmenen vuotta aikaa ja olen päässsyt molemmista suhteista ylitse jo kauan sitten. Mutta pieni pelko elää edelleen, että mitä jos mulle käy taas jotenkin noin?

Mä olen ollut aiemmin aktiivisesti markkinoilla, nettideiteissä ja käynyt myös ihmisten ilmoilla. Saldona se, että nettitreffeillä kaikki päättyy aina ekoihin treffeihin, tuntuu että _kaikki_ miehet nykyään etsii sitä ensisilmäyksellä-fiilistä, että pitää heti "kolahtaa" ja jos ei, niin tutustuminen jää siihen. Mä itse puolestani voisin ihan hyvin lähteä toisillekin treffeille miehen kanssa, joka on mukava ja muuten ok, vaikka ne jalat ei heti ekoilla treffeillä lähtiskään totaalisesti alta.

Live-elämässä (kaupoissa, harrastuksissa jne) mua ei kukaan lähesty, baarissa jos käyn niin vain ukkomiehet piirittää.

En jaksa enää etsiä neulaa heinäsuovasta, varsinkin kun tuntuu ettei sitä siellä edes ole. Siksi yritän aktiivisesti unohtaa koko asian, mutta jostain syystä tää vaan tulee mun uniin.