Vaikein ala yliopistossa ja helpoin?

Helpoin on se mikä sua aidosti kiinnostaa, mitä haluat oppia ja mikä kiehtoo sua.

Ja näin ollen vaikein se mikä ei vois vähempää kiinnostaa, mutta pakko vaan yrittää.

Vierailija kirjoitti:

HELPOIN: Kasvatustiede, käsien heiluttelua. Pseudotiedettä ja sitten paljon harjoitteluja niin ja yleisemmin tehdään vielä gradu parityönä :-)

Harvassa maassa luokanopettajaksi vaaditaan yliopistotutkintoa.

Pseudotiede ei tahdo millään pysyä aivoissani. Vaikea muistaa.

Kun tieto rakentuu tiedon päälle, kykenee muodostamaan kokonaisuuksia ja on loogista, niin on helppoa.

Teknillinen fysiikka. Et rajannut teknillisiä yliopistoja pois. Tefyn matematiikka/fysiikka on sellaista, ettei normaalit ihmiset siitä ymmärrä mitään. On oltava lievästi autistinen nero, jotta siellä pärjäisi. 

Ehkä myös sähkötekniikka on yksi vaikea. Helppo päästä, mutta vaikea valmistua. Tutaa en edes listaa tähän. Liikaa pöhinää ja käsienheiluttelua. 

Helpoin: kasvatustiede. Ei vastaan edes haastavuudeltaan monia amk-aloja.

Vaikein: siitä voi olla montaa mieltä, riippuu mitä painotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Teknillinen fysiikka. Et rajannut teknillisiä yliopistoja pois. Tefyn matematiikka/fysiikka on sellaista, ettei normaalit ihmiset siitä ymmärrä mitään. On oltava lievästi autistinen nero, jotta siellä pärjäisi. 

Ehkä myös sähkötekniikka on yksi vaikea. Helppo päästä, mutta vaikea valmistua. Tutaa en edes listaa tähän. Liikaa pöhinää ja käsienheiluttelua. 

No ei todellakaan tarvi olla nero. :D

Rakkaus matematiikkaan riittää.

Ei voi noin yksinkertaisesti sanoa, sillä osaan on pitänyt tehdä töitä peruskoulusta saakka (luonnontieteet) ja osassa tarvitsee aloittaa työskentely 1-2 kuukautta ennen pääsykoetta (oikis). Ekassa vaihtoehdossa opiskelu ei välttämättä edes tunnu kauhean vaikealta vaikka ulkopuolisten silmin asiat olisivat ihan mahdottomia ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Naistutkimus lienee vaikein. Ihan siitä syystä että sitä ei voi sen enempää todentaa kuin esittää vääräksikään. Toisin sanoen kaikki käy mutta mikään ei käy. Lisäksi vaikeustasoa nosta se että ala ei työllistä ja opintovelat jää lojumaan päälle. Lisää vaikeutta tuo myös se että ei ole olemassa sukupuolia, joten kuinka tutkia naissukupuolta ja sukupuolta yleensäkään. Olemme siis pseudotieteet äärellä. Kun lopulta tiedämme että sukupuoli on patriarkaatin rakentama konstruktio, on lähtökohtaisesti ongelmallista, toxista ja ylipäätään kiellettyä alkaa penkoa koko asia sillä lähtökohta on aina miesnäkökulma jota pitäisi muuttaa, kuitenkin säilyttäen turvallisen tilan tunteen, joka taas on mahdotonta sillä pelkkä mies, nykyisin m-sana, on jo turvallisuuden mursaava osa rakenteellisesti muodostunutta maailmaamme.

Suomalaisissa yliopistoissa ei opeteta sellaista opintokokonaisuutta kuin naistutkimus.

No tätä ongelmaa varmaan kannattaa lähestyä IQ rajoitteiden perustella jos haetaan mitattavasti vaikempaa tai helpoimpaa. Matemaattiset alat (tekninen fysiikka, matiikka jne) on varmaan vaikeimpia joissa menestyäkseen hyvin tarvitsee +140 IQ älykkyyden eli 99% fraktiilin. Toisessa ääripäässä on varmaan käytännön sovellusalat joissa käytännön duunin ja lukemisen merkitys on suurempi kuin raa'an laskentakapasiteetin ja abstraktin hahmoituskyvyn.

On hyvä huomata että samat oppilaitokset sisältää valtavan kirjon eri vaikeusasteen suuntautumisia jos vaikeutta mitataan älykkyydellä. Esim kauppiksen ekonometria/matemaattinen mallinnus vs kauppiksen markkinointi. 

Tosin täytyy muistaa, että kysymys on subjektiivinen ja vaatii vaikeuden määrittelyn ja eri ihmisten vahvuudet ja heikkoudet vaikuttaa siihen vaikeuden subjektiiviseen kokemukseen. 

Mutta tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että toiset alat vaativat enemmän raakaa älykkyyttä ja toiset alat enemmän esimerkiksi sosiaalisia taitoja tai tunneälyä. 

Yleisesti yliopisto-opinnot vaativat +115 IQ (ÄÖ:n) mutta alakohtaisesti tämä vaihtelee 115-140 joten joillakin aloilla suurin osa opiskelijoista on mensa materiaalia.

TUTA_DI21s kirjoitti:

No tätä ongelmaa varmaan kannattaa lähestyä IQ rajoitteiden perustella jos haetaan mitattavasti vaikempaa tai helpoimpaa. Matemaattiset alat (tekninen fysiikka, matiikka jne) on varmaan vaikeimpia joissa menestyäkseen hyvin tarvitsee +140 IQ älykkyyden eli 99% fraktiilin. Toisessa ääripäässä on varmaan käytännön sovellusalat joissa käytännön duunin ja lukemisen merkitys on suurempi kuin raa'an laskentakapasiteetin ja abstraktin hahmoituskyvyn.

On hyvä huomata että samat oppilaitokset sisältää valtavan kirjon eri vaikeusasteen suuntautumisia jos vaikeutta mitataan älykkyydellä. Esim kauppiksen ekonometria/matemaattinen mallinnus vs kauppiksen markkinointi. 

Tosin täytyy muistaa, että kysymys on subjektiivinen ja vaatii vaikeuden määrittelyn ja eri ihmisten vahvuudet ja heikkoudet vaikuttaa siihen vaikeuden subjektiiviseen kokemukseen. 

Mutta tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että toiset alat vaativat enemmän raakaa älykkyyttä ja toiset alat enemmän esimerkiksi sosiaalisia taitoja tai tunneälyä. 

Yleisesti yliopisto-opinnot vaativat +115 IQ (ÄÖ:n) mutta alakohtaisesti tämä vaihtelee 115-140 joten joillakin aloilla suurin osa opiskelijoista on mensa materiaalia.

”Matemaattiset alat (tekninen fysiikka, matiikka jne) on varmaan vaikeimpia joissa menestyäkseen hyvin tarvitsee +140 IQ älykkyyden eli 99% fraktiilin.”

Mistä lähde tälle? Kellään tuntemallani matikan opiskella ei ole läheskään noin korkeaa äo:ta. Yhdelläkin mitattu 110.

Itse olen lukenut tutkimuksista, että lääkiksen opiskelijoilla olisi keskimäärin korkein äo.

Silti millä tahansa tieteenalalla 115 on riittävä. Juurihan oli lehdessä tutkimus, ettei raketti-insinöörien ja aivokirurgien äo poikkea juuri mitenkään keskiverrosta.

Yliopistossa tärkeämpää on hyvät perslihakset, pitkäjänteisyys, hyvä keskittymiskyky sekä motivaatio ja kunnianhimo. Nero ei todellakaan tarvitse olla opiskelee sitten mitä hyvänsä.

Mikä kenellekin sitten on haasteellista. Itselläni on tutkinto sosiologiasta, miehelläni taas tilastotieteestä. Itselleni olivat haasteellisia tutkintooni kuuluneet pakolliset tilastotieteen kurssit, sain niistä vain kolmosen eli huonoimman arvosanan koko tutkintopaperissani. Mieheni taas aloitti sosiologian sivuaineopintoina ja lopetti heti alkuunsa, koska ei kyennyt sosiologiseen ajatteluun ollenkaan (mutta onnekkaasti tapasi minun kanssani, joten eivät luennot sinänsä turhia olleet...).

Tilastollisesti hakupainealat ovat varmaan vaikeimpia, koska sisäänpääsy on niin epätodennäköistä. Silloinhan opinnot eivät edes ala.

Tutkimus: raketti-insinöörit ja aivokirurgit eivät olekaan tavallisia pulliaisia älykkäämpiä

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a512bed7-0618-4f94-8155-3e49d788a7c6

Helppous ja vaikeus riippuvat henkilöstä. Kallistuisin vaikeudessa kuitenkin fysikaalisiin tieteisiin, kuten jo mainittuun tekniseen fysiikkaan tai teoreettiseen fysiikkaan. Jos matematiikka ei aukea, niin ei näistä aineista tule mitään. 

En kannata minkään aineen kutsumista pseudotieteeksi, mutta kasvastustiede oli ainakin minulle helppoa, jopa verrattua helppoihin sosiaalitieteisiin. Jos osaa lukea, niin varmasti pärjää. Koealueet on lyhyitä, esseet perustuvat paljon itsereflektioon jne.

TUTA_DI21s kirjoitti:

No tätä ongelmaa varmaan kannattaa lähestyä IQ rajoitteiden perustella jos haetaan mitattavasti vaikempaa tai helpoimpaa. Matemaattiset alat (tekninen fysiikka, matiikka jne) on varmaan vaikeimpia joissa menestyäkseen hyvin tarvitsee +140 IQ älykkyyden eli 99% fraktiilin. Toisessa ääripäässä on varmaan käytännön sovellusalat joissa käytännön duunin ja lukemisen merkitys on suurempi kuin raa'an laskentakapasiteetin ja abstraktin hahmoituskyvyn.

On hyvä huomata että samat oppilaitokset sisältää valtavan kirjon eri vaikeusasteen suuntautumisia jos vaikeutta mitataan älykkyydellä. Esim kauppiksen ekonometria/matemaattinen mallinnus vs kauppiksen markkinointi. 

Tosin täytyy muistaa, että kysymys on subjektiivinen ja vaatii vaikeuden määrittelyn ja eri ihmisten vahvuudet ja heikkoudet vaikuttaa siihen vaikeuden subjektiiviseen kokemukseen. 

Mutta tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että toiset alat vaativat enemmän raakaa älykkyyttä ja toiset alat enemmän esimerkiksi sosiaalisia taitoja tai tunneälyä. 

Yleisesti yliopisto-opinnot vaativat +115 IQ (ÄÖ:n) mutta alakohtaisesti tämä vaihtelee 115-140 joten joillakin aloilla suurin osa opiskelijoista on mensa materiaalia.

Eikö älykkyys ja matemaattinen kyky ole kuitenkin eri asioita?

Vierailija kirjoitti:

Mikä kenellekin sitten on haasteellista. Itselläni on tutkinto sosiologiasta, miehelläni taas tilastotieteestä. Itselleni olivat haasteellisia tutkintooni kuuluneet pakolliset tilastotieteen kurssit, sain niistä vain kolmosen eli huonoimman arvosanan koko tutkintopaperissani. Mieheni taas aloitti sosiologian sivuaineopintoina ja lopetti heti alkuunsa, koska ei kyennyt sosiologiseen ajatteluun ollenkaan (mutta onnekkaasti tapasi minun kanssani, joten eivät luennot sinänsä turhia olleet...).

Tilastollisesti hakupainealat ovat varmaan vaikeimpia, koska sisäänpääsy on niin epätodennäköistä. Silloinhan opinnot eivät edes ala.

Hakupainealat?

Äänestän teknillisen yliopiston sähkötekniikkaa, erikoistumisalana puolijohdeteknologia. Menee nimittäin aika vahvasti kvanttimekaniikan puolelle jo.

Helpoin varmaan joku sosiaaliala.

Mitä helpompaa, sitä vaikeampaa, koska vaaditaan virheettömämpää suoritusta tjeu ylppäreissä englanti ja sitten joku kieli jota ei juuri kukaan kirjoita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teknillinen fysiikka. Et rajannut teknillisiä yliopistoja pois. Tefyn matematiikka/fysiikka on sellaista, ettei normaalit ihmiset siitä ymmärrä mitään. On oltava lievästi autistinen nero, jotta siellä pärjäisi. 

Ehkä myös sähkötekniikka on yksi vaikea. Helppo päästä, mutta vaikea valmistua. Tutaa en edes listaa tähän. Liikaa pöhinää ja käsienheiluttelua. 

No ei todellakaan tarvi olla nero. :D

Rakkaus matematiikkaan riittää.

Aito kiinnostus riittää. Sähkötekniikka vaatii paneutumista, mutta vaadi mitään ihmeälykkyyttä.

Helpoin on pakko olla kauppatieteelliset, erittäin helppoja kursseja 90% ja ”vaikeimmat” rahoituksen kurssit vastaa teknillisen puolen helpoimpia kursseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teknillinen fysiikka. Et rajannut teknillisiä yliopistoja pois. Tefyn matematiikka/fysiikka on sellaista, ettei normaalit ihmiset siitä ymmärrä mitään. On oltava lievästi autistinen nero, jotta siellä pärjäisi. 

Ehkä myös sähkötekniikka on yksi vaikea. Helppo päästä, mutta vaikea valmistua. Tutaa en edes listaa tähän. Liikaa pöhinää ja käsienheiluttelua. 

No ei todellakaan tarvi olla nero. :D

Rakkaus matematiikkaan riittää.

Jos väität, että fyysikot rakastavat matematiikkaa, et ole ikinä matemaatikkoa nähnytkään.

Fyysikolle se tietyntyyppinen luonnonilmiöiden tutkiminen ja soveltaminen on se juttu. Matemaattinen mallintaminen on yksi fyysikon tärkeä työkalu. Toki sen käyttö pitää hallita, mutta se rakkauden kohde on kyllä aivan joku muu kuin se työkalu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kenellekin sitten on haasteellista. Itselläni on tutkinto sosiologiasta, miehelläni taas tilastotieteestä. Itselleni olivat haasteellisia tutkintooni kuuluneet pakolliset tilastotieteen kurssit, sain niistä vain kolmosen eli huonoimman arvosanan koko tutkintopaperissani. Mieheni taas aloitti sosiologian sivuaineopintoina ja lopetti heti alkuunsa, koska ei kyennyt sosiologiseen ajatteluun ollenkaan (mutta onnekkaasti tapasi minun kanssani, joten eivät luennot sinänsä turhia olleet...).

Tilastollisesti hakupainealat ovat varmaan vaikeimpia, koska sisäänpääsy on niin epätodennäköistä. Silloinhan opinnot eivät edes ala.

Hakupainealat?

Kvg

Minulle kielet ovat vaikeimpia. Matematiikka ehkä seuraavana. Matematiikkaa jopa yritin sivuaineena opiskellakin, ja kielistä tein pakolliset kurssit.

Fysiikka on minulle ollut se juttu. Ei se helppo ole, mutta helpoin, mitä minun motivaatiollani pystyi opiskelemaan.

Jos pitäisi katsoa, mikä on keskiverto ÄO:n omaavalle vaikein, niin sanoisin, että ehkä se on matematiikka. Mutta ei siellä pärjätäkseen tarvitse olla Mensa-tasoa. Kunhan ajattelutapa on oikea.