Lue keskustelun säännöt.
En pysty hyväksymään rumuuttani
01.04.2015 |
Olen toivonut niin kauan kuin muistan, että olisin kaunis. Edes tavallisen nätti, josta saisi meikillä muokattua hyvännäköisen.
Kauniina ihmisenä elämäni olisi erilaista. Saisin kaiken minkä haluan, sellaista mitä en voi nyt saada. Olen ollut monesti sellaisessa tilanteessa, jotka olisivat muodostuneet täydellisiksi, jos vain näyttäisin eriltä. Tutustuin esimerkiksi netissä mieheen, joka piti luonteestani, mutta ulkonäköni takia meille ei voinut tulla mitään. Jos olisin kaunis, olisi helpompaa löytää rakkautta maailmasta. Ihmiset kohtelisivat lähtökohtaisesti paremmin, eivät katsoisi läpi/haukkuisi samalla tavalla kuin nyt. Negatiivisena puolena olisi ehkä mahdollinen kateus, mutta se on oikeasti aika pieni paha hyvien asioiden rinnalla.
Elämä olisi niin paljon parempaa kauniina.
Kommentit (77)
Tsemppiä ap ja muutkin kohtalontoverit!
Täytyy vain uskoa oman sielun kauneuteen ja että joku sen aina lopulta näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 01:05"]
todellisuudessahan en oikeasti tiedä voisinko koskaan saada miestä näin karsealla ulkonäöllä, koska tämä ulkonäkö on aina estänyt mua edes tutustumasta kehenkään.. Joten en tiedä onko syy vain ja ainoastaan ulkonäössä vai myös huonossa itsetunnossa jne. Tai siis eihän mua ole kellekkään edes olemassa kun piilottelen vaan kotona.
[/quote]No et. Miehet ovat tunnetusti erittäin pinnallisia, useimmat valitsevat naisen vain ja ainoastaan ulkonäön perusteella. Hätätilassa panevat kyllä vaikka aidanrakoa. Mut tyttöystävän tai vaimon pitää olla kaunis. Se on kieltämättä koomista: tsekatkaapa tv:stä, leffoista tai mistä tahansa, paljonko kuuluu *sä oot niin kaunis, mä oon niin rakastunut' -juttuja, (se naisen täytyy olla kaunis, muuten se ei ole rakastettava). DDD
Jaa.. No itse olen kaunis, kuten jokaikinen sukulaiseni paitsi yksi. Ollaan pitkiä ja hoikkia ja huomattavan kauniita kasvoistamme. MUTTA tautisia.. On syöpää, dementiaa, tulppia ja vuotoja, nivelrikkoa jne jne.. Jo nuorena.. Olen jo pikkuhiljaa alkanut hyväksymään että tuskin minäkään saan elää vanhaksi.. Siinä ei paljoa kauneus lohduta kun sukulaiset kupsahtaa jo ennen eläkeikää ja parikympisillä tulee syöpää ja aivoverenvuotoja.. :(
Kyllähän korkeaan otsaan saa ohuistakin hiuksista hyvän kampauksen. Ei otsikseen ja graaffiseen polkkatukkaan tarvitse olla paksu tukka. Tärkeää ilmeen kannalta on kulmat ja ripset. Ne kannattaa pitää kunnossa. Ottaa vaikka luonnollisen näköiset, lyhyet tekoripset. Jos nämä teet ja laihdutat vähän, on tilanne jo hyvin paljon parempi.
Ei se kuule vaaleena ja nättinäkään aina helppoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaiset fiilikset. Kyllä kauniilla ihmisillä on helpompaa monien asioiden suhteen. Alkoi oikein kunnolla masentamaan pitkästä aikaa tämä ulkonäköasia, kun luin tuota kauniiden naisten erityiskohtelu keskustelua ja tajusin, että ei mua ole koskaan kukaan kadulla tai missään muuallakaan ikinä kehunut ja muakin vituttaa armottomasti se, että äiti ja sisko on kauniita. Miten voikin käydä joskus näin epäreilusti?? Olen erittäin kateellinen ja myönnän sen.
No, kyllä se nelikymppisenä helpottaa. Itse olen myös poikkeuksellisen ruma, ja sen takia en ole koskaan saanut miestä, ja lapsihaaveetkin on jääneet. Se ahdisti ihan helvetisti 30-35-vuotiaana, koska olin aina ajatellut että elämän tarkoitus ja sisältö on perhe-elämä. Mutta nyt on kriisit ohi, ja olen tyytyväinen ruma nelikymppinen vanhapiika. Ihan sama miltä näytän, enhän edes halua muilta ihmisiltä mitään, joten miksi minun pitäisi niitä viehättää? Seksinkin hoitaa kaalimato, miehiä en siihen kaipaa. Ja vakiparisuhteisiin en enää edes ryhtyisi, olen onnellinen sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että olette niin rumia kuin kuvittelette ja kuvailette. Vai vertaatteko itseänne joihinkin supermalleihin, jonka näköisiä on 0.1% ihmisistä? Ketä julkkista muistutatte eniten?
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 23:18"]
En usko että olette niin rumia kuin kuvittelette ja kuvailette. Vai vertaatteko itseänne joihinkin supermalleihin, jonka näköisiä on 0.1% ihmisistä? Ketä julkkista muistutatte eniten?
[/quote]
No minä en ainakaan ole koskaan verrannut itseäni supermalleihin. Minua on pilkattu lapsesta asti rumuudestani. Pääasiallisia rumia piirteitäni:
- päärynänaama, eli kapea otsa, valtavan leveät "läskit" roikkuvat leukaperät
- luonnottoman lyhyt töpselinenä
- läskisten roikkuluomien alla syvällä olevat vinot tihrusilmät
- rosacea-ihosairaus (olen siis keskikasvoiltani punainen kuin keitetty rapu)
- äärimmäinen persjalkaisuus (pituus 167 cm, jalkojen pituus 70 cm)
- jo teini-iässä tulleet raskausarvet rinnoissa, perseessä ja reisissä
- pömppömaha vaikka olen hoikka
- "laatikkoperse" eli ylhäältä asti leveä lantio joka kapenee alaspäin
- jo nuoresta asti riippuvat rinnat
t. 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olet silti aika onnekas jo siinä mielessä että et ole merkittävän ylipainoinen tai epämuodostunut kasvoista esim. onnettomuuden takia.
Vaikka et välttämättä ikinä tule pitämään itseäsi kauniina, voit silti kuitenkin parantaa itsetuntoasi ja olla onnellinen. Oikeasti. Itsesäälissä rypeminen ei ainakaan auta.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 23:35"]
No olet silti aika onnekas jo siinä mielessä että et ole merkittävän ylipainoinen tai epämuodostunut kasvoista esim. onnettomuuden takia. Vaikka et välttämättä ikinä tule pitämään itseäsi kauniina, voit silti kuitenkin parantaa itsetuntoasi ja olla onnellinen. Oikeasti. Itsesäälissä rypeminen ei ainakaan auta.
[/quote]
En ryve itsesäälissä. En ajattele nykyisin ulkonäköäni ollenkaan. Menen ja teen mitä haluan, miettimättä miltä näytän. Valitettavasti 30 ekaa vuotta elämästä meni kyllä hävetessä ulkonäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pliis kauniit ihmiset, älkää tulko tänne pätemään miten se elämä on vaikeaa kauniillakin. Ajatelkaapa, miten teillä olisi samat arjen ongelmat kuin nykyään JA olisitte vielä helvetin rumia. Kyllä kauniilla ihmisillä on helpompaa ja on täysin tekopyhää väittää muuta.
Luulin itse pitkään olevani ruma kun on (varmaan suomalaiselle tyypilliset?) pyöreät kasvot, pienet silmät ja naamaan liian pieni leuka, on sentään suora ja pieni nenä, en ole kuitenkaan ihan toivoton tapaus :D Olin teininä "normaalipainoinen" eli aika pullukka, nyt parikymppisenä laihtunut reilusti ja sen huomaa kasvoistakin, vieläkin häiritsee kasvojen pyöreys mutta ei enää niin pahasti kuin ennen. Nykyään saan itseni näyttämään jopa kauniilta oikein meikattuna :D
Olen kyllä nähnyt ohimennen TODELLA rumia ihmisiä, mutta niin rumaa etteikö voisi tehdä naamalleen jotain, esim. tosi lihava nainen, jolla on koukkunokka ja iso luomi naamassa. Eihän siinä tarvi muuta kuin laihtua, poistaa se luomi ja leikkauttaa nenänsä paremmaksi. Monesti se rumuus johtuu vain parista silmiinpistävästä piirteestä kuten vino nenä ja hörökorvat. Siihen vielä ylipainoa, eikä ihme että tuntee itsensä rumaksi.
AP, oletko harkinnut plastiikkakirurgiaa?
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 20:32"]En myöskään usko teidän itseänne rumiksi kutsuvien näyttävän ulkopuolisen silmään oikeasti rumalta.
[/quote]
Oletko jossain tynnyrissä elänyt, kun et tiedä, että ihmisiä ihan oikeasti haukutaan rumiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen monia mielestäni hyvännäköisiä naisia joita on haukuttu rumiksi, tosissaan.
Kauneus on asia, jonka eteen kaikkien pitää tehdä työtä ja ehkä satsata vähän rahaakin. Laita ensin perusasiat kuntoon, eli hankkiudu ihannepainoosi, hoida hiuksiasi hyvin ja laita sopiva kampaus, hanki itsellesi sopivat silmälasit ja vaatteet. Hoida käsiäsi ja ihoasi. Jos sinulla on arpia, käy siloittavissa kasvohoidoissa. Valkaise hampaasi. Tee ensin kaikki tämä ja peilikuvan hyväksyminen on varmasti siedettävämpää. Jos syöt munkkia siivousponnari päässä illat, et tietenkään tunne itseäsi nätiksi. ei ne kauniitkaan pidä itseään silloin kauniina.
Mä en pysty ainakaan sanoo ketään julkkista joka näyttäis multa. ei oo ketään nii rumaa.
En oo ite suoraan sanoen koskaan nähny oikeesti rumaa ihmistä (paitsi peilistä :D). Kaikki on mun silmiin joko super kauniita, kauniita tai neutraaleja..
Suru (ja masennus myös) muuten vääristää peilikuvan.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:48"]Tunnen tuskasi. Siis ihan oikeasti tunnen. Minulla on kaksi sikoa, jotka ovat perineet äitini upeat ja kauniit kasvonpiirteet. Kapean nenän, korkeat poskipäät, täyteläiset huulet ja surehkot silmät.
Mutta minä... olen kaikkea muuta kuin kaunis. En tiedä miksen minä perinyt samaa kauneutta. Jos kerran jumala olet olemassa, miksi et luonut minustakaan kaunista? Miksi olet niin epäreilu? Minulla on melkein itkukurkussa kun siskoni saavat kehuja ulkonäöstään sukulaisten ja kavereiden keskuudessa ja minua ei edes vilkaistakkaan. Elämä on niin epäreilua
[/quote]
Tota, kirjotinko tän ja nyt en vaan muista sitä :D
Minä pidin kauan itseäni rumana. Alkoi joskus viidennellä luokalla.. mulla oli lättänä tukka, iso nenä, liikaa luomia, mulkosilmät ja leveä perse. Tai siis näin mulle sanottiin. Olin välillä ihan varma etten pysty elämään koko loppuelämääni niin rumana. Yläasteikäisenä erehdyin yksinäni kotona kokeilemaan meikkejä erilailla kuin ennen ja tajusin että ulkonäkö on ihan optisilla illuusioilla muokattava juttu. Sama klyyvari mulla on edelleen keskellä naamaa, mutta eipä ole kukaan enää siitä huomauttanut. Itse tosin en vieläkään pidä itseni erityisen kauniina ja harvassa on ne ihmiset joiden edessä viitsin meikittä olla. Kerroinkin vasta eräässä toisessa ketjussa että ulkonäössäni on asioita joita joko vihaa tai rakastaa.
Ei tästä mun sepostuksesta varmaan ap:lle ollut mitääb apua, mutta kiitos kun sain itse avautua :D
Laita kuva itsestäsi, niin kerromme, kuinka voisit parantaa ulkonäköäsi!