Kaikki tuntuu kyllästyvän minuun, kaverit, mieskin, mitä tehdä asialle?

Luulen, että väsyneet perhekeskeiset ruuhkavuosi-ihmiset pitää tosi harvoihin ihmisiin yhteyttä (vaikka jotenkin sitä erehtyy usein ajattelemaan, että muilla on paljon sosiaalisempi elämä kuin itsellä.)

En vielä tiedä,mitä heille tapahtuu ruuhkavuosien jälkeen, ehkä he jää hoitamaan puutarhaa ja neulomaan villapaitoja.

Olisiko sinulla AP intoa kokeilla vapaaehtoistyötä? Moni ihminen varmasti ilahtuisi juttelustasi.

Eräs kaverini on sellainen että kyselee kyllä kuulumisia, muttei häntä oikeasti kiinnosta minun elämäni. Hänellä on asiaa yleensä silloin kun pitää päästä purkamaan omia ongelmiaan ja kaipaa tukevaa olkapäätä. Väittää kyllä että haluaa tietää mitä minulle kuuluu, muttei koskaan kysele paljoa mitään ja minun asioihini vastailee lyhyesti "olan yli heittäen" tyyliin ilman suurempia panostuksia, omista asioista kyllä puskee monologia. Aika väsyttävä tällainen välittävä ystävä.

Muutama ajatus...

- Viesteihin vastaamattomuus taitaa nykyään olla uusi normaali, eikä tarkoita, että viestittäjään haluttaisiin katkaista välit. Se on huonoa käytöstä, mutta kertoo myös siitä, että tämä jatkuva saavutettavissa oleminen ties mitä kanavia pitkin on monelle yleisellä tasolla uuvuttavaa.

- Kavereiden osalta: voi olla, että liikut vääränlaisissa porukoissa. Nk. kaverit kokevat sinut kuormittavana, jos teillä ei ole tarpeeksi yhteistä (vaikka sinusta tuntuisi, että olisi). "Jotain yhteistä" ei aina tarkoita samoja kiinnostuksen kohteita, vaan yleisesti aaltopituutta. Minä esimerkiksi huomasin kummallisen kiviseinän itseni ja alani opiskelukavereiden välillä. Ala on tosi spesifi ja sinne hakeutuu intohimoista porukkaa, ja kaikkialla toitotettiin, että tämä on harvinaislaatuinen tilaisuus olla omien seurassa. Yhteyden puuttuminen muihin tuntui ensin pahalta, mutta löysin ne omat ihmiset myöhemmin muualta - ihan eri alojen ihmisistä, eri taustoista. Sitä ei ensin aina tajua elävänsä itselleen väärässä kuplassa.

- Miehen osalta: on sellainenkin mahdollisuus, että olet vain miestäsi sosiaalisempi, ja vailla muuta väylää purkaa sosiaalisia tarpeitasi, mies kuormittuu. Tämä ei tarkoita, että hän olisi kyllästynyt sinuun totaalisesti tai haluaisi erota. Minä olen myös sellainen, joka tarvitsee omaa aikaa ehkä enemmän kuin moni muu. Ihan sama kuinka paljon miestäni rakastan, niin kyllä minua ottaa päästä, jos joudun koko ajan olemaan häneen aktiivisessa kontaktissa - varsinkin, koska myös työni on sosiaalisesti hyvin kuormittavaa. Joskus siitä on ollut skismaa, mutta näin vuosien jälkeen tiedetään jo, mistä on kyse ja että sei tarkoita mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vittuunnuin sinuun jo kun luin viestisi. Energiasi on vaativaista tai sitten sellaista koiramaisen nöyristelevää: please, huomioi minut, ethän hylkää minua.

Millaista sitten on ns miellyttävän ihmisen energia? Kaikkihan haluavat toisten ihmisten huomiota, siis että olisi ainakin 1 ihminen joka huomioi eikä hylkää. Hyvin harva viihtyisi koko ajan yksin ilman kenenkään seuraa, mutta semmoinen kuvako pitää antaa muille kuitenkin, että ei muka tarvitse ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittuunnuin sinuun jo kun luin viestisi. Energiasi on vaativaista tai sitten sellaista koiramaisen nöyristelevää: please, huomioi minut, ethän hylkää minua.

Millaista sitten on ns miellyttävän ihmisen energia? Kaikkihan haluavat toisten ihmisten huomiota, siis että olisi ainakin 1 ihminen joka huomioi eikä hylkää. Hyvin harva viihtyisi koko ajan yksin ilman kenenkään seuraa, mutta semmoinen kuvako pitää antaa muille kuitenkin, että ei muka tarvitse ketään?

Kyllä sen ehkä voi vähän aistia habituksesta. Voi olla vaikka hiljaa jonottamassa kaupassa tai istua odotustilassa, mutta jotenki huokuu että on sinut ittensä kanssa. Osaa möllöttää omana seuranaan. Vaikea selittää 😅

Mitä olet tehnyt aisan eteen? Siis muuta kuin kaikkien muiden syyllistämistä asiasta jossa ainoa yhdistävä tekijä olet sinä

Yksi vaihtoehto että olet vain liikaa. Kaikkea. Eikä se sinänsä ole vika vaan ominaisuus, mutta voi kääntyä ominaisuudesta viaksi, jos ei ymmärrän miksi on muiden mielestä pitkällä aikavälillä raskasta seuraa.

Eli saatat olla oikein mukava ja hauska, mutta et anna muille rauhaa. Sellainen ihminen voi olla miellyttävää seuraa tunnin tai pari, tai vaikka kerran viikossa. Mutta ei herranen aika joka päivä tuntikausia. Monet tarvitsevat enemmän omaa tilaa. Aikaa vain ajatella oman päänsä sisällä. Hitaampaa tahtia. Vähemmän aistiärsykkeitä. Se voi olla vaikeaa sisäistää, jos ei itse ole koskaan kokenut. Sitten kun tekee vielä sen virheen, että yrittää liikaa ja puskee päälle kun toinen kuormittuu, niin voi olla ettei se ihmissuhde koskaan tule ennalleen. Liian sosiaalinen ihminen vaatii muilta, vaikka ei sitä aina tajua. Toinen ei vain voi olla rennosti, kun vieressä spanielin katsein toinen odottaa jotain reaktiota, jotain sanottavaa, jotain kommentoitavaa, jotain vastiketta. Koko ajan.

Vähän kuin joutuisi koko ajan olemaan huvipuistolaitteessa, vaikka alkaa jo oksettamaan. Tai olemaan niin ihanassa auringon valossa, vaikka alkaa jo päätä särkeä. Kuuntelemaan suosikkimusiikkiaan tauotta, vaikka alkaa jo korvissa tinnittäämääm ja väsyttämään.

Toisten seurassa on helpompaa olla samassa tilassa, kun tietää että välillä voi olla hiljaakin. Se seurustelu ei ole pakonomaista tai pakollista. Voidaan nauraa ja hekotellen yhteisille jutuille tunnin pari ja sitten ihan rennosti hiljaa puuhaillaan täysin omia juttuja, samassa tilassa mutta omillaan. Se sopii monille suomalaisille.

Yksi syy sille miksi ihmiset eivät pidä yhteyttä voi olla muu ylikuormitus. Mulla esimerkiksi on tippunut elämän varrella pois ihmisiä, jotka ovat mukavia, ihan vain koska mä en vaan jaksa. Tarvitsen niin paljon omaa aikaa palautumiseen ja kuitenkin täytyy olla sosiaalinen töissä, perheen kanssa, opiskellessa ja läsnä olevien tuttavien kanssa. Jos on itse yltiösosiaalinen, ei varmaan tajua kuinka jokainen sekä etänä että reaalielämässä tapahtuva yhteydenpito voi syödä energiavaroja. Ne kehen eniten tulee pidettyä yhteyttä ovat jossain samassa sosiaalisessa piirissä. Sen sijaan esimerkiksi muuton ja alanvaihdon vuoksi on jäänyt yhteydenpito joihinkin oikeasti mukaviin ihmisiin. Se on sinänsä harmillista, ehkä olen sosiaalisesti törppö ja tökerö. Kuitenkin tosiasiallinen syy on usein sosiaalinen ähkyahdistus ja jaksamisen äärirajat. Toki on matkan varrelle jäänyt myös ihmisiä joista en pidä ja joihin olen tarkoituksella katkaissut siteet, mutta melkein enemmän on mukavia ihmisiä. Siinä tapauksessa vika on enemmän minussa kuin heissä, osa tajuaa tämän saman sosiaalisen ähkyongelman ja toiset ei.