Onko kohtuutonta vaatia teiniltä kahta ruuanlaittovuoroa viikossa?

Mä jouduin laittamaan ruokaa koko perheelle jo 14-15 v, kun äitini oli usein sairaalassa viikkoja. Isäni tuli myöhemmin kotiin iltaisin. Joten kävin kaupassa ja laitoin ruuat myös veljille. Kyllä nekin auttoi, ja teki muita hommia ( lumityöt, siivosi ua pesi pyykkiä yms).

minusta on tärkeää, että toi mun 14 v teinipoika oppii laittamaan ruokaa ja tekemään muitakn kotitaloustöitä. Onneksi tykkää ruuanlaitosta. Tosin sitä helpottaa se, että jos laittaa ruuan, ei tartte raivata pöytää...

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 03:45"]

Tietenkin teini osallistuu myös ruuanlaittoon. 

Minä olin teinivuoteni nuorisokodissa ja siellä teinit itse tekivät päivän ruuat. Jokaisella oli siis määrätty oma päivä jolloin oli vastuu lämpimästä ruuasta. Niin ja ne piti vielä itse miettiä ja hakea aineet kaupasta. Ei siitä kukaan traumatisoinut vaan päinvastoin. Ei niiden ruokien nyt mitään gourmeesafkaa tarvitse olla. Ruuanlaitto on minusta yksi perustaidoista, jonka jokaisen pitäisi osata.

[/quote]

Nuorisokodeista niitä tuleekin niitä henkisesti terveitä ihmisiä! Sieltä kannattaakin ottaa mallia!

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:42"]En edelleenkään käsitä, miten joku voi nähdä jotenkin raskaana ja vaativana sen, että jo 15-vuotias laittaa pari kertaa viikossa ruokaa. Hän ei edelleenkään

- ole ruuanlaittovastuussa joka päivä;

- hän ei "passaa" vanhempiaan näiden löhötessä sohvalla (koska vanhemmat ovat töissä);

- ei varmaankaan joudu laittamaan mitään erikoismenua, vaan tavallista kotiruokaa

Enkä muutamien kirjoittajien näkemystä siitä, että kotitöistä vastuussa oleminen muuttaisi nuoren automaattisesti passiiviseksi laiskiaiseksi kotoa pois muutettaessa.

Kirjoitin yllä siitä, kuinka nuoruudessani 1990-luvulla, 14-vuotiaasta lähtien osallistuin perheen töihin. Pakosta. Tein työtä rakennustyömaalla täyden päivän isäni kanssa, ja sen jälkeen kotona hoidin vielä eläimiä, pihaa ja puutarhaa. Toki, vanhempani tekivät vielä pidempää päivää, mutta minä ainakin olin ihan ylpeä siitä, että sain olla mukana perheen yhteisissä ponnisteluissa toimeen tulemiseksi. Ei aina ollut kivaa. Usein toivoin, että saisin tehdä "vain" pelkkiä kotitöitä (ruuanlaittoa, siivousta), eikä tarvitsisi lähteä vaikkapa kantamaan lautoja tai kattotiiliä raksalle. Silti olin ylpeä työnteostani, josta toki sain pientä korvaustakin.

Enkä näe työn teettämisessä nuorella mitään erikoista, poikkeavaa tai haitallista. Valtaosa kavereistani, maatilojen lapsia, tekivät ainakin jotakin työtä kotona. Jos ei navettahommia, niin ajoivat koneita, tekivät halkohommia, piha- ja puutarhatöitä, metsän harvennusta ja istutusta ym.

Jos arvon kirjoittajista tuntuu hirveältä vastuuttaa 15-vuotiasta tekemään pari ateriaa viikossa, niin mitä te ajattelette 15-vuotiaasta, joka hoitaa yksin vaikkapa ison perunamaan tai tekee vaikka koko vuoden polttopuut itse?

En vaan siis jaksa ymmärtää sitä, miksi jo rippikoulun käynyt nuori saisi vain laiskotella kotona panematta tikkua ristiin? Tämä menee täysin käsityskykyni yli.
[/quote]
Laiskotella kotona? Minä kävin koulussa, en laiskotellut kotona. Pidän sinun esimerkkiäsi todella surullisena ja valitettavana, hyvä juttu ettei sinulle ole jäänyt mitään hampaankoloon, minulle jäi. Ja minä tein kotitöiden lisäksi ihan oikeita töitä, isäni yrityksessä, 9-vuotiaasta lähtien. Arvaa miten koulun kävi, kun ei jaksanut enää töiden lisäksi panostaa opiskeluun? Jäin jatkuvasti jälkeen. Eikä energiat riittäneet muiden tahdin kuromiseen. Ja siitä tulee kierre, kun koko ajan pitäisi ottaa muita enemmän ja enemmän kiinni. Minusta se on surullista, että olet ylpeä siitä, ettet saanut viettää normaalia lapsuutta, vaan sinun piti kantaa aikuisten vastuita ja "maksaa" työnteollasi olemassaolostasi. Sinun vanhempasi päättivät hommata sinut ja palkaksi siitä sinun piti suorittaa piian ja työntekijän virkaa. Lapsuus on vain kerran ja se kestää lyhyen aikaa, lasten pitäisi saada olla lapsia ja tehdä lapsille kuuluvia juttuja. Leikkiä ja opiskella. Ei tehdä töitä täyspäiväisesti, koska vanhemmat eivät muuten pärjää. Sinutkin on kova työnteko kovettanut, et ehkä osannut leikkiä etkä edes kaivannut leikkimistä. Odotat, että kaikkien lasten ja nuorten pitäisi pystyä samaan mitä sinä. Onneksi lastensuojelu on eri mieltä, sillä nykyisin tuollainen on laitonta. Sillä liian suuri vastuu ja painolasti perheestä vahingoittaa monia lapsia ja nuoria. Sinä ehkä selvisit, mutta vastaavasti on lukuisia nuoria, jotka eivät selvinneet. Minnekään pula-aikaan on turha vedota, emme kärsi nälänhädästä emmekä sodasta. Ajat ovat erilaiset ja onneksi niin.

Mikä piika se teini teille on? Kerran viikossa max.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:45"]

Miksi niistä on tullut ongelma? 

Jos teini ei tahdo, niin pakottaa ei kannata. Miksei lapsi saa olla lapsi? Jos 9-vuotiaalta ei vielä voi vaatia, että kulkee koulumatkat itsenäisesti ja pitää kotiavaimen tallessa, niin miten teini yhtäkkiä pystyisi koko perheen ruoan kokkaamaan.

Ja miten niin menisi liian myöhäiseksi syöminen? Vanhemmat tekee illalla ruoan samalla kun sen päivän ruoan, esim. uunissa kanankoivet ja riisit samalle päivälle ja samalla paistaa jauhelihan. Makaronilaatikko uuniin siksi aikaa kun syödään kanaa ja seuraavana päivänä makaronilootaa mikron kautta lautaselle. Kolmaskin ruoka tekeytyy samalla kun paistaa enemmän jauhelihaa ja kiehauttaa keiton takalevyllä.

Annosrasioissa pakkaseen. Ei tartte eineksiä eikä sälyttää teinille aikuisen vastuuta.

[/quote]

Missä todellisuudessa 9-vuotiaan ei tarvitse osata kulkea koulumatkoja itsenäisesti tai pitää kotiavaimia tallessa? Nuohan ovat perusasioita, mitkä pitäisi osata jo ekaluokkalaisena. Eikä ap:n teinin ruuanlaittovuorot ole yhtään liikaa vaadittu, jos siihen tosiaan menee tunti viikossa. Hei haloo, se teinihän voisi asua kohta omillaankin ja vastata kaikista kotitöistä. Kunhan vanhemmat huolehtivat syötyään tiskit ja keittiön siivouksen, niin ei tuossa mitään ongelmaa ole. Ongelma on se, että nykyään lapsista tehdään pilalle lellittyjä kermaperseitä, jotka tekevät tasan mitä huvittaa.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 11:50"]

Mä en voi käsittää että yleinen mielipide vastustaa kotitöiden tekemistä D: Se tietysti selittää mooooonta asiaa... Mun mielestä vähintään kohtuullista tuo teinin osallistuminen! Ei vanhemmatkaan ole mitään lastensa palvelijoita vaan koti on yhteinen ja kotityöt myös. Jokaiselle kehitystason mukaisesti. Meidän lapset ekalla ja eskarissa, molemmat hoitaa iltapalan laiton kerran viikossa. He myös leipovat ja käyttävät veistä...

[/quote]

ei kukaan vastusta, mutta ap ei tuonut esiin että miten noita muita isoja lapsia pakotetaan ja mihin "yhteishyvään"?

Ja perheen isähän tekee myös ainakin kertaa viikossa ruoan? 

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 20:34"]

15-vuotias, täyttää alkusyksystä 16. Kahtena arki-iltapäivänä pitäisi laittaa muulle perheelle ruoka. Ei siis voi silloin mennä suoraan koulusta kavereille tai kylille. Onko kohtuutonta?

[/quote]

On, älytöntä.

Ei teini osaa tehdä ruokaa koko perheelle. Ellei se ole lihapullien lämmitys. Sellaista on turha vaatia teiniltäkään. 

Tee ruokaa on hyvää ja teini mukaan siihen että oppii mukana. OPETA.

Minä ainakin teen sellaisia ruokia ettei siihen teinin opit riitä. 

[/quote]

Ongelma ei ole se etteikö teini osaisi. Ongelma on se että teini ei halua. Mielestäni lasten tulee osallistua kotitöihin, ja meillä teinin osuus nyt vaan olosuhteiden pakosta painottuu ruuanlaittoon. Mitä siis edelleenkin on vain kahtena päivänä viikossa, tunnin verran suunnilleen yhteensä. Kyllä siinä jää aikaa koululle, kavereille ja harrastukselle.

Ap
[/quote]

Nyt se on jo tunti, kun aiemmi oli puoli tuntia?

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:42"]En edelleenkään käsitä, miten joku voi nähdä jotenkin raskaana ja vaativana sen, että jo 15-vuotias laittaa pari kertaa viikossa ruokaa. Hän ei edelleenkään - ole ruuanlaittovastuussa joka päivä; - hän ei "passaa" vanhempiaan näiden löhötessä sohvalla (koska vanhemmat ovat töissä); - ei varmaankaan joudu laittamaan mitään erikoismenua, vaan tavallista kotiruokaa Enkä muutamien kirjoittajien näkemystä siitä, että kotitöistä vastuussa oleminen muuttaisi nuoren automaattisesti passiiviseksi laiskiaiseksi kotoa pois muutettaessa. Kirjoitin yllä siitä, kuinka nuoruudessani 1990-luvulla, 14-vuotiaasta lähtien osallistuin perheen töihin. Pakosta. Tein työtä rakennustyömaalla täyden päivän isäni kanssa, ja sen jälkeen kotona hoidin vielä eläimiä, pihaa ja puutarhaa. Toki, vanhempani tekivät vielä pidempää päivää, mutta minä ainakin olin ihan ylpeä siitä, että sain olla mukana perheen yhteisissä ponnisteluissa toimeen tulemiseksi. Ei aina ollut kivaa. Usein toivoin, että saisin tehdä "vain" pelkkiä kotitöitä (ruuanlaittoa, siivousta), eikä tarvitsisi lähteä vaikkapa kantamaan lautoja tai kattotiiliä raksalle. Silti olin ylpeä työnteostani, josta toki sain pientä korvaustakin. Enkä näe työn teettämisessä nuorella mitään erikoista, poikkeavaa tai haitallista. Valtaosa kavereistani, maatilojen lapsia, tekivät ainakin jotakin työtä kotona. Jos ei navettahommia, niin ajoivat koneita, tekivät halkohommia, piha- ja puutarhatöitä, metsän harvennusta ja istutusta ym. Jos arvon kirjoittajista tuntuu hirveältä vastuuttaa 15-vuotiasta tekemään pari ateriaa viikossa, niin mitä te ajattelette 15-vuotiaasta, joka hoitaa yksin vaikkapa ison perunamaan tai tekee vaikka koko vuoden polttopuut itse? En vaan siis jaksa ymmärtää sitä, miksi jo rippikoulun käynyt nuori saisi vain laiskotella kotona panematta tikkua ristiin? Tämä menee täysin käsityskykyni yli. [/quote] Laiskotella kotona? Minä kävin koulussa, en laiskotellut kotona. Pidän sinun esimerkkiäsi todella surullisena ja valitettavana, hyvä juttu ettei sinulle ole jäänyt mitään hampaankoloon, minulle jäi. Ja minä tein kotitöiden lisäksi ihan oikeita töitä, isäni yrityksessä, 9-vuotiaasta lähtien. Arvaa miten koulun kävi, kun ei jaksanut enää töiden lisäksi panostaa opiskeluun? Jäin jatkuvasti jälkeen. Eikä energiat riittäneet muiden tahdin kuromiseen. Ja siitä tulee kierre, kun koko ajan pitäisi ottaa muita enemmän ja enemmän kiinni. Minusta se on surullista, että olet ylpeä siitä, ettet saanut viettää normaalia lapsuutta, vaan sinun piti kantaa aikuisten vastuita ja "maksaa" työnteollasi olemassaolostasi. Sinun vanhempasi päättivät hommata sinut ja palkaksi siitä sinun piti suorittaa piian ja työntekijän virkaa. Lapsuus on vain kerran ja se kestää lyhyen aikaa, lasten pitäisi saada olla lapsia ja tehdä lapsille kuuluvia juttuja. Leikkiä ja opiskella. Ei tehdä töitä täyspäiväisesti, koska vanhemmat eivät muuten pärjää. Sinutkin on kova työnteko kovettanut, et ehkä osannut leikkiä etkä edes kaivannut leikkimistä. Odotat, että kaikkien lasten ja nuorten pitäisi pystyä samaan mitä sinä. Onneksi lastensuojelu on eri mieltä, sillä nykyisin tuollainen on laitonta. Sillä liian suuri vastuu ja painolasti perheestä vahingoittaa monia lapsia ja nuoria. Sinä ehkä selvisit, mutta vastaavasti on lukuisia nuoria, jotka eivät selvinneet. Minnekään pula-aikaan on turha vedota, emme kärsi nälänhädästä emmekä sodasta. Ajat ovat erilaiset ja onneksi niin.

[/quote]

Kiitos vain sympatioista, mutta sain kasvaa mielestäni aktiivisessa, kannustavassa ja reilussa perheessä, jossa kyllä tarpeeni ja ennen kaikkea koulunkäyntini otettiin huomioon. Työskentelin kesäisin, en kouluaikaan keväällä tai syksyllä. Kotitöitä ei teetetty kouluaikaan jatkuvasti, lukuun ottamatta pieniä 15-30 min kertaluontoisia juttuja tai koko perheen yhteisiä askareita. Enkä 15-vuotiaana enää kaivannut "leikkiä". Ja kyllä minulle jäi kesäisin myös vapaa-aikaa esimerkiksi mopoilla ja tavata kavereita. Viikonloput olivat vapaata työstä, tein tuolloin kotiaskareita vain vähän. Mielestäni olin myös etuoikeutettu, kun sain pientä palkkaa tai korvausta. Jos minulle luvattiin vaikka vähän ekstraa jonkun työn hoitamisesta, olin suorastaan yllytyshullu. Lisäksi saadessani vastuuta, sain myös vapauksia. Kunhan tein hommani, sain käyttää rahani miten halusin ja liikkua missä halusin, kunhan tulin suunnilleen ruoka-ajoille ja yöksi kotiin.

Ikävää, että oma koulunkäyntisi on kärsinyt työnteosta.

Silti jaksaisin muistuttaa, että nuoren ihmisen työnteko tai kohtuullinen kotiaskareiden hoito ei ole yksinomaan paha juttu. Kannustaminen ja palkitseminen ovat avainasemassa, normaalivanhemman täytyisi tietää tämä. Pienen "palkan" saaminen töistä on tuottanut todella hyviä elämyksiä, jotka ovat kantaneet näihin päiviin asti. Toivon, että kaikki vanhemmat voisivat järjestää jotakin pientä tekemistä teineilleen, ja antaa tietysti sopivan palkkion tai korvauksen. Tämä olisi parasta mahdollista vanhemmuutta mielestäni.

Ottakaa au pair niin lapset saa olla lapsia.
Toki teininkin pitää osallistua, mutta vastuun ottaminen on jo vähän liikaa.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:05"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 20:34"]

15-vuotias, täyttää alkusyksystä 16. Kahtena arki-iltapäivänä pitäisi laittaa muulle perheelle ruoka. Ei siis voi silloin mennä suoraan koulusta kavereille tai kylille. Onko kohtuutonta?

[/quote]

On, älytöntä.

Ei teini osaa tehdä ruokaa koko perheelle. Ellei se ole lihapullien lämmitys. Sellaista on turha vaatia teiniltäkään. 

Tee ruokaa on hyvää ja teini mukaan siihen että oppii mukana. OPETA.

Minä ainakin teen sellaisia ruokia ettei siihen teinin opit riitä. 

[/quote]

Ongelma ei ole se etteikö teini osaisi. Ongelma on se että teini ei halua. Mielestäni lasten tulee osallistua kotitöihin, ja meillä teinin osuus nyt vaan olosuhteiden pakosta painottuu ruuanlaittoon. Mitä siis edelleenkin on vain kahtena päivänä viikossa, tunnin verran suunnilleen yhteensä. Kyllä siinä jää aikaa koululle, kavereille ja harrastukselle.

Ap
[/quote]

Nyt se on jo tunti, kun aiemmi oli puoli tuntia?
[/quote]
Luinkin väärin, sori.

Mielestäni kaikki tekevät työtä kotona. ei vain äiti. Mutta ei voi olla niin että vain vanhimmalta vaaditaan.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:32"]

Tehdään jo nyt pari kertaa viikossa tuplasatsi. Jos tehtäisiin triplasatsi, tulisi sama ruoka kolmantena päivänä jo korvista ulos. Eineksiä ei syödä. Ap

[/quote]

Kuka sen tuplasatsin tekee, vanhemmatko? Viikossa on seitsemän päivää. Jos siis esim. sinä teet maanantain ruuan, jota syödään myös tiistaina, ja miehesi tekee keskiviikon ruuan, jota syödään myös torstaina, miksi teinille jää perjantai ja toinen viikonlopun päivistä?

Ei mene ihan tasan tuo jako.

Toisekseen samaa ruokaa ei ole pakko syödä peräkkäisinä päivinä, kun osan laittaa pakkaseen.

[/quote]

Vanhemmat tekevät tuplasatsit, sekä viikonloppuruuat. Teinillä on kaksi arkipäivää, tiistai ja torstai.

Ap"

Miksi vanhemmat eivät valmista jo edellisenä päivänä tiistain ja torstain ruuat. Vähän enemmän vain suunnittelua, niin ei pitäisi olla ongelmaa. Meillä ei tulisi edes mieleenkään antaa lasten vastuuulle ruokahuoltoa, muuten kuin harrastuksena ja sekin vapaaehtoisesti. Eikä meillä koskaan syödä samaa ruokaa, mitä on ollut ed.päivänä, vaan tuplasatsit laitan aina pakastimeen, tulevia päiviä varten.

Viikonloppuisin ja pari kertaa viikolla valmistan yleensä kolme eri ateriaa yhtä aikaa, joka säästää aikaa, että kustannuksia. Esim. maanantain ruuan olin valmistanut sunnuntaina, muun ruuan yhteydessä ja eilen tein kalakeiton (täksi päiväksi) broileripadan, joka syötiin eilen ja huomiseksi on valmiina jo kaalilaatikko. Salaatin tekemisessä ei mene montaa minuuttia.   Ja kaikki ateriat, jotka voidaan pakastaa, teen tupla-annoksena eli pakasteessa on viikon parin ruuat valmiina, jos kiire yllättää.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:03"]Kyllä kotitöistä pitää teinille antaa myös vastuuta siten, että aina ei voi yksinkertaisesti lähteä kavereille silloin kuin huvittaa, vaan on tehtävä kotona jotakin. Jos se ei ole ruuanlaittoa, niin vaikka sitten pihan haravointia.

Olisiko kommentoijien mielestä sopivaa, jos teiniä pyydettäisiin vaikka haravoimaan joku tietty alue koulusta tultua, ennen kuin saisi lähteä kavereille? Töitä olisi noin puolen tunnin ajaksi? Jos tämä ei olisi sopivaa, niin voinko kysyä, miksi ei?[/quote]

Minä käsitän kotitöiden teon a) osallistumiseksi, jottei kotona asuta täysihoidossa jota yksi tai kaksi ihmistä pyörittää uuvuksiin asti, vaan jokainen tekee jotakin b) opetustilanteeksi, että osaa aikuisena huolehtia kodistaan

Kumpikaan oppiminen ei mielestäni useimmissa tapauksissa vaadi sitä, että äiti tai isä kertoo täsmälleen, mitä pitää tehdä, mihin aikaan tehdään ja miten tehdään. Miksi ihmeessä teinin pitäisi haravoida heti koulun jälkeen, kun voi haravoida myöhemminkin? Eihän aikuisellekaan kukaan luettele, että nyt teet tämän ja sitten teet tuon, pääasia että hommat tulee tehdyksi.

Itseasiassa sillä, että laitetaan kaikelle tiukka aikataulu ja säännöt, helposti vain nujerretaan teinin motivaatioita toimia ja viedään viimeistekin vaikutusmahdollisuudet asiassa, jonka aikataululla tai muulla yksityiskohdalla ei oikeasti ole mitään väliä. Pidetään huoli, ettei teini opi itse ohjailemaan ja suunnittelemaan toimintaansa, kun käsky tulee aina ylhäältä, eikä siitä voi neuvotella. Teinistä tuntuu siltä, ettei hänen kykyynsä hoitaa asioitaan luoteta. Kun ajattelee aikuisia, jotka valittelevat ainaista sotkua tai kaoottista elämää, heitä yleensä yhdistää organisointikyvyn puute. Ehkä he eivät saaneet harjoitella sitä kotona?

Teinillä on koulu, läksyt ja kokeet, siinä mun mielestä pakkoja riittävästi. Kannatan ehdottomasti sitä, että teiniltä vaaditaan myös kotitöiden tekoa, mutta vastustan turhia, natsimeiningillä laadittuja sääntöjä, joille ei ole mitään perusteluja. Perustellusti voi vaatia tekemistä vanhempien suunnitteleman aikataulun mukaan, jos esimerkiksi talo täytyy saada siistiksi ennen vieraita, tai perunat pitää nostaa maasta ennen sadetta.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 13:42"]

En edelleenkään käsitä, miten joku voi nähdä jotenkin raskaana ja vaativana sen, että jo 15-vuotias laittaa pari kertaa viikossa ruokaa. Hän ei edelleenkään

- ole ruuanlaittovastuussa joka päivä;

- hän ei "passaa" vanhempiaan näiden löhötessä sohvalla (koska vanhemmat ovat töissä);

- ei varmaankaan joudu laittamaan mitään erikoismenua, vaan tavallista kotiruokaa

Enkä muutamien kirjoittajien näkemystä siitä, että kotitöistä vastuussa oleminen muuttaisi nuoren automaattisesti passiiviseksi laiskiaiseksi kotoa pois muutettaessa.

Kirjoitin yllä siitä, kuinka nuoruudessani 1990-luvulla, 14-vuotiaasta lähtien osallistuin perheen töihin. Pakosta. Tein työtä rakennustyömaalla täyden päivän isäni kanssa, ja sen jälkeen kotona hoidin vielä eläimiä, pihaa ja puutarhaa. Toki, vanhempani tekivät vielä pidempää päivää, mutta minä ainakin olin ihan ylpeä siitä, että sain olla mukana perheen yhteisissä ponnisteluissa toimeen tulemiseksi. Ei aina ollut kivaa. Usein toivoin, että saisin tehdä "vain" pelkkiä kotitöitä (ruuanlaittoa, siivousta), eikä tarvitsisi lähteä vaikkapa kantamaan lautoja tai kattotiiliä raksalle. Silti olin ylpeä työnteostani, josta toki sain pientä korvaustakin.

Enkä näe työn teettämisessä nuorella mitään erikoista, poikkeavaa tai haitallista. Valtaosa kavereistani, maatilojen lapsia, tekivät ainakin jotakin työtä kotona. Jos ei navettahommia, niin ajoivat koneita, tekivät halkohommia, piha- ja puutarhatöitä, metsän harvennusta ja istutusta ym.

Jos arvon kirjoittajista tuntuu hirveältä vastuuttaa 15-vuotiasta tekemään pari ateriaa viikossa, niin mitä te ajattelette 15-vuotiaasta, joka hoitaa yksin vaikkapa ison perunamaan tai tekee vaikka koko vuoden polttopuut itse?

En vaan siis jaksa ymmärtää sitä, miksi jo rippikoulun käynyt nuori saisi vain laiskotella kotona panematta tikkua ristiin? Tämä menee täysin käsityskykyni yli.

[/quote]

En tajua, miten esimerkkisi mitenkään sopisi tähän tapaukseen. Sinä sait töistäsi korvausta, teit hommia isäsi kanssa ja kyseessä oli "yhteisen hyvän eteen" puurtaminen.

Ap:n teini passaa kahta nuorempaansa (tekee näille sen ruoan sekä vanhemmilleen, jotka ilmeisesti käyvät töiden jälkeen jumpassa, kun eivät kahtena iltana onnistu järjestämään ruokahuoltoa, vaikka muina onnistuvat). Hän ei saa palkkaa työstään eikä hän halua kokata.

Aina tietenkään ei voi tehdä vain sitä, mikä on kivaa ja kotitöihin pitää perheessä osallistua kaikki, mutta tuollainen pienempien passaaminen ja viikottaiset velvollisuudet tiettyinä päivinä ja tiettyyn aikaan ovat mielestäni epäreiluja teinin kannalta. Teinillä on omiakin menoja ja jos esim. hänelle osuu juuri noille päiville jokin kiva meno, ei hän pääse osallistumaan, kun ei voi kotitöitään siirtää. KAikki me muut voimme niitä kotitöitä siirtää tai vaikkapa viedä pesueemme pizzalle, jos ruoanlaitto ei maita. Teinillä ei ole näitä meidän vaihtoehtojamme. Hänellä on velvollisuuksia, joita muilla sisaruksilla ei ole, ne ovat samoja kuin aikusilla mutta häneltä puuttuu aikuisen keinot ja aikuisen oikeudet siirtää, muuttaa ja vaihtaa tekemisensä ajankohtaa tai sisältöä. Silloin kun kotityötä ei voi siirtää iltaan tai seuraavalle päivälle vaan se pitää suorittaa tiettynä aikana, on kyse pakkotyöstä.

Vaihtoehtona ei ole se, ettei teini tekisi mitään mutta ideana pitäisi olla, että teinin velvollisuudet eivät ole kiinni aikuisten kyvyttömyydestä. Ap:n teiniä kohdellaan epäreilusti sisaruksiinsa nähden ja epäreilusti vanhempiinsa nähden. Sisarukset eivät joudu ruokaa valmistaman eivätkä ilmeisesti edes auttamaan siskoaan eikä heille tule koskaan samanlaista tilannetta eteen, koska perhekoko on myöhemmin jo pienentynyt. Vanhemmat taas voivat sovitella menojaan, ostaa valmiina jotakin tai tarjota vain vaikkapa leipää. Teini on siis ainoa, jolla on aikuiset velvollisuudet mutta ei aikuisen oikeuksia.

Kaksi kertaa viikossa kotitöitä ei ole paljoa. Mutta niiden kotitöiden pitää olla reiluja esim. niin että teinillä on kaksi kertaa viikossa kokkausta mutta hän saa valita päivät. TAi teini voi kokkauksen sijaan imuroida. Jos vanhemmat tarvitsevat teiniään tekemään jotain eivätkä itse siitä suoriudu, pitää silloin teinin kanssa neuvotella ja hänet palkita tilanteesta sopivalla tavalla. Lapset eivät ole ilmaista työvoimaa, vaikka heillekin osa kotitöistä kuuluukin. Lasten kotitöiden vastuu ikätasoisesti ei tarkoita sitä, että vanhin joutuu huhkimaan enemmän kuin muut. Ylipäätään kotityöt, joissa tehdään jotain sisarusten puolesta, ovat arveluttavia. Lasten kotitöiden pitäisi olla sellaisia, jotka ovat samankaltaisia vuodesta toiseen. Esim. pyykin ripustaminen ja viikkaaminen kaappeihin tai astianpesukoneen tyhentäminen tai koko talon imurointi ovat samankaltaisia kotitöitä vuodesta toiseen, mutta kokkaaminen nuoremmille sisaruksille on aivan erilainen kotityö isosiskon ja pikkusiskon näkökulmasta - erityisesti jos ikäeroa on lapsilla runsaasti.

Suosittelen jakamaan teinille muita kotitöitä (eli ei pääse kotitöistä kokonaan) ja sitten maksamaan pientä palkkiota, jos tekee ruoan sisaruksilleen. Motivoi enemmän eikä kuitenkaan ole samanlainen pakko kuin nyt. Miksi teinin pitää siirtää omia menojaan perheen ruokahuollon vuoksi, kun te vanhemmat ette siihen suostu?

Minusta on liikaa! Miksi te vanhemmat teette niin vähän ruokaa? Siis jos viikossa on seitsemän päivää ja teini joutuu tekemään kahtena päivänä. Te teette tuplasatsit molemmat vanhemmat kerran viikossa, josta tulee neljä päivää. Jää vain yksi päivä. Eli teini kokkaa enemmän kuin vanhemmat :(

Yksi näkökohta myös: Luepa Leena Valkosen väitöskirja. Hän tutki 6.-luokkalaisten käsityksiä hyvästä vanhemmuudesta. Tuossa iässä lapsilla (ja vähän vanhemmilla nuorillakin) on hyvin tärkeänä hyvän vanhemmuuden kriteerinä, että vanhempi huolehtii / on päävastuussa kotitöistä! Se osoittaa rakkautta ja välittämistä lasta kohtaan.

Luulen siis, että kyse ei ole vain haluttomuudesta, vaan tuon ikäinen kokee noin suuren ruokavastuun myös jollakin tavalla huonoksi jutuksi ja pahimmillaan jopa huonoksi vanhemmuudeksi. Minusta tuon ikäiseltä voisi hyvin vaatia sen kaksikin kertaa viikossa OSAVASTUUSSA olemisen ruuasta (esim. salaatin tekoa, pöydän kattoa jne. mutta ei siis kahta kertaa täysin yksi vastuussa!

Ettekö pysty joustamaan töistä vai miksi näin suuri vastuu tuon ikäiselle?

Mielestäni teet äitinä lapsellesi palveluksen, kun vaadit häntä tekemään ruokaa ja samalla oppimaan sen valmistusta. Opeta hänet myös silittämään.  Hänellä on muita nuoria paremmat eväät kotoa lähtiessään. Toki sääntö ei saa olla ehdoton ja jos jonain iltana on tärkeä meno, voinee ruoanlaitto siirtyä toiseen iltaan. Minun isäni kuoli, kun olin lapsi. Lapsia oli 7 ja vanhin sisko oli 15 v. Hänpä olikin näppärä ja äidin vuorotyössä ollessa hän teki kaalilaatikot, lihakeitot, karjalanpiirakat, puolukka-ja mustikkapiirakat ym. ja kaiken todella hyvin. Siinä ohessa hän kävi keskikoulun. Nykyäänkin hän on hyvin taitava ja viitseliäs ruoanlaittaja ja ja käsityöihminen, meitä muita parempi.  Kun jonkun asian oppii, siitä alkaa pitämään. Se oli 60-lukua. 

Jos ei teini kykene laittamaan ruokaa ja pitämään huushollia pystyssä tuntia-paria viikossa, niin teini ei myöskään ole kykenevä jäämään yksin kotiin esim mökkiviikonloppuna/sukulaisreissun ajan tai huitelemaan pitkin kaupunkia kavereiden kanssa iltaisin.

Meillä ainakin ekaluokkalainen osasi olla kaverin kanssa kotona, lämmittää ruokaa, tehdä välipalaa ja käydä ulkona leikkimässä vanhempien ollessa joululomalla töissä. Ei kai teini voi sen avuttomampi olla.... pituus ja voimat ainakin riittää jo nostamaan kuumaa perunakattilaa, joten pelkkää mikrolämmitystä vaativamman homman pitäisi onnistua. Tietty jos järki ei riitä....

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 20:56"][quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 20:50"] [quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 20:43"]Teini osaa laittaa ruokaa, siitä ei ole kyse. Suunnitellaan yhdessä tai sanotaan mitä hän kokkaa, tai halutessaan saisi tietysti itsekin päättää. Ihan perus kotiruokaa joka tapauksessa. Perheeseen kuuluu myös kaksi nuorempaa lasta, jotka ovat liian nuoria hoitamaan koko homman. Jos teini ei laittaisi ruokaa, venyisi syöminen liian myöhäiseksi. Koulu sujuu hyvin, harrastukset eivät tästä kärsi. Ap [/quote] Miksei voi edellisenä päivänä tehdä tuplasatsia tai ottaa pakastimesta jotain tai lämmittää jonkun eineksen ( hui) [/quote] Tehdään jo nyt pari kertaa viikossa tuplasatsi. Jos tehtäisiin triplasatsi, tulisi sama ruoka kolmantena päivänä jo korvista ulos. Eineksiä ei syödä. Ap [/quote] Öhhh, 2 kertaa viikossa yksi ateria esim.pinaattilettuja, mikä ongelma? Minkä ikäisiä pienemmät sisarukset ovat? Miksette itse huolehdi heidän ruoista ja harrastuksista? Mitä jos teini pääsee vaikka erikoislukioon ja muuttaa pois kotoa? Onko nuorempien sisarusten harrastusten mahdollistaminen teinin vastuulla?

[/quote]

Eineksiä ei syödä ja piste. Siitä ei ole nyt ollenkaan tarkoitus keskustella. Ja mitä tuo höpinä nuorempien harrastuksista on? Teinin ruuanlaittovuoroilla ei ole niihin mitään vaikutusta. Teini ei ole vielä muuttamassa pois kotoa, mutta jos muuttaisi niin tilanne katsottaisiin tietysti uudestaan.

Ap

[/quote]

Jos sinä päätät, että eineksiä ei käytetä, niin silloin sinä laitat ruuan, piste. Teet vaikka sunnuntaina tupla-annoksen jotta on maanantaille ruoka. Tai teet etukäteen pakastimeen, tai teet sunnuntaina kaksi ruokaa joista toinen syödään maanantaina.

Teini ei ole sisarustensa huoltaja.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:45"]

Miksi niistä on tullut ongelma? 

Jos teini ei tahdo, niin pakottaa ei kannata. Miksei lapsi saa olla lapsi? Jos 9-vuotiaalta ei vielä voi vaatia, että kulkee koulumatkat itsenäisesti ja pitää kotiavaimen tallessa, niin miten teini yhtäkkiä pystyisi koko perheen ruoan kokkaamaan.

Ja miten niin menisi liian myöhäiseksi syöminen? Vanhemmat tekee illalla ruoan samalla kun sen päivän ruoan, esim. uunissa kanankoivet ja riisit samalle päivälle ja samalla paistaa jauhelihan. Makaronilaatikko uuniin siksi aikaa kun syödään kanaa ja seuraavana päivänä makaronilootaa mikron kautta lautaselle. Kolmaskin ruoka tekeytyy samalla kun paistaa enemmän jauhelihaa ja kiehauttaa keiton takalevyllä.

Annosrasioissa pakkaseen. Ei tartte eineksiä eikä sälyttää teinille aikuisen vastuuta.

[/quote]

Missä todellisuudessa 9-vuotiaan ei tarvitse osata kulkea koulumatkoja itsenäisesti tai pitää kotiavaimia tallessa? Nuohan ovat perusasioita, mitkä pitäisi osata jo ekaluokkalaisena. Eikä ap:n teinin ruuanlaittovuorot ole yhtään liikaa vaadittu, jos siihen tosiaan menee tunti viikossa. Hei haloo, se teinihän voisi asua kohta omillaankin ja vastata kaikista kotitöistä. Kunhan vanhemmat huolehtivat syötyään tiskit ja keittiön siivouksen, niin ei tuossa mitään ongelmaa ole. Ongelma on se, että nykyään lapsista tehdään pilalle lellittyjä kermaperseitä, jotka tekevät tasan mitä huvittaa.

[/quote]

Vauva.fi-todellisuudessa. Alkuvuoden ketjuja. Itse olin itsenäisyyden kannattaja, mutta moni oli eri mieltä.

Ruoanlaitossa avustaminen on ok ja jopa jonkinlainen sopimus ruoanlaittovuoroista, mutta ei säännöllisesti säännöllisinä päivinä, eikä niin, että se on vanhempien muiden menojen vuoksi pakko ja ainoa vaihtoehto. Itsekin vahdin teininä yhtenä kesänä reilusti nuorempaa pikkusiskoa, mutta palkkaa vastaan ja äiti teki jo kysyessään selväksi, että muukin ratkaisu löytyy, jos en halua tai tuntuu liian isolta vastuulta.