Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki tuntuu kyllästyvän minuun, kaverit, mieskin, mitä tehdä asialle?
20.12.2021 |
Olen menettänyt monia kavereita ajan saatossa niin että eivät vaan vaikuta välittävän pitää yhteyksiä. Itse olen sellainen että kyselen mitä kuuluu ja välitän ihmisistä, vaikken niin tiheään ehkä olekaan ottamassa yhteyttä.
Ei siis ole siitä kyse että koko ajan haluaisin olla tekemisissä. Mietin voiko sekin nimenomaan olla ongelma? Pitäisikö olla enemmän? Mutta luultavasti ei. Kaverisuhteissa käy lähes aina niin että minä olen lopulta ainut joka panostaa. Olen ihan kyllästynyt tähän ja taidan lopettaa tuon. Luulen etten kuule heistä enää. Räikeimmät tapaukset (ihan tosi pitkäaikaiset ystävät) jättävät joskus jopa vastaamatta viestiinkin. Tuollaisiin en olekaan enää panostanut juurikaan. Vihje on huomattu.
Perheen kanssa on ihan sama juttu, minä saan aina olla ottamassa yhteyttä, ja itse saan matkustaa sinne tapaamaan heitä jos haluan, eivät he koskaan tänne päin tule. Se vaan on niin.
Miehenikin on nyt alkanut osoittaa välillä tuollaista kyllästymistä alkuhuuman ilmeisesti päätyttyä. Ei jaksa aina vastata jos sanon jotain. Minua alkaa hermostuttaa tuollainen töykeys. Itse en koskaan ignooraa muita. Olen saanut nyhdettyä irti sen verran että miestä kai vähän ahdistaa varsinkin nyt korona-aikana kun ollaan paljon kotona kahdestaan, ja nyt sitten vielä se ettei minulla ole oikein kavereita kenen kanssa viettäisin aikaa.
Eli tämä on nyt tällainen typerä kierre jolle en tunnu voivan oikein mitään. Ymmärrän hyvin miestä että naama alkaa kyllästyttää mutta mitä tälle voi tehdä. Olenko jotenkin todella kauhea ihminen? Mielestäni olen hyväntahtoinen, positiivinen tyyppi, mutta ehkä sitten vähän tylsä, kun olen melkoinen kotihiiri.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä syytellään ap:tä muiden syyttelemisestä ja siitä, ettei katso peiliin? Ap:han nimenomaan miettii, mitä hän itse saattaa tehdä väärin ja kuvaa tilannetta omasta kulmastaan.
Itse kysymykseen on tosiaan vaikea vastata ap:tä tuntematta ja tähän onkin tullut jo hyviä, pohdiskelevia vastauksia. Monet ihmiset eivät kauheasti jaksa ylläpitää ei-kaikkein-keskeisimpiä ihmissuhteita. Voi olla, että olette vain jollain tapaa eri aaltopituudella. Mutta muuten kyse voi olla melkein mistä vain. Oletko aidosti kiinnostunut muista ja kuunteletko heitä? Kysytkö kuulumisia? Ovatko kaverisi voineet kokea reaktiosi tuomitsevina, tai ovatko näkemyksesi elämästä aivan erilaisia kuin kavereillasi?
Ymmärrän, että epätietoisuus tällaisissa asioissa on todella hämmentävää ja raskasta.
Kun itse en ole jaksanut muiden seuraa, syynä on useimmiten ollut vain todella eri aaltopituudella olo, liian eriävät näkemykset tai huumori. Aito yhteys on puuttunut. Osalla on sitten mielestäni ollut yksinkertaiset, itsekkäät, epäjohdonmukaiset ja lapsekkaat jutut, vaikka he eivät olisikaan olleet erityisen pahantahtoisia ihmisiä. Tämä vain sellaisena, millaisia syitä on mahdollista olla.
Koska ap kyselee täältä, eikä asianosaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä syytellään ap:tä muiden syyttelemisestä ja siitä, ettei katso peiliin? Ap:han nimenomaan miettii, mitä hän itse saattaa tehdä väärin ja kuvaa tilannetta omasta kulmastaan.
Itse kysymykseen on tosiaan vaikea vastata ap:tä tuntematta ja tähän onkin tullut jo hyviä, pohdiskelevia vastauksia. Monet ihmiset eivät kauheasti jaksa ylläpitää ei-kaikkein-keskeisimpiä ihmissuhteita. Voi olla, että olette vain jollain tapaa eri aaltopituudella. Mutta muuten kyse voi olla melkein mistä vain. Oletko aidosti kiinnostunut muista ja kuunteletko heitä? Kysytkö kuulumisia? Ovatko kaverisi voineet kokea reaktiosi tuomitsevina, tai ovatko näkemyksesi elämästä aivan erilaisia kuin kavereillasi?
Ymmärrän, että epätietoisuus tällaisissa asioissa on todella hämmentävää ja raskasta.
Kun itse en ole jaksanut muiden seuraa, syynä on useimmiten ollut vain todella eri aaltopituudella olo, liian eriävät näkemykset tai huumori. Aito yhteys on puuttunut. Osalla on sitten mielestäni ollut yksinkertaiset, itsekkäät, epäjohdonmukaiset ja lapsekkaat jutut, vaikka he eivät olisikaan olleet erityisen pahantahtoisia ihmisiä. Tämä vain sellaisena, millaisia syitä on mahdollista olla.
Koska ap kyselee täältä, eikä asianosaisilta.
Millä logiikalla se on muiden syyttelyä että kysyy täältä mielipiteitä?
Vierailija kirjoitti:
Oon itsekin sen verran kuormittava ihminen ilman diagnooseja :D en ole edes puhelias mutta silti ihmiset väsyvät seurassani.
Kannattaa opetella kuuntelemaan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon itsekin sen verran kuormittava ihminen ilman diagnooseja :D en ole edes puhelias mutta silti ihmiset väsyvät seurassani.
Kannattaa opetella kuuntelemaan ihmisiä.
Tässä olis hyvä vinkki ihan meille jokaiselle, joskus jopa sitä hiljaisinta kaveria kannattaa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä syytellään ap:tä muiden syyttelemisestä ja siitä, ettei katso peiliin? Ap:han nimenomaan miettii, mitä hän itse saattaa tehdä väärin ja kuvaa tilannetta omasta kulmastaan.
Itse kysymykseen on tosiaan vaikea vastata ap:tä tuntematta ja tähän onkin tullut jo hyviä, pohdiskelevia vastauksia. Monet ihmiset eivät kauheasti jaksa ylläpitää ei-kaikkein-keskeisimpiä ihmissuhteita. Voi olla, että olette vain jollain tapaa eri aaltopituudella. Mutta muuten kyse voi olla melkein mistä vain. Oletko aidosti kiinnostunut muista ja kuunteletko heitä? Kysytkö kuulumisia? Ovatko kaverisi voineet kokea reaktiosi tuomitsevina, tai ovatko näkemyksesi elämästä aivan erilaisia kuin kavereillasi?
Ymmärrän, että epätietoisuus tällaisissa asioissa on todella hämmentävää ja raskasta.
Kun itse en ole jaksanut muiden seuraa, syynä on useimmiten ollut vain todella eri aaltopituudella olo, liian eriävät näkemykset tai huumori. Aito yhteys on puuttunut. Osalla on sitten mielestäni ollut yksinkertaiset, itsekkäät, epäjohdonmukaiset ja lapsekkaat jutut, vaikka he eivät olisikaan olleet erityisen pahantahtoisia ihmisiä. Tämä vain sellaisena, millaisia syitä on mahdollista olla.
Koska ap kyselee täältä, eikä asianosaisilta.
Millä logiikalla se on muiden syyttelyä että kysyy täältä mielipiteitä?
Täällä on nyt vaan tapana teilata typerät kysymykset typerillä tavoilla, ei siinä sen kummallisempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä syytellään ap:tä muiden syyttelemisestä ja siitä, ettei katso peiliin? Ap:han nimenomaan miettii, mitä hän itse saattaa tehdä väärin ja kuvaa tilannetta omasta kulmastaan.
Itse kysymykseen on tosiaan vaikea vastata ap:tä tuntematta ja tähän onkin tullut jo hyviä, pohdiskelevia vastauksia. Monet ihmiset eivät kauheasti jaksa ylläpitää ei-kaikkein-keskeisimpiä ihmissuhteita. Voi olla, että olette vain jollain tapaa eri aaltopituudella. Mutta muuten kyse voi olla melkein mistä vain. Oletko aidosti kiinnostunut muista ja kuunteletko heitä? Kysytkö kuulumisia? Ovatko kaverisi voineet kokea reaktiosi tuomitsevina, tai ovatko näkemyksesi elämästä aivan erilaisia kuin kavereillasi?
Ymmärrän, että epätietoisuus tällaisissa asioissa on todella hämmentävää ja raskasta.
Kun itse en ole jaksanut muiden seuraa, syynä on useimmiten ollut vain todella eri aaltopituudella olo, liian eriävät näkemykset tai huumori. Aito yhteys on puuttunut. Osalla on sitten mielestäni ollut yksinkertaiset, itsekkäät, epäjohdonmukaiset ja lapsekkaat jutut, vaikka he eivät olisikaan olleet erityisen pahantahtoisia ihmisiä. Tämä vain sellaisena, millaisia syitä on mahdollista olla.
Millaisia on lapsekkaat jutut?
Se voi olla milloin mitäkin. Itse tarkoitan tuolla esim. toisiinsa liittymättömien asioiden kytkemistä toisiinsa tai ilmiselvästi hassujen juttujen ottamista täysin vakavasti. Esim. otetaan vakavasti se idea, että hiusväri liittyy älykkyyteen, tai ajatellaan, että värimieltymykset liittyvät ihmisen henkiseen kypsyyteen. Ajattelu voi olla myös todella naiivia.
Suomalaiset taitaa usein vain olla sellaisia, että viihtyvät hyvin oman perheensä kesken. Myöskin sen vuoksi etteivät vain jaksa pitää yhteyksiä muihin. Varsinkin jos on pieniä lapsia. Ei välttämättä mitään sinänsä henkilökohtaista ketään vastaan, vaikka ei yhteyksiä pidäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa kerrankin keskittyisit ihan omaan elämääsi. Keskity työhön, opintoihin ja harrastuksiisi. Hanki vaikka koira, lue hyviä kirjoja, kuuntele musiikkia äläkä roiku somessa kuin tyhmä teini.
Ole kerrankin hiljaa ja yksin. Ihminen syntyy ja kuolee yksin; miksi ei välissäkin voi olla rauhassa aivan omien ajatustensa ja harrastustensa kanssa.
Minä vedän etäisyyttä tyyppeihin ketkä vaikuttaa jotenkin aggressiivisilta. Saattaa olla mukavia ja kilttejä naaman edessä mutta ketkä vaikuttaa siltä, että puhuvat selän takana pashaa tai provosoivat netissä. Sellaiset kenen on helppo uskoa selittävät jatkuvasti pieniä valheita ja aiheuttavan muissa pahaa oloa niin että toimivat epäreilusti selän takana. Olen herkkä vaistoamaan tällaisen passiivisaggressivisuuden ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämiellyttävät ihmiset ovat epämiellyttäviä ja lajeja on paljon. Liian täydellinenkin ilmoittautui jo paikalle. Sinulle tiedoksi, että liian täydellinen on negatiivinen ilmaus ja tarkoittaa vähän muuta.
Vierailija kirjoitti:
Jospa kerrankin keskittyisit ihan omaan elämääsi. Keskity työhön, opintoihin ja harrastuksiisi. Hanki vaikka koira, lue hyviä kirjoja, kuuntele musiikkia äläkä roiku somessa kuin tyhmä teini.
Ole kerrankin hiljaa ja yksin. Ihminen syntyy ja kuolee yksin; miksi ei välissäkin voi olla rauhassa aivan omien ajatustensa ja harrastustensa kanssa.
Missä some on mainittu? Missä on sanottu ettei voi olla yksin? Missä joidenkin vastaajien lukutaito on kun tungetaan omia tulkintoja noin sekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epämiellyttävät ihmiset ovat epämiellyttäviä ja lajeja on paljon. Liian täydellinenkin ilmoittautui jo paikalle. Sinulle tiedoksi, että liian täydellinen on negatiivinen ilmaus ja tarkoittaa vähän muuta.
Jos ihminen vain on oma itsensä, ja joku toinen on hänelle siitä kateellinen, niin mitäs se sitten oikein tarkoittaa. Liian täydellinen vain sen kateellisen mielestä. Ongelma on hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveri, joka viestittelee usein, soittelee, pyytää kävelylle, lähettää kortteja monta kertaa vuodessa… Tykkään hänestä kovasti, mutta hän on kertakaikkiaan uuvuttava. Vitkastelen vastauksissa, sillä en halua jatkuvasti olla yhteyksissä, mutta en halua pahoittaa hänen mieltään. Siksi en katkaise välejä. Yksi yhteinen kaveri niin teki ja tämä meni aivan pois tolaltaan.
Hän asuu miehen ja kissan kanssa, eikä pahemmin tee mitään. Hän haluaisi nykyään vain puhua miehestä, kissastaan, näiden ongelmista ja sairauksistaan. Minulla ei ole aikaa. On perhe, omat ja lasten harrastukset, työ, lemmikit, iso talo huolehdittavana -todellakin ruuhkavuosia elellään. Toivon tälle omalle kaverilleni kaikkea hyvää, mutta myös että hän löytäisi elämäänsä jotain positiivista sisältöä.
Hei! Kaikki te jotka ette halua olla tekemisissä enää jonkun ihmisen kanssa mutta ette kehtaa tai pysty katkaisemaan välejä vaan vastaatte kuitenkin viesteihin tai sovitte jopa tapaamisia, jotka sitten ehkä viime metreillä perutte, niin tämä kannataa yrittää lopettaa. Ei tarvitse olla ilkeä tai sanoa suoraan mutta voi vaan jättää vastaamatta viesteihin ja antaa suoran ja selkeän signaalin että ei halua olla tekemisissä. Se on paljon helpompaa toiselle osapuolelle, vaikka hetkellisesti se harmittaa niin ei kuitenkaan tarvitse enää turhaa käyttää aikaa tapaamisten ehdotteluun tai kuulumisten kysymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini johon itse "kyllästyin" oli jokaisen vastaantulevan läheinen ystävä neljässä minuutissa, todella ihanan ja symppiksen oloinen ja laittoi minullekin ehkä vähän liian aikaisin sellaisia hyvän ystävän viestejä. Jos hän kertoi jostain kaveristaan, jonka itse luokittelisin omalla kohdallani nimenomaan kaveriksi/tuttavaksi, hän käytti poikkeuksetta sanaa ystävä tai jopa hyvä ystävä. Tästä sai mielikuvan, että hänellä on paljon läheisiä ystäviä ja itseni kaltaiselle introvertille sellainen sopii mainiosti -tuo ihminen ei takerru minuun.
Ajansaatossa paljastui ettei tällä oikeastaan ole läheisiä, välittävä ystäviä kuin sukulaisensa, joilla niilläkin tietenkin oma elämänsä, näkivät ehkä muutaman kerran vuodessa. Myös tuo tyyppi paljastui takertuvaksi silloista miestään kohtaan ja kaikki rentous ja mukavuus karisi ajan saatossa pois kun näin todellisuuden, hän on kanssani samaa mieltä joka asiasta kuin sielunkumppani, mutta siis mielistelevä..... Välimme haalenivat hiljalleen kun en vieläkään tiedä mitä tuo ihminen oikeasti haluaa ja ajattelee.
vieläkin hänellä on paljon "ystäviä", joita esim. puhuttelee somessa "muru", "kulta", "rakas" ja oikeasti tiedän, että eivät välttämättä pidä yhteyttä hirveästi tai jos pitävät niin aika yksipuolisesti. Luulen, että hänen kohdallaan tuo liiallinen ystävyyden tuputtaminen on jonkinlainen syy, ettei aitoja ystäviä löydy. Pitää jättää tilaa toisellekin ja nähdä haluaako joku olla niin läheinen. Toisaalta säälittääkin jopa, kun kukaan ei vaikka pyydä häntä lastensa kummiksi (haluaisi olla kummi) ym.
Korona-aika tekee tuollaista. Kun ei kavereita tapaa livenä, alkaa välit hiipua. Sitten huomaa, etteivät niin läheisiä olleetkaan.
mieti esim.missä suhteessa sinä puhut tai ystäväsi puhuu.joskus en vastaa puhelimeen ihmisille jotka puhuu puhelimes 99% itsestään eikä anna puhua lainkaan. se rasittaa.varsinkin jos väsyttää.vastaan vaan virkeänä.
olen itsekkin syyllistynyt siihen ,et vouhotan vaan omista kiinnostuksen kohteista ja aiheista. nyt yritän kiinnittää huomioo, et keskustelu olis 50% itse50% keskustelukumppani. omalla itselleen sokeutuu.
tälläsiä asoita kannattaa pohdiskella.
Jos viihdyt itsesi seurassa, muutkin helpommin viihtyvät. Vanhemmaksi kun tulee, oppii, että parasta olla vaan ihan oma itsensä. Ei sinun ainakaan kannata luulla, että sinussa mitään vikaa välttämättä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika tekee tuollaista. Kun ei kavereita tapaa livenä, alkaa välit hiipua. Sitten huomaa, etteivät niin läheisiä olleetkaan.
Tämä on kyllä totta omalla kohdallani. Valitettavasti yhden kaveriporukan kanssa ollaan nähty parin vuoden aikana kerran ja yritän ehdottaa tapaamisia mutta ei niistä vaan enää innostuta. Joku tapaaminen oli syksylle sovittu mutta sekin peruttiin. Täytyy vaan lukea ne signaalit vastaamattomista viesteistä ym. ja antaa olla. Tai voi olla että tilanne palaa joskus ennalleen mutta itseäni ei oikein sellainen että nähdään puoliväkisin kerran 2 vuodessa oikein kiinnosta. Harmi, mutta täytyy keskittyä täysillä niihin muutamaan kaveriin, joihin pidän yhteyttä ja ehkä etsiä jostain uusia.
Vittuunnuin sinuun jo kun luin viestisi. Energiasi on vaativaista tai sitten sellaista koiramaisen nöyristelevää: please, huomioi minut, ethän hylkää minua.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia on lapsekkaat jutut?