Onko kohtuutonta vaatia teiniltä kahta ruuanlaittovuoroa viikossa?

Eli teini on samalla vahtina nuoremmille sisaruksilleen, jos oikein käsitin. Pitää siis pilkkoa vihanneksia, paistaa jotain pannulla ja keittää kattilassa ja samalla vahtia sisaruksia. Joskus itsellä tuntuu töiden jälkeen stressaavalta tuo härdelli, joten en ihmettele jos teiniä ei kiinnosta. Ruoan lämmittäminen olisi ok.

Teinin pitää saada keskittyä olennaiseen: opiskeluun. Isot kotityöt vievät liikaa aikaa. Sen sijaan teiniä pitää kannustaa ottamaan vastuuta ITSESTÄÄN, tekemään omat pienemmät ateriat (iltapalat jne.), siivoamaan oma huone säännöllisesti, varaamaan omat lääkäri-, kampaaja-, ym. ajat, jos on omat vaatteet likaisia ja tarvitsee heti niin pesee itse, silittää omat vaatteet, korjaa jälkensä yhteisissä tiloissa jne. Paras aika teinin kokkailun opetteluun on viikonloppuna, jolloin tilanne on stressittömämpi.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:17"]Eli teini on samalla vahtina nuoremmille sisaruksilleen, jos oikein käsitin. Pitää siis pilkkoa vihanneksia, paistaa jotain pannulla ja keittää kattilassa ja samalla vahtia sisaruksia. Joskus itsellä tuntuu töiden jälkeen stressaavalta tuo härdelli, joten en ihmettele jos teiniä ei kiinnosta. Ruoan lämmittäminen olisi ok.
[/quote]
Tai vaihtoehtoisesti se, että teinillä on ruoanlaittovuoro silloin kun tekin olette kotona, jolloin saa keskittyä ruoanlaittoon ja te huolehditte sisaruksista.

Aika huvittava keskustelu kun ite hieman vajaa 16v asuin jo omillani. Ja todellakin laitoin itselleni ruokaa ja kävin kaupassa. Siivosin harvemmin.

Minusta kaikenkaikkiaan hyvinkin kohtuulliset nuo kotityömäärät, toki voisi siitä ajankohdasta neuvotella jos kerta tuo nimenomainen aika on lapselle vaikea, voisi esim tehdä edellisenä iltana sen ruoan valmiiksi tms.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:16"][quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:42"]En edelleenkään käsitä, miten joku voi nähdä jotenkin raskaana ja vaativana sen, että jo 15-vuotias laittaa pari kertaa viikossa ruokaa. Hän ei edelleenkään - ole ruuanlaittovastuussa joka päivä; - hän ei "passaa" vanhempiaan näiden löhötessä sohvalla (koska vanhemmat ovat töissä); - ei varmaankaan joudu laittamaan mitään erikoismenua, vaan tavallista kotiruokaa Enkä muutamien kirjoittajien näkemystä siitä, että kotitöistä vastuussa oleminen muuttaisi nuoren automaattisesti passiiviseksi laiskiaiseksi kotoa pois muutettaessa. Kirjoitin yllä siitä, kuinka nuoruudessani 1990-luvulla, 14-vuotiaasta lähtien osallistuin perheen töihin. Pakosta. Tein työtä rakennustyömaalla täyden päivän isäni kanssa, ja sen jälkeen kotona hoidin vielä eläimiä, pihaa ja puutarhaa. Toki, vanhempani tekivät vielä pidempää päivää, mutta minä ainakin olin ihan ylpeä siitä, että sain olla mukana perheen yhteisissä ponnisteluissa toimeen tulemiseksi. Ei aina ollut kivaa. Usein toivoin, että saisin tehdä "vain" pelkkiä kotitöitä (ruuanlaittoa, siivousta), eikä tarvitsisi lähteä vaikkapa kantamaan lautoja tai kattotiiliä raksalle. Silti olin ylpeä työnteostani, josta toki sain pientä korvaustakin. Enkä näe työn teettämisessä nuorella mitään erikoista, poikkeavaa tai haitallista. Valtaosa kavereistani, maatilojen lapsia, tekivät ainakin jotakin työtä kotona. Jos ei navettahommia, niin ajoivat koneita, tekivät halkohommia, piha- ja puutarhatöitä, metsän harvennusta ja istutusta ym. Jos arvon kirjoittajista tuntuu hirveältä vastuuttaa 15-vuotiasta tekemään pari ateriaa viikossa, niin mitä te ajattelette 15-vuotiaasta, joka hoitaa yksin vaikkapa ison perunamaan tai tekee vaikka koko vuoden polttopuut itse? En vaan siis jaksa ymmärtää sitä, miksi jo rippikoulun käynyt nuori saisi vain laiskotella kotona panematta tikkua ristiin? Tämä menee täysin käsityskykyni yli. [/quote] Laiskotella kotona? Minä kävin koulussa, en laiskotellut kotona. Pidän sinun esimerkkiäsi todella surullisena ja valitettavana, hyvä juttu ettei sinulle ole jäänyt mitään hampaankoloon, minulle jäi. Ja minä tein kotitöiden lisäksi ihan oikeita töitä, isäni yrityksessä, 9-vuotiaasta lähtien. Arvaa miten koulun kävi, kun ei jaksanut enää töiden lisäksi panostaa opiskeluun? Jäin jatkuvasti jälkeen. Eikä energiat riittäneet muiden tahdin kuromiseen. Ja siitä tulee kierre, kun koko ajan pitäisi ottaa muita enemmän ja enemmän kiinni. Minusta se on surullista, että olet ylpeä siitä, ettet saanut viettää normaalia lapsuutta, vaan sinun piti kantaa aikuisten vastuita ja "maksaa" työnteollasi olemassaolostasi. Sinun vanhempasi päättivät hommata sinut ja palkaksi siitä sinun piti suorittaa piian ja työntekijän virkaa. Lapsuus on vain kerran ja se kestää lyhyen aikaa, lasten pitäisi saada olla lapsia ja tehdä lapsille kuuluvia juttuja. Leikkiä ja opiskella. Ei tehdä töitä täyspäiväisesti, koska vanhemmat eivät muuten pärjää. Sinutkin on kova työnteko kovettanut, et ehkä osannut leikkiä etkä edes kaivannut leikkimistä. Odotat, että kaikkien lasten ja nuorten pitäisi pystyä samaan mitä sinä. Onneksi lastensuojelu on eri mieltä, sillä nykyisin tuollainen on laitonta. Sillä liian suuri vastuu ja painolasti perheestä vahingoittaa monia lapsia ja nuoria. Sinä ehkä selvisit, mutta vastaavasti on lukuisia nuoria, jotka eivät selvinneet. Minnekään pula-aikaan on turha vedota, emme kärsi nälänhädästä emmekä sodasta. Ajat ovat erilaiset ja onneksi niin.

[/quote]

Kiitos vain sympatioista, mutta sain kasvaa mielestäni aktiivisessa, kannustavassa ja reilussa perheessä, jossa kyllä tarpeeni ja ennen kaikkea koulunkäyntini otettiin huomioon. Työskentelin kesäisin, en kouluaikaan keväällä tai syksyllä. Kotitöitä ei teetetty kouluaikaan jatkuvasti, lukuun ottamatta pieniä 15-30 min kertaluontoisia juttuja tai koko perheen yhteisiä askareita. Enkä 15-vuotiaana enää kaivannut "leikkiä". Ja kyllä minulle jäi kesäisin myös vapaa-aikaa esimerkiksi mopoilla ja tavata kavereita. Viikonloput olivat vapaata työstä, tein tuolloin kotiaskareita vain vähän. Mielestäni olin myös etuoikeutettu, kun sain pientä palkkaa tai korvausta. Jos minulle luvattiin vaikka vähän ekstraa jonkun työn hoitamisesta, olin suorastaan yllytyshullu. Lisäksi saadessani vastuuta, sain myös vapauksia. Kunhan tein hommani, sain käyttää rahani miten halusin ja liikkua missä halusin, kunhan tulin suunnilleen ruoka-ajoille ja yöksi kotiin.

Ikävää, että oma koulunkäyntisi on kärsinyt työnteosta.

Silti jaksaisin muistuttaa, että nuoren ihmisen työnteko tai kohtuullinen kotiaskareiden hoito ei ole yksinomaan paha juttu. Kannustaminen ja palkitseminen ovat avainasemassa, normaalivanhemman täytyisi tietää tämä. Pienen "palkan" saaminen töistä on tuottanut todella hyviä elämyksiä, jotka ovat kantaneet näihin päiviin asti. Toivon, että kaikki vanhemmat voisivat järjestää jotakin pientä tekemistä teineilleen, ja antaa tietysti sopivan palkkion tai korvauksen. Tämä olisi parasta mahdollista vanhemmuutta mielestäni.
[/quote]
No, minä työskentelin kouluaikaan ja viikonloppuisin. Ja viikolla siivosin, sekä viikonloppuisin. Palkaksi sain niin vähän rahaa, että sillä osti korkeintaan yhden lehden, tai karkkipussin. En minäkään halunnut 15-vuotiaana enää varsinaisesti leikkiä, mutta olisin halunnut nähdä ystäviä. Kaikki muut pääsivät bileisiin ja viettivät rentoa kesää rannalla, tekivät porukalla hauskoja juttuja ja latasivat akkuja seuraavaa lukukautta varten.
Siinä olen samaa mieltä, että jos haluaa, että teini/lapsi osallistuu enemmän, niin kannustimien pitää olla kunnossa. Kunnon palkkio, eikä niin, että lapsesta tuntuu, että häntä käytetään vain hyväksi ja hän joutuu työskentelemään olemassaolonsa eteen. Sinulla on ollut kannustava ilmapiiri ja olet osallistunut omasta tahdostasi. Et pakotettuna niin, että tekeminen tuntuu vain kaiken puolin pahalta. Tasapuolisuus on myös tärkeää, sillä meillä meni niin, että äitipuolen lapset meni ja tuli miten halusi. Edes roskapussia eivät joutuneet viemään. Vain väärät lapset kuurasi kotona ja teki töitä. Epätasa-arvoinen kohtelu lisää haluttomuutta tekemiseen.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:12"]

Minusta on liikaa! Miksi te vanhemmat teette niin vähän ruokaa? Siis jos viikossa on seitsemän päivää ja teini joutuu tekemään kahtena päivänä. Te teette tuplasatsit molemmat vanhemmat kerran viikossa, josta tulee neljä päivää. Jää vain yksi päivä. Eli teini kokkaa enemmän kuin vanhemmat :(

Yksi näkökohta myös: Luepa Leena Valkosen väitöskirja. Hän tutki 6.-luokkalaisten käsityksiä hyvästä vanhemmuudesta. Tuossa iässä lapsilla (ja vähän vanhemmilla nuorillakin) on hyvin tärkeänä hyvän vanhemmuuden kriteerinä, että vanhempi huolehtii / on päävastuussa kotitöistä! Se osoittaa rakkautta ja välittämistä lasta kohtaan.

Luulen siis, että kyse ei ole vain haluttomuudesta, vaan tuon ikäinen kokee noin suuren ruokavastuun myös jollakin tavalla huonoksi jutuksi ja pahimmillaan jopa huonoksi vanhemmuudeksi. Minusta tuon ikäiseltä voisi hyvin vaatia sen kaksikin kertaa viikossa OSAVASTUUSSA olemisen ruuasta (esim. salaatin tekoa, pöydän kattoa jne. mutta ei siis kahta kertaa täysin yksi vastuussa!

Ettekö pysty joustamaan töistä vai miksi näin suuri vastuu tuon ikäiselle?

[/quote]

Anteeksi,  mutta minusta ei ole suuri vastuu tehdä valmiiksi suunniteltu ruoka valmiiksi kaappiin ostetuista aineksista, edelleenkin vain kahtena päivänä viikossa. Mitä minun ja miehen ruuanlaittovuoroihin tulee, niin ei se nyt ihan noin mene kuin kuvittelet, vaan minä kokkaan enemmän. Ja tämä on edelleen oman huoneen siisteydestä huolehtimisen lisäksi ainoa kotityö, mistä teini on vastuussa, eli päävastuu on meillä vanhemmilla.

Töistä ei voi joustaa kun työajat ovat mitä ovat. Miehellä myös työmatka on pitkä. Näille nyt vaan ei voi mitään. Jos työajoista pitäisi lähteä joustamaan, niin se tarkoittaisi sitten matalampaa elintasoa myös teinille. Älkääkä nyt tulkitko tätä kiristykseksi, koska sitä se ei ole.

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:22"]Aika huvittava keskustelu kun ite hieman vajaa 16v asuin jo omillani. Ja todellakin laitoin itselleni ruokaa ja kävin kaupassa. Siivosin harvemmin.

Minusta kaikenkaikkiaan hyvinkin kohtuulliset nuo kotityömäärät, toki voisi siitä ajankohdasta neuvotella jos kerta tuo nimenomainen aika on lapselle vaikea, voisi esim tehdä edellisenä iltana sen ruoan valmiiksi tms.
[/quote]
Olitko myös sisarustesi vahtina ja huoltajana?

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:17"]Eli teini on samalla vahtina nuoremmille sisaruksilleen, jos oikein käsitin. Pitää siis pilkkoa vihanneksia, paistaa jotain pannulla ja keittää kattilassa ja samalla vahtia sisaruksia. Joskus itsellä tuntuu töiden jälkeen stressaavalta tuo härdelli, joten en ihmettele jos teiniä ei kiinnosta. Ruoan lämmittäminen olisi ok.

[/quote]

Ei ole vahtina, nuoremmat ovat jo sen ikäisiä ettei heitä tarvitse varsinaisesti vahtia, vaan pärjäävät myös itsekseen kotona.

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:25"]

Jos ei teini kykene laittamaan ruokaa ja pitämään huushollia pystyssä tuntia-paria viikossa, niin teini ei myöskään ole kykenevä jäämään yksin kotiin esim mökkiviikonloppuna/sukulaisreissun ajan tai huitelemaan pitkin kaupunkia kavereiden kanssa iltaisin.

Meillä ainakin ekaluokkalainen osasi olla kaverin kanssa kotona, lämmittää ruokaa, tehdä välipalaa ja käydä ulkona leikkimässä vanhempien ollessa joululomalla töissä. Ei kai teini voi sen avuttomampi olla.... pituus ja voimat ainakin riittää jo nostamaan kuumaa perunakattilaa, joten pelkkää mikrolämmitystä vaativamman homman pitäisi onnistua. Tietty jos järki ei riitä....

[/quote]

Juuri näin.

Velvollisuus -> vapaus

Työ -> palkinto.

On tietenkin epistä laittaa teini tekemään jotakin, jos pienemmät sisarukset eivät tee. Mutta sopiva palkinto tai palkka motivoisi tässä tapauksessa varmasti oikein hyvin. Teinille kehityskeskustelu, jossa kerrotaan, mitä pitää tehdä, syyt tilanteeseen, ja lopuksi pitävä lupaus palkkiosta. Tämänhän pitäisi olla normiarkea joka perheessä, eikö?

No entäs tämä: Teini laittaa ruokaa tiistaina ja sitä samaa ruokaa syödään sitten

torstainakin?!

Ap, miksi kysyt mielipidettä täällä, jos olet jo etukäteen päättänyt, että teinin

pitää kuitenkin tehdä ruoka kahtena päivänä viikossa?

Kuulostaa ehkä vähän epäreilulta, että teini tekee ruuan muulle perheelle. Mitä te muut teette sillä aikaa? Ettekö voi auttaa?

Nuoruuteen kuuluu tietty huolettomuus ja vapaus. Aivojen kehitys on vielä pahasti kesken ja lapsuudenperheestä irrottautuminen ja itsenäistyminen alkanut. Kapinointi on suotavaa ja toivottavaa. Kotitöitä voi vaatia, pitääkin, mutta vastuu niistä ei voi olla teinillä. Teinillä on jo vastuu koulusta ja harrastuksista, sosiaalisten suhteiden luomisesta, tulevaisuuden uransa päättämisestä ja aikuiseksi kasvamisesta.

Ei niin, että teini on tiettyinä päivinä viikosta vastuussa itsensä, sisarustensa ja vanhempiensa ruokkimisesta. Mitäpä jos tulee tarve kapinoida? Silloin vanhemman pitäisi olla paikalla, ottaa päävastuu, selittää seuraukset ja antaa tilaa kasvaa. Nyt jos teinille tulee tarve kapinoida, on vaihtoehtona nuorempien sisarusten nälkä ja pahoinvointi eli käytännössä vaihtoehtoa ei ole. 

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:26"]

No entäs tämä: Teini laittaa ruokaa tiistaina ja sitä samaa ruokaa syödään sitten

torstainakin?!

Ap, miksi kysyt mielipidettä täällä, jos olet jo etukäteen päättänyt, että teinin

pitää kuitenkin tehdä ruoka kahtena päivänä viikossa?

[/quote]

Välillä teini tekee tuplasatsin ja tietysti huolehtii sen lämmityksestä. Usein teinin tekemät ruuat ovat sellaisia, etteivät ne ole hyviä parin päivän päästä lämmitettyinä. Esim. pizzaa valmiiksi tehdyistä pohjista.

Kysyin, onko vaatimukseni kohtuuton. Vaikea sanoa onko, mutta näillä nyt mennään. Jos teini ruokavuoroista luovuttaisiin, hänelle tulisi muita ehkä enemmän aikaa vieviä töitä niille ajoille kun vanhemmat tekevät seuraavien päivien ruokia. Täytyy sanoa, että olen kyllä hämmästynyt kuinka pumpulissa lapsia nykyään pitäisi kasvattaa, ilmankos teini valittaa kuinka kaverit sitä ja tätä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:12"]

Minusta on liikaa! Miksi te vanhemmat teette niin vähän ruokaa? Siis jos viikossa on seitsemän päivää ja teini joutuu tekemään kahtena päivänä. Te teette tuplasatsit molemmat vanhemmat kerran viikossa, josta tulee neljä päivää. Jää vain yksi päivä. Eli teini kokkaa enemmän kuin vanhemmat :(

Yksi näkökohta myös: Luepa Leena Valkosen väitöskirja. Hän tutki 6.-luokkalaisten käsityksiä hyvästä vanhemmuudesta. Tuossa iässä lapsilla (ja vähän vanhemmilla nuorillakin) on hyvin tärkeänä hyvän vanhemmuuden kriteerinä, että vanhempi huolehtii / on päävastuussa kotitöistä! Se osoittaa rakkautta ja välittämistä lasta kohtaan.

Luulen siis, että kyse ei ole vain haluttomuudesta, vaan tuon ikäinen kokee noin suuren ruokavastuun myös jollakin tavalla huonoksi jutuksi ja pahimmillaan jopa huonoksi vanhemmuudeksi. Minusta tuon ikäiseltä voisi hyvin vaatia sen kaksikin kertaa viikossa OSAVASTUUSSA olemisen ruuasta (esim. salaatin tekoa, pöydän kattoa jne. mutta ei siis kahta kertaa täysin yksi vastuussa!

Ettekö pysty joustamaan töistä vai miksi näin suuri vastuu tuon ikäiselle?

[/quote]

Anteeksi,  mutta minusta ei ole suuri vastuu tehdä valmiiksi suunniteltu ruoka valmiiksi kaappiin ostetuista aineksista, edelleenkin vain kahtena päivänä viikossa. Mitä minun ja miehen ruuanlaittovuoroihin tulee, niin ei se nyt ihan noin mene kuin kuvittelet, vaan minä kokkaan enemmän. Ja tämä on edelleen oman huoneen siisteydestä huolehtimisen lisäksi ainoa kotityö, mistä teini on vastuussa, eli päävastuu on meillä vanhemmilla.

Töistä ei voi joustaa kun työajat ovat mitä ovat. Miehellä myös työmatka on pitkä. Näille nyt vaan ei voi mitään. Jos työajoista pitäisi lähteä joustamaan, niin se tarkoittaisi sitten matalampaa elintasoa myös teinille. Älkääkä nyt tulkitko tätä kiristykseksi, koska sitä se ei ole.

Ap
[/quote]

Tilatkoon pitsaa sitten. Ei se teini ole mikään lastenvahti ja kokki, vaan yksi teidän lapsista. On sun homma kantaa vastuu perheen ruuista, ei teinin.

Mä en tiedä, enkä ota kantaa onko kerran vai kaksi viikossa kohtuullista. Mutta aploodit siitä, että opetat teinille ruoanlaittoa! Meillä kotona oli vanhemmilla valitettavan yleinen asenne, että ruoanlaitto kuuluu aikuisille, ja sitä ei voi lapsilta odottaa. Nyt veljeni lähes 40-vuotiaana opettelee ja kyselee, että miten sosekeittoa tehdään.. Sinun teinisi oppii niin, että arkiruoan pyöräyttäminen ei ole iso projekti jota sitten aikuisena tahkotaan, vaan aivan normaalia elämää.

Just noita arkielämän taitoja nuori tarvitsee elämässään! Ruoan laitto, eikä vain einesten ja kebabien käyttö. Lisäksi taloudenpito, laskujen maksu ja sen ymmärtäminen, mihin rahat riittää.  Siivous ja järjestelmällisyys. Nämä ovat valitettavan hakusessa nykyään, sekä nuorilla että heidän vanhemmillaan. Hyvä ap! 

Edelleenkin ap, miten hoitaisit tilanteen, jos teiniä ei olisi?

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:12"]Mielestäni teet äitinä lapsellesi palveluksen, kun vaadit häntä tekemään ruokaa ja samalla oppimaan sen valmistusta. Opeta hänet myös silittämään.  Hänellä on muita nuoria paremmat eväät kotoa lähtiessään. Toki sääntö ei saa olla ehdoton ja jos jonain iltana on tärkeä meno, voinee ruoanlaitto siirtyä toiseen iltaan. Minun isäni kuoli, kun olin lapsi. Lapsia oli 7 ja vanhin sisko oli 15 v. Hänpä olikin näppärä ja äidin vuorotyössä ollessa hän teki kaalilaatikot, lihakeitot, karjalanpiirakat, puolukka-ja mustikkapiirakat ym. ja kaiken todella hyvin. Siinä ohessa hän kävi keskikoulun. Nykyäänkin hän on hyvin taitava ja viitseliäs ruoanlaittaja ja ja käsityöihminen, meitä muita parempi.  Kun jonkun asian oppii, siitä alkaa pitämään. Se oli 60-lukua. 
[/quote]
Voi hyvänen aika! Mitä martta-ihailua! Entä jos siskosi olisi ollut matemaattisesti lahjakas tuleva fyysikko?? Ei, kun kyllä se on hyvä Nainen joka osaa pullat ja pitkot vääntää. Pärjää elämässä. Joo siellä kyökin nurkassa hautaan asti.

On kohtuutonta. Vanhemmat laittaa ruuat.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:17"]Eli teini on samalla vahtina nuoremmille sisaruksilleen, jos oikein käsitin. Pitää siis pilkkoa vihanneksia, paistaa jotain pannulla ja keittää kattilassa ja samalla vahtia sisaruksia. Joskus itsellä tuntuu töiden jälkeen stressaavalta tuo härdelli, joten en ihmettele jos teiniä ei kiinnosta. Ruoan lämmittäminen olisi ok.

[/quote]

Ei ole vahtina, nuoremmat ovat jo sen ikäisiä ettei heitä tarvitse varsinaisesti vahtia, vaan pärjäävät myös itsekseen kotona.

Ap

[/quote]

Mutta kuitenkin teini joutuu puuttumaan, kun keksivät hyppiä sängyn pohjasäleet rikki tai olla veitsihippaa kun tuo vei pleikkarin ohjaimen kädestä.

Vaikka nuoremmat itsekseen pärjäisivät itsenäisesti, teinin läsnäolo kuitenkin siirtää vastuun vanhemmalle paikallaolijalle ja voi alkaa lapsettaa.

Meillä kolme poikaa, yksi muuttanut jo pois kotoa. Kaikki ovat joutuneet kerran viikossa tekemään minun päättämäni ruoan. Ohjeet ja aineet on valmiina, ruoat ihan tavallisia. On valitettu ja vetkuteltu, joka ainoa kerta... Mutta nyt yksinasuva osaa tehdä itse opiskelijakämpässään edullista ja maistuvaa kotiruokaa. Mielestäni einekset ja lämmittäminen eivät nimenomaan ole se ratkaisu, koska puolet tästä jutusta on ruoanlaittotaitojen ja vastuunkannon opetteleminen! 

Jos homma on tosi hikistä, niin kohtuullista olisi ehkä kerta/vko oikea ruoanlaitto, toinen kerta lämmitystä. Ihan oikein on vaatia nuorelta oman huoneen siivous ja joku muu homma viikkosiivouksesta. Ja loput hommat vanhemmille, joiden pitää kanssa tietysti näyttää esimerkkiä.