Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki tuntuu kyllästyvän minuun, kaverit, mieskin, mitä tehdä asialle?
20.12.2021 |
Olen menettänyt monia kavereita ajan saatossa niin että eivät vaan vaikuta välittävän pitää yhteyksiä. Itse olen sellainen että kyselen mitä kuuluu ja välitän ihmisistä, vaikken niin tiheään ehkä olekaan ottamassa yhteyttä.
Ei siis ole siitä kyse että koko ajan haluaisin olla tekemisissä. Mietin voiko sekin nimenomaan olla ongelma? Pitäisikö olla enemmän? Mutta luultavasti ei. Kaverisuhteissa käy lähes aina niin että minä olen lopulta ainut joka panostaa. Olen ihan kyllästynyt tähän ja taidan lopettaa tuon. Luulen etten kuule heistä enää. Räikeimmät tapaukset (ihan tosi pitkäaikaiset ystävät) jättävät joskus jopa vastaamatta viestiinkin. Tuollaisiin en olekaan enää panostanut juurikaan. Vihje on huomattu.
Perheen kanssa on ihan sama juttu, minä saan aina olla ottamassa yhteyttä, ja itse saan matkustaa sinne tapaamaan heitä jos haluan, eivät he koskaan tänne päin tule. Se vaan on niin.
Miehenikin on nyt alkanut osoittaa välillä tuollaista kyllästymistä alkuhuuman ilmeisesti päätyttyä. Ei jaksa aina vastata jos sanon jotain. Minua alkaa hermostuttaa tuollainen töykeys. Itse en koskaan ignooraa muita. Olen saanut nyhdettyä irti sen verran että miestä kai vähän ahdistaa varsinkin nyt korona-aikana kun ollaan paljon kotona kahdestaan, ja nyt sitten vielä se ettei minulla ole oikein kavereita kenen kanssa viettäisin aikaa.
Eli tämä on nyt tällainen typerä kierre jolle en tunnu voivan oikein mitään. Ymmärrän hyvin miestä että naama alkaa kyllästyttää mutta mitä tälle voi tehdä. Olenko jotenkin todella kauhea ihminen? Mielestäni olen hyväntahtoinen, positiivinen tyyppi, mutta ehkä sitten vähän tylsä, kun olen melkoinen kotihiiri.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Etsi vika peilistä äläkä tee sitä normaalia naisten taktiikkaa että syytät ihan kaikkia muita paitsi itseäsi
Tämä on oikein hyvä neuvo. Monet pitävät itseään hieman parempana kuin ovat ja se on hyvän itsetunnon kannalta tärkeääkin, mutta ovat oikeasti raskaita tyyppejä. Kysytään kuulumisia vain siksi, että päästään kertomaan omat. Ollaan muka positiivisia mutta valitetaan koko ajan jostain. Arvostellaan ja vähätellään toisten elämää. Puhutaan toisille ikään kuin he olisivat tyhmiä. Yms yms. Olen siis tavannut tämmöisiä ihmisiä ja he pitävät itseään hyvinä tyyppeinä ja ihmettelevät kun muut eivät jaksa pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona olette koko ajan yhdessä ja sen kerran kun miehesi saa sinusta hengähdys tauon alat pommittamaan puhelimella ja kitiset ja nalkutat jos ei vastaa.
Lyhyesti sanottuna olet todella raskas ihminenVoitteko nyt jättää tekemättä tuollaisia oletuksia. En juurikaan viestittele miehen kanssa silloin kun ollaan omissa menoissamme. Ei ole mitään tuollaista.
Eli olet täältä hakemassa vertaistukea joka kertomaan että sinä olet oikeassa ja et tee mitään väärää ja kuinka vika on muissa
Vierailija kirjoitti:
Taas, vika on muissa! Mietippäs voiko se olla mahdollista? Mitäpä jos ihan kysyisit. Voisin kuvitella, että kanssasi on raskasta olla, koska vaadit muilta 100% läsnäoloa koko ajan, siihen ikävä kyllä väsyy ja se alkaa ahdistamaan. Jos joku ei jaksa sinua, miksi se olisi hänen syy, ethän sinäkään jaksa heitä jos he eivät tanssi pillisi mukaan. Aina ei jaksa, pysty, eikä tarvitse. Myöskään sinun ei tarvitse olla varpaillasi että kohtelet toisia parhaalla mahdollisella tavalla, koska se aiheuttaa selvästi vaatimuksia muille. Jos ystävä auttaa toista, niin onko mielestäsi sen toisen velvollisuus auttaa vastavuoroisesti samalla mitalla?
Missä on syytelty muita katsomatta peiliin?
Mitä jos on vaa vähä hassu höpönpömppö joka vaan räikeästi toimii sosiaalisesti aivan eri tavalla kuin muut? Meidän töissä on sellaisia vilivilpereitä jotka puhuu tauotta ja kikattelee aivan kaikelle, he usein myös tuomitsevat niitä hiljaisempia työtovereita. Itse arvostan näitä hiljaisia työtovereita enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Millaiset piirteet sitten tekee ihmisestä raskasta seuraa? Nyt ihan konkreettisia esimerkkejä.
No minun mielestäni ne jotka ovat koko ajan äänessä. Mutta olenkin aika yksin mielipiteeni kanssa, kun monet tuntuu arvostavan enemmän sosiaalisia piirteitä ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger? ADHD?
Voisko tän adhd-massapsykoosin jo lopettaa. Töissä joka toisella naisella on jo adhd ja loput haluaa sen.
Kätevä tapa selittää itselle miksi on epäonnistunut, käyttäytynyt huonosti ym. On joku jonka taakse voi vastuuta omasta itsestään ja elämästään paeta, ei mikään uusi ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi vika peilistä äläkä tee sitä normaalia naisten taktiikkaa että syytät ihan kaikkia muita paitsi itseäsi
Tämä on oikein hyvä neuvo. Monet pitävät itseään hieman parempana kuin ovat ja se on hyvän itsetunnon kannalta tärkeääkin, mutta ovat oikeasti raskaita tyyppejä. Kysytään kuulumisia vain siksi, että päästään kertomaan omat. Ollaan muka positiivisia mutta valitetaan koko ajan jostain. Arvostellaan ja vähätellään toisten elämää. Puhutaan toisille ikään kuin he olisivat tyhmiä. Yms yms. Olen siis tavannut tämmöisiä ihmisiä ja he pitävät itseään hyvinä tyyppeinä ja ihmettelevät kun muut eivät jaksa pitää yhteyttä.
Meidän töissä tapaa paljon tämän kaltaisia hahmoja. Kumma kun he ovat usein niitä ketkä menestyvät urallaan. Ite en jaksais katella millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas, vika on muissa! Mietippäs voiko se olla mahdollista? Mitäpä jos ihan kysyisit. Voisin kuvitella, että kanssasi on raskasta olla, koska vaadit muilta 100% läsnäoloa koko ajan, siihen ikävä kyllä väsyy ja se alkaa ahdistamaan. Jos joku ei jaksa sinua, miksi se olisi hänen syy, ethän sinäkään jaksa heitä jos he eivät tanssi pillisi mukaan. Aina ei jaksa, pysty, eikä tarvitse. Myöskään sinun ei tarvitse olla varpaillasi että kohtelet toisia parhaalla mahdollisella tavalla, koska se aiheuttaa selvästi vaatimuksia muille. Jos ystävä auttaa toista, niin onko mielestäsi sen toisen velvollisuus auttaa vastavuoroisesti samalla mitalla?
Missä on syytelty muita katsomatta peiliin?
Kysyin sinulta jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi vika peilistä äläkä tee sitä normaalia naisten taktiikkaa että syytät ihan kaikkia muita paitsi itseäsi
Tämä on oikein hyvä neuvo. Monet pitävät itseään hieman parempana kuin ovat ja se on hyvän itsetunnon kannalta tärkeääkin, mutta ovat oikeasti raskaita tyyppejä. Kysytään kuulumisia vain siksi, että päästään kertomaan omat. Ollaan muka positiivisia mutta valitetaan koko ajan jostain. Arvostellaan ja vähätellään toisten elämää. Puhutaan toisille ikään kuin he olisivat tyhmiä. Yms yms. Olen siis tavannut tämmöisiä ihmisiä ja he pitävät itseään hyvinä tyyppeinä ja ihmettelevät kun muut eivät jaksa pitää yhteyttä.
Tämmöisi ihmisiä on todella paljon ja nämä vielä loukkaantuvat lähes aina kun yrittää neuvoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt elämässä joitain poikkeavia valintoja joskus, ja jutellut omista arvoistani niiden suhteen kavereiden kanssa. Voisivatko he kokea että olen samalla arvostellut heidän tapaansa elää, joka on erilainen? Se ei ole ollut tarkoitus, mutta tämä tuli itselle näistä mieleen. Liika puheliaisuus on ehkä miehen kanssa ongelma ja koitan nyt hillitä sitä, kun koronan takia ollaan paljon kotona, mutta ei ole muuten ominaispiirteitäni esim.työelämässä tai kavereidenkaan seurassa. Olen vetäytyvä isossa porukassa.
AHDH tai jotain sinne päin. Minä pysyn mahdollisimman kaukana moisista säätäjistä. Tuttavissa on, jotenkin hämmentää, kun soittavat ilman asiaa. En minä jaksa jutella, rillutella ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AHDH tai jotain sinne päin. Minä pysyn mahdollisimman kaukana moisista säätäjistä. Tuttavissa on, jotenkin hämmentää, kun soittavat ilman asiaa. En minä jaksa jutella, rillutella ym.
Nämä muuten puhuvat vain puhumisen ilosta. On täysin turha koittaa keskustella jostakin syvällisesti, kun se punainen lanka hautautuu miltei heti. Tuntuu että heitä kiinnostaa muiden asiat enemmän kuin omat.
Vierailija kirjoitti:
en halua pahoittaa hänen mieltään. Siksi en katkaise välejä.
Onpa ikävän kuuloista. Eikö pitäisi ajatella että pidän kaveristani ja välitän hänestä, siksi en katkaise välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan teksti on kuin omaani.
Kysyin muutamalta tuttavalta ja omalta puolisolta suoraan, miksi tilanne on tällainen. Vastaus yllätti minut täysin. Kuulemma siksi, että olen liian täydellinen. Onnistun aina kaikessa. Se kuulemma ärsyttää, kun pitää koko ajan yrittää päästä samaan.
En voi vieläkään ymmärtää. Elän ihan tavallista elämää. Puuhailen kyllä kaikkea, leivon, entisöin, askartelen ja häärään. Silti teen ne vain itsekseni, en lähetä kuvia mihinkään, en tee numeroa. Se kuulemma vasta ärsyttääkin! Vaikutan liian onnelliselta.
Korona-ajan olen yrittänyt epäonnistua. Teen sellaisia hommia, mitä en osaa. Nyt sekin jo ärsyttää kuulemma :D
Eli sopeudun vain olemaan itsekseni...
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan teksti on kuin omaani.
Kysyin muutamalta tuttavalta ja omalta puolisolta suoraan, miksi tilanne on tällainen. Vastaus yllätti minut täysin. Kuulemma siksi, että olen liian täydellinen. Onnistun aina kaikessa. Se kuulemma ärsyttää, kun pitää koko ajan yrittää päästä samaan.
En voi vieläkään ymmärtää. Elän ihan tavallista elämää. Puuhailen kyllä kaikkea, leivon, entisöin, askartelen ja häärään. Silti teen ne vain itsekseni, en lähetä kuvia mihinkään, en tee numeroa. Se kuulemma vasta ärsyttääkin! Vaikutan liian onnelliselta.
Korona-ajan olen yrittänyt epäonnistua. Teen sellaisia hommia, mitä en osaa. Nyt sekin jo ärsyttää kuulemma :D
Eli sopeudun vain olemaan itsekseni...
Oho nytpä oli mielenkiintoinen syy! Eihän sitä ikinä tiedä mikä kaikki voi oikeasti olla syynä etääntymiseen. Kehtaisipa itsekin kysyä.
Sinua tuntematta on vaikea sanoa, missä vika voisi olla ja mitä asialle kannattaisi tehdä. Näin ensimmäiseksi on kuitenkin hyvä muistaa, että iso osa ihmisistä on ailahtelevia yhteydenpidon suhteen ja moni ei jaksa panostaa sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka eivät ole osa jokapäiväistä elämää. Jos tiet eroavat fyysisesti, jää yhteydenpitokin. Tälle et voi oikeastaan mitään, koska vika ei ole sinussa vaan vastapuolen ajatusmallit ja toimintatavat poikkeavat omistasi niin paljon.
Saattaa myös olla, että sinua on opittu pitämään itsestäänselvyytenä eivätkä kaverisi ym. läheiset vaivaudu ottamaan sinuun yhteyttä, koska luottavat siihen, että sinä teet aina aloitteen heidän suuntaansa. Kyse voi olla siitäkin, että olet loppujen lopuksi liian eri aaltopituudella kuin suurin osa lähipiiristäsi. Jos esimerkiksi huumorintajusi tai elämänkatsomuksesi poikkeaa kovin paljon heidän linjastaan, tekee se kanssakäymisestä herkästi kiusallista ja väkinäistä. Aina pelkkä mukavuus ja positiivisuus eivät tee ihmisestä ns. hyvää seuraa vaan samanhenkisyyttä pitää olla, jotta ystävyys ja yhteydenpito säilyisivät. Edelleen, vika ei ole tässä tapauksessa sinussa eikä toisaalta niissä muissakaan.
Joskus voi kuitenkin olla tarpeen miettiä sitä, vastaako minäkuvasi sitä käsitystä, minkä muut sinusta saavat. Jos esimerkiksi olet omasta mielestäsi positiivinen, niin näyttäytyykö se muille ennemmin tekopirteytenä tai haluttomuutena keskustella vakavammista asioista? Ihminen voi olla pohjimmiltaan hyväntahtoinen mutta ei osaa ilmaista sitä niin, että muut sen tulkitsisivat oikein. On paljon ihmisiä, joiden empatia vääntyy sääliksi tai päällepäsmäröinniksi, joiden humoristisuus on lapsellista ja loukkaavaa pelleilyä ja joiden rehellisyys on tahditonta ja ärsyyntymisen värittämää töksähtelyä. He eivät vain itse ole ollenkaan tietoisia käytöksensä ja minäkuvansa ristiriidasta vaan oikeasti uskovat olevansa empaattisia, humoristisia ja rehellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan teksti on kuin omaani.
Kysyin muutamalta tuttavalta ja omalta puolisolta suoraan, miksi tilanne on tällainen. Vastaus yllätti minut täysin. Kuulemma siksi, että olen liian täydellinen. Onnistun aina kaikessa. Se kuulemma ärsyttää, kun pitää koko ajan yrittää päästä samaan.
En voi vieläkään ymmärtää. Elän ihan tavallista elämää. Puuhailen kyllä kaikkea, leivon, entisöin, askartelen ja häärään. Silti teen ne vain itsekseni, en lähetä kuvia mihinkään, en tee numeroa. Se kuulemma vasta ärsyttääkin! Vaikutan liian onnelliselta.
Korona-ajan olen yrittänyt epäonnistua. Teen sellaisia hommia, mitä en osaa. Nyt sekin jo ärsyttää kuulemma :D
Eli sopeudun vain olemaan itsekseni...
No enpä ole koskaan liian täydelliseen ihmiseen törmännyt. Heitä jotka luulevat olevat sellaisia on, ja voisin kuvailla heitä liian täydellisiksi. Olisiko mahdollista että ymmärsit viestin väärin?
Lähipiirissäni on ihminen, joka on ensinnäkin itse katkonut välit moniin ystäviinsä milloin milläkin syyllä. Ne ystävät ja tutut, joihin ei välejä ole katkottu, on karkotettu ryöppyävällä pahalla ololla vaikkapa kaupassa kohdatessa. Tutut ovat alkaneet karttaa häntä, koska aina saa kuunnella muiden haukkumista ja sitä omassa pahassa olossa vellomista, muiden kuulumisista viis. Hänellä ei ole sosiaalisia taitoja, eikä esimerkiksi puhelimessa "anna" toisen lopettaa puhelua, vaan keksii vaikka väkisin uuden jutun aiheen kun toinen alkaa jo selvästi päättämään puhelua. Sama homma jos käy kylässä: vieraat seisoo hikisinä takki päällä eteisessä, eikä pääse lähtemään kun juttua pitää väkisin jatkaa. Työkaverit ei jaksa jatkuvaa puujalkavitsailua, samat huonot vitsit kun on kuultu jo moneen kertaan. Ja sitten työkavereita haukutaan muille, kun hänen hyviä juttujaan ei arvosteta. Todella ristiriitainen ja raskas ihminen. Eikä mitään mahdollisuutta, että hän pohtisi omaa käytöstään, vika on aina muissa ja sitten itketään yksinäisyyttä. Eläkepäivät häämöttää tällä läheisellä ja pelottaa jo valmiiksi, että minkälaiset mittasuhteet hänen muita syyllistävä yksinäisyytensä saa. Itse olen luultavasti ensimmäinen sijaiskärsijä.
En sano, että AP on samanlainen, mutta kyllä sille yleensä on syynsä, että ne tutut ja ystävät kaikkoaa. Ja syyllinen hyvin usein löytyy peilistä, jos ei sitten ystävillä ole tosiaan jotkut pahimmat ruuhkavuodet menossa.
Miksi täällä syytellään ap:tä muiden syyttelemisestä ja siitä, ettei katso peiliin? Ap:han nimenomaan miettii, mitä hän itse saattaa tehdä väärin ja kuvaa tilannetta omasta kulmastaan.
Itse kysymykseen on tosiaan vaikea vastata ap:tä tuntematta ja tähän onkin tullut jo hyviä, pohdiskelevia vastauksia. Monet ihmiset eivät kauheasti jaksa ylläpitää ei-kaikkein-keskeisimpiä ihmissuhteita. Voi olla, että olette vain jollain tapaa eri aaltopituudella. Mutta muuten kyse voi olla melkein mistä vain. Oletko aidosti kiinnostunut muista ja kuunteletko heitä? Kysytkö kuulumisia? Ovatko kaverisi voineet kokea reaktiosi tuomitsevina, tai ovatko näkemyksesi elämästä aivan erilaisia kuin kavereillasi?
Ymmärrän, että epätietoisuus tällaisissa asioissa on todella hämmentävää ja raskasta.
Kun itse en ole jaksanut muiden seuraa, syynä on useimmiten ollut vain todella eri aaltopituudella olo, liian eriävät näkemykset tai huumori. Aito yhteys on puuttunut. Osalla on sitten mielestäni ollut yksinkertaiset, itsekkäät, epäjohdonmukaiset ja lapsekkaat jutut, vaikka he eivät olisikaan olleet erityisen pahantahtoisia ihmisiä. Tämä vain sellaisena, millaisia syitä on mahdollista olla.
Alue: Aihe vapaa
Millaiset piirteet sitten tekee ihmisestä raskasta seuraa? Nyt ihan konkreettisia esimerkkejä.